Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 26, 1938

              Sivu 4 LAUANTAINA, MAALISKUUN 26 PÄIVÄNÄ m
mj
IKI
mm
m
tänä vuonna jat tulevat tunnilleen, niin puhutaan
tämä asia selväksi ja unphdetaaö se
sitten. Koska te kaikin kannatatte
Hiljan eroittanufeta ja minä yksin sitä
vastustan, niin lienee minulla oikeus
perustella sitä, miksi vastustan. En-siksikin
kysyn teiltä;; että mikä tar­koitus
näillä kulttuuriseuroilla, jär­jestöillä
jä yhteispyrinnöillä on, ellei
juuri jokaisen yksilön, kohottaminen
ja välistäminen. Toiseksi emmekö
silloin, kuri Hilja ensi kerran tulee
voimistelemaan ja me suljemme hä­neltä
pääsyn joukkoomme, syökse
häntä suorastaan turmioon? Me era-me
silloin anna hänelle tilaisuutta
nousta, vaikka hänellä kukaties pliä
siihen haluakin. Ei ole heti ryhdyt­tävä
aäriminäisyyksiin, Minä ehäqV
tan, että jokainen plemnie niinkuin ei
mitään olisi tapahtunutkaan, kuri Hil­ja
tulee harjoituksiin. Hiljahan oh
meidän ylp^3rtemme kaikissa urhä-lulajeissa,
vieläpä nä3?telmissämme,
ottäkaanune sekin huomioon. Kpl-manneksi,
kuk^ sitten on meidän tu.
kemme ja turvamme, elleivät juuri ne
toverit, joi4eii kanssa toimimme yh­teisen
asiamme l|3rväksi? Tässä onkin
kaikkij mitä tahdoin vsari^^ •
im
kaaii muu ?"kys
kaan? Lähde sii
"Minä lähtisir
kein pitänyt min
"Aura on nyt
kill;i js hän iloitS(
ta, joka hänen It
"Minä lähden,
"js minä lä]
sarioi Martta, jc
BrUtUiäset ja amerika^aiset vietti- nista New Yorkia kohti ja \S päivää
vä( tänä vuonna Atlannin ylikulun
100-vuotisjuhlaa. Huhtikuun lp: nä
V. IS3S piiusta rakennettu höyrylai­va,
"Great Western" lähti Englan-senjälkeen
saapui New Yorkin sata­maan
26 tykinlaukauksen kaikuessa.
Purjelaivojen aika on nykyään ollut
maassa enää purjelaivoja käytetään
muina kuin koululaivoina. Nykyai­kaiset
valtarnerijättiläiset kulkevat
Atlannin yli nykyään neljässä japuo-ja
mennyt, hyvin vähän missään lessa päivässä.
Illil e Kiri, Iris
OIXTYVÄÄ yötä, tytöt!"
-Tl^Hyvää yötä, Lyyli!"
" K y l l ä tuo Lyyli voi sitten olla
kylmän virallinen. Eiköhän hänen
ole sentään ikävä olla> kun hän ei
voi koota ystäväpiiriä ympärilleen?
Minä kun olen joskus vahingossa sat­tunut
jäämään kahden kesken hänen
kanssaan, olen istunut kuin jään
päällä kuumasta kesäpäivästä huoli­matta.
Eikö sinustakin^ Martta, hän
ole liiaksi olevinaan, vaikka ei hän
nyt mikään erikoinen ole?"
"En tiedä oikein, ei hän minusta
suorastaan ylpeältä vaikuta, hänellä
on vain sellainen luoksepääsemätön
luonne. Jos hän olisi ylpeä, ei hän
olisi lähtenyt viemään Hiljaa kotiin,
\^an olisi antanut hänen olla omassa
kurjuudessaan."
"Tosiaankin, eikö ollutkin hirveä
ilta tämä ilta? Että se Hilja kehtasi
tulla sellaisessa kunnossa muka voi­mistelemaan.
Minä en ole koskaan
nähnyt niin rivoa näkyä. Ja sitten
vielä alkaa niin ilkeästi meitä vastus­taa.
Kaikkia se Lyyli vielä puolus­taakin
! Tuostahan saa koko meidän
voimisteluseuramme hävetä -— ja
Lyyli käski meidän ensin hävetä it­se!"-
*'Älähän nyt, Aura, ole niin kovin
sotajalalla heihin nähden. Suoraan
sanoen Lyyli oli aivan oikeasfea sa-,
noessaan siten, sillä kun kerran rae
olimme selviä ihmisiä, niin eihän
meidän olisi tarvinnut ruveta rähise­mään
päihtyneen kanssa kuin rakki­koirat.
Lyylihän puolusti vain sitä,
joka puolustusta tarvitsi. Meitähän
oli 30 yhtä vastaan, emm^ä me aina­kaan
pttoltajaatarviimeet."
*Sinä, Martta, näyt olevan heidän
puolellaan, mutta kyllä minä vain
vieläjiin ihmettelen, kuinka Lyyli
korkeudessaan alentui viemään Hil­jan
kotiin."
"Siinäpä se onkin. Se oli Lyylil­tä
oikein tehty ja siksi minä aloin pi­tää
hänestä. Hiljaa en yoi muuta
kuin surkutella, niin nuori, kaunis ja
lahjakas tyttö ja juo. Onhan hän
seuramme paras naisvoimistelija."
"Minä en vaan välitä yhdestä Lyy­listä
ja Hiljasta, kunhan minulla olet­te
te kaikki muut 30 tyttöä ystävinäni
ja joku seuramme pojista, seka koti­piiri.
Sinä olet kuitenkin paras ystä­väni
, Martta. Nyt hyvää yötä!"
"Hyvää yötä. Aura!"
"Pyrkijäin" naisvoimistelijoilla oli
todellakin hyvin järkyttävä ilta ja
siitä johtui tyttöjen äskeinen keskus­telu.
Tytöt odottelivat ohjaajansa. tu­loa
ja olivat ihmeissään hänen viiväs­tymisestään,
sillä se ei ollut hänen
tapaistaan. Samassa kuuluikin as­keleita
ja tytöt luulivat ohjaajansa
tulevan.
Ovesta astui sisään kerraassaan
kummallinen olio. Tyttö tukka pör­rössä,
takki retkotti auki, silmänsä
olivat punertavat ja askeleensa hor­juvia.
"Hei, hei, tytöt! Joko ruvetaan
voimistelemaan?", tuli kangertaen.
Kaikki tytöt katselivat tulijaa kuin
sonni uutta veräjää, ennenkuin he
älysivät, että tulija oli todella Hilja,
heidän seuransa jäsen ja tuollaisena.
Tyttöjoukosta kuului halveksumista
ja inhoa uhkuvia huudahduksia: "Et­tä
sinä kehtaiErtll* "Sinun on heti
erottava seutastal" jfie.
Aura: Paavola meni aivan Hiljan
eteen ja sihisi hänelle hampaittensa
raosta:
"Kun ymmärtäisit edes hävetä!"
Tästä Hilja raivostui kuin ärsytet­ty
eläin ja alkoi huutaa kaikenlaisia
ilkeyksiä^ mitä ikinä osasi.
Lyyli Leimu oli koko ajan hiljaa
seurannut tapahtumien kulkua. Nyt
hän ei enää voinut pysyä toimetto­mana.
Hän meni pukuhuoneeseen
ja sivuutettuaan tyttöparven loi hän
heihin leimuavan katseen ja kuiskasi:
"Hävetkää nyt te ensin!"
Jonkun ajan kuluttua Lyyli tuli
pukeutuneena, meni rauhallisesti Hil­jan
luo, napitti tämän takin ja istutti
hänet tuoliin. Hän otti kamman ja
rupesi kampaaman Hiljan silmillä
roikkuvia hiuksia järjestykseen. ;
"Nyt sinä olet vähän siedettäyäm-rnän
näköinen ja nyt lähdetään kp-tim'^
puheli.Lyj^i tarttuen päättä­västi
Hiljaa käsipuolesta. Tytöt en­nättivät
vielä kuulla, kun Hilja pyrs-kähti
• itkuun ja sopersi: "Miksi sinä,
Lyyli, olet minulle näin hyvä?"
Kun Lyyli palasi takaisin, ei ohjaa­ja
ollut vieläkään tullut. Näinollen
jokainen harjoitteli, mikä kutakm hu­vitti.
Joku tytöistä otti puheeksi äskei­sen
tapauksen. :
"Minä ainakin ehdotan - heti en­simmäisessä
kokouksessa hänet ero­tettavaksi",
kuuli Lyyli Aiiran sano-van.
v' , • .• • .•
"Ja minä vastustan jyrkästi! ?^ sa­noi
Lyyli.
Tyttöjen sisu kiiohahti jä he alkoi­vat
yhteen ääneen huutaa. Ljiryli vil­kaisi
kelloonsa.
"Koska Tneillä vielä on enemmän
kum-puoli tuntia aikaa ennenkuin pö-
Kukaan t3^töistä ei puhunut mi­tään,
va^n jokainen teki kotiinläh»
töä ään^tönnä.
Seuraavana härjoitusiltana Hilja
itse kertoi voimistelunohjaajalle käyt­täytymisestään
ja pyysi häneltä an­teeksi
kaikkieri kuullen. Sitten hän
meni L ^ ' l i n lup ja kiitti myöskin hän­tä
kaikkien kiiullen.
"En unhoita koskaan, mitä sanoit
minulle heti, kun tuo ovi sulkeutui
silloin jälkemme", sanoi Hilja Lyy­lille
ja tyttöihin päin kääntyen jat­koi:
"Jä teaie, tytöt, voin vakuuttaa,
että vimekertäinen ei uusiinnu. Pyy­dän
teidän unohtamaan sen."
Niin jatkuivat "Pyrkijäin" tyttö-jen
harjoitukset entistä rauhallista ra­taansa.^
Vöisinime melkein lopettaa
tähän, miittä on kuitenkin syytä vielä
jatkaa hiukan.
Kaksi vuotta oli kulunut edelli­sestä.
Oli kevät. Aurinko oli jo su­latellut
mäen rinteitä kaupungin lie­peillä.
Tarkka huomioitsija nä^si,
kuinka jo pilkisti vaaleanvihreE
ruosteenkarvaisten korsien lomista,
vaikka olikin vasta huhtikuu käsissä.
Nuori tyttö lepäsi valkealla vuo-teeHa:
Hän tiesi, että oli tulossa kesä,
mutta hän ei ennätä sitä nähdä. Hän.
Aira Paavola ön jo silloin sieM, niistä
ei ole paluuta. Ei hän sitä silti enää
pidä pahana, silla oli jo tottunut^-
tukseen, että-hänen lähtönsä on pian
käsissä. Niinhän se tohtorikin sanpv
että ei ole enää -toivoa, muutaman
viikon antoi elonaikaa.
Aura lepäsi hiljaa ja hänen silmän
sä näyttivät melkeiil luonnottpnian
siiurilta^^ • k ^ kasvois^'/
Hän n ^ i ikkuriasta; kuinka
tipat putoilivat räystäiltä alas rm-
, han, yhtyäks^n sieUä suurempi
vesivirfcihm: Kohta saisi alkaa:lla^
joitella juoksua, uiptia^
heilua, jos olisi terve...
— Miitta tosiaan, mitähän t p «
;hoihmailevat? Minäpä pyydän^^^^^
tä luokseni ja jätän heidät hyv^tig
Voimistehisetirari.sihteeri sai K*^
jeeny jossa. Pidettiin kakkia^^^^^
tyttöjä saapumaan sairaan Aur^_^^^
Kun kirj^ • oli hiettu, vallitsi
suus. \ '. .
• "Koska kukaan muu ei alpta,^^
jonktori se on tehtävä. ^ ^ ^ "^
huomenna Auran luo?" W Ä
" i ^ i , keuhkotauti ja vielä Pf „
tumaton, en minä . . . eii|* '
kuulratyttöjeti suusta
•'Mtoä ainakin menen.
"\'?.in te kolm
nelee: silmissäär
illall:. tulivat hä
. ääreen.' . "
"Toiset lähetti
Martta niin tyym
"Minä lausun
seni iästä käyni
anteeksi, että oi
tei^ftä pahaa", pu
"Kaikissahan
kaa. Älä. Aura
nteidän ptiölestar
yin'',.vastasl Lyy
"Martta, sinä (
ystäväni, Muist
sitten millä kersl
-väjoukosta, mutt;
toden tullessa koi
viime syntymäpä
vaä.-'.
"Niin, Aara, 1
ovatkin paarhaa
' Martta.
Sitten tytöt ker
. ki, mitä olt tap;
kun hän oli olh
Viimein, kun ilta
kälie ]a. tytöt U
jätti Aura heidät
t i , ' t y t ö t vak
toiirtenkin.taas pi
• 'lyttojen ment;
sekseen:
"Vain kolme y
m e . . ,
Hän vaipui m
:Muistot kiitivät \
lisimpaan kesään
mässään. Hän
Taunon kanssa vi*
^'luskimmasti. K
viettivät järven
imdmoiden, että
menisivät naimis:
^menivät kihloij
fan kotipihaan tel
Itihla jaisen.sa: M
tuli tämä sairaus
Untolaan. Kaksi
'^Jiynyt häntä kats
vain kaukaa puh
• | tuksetonta. Aura
oli luisumassa poij
Vaikka Aura sano
it^ivQa, puristi Ta'
ii päätään. Silloir
sä, jonka sormess;
sormus, että
sormuksen pois, i^
Pujottanutkin
-'^utta sanoi vain
"•^^ä--" Sitten
enaa käynytkään
Oi. kuinka tusk;
ja ollut ja siksi i
parantumat
tullut tur4umus,
paitsi jos
^•^J^en viime kesi
^'^aassa rinnassa
^•«'nut olla tuon ^
\^^^ mukana, mut
t^yt'sillä pian onl
•'^"'•a sulki silm,=
F^nää muistella.
5 f!
f:
I
^TALr.UAISI^
i^^^^n maansa ra
noin 10