1938-06-04-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
llllil
mi m
ii» "f
t 1
•M iti
TS5
Smi-10 LAUANTAINA, KESÄKUUN 4 PÄIVÄNÄ
peta
Tällainen tulee olemaan uuden brh- Elizabetk*'4ahf€n peräptwUy on näytteiltä juuri brittiläisen valta-iUäiscn
valtameri jättiläisen "Queen menee yllähivatusta mallista: Malli kunnan näyttelyssä^
olivat kumpikin lihaa jä verta,
vaikka vaikea sitä oli ensi näkemältä
uskoa i niin kummitusmaisilta
he vaikuttivat. Toinen, Mr.
Hopkins, oli englantilainen. Hänen
kasvonsa olivat kalman väriset, hänen
tukkansa oli harmaa ja silmänsä tulehtuneet.
Hän näytti sairaalta ja
ehkäpä hän olikin sairas. Toinen oli
hänen palvelijansa, kotoisin jostain
Argentinan kolkasta.
Muutamia vuosia sitten oli Mr.
Hopkins ollut varakas mies. Vielä
silläkin hetkellä hän omisti usean
tuhannen eekkerin suuruisen maa-alan,
laakson, jonka yllä päivästä
päivään paahtoi armoton aurinko.
Ruoho kasvoi tosin korkeaksi, mutta
se oli kovaa kuin kaisla. Sen lehdissä
oli terävät reunat, niin"'terävät,
ettei ruoho kelvannut karjalle.
Joitakin vuosia sitten oli laaksossa
olevissa sadoissa majoissa asunut
lukematon määrä työmiehiä. Lauta-vajoissa
kiehui muurahaisten tavoin
valkoisia, ruskeita ja keltaisia ihmisiä.
Yötä päivää työskenneltiin viidentoista
poratornin kimpussa. Mutta
yhtäkkiä loppui työ.
Maanjäristys kesti kolme tuntia.
Se katkaisi poratornit niinkuin ne
olisivat olleet tulitikkuja. Maan pinta
repeytyi rikki ja maakerrokset muut-tiv^
at paikkaansa. Öljy oli jälleen
kadonnut maan uumeniin. Mutta
Hopkins ei hellittäim. Hän nostatti
uusia torneja ja yritti porata muualta.
Kaikki oli kuitenkin turhaa.
Öljy oli haihtunut pois, eikä sitä saatu
näkyville mistään.
Hopkins oli kadottanut koko omaisuutensa
kalliisiin ja hyödyttömiin
porauksiin. Hänen aivoihinsa oli
jää.nyt ajatus, että hän löytäisi vielä
öljyä, vielä pulpahtaisi öljy maanv
pinnalle!'
Hyväntahtoinen farmari Leztias istuu
englantilaisen majassa. Kirotun
kiiuma päivä! Hän on jäänyt odottamaan
illan tuloa, jolloin olisi viileämpi
ratsastaa kotiin. Leztiasajat-tdee
pelolla rasastusta — hänellä, on
mukanaan 87,000 dollaria, jotka hän
on saanut Tampicossa sokenruo^os-taan.
Sato oli ollut tänä vuonna
erinomainen.
Kirj. Norbert Garai
Mr. Hopkins istuu puulaatikolla
ja puhuu innostuneena vieraalleen.
Jos Leztias lainaisi hänelle 50,000
dollaria, voitaisiin perustaa uusi yhtiö
ja saada lisää luottoa...
Vanha Leztias nyökäyttää väsyneenä
päätään.
— Miesraukka on mieletön, ajattelee
hän. Sitten hän sanoo haukotellen,
että hänen täytyy miettiä
asiaa, sillä eihän niin suurta asiaa
voi hetkessä ratkaista.
Kirottu kuumuus! Leztiäsin silmät
eivät tahdo enää pysyä auki.
Pää' vaipuu hitaasti seinää vasten.
Hän hengittää raskaasti, ja pian nukahtaa.
Kun hän herää, on jo pimeä.
Hän huomaa hämmästyksekseen, että
hän on nukkunut useita tunteja. Samalla
hän havaitsee myöskin, että
häneltä on ryöstetty 87,000 dollaria.
Kokonainen omaisuus on varastettu
häneltä! ^
Hän rvTitää ulos majasta ja näkee
pihalla palvelija Gomezin. Mies
satuloi parhaillaan hänen hevostaan.
Kun Gomez saa kuulla, että Leztias
on joutunut r\-östön uhriksi, painuu
hänen päänsä häpeästä alas. Helppo
on arvata, kuka varas on. Hopkins
— hänen "insinöörinsä".
Hopkins on jo kaksi tuntia sitten
hiipinyt majasta,' Hän on etsinyt
aasin ja ratsastanut sillä pois. Hän
on lähtenyt sanaakaan sanomatta.
Mitähän tekisi varastetuilla rahoilla?
Hopkinsin aivoissa on vain yksi
ajatus: mahdollisimman nopeasti on
perustettava uusi öljy-yhtiö.
*Te olette varastanut minulta 87,-
000 dollaria", sanoo Leztias vihaisena.
"Ja nyt istutte tuossa kuin ei
teillä olisi mitään pelättävänäv Luuletteko
te, että annan niin vaan varastaa
itseltäni..."
"Senor Leztias!" Englantilainen on
noussut seisomaan ja tuijottaa farmaria.
'*Minä aion tehdä teistä nioni-miljoonikon,
otan teidät yhtiötove-rikseni
jättiläismäiseen yritykseen —
ja sitten te vielä sanotte, että olen
varastanut teiltä!*'
Mr. Hopkins vetää taskustaan komealla
liikkeellä joitakin papereita ja
ojentaa ne Leztiasille hienosti kumartaen.
"Koko laaksoni kuuluu nyt teille,
kuten näette sen näistä virallisista
asiapapereista. Jo huomenna tulette
niiden omistajaksi. Olen vain säilyttänyt
itselleni oikeuden porata
öljyä laaksosta. Kaksikymentä prosenttia
tuotaTfnösta kuuluu minulle."
"Mutta ellette saa öljyä, niin mihin
minun rahani sitten joutuvat?"
huudahtaa Leztias.
- Pari viikkoa myöhemmin kohtaa
Leztias englantilaisen Tampicossa.
Mr. Hopkins on säteilevällä tuulella
ja syleilee Leztiasta sydämellisesti.
" M iten jaksatte, Leztias ?'' kysyy
hän. "Olette tietenkin tullut tänne
iicoon etsimään • minua. Oli ai-väri
turha Vaivautua. Olin aikonut
huomenna tulla haeiendaUenne selvit-tärtiään
raha-asiat."
Hari puhuu hyvin nopeasti, raahaa
hämmästyneenä tuijottavan Leztiäsin
kapakkaan ja tilaa kaksi vhiskyä.
Hopkins työskentelee päivät ja
yöt. Hän suo itselleen vain muutaman
tunnin levon. Hän on uupumaton.
Kummituskylä, jossa lahonneet
lautahökkeiit ovat kaatumaisillaan
toistensa päälle, elää jälleen. Kaikkialta
kaikuu vasaraniskuja. Sirkkeli
laulaa kimeästi ja kaikkialta kuuluu
työn kohinaa. Lautavajoissa viisi
vuotta majailleet skorpionit, käärmeet
ja jättiläishämähäkit savustetaan nyt
kuoliaiksi.
Kiinalainen, joka ilmaantuu jokaiseen
uuteen yhteiskuntaan, on saapunut
tännekin. Hän avaa "ravintolan*',
jossa myöskin tanssitaan.
„ Kiinalaisella on gramofoni ja tanssilattia
oh mitättömän pieni. Gramofoni
Söi kaiken yön.
Vain yhtä puuttuu; vettä! '[
Veden poraaminen näyttää aluksi.
onnistuvan mainiosti. .Tuskin kahdensadan
metriri syvyydestä nousee -
pinnalle vahvasti öljypitoista hiekkaa.
Se on selvä merkki siitä, että
öljysuoni on lähellä. Mutta öljyä
Italialainen tarisiar
Seuraavassa eräs niistä monista
kaskuista, jotka kiertelevät '^maan-alaisina"
Mussolinin Italiassa:
Eräs isä opettaa pikku tyttöäänlu.
kejnaan pöytärukousta aterJa-v jäi.
: ,keen.. •
— Kun sinä olet syönyt, niiii pitää
sinun aina sanoa: Kiitos, ral:as Ju-mala
ja Mussolini, hyvästä aamiai-sestani.
— Täytyykö minun saiic-a niin,
kysyi tyttönen, ja täytyykö minun
^ päivällisenkin jälkeen sarioa, kiitos
hyvä Jumala ja rakas Mussolini hy-västä
päivällisestäni?
— Täytyy, täytyy, lapseni ja sa-moin
hiyös illallisenkin jälkeen.
— Mutta, isä, miten miuuu täy-tyy
sitten sanoa, kun Mussolini on
kuollut?
— Silloin, lapseni, sinun täytyy
sanoa: Kiitos rakas Jumala!
ei sittenkään suihkua maan pliinalle.
Maakerrokset tuntuvat olevaiv aivan
sekaisin.
Hopkins istuu mietteliäänj ja mutisevana
poraustörnin juurella. Hän
ei syö mitään, ei juo mintäan. Hän
ei edes tunne auringon armotonta
valoa, joka kovettaa kaiken ja tuhoaa
kasvillisuuden.
Eräänä iltapäivänä kuuluu sireeneistä
hälyyttävä ulvonta. Porat
oVat kahdessa kohdassa tunkeutuneet
niin syvälle kallioon, että alapäässä
häämöttävät jo pehmeät maakerrokset.
Nyt on asia selvä!
Vettä! Makea, kalkkipitoinen ja
jääkylmä vesi syöksyy syvyydestä
pinnalle.' Porari kärki on sattunut
voimakkaaseen ja suureen vesisuo-neen.
Suoni juoksee itään päin,
kuten riiin moriasti ennenkin.
Hopkins antaa veden solua sormiensa
yli. Hän tanssii sotatanssia,
kirkuu, huutaa sanoja, joita ei kukaan
ymmiärrä, ja pitää työmiehille
puhetta.
Sitten purkautuu hänen huuliltaan
yhtäkkiä riemukas nauru. Nyt vasta
käsittävät miehet, että hullu Hopkins
luulee vettä öljyksi.
Samana iltana istjmjJopkins räa-kojen
miesten seurassa. Miehet ovat
asettuneet piiriin hänen ympärilleen
ja pilkkaavat englantilaista raaoin
sanoi.
Seuraavana aamuna löydetliin hänet
kuolleena majansa edustalta. .
Murhaajaa ei saatu selville. Kuis-kaillaan,
että murhan on suorittanut
Gomez, mutta yleensä asiasta ei välitetä.
Eikö ollut parempi näin?
Hulluraukka pääsi kärsimyksistään.
Murhaaja oli oikeastaan suorittanut
vain ystävän työn ampuessaan häntä
sydämeen. Hän-oU kuollut hymy
huulillaan. Hän eli vielä kuollessaan
harhakuvitelriiissa, onnellisissa kuvitelmissa.
Ennen kuiva, hedelmätön laakso
muistuttaa nyt paratiisia. Voimakas
vesisuoni, joka virtaa maan alla merta
kohden, on tehnyt mahdolliseksi
koko laakson keinotekoisen kastsle-misen.
Kiitollinen senör Laztias on pystyi-tänyt
patsaan "hullun englantilajsen
haudalle. Taikauskoiset naiset kan.
tavat joka päivä tuoreita kukkia hautapatsaalle,
silla he pelkää^^äl, eua
ellei vainajan henkeä lepytetä, ta*^^' M
se niiii vihaiseksi; että vesi I
suloin kuivuisi laakso jälleen. VÄiinoi
ovat peloissaan, että vesi voi?i «n"»^,
tili öljyksi jäUeen/.^^
IQ5S.
Vuor
j^oulune
seuraav
. ;-Kail
• kusteler
oikeista
eikä säh
malidott
nassa ei
Jumala
nähnyt :
kulkunei
hirvittäv
mailin n t
olisi täst;
ti ilmoiti
Saatanan
tahtoo jc
helvetin ;
Kuului
taa. •
. Oli erä:
: poleon, j(
joskus ni:
ta joka e
; Kerran hi
— potkai,
nen kerrol
kaisi, erin
kohtaukse
kuin ]o\i'c
kaan viet;
tullut!-ii
laili lehtiä
tä nimeää]
.niin niiss
aamupäivä
K.o. mies
ti'" jne.
Päivää (
temään sa
kaupungin
varkaan 111
.kuin niissä
ja urheiluh
pakkanen,
ta poliisik;
hänet vihdi
tettiin '-er;
keski-ikäise
Jiän esiinty
sangen aul
täyden nin
ja ripillä k
Kun Joh
viimeisenä
. ^aimi^iin ja
-euutisiin t
paholainen
, naeliksi.
Niin traa
J?^"^ sir
Ojalat läh
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 4, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-06-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380604 |
Description
| Title | 1938-06-04-10 |
| OCR text | llllil mi m ii» "f t 1 •M iti TS5 Smi-10 LAUANTAINA, KESÄKUUN 4 PÄIVÄNÄ peta Tällainen tulee olemaan uuden brh- Elizabetk*'4ahf€n peräptwUy on näytteiltä juuri brittiläisen valta-iUäiscn valtameri jättiläisen "Queen menee yllähivatusta mallista: Malli kunnan näyttelyssä^ olivat kumpikin lihaa jä verta, vaikka vaikea sitä oli ensi näkemältä uskoa i niin kummitusmaisilta he vaikuttivat. Toinen, Mr. Hopkins, oli englantilainen. Hänen kasvonsa olivat kalman väriset, hänen tukkansa oli harmaa ja silmänsä tulehtuneet. Hän näytti sairaalta ja ehkäpä hän olikin sairas. Toinen oli hänen palvelijansa, kotoisin jostain Argentinan kolkasta. Muutamia vuosia sitten oli Mr. Hopkins ollut varakas mies. Vielä silläkin hetkellä hän omisti usean tuhannen eekkerin suuruisen maa-alan, laakson, jonka yllä päivästä päivään paahtoi armoton aurinko. Ruoho kasvoi tosin korkeaksi, mutta se oli kovaa kuin kaisla. Sen lehdissä oli terävät reunat, niin"'terävät, ettei ruoho kelvannut karjalle. Joitakin vuosia sitten oli laaksossa olevissa sadoissa majoissa asunut lukematon määrä työmiehiä. Lauta-vajoissa kiehui muurahaisten tavoin valkoisia, ruskeita ja keltaisia ihmisiä. Yötä päivää työskenneltiin viidentoista poratornin kimpussa. Mutta yhtäkkiä loppui työ. Maanjäristys kesti kolme tuntia. Se katkaisi poratornit niinkuin ne olisivat olleet tulitikkuja. Maan pinta repeytyi rikki ja maakerrokset muut-tiv^ at paikkaansa. Öljy oli jälleen kadonnut maan uumeniin. Mutta Hopkins ei hellittäim. Hän nostatti uusia torneja ja yritti porata muualta. Kaikki oli kuitenkin turhaa. Öljy oli haihtunut pois, eikä sitä saatu näkyville mistään. Hopkins oli kadottanut koko omaisuutensa kalliisiin ja hyödyttömiin porauksiin. Hänen aivoihinsa oli jää.nyt ajatus, että hän löytäisi vielä öljyä, vielä pulpahtaisi öljy maanv pinnalle!' Hyväntahtoinen farmari Leztias istuu englantilaisen majassa. Kirotun kiiuma päivä! Hän on jäänyt odottamaan illan tuloa, jolloin olisi viileämpi ratsastaa kotiin. Leztiasajat-tdee pelolla rasastusta — hänellä, on mukanaan 87,000 dollaria, jotka hän on saanut Tampicossa sokenruo^os-taan. Sato oli ollut tänä vuonna erinomainen. Kirj. Norbert Garai Mr. Hopkins istuu puulaatikolla ja puhuu innostuneena vieraalleen. Jos Leztias lainaisi hänelle 50,000 dollaria, voitaisiin perustaa uusi yhtiö ja saada lisää luottoa... Vanha Leztias nyökäyttää väsyneenä päätään. — Miesraukka on mieletön, ajattelee hän. Sitten hän sanoo haukotellen, että hänen täytyy miettiä asiaa, sillä eihän niin suurta asiaa voi hetkessä ratkaista. Kirottu kuumuus! Leztiäsin silmät eivät tahdo enää pysyä auki. Pää' vaipuu hitaasti seinää vasten. Hän hengittää raskaasti, ja pian nukahtaa. Kun hän herää, on jo pimeä. Hän huomaa hämmästyksekseen, että hän on nukkunut useita tunteja. Samalla hän havaitsee myöskin, että häneltä on ryöstetty 87,000 dollaria. Kokonainen omaisuus on varastettu häneltä! ^ Hän rvTitää ulos majasta ja näkee pihalla palvelija Gomezin. Mies satuloi parhaillaan hänen hevostaan. Kun Gomez saa kuulla, että Leztias on joutunut r\-östön uhriksi, painuu hänen päänsä häpeästä alas. Helppo on arvata, kuka varas on. Hopkins — hänen "insinöörinsä". Hopkins on jo kaksi tuntia sitten hiipinyt majasta,' Hän on etsinyt aasin ja ratsastanut sillä pois. Hän on lähtenyt sanaakaan sanomatta. Mitähän tekisi varastetuilla rahoilla? Hopkinsin aivoissa on vain yksi ajatus: mahdollisimman nopeasti on perustettava uusi öljy-yhtiö. *Te olette varastanut minulta 87,- 000 dollaria", sanoo Leztias vihaisena. "Ja nyt istutte tuossa kuin ei teillä olisi mitään pelättävänäv Luuletteko te, että annan niin vaan varastaa itseltäni..." "Senor Leztias!" Englantilainen on noussut seisomaan ja tuijottaa farmaria. '*Minä aion tehdä teistä nioni-miljoonikon, otan teidät yhtiötove-rikseni jättiläismäiseen yritykseen — ja sitten te vielä sanotte, että olen varastanut teiltä!*' Mr. Hopkins vetää taskustaan komealla liikkeellä joitakin papereita ja ojentaa ne Leztiasille hienosti kumartaen. "Koko laaksoni kuuluu nyt teille, kuten näette sen näistä virallisista asiapapereista. Jo huomenna tulette niiden omistajaksi. Olen vain säilyttänyt itselleni oikeuden porata öljyä laaksosta. Kaksikymentä prosenttia tuotaTfnösta kuuluu minulle." "Mutta ellette saa öljyä, niin mihin minun rahani sitten joutuvat?" huudahtaa Leztias. - Pari viikkoa myöhemmin kohtaa Leztias englantilaisen Tampicossa. Mr. Hopkins on säteilevällä tuulella ja syleilee Leztiasta sydämellisesti. " M iten jaksatte, Leztias ?'' kysyy hän. "Olette tietenkin tullut tänne iicoon etsimään • minua. Oli ai-väri turha Vaivautua. Olin aikonut huomenna tulla haeiendaUenne selvit-tärtiään raha-asiat." Hari puhuu hyvin nopeasti, raahaa hämmästyneenä tuijottavan Leztiäsin kapakkaan ja tilaa kaksi vhiskyä. Hopkins työskentelee päivät ja yöt. Hän suo itselleen vain muutaman tunnin levon. Hän on uupumaton. Kummituskylä, jossa lahonneet lautahökkeiit ovat kaatumaisillaan toistensa päälle, elää jälleen. Kaikkialta kaikuu vasaraniskuja. Sirkkeli laulaa kimeästi ja kaikkialta kuuluu työn kohinaa. Lautavajoissa viisi vuotta majailleet skorpionit, käärmeet ja jättiläishämähäkit savustetaan nyt kuoliaiksi. Kiinalainen, joka ilmaantuu jokaiseen uuteen yhteiskuntaan, on saapunut tännekin. Hän avaa "ravintolan*', jossa myöskin tanssitaan. „ Kiinalaisella on gramofoni ja tanssilattia oh mitättömän pieni. Gramofoni Söi kaiken yön. Vain yhtä puuttuu; vettä! '[ Veden poraaminen näyttää aluksi. onnistuvan mainiosti. .Tuskin kahdensadan metriri syvyydestä nousee - pinnalle vahvasti öljypitoista hiekkaa. Se on selvä merkki siitä, että öljysuoni on lähellä. Mutta öljyä Italialainen tarisiar Seuraavassa eräs niistä monista kaskuista, jotka kiertelevät '^maan-alaisina" Mussolinin Italiassa: Eräs isä opettaa pikku tyttöäänlu. kejnaan pöytärukousta aterJa-v jäi. : ,keen.. • — Kun sinä olet syönyt, niiii pitää sinun aina sanoa: Kiitos, ral:as Ju-mala ja Mussolini, hyvästä aamiai-sestani. — Täytyykö minun saiic-a niin, kysyi tyttönen, ja täytyykö minun ^ päivällisenkin jälkeen sarioa, kiitos hyvä Jumala ja rakas Mussolini hy-västä päivällisestäni? — Täytyy, täytyy, lapseni ja sa-moin hiyös illallisenkin jälkeen. — Mutta, isä, miten miuuu täy-tyy sitten sanoa, kun Mussolini on kuollut? — Silloin, lapseni, sinun täytyy sanoa: Kiitos rakas Jumala! ei sittenkään suihkua maan pliinalle. Maakerrokset tuntuvat olevaiv aivan sekaisin. Hopkins istuu mietteliäänj ja mutisevana poraustörnin juurella. Hän ei syö mitään, ei juo mintäan. Hän ei edes tunne auringon armotonta valoa, joka kovettaa kaiken ja tuhoaa kasvillisuuden. Eräänä iltapäivänä kuuluu sireeneistä hälyyttävä ulvonta. Porat oVat kahdessa kohdassa tunkeutuneet niin syvälle kallioon, että alapäässä häämöttävät jo pehmeät maakerrokset. Nyt on asia selvä! Vettä! Makea, kalkkipitoinen ja jääkylmä vesi syöksyy syvyydestä pinnalle.' Porari kärki on sattunut voimakkaaseen ja suureen vesisuo-neen. Suoni juoksee itään päin, kuten riiin moriasti ennenkin. Hopkins antaa veden solua sormiensa yli. Hän tanssii sotatanssia, kirkuu, huutaa sanoja, joita ei kukaan ymmiärrä, ja pitää työmiehille puhetta. Sitten purkautuu hänen huuliltaan yhtäkkiä riemukas nauru. Nyt vasta käsittävät miehet, että hullu Hopkins luulee vettä öljyksi. Samana iltana istjmjJopkins räa-kojen miesten seurassa. Miehet ovat asettuneet piiriin hänen ympärilleen ja pilkkaavat englantilaista raaoin sanoi. Seuraavana aamuna löydetliin hänet kuolleena majansa edustalta. . Murhaajaa ei saatu selville. Kuis-kaillaan, että murhan on suorittanut Gomez, mutta yleensä asiasta ei välitetä. Eikö ollut parempi näin? Hulluraukka pääsi kärsimyksistään. Murhaaja oli oikeastaan suorittanut vain ystävän työn ampuessaan häntä sydämeen. Hän-oU kuollut hymy huulillaan. Hän eli vielä kuollessaan harhakuvitelriiissa, onnellisissa kuvitelmissa. Ennen kuiva, hedelmätön laakso muistuttaa nyt paratiisia. Voimakas vesisuoni, joka virtaa maan alla merta kohden, on tehnyt mahdolliseksi koko laakson keinotekoisen kastsle-misen. Kiitollinen senör Laztias on pystyi-tänyt patsaan "hullun englantilajsen haudalle. Taikauskoiset naiset kan. tavat joka päivä tuoreita kukkia hautapatsaalle, silla he pelkää^^äl, eua ellei vainajan henkeä lepytetä, ta*^^' M se niiii vihaiseksi; että vesi I suloin kuivuisi laakso jälleen. VÄiinoi ovat peloissaan, että vesi voi?i «n"»^, tili öljyksi jäUeen/.^^ IQ5S. Vuor j^oulune seuraav . ;-Kail • kusteler oikeista eikä säh malidott nassa ei Jumala nähnyt : kulkunei hirvittäv mailin n t olisi täst; ti ilmoiti Saatanan tahtoo jc helvetin ; Kuului taa. • . Oli erä: : poleon, j( joskus ni: ta joka e ; Kerran hi — potkai, nen kerrol kaisi, erin kohtaukse kuin ]o\i'c kaan viet; tullut!-ii laili lehtiä tä nimeää] .niin niiss aamupäivä K.o. mies ti'" jne. Päivää ( temään sa kaupungin varkaan 111 .kuin niissä ja urheiluh pakkanen, ta poliisik; hänet vihdi tettiin '-er; keski-ikäise Jiän esiinty sangen aul täyden nin ja ripillä k Kun Joh viimeisenä . ^aimi^iin ja -euutisiin t paholainen , naeliksi. Niin traa J?^"^ sir Ojalat läh |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-06-04-10
