Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 3, 1937

              Sivu 4
LAUANTAINA, HUHTIKtmN 3 PÄIVÄNÄ 19;
Jack Dempsey
CHICAGON suunnattoman suu­ren
nyrkkeilyarenan katsomo oli
tupaten täynnä. Tuolla keskellä, va­laistussa
kehässä ratkaistaisiin tais­telu
raskaansarjan maailmanmesta­ruudesta
tänä iltana.
Teräsnyrkkinen Tommy Quinn,
Chicagon omia kasvatteja ja nuorin
nyrkkeilijä, joka milloinkaan ollut
yrittänyt taistella maailmanmestasuu-desta,
seisoi valmiina kulmassaan.
Hänen tumma, laineellinen tukkansa
oli kammattu sileäksi. Mutta hänen
kasvonsa olivat kalpeat. Hän vilkaisi
kehän toselle puolen, jossa maailman­mestari,
Tiger Hart, seisoi. "Tiikeri",
jättiläiskokomen, 250 naulaa painava
mies, nojasi köysiin ja laski leikkiä
kehän vierellä seisovien ystäviensä
kanssa.
Tommy tunsi rohkaisevan käden
laskeutuvan olkapäälleen. Hän kään­tyi
katsomaan isänsä kylmänsinisiin
silmiin, isänsä, vanhan Bat Quinnin,
joka aikanaan oli ollut kehän mestari,
kuuluisa "Rautainen mies'V nyrkkei-lyhistorian
kestävimpiä raskaansar-janmestareita,
kuten arvostelijat oli­vat
kirjoittaneet.
Tommy nielaisi hieman. Mikään
ei ollut koskaan vaivannut hänen
isäänsä! Tommy vakuutti itselleen,
ettei hän saattanut voittaa tätä kil­pailua.
Hän oli jäykkänä pelosta.
Hän oli miltei syntynyt nyrkkeily-hansikkaat
kädessään, Tommy Quinn.
Bat oli usein kertonut hänelle, miten
hän oli työntänyt Tommyn pikkurui­set
kädet nyrkkeilyhansikkaisiin ja
vannonut, että hänen pojastaan tulisi
maailmanmestari jonakin . päivänä.
Tommyn äiti.oli kuollut,hänen olles­saan
vuoden vanha. Bat oli ollut hä­nen
toverinsa siitä lähtien. Tommy
oli aina jumaloinut isäänsä.
Mutta Tommy ei voinut unohtaa
kirjettä, jonka Bat oli saanut tänään
päivällä. Bat oli lukenut sen ja nau­ranut.
Sitten hän oli työntänyt sen
taskuunsa näyttämättä sitä Tommyl­le.
Tuomari kutsui Tommyn kehän
keskelle kuulemaan ohjesääntöjä. Sit­ten
hän palasi takaisin nurkkaansa ja
polki hartsia kengänsäpohjiinsa. Hän
kuuli Batin sanovan: "Kas niin, lyö
hänet nuuskaksi, poika! Siihen sinä
kyllä pystyt!"
Kello soi!
Tommy astui muutaman askeleen
eteenpäin. Hän sukelsi mestarin an­karan
koukun alitse ja joutui silmuk­kaan.
Tiger Hart yritti pehmittää
hänen sisuksiaan, mutta Tommy juo­nitteli
taitavasti.
Sitten hän pääsi vapaaksi silmu­kasta,
ja "Tiikeri" suuntasi kohtisuo­ran
hänen päähänsä. Tommy tyytyi
puolustautumaan kaikin tavoin. Ti­ger
Hart peräytti hänet nurkkauk­seen
ja lähetti äkkinäisen yläkoukun
bänen puolustuksensa lävitse. Tommy
van^tsi hänen käsivartensa.
"Raukka!"
Btuuto kuului tuhansista kurkuista
Valtavan katsomon joka puolelta,
^mmy tunsi omituisen vihlaisun vat­sassaan
— samantapaisen kuin liuku-fataa
pitkin laskettaessa. Ajattelisi-k<^
Batkin> että häiiönpelkuri? T<pm-inyn
kurkkua kuristi ahdistavasti.
^ Mutta hän turvautui jälleen puo­lustukseen,
jä "Tiikeri" ajoi häntä
takaa kehän ympäri pommittaen hän-
KAIKKI, varsinkin;Urheilmsioita
seuraavat tuntevat Jack Demp-seyn,
kuuluisan nyrkkeilijän. Har­voin
kuitenkin on nähty hänen kir­joittamaansa
"julkista sanaa",
mutta nyt voimme tarjota lukijoita
lemme hänen kirjoittamansa nyrk-keUynovellin.
tä ankarilla iskuilla, jotka turruttivat
hänen käsivartensa ja tunkeutuivat
hänen suojamuurinsa läpi iskeytyen
teräsvieterien tavoin hänen silmiensä
yläpuolelle.
"Ottele — senkin pelkuri!"
Jälleen tuo huuto. Tommyn hät­kähti.
Haluttomasti hän heilautti
nyrkkejään "Tiikeriä" kohti. Iskut
eivät osuneet. Väkijoukko sinkoili
hänelle pilkkasanoja. Erän päättyes­sä
Tommy yhä puolustautui toisen
pommitusta vastaan.
Väliajalla vanha Bat pyyhki hänen
kasvonsa ja hautoi silmien yläpuo­lella
ammottavia haavoja jodilla.
Tommy silmäili kehän ympärille hy­vin
pelokkaan näköisenä.
Hän tunsi Batin puristavan olka­päätään.
Hänen täytyi kääntyä kat­somaan
isäänsä. Batin ankarissa,
vanhoissa silmissä oli hyvin omituinen
ilme.
"Mikä.sinua oikein vaivaa, poika?"
tiukkasi • hän hampaittensa lomitse.
''Tiedäthän, että pystyt lyömään ko­vemmin
kuin ''Tiikeri"! Pelkäätkö
häntä siksi, että hän on maailmanmes­tari?
Haluatko sinä, että minäkin
uskon sinun olevan raukan?"
Tommy nielaisi kovasti. Kunpa
hän vain saattaisi puhua Batille!
Mutta hän tiesi, että Bat iskisi häntä
vasten leukaa, jos hän tunnustaisi,
miten peloissaan oli. Ei, hän ei voi­nut
puhua Batille.
Tommy antoi päänsä painua kuma­raan
ja mutisi: "Minä en ole pelkuri,
isä."
Kymmenensekunninmerkki kajahti.
Bat karjaisi: "Katso minuun, poi-
:ka!" . .
Bat löi häntä leuan alle ja kohotti
hänen päätään. Mutta Tommy ei
katsonut häntä silmiin.
"Sinä olet raukka!" karjui Bat, ja
hänen silmänsä näyttivät olevan pul-listumaisillaan
kuopistaan. Hän nau­roi
hurjaa, mieletöntä naurua. "Minä
en ole eläissäni pelännyt mitään, ja
minun poikani on pelkuri!"
Tommyn pää ponnahti äkkiä pys­tyyn.
"Minä en ole pelkuri, kuuletko,
isä!" huusi hän miltei hysteerisesti.
"Enkä minä pelkää mitään myöskään.
Olen samanlainen kuin sinä, isä! Mi­nä
näytän sen sinulle!"
"Näytä siis!" huusi Bat.
Kello soi»
Tommy lennähti kehän poiki kuin
leimaus. Hän kyykistyi ja väisti tai­tavasti
"Tiikerin" murhaavan oikean.
Hän ponnahti jälleen pystyyn ja hä­nen
vasen koukkunsa osui hurjalla
vounalla vastustajan teukaan. "Tiike­ri*'
lensi lattiaan, ja yleisö karjui kuin
mieletön.
Tommy odotti nurkkauksessa pon­nahdellen
kyyryyn ja pystyyn kas­voillaan
hurja ilme.
Kun maailmanmestari nousi lat­tialta
"seitsemännellä", Tommy ryn­täsi
hiOittom^i >hänen kimppuunsa
lopetta^Seen hänet;
Mutta ''Tiikeri" heilautti nyrkki-ääri,,
ennenkuin suoristautui, ja isku
osui: Tommyn suojelemattomaän leu­kaan.
Tommy kaatui pitkin pituuttaan.
- V Väkijoukko huusi ja repi hattunsa
riekaileiksi.
Mutta Tommy ponnahti heti pys­tyyn.
Kyykistellen ja hyppien, kar-
' juen ja ponnahdellen hän ahdisti "Tiir
keriä teräsnyrkeillään sellaisella voi­malla,
että maailmanmestarin oli pak^
ko peräytyä köysiin, joita vasten hän
horjui kuin puu myrskyssä, yrittäes­sään
väistellä Tomm3ni iskusadetta.
"Tiikeri" yritti vastata iskuihin.
Mutta Tommy huitoi hänen edessään
kuin mielipuoli, hänen nyrkkinsä oli­vat
herkeämättömässä liikkeessä, ja
isku toisensa jälkeen pehmitti *'Tiike­rin
"ruumista ja leukaa.
Maailmanmestari alkoi väsyä. Jä­rähtävä
vasen koukku osui hänen leu­kaansa.
Hän mätkähti suulleen maa­han.
Hänen apulaisensa kiiruhtivat ke­hään
tuomarin antaessa heille merkin.
Tuomari tiesi, etteivät nyrkkeilijät
pysty nousemaan kaaduttuaan suul­leen
lattiaan.
Tommy seisoi kuin huumautuneena
katsellen, miten "Tiikeri" kannettiin
kehästä.
Sitten puhkesi katsomon suosiono-soitustenmyrsky
korviahuumaavana,
ja hän kääntyi äkkiä katsomaan
omaan nurkkaukseensa, jossa hänen
isänsä seisoi.
Bat harppoi pitkin askelin kehän
poikki riemusta ja ylpeydestä säteile­vin
kasvoin. Hän sulki Tommyn sy­liinsä
soperteli jotain epäselvästi.
Batin olkapään yli Tommy näki lai­han
kalpean miehen, jonka silmät
näyttivät lasittuneilta, kiipeävän ke­hään
muutaman askeleen päässä heis­tä.
Mies :^eti kätensä äkkiä taskus­taan,
ja musta pistooli välähti kehän
kirkkaassa valaistuksessa.
Tommy heitti isänsä taakseen sa­massa-
silmänräpäyksessä, jolloin mies
kohotti aseensa. Tommy sai kolme
kuulaa vatsaansa ja yhden päähänsä
vaipuessaan lattialle. :^alpeakasvoi-nen
mies syöksyi köysien yli ja. sukel­si
väkijoukkoon kadpten huutavan ja
ineluayan ihmismassan.Iteskelle.
^ Kehään ilmestyi siviilipukuisia po­liiseja.
Lääkäri, joka oli kumartunut
hutkimaan Tonunya, suoristautui, ja
kääntyi vanhan Batin puoleen.
IJän sanoi: "Tommy ^on väistynyt
He^ästä voittamattomana maailin^-
mestarina. Tämä oli hänen viiineinen
Ottelunsa."
Bat seisoi tuijottaen lääkäriin ja
hänen leukansa värisi.
..Eräs etsiväkomisario veti
syrjään ja sanoi: "Emme ole vielä
saaneet kiinni miestä, joka sen.teki.
IJän oli varanaan hullu. Onko teillä
aavistusta siitä, miksi häh apipui poi­kanne?"
Bat työnsi käden taskuunsa ja ojen­si
komisariolle kirjeen.
"Tarkoitukseua oli arnpua minut",
mutisi hän kaiuttomasti. "Mutta en
uskonut, että noilla kurjiinuksilla oli­si
sisua toteuttaa uhkauksensa."
Etsiyäkomisario levitti kirjeen au-ki
ja luki:
"Olemme lyöneet satatjihatta ve-
^oa,ett'd"Tiikerrvm^^^
Meillä ei ole varaa menettää-niin
stmrt(istmmaa. Poikanne on-
:mori, hänellä 0^
myöhemmin. Järjestäkkm
hän häviää tämän ottdimiii
ette poistu dävmm^^
^ kq^ott(Utemeim^
tetlle vam pahemmin. Saamntl
dät kuitenkin ja järjestämmti
ehkä pienen huvimatkan ja^
saasti kidutusta, ennenkuk^y
tamme teidät! jOttakaa voroni-semme
varteen, sillä .tarkoit(Bst
täyttä totta."
Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta.
Etsiväkomisario kohotti katseeni
"Miksi ette kertonut meille-tasli'
kysjd hän.
Bat pudisti päätään. "En oledii
säni pelännyt mitään—kaikkeinvi
timnain. tuollaisia kurjimukaa.' Siij.
paitsi en halunnut Tommj^ saa^j
vihiä asiasta. Mutta nytymmanii
että hänen on täytynyt nähdä lm
sillä aikaaj kun minä olin kylvyssä.''
, "kuinka voitte tietää sen?" kjsf
etsiyäkomisario.
"Koska nyt ymmärrän, etteiliä!
halunnut voittaa tätä ottelua!" \-j
tasi Bat pehmeästi silmiensä suma
tuessa oudosti. "Minun Tominyiiie
ollut mikään raukka ensi erässäkiä'
Hän oli vain peloissaan minun vuob
'.g.'i'.;,ia«es-"':-
IliiI
03
syö
I
TUO
liss
kaa
hyv
C
nim
sem.
#
"Gust I ja Gustn"
Ö] Detroitissa löytyvät "ihrf-set
kaksoiset", jotka eivät kuito
kaan ole .sisarukset, tällaisia ta­pauksia
sanotaan olevan hyvin k-vassa,
joka onkin uskottavaa.
- Fort Francesissa, Ont., on raviin
kin samanlaiset "kaksoiset". NarJ
miehet ovat Ruotsalaisia jai työsi
televät kesäisin Shevlin-GIarke-sah-myllyssä.
Kumpikin mies on kuusi jalka
pitkä. He ovat.hyvin "ruokansatiin-pi^:^
teyia" miehiä, sillä heidän päin
on y l i 200 paunaa.
Miehet ovat aivan samanikäisetji
yaaleanveriset kumpikin. Kmm
\m ^ nimi,on Gust Benson. He ty^
kentelevät .myllyllä samanlaisessaan-matissa.
Toinen miehistä ^on.oliil
- muutaman vuoden ennemniin maifli;
tun yhtiön, työssä. Faasit kutsurä|gj
heitä numerojärjestyksessä .".Gust 1 | | |
ja Gust II." ;
Pykeutuminen miehillä dvt)^
^amaplainen. Talvitakki on
ja kulikin käyttää ruskeaa
hattua, -ijps he seisovat rinnatu|.
selkCjkatSQJa^n päin, niin on #^
sanoa, jKunipi on ensimäinen jatuf
tpinen. ;Kasvoilttaan he
i^ili35iHOjl;o)seti> joten kasvojen
voi l i ^ ^ t i ratkaista
l;ijyp5pi pn
lie oyatj^^eläjiä ja
kumpikin p.niassa pienessä kaDT
6ääh,.jotenysiMkin.suhteessa#^
samanlaiset. Heidän "hellatush^
mistaan^^ei^ukaaii ole taitanutj»^
^fpäiväifeirjaa'V joten se on
arvoitus-
Iiii
Kirj.AILl
LiEKKI m ainoa iloni
en mihtaa-siiä vois':
Ei sydämeni Mlk*f \;
jäädä MEKm joukosta pots-
Kmn päivän paistata pe^^
niin vaata henkeni valistusUt.
Kuule: kuUaakin-Miiinph
on pitää lÄBKKt luonant!
m: