1955-03-26-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(Jatkoa)
O l l i , mite^ annas, rakas j a .
V suloinen sinä olit, että tulit jo näin
varhain! iHän painautuu pojan rintaa
vasten j a pusertaa kuin hukkuva pelastajaansa.
Ilo j a onni säteilee pojankin
silmistä. Hän hyväilee j a katsoo, työntää
loitommalle katsellakseen kylliksi
3a jälleen vetää puoleensa j a puhelee:
— Kaunistut vuosi vuojdelta. Lähes
vuosi on kulunut viime tapaamisestamme
j a tällä ajalla on sinusta kehittynyt
täydellinen kaunotar. Voi miten usein
olenkaan tämän kuluneen vuoden aikana
(miettinyt sitä mahdollisuutta, että
voinko koskan saada sinut omistaa.
Peljännyt näes olen, että joku etelän
hurmuri ruusuni poimii ja minä jään
yksin pohjolan hangille jähmettymään.
N i i n , tosissani o|en pelännyt. Suutelolla
Satu vaiensi moiset puheet. Rakkaus
ei etelän taivaan alla sumkaan
launene. Samalla kun on hienoinen
koti-ikävä on rakkauskin korkeimmillaan.
Uskothan sen oma poikani, jota
olen palvonut jo siitä saakka, kun ei
vielä ollut pienen pientä lupaakaan siihen.
. Sinua olen jokainen päivä kaivannut
j a satoja kertoja aina kirjeesi
lukenut j a hartaasti toivonut, että tuo
laulun aika iäksi loppuisi jotta saisin
luonasi pysyväisesti olla.
— No mutta, mitä minä kuulen kultaseni,
ethän toki liene toivonut laulamisen
ajan loppuvan, sehän lienee sentään
sinulle ollut parasta sielun ravintoa.
Nytkö siihen olisit kyllästynyt?
—• E n ole kyllästynyt, i enkä tarkoittanut
sitä etten haluaisi enää laulaa,
vaan että sopimusaika pian päättyisi ja
minä pääsisin omaa pesää perustamaan,
en koskaan enää tee sellaisia sitoumuk-
AINO RAAPPANA:
Tummanpunaiset
ruusut
leen j a vilkaisee t^^ tuostakin rannalle
kuiri iidottaen vieraita saapuvaksi. Juuri
kun nuoret astuvat rappuja ylös, ilmestyy
äitikin paikalle. Iloisesti tervehtien
häcLottaa lapset vastaancjä toivottaa,"
kuiskaamatta, sillä lukkari on jo aloittanut
virren.
Kamreeri Koäki seisoo oudon kalpeana
seinän vierellä vastapäätä pappia.
Sirkka rouva vilkaisee tuon tuostakm
että heidän elämänsä täi-kein jamielui- häneen, sillä vaimo on kaiken kiireen-sin
päivä pysyisi nim kirkkaana kuin
tämä aamu nä3^tää, se osoittaisi, että
heillä tulisi olemaan jatkuvaa menestystä
ja onnea.
— Kiitos täti kulta toivotuksestasi.
iMutta nyt minä riennän pukeutumaan
sillä pian kait jo toisetkin nousevat ja
morsian on tämän näkömen.
kin keskellä pannut merkille, että l^än^n
miehensä vaikuttaa jotenkin oudolta.
Väsynyt hän on ja siksi on kesälomankin
ottanut näin yhtäjaksoisesti, vaikka
muina vuosina on sen pitänyt kahdessa
erässä. Häitä valmistaessa hän on ollut
harvinaisen vilkas ja osaaottavainen
vaimonsa puuhiin, mutta vaikka vaimo
tietääkin, että tämä johtuu Sadun t u Rakennuksen
päädyssä olevaan. S i - lon tähden, niin sittenkin siinä kaikessa
reennnajan on valmistettu pieni alttari, .käyttäytymisessä hän on uumoillut johiekka
permannolle levitetty suun tain enteellistä.
matto j a verannalta majaan johtava tie
niinikään punaisella karslamatolla suojattu,
jotta e i Pariisista tuodut hopea-solkiset
kengät uppoaisi santaan ja
hieno untuvaharso ryvettyisi. Hoitaja
Anna on moneen kertaan sanonut, ettei
saa huntua vihkimistilaisuudessa
millään muotoa tahria, sillä se tielaisi
varmasti jotain epäonnea avioliitossa.
"Sirkka rouva on sanonut:
— Varjellaan kaikin mokomin hunnun
tahrimista. -
Nyt on sitten kaikki valmiina. Vieraat
kylläisiä talon antimista ja rauhoittuneena
majan ympärille hiljaa ja sievästi.
Lapsetkin odotuksesta jähnitty-sia
jotka estävät minua olemasta luo- neinä seisovat äitiensä kupeella. Pastori
nasi rakas. Kaarlo on asettunut alttarin taa kirja
— Se on ilahduttavaa kuulla ja mi- kädessä j a kanttori, hieman loitommalle,
nun suunnitelmiini mainiosti sopivaa. Sulhanen seisoo paikallaan hiukan kal-iMutta
eikös hiivitä hissukseen jo huoneisiin
katsomaan joko Rauhalla olisi
aamukahvi valmiina.
Talo näyttää vielä nukkuvan. He
nousevat käsikädessä loivaa rinnettä
verantaa kohden ja tuumivat: Satu
pujahtaa huoneeseensa ja O l l i jää istumaan
verannalle, mutta sepä ei onnistunutkaan.
Valpas äiti on jo terhakasti
touhussaan, asettelee kuppeja verannan
pöydälle, järjestelee istuimet paikoil-
Canadan kutomateollisuus on pahassa
pulassa, mutta kauppaa tehdään vain
valtakuntia valikoiden.
Eiköhän meidänkin pitäisi järjestää
asiat niin vaikkapa juutalaisia jäljitellen,
että saataisiin kaikista maista vieraita
tänne housujaan kuluttamaan, jotta
saataisiin veralle menekkiä.
peana. —
Sieltä he tulevat! kuiskaa Kerttu tyttö
Laina äidin 'kuultavaksi.
— N i i n tulevatkin, morsian saapuu
isänsä taluttamana yläkerran portaita
alas ja pari pientä tytön typykkää ilmavissa
harsopitsipuvuissaan, valtavat
silkkiruusukkeet päälaellaan, kantayat
tuota monta metriä pitkää harvinaisen
kaunista huntua. Sulhanen rientää vastaanottamaan
oikean isän kädestä morsianta
vaimokseen. Kuiskauksia j a supinoita
taaempana olleilta:
— Voi miten ovat kauniita, katsos,
ei enkeli voi olla kauniimpi kun tuo
morsian on.
— Sulhanempa komea on, tuon komeampaa
miestä ei ole olemassakaan.
— Hiljaa siellä, että kuullaan pappia.
Lukkaria ensin, ei malta olla joku
SUOMALAISTEN MESTARIKIRJAILIJAIN TEOKSIA
AI; KIVEN
KOOTUT RUNOT
443 STVVA — HINTA SID. $3.40 SäBS
Aleksis Kiven rimot, Joita on syystä sanottu lyyrillisen sanataiteem-me
ihmeluomiksi, ilmestyvät nyt koottuina yhteen niteeseen. Runot,
sekä tekijän eläessä ilmestyneet että jälkeenjääneet, on professori
Laxiri Viljanen järjestänyt siten. ,että ne antavat lukijaUe
selkeän käsityksen Kiven kehityksestä lyyrillisenä runoilijana.
Teoksessa on noin vUtisenkymmentä runoa sekä Yauri Viljasen 183
sivua käsittävä johdanto Kiven runoudesta.
MAILA TALVION
VALITUT TEOKSET
555 SIVUA ~ HINTA SID, $3.00
Pimeänpirtin hävitys. Silmä yös^. Valkea huvila, luku teoksesta
Itämeren tytär ja luku teoksesta Linnoitukset suloiset rouvat.
MINNA CANTHIN
VALITUT TEOKSET
SeS SIVUA — HINTA SID. $3.00
Murtovarkaus, Työmi^en vaimo. Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo,
Hanna» Papin perhe ja Anna-liiisa.
Tilatkaa osoitteella:
Vapaus Publishing Co. Limited
BOX 69
Sivu. 4 Lauantaina, maaliskmm 26 paivina« 195S
Miksi miehen viime päivien reippaus
on hänestä tuntunut liialta ponnistelulta
ja miksi hän näyttää nyt erittäm
väsyneeltä ja kalpealta. Koko toimitus
sujuu kuitenkin rauhallisesti, mutta
i o h t a onnittelujen jälkeen täytyi-isän-nän
hiljaa poistua huoneeseensa, ottaa
siellä taplettia, joita hänelle oli lääkäri
määrännyt joku päivä sitten. Mutta
niin itseensä sulkeutunut mies oli kamreeri
Koski, ettei ollut tuosta lääkärissä
käynnistään edes vaimolleen mitään
virkkanut. Ja nytkin kun Sirkka hetken
kuluttua t u l i tiedustelemaan miten
on miehen laita, sanoi hän vaan:
— Huimasi niin oudosti tuolla tuulessa
seistessäni paljain päin', niin tulin
hetkeksi makaamaan, kyllä se siitä ohi
menee. Lähde sinä vaan vieraitten luo
äläkä missään tapauksessa saata hää-väkeä
levottoma;k,si, heillä täytyy saada
olla ilonsa ja jos haluavat tanssia niin
sopiihan siellä ruokasalissa myöhemmin
pyörähdellä joku pari kerrallaan,
L i l l i kun sitä niin haluaisi.
Siihen jää mies makaamaan ja miettimään
montakohan elon päivää hänelle
on suotu, sillä lääkäri on sanonut, että
sydän on aivan lippuun kulunut.
Loppuun kulunut sydän, ho hoi! N i in
olkoon, joutaapa hän täältä jo poiskin,
kaikki on kunnossa hänen kohdaltaan
ja iloitkoot j a nauttikoot elämästä he
joille se vielä kuuluu, mitäpä minä sairaudellani
heitä häiritsemään. Sieltä
kuuluu naurua ja onnen ylenpalttista
kujertelua. Anna hyvä Luoja minulle
vielä sen verran aikaa elää, että nuori
pari ennättää asettua omaan asuntoonsa
j a etten poistumisellani tästä elämästä
häiritse: nuorten alkutaipaleen täydellistä
onnea. Siihen huokattkseen
hän sitten nukahti, ehkä puketin vaikutuksesta.
Vieraille, jotka kyselivät isäntää sel
i t t i rouva, että hän ei ole oikein kunnossa
ollut moneen päivään j a siksi hänelle
tekee hjn^iä saada hieman levätä.
Itse hän pistäytyi tuon tuostakin kurkistamassa
miestään, mutta kun huomasi
hänen nukkuvan lukitsi oven ettei
kukaan pääsisi häntä häiritsemään. Ja
niin kului päivä iltaan, suoden, juoden
ja tanssien. Ilo kuului niioruudelle,
kun elämän polkuj'a on vielä keveä astella
. . . Surut tulevat aikanaan, niitäkään
kun ei voida välttää, mutta v o i
miten hyvä elämän laki onkaan, kun e>
meidän anneta edeltäpäin tietää mrtä jo
huominen päivä voi tuoda tullessaan.
Ihmisellä ei olisi ainoatakaan onnen
hetkeä jos hän tietäisi tulevat tapahtumat,
ne murheeUfeet . . .
Seuraavan päivän iltana «latkusti
nuori pari uuteen kotiin, jonka tehdas
oli luovuttanut insinööri Koskelle sen
jälk«en, kun kuuli pidetyn insinöörin
menevän pian naimisiin. TänMtnfem
huoneiston oli äiti käynyt järjestämässä
poikansa kanssa. Uutta ja kaunista
oli ostettu joten tästä kodista tuli md-
•keinpä upea. Mutta Sirkka varoitti
poikaansa, ettei hänen pitänyt missään
tapaukisessa estää jos Satu haluaisi
mahdollisesti jotain muuttaa ja vaikka-pa
aivan uusiakin . . .
— Sillä ulkomaalla saadut <^it ja
vaikutteet ovat voineet muokata Sadus-taimme
aivan toisen ihmisen makuun
ihähden kuin minkä me tunsimme.
Tähän Sadulle tuntemattomaan kot
i in he siis matkustivat, kaikesta huo-lehtiva
Anna mukanaan. Kun oli ky.
selty, mihin he tekisivät häämatkansa,
olivat molemmat yksimielisesti vastan-neet:
— Olenmie jo tähän mennessä saaneet
matkustaa enempi kuin kylliksi, siksi
tyydymme matkan joka meidät vie
mitä pikimmin kotiin, kodin rauhaan
suuren maailman elämältä turvaan.
Maisteri Siivivirta jäi toistaiseksi
'Rauhalaan. IMihinkäpä hänellä oli
kiire. Tytär jonka hän o l i niin myöhään
saanut, ei pysynyt pesässä, vaan
yhtämittaisten matkojen jälkeen pyrähti
nyt lopullisesti pois. Kyllä sen Sirkan
tarkka silmä huomasi, miten raskas tä-
' mä tyttären luovutus maisterille oli,
vaikka ihymy j a viel&eä huumori pyrki
pinnalle, ettei olisi nähty kuoren alle, limitä siellä Hiikkui. Eivät ne mieluset
miehetkään aina pysty tunteitaan naisen
tarkalta silmältä salaamaan . , .
Kun Satu o l i hyrästijättöhetkellä syleil-lyt
isäänsä näki Sirkka miten reippaan
tyttären otteessa oli myös hellän hyvästin
ohella haikeata kaipausta. Mutta
^ a n käännyttyään nuoren aviomiehen
puoleen säteilivät suuret tummat
silmät onnesta. Niin ne silmät, sielun
peili. E i voi teesikentelemätön ihminen
salata tarkalta havaitsijalta, mitä kulloinkin
sisällä liikkui. 'Kun Sadun piti
jättää hyvästit rakkaille holhoojilleen,
näki selvästi miten hän viivjrtteli sitä ja
jätti viimeiseksi. Nämä 3rstävä naiset
nyyhkyttivät j a l<^duttiyat toisiansa.
Vanhempi lupasi tulla pian katsomaan
j a nuorempi sanoi:
— Emmehän me nyt eroa pitkäksi
aikaa, nythän olemme usein yksissä kun
ei tarvitse enää mennä ulkomaille, jonne
en aio enää koskaan mennä.
M u t t a kaikkein liikuttavinta oli kam-reeri
Kosken j a Sadun ero. Mies kaikessa
karaistu, ei nyt voinut olla kyy-nelöimättä
ja se sai herkän naisen hetkeksi
ääneen itkemään . . .
O l l i alkoi lopulta tuskastua katsellessaan
surun näytöstä, hän sanoi:
Eihän tässä n3rt merien taa, eikä
sotaan lähdetä, että tarvitsisi kuin ikuisia
hyvästiä heittää, parin kolmen viikon
^kuluttua voimme olla jälleen täällä
yksissä . . .
Kuinka enteellisesti voidaankaan tietämättään
puhua . . .
Rauhalassa elettiin tämän jälkeen
pari rauhallista viikkoa, näennäisesti
rauhallista. Näytti siltä, että kamreeri
Kosken pahoinvointi o l i ohnnenevää ja
niin jo Sirkkakin toisinaan uskoi, mutta
kun hän jatkuvasti p i t i silmällä miestään,
huomasi hän, ettei asiat olleet
oikealla t o l a l k .
Varmasti hänen miehensä kärsi joko
jotam sydän surua, tai sitten joku tauti
häntä jäyti jota tuo itseensä sulkeutunut
mies ei halunnut toisille ilmoittaa.
Eräänä aamuna kun rouva avasi miehensä
huoneen oven koputtamatta, hän
joutui parahiksi näkemään miehen taplettia
ottavan. Mutta kysymykseen,
mikä häntä vaivasi, vastasi häh melkein
töykeästi:
— Mikä tässä nyt vaivana? Kerranko
tuota nyt tällä iällä pieniä päänki\ns-tyksiä
on. Olen jo kauan pitänyt näitä
taplettia silta varaka. Sinun d pi^ä
huolehtia turhaa, kyllä minä selviydyn
tästä niin kuin monesta muustakin
yksin.
Mutta tottakait sinä sentään lääkäriin
menet? sanoi rouva ja mutisi mennessään:
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 26, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-03-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550326 |
Description
| Title | 1955-03-26-04 |
| OCR text | (Jatkoa) O l l i , mite^ annas, rakas j a . V suloinen sinä olit, että tulit jo näin varhain! iHän painautuu pojan rintaa vasten j a pusertaa kuin hukkuva pelastajaansa. Ilo j a onni säteilee pojankin silmistä. Hän hyväilee j a katsoo, työntää loitommalle katsellakseen kylliksi 3a jälleen vetää puoleensa j a puhelee: — Kaunistut vuosi vuojdelta. Lähes vuosi on kulunut viime tapaamisestamme j a tällä ajalla on sinusta kehittynyt täydellinen kaunotar. Voi miten usein olenkaan tämän kuluneen vuoden aikana (miettinyt sitä mahdollisuutta, että voinko koskan saada sinut omistaa. Peljännyt näes olen, että joku etelän hurmuri ruusuni poimii ja minä jään yksin pohjolan hangille jähmettymään. N i i n , tosissani o|en pelännyt. Suutelolla Satu vaiensi moiset puheet. Rakkaus ei etelän taivaan alla sumkaan launene. Samalla kun on hienoinen koti-ikävä on rakkauskin korkeimmillaan. Uskothan sen oma poikani, jota olen palvonut jo siitä saakka, kun ei vielä ollut pienen pientä lupaakaan siihen. . Sinua olen jokainen päivä kaivannut j a satoja kertoja aina kirjeesi lukenut j a hartaasti toivonut, että tuo laulun aika iäksi loppuisi jotta saisin luonasi pysyväisesti olla. — No mutta, mitä minä kuulen kultaseni, ethän toki liene toivonut laulamisen ajan loppuvan, sehän lienee sentään sinulle ollut parasta sielun ravintoa. Nytkö siihen olisit kyllästynyt? —• E n ole kyllästynyt, i enkä tarkoittanut sitä etten haluaisi enää laulaa, vaan että sopimusaika pian päättyisi ja minä pääsisin omaa pesää perustamaan, en koskaan enää tee sellaisia sitoumuk- AINO RAAPPANA: Tummanpunaiset ruusut leen j a vilkaisee t^^ tuostakin rannalle kuiri iidottaen vieraita saapuvaksi. Juuri kun nuoret astuvat rappuja ylös, ilmestyy äitikin paikalle. Iloisesti tervehtien häcLottaa lapset vastaancjä toivottaa," kuiskaamatta, sillä lukkari on jo aloittanut virren. Kamreeri Koäki seisoo oudon kalpeana seinän vierellä vastapäätä pappia. Sirkka rouva vilkaisee tuon tuostakm että heidän elämänsä täi-kein jamielui- häneen, sillä vaimo on kaiken kiireen-sin päivä pysyisi nim kirkkaana kuin tämä aamu nä3^tää, se osoittaisi, että heillä tulisi olemaan jatkuvaa menestystä ja onnea. — Kiitos täti kulta toivotuksestasi. iMutta nyt minä riennän pukeutumaan sillä pian kait jo toisetkin nousevat ja morsian on tämän näkömen. kin keskellä pannut merkille, että l^än^n miehensä vaikuttaa jotenkin oudolta. Väsynyt hän on ja siksi on kesälomankin ottanut näin yhtäjaksoisesti, vaikka muina vuosina on sen pitänyt kahdessa erässä. Häitä valmistaessa hän on ollut harvinaisen vilkas ja osaaottavainen vaimonsa puuhiin, mutta vaikka vaimo tietääkin, että tämä johtuu Sadun t u Rakennuksen päädyssä olevaan. S i - lon tähden, niin sittenkin siinä kaikessa reennnajan on valmistettu pieni alttari, .käyttäytymisessä hän on uumoillut johiekka permannolle levitetty suun tain enteellistä. matto j a verannalta majaan johtava tie niinikään punaisella karslamatolla suojattu, jotta e i Pariisista tuodut hopea-solkiset kengät uppoaisi santaan ja hieno untuvaharso ryvettyisi. Hoitaja Anna on moneen kertaan sanonut, ettei saa huntua vihkimistilaisuudessa millään muotoa tahria, sillä se tielaisi varmasti jotain epäonnea avioliitossa. "Sirkka rouva on sanonut: — Varjellaan kaikin mokomin hunnun tahrimista. - Nyt on sitten kaikki valmiina. Vieraat kylläisiä talon antimista ja rauhoittuneena majan ympärille hiljaa ja sievästi. Lapsetkin odotuksesta jähnitty-sia jotka estävät minua olemasta luo- neinä seisovat äitiensä kupeella. Pastori nasi rakas. Kaarlo on asettunut alttarin taa kirja — Se on ilahduttavaa kuulla ja mi- kädessä j a kanttori, hieman loitommalle, nun suunnitelmiini mainiosti sopivaa. Sulhanen seisoo paikallaan hiukan kal-iMutta eikös hiivitä hissukseen jo huoneisiin katsomaan joko Rauhalla olisi aamukahvi valmiina. Talo näyttää vielä nukkuvan. He nousevat käsikädessä loivaa rinnettä verantaa kohden ja tuumivat: Satu pujahtaa huoneeseensa ja O l l i jää istumaan verannalle, mutta sepä ei onnistunutkaan. Valpas äiti on jo terhakasti touhussaan, asettelee kuppeja verannan pöydälle, järjestelee istuimet paikoil- Canadan kutomateollisuus on pahassa pulassa, mutta kauppaa tehdään vain valtakuntia valikoiden. Eiköhän meidänkin pitäisi järjestää asiat niin vaikkapa juutalaisia jäljitellen, että saataisiin kaikista maista vieraita tänne housujaan kuluttamaan, jotta saataisiin veralle menekkiä. peana. — Sieltä he tulevat! kuiskaa Kerttu tyttö Laina äidin 'kuultavaksi. — N i i n tulevatkin, morsian saapuu isänsä taluttamana yläkerran portaita alas ja pari pientä tytön typykkää ilmavissa harsopitsipuvuissaan, valtavat silkkiruusukkeet päälaellaan, kantayat tuota monta metriä pitkää harvinaisen kaunista huntua. Sulhanen rientää vastaanottamaan oikean isän kädestä morsianta vaimokseen. Kuiskauksia j a supinoita taaempana olleilta: — Voi miten ovat kauniita, katsos, ei enkeli voi olla kauniimpi kun tuo morsian on. — Sulhanempa komea on, tuon komeampaa miestä ei ole olemassakaan. — Hiljaa siellä, että kuullaan pappia. Lukkaria ensin, ei malta olla joku SUOMALAISTEN MESTARIKIRJAILIJAIN TEOKSIA AI; KIVEN KOOTUT RUNOT 443 STVVA — HINTA SID. $3.40 SäBS Aleksis Kiven rimot, Joita on syystä sanottu lyyrillisen sanataiteem-me ihmeluomiksi, ilmestyvät nyt koottuina yhteen niteeseen. Runot, sekä tekijän eläessä ilmestyneet että jälkeenjääneet, on professori Laxiri Viljanen järjestänyt siten. ,että ne antavat lukijaUe selkeän käsityksen Kiven kehityksestä lyyrillisenä runoilijana. Teoksessa on noin vUtisenkymmentä runoa sekä Yauri Viljasen 183 sivua käsittävä johdanto Kiven runoudesta. MAILA TALVION VALITUT TEOKSET 555 SIVUA ~ HINTA SID, $3.00 Pimeänpirtin hävitys. Silmä yös^. Valkea huvila, luku teoksesta Itämeren tytär ja luku teoksesta Linnoitukset suloiset rouvat. MINNA CANTHIN VALITUT TEOKSET SeS SIVUA — HINTA SID. $3.00 Murtovarkaus, Työmi^en vaimo. Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Hanna» Papin perhe ja Anna-liiisa. Tilatkaa osoitteella: Vapaus Publishing Co. Limited BOX 69 Sivu. 4 Lauantaina, maaliskmm 26 paivina« 195S Miksi miehen viime päivien reippaus on hänestä tuntunut liialta ponnistelulta ja miksi hän näyttää nyt erittäm väsyneeltä ja kalpealta. Koko toimitus sujuu kuitenkin rauhallisesti, mutta i o h t a onnittelujen jälkeen täytyi-isän-nän hiljaa poistua huoneeseensa, ottaa siellä taplettia, joita hänelle oli lääkäri määrännyt joku päivä sitten. Mutta niin itseensä sulkeutunut mies oli kamreeri Koski, ettei ollut tuosta lääkärissä käynnistään edes vaimolleen mitään virkkanut. Ja nytkin kun Sirkka hetken kuluttua t u l i tiedustelemaan miten on miehen laita, sanoi hän vaan: — Huimasi niin oudosti tuolla tuulessa seistessäni paljain päin', niin tulin hetkeksi makaamaan, kyllä se siitä ohi menee. Lähde sinä vaan vieraitten luo äläkä missään tapauksessa saata hää-väkeä levottoma;k,si, heillä täytyy saada olla ilonsa ja jos haluavat tanssia niin sopiihan siellä ruokasalissa myöhemmin pyörähdellä joku pari kerrallaan, L i l l i kun sitä niin haluaisi. Siihen jää mies makaamaan ja miettimään montakohan elon päivää hänelle on suotu, sillä lääkäri on sanonut, että sydän on aivan lippuun kulunut. Loppuun kulunut sydän, ho hoi! N i in olkoon, joutaapa hän täältä jo poiskin, kaikki on kunnossa hänen kohdaltaan ja iloitkoot j a nauttikoot elämästä he joille se vielä kuuluu, mitäpä minä sairaudellani heitä häiritsemään. Sieltä kuuluu naurua ja onnen ylenpalttista kujertelua. Anna hyvä Luoja minulle vielä sen verran aikaa elää, että nuori pari ennättää asettua omaan asuntoonsa j a etten poistumisellani tästä elämästä häiritse: nuorten alkutaipaleen täydellistä onnea. Siihen huokattkseen hän sitten nukahti, ehkä puketin vaikutuksesta. Vieraille, jotka kyselivät isäntää sel i t t i rouva, että hän ei ole oikein kunnossa ollut moneen päivään j a siksi hänelle tekee hjn^iä saada hieman levätä. Itse hän pistäytyi tuon tuostakin kurkistamassa miestään, mutta kun huomasi hänen nukkuvan lukitsi oven ettei kukaan pääsisi häntä häiritsemään. Ja niin kului päivä iltaan, suoden, juoden ja tanssien. Ilo kuului niioruudelle, kun elämän polkuj'a on vielä keveä astella . . . Surut tulevat aikanaan, niitäkään kun ei voida välttää, mutta v o i miten hyvä elämän laki onkaan, kun e> meidän anneta edeltäpäin tietää mrtä jo huominen päivä voi tuoda tullessaan. Ihmisellä ei olisi ainoatakaan onnen hetkeä jos hän tietäisi tulevat tapahtumat, ne murheeUfeet . . . Seuraavan päivän iltana «latkusti nuori pari uuteen kotiin, jonka tehdas oli luovuttanut insinööri Koskelle sen jälk«en, kun kuuli pidetyn insinöörin menevän pian naimisiin. TänMtnfem huoneiston oli äiti käynyt järjestämässä poikansa kanssa. Uutta ja kaunista oli ostettu joten tästä kodista tuli md- •keinpä upea. Mutta Sirkka varoitti poikaansa, ettei hänen pitänyt missään tapaukisessa estää jos Satu haluaisi mahdollisesti jotain muuttaa ja vaikka-pa aivan uusiakin . . . — Sillä ulkomaalla saadut <^it ja vaikutteet ovat voineet muokata Sadus-taimme aivan toisen ihmisen makuun ihähden kuin minkä me tunsimme. Tähän Sadulle tuntemattomaan kot i in he siis matkustivat, kaikesta huo-lehtiva Anna mukanaan. Kun oli ky. selty, mihin he tekisivät häämatkansa, olivat molemmat yksimielisesti vastan-neet: — Olenmie jo tähän mennessä saaneet matkustaa enempi kuin kylliksi, siksi tyydymme matkan joka meidät vie mitä pikimmin kotiin, kodin rauhaan suuren maailman elämältä turvaan. Maisteri Siivivirta jäi toistaiseksi 'Rauhalaan. IMihinkäpä hänellä oli kiire. Tytär jonka hän o l i niin myöhään saanut, ei pysynyt pesässä, vaan yhtämittaisten matkojen jälkeen pyrähti nyt lopullisesti pois. Kyllä sen Sirkan tarkka silmä huomasi, miten raskas tä- ' mä tyttären luovutus maisterille oli, vaikka ihymy j a viel&eä huumori pyrki pinnalle, ettei olisi nähty kuoren alle, limitä siellä Hiikkui. Eivät ne mieluset miehetkään aina pysty tunteitaan naisen tarkalta silmältä salaamaan . , . Kun Satu o l i hyrästijättöhetkellä syleil-lyt isäänsä näki Sirkka miten reippaan tyttären otteessa oli myös hellän hyvästin ohella haikeata kaipausta. Mutta ^ a n käännyttyään nuoren aviomiehen puoleen säteilivät suuret tummat silmät onnesta. Niin ne silmät, sielun peili. E i voi teesikentelemätön ihminen salata tarkalta havaitsijalta, mitä kulloinkin sisällä liikkui. 'Kun Sadun piti jättää hyvästit rakkaille holhoojilleen, näki selvästi miten hän viivjrtteli sitä ja jätti viimeiseksi. Nämä 3rstävä naiset nyyhkyttivät j a l<^duttiyat toisiansa. Vanhempi lupasi tulla pian katsomaan j a nuorempi sanoi: — Emmehän me nyt eroa pitkäksi aikaa, nythän olemme usein yksissä kun ei tarvitse enää mennä ulkomaille, jonne en aio enää koskaan mennä. M u t t a kaikkein liikuttavinta oli kam-reeri Kosken j a Sadun ero. Mies kaikessa karaistu, ei nyt voinut olla kyy-nelöimättä ja se sai herkän naisen hetkeksi ääneen itkemään . . . O l l i alkoi lopulta tuskastua katsellessaan surun näytöstä, hän sanoi: Eihän tässä n3rt merien taa, eikä sotaan lähdetä, että tarvitsisi kuin ikuisia hyvästiä heittää, parin kolmen viikon ^kuluttua voimme olla jälleen täällä yksissä . . . Kuinka enteellisesti voidaankaan tietämättään puhua . . . Rauhalassa elettiin tämän jälkeen pari rauhallista viikkoa, näennäisesti rauhallista. Näytti siltä, että kamreeri Kosken pahoinvointi o l i ohnnenevää ja niin jo Sirkkakin toisinaan uskoi, mutta kun hän jatkuvasti p i t i silmällä miestään, huomasi hän, ettei asiat olleet oikealla t o l a l k . Varmasti hänen miehensä kärsi joko jotam sydän surua, tai sitten joku tauti häntä jäyti jota tuo itseensä sulkeutunut mies ei halunnut toisille ilmoittaa. Eräänä aamuna kun rouva avasi miehensä huoneen oven koputtamatta, hän joutui parahiksi näkemään miehen taplettia ottavan. Mutta kysymykseen, mikä häntä vaivasi, vastasi häh melkein töykeästi: — Mikä tässä nyt vaivana? Kerranko tuota nyt tällä iällä pieniä päänki\ns-tyksiä on. Olen jo kauan pitänyt näitä taplettia silta varaka. Sinun d pi^ä huolehtia turhaa, kyllä minä selviydyn tästä niin kuin monesta muustakin yksin. Mutta tottakait sinä sentään lääkäriin menet? sanoi rouva ja mutisi mennessään: |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-03-26-04
