Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 15, 1954

              ELLI-MARIA:
Ih m iskoh talotta
X\S\ kauniina iltana käveli
Heikkilän Aino mietteissään järven
,n johtavaa polkua. Murheellinen
vtön mieli. Kasvatusvanhemmat
[ näet päättäneet, että Ainon- on
kä naimisiin, koska oli ilmaantu-jcidän
mieleisensä kosija, tosin jo
rnpuoleinen. mutta rikas vanhapoi-
;^ omisti suuren talon,
inulle koittaa nyt onni, tyttöseni",
-ivatusisä sanonut. -Rikas Huu-
^äntä oli kysynyt kättäsi minulta
n luvannut sinut hänelle emännäk-
:ö säikähti tästä ilmoituksesta niin,
voinut paikaltaan liikahtaa. Sydä-
•i hakkasi aivan haljetakseen. Hän
li kas^-atusvanhempiaan laajennein
i mutta ei saanut sanaakaan suus-vastaukseksi.
Kyyneleet alkoivat
poskipäitään alas ja nyyhkytys
uttikoko ruumistaan. Vanhemmat
'ivat tätä ihmetellen,
kemäänkö sinä rupeat, kun sellai-taioon
emännäksi pääset? Suuri
5e on, että saat hyvän miehen ja
se talo sitten, ei siinä talossa emän-ar\
itse töitä puskea, on siinä ta­varaa
pitää piikoja. Jos mies on-
•ähän iäkkäämpi, niin eihän siitä
ittaa. sanoohan sananlaskukin, et-arempi
vanhan parran alla kuin
n vallan alla". Ota sinä vain Huu-
.ntti mieheksesi, et sitä 'katumaan
in puhui äiti. Aino ei voinut sanoa
n vastaukseksi ja itkien hän pois*
laan huoneeseensa. 'Siellä hän is-liettimään
elämänsä 'kulkua. Ol-n
pieni tyttö, oli kasvatusäiti hä-ttanut
äidin kuoltua. Isäänsä hän
listanut muusta kuin äidin puheis-
Vä isä oli kuollut jo ennen hänen
määnsä. Ei ollut äitikään jaksa-iionta
vuotta elää isän jälkeen,
oli .Aino jäänyt yksin maailmaan,
avuton orpo tyttö. ^Heikkilän e-
'i oli hänet ottanut kasvatikseen,
on kuin oli, iH>-viä olivat 'kasva- '
nhemmat olleet, hoitaneet häntä
nta raukkaa ja Heikkilän talon
le perinnöksi luvanneet. 'Nyt hä-siis
koitti aika, että voisi palkita
tusvanhempiensa huolet j a vaivat,
täyttää heidän hartaimman toi-
— yhdistää Heikkilän j a iHuupon
udet. menemällä naimisiin 'Huupon
='n. vanhan saiturin kanssa . . .
utta mitä sanoo Kaarlo tästä?
•on kanssa he ovat jo vuosia sit-
-annoneet uskollisuutta toisilleen,
vat rakastaneet toisiaan ensi rak-
11a. Lapsesta asti on heillä ollut
'^t leikit ja isommiksi kasvettuaan
^ toveruus jatkunut ja muuttu-
^•^•äksi rakkaudeksi. — Bi, ei mei-kukaan
eroittaa. Xiin julmia ei-asvatusvanhempani
voi olla, että
^^aisivat minut vanhalle miehelle,
"ä^-^ä Kaarlon, mitä sanoo
'^'3. jolloin h e i d ä n oli määrä koh-
;an-en rannalla olevan suuren riip-alb..
jo>>a h e ovat monta ker-
^^nenkin niin onnellisina istuneet
:'jennelleet i>ilvi]i„noja. Mutta
-la'-^k>i m u o d o s t u i s i tämä ilta?
"*>u<!. hoiui huivin hartioilleen
•^Yohtau^paikalle. Kuin unessa
.;• -annalle, jonne Kaarlo oli
h^^tä <aapunut. Itkien heit-
• 'no Kaari.)!! rintaa vasten. Kaar-
^yynnyuaä häntä ja kyseli:
on tapahtunut, Aino
-^I'ksi i t k e t . onko jotain kau-
^^n^maan kirkkomaahan. As-
• lyhyeksi ja jatka ras-
Jatk uu.
heaa tapahtunut?'
"On, rakas Kaarlo. Kasvatusvan-hempani
ilmoittivat minulle tänään, että
minun on mentävä naimisiin Huupon
isännän kanssa. Ei ukko ole minulle
mitään puhunut, ka=|atusisältäni on
vain kysynyt ja tämä on luvannut mi­nut
Huupolle, koska Huuppo on rikas
ja vanhempieni rikkaudet sopivat niin
hyvin Huupon rahapinkkaa korotta­maan.
Minä seuraisin siinä sivussa te­kemään
työtä ja säästämään iHuupolle
aina lisää rahaa. Voi, että maailmdfesa
pitää ollakin rahaa, jolla on valta kai­ken
y l i ! "
Kaarlo koetti rauhoittaa Ainoa, vaik­ka
omakin mieli oli rauhaton.
''Mehän olemme lupautuneet toisil­lemme,
eiväthän vanhempasi voi meitä
erottaa. Tulen huomenna isäsi puheil­le
ja pyydän hänen siunaustaan liitol­lemme.
Tosin minun pankkitilini ei ole
"kuin pisara Huupon rahakasojen rin­nalla,
mutta ovathan minulla terveet
kädet ja luottamus elämään, ymmärtä­nee
kai isäsi sen. Ei 'kaiketi raha ole
voinut häntä niin sokaista, että myy
•lapsensa rahasta, kun hänellä itsellään-
^kin on sitä yllin kyllin. Älä itke, Aino,
koetetaan puhua isäsi kanssa, ehkä hän
myöntyy,"
Ainon palatessa kotiin olivat kasva­tusvanhemmat
vielä pirtissä ja isä taas
kysyi, voisiko Aino antaa vastauksensa
Huupon isännän kosintaan, jatkaen:
"Vaikka ei se asiaa muuta, vaikka
et vastausta annakaan, Huupon emän­tä
sinusta tulee,"
**^Eikö minulla ole siihen mitään sano­mista",
puhui Aino viimein. ''Ainako
vain raha määrää ihmiskohtaloita? Pi­tääkö
minun uhrata rakkauteni ja 'koko
elämäni miehelle, jota en oikein tunne­kaan
ja joka sopisi isäkseni ikänsä puo­lesta?
Vain siitä syystäkö, että tällä
vanhuksella on rahaa ja teillä, minun
kasvatusvanhemmillani on rahaa, minut
uhrattaisiin tuolla vanhalle miehelle,
jota inhoan? . Antakaa Huupon pitää
koko rahasumma, lahjoittakaa se hänel­le.
Koettaisin palkita muuten kasva­tuksestani
teille johtuneet vaivat."
Aamulla jo aamiaista syötäessä tuli
Kaarlo Heikkilään ja pyysi päästä
isännän puheille. Hänet käskettiin isän­nän
kamariin. Siellä isäntä istui keinu­tuolissa
vedellen savuja pitkävartisesta
piipustaan. Vastattuaan tulijan hyvään
huomeneen, kysyi isäntä:
"Mitä asiaa naapurin Kaarlolla on,
kun on näin aikaisin liikkeellä?"
Kaarlo pyöritteli hattuaan ja viimein
s^i sanotuksi:
'•Minä kuulin illalla Ainolta, että
isäntä aikoo antaa hänet Huupolle
emännäksi. ^Me olemme seurustelleet
Ainon kanssa melkein koko elämämme
ja pidämme paljon toisistamme. Ra­kastamme
toisiamme ja toivoisin, että
voisimme .Ainon kanssa saada suostu­muksenne
mennäksemme naimisiin. En
ole tullut hakemaan teiltä perintöjä, ai­noastaan
tytön. Olemme molemmin
nuoria, työkykyisiä ja voimme tulla
työllämme toimeen."'
Isäntä oli Kaarlon puhuessa katsel­lut
halveksien poikaa ja kun tämä lo­petti,
sanoi h^n ivallisesti:
''Millä aiot vaimosi elättää Ja minne
aiot hänet viedä? Eihän sinulla ole
mitään omaa. Kotisi on vain pieni, mi­tätön
talo, josta ei paljonkaan jää osalle,
kun se jaetaan joskus sen lapsilauman
kesken, mikä teillä on. Ei. ei meidän
Ainoa anneta kerjäläiselle, eikä sinun­laisestasi
pojan hutiluksesta tule perheen
huoltajaa. Et sinä vielä emäntää tar- ^
vitse, kun sinulla ei ole, mihin hänet
veisit. Xiin se on. että Aino menee
Huupolle, siellä tarvitaan emäntää. >La-
Kun liikennepoliisikersantti Connelly pysäytti mrs, Lesly Bantingin Dundaksesssa,
Ont. valmistui mrs, Banting vastaanottamaan pahinta. Kersantti Connelly antoi
hänelle "tiketin", mutta ci suinkaan liikennesäädösten rikkomisesta, vaan niiden
noudattamisesta. Kersantti oli havainnut, että mrs. Banting oli joka suhteessa
noudattanut turvallisen ajon asetuksia ja antoi siitä syystä kiitosniaininnan.
puta sinä vain matkaasi, kesäisiä työ­päiviä
kulutat vain turhissa juoksuissa.
Minä meillä päätän, mihin Aino menee
emännäksi!"
Kaarlon oli lähdettävä ilman mitään
toivoa. Ei hän voisi Ainoa väkisin vie­dä.
Hänellä itsellään ei ollut niin pal­jon
varoja, että olisi voinut ostaa talo-pahaistakaan.
Hän oli myöskin varma,
että Heikkilän isäntä menisi kieltämään
jos he pappilaan yrittäisivät.
Ainon pyynnöistä ja itkuista huoli­matta
meni Huupon Antti jo seuraava­na
perjantaina pappilaan puhemiehen
kanssa ja sunnuntaina sitten kuulutet­tiin
talollinen Antti Huuppo ja ottotytär
Aino Heikkilä. Seurasivat häät heti
kolmannen kuulutuksen jälkeen. Ei ol­lut
Ainolla paljon aikaa k a p i l t a valmis­tella,
nopeasti oli toimittava. Aino ei
kuitenkaan välittänyt kapioista eikä
muista häävalmisteluista. Yhdessä he
kulkivat Kaarlon kanssa kuin ennen­kin.
Siellä he istuivat riippakoivun alla
siimeksessä tai soutelivat järvellä. Vielä
koko hääillan he istuivat ja tanssivat
yhdessä niin, että monet sanoivat: "Luu­lisi
aivan, että Jokelan Kaarlo on sul­hanen",
ja joku lisäsi: 'Paremmin kai
se olisi niin päin sopinutkin. Voivat­kin
erottaa nuoret, jotka ovat rakas­taneet
toisiaan lapsesta saakka. Tus­kinpa
Huuppo olikaan niin kiintynyt
tyttöön kuin tätä seuraavaan omaisuu­teen."
Kohta Ainon häiden jälkeen muutti
Kaarlo pois koko paikkakunnalta lähim­pään
kaupunkiin. Siellä hän pääsi
eteenpäin ja osti kaupunkitalon. X'yt
olisi hänellä ollut paikka, mihin viedä
Ainon, mutta Aino oli ja pysyi Huupon
emäntänä. Kaarlo muisteli häntä usein,
Ainon elämä oli murhetta alusta lop­puun.
Hän suri Kaarloa ja hukkaan
mennyttä elämäänsä. Muutamien vuo-
Valtavat aarteet valta­merien
helmoissa
\'altamerissä on R miljardia tonnia
kultaa, 700 miljardia tonnia hopeaa ja
yli 10 miljardia tonnia kuparia, ilmoit­taa
Länsi-Saksan kemiallisen teollisuu­den
yhdistys.
yksistään kultaesiintymien, jotka
ovat äärimmäisen pieninä hiukkasina,
arvo on 30 triljoonaa Saksan markkaa,
sanotaan yhdistyksen taholta. Toistai­seksi
ei kuitenkaan ole mitään käyttö-kelfx)
ista menettelytapaa niiden erotta­miseksi
valtamerien vesistä.
sien perästä hänestä tuli mielenvikainen
ja oli useita kertoja mielisairaalassa hoi­dettavana.
Selvinäkin aikoina hän oli
itseensäsulkeutunut ja väsynyt. Näistä
kärsimyksistä kuolema hänet viimein
vapautti.
Suunnitelkaa syysmatkan­ne
Suomeen NYT. Silloin
on runsaasti hyttejä saata­vissa.
Käyttäkää hyväk*-
senne syyskauden alennet­tuja
hintoja.
Syksyn laivavuorot New YorkLsta
Göteborgiin, josta mukavat yh­teydet
eri puolille Suomea:
Kungsholm Elok. 18
Stockholm Elok. 28*
Kungsholm Syysk. 11
Stockholm Syytk. 21*
Kungsholm Lokmk. 23
Stockholm Marratk 11*
KAKSI SUURTA
LAIVAVUOROA
JOULUKSI:
Kungsholm Jouluk. 2
Stockholm Jouluk. 8*
*Hslifsxi8ta senraaTkiia pälTänft
MaUcatavara Toidaan iähettäi
New Yorkista suoraan Suomeen!
Vähimmäishinnat Göteborgiin:
Turijstlluok. $195; Ensim. Ik. $285
Kungsholm hieman kalliimpi
Turttaa ystävänne ja sukulai­senne
tänne meidän uikomailla
Ja täällä olevien täsmällistä,
kokemukseen perustuvaa, koh­teliasta
apua tarjoavien toi­mistojen
välityksellä.
Kääntykää in»tka-asiami<Acane
pvoleen tai
Sweiiisli American Line
12S5 FhOlliM 84., Montreal 2, Qmt,
47f Main St^ Wianlpec. Man.
Uttien Bank BUc^ €>mig»rj, AUa.
Lauanlaina. toukokuun IS piimuL 1954 SlYtt 9