1950-06-24-04 |
Previous | 4 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
•Vi .
tl
1 ir li
f VK t
i
t v '»'U
('k - A
'••jättlkös ro1i%'e5syöri Kitia. Helkki-
" . Vastoin tavallisuutta .Leena- toi
kali via vuoteeseeni.
''Eikö -hän ole tullut kotiin?'"
"Ei näy, ei kuulu. Ei ollut rantakal-
, Ijollakaan Aapelin «Idiydessa kalassa.
i*äättelimme hänen Jääneen yöksi Heikkilään.
Päivällinen on heti valmis",
huomautti hän poistuessaan huoneesta.
Päivälliiien? Kylläpä olinkin vedeh
lyt unia! Hypähdin ylös \'uoteesta ja
pukeuduin. Oliko minun taas lähdettävä
etsimään tyttöä.^ Ei, päätin lujasti,
en lähtisi, vaikka hän pysyisi sillä
matkalla Ikänsä. Mutta astuessani ruokasaliin
iivahti Kittikin sisään, virkeänä
kuni kiif^u. Kysyvään katseeseeni
hän vastasi menneensä nukkumaan mi-n.
im muinaiselle aittaviioteelleni, koska,
hän tullut kotiin isiin "hi-irveän''
myöhään ja koska ..ulko-ovi oli pantu
hakaao^ Istuessamme pöytään Mn halusi-
tietää, olinko lehnyt sen tahallani.-
"Se on . tepalitiinut epähyomiossa,
vaikkS' 0l.kyllä-Äe|ii:.sis»JlIe,;. Nitorten-tyttöj
«i ei sovi' yökaosla velelelitiä.ul-
• kona. - Mitä .sanoisi-isäsi? •. •'•
'•Hirttäisi «iiiiniit^ tutkimatta. ; Oletko
sinä hirveän vihaiaen? Anteeksi» rakas
ioh\fessyöri . .
"'Ollkt?, sfnuHa, hauska^?" kysein hap-paiBa
»^ . .,
^Taivaallista!" liuoahti' tyttö.' '""Jos
olisit, ii§tiien,' iiiin lleläisit- miltä tuntuu,;
istua |>yöfäiitang0Pa-.-kahdea:ruskean,.
voinial^kam-käsi^-arrea . . •.• Mikä-,sinua,
vaivaa, 'selä•Petteri?; Eikö' slötilla
, o k isälkäB Taisll eilen syödä; ,liikaa;-
Missääsi ei ruoka-lEnalstu niin--kuiö-'--täi- ,
koissa, tulin--tietämään.- Mutta Xeeha
suiittuöj,- ellet syö. Hm, asiissä Olinkaan?
Niin, emmehän ane "koko matkaa ajaneet
— takalistoni,, näes —vsuin'. kävelimme.
Kuu paistoi, kaikkialla oli niin hiljaista'-
ja kaufiista jff m.sanllellä- olimBie vain
me. kahden. Santtu lupasi; tullvi Vanhalan
talkoisiin . .". Tiedätkö, häa OK" ai- -
van erilainen kuin Eevertti. • Ei tippaakaan-
ujo, vaan käskevä, hallitseva,'hieman,
1'aak.alain-en. Sangen miefeiikiin-'
loinen yksilö. Setä Fetronius, oletko
sinä koskaan ollut kuutamokävelvllä?
No, etkö todellakaan-aio syödä mitään?"
Xousin pöydästä, uMinulla ei ollut
r^älkä. Ja kuutaniokäveiyt tekirät pääni-
kipeä-ksi- Sulkeuduin huoneeseeni.
AilvOmuksenI oli sj^^entyä lukemiseen,
mutta kirjaimet näyttivät käsittämät--
tömiltä koukeroilta valkoisella taustallaan.
Lauseet eivät merkinneet mitään
}, mmärrettävää atv^kopassani.
Käskevä, hallitseva, hieman raakalainen
— oliko se mitään nuoren tytön puhetta?
Oliko tyttö sittenkään niin lapsellinen
kuin olin luullut? Mutta kuusitoista
— kuusitoista oli sentään niin
äärettömän nuori — viattomuuden uinailevaa
aikaa. Tietysti hän vain lapsellisuudessaan
oli lörpötellyt minulle.
Niin, eihän siiiiä mitään sen kiimmem-paa
tarvinjiut ollai Elokuu, öinen metsät^,-
kal;si.-nuorta' —• kssutamo. Ioi,~kai-,
ken ylle jpakinlaisea yliluonnollisen
hohteen, ja tytön mielikuvitus kietoutui
hetkeksi romantiikan, pui^puraan,
Sauttu,'. oli; todeBakia' komea- poika. Tie-r -
sin.tyttöjen häntä kilvan tai^oitlele^tan.
•Arvasin myöskin,-ettet hän koskaan haur.
t^tutulsi tänne maaseudun hiljaisuuteen^
kuten - Heikkilän toiset ,pojat,väa-n .,yrit-- •
täisi joskus siipiensä kantavuutta suuremmassa
maailmass^. Kitti oli Ifäneile
varmaan ensimmäinen tuulahdus pää-
^ kaupiuigista.- |os-'-^hän, Täkästiusi tyt-'
töön . . . Hitto vieköön, olin onlnäkiri
' hölmö ^.äja.tella- "nyt rakkautta, kun. oli-kysymvs
kuusitoistävjuotiaa^ta-kakai-as-ta!.
• / ; - •-
liakara, pisti' tärkeän"' n^köiseii^- • päänsä-
sisään pv^stani..' ' •• '.
"Pekka'^sfi:ti, -mltä-sinm- tekisit', j$)S; jou-"'
ollut .puhelinta. Pyytäisin Maijaa- tulemaan
loppu\iikoIla vieraaksemme.
ICiertäessani niemen ympäri näin K i tin
kaikessa rauhassa loikoilevan kalliolla.
Keltainen kylpjn-aippa loisti lurk- joukkoon ja suuntasin oraan^i/^r^
kaana hänen allaan, ja Eevertti istui Aapeliin. . '
hänen vieressään kuin uskollinen henki- "Kah, kummoo, kur rupes tuota -i
vartija. Kuullessaan airojen loiskahte- luuta kolottelemmaa — ja vielal^^^^
Astuessani keittiöön olivat fcaji-y- J
viUa eivätkä vähääkään hämmk?
tä iimestymisestäiii. Xeena ja \ '
vain vaihtoivat katseen. Istu»^ •
lun nousi tyttökin istumaan.
"Don Pedro! Peed-roo! Hei, älä vie
venettä, »mekin lähdemme postiin!"
Mutta minä kiskoin airoista voimieni
takaa ja tusin ilkeätä rnielih3rvää kokan
kohisten halkoiilessa sj^änsinistä Muu-ruvettä,
IX. • . . ,
. Huuliaa.l kutisi. Pyyhkäisin-laiitärkä-;
delläni ja^- ^oin.: jatkaa -iml^ni.. Huuleni
Liitisiva.t: jälleen vietä^ifcti. -Hitto soi--
koott'.' ' Aloin, hangata- suutani* | a .avasin
silmäni; IT-uoteeai vi.ere5sä^seisf3»i" Eitti,
kädessään pitkä kukonsiilk^ ja- silrjiis-^
sään.'.veitikka->. •Häp;-©li-: pUjeltit-.-iMyan^
haan takkiresuuB,- 0ni^. vudtsia' sitten
"oitnl-liyljähnyi:.; Ja hoiisu|h|5iV- i'#tka-. ne-'.
Uin hailiansa meaneisyydes&l olivat kuuluneet
minulle. •
• • "Hsrraii pieksut, kylläpä-- siuä-'^miikut-
Sikeästi,'setä.iPettml" • • - ' •-
" - ¥ilkaislif .,'k©lloa. y^öy^läm-. -'- '•• -' •''
' "Mita.-l^iiä', mBFMts#?" '"kysyin; -sBut-'''
•tuögeiiiL- • " ' • ' ""'" - •- ••-."'•
: • •. "Sitä, eijtg-, .lähdet- kaiEss^öi -fekemääh"
"katiskoita.*'"
siinä-, erc y-st^xaispiilr
tuisit pelastamaan- naisen- -a?:~ Jos
hän ailmittäio olisi hukkumaisillaan ja
olisit hirveästi, aivan auttamattomasti
rakastunut häneen. Suutelisitko häntä?"
, . , . : ' . ; ; ' • - • -'-^"-^
"Mene suolle!" tiuskaisin.
"Kiitog. Minä menen. Hahhahhaa!"
0\!i sulkeutui.,
Olin kiusaantunut koko päivän.
"Kahden ruskean, voimakkaan käsivarren
. . toistui toistumistaan korvissani.'.
Lopulta vkä veli n rantaan ja astuin
veneeseen. Soutaisin osuuskaupalle ja
soittaisin ^laijalle, sillä ^Metsolassa ei
Miksi' Tu.rkiii- täMen'ei'mene--Aapelin!
kaassii?" - ' • ' '
"T-urkpla ei oletmitääp-tel^em^
malÄssa^ katiskoissa- ja; Aapeli.^,.-v^v^äv
—- vaivaa luuvalo'V'alitti:'-tj^ttÖ-"kirii-!
kaasti. "Siis lähdet sinä. Ala suorin-,
tua matkaan ja ripeästi, sillä' haluan
nähdä,' auringonnousun.Hän-' • kääntyi
ja imarssi ulos ovesta.
Minua alkoi hjvmyilyttää. Hän näjt
ti vaatteissaan aivan Chaplinilta. Aapelia
ei vaivannut mikään, sen tiesin.
Terveyttäänhän Aapeli aina etupäässä
kehuskeli. Luuvaloko? Hahhah, kaikkea
vielä! Xo, koska kerran olin valveilla,
niin saattaisin käydä hänen kanssaan
järvellä.
V V -••«iJS," m
i i i
SiSl »
kiivi kaupungissa tapaamassa nuorukaista.
Yhdessä he sitten naureskelivat
Francois a. Kirje oli mieletön. Se sattui
Francoislie kuin tikarinisku sydämeen.
Hän ryhtyi pitämään Mariaa silmällä,
läinä huomasi sen Ja raivostui. Syntyi
suoranainen tappelu, muita sovinto teh*
lijn sentään lopulta mäenrinteellä, ke.
väällä, siellä, niissä oli pieniä punaisia
tulppaaneja ja visertäviä lintuja.
Ja sitten nimettömiä kirjeitä alkoi
tulla lisää. Niissä oli yksityiskohtaisia
tietoja, ja Fraucojs joutui kokonaan
nHistasukkaisuuden.valtaan, Kiivashion-toinen
kun oli, hän pieksi ISIariaa, Tyttö
sieti sitä kymmenen, kaksikynimensä
kertaa, sillä pitihän hän pojasta. Fran*" iMMww>M»M!ai^»»ttfe^^ -^^s.;;::^:-
cois oli kaunis, haisi hyvälle ja hänen
hiuksensa olivat käherretyt. Niihin Pilaria
työnsi kätensä, kun Francois häntä
kmmiskeh. Mutta kun poika sitten tuli
tytön kotiin, .Mariaii isän ollessa poissa,
ta rvhtxi penkoiuaan ta\~iroita, niin se
oJi jo liikaa. Tyttö antautui eräälle tehtaan
työläisille. Siinä ei ainakaan voitu
\'uittää. että rakkauden "takeena oli jotain
muuta kuin mies itse. Esimerkik>ii
3Iirette.V jolliisesta Francoisin saama
viimeinen nimetön kirje oli vihfaillut.
Francois itkeskeli kolmen kuukauden
ajan. lähti >;itten pois kotoa ja pestautui
muukalaislegioonaan. Vuoteen ei hänestä
.^latu t-ietoja, ja lopulla hän lähetti
Morokosta postikortin isälleen,
Sumumlaisin Suzaiiiie urkufen^a ää- ^^^^^^['f^^J''^»^^^<^ iektipmthm MmMan phnssä. Madot saattavat pnhdLsfaa
ressä kiitti Jumalaa siitä, -että^häpeälli- f ^^^^^^^^ minmlhsajamdmrnma tapauksissa se an pmm kuo-nm-
liitto oli saatu estetvksi.
kessee", valitti AapeU polveaan si,;.!!
katsomatta iminuun.
"A^peiaieklB alkaa tuUa ^-^^
eteen,'V^j,'ht>i. Leena -vakavana
seen. Karkki kolme olivat siis
juonessa, ajattelin^ .Aiutt^Xeema^,
iial eivät olleetkaan AapeUHe im'^^
"Jotta vaaahuusko?"' ärähti liäa. «.g
tässä va^ahiiwesta •tarvihe 'Um^^
vum valoluusta^ vae miks Kitti sitä
no . . . • -'^ "Äi^sij-kolios
:¥oi, Aapeli rau]^a!'' huoahti LeeuB^^^'
osaa<a,tta¥asti,
see yanhmitta."
-. "Minäkö raakka?" Aapeli tämu
njTkkinsä pöytään. ,-"Kyllä,.-niätän h
, ^ • t ^ ä ' o r rifökkal--^"---,Liena,.^ittää
-r? ..Saipla-;..,.»'''-••-•••Hän- .naurahti;
. I^?mllään ja nousi • pöydästä, - "juiip^
R@eta;-,.a^jal"-.,-'mmis5 •^'jrfeliim^
ciikfuttaess^än rulos.
^11
lii;
-'Kävelimme raBto,tietä>:Kittlj^ 'mi
•-,."^pe;lista--V'--'-'hiiOTaaiiti^
•-,,- **el-, tulisi. aäyttelijlä;"-.
-,•.,;".Nä^.tteBj,äSkö?.^' -hymyili, Kitti j
.. viattpmasti...-."Luuletko;, ^että
,tulisi,—Jos yrittäisin?"'-• . '
•" "Sinun-ei-.kannata ^ edes,yrittää, c'
• aivaa„,töiyotpB. ^ Muttal sirkukseen W4
. mennä .aafriksi."' ' •
. Kitti naurahti kuin olisin saijer
-• hyväiikii?: , vitsiä. ja:--hypähteli;ed
dhaplinimaisis^ vaatteissaan ki\g!a
toisella. •• -\
"jDön Pedro, isä pitäisi sinusta.''
. "Kuinka^qiim?":, . '
"Olet niin epäkohtelias minulle. IC
sin sanoen,,et tippaakaan iiiiarteleu
^"Pitäisikö minun imarrella sinua?
"Tietysti. Kaikki miehef, imartfi
vat naisia, eikö totta?"
"'Eivät ainakaan sinunlaisiasi ilS
myksiä."
"Erehdyt, rakas rohvessyöri. Santtsj
kin sanoi . . Samassa hän luisksiy
kiveltä ja horjahti taakse "päin. Onnek
sain hänestä kiinni, ettei hän lentap?
istualleen.
"Kävele toki ihmisiksi, ettet katbJ.
jalkaasi!"
"Kas, tuota Juuri tarkoitin. Olet ö
realistinen. Ehkä sait rukkaset,..
"Kuulehan, nuori neiti, tulimmeko
laan, vai? Minua ei lainkaan'Jimiti
keskustella itsestäni."
"Miksikä ei? Koska sinä latelet c:
nulle totuuksia päin naamaa, niin eni.^!
minä saisi tehdä samoin?''
"Siinä tapauksessa en tule järvefe
Ehkäpä Aapeli on jo parantunut lum^^
lostaan. Minulla ei ole piemotäk:^'
halua kuulla mitä lapset minusta a;!'"
televat."
"Ja kuitenkin olet heidän opettap
sa!" sinkosi tyttö-
"Olin. En ole enää.'' ,
"Jos minä olisin ollut oppilaani
"Luoja varjelkoon!"
"Sinua hän ei olisi varjelluf-^^ ^
Olimme tulleet rantaan. Har-iv.^-
neena aioin kääntyä takaisni.
'•Ei, setä Petteri, älkäämme nior-kuten
Leena ja Aapeli. Lupaan m ^
vakuutti tyitö noyra.a. ^
,.ille. Kittn---^'
niisiksi
Tvönsin veneen
lenm, Parry Smmdm ja Peierboron välillä on 3,000,000 eekkcrm icMmctsää /ma-piimat&
jeu saastiiiiavuim.
•perätuhdolle- Hänen ohjatessa^ _
nettä soudimme Taivallahteen p^u.^ ^
sipisarat-siiikuivat pitkinä .feeliB.^^
na airoista, jotka ^ ^ " ^ ^ ^
pvörtäjäisiä jän^en tyyneen, m
pintaan. Rantojen yllä lep;^^ >
SIVU 4^ IB:t?ÄNXAfNA, KESÄKUUN 24 PÄIVÄNÄ.' 1950
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-06-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500624 |
Description
| Title | 1950-06-24-04 |
| OCR text |
•Vi .
tl
1 ir li
f VK t
i
t v '»'U
('k - A
'••jättlkös ro1i%'e5syöri Kitia. Helkki-
" . Vastoin tavallisuutta .Leena- toi
kali via vuoteeseeni.
''Eikö -hän ole tullut kotiin?'"
"Ei näy, ei kuulu. Ei ollut rantakal-
, Ijollakaan Aapelin «Idiydessa kalassa.
i*äättelimme hänen Jääneen yöksi Heikkilään.
Päivällinen on heti valmis",
huomautti hän poistuessaan huoneesta.
Päivälliiien? Kylläpä olinkin vedeh
lyt unia! Hypähdin ylös \'uoteesta ja
pukeuduin. Oliko minun taas lähdettävä
etsimään tyttöä.^ Ei, päätin lujasti,
en lähtisi, vaikka hän pysyisi sillä
matkalla Ikänsä. Mutta astuessani ruokasaliin
iivahti Kittikin sisään, virkeänä
kuni kiif^u. Kysyvään katseeseeni
hän vastasi menneensä nukkumaan mi-n.
im muinaiselle aittaviioteelleni, koska,
hän tullut kotiin isiin "hi-irveän''
myöhään ja koska ..ulko-ovi oli pantu
hakaao^ Istuessamme pöytään Mn halusi-
tietää, olinko lehnyt sen tahallani.-
"Se on . tepalitiinut epähyomiossa,
vaikkS' 0l.kyllä-Äe|ii:.sis»JlIe,;. Nitorten-tyttöj
«i ei sovi' yökaosla velelelitiä.ul-
• kona. - Mitä .sanoisi-isäsi? •. •'•
'•Hirttäisi «iiiiniit^ tutkimatta. ; Oletko
sinä hirveän vihaiaen? Anteeksi» rakas
ioh\fessyöri . .
"'Ollkt?, sfnuHa, hauska^?" kysein hap-paiBa
»^ . .,
^Taivaallista!" liuoahti' tyttö.' '""Jos
olisit, ii§tiien,' iiiin lleläisit- miltä tuntuu,;
istua |>yöfäiitang0Pa-.-kahdea:ruskean,.
voinial^kam-käsi^-arrea . . •.• Mikä-,sinua,
vaivaa, 'selä•Petteri?; Eikö' slötilla
, o k isälkäB Taisll eilen syödä; ,liikaa;-
Missääsi ei ruoka-lEnalstu niin--kuiö-'--täi- ,
koissa, tulin--tietämään.- Mutta Xeeha
suiittuöj,- ellet syö. Hm, asiissä Olinkaan?
Niin, emmehän ane "koko matkaa ajaneet
— takalistoni,, näes —vsuin'. kävelimme.
Kuu paistoi, kaikkialla oli niin hiljaista'-
ja kaufiista jff m.sanllellä- olimBie vain
me. kahden. Santtu lupasi; tullvi Vanhalan
talkoisiin . .". Tiedätkö, häa OK" ai- -
van erilainen kuin Eevertti. • Ei tippaakaan-
ujo, vaan käskevä, hallitseva,'hieman,
1'aak.alain-en. Sangen miefeiikiin-'
loinen yksilö. Setä Fetronius, oletko
sinä koskaan ollut kuutamokävelvllä?
No, etkö todellakaan-aio syödä mitään?"
Xousin pöydästä, uMinulla ei ollut
r^älkä. Ja kuutaniokäveiyt tekirät pääni-
kipeä-ksi- Sulkeuduin huoneeseeni.
AilvOmuksenI oli sj^^entyä lukemiseen,
mutta kirjaimet näyttivät käsittämät--
tömiltä koukeroilta valkoisella taustallaan.
Lauseet eivät merkinneet mitään
}, mmärrettävää atv^kopassani.
Käskevä, hallitseva, hieman raakalainen
— oliko se mitään nuoren tytön puhetta?
Oliko tyttö sittenkään niin lapsellinen
kuin olin luullut? Mutta kuusitoista
— kuusitoista oli sentään niin
äärettömän nuori — viattomuuden uinailevaa
aikaa. Tietysti hän vain lapsellisuudessaan
oli lörpötellyt minulle.
Niin, eihän siiiiä mitään sen kiimmem-paa
tarvinjiut ollai Elokuu, öinen metsät^,-
kal;si.-nuorta' —• kssutamo. Ioi,~kai-,
ken ylle jpakinlaisea yliluonnollisen
hohteen, ja tytön mielikuvitus kietoutui
hetkeksi romantiikan, pui^puraan,
Sauttu,'. oli; todeBakia' komea- poika. Tie-r -
sin.tyttöjen häntä kilvan tai^oitlele^tan.
•Arvasin myöskin,-ettet hän koskaan haur.
t^tutulsi tänne maaseudun hiljaisuuteen^
kuten - Heikkilän toiset ,pojat,väa-n .,yrit-- •
täisi joskus siipiensä kantavuutta suuremmassa
maailmass^. Kitti oli Ifäneile
varmaan ensimmäinen tuulahdus pää-
^ kaupiuigista.- |os-'-^hän, Täkästiusi tyt-'
töön . . . Hitto vieköön, olin onlnäkiri
' hölmö ^.äja.tella- "nyt rakkautta, kun. oli-kysymvs
kuusitoistävjuotiaa^ta-kakai-as-ta!.
• / ; - •-
liakara, pisti' tärkeän"' n^köiseii^- • päänsä-
sisään pv^stani..' ' •• '.
"Pekka'^sfi:ti, -mltä-sinm- tekisit', j$)S; jou-"'
ollut .puhelinta. Pyytäisin Maijaa- tulemaan
loppu\iikoIla vieraaksemme.
ICiertäessani niemen ympäri näin K i tin
kaikessa rauhassa loikoilevan kalliolla.
Keltainen kylpjn-aippa loisti lurk- joukkoon ja suuntasin oraan^i/^r^
kaana hänen allaan, ja Eevertti istui Aapeliin. . '
hänen vieressään kuin uskollinen henki- "Kah, kummoo, kur rupes tuota -i
vartija. Kuullessaan airojen loiskahte- luuta kolottelemmaa — ja vielal^^^^
Astuessani keittiöön olivat fcaji-y- J
viUa eivätkä vähääkään hämmk?
tä iimestymisestäiii. Xeena ja \ '
vain vaihtoivat katseen. Istu»^ •
lun nousi tyttökin istumaan.
"Don Pedro! Peed-roo! Hei, älä vie
venettä, »mekin lähdemme postiin!"
Mutta minä kiskoin airoista voimieni
takaa ja tusin ilkeätä rnielih3rvää kokan
kohisten halkoiilessa sj^änsinistä Muu-ruvettä,
IX. • . . ,
. Huuliaa.l kutisi. Pyyhkäisin-laiitärkä-;
delläni ja^- ^oin.: jatkaa -iml^ni.. Huuleni
Liitisiva.t: jälleen vietä^ifcti. -Hitto soi--
koott'.' ' Aloin, hangata- suutani* | a .avasin
silmäni; IT-uoteeai vi.ere5sä^seisf3»i" Eitti,
kädessään pitkä kukonsiilk^ ja- silrjiis-^
sään.'.veitikka->. •Häp;-©li-: pUjeltit-.-iMyan^
haan takkiresuuB,- 0ni^. vudtsia' sitten
"oitnl-liyljähnyi:.; Ja hoiisu|h|5iV- i'#tka-. ne-'.
Uin hailiansa meaneisyydes&l olivat kuuluneet
minulle. •
• • "Hsrraii pieksut, kylläpä-- siuä-'^miikut-
Sikeästi,'setä.iPettml" • • - ' •-
" - ¥ilkaislif .,'k©lloa. y^öy^läm-. -'- '•• -' •''
' "Mita.-l^iiä', mBFMts#?" '"kysyin; -sBut-'''
•tuögeiiiL- • " ' • ' ""'" - •- ••-."'•
: • •. "Sitä, eijtg-, .lähdet- kaiEss^öi -fekemääh"
"katiskoita.*'"
siinä-, erc y-st^xaispiilr
tuisit pelastamaan- naisen- -a?:~ Jos
hän ailmittäio olisi hukkumaisillaan ja
olisit hirveästi, aivan auttamattomasti
rakastunut häneen. Suutelisitko häntä?"
, . , . : ' . ; ; ' • - • -'-^"-^
"Mene suolle!" tiuskaisin.
"Kiitog. Minä menen. Hahhahhaa!"
0\!i sulkeutui.,
Olin kiusaantunut koko päivän.
"Kahden ruskean, voimakkaan käsivarren
. . toistui toistumistaan korvissani.'.
Lopulta vkä veli n rantaan ja astuin
veneeseen. Soutaisin osuuskaupalle ja
soittaisin ^laijalle, sillä ^Metsolassa ei
Miksi' Tu.rkiii- täMen'ei'mene--Aapelin!
kaassii?" - ' • ' '
"T-urkpla ei oletmitääp-tel^em^
malÄssa^ katiskoissa- ja; Aapeli.^,.-v^v^äv
—- vaivaa luuvalo'V'alitti:'-tj^ttÖ-"kirii-!
kaasti. "Siis lähdet sinä. Ala suorin-,
tua matkaan ja ripeästi, sillä' haluan
nähdä,' auringonnousun.Hän-' • kääntyi
ja imarssi ulos ovesta.
Minua alkoi hjvmyilyttää. Hän näjt
ti vaatteissaan aivan Chaplinilta. Aapelia
ei vaivannut mikään, sen tiesin.
Terveyttäänhän Aapeli aina etupäässä
kehuskeli. Luuvaloko? Hahhah, kaikkea
vielä! Xo, koska kerran olin valveilla,
niin saattaisin käydä hänen kanssaan
järvellä.
V V -••«iJS," m
i i i
SiSl »
kiivi kaupungissa tapaamassa nuorukaista.
Yhdessä he sitten naureskelivat
Francois a. Kirje oli mieletön. Se sattui
Francoislie kuin tikarinisku sydämeen.
Hän ryhtyi pitämään Mariaa silmällä,
läinä huomasi sen Ja raivostui. Syntyi
suoranainen tappelu, muita sovinto teh*
lijn sentään lopulta mäenrinteellä, ke.
väällä, siellä, niissä oli pieniä punaisia
tulppaaneja ja visertäviä lintuja.
Ja sitten nimettömiä kirjeitä alkoi
tulla lisää. Niissä oli yksityiskohtaisia
tietoja, ja Fraucojs joutui kokonaan
nHistasukkaisuuden.valtaan, Kiivashion-toinen
kun oli, hän pieksi ISIariaa, Tyttö
sieti sitä kymmenen, kaksikynimensä
kertaa, sillä pitihän hän pojasta. Fran*" iMMww>M»M!ai^»»ttfe^^ -^^s.;;::^:-
cois oli kaunis, haisi hyvälle ja hänen
hiuksensa olivat käherretyt. Niihin Pilaria
työnsi kätensä, kun Francois häntä
kmmiskeh. Mutta kun poika sitten tuli
tytön kotiin, .Mariaii isän ollessa poissa,
ta rvhtxi penkoiuaan ta\~iroita, niin se
oJi jo liikaa. Tyttö antautui eräälle tehtaan
työläisille. Siinä ei ainakaan voitu
\'uittää. että rakkauden "takeena oli jotain
muuta kuin mies itse. Esimerkik>ii
3Iirette.V jolliisesta Francoisin saama
viimeinen nimetön kirje oli vihfaillut.
Francois itkeskeli kolmen kuukauden
ajan. lähti >;itten pois kotoa ja pestautui
muukalaislegioonaan. Vuoteen ei hänestä
.^latu t-ietoja, ja lopulla hän lähetti
Morokosta postikortin isälleen,
Sumumlaisin Suzaiiiie urkufen^a ää- ^^^^^^['f^^J''^»^^^<^ iektipmthm MmMan phnssä. Madot saattavat pnhdLsfaa
ressä kiitti Jumalaa siitä, -että^häpeälli- f ^^^^^^^^ minmlhsajamdmrnma tapauksissa se an pmm kuo-nm-
liitto oli saatu estetvksi.
kessee", valitti AapeU polveaan si,;.!!
katsomatta iminuun.
"A^peiaieklB alkaa tuUa ^-^^
eteen,'V^j,'ht>i. Leena -vakavana
seen. Karkki kolme olivat siis
juonessa, ajattelin^ .Aiutt^Xeema^,
iial eivät olleetkaan AapeUHe im'^^
"Jotta vaaahuusko?"' ärähti liäa. «.g
tässä va^ahiiwesta •tarvihe 'Um^^
vum valoluusta^ vae miks Kitti sitä
no . . . • -'^ "Äi^sij-kolios
:¥oi, Aapeli rau]^a!'' huoahti LeeuB^^^'
osaa |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-06-24-04
