1940-11-09-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
£iMb Pikku orpoja
^ i t o » ^ OIITÄ on io noin 16 vuotta kun
{(Canadan suomalaisten viikkolehti)
B«sistered at the Post Office Dept,
Ottawa, as seoond class matter.
TOanshlniuit:
i0 klc« 1*X0
8 kk. £Q
\ Yhdysvaltoihin:
\ vk. ^2*50.
6 kk. 1.40
Suomeen Ja muualle ulkomaille:
l vk ...... $3.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot S senttiä
Liekki ilmestyy Jokaisen Viikon lauantaina
12-slvuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil>
ta. , • .
Aslamiehille myönnetään 20 prosen»
tin palkkio.
E^^kää asiamiesvälineitä Jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset
$1.00 kerta. AviolU'toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nunenmuuttoilmoitukset 50c
kerta, $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Ilmoitukset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa.
Kuolemanilmoitukset $2.00 kerta,
50c lisämaksu, kiitoslauseelta tai mUisto-varsylta.
Halutaan tietää- Ja osoiteil-moitukset
40c palstatuuma. — Tilapäisilmoittajien
on vaadittaessa lähetettävä
ilmoitusmaksu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma.
Ilmoitus, Joka Jtilkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 3Dc palstatuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma,
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushinnoista voi tiedustella
taman lehden konttorista.
Kustantaja: Vapaus PubUshiag Co.
Toimittaja A, Päiviö.
Toimitusneuvosto: :J. JSrvts. Rauha
Mäki, Hilja Aho. E. Suksi, E&tez
Kaustinen. Aili MaUn. Margit Laaksq
Yrjö Salvo Ja Jalmar Saari.
Liekkiin vajotut .kirjoitukset ^»(d*
tettava:
M . Box 69 ItEKKI «ndbnry» Ont
ToimitoRsen kBimasta
Olisi hyvä, että kaikki lehtemme
viisivuot-isnumeroon tarkoitetut kirjoitukset
saapuisivat tänne jo ensi
viikon aikana tai viiftieistään seuraavan
viikon alkupuolella, ^illä lehti
täytyy olla painokunnossa jo tämän
kuun lopulla. Kirjoittajien kuvat olisivat
myöskin tervetulleita tai paremmin
sanoen toivottuja, samoin kuin
kaikkien niiden Liekin ystävien kuvat,
jotka ovat toiminnallaan sen clä-mäan
liittyneet, sekä kaikki muutkin
kuvat, jotka tavalla tai toisella tähän
numeroon erityisesti sopivat. Näillä
saataisiin lehti asiallisesti kuvitetuksi,
komistetuksi, mmkun me kaikki sen
hyvin ymmärrämme. Tämäkin on
eräänlaista yhteistoimintaa, johon
toivomme tartuttavan ajankohtaisella
tavalla.
* * »
l^crvehdyksta kuuluu jo konttoriin
saapuneen useilta paikkakunnilta ja
mctsakämptlta. Ja mistä kerran on
tullut, niitä on tullut runsaasti. E-taämpaa
nc eivät vielä ole ehtineet,
mutta aikanaan nekin tulevat. Kaikesta
päättäen Liekki saa varata tervehdyksiä
varten paljon sivuja. Vielä
on hiukan arkaa mybhäisempienkin
siellä ja taalla liittvä hvvään seuraan.
SIITÄ jo palvelin eräässä lastenkodissa,
mutta yhä muistan kuin eilisen päi-vän
yleisen kuvan ja monta yksityistapausta
sieltä.
Kodissa oli lähes kolmekymmentä
t3rttöä, ei yhtään poikaa. Heidän
ikänsä vaihtelilieljästä vuodesta seitsemääntoista
vuoteen. Enimmät heis-
- tä kuitenkin sattui siihen aikaan olemaan
nuoremmasta päästä. Johtajattarena
heillä oli leskinainen, sanokaamme
rouva,'jolla oli yksi aikuinen
tytär. Tyttärensä oli silloin kaupungin
yleinen sairaanhoitaja.
Jos häijyä ihmistä maailmassa on,
niin se oli tämä' johtajatar, vaikka
lienee tuo häijyys johtunut osaksi ha-,
nen ahtaasta ja vanhoillisesta kasitys-kannastaankin.
Muistan, kuinka hän
sunnuntaisjn tuli lukemaan lapsille
jotakin kauheaa uskonnollista kirjaa,
jossa ei puhuttu muusta kuin iankaikkisesta
kadotuksesta, helvetin kidutuksesta
ja piinasta.
»Erityisesti jäi mieleeni yksi äitien-päivä-
simnuntai, jolloin hän pauhasi
lapsOle, kuinka kiittämättömiä he olivat
olleet, josta jumalakin heitä rankaisee
— kun oli äitienpäivä ja he
tiesivät, että hänkin oli äiti, eivätkä
olleet häntä millään tavalla kunnioittaneet.
Sivusta kuunnellen vertasin
häntä juuri aamulla lukemaani kirjoitukseen,
joka on ^minulla vieläkin tal-
.lella. Sen otsikkona oli 'SSitien.tehtävä"
ja sisältönä m.m. seuraavat r i vit:
" E n tahdo riutua vastuksiin, en
hukkua elämän huoliin, en tuhlata
aikaani ruikutuksiin, en paeta haa-veitten
luoliin, ei! Täällä minä tunnen
sielussani niin ihanan voiman
elää. Sen voiman valossa surrenkin
elonriemujen kantelo helaa. Mitä
siitä jos naisena onkin niin ahdas
aitaus mulla, se aitaus ei toki milloinkaan
saa itkujen tuvaksi tulla. On
elämäntehtävä mullakin, on suuri,
vaikka pieneltä näyttää, lauhtuu kohtalon,
tuulikiq, jos.vain sen lämmöllä
täyttää. — Mina hyveitä kylvän ar-maitten
lapssydänten herkkään multaan
ja tunnen: kutsumus äityen on
kappale elämän kultaa. Oi kuinka
suurta ja suloista on kätkeä lapsensa
poveen niitä perusohjeita vakaita,
jotka johtavat onnenoveen. r— M e äidit,
meillä se tehtävä on, joka kerran
luo mainingit suuret, jos pienoisten
sieluihin istutamme monivuotisten
kukkien juuret."
Ajattelin, onko mitään kultaa kätketty
sinun, orpojen äidin, tylyn kuoren
alle, mutta en löytänyt. En löytänyt
hänestä sellaista äitiä, sillä sellainen
ymmärtäisi muidenkin lapsia
ei vain omaansa. Nämä lapset saivat
hänen puolestaan olla varjossa kituvi^
kukkia, jotka eivät muuta muka tarvinneet
Tiuonon ruokansa päälle kuin
ruoskaa ja ankaraa "jumalansanaa''.
Mutta noista lapsista jokainen oli oppinut
mikä äitivainajaltaan, mikä
mummoltaan ja mikä miltäkin oman
lempeämmän iltarukouksen.
Muistan erästä iltaa, jolloin eräs
tyttötuttavani tuli luokseni ja istui
huoneessani, joka oli aivan pienem-pain
lasten huoneen sivussa. Kuullessaan
hiljaista puheen sorinaa seinän
takaa, kysyi hän, mitä se on. Sanottuani
että lapset ovat menossa nukku-
IJs^un ke^
Aiyäj, kun kantapäitä pakottaa ja
varpaita kirvelee — ja muutenkin
olen niin yrmeällä mielellä. Kotiuduin
juuri äsken kyläreisulta ja siitä se
kaikki johtuu. Ah, kyllä minua kylässä
hyvänä pidettiin, mutta kun lissu
onneton teki minulle kepponen. Joo,
kun perintäruhtinaani oli vtennvt
kouluun ja kultainen pääni työhönsä,
tiskasin^ kiireesti päivällisastiat ja
läksin kylään. Aikomukseni oli saman
tien hankkia uusia ystäviä Liekillemme,
kun tuo ryntäysaika on jo
loppumaisillaan (silloin, kun tämä lukijan
tarkkailtavaksi ehtii, se on jo
loppunut).
Mitähän jos tässä välissä pistän
tervehdyksen Liekin uusille lukijoille?
Niin, tervetuloa joukkoomme. Rutistan
kättänne rehdin toverin tavoin,
ja toivon, että läytaisitte Liekissä itsellenne
sen tositoverin, uskollisen ystävän,
jota ilma» on vaikea olla kerran
siihen tutustuttuaan — tuo sana
oli vihan kirjoitettva, sain tavata joka
kirjaimen erikseen, ennenkuin pää-
. sin sHtä selville. —- Mutta sinne rvn-täysrintamalle.
.Tiesin jo entisestään,
että meidän kylässä en saa tukea liikeasioilleni,
kim täällä useimmiUc jo
tulee JJekki ja lopuilla on, toisilla
maan ja pitävät iltarukoustaan, pyysi liian kiire ja toisilla "matti kukkaros-hän
raottaa heidän oveaan ja seurata sa". Siksi päätin kokeilla naapuriky-sitä
toimitusta. Teimme niin ja kuu- Iässä. Rullasin lissun ulos majastaan
limme pikkuHillervon sanat: ja se-taisi olla siitä hyvillään, niin ainakin
liitdin,'kun se totteli minua hyrräten
tyytyväisenä kuin kissa jqka
juuri on latkinut vatsansa täyteen
lämmintä maitoa . . . Pääsimme on-nellisestirperille
ja minä menin ensin
.yhteefi, sitten-toiseen jfi kolmanteen
"Tule luokteni herra jeetut, tule
tiunaa päiväni työ, tule atkiele atke-leelta
minun kanttani kiilkemaan, tua ^
ilman en taata öUa, pyty luonani ainiaan
Tuon kuultuaan-vieraani pyrskähti
äänekkääseen itkuun, ja sanoi: "Voi
noita maanpäälle heitettyjä pikku enkeleitä,
kiika voi olla heill^ jiilma!"
Mutta osasivat ne ressut joskus
suuttuakin toisilleen ja silloin huudettiin:
"Ratuenkeli — ratuenkeli —
taloon, fnutta nrissä kaikissa olivat
kuulemma hirveässä rahapulassa.
Neljännessä talossa jo pistin haukkumatta
ja se auttoi, etnäntä nauroi ja
sanoi että "laitahan nyt sitten tulemaan
se Liekki, kun osaat noin ilkeästi
jutella*'. Ja minä tietenkin kir-taisi.
AUx\E E. R.
Hengen ja aineen raja
yJos voisin elää elämäni uudestaan,
lukisin runoutta, ktntntdisin musiikkia
.aioitkin kerran i*iikossa: ehkä silloin
se osa ah>oisiatti, mikä on surkastunut,
olisi käyttökuntoinen. —
Charles Danvin. >
^Nero on yksi prosentti midikuvi'
tusta ja yhdeksänkymmentäyhdeksan
prosenttia ahkeruutta.— Edison,
Tiede on päässyt hy\nn pitkälle —
melkeinpä liika pitkälle — koettaessaan
selittää aineen eli materian
olemusta. Uudet havainnot ovat aina
tehneet asian käsittämisen entistä
vaikeammaksi.
Kun puhuttiin molekyleista ja atomeista,
niin mielikuvitus voi jotenkuten
seurata mukana.
Saattoi kuvitella kuinka eri aineet
muodostuvat erilaisista molekyleista
ja kuinka molekylien erilaisuus riippuu
siitä, niitcn "aineen pienimmät
osaset" atomit ovat molekyleiksi yhdistyneet.
Pienuudestaan huolimatta atomi
oli joka tapauksessa kiinteä piste,
josta ajatus voi kiinni pitää. Ei tarvinnut
muuta kuin kuvitella niin pienen
hiukkasen, että mitään sen pienempää
hiukkasta ei enää voi kuvitella.
Jos mielikuvitus tarvitsi apua,
tarjosivat tiedemiehet kansantajuisia
selostuksia. He ilmoittivat arvoisalle
yleisölle, että tavallisen nuppineulan
nupilla voisi kaksikymmentä triljoonaa
atomia pitää piknikkiä. Triljoona
on miljoona biljoonaa eli luku, jo-pikinokka
— ratuenkeili " Ja sit- joitin kuitin kiireesti, ennenkuin uusi
ten taas kun lepyttiin: "Kuule, kuule, tilaaja ehti katumapäälle. Harmitte-
Kaitaliita, äiä ikke Kaitaliita!" Iin vähän kun en puhunut samalla
Heistä olisi monta hauskaa jos ikä- nuotilla niissä toisissakin taloissa,
väakin muistoa, joista voisi toistekin mutta kun olen niin.arka, että en us-kertoilla,
jos se Liekin lukijoita huvit- kalla sentään joka paikassa puhelahjaani
käyttää, niin sain tyytyä vain
yhteen, vaikka menomatkalla haaveilin
vähintäin neljästä tilauksesta. Sitten
oli jo korkein aika kiirehtiä kotiin,
käänsin lissun nokan takaisin ja
läksin, mutta lissu väsyi heti alkuunsa...
Ensin se nikotteli, sitten huokasi
raskaasti ja nukahti, eikä enempi puhunut
vaikka yritin kaikkeni.
—Eihän kymmenen mailia ole pahakaan
käveltävä kunnon jalkineissa,
mutta minä kun olen kasvanut näin
pitkin maata, niin tykkään kohottaa
kasvoni kolme tuumaa lähemmäksi
taivasta kengänkorkojen avulla aina
silloin, kun tahdon olla nätti. Mutta
nättinä ollessani en tykkää kävellä
pitkiä taipaleita, siksi oli niin vaikea
jättää lissu sinne. Mutta mikäpäs
auttoi. Sain klampsia kotiin pyhässä
korkeudessani ja hiljaisena ottaa vastaan
moitteet, kun "kierrän ympäri
pitäjää avain taskussa, väen odottaessa
portaalla nälkäisenä sisälle pääsyä''.
Joo, niin nolosti minulle kävi,
onkos ihme, jos mieli menee matalaksi.
SIRPA-SERKKU.
ka numeroilla kirjoitettaessa tarvitsee
ykkösen perään kahdeksantoista nollaa.
Jos olisi yhtä monta ihmistä
kuin neulan nupille mahtuu atomeja
ja ne kaikki lähtisivät marssimaan ja
marssijoita olisi viisikymmentä rinnatusten
ja kaikki marssisivat rivakassa
tahdissa yötä päivää, niin kuluisi aikaa
kolme tuhatta vuotta ennenkuin
ne olisisivat sivuuttaneet määrätyn
paikan,
TateTTdi ''aineen pienimmän osasen*'
atomin koko saatu jotakuinkin
selväksi yleisölle. Materia oli ymmärrettävällä
kiinteällä perustuksella,
huolimatta siitä, että atomien selitettiin
olevan yhtämittaisessa liikkeessä.
Multa sitten sihtailivat tiedemiehet
tarkemmin tuota atomia, jota tosin ei
voinut nähdä millään mikroskoopillakaan,
ja huomasivat, että tämä "aineen
pienimpänä osana" pidetty atomi
onkin todellisuudessa kuin — aurinkokunta!
Jokaisen atomin keskustana
on pikku hiukkanen, jota toiset
pikku hiukkaset kiertävät kuten kiertotähdet
aurinkoa. Atomin huomattiin
muodostuvan suuresta määrästä
elektrooneja, jotka samalla ovat pienimpiä
sähköhiukkasia, ja ilmenevät
sähkövirtana silloin, kun eivät kierrä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 9, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-11-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki401109 |
Description
| Title | 1940-11-09-02 |
| OCR text | £iMb Pikku orpoja ^ i t o » ^ OIITÄ on io noin 16 vuotta kun {(Canadan suomalaisten viikkolehti) B«sistered at the Post Office Dept, Ottawa, as seoond class matter. TOanshlniuit: i0 klc« 1*X0 8 kk. £Q \ Yhdysvaltoihin: \ vk. ^2*50. 6 kk. 1.40 Suomeen Ja muualle ulkomaille: l vk ...... $3.00 6 kk. 1.65 Irtonumerot S senttiä Liekki ilmestyy Jokaisen Viikon lauantaina 12-slvuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil> ta. , • . Aslamiehille myönnetään 20 prosen» tin palkkio. E^^kää asiamiesvälineitä Jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.00 kerta. AviolU'toon menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma. Nunenmuuttoilmoitukset 50c kerta, $1.00 kolme kertaa. Syntymä- Ilmoitukset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa. Kuolemanilmoitukset $2.00 kerta, 50c lisämaksu, kiitoslauseelta tai mUisto-varsylta. Halutaan tietää- Ja osoiteil-moitukset 40c palstatuuma. — Tilapäisilmoittajien on vaadittaessa lähetettävä ilmoitusmaksu etukäteen. Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuuma. Ilmoitus, Joka Jtilkaistaan neljä-kertaa samanlaisena 3Dc palstatuuma. Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma, kerta ilmoittaessa. Erikoisista ilmoitushinnoista voi tiedustella taman lehden konttorista. Kustantaja: Vapaus PubUshiag Co. Toimittaja A, Päiviö. Toimitusneuvosto: :J. JSrvts. Rauha Mäki, Hilja Aho. E. Suksi, E&tez Kaustinen. Aili MaUn. Margit Laaksq Yrjö Salvo Ja Jalmar Saari. Liekkiin vajotut .kirjoitukset ^»(d* tettava: M . Box 69 ItEKKI «ndbnry» Ont ToimitoRsen kBimasta Olisi hyvä, että kaikki lehtemme viisivuot-isnumeroon tarkoitetut kirjoitukset saapuisivat tänne jo ensi viikon aikana tai viiftieistään seuraavan viikon alkupuolella, ^illä lehti täytyy olla painokunnossa jo tämän kuun lopulla. Kirjoittajien kuvat olisivat myöskin tervetulleita tai paremmin sanoen toivottuja, samoin kuin kaikkien niiden Liekin ystävien kuvat, jotka ovat toiminnallaan sen clä-mäan liittyneet, sekä kaikki muutkin kuvat, jotka tavalla tai toisella tähän numeroon erityisesti sopivat. Näillä saataisiin lehti asiallisesti kuvitetuksi, komistetuksi, mmkun me kaikki sen hyvin ymmärrämme. Tämäkin on eräänlaista yhteistoimintaa, johon toivomme tartuttavan ajankohtaisella tavalla. * * » l^crvehdyksta kuuluu jo konttoriin saapuneen useilta paikkakunnilta ja mctsakämptlta. Ja mistä kerran on tullut, niitä on tullut runsaasti. E-taämpaa nc eivät vielä ole ehtineet, mutta aikanaan nekin tulevat. Kaikesta päättäen Liekki saa varata tervehdyksiä varten paljon sivuja. Vielä on hiukan arkaa mybhäisempienkin siellä ja taalla liittvä hvvään seuraan. SIITÄ jo palvelin eräässä lastenkodissa, mutta yhä muistan kuin eilisen päi-vän yleisen kuvan ja monta yksityistapausta sieltä. Kodissa oli lähes kolmekymmentä t3rttöä, ei yhtään poikaa. Heidän ikänsä vaihtelilieljästä vuodesta seitsemääntoista vuoteen. Enimmät heis- - tä kuitenkin sattui siihen aikaan olemaan nuoremmasta päästä. Johtajattarena heillä oli leskinainen, sanokaamme rouva,'jolla oli yksi aikuinen tytär. Tyttärensä oli silloin kaupungin yleinen sairaanhoitaja. Jos häijyä ihmistä maailmassa on, niin se oli tämä' johtajatar, vaikka lienee tuo häijyys johtunut osaksi ha-, nen ahtaasta ja vanhoillisesta kasitys-kannastaankin. Muistan, kuinka hän sunnuntaisjn tuli lukemaan lapsille jotakin kauheaa uskonnollista kirjaa, jossa ei puhuttu muusta kuin iankaikkisesta kadotuksesta, helvetin kidutuksesta ja piinasta. »Erityisesti jäi mieleeni yksi äitien-päivä- simnuntai, jolloin hän pauhasi lapsOle, kuinka kiittämättömiä he olivat olleet, josta jumalakin heitä rankaisee — kun oli äitienpäivä ja he tiesivät, että hänkin oli äiti, eivätkä olleet häntä millään tavalla kunnioittaneet. Sivusta kuunnellen vertasin häntä juuri aamulla lukemaani kirjoitukseen, joka on ^minulla vieläkin tal- .lella. Sen otsikkona oli 'SSitien.tehtävä" ja sisältönä m.m. seuraavat r i vit: " E n tahdo riutua vastuksiin, en hukkua elämän huoliin, en tuhlata aikaani ruikutuksiin, en paeta haa-veitten luoliin, ei! Täällä minä tunnen sielussani niin ihanan voiman elää. Sen voiman valossa surrenkin elonriemujen kantelo helaa. Mitä siitä jos naisena onkin niin ahdas aitaus mulla, se aitaus ei toki milloinkaan saa itkujen tuvaksi tulla. On elämäntehtävä mullakin, on suuri, vaikka pieneltä näyttää, lauhtuu kohtalon, tuulikiq, jos.vain sen lämmöllä täyttää. — Mina hyveitä kylvän ar-maitten lapssydänten herkkään multaan ja tunnen: kutsumus äityen on kappale elämän kultaa. Oi kuinka suurta ja suloista on kätkeä lapsensa poveen niitä perusohjeita vakaita, jotka johtavat onnenoveen. r— M e äidit, meillä se tehtävä on, joka kerran luo mainingit suuret, jos pienoisten sieluihin istutamme monivuotisten kukkien juuret." Ajattelin, onko mitään kultaa kätketty sinun, orpojen äidin, tylyn kuoren alle, mutta en löytänyt. En löytänyt hänestä sellaista äitiä, sillä sellainen ymmärtäisi muidenkin lapsia ei vain omaansa. Nämä lapset saivat hänen puolestaan olla varjossa kituvi^ kukkia, jotka eivät muuta muka tarvinneet Tiuonon ruokansa päälle kuin ruoskaa ja ankaraa "jumalansanaa''. Mutta noista lapsista jokainen oli oppinut mikä äitivainajaltaan, mikä mummoltaan ja mikä miltäkin oman lempeämmän iltarukouksen. Muistan erästä iltaa, jolloin eräs tyttötuttavani tuli luokseni ja istui huoneessani, joka oli aivan pienem-pain lasten huoneen sivussa. Kuullessaan hiljaista puheen sorinaa seinän takaa, kysyi hän, mitä se on. Sanottuani että lapset ovat menossa nukku- IJs^un ke^ Aiyäj, kun kantapäitä pakottaa ja varpaita kirvelee — ja muutenkin olen niin yrmeällä mielellä. Kotiuduin juuri äsken kyläreisulta ja siitä se kaikki johtuu. Ah, kyllä minua kylässä hyvänä pidettiin, mutta kun lissu onneton teki minulle kepponen. Joo, kun perintäruhtinaani oli vtennvt kouluun ja kultainen pääni työhönsä, tiskasin^ kiireesti päivällisastiat ja läksin kylään. Aikomukseni oli saman tien hankkia uusia ystäviä Liekillemme, kun tuo ryntäysaika on jo loppumaisillaan (silloin, kun tämä lukijan tarkkailtavaksi ehtii, se on jo loppunut). Mitähän jos tässä välissä pistän tervehdyksen Liekin uusille lukijoille? Niin, tervetuloa joukkoomme. Rutistan kättänne rehdin toverin tavoin, ja toivon, että läytaisitte Liekissä itsellenne sen tositoverin, uskollisen ystävän, jota ilma» on vaikea olla kerran siihen tutustuttuaan — tuo sana oli vihan kirjoitettva, sain tavata joka kirjaimen erikseen, ennenkuin pää- . sin sHtä selville. —- Mutta sinne rvn-täysrintamalle. .Tiesin jo entisestään, että meidän kylässä en saa tukea liikeasioilleni, kim täällä useimmiUc jo tulee JJekki ja lopuilla on, toisilla maan ja pitävät iltarukoustaan, pyysi liian kiire ja toisilla "matti kukkaros-hän raottaa heidän oveaan ja seurata sa". Siksi päätin kokeilla naapuriky-sitä toimitusta. Teimme niin ja kuu- Iässä. Rullasin lissun ulos majastaan limme pikkuHillervon sanat: ja se-taisi olla siitä hyvillään, niin ainakin liitdin,'kun se totteli minua hyrräten tyytyväisenä kuin kissa jqka juuri on latkinut vatsansa täyteen lämmintä maitoa . . . Pääsimme on-nellisestirperille ja minä menin ensin .yhteefi, sitten-toiseen jfi kolmanteen "Tule luokteni herra jeetut, tule tiunaa päiväni työ, tule atkiele atke-leelta minun kanttani kiilkemaan, tua ^ ilman en taata öUa, pyty luonani ainiaan Tuon kuultuaan-vieraani pyrskähti äänekkääseen itkuun, ja sanoi: "Voi noita maanpäälle heitettyjä pikku enkeleitä, kiika voi olla heill^ jiilma!" Mutta osasivat ne ressut joskus suuttuakin toisilleen ja silloin huudettiin: "Ratuenkeli — ratuenkeli — taloon, fnutta nrissä kaikissa olivat kuulemma hirveässä rahapulassa. Neljännessä talossa jo pistin haukkumatta ja se auttoi, etnäntä nauroi ja sanoi että "laitahan nyt sitten tulemaan se Liekki, kun osaat noin ilkeästi jutella*'. Ja minä tietenkin kir-taisi. AUx\E E. R. Hengen ja aineen raja yJos voisin elää elämäni uudestaan, lukisin runoutta, ktntntdisin musiikkia .aioitkin kerran i*iikossa: ehkä silloin se osa ah>oisiatti, mikä on surkastunut, olisi käyttökuntoinen. — Charles Danvin. > ^Nero on yksi prosentti midikuvi' tusta ja yhdeksänkymmentäyhdeksan prosenttia ahkeruutta.— Edison, Tiede on päässyt hy\nn pitkälle — melkeinpä liika pitkälle — koettaessaan selittää aineen eli materian olemusta. Uudet havainnot ovat aina tehneet asian käsittämisen entistä vaikeammaksi. Kun puhuttiin molekyleista ja atomeista, niin mielikuvitus voi jotenkuten seurata mukana. Saattoi kuvitella kuinka eri aineet muodostuvat erilaisista molekyleista ja kuinka molekylien erilaisuus riippuu siitä, niitcn "aineen pienimmät osaset" atomit ovat molekyleiksi yhdistyneet. Pienuudestaan huolimatta atomi oli joka tapauksessa kiinteä piste, josta ajatus voi kiinni pitää. Ei tarvinnut muuta kuin kuvitella niin pienen hiukkasen, että mitään sen pienempää hiukkasta ei enää voi kuvitella. Jos mielikuvitus tarvitsi apua, tarjosivat tiedemiehet kansantajuisia selostuksia. He ilmoittivat arvoisalle yleisölle, että tavallisen nuppineulan nupilla voisi kaksikymmentä triljoonaa atomia pitää piknikkiä. Triljoona on miljoona biljoonaa eli luku, jo-pikinokka — ratuenkeili " Ja sit- joitin kuitin kiireesti, ennenkuin uusi ten taas kun lepyttiin: "Kuule, kuule, tilaaja ehti katumapäälle. Harmitte- Kaitaliita, äiä ikke Kaitaliita!" Iin vähän kun en puhunut samalla Heistä olisi monta hauskaa jos ikä- nuotilla niissä toisissakin taloissa, väakin muistoa, joista voisi toistekin mutta kun olen niin.arka, että en us-kertoilla, jos se Liekin lukijoita huvit- kalla sentään joka paikassa puhelahjaani käyttää, niin sain tyytyä vain yhteen, vaikka menomatkalla haaveilin vähintäin neljästä tilauksesta. Sitten oli jo korkein aika kiirehtiä kotiin, käänsin lissun nokan takaisin ja läksin, mutta lissu väsyi heti alkuunsa... Ensin se nikotteli, sitten huokasi raskaasti ja nukahti, eikä enempi puhunut vaikka yritin kaikkeni. —Eihän kymmenen mailia ole pahakaan käveltävä kunnon jalkineissa, mutta minä kun olen kasvanut näin pitkin maata, niin tykkään kohottaa kasvoni kolme tuumaa lähemmäksi taivasta kengänkorkojen avulla aina silloin, kun tahdon olla nätti. Mutta nättinä ollessani en tykkää kävellä pitkiä taipaleita, siksi oli niin vaikea jättää lissu sinne. Mutta mikäpäs auttoi. Sain klampsia kotiin pyhässä korkeudessani ja hiljaisena ottaa vastaan moitteet, kun "kierrän ympäri pitäjää avain taskussa, väen odottaessa portaalla nälkäisenä sisälle pääsyä''. Joo, niin nolosti minulle kävi, onkos ihme, jos mieli menee matalaksi. SIRPA-SERKKU. ka numeroilla kirjoitettaessa tarvitsee ykkösen perään kahdeksantoista nollaa. Jos olisi yhtä monta ihmistä kuin neulan nupille mahtuu atomeja ja ne kaikki lähtisivät marssimaan ja marssijoita olisi viisikymmentä rinnatusten ja kaikki marssisivat rivakassa tahdissa yötä päivää, niin kuluisi aikaa kolme tuhatta vuotta ennenkuin ne olisisivat sivuuttaneet määrätyn paikan, TateTTdi ''aineen pienimmän osasen*' atomin koko saatu jotakuinkin selväksi yleisölle. Materia oli ymmärrettävällä kiinteällä perustuksella, huolimatta siitä, että atomien selitettiin olevan yhtämittaisessa liikkeessä. Multa sitten sihtailivat tiedemiehet tarkemmin tuota atomia, jota tosin ei voinut nähdä millään mikroskoopillakaan, ja huomasivat, että tämä "aineen pienimpänä osana" pidetty atomi onkin todellisuudessa kuin — aurinkokunta! Jokaisen atomin keskustana on pikku hiukkanen, jota toiset pikku hiukkaset kiertävät kuten kiertotähdet aurinkoa. Atomin huomattiin muodostuvan suuresta määrästä elektrooneja, jotka samalla ovat pienimpiä sähköhiukkasia, ja ilmenevät sähkövirtana silloin, kun eivät kierrä |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-11-09-02
