Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 21, 1957

              rn-H' kuulamdla
Psee spurttk
t€hessa:(d&Ql&iih
t./aÄ/«.
mttimoll^
essa istun ja aj^ttfr
. . . . Moma yuos:a^(ffl
kun ensipimaj^ks-
" niaan ^ KamanifejAi
t paljon jajäf.ajäii
ovat. Haim^intunMä
mut, ieTnou^^Jii
aljon ön kokemaa
jn vätrella, seka »»>
lahjo j?öntuonu
1. Olen' h y m Ä l
lut t e m j^ÄuM
ja jalat, JI^^IJII
Uessani"*fjiajäM||
ditos käi^^läÄI
mässä ön niin ^
'oi iidfla; paljon ta»
ja tovereissa.
t monella eri taväj
o vain teeskentel^j
lauluista ja soitofr]
tsivät-sitä-ilon
h)^ienjcry9^
Suuri flömorfmy^j
ceenpäin oie;
iäistä täällä a
Vähitellen
linut yietim^^^
taas oleiT^öÄ:
i pois vastai.tf^
ri on seUttanytjlJ
ä vatsassani, KfHi
iki ja^teimi^ö^
li suoriteftayaTol
a kertaa.; .rr-3.f
aarallineri.
alta,' ettarv2
pitkästä a t e ^
Ikää m b l » ,|
iUä s Ä ! ^
ei kes^^
i . j i " - ' *
> u t i IÄ
sairaalassa'^ffl^l
kaHa: ''^
i;un ttTimttaja sanoi, ettei tämän
n^an suomalaisista julkaisuista lainat­tuja
kertoiniiksia julkaista, niin piti n i -
»ta käyttämään mnla aivoja^ Jatkan
is entiseen kertomukseeni.
äin. Me Tiltun kanssa blimmesam^
•ylän kasvatteja, kuten olen jo sano-lut
Tiltu mäii takaisin-kotipitäjään
minä jäin kiertelemään EtelärSuomea
ja kävin aina-Taivassalossa asti^ Sattu*
lalta osuin ^>myösk-n -Rymättylään,
lutta en niihin kuuluihin häihin, jois-olen
ollut-täällä maassa ollessani. -
Kun olin niin lähellä kotipitäjää,,
ajattelin fkjiketa s^iinei liäkisii^
Tilturikin. - Kotia minulla ei o l l ut
fctini eli vielä, mutta kierteli maali­alla,
kutefri Jerusalemin jsuutari. Saa-i'n
sitten eräänä iltana, oikeastaan
^öUä, koska kellon »yiisarit osoittivat
»uölta kahtatoista, vanhalle tutulle seu-
Julie. Olin majatalossa yötä ja sitten
khdin aamuTlar paikkoja katselemaan.
Menin^rTiltua katsontaan j a koputin
relle. Kuulu? "sisään" joten avasin
}ven ja astuin y l i k3nmyksen. Siellä
[)H Tiltunvaiti' laittamassa puolipohjia
ahoihin naisen kenkiin. Hän sanoi,
^ttä luulin JNfaijan tulevan näitä ken?
risoja hakemaan ja päivitteli, kun
tengät ensin niin loppuun pidetään,
bttä nälkään niitä korjatessa kuolisi e l -
;i olisi hevosvaljaita, joiden korjaami­sta
sentään saa työlleen paremman
likan. Penskojakin on vielä neljä kour
|uiässä. T.ltun äiti oli leski jä seitse-län
]ap§en äiti. Mies kuoU kansalais-lärt
jäikeeif ^kilelirillä.
Kysyin'- T t Km ja sain kuulla hänen
)levan naapurimökissä. Neljä heitä jo
ali siinä pienessä mökissä, mutta hy-
^in näyttivät sopivan ja ra^kkaiis ja on-tti,
näytti sielua .asuyaLn. Mies; kävi sa­halla
työssä ja tulisinhan minä Väinön.
Saimme olla; T i l t u n kanssa kahden
piaivän ja puhella vanhoista j a uusista
|sioista. Kun Laila Orvokki heräsi, niin ,
m rHtti. kysymyksiä tädistä. L a
ki oli heidän ensimmäinen lap-lensa,
jolla oli kaunis kiharainen ja vaa-tuklia,
silmät kuin siniset orvokit
^ kai isänsä^ silmät, jotka olivat Tiltun
Vurmanneet • Mielestäni Leojäiuuten oli
än ivaiiineii, mutta ei Tiltu^itä huo-
^?innut, sillä han oli min auttamatto-liaäti
rakastunut. T-ltu sanoikin ole-isa
onnellinen ja pikku Laila jutteli
taiten illan jfs^een lapsen asioita.
Kauniita ^kimtanioita Liekin hikijoil-
L A P I N L E E N A.
Baukijarven rantamilla asui sisantksei,
jotka usein avaspjattoisiensa ukset.
Kesällä M venXeiiansä soutaa aina muisti^
talveUaiaassuksoset neiiukkakastiluistL*
Hauk:järven lainehilla venhe h:ijaa keinui,
latdut kauniit maailmalle raikkahasti raikui^
Niinkuin satulinnassa kaunista oli silloin,
katsellessa järven pintaa kuutamossa UIOM.
Kai/iki metsän eläimetkin katsomahan riensi,
kuka heiiä häiritsemään tänne tulla jtiesi.
Peurapari ensimmäisnä pihamaalle iitlk:,
josko ollaan ystäviä, tahtoi saada julki,.
Muusiinn iii järven ^ yli aivan saunarantaan,
uljähand pysty päin se isot sarvet kantaa. -
Sköhkki sekä piikkisika myöskin tänne astui
jö^^ kämpa$t^d^ katsoi.
Eikäk^n^ kestänyt kun naapureita saatiin,
tietä sitten ruvettfhin myöskin tänne vaatOn.
Sahan,lfutlu, kirveen kalske kuului joka puolia,
nyt ei,enää ikävähän tarvis ollut kuolla.
. \ -
Iltasella karjankellot soivat, kilkatteli,
kukon laulu aamusella ylös herätteli.
Järven, rantaan raivattihin kenttä aivan soma,
"Väkeväksi'- nimitettiin urhe.luseura oma. •
Oli nuori, taikka vanha voimisteluun yhtyi,
ensin kyllä vanhempienpolvet paukkui, ryskyi.
Käsityö-^ ja oppiseura vielä perustettiin,
uutisetkin kirjoitettiin täällä nyrkkilehUin.
*'Opin aakkoset** se <aitefyie»iSmSnitimi,
^*^s»näkän myös foka:senkin tietUmsamL iti.
Monen monta näytelmäakm tSäää karjoiteltHn,
'•' Tarmalahankaalille ne esittämään mentiin^
Näytelmien kesken sitten kUpailu kun oli,
ensipalkinto se ^:dän myötä siUoin tuli..
- Lapsia ktia joitain täällä joutui kouluikään,
Lappiin taikka Tarmolahan heitä viedä pitää.
Sitten taasek luotikin pyhäksi saat.in noutaa, . -
eilS edes päivän pari, heitä saisi hoitaa,.
Kaikki-alkoi kauppaa ^sitten mjtoj^ifi tänne vaatS»,
y.imeirisiitcn'0suuskaff^.httara^esaaiiin^\ , ^
i
* I
I
i
Elämä eteätpäin näin mennä raksutteli,
morii^^pöiktt täältä myöskin poies tassutteli,
Bjkäeäes-sodänkauhut. heitä peloittanut,
'Espeaijä ja{KSi'jala ankeista monensaanut. i : ! i
Sitiuttokuii*^ iSäUä sitten riehui aikalaille,
• rMn}p(^kka 'öUkin jo autiona mailla.
Yksin joi nyt '^vinhuspari järven rantamalle,
kaikki taäOä hiljhttyi.ei mitään voinut sille,
Jössä idtain tarvitsit, sait Tarmotahanlaukkaa,
kiin eitääll4 ölliil enää s.tä osuuskauppaa.
Vanhukset ne'tuumasi,ett^'mitem elo saadaan,
mittarih\he kokivat, myi huviloiksi nutatäa^^^
Nyt on taasen vilkasta ja-järven ranta elää,
sunnuntaisin laulut täällä kauniMsti hetää.
^Täytyy varmaan lopettaa, ei järki enää luista,
sitä vanhh parka paljon enää muista.
^^^^^^
:,: J
'n yksinäisyydessä ajatella elämän b n -
^^^'ifelihdä. havaintoja ympäristös-
MunuT kesä onkin ollut hyvin
iävaintorikäsr
. Olen tävi^n^it mielenkiintoisia hen-jlöitä
japanilaisten," kiinalaistenj i n -
suomalaisten keskuudesta.
Qitän teitä kaikkia hauskasta kesästä,
I ^>'ötä el ole ollut paljon tänä ke-l^
a- sillä kalastus on ollut huonosti
P : ^ 7 a a k a u s i lyhyt ja saals heik-r^.^^^^
Ho^^aiastajilla on varmaankin,
jftjon päänvaivaa tänä syksyän, sillä
^net vasta-a^jat jäivät hyvin vä-
Ele^fyä kuitenkin on j a ehkä
S^ -^^fO paremmat tulokset...
^un sitä^ihatorvotaain parempaa ensi
^onna. "" - •
^ y ? L f t ö >pussa j ä kcJmcm päi-päästä:
tulee lä^via^ joka vie mei-t
^^%y?^^ sfeltä jo-^
~"^en rientää "kotiinsa. Varmaan tun?
fc?!l^^^täj^tm pääsee t ^
fcokkiin.._j^
K^*^^ " ^ ^ ^ ^ ^ v e r i t j o k ^ «Mnas^
Podissabnei;; ;-''v-..-^
pnä, •^ %n:^ieanniittiiiu, ^ sy. yskuu,n
mu.
ja myös akasta
En oiken tahdo tietää millä sanoUla
alkaisin, mutta 'ala^^ kun uk­konen
ryski ja salama iski ja vettä sa­toi.
Syyskuun 2 pnä sitä satoi hyvin
r u n s a a s t i ,
Mutta akka pahuus, aloita nyt siitä,
missä äifsi polki synnytystuskissa. Se
tapahtui tietystj-saunassa ja rukoili hän
siinä taivaallista isääkin auttamaan.
N i i n minä sitten putkahdan maailmaan,
mutta s^in tämän akan pään aivoihin
niin vähän viisautta, ettei tullut kirjai­lijaa,
eikä runolijaa. Mutta "kun ei ole
häj'y niin kauaksi mamitaan, mutta kun
on, niin mainitaan vielä kauemmaksi",
sanotaan. .
kysyn vain, että kuinka monta on
täällä^^ uudessa kotimaassamme, joka on
kylpenyt 35 savusaunassa ja itse ne
lämmttänyt? Syöpäläiset olen niiden
kiukailla polttanut ja 8 lasta syimyttä-nyt.
Lesken kanssa olen mennyt yh­teen
kahden lapsen äitipuoleksi. Moni
arvaa seiikin, mitä äitipuolesta sivulla
' sanotaan. Vaikka omat lapset olisi alas­ti,
ei naapurin emäntä siitä välitä, mut­ta
annas _ olla, kun kys)ntnyksessä on
äitipuoli. Vaikka äitipuoli kehaiseekin,
että pidän ne yhtä hyvänä kuin oma-nikin,
ni'n kuitenkin sanotaan, että
"omaa vasikkaansa lehmäkin nuolee".
Raiska nähdään toisen silmässä, mutta
ei suomuksia omissa.
Hollolan poika tahtoo vielä tietää
jotakin akka-nimestä. Kun menin nai­misiin
kysvi pappi sulhasdta: "Haluat­ko
ottaa tämän v M a ^ d a "'Kolarin vai­moksesi?
. . A k a s t a ei puhuttu mi­tään.
Hullulta o B i kuulunut, jos pa­pin
rouvaa olsi sanottu akaksi, mutta
se kuulosti toimita kun sanottiin Le­pän
akka, Holmin akka jne.
Se voi oHa Kalevalasta ja siHä tar­koitetaan
pahaa, kuten sgnomalla "Poh^
jah akka hatvahanunas". Sivistynjrt
ndes ci sano vaimoaan akaksi, sillä on­han
pappi kohne kertaa valanut vettä
hänen pphänsä ja antanut nimen.
Jotkut suomalaiset m i ^ t —ovatko
ottaneet i ^ p i a Kalevalasta tai mistä —
Cfvat tukuaan tähän maahan esiinty-
Pahulaan samm
Heikki Wäisänen poistui äkkiarvaa- Otsikossa mainitun Annan kirjoituk-matta
joukostamme uvuosi sitten syys- sen johdosta haluan minäkin taas Sa­kuun
10 pnä. : nba jotakin: Olisiii aikaisen^
Heitit pois arkiset huolet vähän en- nonut, mutta pelkäsin jonkun voivan
nen työpäiväsi loppua. Mu^stelemhie si- sanoa sitä vakkaJätkämäisyydeksi.
nua hyvänä toverina, enemmän väite- Monista pakinoitsijain esityksistä
liaana, ehkä myöskin sairauttasi kos- löytyy usein jotakin hyvää, kunlian
kevissa asioissa.
Juuri tämän, vuoksi haluan sanoa:
Sinä kärsit, kestit nurkumatta, tuka-hutit
huokaukset.' Elämässäsi esHhtyi
sydämesi jalous. Niin' oh tääUä — rhi-ten
siellä? Me emme tiedä soiko har­put
ja ikilaulut ihanat, mutta yhden
uskoa saa — että siellä oh ^yntä ja
rauhaisaa. >
Kellot kirkon kumahtaapi,
rajan taakse ki'rehtää. - -
Matkailijan vastaanottaa v--
tuntematon taival t ä ä . . . •
Olet yksi niistä, jotka tietävät sen,
mikä meille on vielä arvoitus. Olkoon
peitteesi kevyt!
Weiler Parkissa,
C. V .
— 72-vuotias lontoolainen hammas-lääkäri
väittää .keksineensä lääkkeen,
joka saa tukan kasvamaan kaljuun pää­hän.
Hän väittää kokeiileensa sitä me-väin
opimme eroittamaän hyvän ja pa­han
toisistaan, käyttää sen jonka ha­luamme.
Huonoa- saattaa joskus tulla
liikaa, mutta hyvää ei tule kpskaau y l i
tarpeen. Se pitää paikkansa pakinoi-hiiikin
nähden.
Minä uskon, että saunäjuttujen aloit­tajan
tarkoituksena oli kuvata vain ta*
vallisia kansansaunoja, ei liikelaitoksia.
"Annan kirjoitus" taas soveltuu myös­kin
järjestöjen saunoihin. En kehu l i i ­kaa,
kun sanon, että Timminsin osasifön
kenttiä on h3rvä kansanomainen sati-na>
iSamoin Sudburyn Työn Puistossa.
N iden rakenteet ja löylyhomma sovel­tuvat
paljon siihen "Puhutaanpa sau^
nasta jotakin hyvää" juttuun, kerrää
.kuulin Työn Puiston saunalla, että ne
ovat saman piirustajan käsialaa.
Monien saunojen rakenne ei vas|aa
^rkoitustaan, rakentaja ei ole saanut
sitä mitä on halunnut. E i siis tulisi m i ­tenkään
hyökätä niitä vastaan, jotka
haluavat pakinoissaan' antaa neuvoja.
Liekin lukijakunnalle. Emme kukaan
n^e.s.t.^y ksellisesti noin; ;t uh;a ntje en henki;- ofe taysm. \ti.e t*o i.s .ia ik aikes*ta j. a siks.i
°^"* i kaikki tarvitsemme toisiamme. Toivoir
neet poikamiehedä| jnsukka heillä on
vaimo Suomessa. Kun sitten ovat saa­neet
hierotuksi jollekin tytölle lapsen,;
jättävät tämän. Olen puhellut paljon-näistä
ja fedän monen jättänen lasta
odottavan morsiamen Suomeen. ^ *
sih< puolestani sellaisen neuvojen anta?
m ^ n jatkuvan; sillä yksi tietää Vyhtä,
ja toinen toista.
.Joku Liekin k-rjeenvaihtaja nimitti
tuollaista suvaitsemattomuutta ähdas-^
mielisyydeksi, mutta minä uskon ^ sen''
Kuitenkin, kun «n ole tjihit jon^Ian olevan "yl-sivistynei^ryttä'*, jossa l i - .
kan^ ^s<s. .a. ^e.nneMm^ rp^äsä mm:i«e<srt»^ä ki>uii«i:nn mna4i;sat«a4^k aan ' ihminen unhnitt^ menheicvvlt
luomassa—• tai ' « ^ ^ on kehit­tynyt
a^^nasta -^^j^iin^ea^^ mikä
se oikea nimi on. Parasta on Hollolan
pojan' kysyä asiaa tiedemieliiltä, ehkä
ne osaavat vastata. *
Terveiset Liekin lukijakunnalle!
lasjsa unhoittaa meniieisyx'
ijKim nyt on t<wSkän>ppäyks» j a aai>«'
nöjea aika, niin annetaan kimkin ini«v
hua niistä. Monelta ovat vanhat Sito^-'
mefi^ niuistot unohtuneet ja sik» tacd-taan
niiden nudeHeof herättämistä. -
HOLLOLAN FpIKA« ,
•» K- '1
•s
f ; ; *
li
Kk
[ 'lii-w
i