1947-04-26-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
Mi-ouutaasM
LAUANTAINA HUHTIKUUN 26 PÄIVÄNÄ /
(Canadan suomalaisten viikkotehti)
PubUshed and prlnted by the Vapaus
Publl&hiDg Company Limited, 100-102
Hm Street West, Sudbury, Ontarto.
Reglstered at the Post Ottice Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tflaoshinnat:
1 vuosikerta $2.50
6^ kuukautta 1<40
3 J^ukautta .73
Thdysvaltoihin:
1 vuosikerta .$3.10
6 kuukautta . . . . . . . . . . . . . lÄ)
Suomeen Ja muualle alkomafilie:
1 vuosikerta . . . . . . . . ,$3.75
6 kuukautta 2.(M)
Liekld umestyy Jokaisen viikon Iaj«
«ntalna 12-slvuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aion-
«».
Asiamlehllle myönnetään 20 prosentin
palkkio.
pyytäkää asiamiesvälineitä Jo "tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmbl-tushlnta
30 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
JO aunttia jOKuiselta mulstovärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoisliimiat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kalkki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
pn ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja Jä painaja: Vapaus Pub-
UshUig Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A, Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
Kaksi ajankohtaista
LIEKKI
P.O Bax 69 Sudbury, Oni
Toimituksen l(ulmasta
Et tullut tämäkään "vappunume
ro" tavallista isompana eikä oikein tavallisenakaan,
koska ihnoituksct ja
tervrJidykset vievät monta sivua.
Mutta kuitenkin: valoisa, toivorikas
ja tarmokas olkoon väpputcrvchdyk-scmmcl
Niinkuin kevät itse!
Vuost iOnaperra vrctfmmc jo rauhan-
vappua ja silloin tietysti toivoimme
seuraavalta vapulta vielä
suurempaa rauhaa, vakaantunutta
rauhantilannetta ja paljon muuta.
Toivoimme sen 'paremman maailman'
jo viettävän esijuhliaan kirkkaan keväisen
taivaan alla. Petyimme jonkun
verran, petyimme pahastikin.
Taistelun merkeissä, kuten ennemminkin,
saa työväki monin paikoin
maailmaa ja tälläkin mantereella
viettää veljeyden juhliaan ja tavallinen
kansa kysyä: mitä on edessd?
Mutta ei olfsi hätää jos työväki,
jos kansa valppaana vahtisi elämäntietään
ja lujasti viitoittaisi sen. Jos
se käsittäisi, että juuri heidän on yhtenäisenä
voimana seistävä kaikkia
hajoittavia voimia vastaan. Tos se
tänCkin vappuna saisi ket^-istä innostuksen
voimaa ja varautuisi sillä
tulevia aikoja varten.
Alkakoon se innostus tästä ja
myöskin jatkukoon kesäisissä yhteis-riennoissammc,
henkisissä ja ruumiit-
11 sissa kulttuuriharrastuksissamme,
juhlissamme ja vapaahctkicmmc vietoissa.,
Xyt täysin vedoin ilmaa,
kevätilmaa keuhkoihin
ja rinta ylös, pystyyn pää;
nyt kevätvirtain sykyt suonikin
ja silmihin sen kirkas sää!
Kirjoitimme kerran nuoruuden päivinä
nuokin säkeet johonkin kevät-runoon
ja soveltuvat ?;c vielä^
kin. — AP.
"Mm EX HÄIRirXNY siitä
(vaikka Chin-chill leimaa hänet 'cr>p-to-
kommunistiksi'). Rauhan asiaa
ei ole Jtoskaan palveltu haukkumisella
tai vihalla. V*iha hukuttaa kansat,
mutta rakkaus pelastaa ne'\ sa-Äskettäin
luin Liekistä toimittajan
esittämänä "Saloraan'' tekemän
ehdotuksen saattaa Liekki kirjoituskilpailun
rynnäkköön. Ehdotus on
ajankohtainen ja; voidaan siis hyvällä
syyllä uskoa, että se tulee saamaan
kantavuutta. Luettuani tuon ajattelin
ottaa osaa haastamatta, ettei tarvitse
sakkoa maksaa."
Lehdill^me on ennenkin ollut
kirjoituskilpailuja ja monet niistä hyvin
onnistuneita. Tuossa on kaksikin
hyvää pnolta: saadaan lehdelle niin-sanoaksi
valittuja kirjoituksia ja samalla
kehittyy itse kirjoittajat, kir-
Joittajain katsomus, taito ja sanavarasto.
Mehän, näihin työyäenlehtiin
kirjoittajat, olemme harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta sellaisia,
jotka emme ole takamuksiamme han--
ganneet koulujen penkeillä ja emmekä
siis ilman omaa ponnistusta kykene
kilpailemaan kielenkäytössä
koulukäyneiden kanssa. Monet kirjoittelijamme
siltikin kykenevät käyttämään
verrattain aistikasta ja sointuvaa
kieltä. Vaikki monet meistä
ovat olleet täällä valtameren takana
rnemmän aikaa kuin entisessä kotimaassa,
ovat he silti kyenneet säilyttämään
äjdinkielensä ja jopa monessa
suhteessa parantamaan sitä,
siten, että oma paikkakuntamurre
on vähin erin hävinnyt. Niinpä Ame-
Tikpn ja Canadan suomalaiset puhuvat
hyvin lähelle samanlaista suomea.
Tosin puhekieleemme on ajanoloon
tartunut maankielen sekoitusta,
jota Suomessa ehkä tuskin ymmärretään
ilman lisäselostusta. Mutta paljoltahan
on koko suomenkieli uusiintunut
niiltä ajoilta jolloin Agricola sitä
puhui.
Kirjoituskilpailu siis missä muodossa
tahansa on varsin hyvä ja yhteisesti
kannatettava asia. Ja koska
Liekkiä menee nykyään paljon Suo-
. meen, niin voimme otaksua, että ky-,
näilyyn innostuneet voivat sieltäkin
tacjota apuaan ja samalla me täällä
kauan olleet saamme huomata miten
paljon on eroa meidän ja heidän
kielenkäytöllä.
Viimeaikoina olen saanut Suomes-
.»a paljon erilaisia lehtiä ja täytyy
lanoa niitä lukiessa, että paljon on
suomenkieli rikastunut kirjakielenäkin
sen ajan sisällä kuin esim. allekirjoittanut
on sieltä lähtenyt, ja on kehitys
muutenkin tehnyt harppa-aske-lia
monelle eri suunnalle.
Sitten se toinen ajankohtainen kysymys.
Aino R. T. Kajaanista tahtoisi
tietää, onko näissä maissa sjmty-neet
jälkeläisemme niin unhoittaneet
Suomesta tulleiden .vanhempiensa kielen
ja tavat, että näihin lehtiin vain
isoäidit ja vaarit kirjoittelevat.
Siis tuohon huomioitu Suomessakin.
Olen monasti ajatellut ottaa tämän
jonkun lehden palstoilla puheeksi.
Asia on todellakin sellainen että*
melkein hävettää, ettemme ole kv-en-neet
lapsissamme saamaan innostusta
tutustumaan suomenkieleen, harvoja
j)oikeuksia lukuunottamatta.
Kuten alumpMuia mainitsin, olem-noi
Wallace äskeisessä puheessaan
Tukhohnassa.
me suurimmalta osalta itsekin saaneet
osaksemme vain'^ maailmanran-nan
koulukasvatuksen ja se on varsin
puutteellista.. Lapsemme ovat saaneet
amerikalaisen ja canadalaisen
koulusivistyksen, ja voimmb noin
suoralta kädeltä sanoa, että siinä on
Ijienoinen aliarviointi vieraisiin- kie-lim.
Sitä nyt ei niinkään paljon ole
näkj^^^ssä koulujen ohjelmissa, mutta
onhan itsestään selvää että koululaisissa
kasvatetaan vain luottamus
siihen kieleen ja maahan missä on
syntynytpä koulua kaj'. Täten on
. varsin tutunomaista nähdä miten me
olemme olleet voimattomia lastemme
kasvatuksessa. Kenellä on ollut
erikoista halua ja tarmoa 'kamppailla
lastensa tulevaisuudesta, hän on.,
kyennyt jossaiji määrin astumaan
tuön^' kiviaidail yli. Onhan olehiassä
sellaisia poikkeuksia, että täällä syntyneet
ja koulua käyneet työskentelevät
suomalaisten lehtien toimituksissakin,
mutta ni^ä on niin vähän,
että ne voi sormilla laskea.
Tuohon on j-htenä vaikuttanut
niyöskin suomalaisten keskuudessa
käydyt ryhmätaistelut. Ei mikään
r\'hmä ole kyennyt antamaan nuorisolle
opastusta, kun on niin kovin
täytynyt tafmonsa koota taistelussa
toista ryhmää vastaan. — Täällä oltiin
koko pitkällä työväestön keskuu-des^
monien eri toimintojen muodossa,
vaan sitten hajaannuttiin ryhmiin
ja se oli sekä itsellemme että
nuorisollemme masentava kompastuskivi..
Nuoret eivät niinkään.ole näissä
ryhmissä olleet osallisena, että oli-,
sivat senvuoksi hajallaan, mutta on
selvää, että tuollaiset hajaannukset
vaikuttivat tavalla ja- toisella hei-hinkim^
Se sai ehkä nuoret ajattelemaan,
että koska ette itse kykene
löytämään ratkaisua keskuudessanne
oieviin erimielisjYksiin, niin mi-tämaks
meidän tulisi seurata sellaista.
On parempi että kuljemme omaa
tietämme.
Nyt on huomattu tuo vajavaisuus
ja onpa monia kertoja eri-ryhmiin
kuuluvien taholta yritetty käydä käsiksi
nuorison kysjonykseen. Kui- *
tenkin nämä isoäidit ja vaarit ovat
nyt jo jääneet junasta ja kukaan erikoinen
ryhmä ei kykene kerskumaan
että heillä on nuoriso matkassaan.
Ne "amerikalaistuvat" ja "canada-laistuvat"
silmiemme edessä.
Mutta eipä tuo ilmiö kohdistu yksinomaan
suomalaisiin, tuskinpa toisillakaan
vieraskielisillä kansallisuuksilla
on tässä suhteessa kerskumisen
varaa, että nuoret olisivat ottaneet
tai ottaisivat vanhempien paikan,
varsinkin mitä ''kielilebtiin" tulee.
Minusta tuntuu, että liettualaiset o-vat
tässä suhteessa paremmassa. asemassa.
Saksalaisissa taas lienee pitemmälle
kehitetty kansallisen ja kielellisenkin
säilymisen raditsio, sillä
olen joskus huomannut, että saksalaista
liihtöperää oleva tunnustaa itsensä
saksalaiseksi, vaikka on jo monessa
polvessa täällä syntynyt.
Lapsillamme voi olla jonkunverran \
vanhemmiltaan perittyä elämäntapaa
kotioloissa, kotitaloudessa, mutta mitä
muihin elämänmuotoihin tule^,
niin kyllä ne kuvastuvat amerikalai-sesta
peilinlasista. Harvat täällä
S3mtyneet ja koulua käyneet vanhemmat,
vaikka omaavatkin molcm-
1^7
" " " " - t T T T M I i i i n i , ^ ' ^
saa
Oi, näetkö -—jo loistaa aurinkoinen
niin valo kirkas silmää häikäisee '
vain hetki oota, ehkä vielä toinen
ja vieno tuuli vastaas* henkäike '
^un kevät saa!
Oi, kuuletko — jo tippuu räystään
vesi,' : '
^%i*P >tip. . ^se leikkii, ilakoi,
ja rieiipmsfipg; hmkäa sydämesi:'
ei kauan enää siihen olla voi,
kun kevät saa!
Oi, tiedätkö — jo murtuu talven vaU
ja hyinen kylmyys Jzauas katoaa,
ja kohta vapaa lumivaipan alta
ja elinvoimaa uhkuva on maa,
kun kevät saa!
Oi, tunnetko—• niin nuortuu ikmis'
mieli
taas valon saapumista juhlien,
ja lauluin kertoo rakkaudesta kieli,
käikk' lemmensänät kauniit tuhlaten,
: kun kevät saa!
Oi, mietitkö — mit* tuopi mukazama
uus' kevät aika ihmiselämään,
se onnen uuden tuoko tullessansa,
mi' poistaa talven pitkän ikävin,
kun kevät saa!
Oifjie^ätkö — jo sinivuokon löydän,
nään aavikolla ensi leivosen,
mi saapuu iloks' rikkahan ja köyhän
kuin kauan ikävöity armainen,
kun kevät saa!
Oiy tuletko — jo lailla aatJiun uuden
niin kaunis herätä oh kevääseen
ja hetken suomaan osaan onnekkuuden,
se vaikka kestäisi vain huovils^en,
kun kevät saa!
Oi, nauratko — jo kevein mieVvi naura
ja jälleen ollos nuori, naurusuu,
sa, ilman lintu, ilovirttä laida:
jo pian toiveet kaikki toteutuu,
kun kevät saa!
- LASTU
mat kielet, opettavat lapsilleea äidinkielekseen
suomea ja täten siis
lapset jo toisessa polvessa siitä vieraantuvat
niin, että tuskin sitä ymmärtävät,
tai tahtovat ymmärtää.
Tuo ilmiö on niin yleinen, ette: sitä
vastaan voitane väittää. Näin ollen
ottaa vain pari sukupolvea, kun o-lemme
kokonaan .hävinneet näyttämöltä.
Toivoisin vain nyt, kun Suomessakin
luodaan uusia elämäntapoja ja
kansa on vapautunut ottamaan osaa
maansa hallintoon, että mekin täällä
olevat löyhdyttäisimme jännettä ja
paremmassa ovussa löytäisimme o-man
kansallisuutemme asioissa yhteisen
kielen ja mielen. Niin toivom,
vaan surukseni huomaan, että y^^
vain kiistellään kumpi on oikeassa
ja kumpi on väärässä. Helpp-^ on
kuitenkin nähdä' mistä tämä j'>h-tuu:
se on yleismaailmallinen taantumus,
joka hakee liittolaista työväenluokasta,
sillä sen olemus '^^ir-'
musertavia tappioita käydyi^-^-i s<>
dissä, sillä se tietää, että kun ty-näki
on hajallaan, niin silloin on taintu-muksella
ote käsissääm.
Lopuksi kiitos Väinö Yli-HavuseUe
Kauhajoen kirjeestä. Anna tulla lisää,
sillä me" täällä olevat tykkääainie
lukea kirjoituksiasi.
VIITAPOIK.A.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 26, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-04-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470426 |
Description
| Title | 1947-04-26-02 |
| OCR text | Sivu 2 Mi-ouutaasM LAUANTAINA HUHTIKUUN 26 PÄIVÄNÄ / (Canadan suomalaisten viikkotehti) PubUshed and prlnted by the Vapaus Publl&hiDg Company Limited, 100-102 Hm Street West, Sudbury, Ontarto. Reglstered at the Post Ottice Dept, Ottawa, as second class matter: Tflaoshinnat: 1 vuosikerta $2.50 6^ kuukautta 1<40 3 J^ukautta .73 Thdysvaltoihin: 1 vuosikerta .$3.10 6 kuukautta . . . . . . . . . . . . . lÄ) Suomeen Ja muualle alkomafilie: 1 vuosikerta . . . . . . . . ,$3.75 6 kuukautta 2.(M) Liekld umestyy Jokaisen viikon Iaj« «ntalna 12-slvuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aion- «». Asiamlehllle myönnetään 20 prosentin palkkio. pyytäkää asiamiesvälineitä Jo "tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmbl-tushlnta 30 senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä JO aunttia jOKuiselta mulstovärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoisliimiat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kalkki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset pn ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja Jä painaja: Vapaus Pub- UshUig Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario Toimittaja A, Päiviö. Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: Kaksi ajankohtaista LIEKKI P.O Bax 69 Sudbury, Oni Toimituksen l(ulmasta Et tullut tämäkään "vappunume ro" tavallista isompana eikä oikein tavallisenakaan, koska ihnoituksct ja tervrJidykset vievät monta sivua. Mutta kuitenkin: valoisa, toivorikas ja tarmokas olkoon väpputcrvchdyk-scmmcl Niinkuin kevät itse! Vuost iOnaperra vrctfmmc jo rauhan- vappua ja silloin tietysti toivoimme seuraavalta vapulta vielä suurempaa rauhaa, vakaantunutta rauhantilannetta ja paljon muuta. Toivoimme sen 'paremman maailman' jo viettävän esijuhliaan kirkkaan keväisen taivaan alla. Petyimme jonkun verran, petyimme pahastikin. Taistelun merkeissä, kuten ennemminkin, saa työväki monin paikoin maailmaa ja tälläkin mantereella viettää veljeyden juhliaan ja tavallinen kansa kysyä: mitä on edessd? Mutta ei olfsi hätää jos työväki, jos kansa valppaana vahtisi elämäntietään ja lujasti viitoittaisi sen. Jos se käsittäisi, että juuri heidän on yhtenäisenä voimana seistävä kaikkia hajoittavia voimia vastaan. Tos se tänCkin vappuna saisi ket^-istä innostuksen voimaa ja varautuisi sillä tulevia aikoja varten. Alkakoon se innostus tästä ja myöskin jatkukoon kesäisissä yhteis-riennoissammc, henkisissä ja ruumiit- 11 sissa kulttuuriharrastuksissamme, juhlissamme ja vapaahctkicmmc vietoissa., Xyt täysin vedoin ilmaa, kevätilmaa keuhkoihin ja rinta ylös, pystyyn pää; nyt kevätvirtain sykyt suonikin ja silmihin sen kirkas sää! Kirjoitimme kerran nuoruuden päivinä nuokin säkeet johonkin kevät-runoon ja soveltuvat ?;c vielä^ kin. — AP. "Mm EX HÄIRirXNY siitä (vaikka Chin-chill leimaa hänet 'cr>p-to- kommunistiksi'). Rauhan asiaa ei ole Jtoskaan palveltu haukkumisella tai vihalla. V*iha hukuttaa kansat, mutta rakkaus pelastaa ne'\ sa-Äskettäin luin Liekistä toimittajan esittämänä "Saloraan'' tekemän ehdotuksen saattaa Liekki kirjoituskilpailun rynnäkköön. Ehdotus on ajankohtainen ja; voidaan siis hyvällä syyllä uskoa, että se tulee saamaan kantavuutta. Luettuani tuon ajattelin ottaa osaa haastamatta, ettei tarvitse sakkoa maksaa." Lehdill^me on ennenkin ollut kirjoituskilpailuja ja monet niistä hyvin onnistuneita. Tuossa on kaksikin hyvää pnolta: saadaan lehdelle niin-sanoaksi valittuja kirjoituksia ja samalla kehittyy itse kirjoittajat, kir- Joittajain katsomus, taito ja sanavarasto. Mehän, näihin työyäenlehtiin kirjoittajat, olemme harvoja poikkeuksia lukuunottamatta sellaisia, jotka emme ole takamuksiamme han-- ganneet koulujen penkeillä ja emmekä siis ilman omaa ponnistusta kykene kilpailemaan kielenkäytössä koulukäyneiden kanssa. Monet kirjoittelijamme siltikin kykenevät käyttämään verrattain aistikasta ja sointuvaa kieltä. Vaikki monet meistä ovat olleet täällä valtameren takana rnemmän aikaa kuin entisessä kotimaassa, ovat he silti kyenneet säilyttämään äjdinkielensä ja jopa monessa suhteessa parantamaan sitä, siten, että oma paikkakuntamurre on vähin erin hävinnyt. Niinpä Ame- Tikpn ja Canadan suomalaiset puhuvat hyvin lähelle samanlaista suomea. Tosin puhekieleemme on ajanoloon tartunut maankielen sekoitusta, jota Suomessa ehkä tuskin ymmärretään ilman lisäselostusta. Mutta paljoltahan on koko suomenkieli uusiintunut niiltä ajoilta jolloin Agricola sitä puhui. Kirjoituskilpailu siis missä muodossa tahansa on varsin hyvä ja yhteisesti kannatettava asia. Ja koska Liekkiä menee nykyään paljon Suo- . meen, niin voimme otaksua, että ky-, näilyyn innostuneet voivat sieltäkin tacjota apuaan ja samalla me täällä kauan olleet saamme huomata miten paljon on eroa meidän ja heidän kielenkäytöllä. Viimeaikoina olen saanut Suomes- .»a paljon erilaisia lehtiä ja täytyy lanoa niitä lukiessa, että paljon on suomenkieli rikastunut kirjakielenäkin sen ajan sisällä kuin esim. allekirjoittanut on sieltä lähtenyt, ja on kehitys muutenkin tehnyt harppa-aske-lia monelle eri suunnalle. Sitten se toinen ajankohtainen kysymys. Aino R. T. Kajaanista tahtoisi tietää, onko näissä maissa sjmty-neet jälkeläisemme niin unhoittaneet Suomesta tulleiden .vanhempiensa kielen ja tavat, että näihin lehtiin vain isoäidit ja vaarit kirjoittelevat. Siis tuohon huomioitu Suomessakin. Olen monasti ajatellut ottaa tämän jonkun lehden palstoilla puheeksi. Asia on todellakin sellainen että* melkein hävettää, ettemme ole kv-en-neet lapsissamme saamaan innostusta tutustumaan suomenkieleen, harvoja j)oikeuksia lukuunottamatta. Kuten alumpMuia mainitsin, olem-noi Wallace äskeisessä puheessaan Tukhohnassa. me suurimmalta osalta itsekin saaneet osaksemme vain'^ maailmanran-nan koulukasvatuksen ja se on varsin puutteellista.. Lapsemme ovat saaneet amerikalaisen ja canadalaisen koulusivistyksen, ja voimmb noin suoralta kädeltä sanoa, että siinä on Ijienoinen aliarviointi vieraisiin- kie-lim. Sitä nyt ei niinkään paljon ole näkj^^^ssä koulujen ohjelmissa, mutta onhan itsestään selvää että koululaisissa kasvatetaan vain luottamus siihen kieleen ja maahan missä on syntynytpä koulua kaj'. Täten on . varsin tutunomaista nähdä miten me olemme olleet voimattomia lastemme kasvatuksessa. Kenellä on ollut erikoista halua ja tarmoa 'kamppailla lastensa tulevaisuudesta, hän on., kyennyt jossaiji määrin astumaan tuön^' kiviaidail yli. Onhan olehiassä sellaisia poikkeuksia, että täällä syntyneet ja koulua käyneet työskentelevät suomalaisten lehtien toimituksissakin, mutta ni^ä on niin vähän, että ne voi sormilla laskea. Tuohon on j-htenä vaikuttanut niyöskin suomalaisten keskuudessa käydyt ryhmätaistelut. Ei mikään r\'hmä ole kyennyt antamaan nuorisolle opastusta, kun on niin kovin täytynyt tafmonsa koota taistelussa toista ryhmää vastaan. — Täällä oltiin koko pitkällä työväestön keskuu-des^ monien eri toimintojen muodossa, vaan sitten hajaannuttiin ryhmiin ja se oli sekä itsellemme että nuorisollemme masentava kompastuskivi.. Nuoret eivät niinkään.ole näissä ryhmissä olleet osallisena, että oli-, sivat senvuoksi hajallaan, mutta on selvää, että tuollaiset hajaannukset vaikuttivat tavalla ja- toisella hei-hinkim^ Se sai ehkä nuoret ajattelemaan, että koska ette itse kykene löytämään ratkaisua keskuudessanne oieviin erimielisjYksiin, niin mi-tämaks meidän tulisi seurata sellaista. On parempi että kuljemme omaa tietämme. Nyt on huomattu tuo vajavaisuus ja onpa monia kertoja eri-ryhmiin kuuluvien taholta yritetty käydä käsiksi nuorison kysjonykseen. Kui- * tenkin nämä isoäidit ja vaarit ovat nyt jo jääneet junasta ja kukaan erikoinen ryhmä ei kykene kerskumaan että heillä on nuoriso matkassaan. Ne "amerikalaistuvat" ja "canada-laistuvat" silmiemme edessä. Mutta eipä tuo ilmiö kohdistu yksinomaan suomalaisiin, tuskinpa toisillakaan vieraskielisillä kansallisuuksilla on tässä suhteessa kerskumisen varaa, että nuoret olisivat ottaneet tai ottaisivat vanhempien paikan, varsinkin mitä ''kielilebtiin" tulee. Minusta tuntuu, että liettualaiset o-vat tässä suhteessa paremmassa. asemassa. Saksalaisissa taas lienee pitemmälle kehitetty kansallisen ja kielellisenkin säilymisen raditsio, sillä olen joskus huomannut, että saksalaista liihtöperää oleva tunnustaa itsensä saksalaiseksi, vaikka on jo monessa polvessa täällä syntynyt. Lapsillamme voi olla jonkunverran \ vanhemmiltaan perittyä elämäntapaa kotioloissa, kotitaloudessa, mutta mitä muihin elämänmuotoihin tule^, niin kyllä ne kuvastuvat amerikalai-sesta peilinlasista. Harvat täällä S3mtyneet ja koulua käyneet vanhemmat, vaikka omaavatkin molcm- 1^7 " " " " - t T T T M I i i i n i , ^ ' ^ saa Oi, näetkö -—jo loistaa aurinkoinen niin valo kirkas silmää häikäisee ' vain hetki oota, ehkä vielä toinen ja vieno tuuli vastaas* henkäike ' ^un kevät saa! Oi, kuuletko — jo tippuu räystään vesi,' : ' ^%i*P >tip. . ^se leikkii, ilakoi, ja rieiipmsfipg; hmkäa sydämesi:' ei kauan enää siihen olla voi, kun kevät saa! Oi, tiedätkö — jo murtuu talven vaU ja hyinen kylmyys Jzauas katoaa, ja kohta vapaa lumivaipan alta ja elinvoimaa uhkuva on maa, kun kevät saa! Oi, tunnetko—• niin nuortuu ikmis' mieli taas valon saapumista juhlien, ja lauluin kertoo rakkaudesta kieli, käikk' lemmensänät kauniit tuhlaten, : kun kevät saa! Oi, mietitkö — mit* tuopi mukazama uus' kevät aika ihmiselämään, se onnen uuden tuoko tullessansa, mi' poistaa talven pitkän ikävin, kun kevät saa! Oifjie^ätkö — jo sinivuokon löydän, nään aavikolla ensi leivosen, mi saapuu iloks' rikkahan ja köyhän kuin kauan ikävöity armainen, kun kevät saa! Oiy tuletko — jo lailla aatJiun uuden niin kaunis herätä oh kevääseen ja hetken suomaan osaan onnekkuuden, se vaikka kestäisi vain huovils^en, kun kevät saa! Oi, nauratko — jo kevein mieVvi naura ja jälleen ollos nuori, naurusuu, sa, ilman lintu, ilovirttä laida: jo pian toiveet kaikki toteutuu, kun kevät saa! - LASTU mat kielet, opettavat lapsilleea äidinkielekseen suomea ja täten siis lapset jo toisessa polvessa siitä vieraantuvat niin, että tuskin sitä ymmärtävät, tai tahtovat ymmärtää. Tuo ilmiö on niin yleinen, ette: sitä vastaan voitane väittää. Näin ollen ottaa vain pari sukupolvea, kun o-lemme kokonaan .hävinneet näyttämöltä. Toivoisin vain nyt, kun Suomessakin luodaan uusia elämäntapoja ja kansa on vapautunut ottamaan osaa maansa hallintoon, että mekin täällä olevat löyhdyttäisimme jännettä ja paremmassa ovussa löytäisimme o-man kansallisuutemme asioissa yhteisen kielen ja mielen. Niin toivom, vaan surukseni huomaan, että y^^ vain kiistellään kumpi on oikeassa ja kumpi on väärässä. Helpp-^ on kuitenkin nähdä' mistä tämä j'>h-tuu: se on yleismaailmallinen taantumus, joka hakee liittolaista työväenluokasta, sillä sen olemus '^^ir-' musertavia tappioita käydyi^-^-i s<> dissä, sillä se tietää, että kun ty-näki on hajallaan, niin silloin on taintu-muksella ote käsissääm. Lopuksi kiitos Väinö Yli-HavuseUe Kauhajoen kirjeestä. Anna tulla lisää, sillä me" täällä olevat tykkääainie lukea kirjoituksiasi. VIITAPOIK.A. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-04-26-02
