Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 21, 1957

              MATTI HILLIN MUISTOUE
llaiti Hill-eli Ristimäen Matti,-oli
^ vanhemman polven raivaajia, jois-
A koko elämän-aikana suuria sanoja
tainta. Perin huomaamattomasti he
(vat .joukostamme poistua, eikä hei-työileen
ylRtyslauluja lauleta. Tär-
[tä he kuiteniin ovat olleet yhteis-itaninie-
ra^entamisessa.
:anadaän muiitettua^^ hylkäsi Matti
Btimäkin^meIi,^ koska sen lausumi-oli
vaikeaa englanninkielisille työ-illa.
ToiseksKse oli erään Ylistaron
irimpHn taloiiön kuuluvan talon ni-talon.
jossa hänen isoisänsä isän-
[ Kun tämän vaimo kuoU, jäi hä-lle
pikku Her^anni^ jpka e l suuresf
Ristimäestä-saanut paljon nauttia^
ien isänsä joutui tujuFajolle pian
Imonsa kuoltua. Vaasan herrat hou-fttelivat
ukon pulloineen suuriin ta­uksiin
ja — niin meni Ristimäen
jruus ja maine.
Ukko eli vanhuutensa köyhyydessä,
lermannin kasvattivat äitipuoli ja
julaiset. Vartuttuaan, ineni Herman-
I naimisiin Liisa Mukun kanssa, joka
silloin kaunis nuori tyttö. Pieni mä-jupalaisen
asunto pantiin pystyyn
Jukoon ^talon maalle, jossa oli toisia-töllejä.
Enin osa töllien huoltajista
:[ samassa täbssa työssä, sillä mui-töitä
ei ollut. Talon metsästä saivat
Skitupa laiset ottaa polttopuutkin.
Jntä oli hyväntahtoinen. Siinä Her-mnin
jä Liiisan mökissä syntjri sit-
10 lasta, joista 6 jäi eloon.
(Siihen aikaan maaseudulla makset-
1 markka kesäiseltä päivältä, mut-ahkeraat
ja toimel aat ihmiset kas-lud^
t <3li "Hovissa" vietetty monien
Ikupölvien aikana. Lähipitäjissäkin
|stä oli puhuttu edeltäpäin ja häitten
Jkeenkin mielenkiinnolla. Ja niin ta-atuisi
nytkin) Jaanaa ja Joria muu
m viikon kuluttua' vihittäessäi
Haluattekö lisää kahvia, Jaana ?
fs}i rouva Randell ääneensä, pakoit-
Jtuen ystävällisesti hymyillen kään-lään-
niin ihmeen hiljaisena ja toti- ^
la istuvan tytön puoleen.
[—Kiitos, en, sanoi tämä kohteliaas-torjuen,
jauhanen silniistään kaiosi
lassa tuo kaukainen ja aivankum
jissaoleva katse, joka niissä 'oli ollut
Juri äsken, hänen lautaseensa miaää-
Mtömänä tuijottaessaan.
Harmitellen mielessään varmastikin
Jäkohteliaalta; vaikuttavaa huoniaa-ittomuuttaan,
huomaa Jaana jo xkol-anen
kerran tänä iltana imohtuneen-liiaksi
kesken kaiken omiin ajiituk-vattivat
perheensä. Hermannin perhees­sä
oli Matti vanhin lapsista. Jo 10-
vuotiaana hän meni paimenpojaksi tä­din
Italoon. Talvella oli sitten ajopoi-kana.
koulua hän kävi vain kolme päi­vää,
Hovilaisen kiertokoulussa; Kun
Matti oli pienikasvuinen ja outo, kiu­sasivat
toiset pojat häntä. Kun hän
uhkasi sanda Hovilaiselle, ni*n kiirehti-kin
toinen poika tekemään sen ensin
sanoen, että-tuo poika haukkuu teitä
Hovilaiseksi (se olikin haukkuöianimi).
Silloin opettaja antoi Matille niiii että
korvat paukkuivat — ja siihen loppui
Matin koulusivistys. Äiti opetti hän^t
sitten lukemaa» ja samoin-toiset lap­set,
'KiSksi Matin sisarta saikn rippi­koulussa
raamatut palkkioksi hyvästä
lukutaidosta.
•Neljä vuotta ^oli Matti, paimenena,
sitten ryhtyi /rengiksi, jossa virassa oli
9 vuotta. Ensimmäiseltä vuodelta oli
palkka! 40 markkaa, kohosi ehkä väimn
viime vuosina. Siihen aikaan tavattiin
sanoa, kuten eräs emäntä sanoi Matille,
että mitä sinä puti^t, jolla ei ole he­vosta
eikä? lehmää.
Matti muutti sitten Vaasaan, jossa
jo oli hänen kaksi sisartaan, Venla ja
Stiina. Täällä hän sai työtä sokeriteh­taassa
3 markan päiväpalkalla.' Sitten
tuli Ulisi "vaihe elämään. Canadasta tuli
3 matkalippua Orrenmaalle, hänen vai­molleen
ja eräälle joka ei haliflfmut mat­kustaa.
Matila oli onnea saada se kol­mas.
Liput lähetti Orrenmaan veli, jo­ka
oli saapunut rautatierakeimukselta
Copper Cliffiin rahamiehenä. Gopper
^Uffissä vieläkin asuvien isoäiti 'Ka'sa
Kallio — Ellan Kaisa, oli saanut asian
puhutuksi, ja muuten olisikin rahat
saattaneet mennä vinaan.
Alkoi Mätin matka uuteen kotimaa­han.
Hän saapui Gopper €lif f iin 1905
ja_ pääsi' sulattimoU^ työhön. Siihen ai­kaan
olivat suomalaiset kysyttyjä. Kol­messa
kuukaudessa Matti maksoi kyy-tnsäy
joka oli 50 dollaria. Palkka ei
silloin ollut kuin $1.50 päivässä, mutta
esim. työkintaat maksoivat 25 senttiä,
overhaalit 75 senttiä. Kuukauden ylös­pito
oli 13 dollaria.
Matti lähti sitten Canadaa katsele­maan,
ensiksi Cobaltiin^ mutta siellä tu­li
lakko, joka hävittiin. Matti tuli ta­kaisin
Gliffiin ja kun oU k:/syntää He­lenan
kaiv(rfiselle, lähti hän sinne. Ol­tuaan
siellä jonk n aikaa tuli hän ta­kaisin
ja meni työhön Greightoniin,
missä porattiin ensimmäistä aukkoa.
Vuoroin hän sutten työskenteli Greigh-tonissa
ja Copper C l i l i s s ^ -».^ i ^ .
Siihen aikaan ei O^ppär a i f f i^ cl-lut
montaakaan tyttöä.^ Jos tuli tyUö.
Suomesta, niin miehet kokoontuiN^at
Vallm ruokatalon rapuille katselemaan
minkälainen tyttö tuli. Kauan e\iit ty­töt
joutaneet olemaan yksin. Minäkin
tulin Suomesta 1911, ehdin olla vain
8 kk. palveluksessa, kun löimme Ma­rtin
kanssa yksiin leipiin. Si"&en aikaan
oli Sudburyn ja Copper Cliffin hiillä
kaksiraiteinen rata, joita pitkin kulki
hevosen vetämät nelipyöräiset ajoneu­vot.
Sanottiin jo olleen yhdeii autpn-kiuj
mutta en mina "sitä koskaan näh­nyt.
Sudbuty alkoi nykyisen olutteh­taan
paikkeilta. Palvef n sen 8 kk. Lah-ti
Maryiiä, jossa kaikki tytöt olivat
Suomesta tulleita. Palkka oli $18.00
kk. Miehet saivat jo ?2.iS.
Matti kävi CUffin No 2 kaivoksessa
työssä, kun aloitimme yhte'Seläm*än.
Ostimme pian talon; joka maksoi 725
dollaria, .\lkoi huono aika, sillä ensim­mäisen
maailmansodan aattona 1914
pantiin miehet palkattomalle 'lomalle.
Tänä aikana SijTityi me*ile toinen iapsi.
Meitä oli nyt 5-henkinen perhe, sillä
Matin veli oli myöskin työttömänä. Ei
ollut työttömyysvakuutusta^ joten jo­kainen
sai tulla toimeen miten taisi.
Kyllä sinä tulemista olikin ja vaimot
saivat paikata miesten ja omia- vaattei­taan.
Meillä ei ollut kalkkein huonointa,
sillä meillä oli jo hevonen, jolla ajet­tiin
puita ihm'sille ja jota vuokrattiin
kaupunkimatkoille. Vuokraakin "catiin
huoneista $5;00 kk. Tätä huonoa aikaa
ei kuitenkaan kestänyt, kauan. Matti
pääsi työhön ensiksi "sammakkojaar-dlle"
ja sitten kaivokseen.
Sitten alkoi riita nuorisoseuran, haa­lista
ja boikotti, jonka johdossa sanot­tiin
olleen erään pastorin, mutta oli
siinä osa toisillakin. Matfkin joutui
pois kaivoksesta ja muutti työhön,
Wothingtoniin, sieltä hän muutti taas
Greighton Minefle, jossa oli puolitoista
vuotta. Siihen aikaan bo*kotettiin ja
painettiin ankarasti työväenlehtiä ja
canadalainen Työkansa tek"kin varari­kon.
Matti tilasi rajan takaa Työmie­hen,
mutta sekin lakkautettiin. Taisi
sitten jo tulla Raivaaja ja viimeksi Pel­to
ja kotilehti. / )
Muufmme farmille, pienelle maa­palalle
V. 1915. Meille jäi 35 dollaria
rahaa farmille tullessa ja asunnon alku
nieli ne. Kaikki oli kallista ostaa ja
myymistä ei ollut vielä. Hevonen ostet­tiin
velaksi ja metsästä hakattiin puita
hevosella kaupunkiin vietäväksi. Viisi
...«nsiniinäistä vuotta ei eliiroa oBul Itä­kin
tekoa. Sodan jälkeen tuli huonöm-
>paa ja vaikka oli saatu jokin mulli kas»
\'amaanj ei niistä saanut paljon mitään.
Hevosemme oli tehnyt varsan ja siitä
kasvoi toinen hevonen. Alkoi aikakin
taas parantua. Syntyi sitten kolmas
lapsemme, toinen poika. ^
Eräänä talveUa oli okein paljon lun-
, ta ja monet hevoset uupuivat. Ukko te­ki
silppua oljista, sillä kesällä söivät
sirkat melkein kaiken heinän. Lehmien
heini^t hankittiin nevoilta ym. Kun hän
or pitänyt hevosistaan niin h>'vän huo*
Ien, sai Matti työn Creightpniin, jossa
suoritti kaikenlaista ajoa, Siellä piti
olla väkon reisuilla, joten sain.yks*»
hoitaa, facmitalouden, ja lapset. Pienin
oli vietävä, kentälle lypsyn :gaksi. .Sit«
ten jo xanhemmat alkoivat l^yda kpu?
lussa ja miehiä piti ottaa farmille ^^p»
hön.
Eläimet lisääntyivät, joten mitä oli
: hevosista ja lehmistä kissoihin ja koi*
riin asti kaikkia lajia ja kaikki odot­tivat
ruokaa saman ihmisen kädestä..
Tätä kesti viisi vuotta. Sitten alkoi se
nälkä-Bennetin aikakausi. MatU jou­tui
pois työstä ja n*in loppui rahansaan^
ti. Alkoi kulkea miehiä farmeilla —
. työn haussa. Meillekin tuli aina kaksi
miestä kerralla kahdesti viikossa. Myi­vät
työttöm*en lippuja ja tulivat aina
illalla, joten piti antaa illallinen ja taa&
aamulla ravita matkaa • varten. Kävi
myöskin kirjakauppiaita, myyden Va­pauden
kirjoja, suksikauppiaita, kenkä-
—raidan-pyytäjiä yni. Oman kylän työt---
tömät lisäks'. Xiin saivat farmaritkin
kantaa ainakin osan huonon ajun taa­kasta.
Kaikki mitä farmareilla oli myy­dä,
öli pilkkahinnassa. Esim. puolen­toista
vuoden ikäinen mullikka maksoi
$ 15.00. Medän kuntamme ei saanut ^
minkäänlaista valtion avustusta ja se
vähä mikä avustusta jaettiin, piti kun-
^ nan kustantaa. Kyllä farmarit antoivat'
' uhrinsa työttömille.
Sitten alkoi aika hiljalleen muuttua
ja aletti'n valmistua toiseen maailman- '
sotaan. Meidän elämäämme tuli taas
muutosta. Naapurin isäntä oli jäänyt
leskeksi, poika lähti armeijaan ja hän
itse menetti työmaansa Greightqnissa.
Näin toivottomana hän myyskenteli
farm'aan, sanoen sen meille passaavan.
Olin päässyt juuri sairaalasta, missä
minulle oli tehty leikkaus, joten en ol­lut
työntekijä. Ei ollut rahaa, mutta
ostimme sen kuitenkin, tehden sitä var­ten
$3,000 morkettivelan.
Meillä oli jo useita lehm'ä ja maitoa
I —Kunpa tämä p>itkällinen kahvin-
[onti jo vihdomkin loppuisi, hän toi-
?i hiljaa mielessään. ; l
[Tuntui niiÄ kummallisen: ahdista\^l-istua
si!nä tämän jäykän ja jöllakm
voin- aivankuin hänet yksimid'scsti
Inötaantorjuvan, tulevan sukulais
frheen keskellä. JölJ:ikiii tavoin tunsi
vain olevansa täällä liikaal huoli-itta
kaikkien selvästä, ystävällisyytles-häntä
kohtaan. Tuo ystävyyskin
intHi vain tehdyltä, vai kuvitteliko
taaskin .vain sellaista? ^ Jori aina-in
rakasti häntä, rehelUsesti ja koko­in
ja mitäpä häntä sillpih liik?ittivat-iru
iriuutv • Mutta jokin vaisto, jota
et ^lisi osannut tarkemmin ^es
selleenkään selittää, sanoi hänelle, et-
! hän ollut sulhasensa äidille lainkaan
'eluinen miniäksi,. . ?. ' '•
Ja taaskin tull^ hänen mieleensä ^^^^^m^
atus, tekikö^ hän s i t f e i i ^^
yllättävään kosintaani Ä j ^ ^
^ ihdojn ianloi rouva Randell iner-npus^
pöj^äs^ ^ Siirtyjin saUn^