Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 31, 1948

              "Kotitaidetla J9
ta nimitystä käytän nyt kaikelle
millä järjestämme ja somistamme
me kättemme ja aistimme avuUa
kun ei varat riitä sitä asiaa autta-
Mutta puhunkin nyt siitä, miten
olen menetellyt, jos siltä sattuisi
toinenkin saamaan hyvän "idean".
pidä mistään epäjärjestyksestä,
ä astiahyllyni, keittokalustoni ja
talousvälineenl pidän hyvässä jär-essä
ja kunnossa. Jos nUkä esine
rempalleen, sanon Jussille: '*Kor-s
tuo." Jussi voi jotakin- mutista,
•miten tuon nyt korjaa", mutta bt-
... kuitenkin katsellakseen ja sattuu
än saa sen korjatuksi, mutta jos ei,
^anen sen "karpetsien" mukana me-än,
sillä kaikki" ieUaiset kotitalou-ovat
vain ainaisena vastuksena ja
ina. Mutta monta esinettä olen saa-
'ksinkertaisesti vain maalilla-korja-
Monta metalliesinettäkin, jopa äm-ja
vatia yms., olen rautamaalilla uu-ut.
Olenpa joskus sen tempun teh-aivan
uudellekin halvalle esineelle,
muuten olisi kohta ruostunut tai
yt muuten kelvottomaksi, ja katso,
ne ovat vuosikausia, minua aika
''na palvelleet ja ystäväni Qvat luul-niitä
arvokkaammiksikin.^
illä on pieni asunto ja monta henkeä,
olisi ahdasta, jos eri-sitä järjesiyk-auttaisi.
Pidän järjestyksen ja yaa-että
väkeni'sitä noudattaa, — eikä
yt enää tarvitse väatiakaan, he ovat
n totruneetTa huomaavat itsekin^ että
käytännöllistä ja .somaa,
voi komeilla esim. kalliiUa. ikkuna-
Oilia, mutta" kim ne aistillani- valitsen
"dän ne sitten puhtahia ja*sllitettyi-ne
näyttävät aika somilta, ja kun
on niitä vielä toiset, hiukan eri-
, niin voin vaihteluksi niitä vuorotel-illä
on keittiön ja viereisen huoneen
pahimmollleen liian suuri ja lilan
i oviaukko. Ensin sen annoin törötr
auki. kun varsinaiset oviverhot ovat
ta eikä ne siihen oikein sopislkaan,
a sitten eräänä päivänä menin kaup-ja
valitsin verhoiksi jotakin halpaa
tettua kangasta ja kas, siitähän tuli-niin
somat verhot, että naapurin e-tä
ensikerran käydessään ihaili ja
i: 'Mitä nuo maksoivat?" -Minä vii-elin.
että "kyllähän ne kalliit olivat,
ia täytyy joskus kauneuteen uhrata,
sattuu sen verran varaa olemaan",
emmin hankin niitäkin vielä toiset,
äriset, että voin aina välillä vaihettaa.
stimme aikanaan topatut käytetyt
nekalut. nimittäin leposohvan ja pari
ia, hyvät alkuaan. Niiden päällystys
raantui ja jopa alkoi kulua • rikki,
ta toppuakset pysyivät kuosillaan ja
erit olivat hyvät. Koetin niiden risai-tta
peitellä ensin jonkin aikaa irtokan-
Ila, mutta kerran menin kauppaan ja
in kuin löysinkin vähän vahvempaa
ielejtäni sopivaa päälliskangasta. l i ­lla.
Jussin työstä tultua, syötyä ja-hiu-levättyä,
otin kankaan esille ja sa-
: "Katsos, tämän minä olen säästö-oillani
ostanut ja nyt sinä ota ja pääl-ä
nuo huonekalut, vaikka ensinnäkin
"n toisen tuolin." Jussi raapi hetken
tään, katseli vuoroin minua, vuoroin
gasta ja tuolia ja mutisi: "Mitä helk-ia,
enhän minä ole mikään verhoilija,
siitä tule mitään." Annoin hänen mu­tista
ja katsella. Mutta ei aikaakaan kun
huomasin hänen kiinnostuvan asiaan.
TarkasteU tuoUa jokapuolelta, kopisteli
ja raplaiU: Ja niinhän siinä sitten ^ v i ,
että sexuraavana iltana tuolissa oli uusi
päällystys. Ja niin edelleen, kunnes meil­lä
oli kuin uudet huonekalut, sillä puu­osatkin
oli puhdistettu ja "puleerattu".
En e i ^ hävennyt vaikka "rovasti" olisi
kctiinni tullut. Ja Jussi myöskin oli hy­villään
ja ylpeänä taidostaan tuumi: "Se
on merkillistä kuinka tuo paikkailu, vaik-*
ka se ensin tuntuu hiukan vastemnielisel-tä,
alkaa sitten huvittaa ja vaihteluna vir­kistää,
niin että aivan unohtaa väsymyk­senkin."
Ja samalla tavalla se vaikuttaa
minuun.
Saman käsittelyn, kohentelun ja uuden
maalin, ovat saaneet piilset huonekalut­kin.
Eipä uskoisi esim. että tuo on se sama
piiroiiki, joka siinä ennen nuhruisena ja
raamuisena renusi.
Lasten vaatteista, puhiunattakaan o-mistani,
olen aina huolehtinut ja voin
•ylpeydellä sanoa, että siinä olen käyttä­nyt
edullisesti aistiani ja taitoani. Jussin
a£iana on oUut huolehtia kengistä ja hy-vm
hän on sen tehnytkin.
Meillä on seinällä joitakin tauluja. Tie­tenkään
ne eivät ole mitään kalliita taide­teoksia,
mutta aistikkaita ja katixiiita kui­tenkin.
Kun huomasin, että niiden ke­hykset
aika-jijattaisesta puhdistuksesta
huolimatta alkoivat liäyttää. tuhruisilta,
niin meniii kerran kauppaan ja ostin pie-'
nen purkin "kultamaalia". Ja kohta it»-
risti seinää "uudet taulut", joiden kanssa
nruuten menetellen niin, että välillä vai-
. hetan niiden palkkaa ja joskus vien jonkin .
niistä Joksikin aikaa kokonaan piiUoon ja
tuon sen sieltä sitten kun sitä aletaan kai­vata.
- Tietenkin olen taiteillut myöskin neu­lalla,
koukulla ja langalla. J&Tonien liino­jen,
säkkikankaidenkin kulmat ja keskus­tat
olen kukkasilla koristanut ja ne taas
vuorostaan ovat koristaneet pöydän ja pp-rongin
päällystää ym. Ja onpa tuossa
juuri käytännössä karkeista shortsisäkeis-tä
vahvalla langalla taiteiltu kynnysmat­to
ja toinen, Jussin taideteos, ulkorapuilla.
Jussi sommitteli sen nuoranpaloista ja
tirumi sitten: "Tuollaista ei saa rahalla­kaan."
Ja todellakin se on kengänpohjien
kaapaisua varten käytäjinöllinen ja mu­kava
nähdäkin.
Mutta kuinka minulla riittää kaikkeen
tuollaiseen aikaa? te kysytte. Se riittää
siten, että järjestän myöskin aikanL "Jär­jestys
helpolttaa ty8h." Jätän pois kai­kenlaista
turhaa ajanhukkaa, esim. monet
"yöjuoksut", enkä levottomana sinne tän­ne
huitele. Niinpä riittää aikaa myöskin
lukemiseen ja — laulamiseenkin. Joskus
suljen radion, jonka ylellisyyden myös­k
i n omistamme, ja laulan itse ja kehoi-tamoa
joskus siihen koko väkeni yhty­mään.
Tämän Liekkimme ja Vapauden
luen aivan säännöllisesti ja välillä mui­takin
lehtiä ja julkaisuja.
Mutta pääasia on se ajatus, että kotini
viihdyttäisi minua ja muita, koko väkeä­ni,
ja siksi timnen iloa kaikesta "taitei­lustani"
ja aherruksestani.
JULIA.
Tuotantopalkkio — Ontarion ja Que­becin
kaikki kultakaivannot, ehkä yhtä
lukuunottamatta, hyötyvät äskettäin
voimaan julistetusta kullan tuotanto­palkkiosta,
välttävät asiantuntijat.
Uusi tulitikku — ei
valaise, mutta polttaa
Buffalosta levitettiin äskettäin tietoa
uudesta, erään canadalaisen tiedemie­hen
jo sodan aikana kehittämästä tuli­tikusta,
joka on sellainen, että se syttyy
jr. sytyttää, mutta ei x^alaise. Buffa­lossa
sitä kokeiltiin.
Tuo uusi tulitikku on tavallisen ko­koinen,
mutta pää on suurempi. Kun
se raapaistaan laatikon kylkeen, muo;
dostaa se niin kovan kuumuuden että
sillä voi S3^yttää esim. savukkeen, mut­ta
se ei kuitenkaan anna yhtään A^aloa;
Sitä voi käyttää tuulessa, eikä mjnrsky-tuulikaan
kykene sitä sammuttamaan.
Otaksutaan, että nämä uudet tulitikut
tulevat ennen pitkää käytäntöön.
Kant puhelee uteliaille;, että alastomuus
on terveellistä ja» talvinen raikas tuuli
hivelee niin mukavasi ihon pintaa. Sar-deihnoilla
hän pukee, joskin vastenmie­lisesti,
jonkin verran vaatetta.
Luja 110-vuotias mamma
Wapwallppen'ista, Pa., tiedotetaan,
että Mrs. Mary 0'Nen valmistautuu
täällä viettämään 110: ttä syntymäpäi­väänsä
ensi maanantaina. Hän on hy­vässä
terveydessä ja otti topakkana vas­taan
sanomalehtimiehet ja valokuvaajat.
Mrs. O^Neil on sj^ntynyt Englannis­sa.
Hänellä on 7 lasta. Hän sanoo ei
milloinkaan olleensa vakavasti sairaana.
Hän on toipunut vainmoista, jotka sai
viisi vuotta sitten, kun verannan kaide-puun
sortuessa putosi alas IS jalan kor­keudesta.
Inti^ Lakkamstituiitti
tulee olemaan maailman keskeisin laitos
alallaan. Intiassa elää nJt. "lakkakilpi-kirva",.
eräänlainen kilpitäi, jonka ruu­miista
erittyy punaiseen lakkaan ja
muihinkin lakkoihin käytettävää ainet­ta.
-Amerikka on suurin intialaisen la­kan
ostaja ja käytetään sitä sadoissa
tuotannoissa nykyisessä teollisuudessa.
Zkfainittu tieteellinen laitos työskentelee
etupäässä tämän tuotantolähteen kehit­tämiseksi.
Lämminverinen mies
Oslosta tiedotetaan, että Oppdalissa,
Keski-Norjassa, työskentelee farmilla
eräs Kant-niminen suomalainen, joka
on herättänyt huomiota työskentelemäl­lä
kesäpukeissaan tai osittain, alasti ul­kosalla
talvella.^ Viluiset paikkakunta­laiset
ovat Ihmeissään nähdessään mie-hen
luovan lunta parinkymmenen as­teen
pakkasessa yläruumis paljaana.
Rahanväärentäjäerakko
löydettiin
Eteenpäin kertoo:
Kuusitoista vuotta ovat New Yorkin
salapoliisit etsineet henkilöä, joka tuon
ajan kuluessa oh joka viikko p^nut
liikkeelle 15 dollarin edestä väärennet­tyjä
Amerikan yhden dollaria seteleitä.
Vihdoinkin löydetty mies on Edward
(Pappa) Miuller, 72-vuotias erakko,
jonka kahden huoneen asunnosta löy­dettiin
täydellinen rahknväärennysko-neisto
kaikkine tarpeineen. Miuller on
asunut talossa 204 W. 96 St. ja hänet
on naapuristossa tunnettu ystävällisenä
ia hiljaisena miehenä ja yleisesti nimellä
'Top".
Salapoliisit pääsivät Papan asioihin
(käsiksi melkein sattuman avulla. Pari
poliisia sattui löytämään pari dollarin
seteliä lumihangesta kadulta tuon talon
luota. .Tutkittaessa havaittiin, setelien
olavan Juuri-niitä, joita federaalisen sa­lapoliisin
haltuun on 1^6 vuoden kulues-
'^sajoutimut satoja. '
Poliisit tarkastivat luminietokset uu-
. delleen talon edustalla ja sieltä löydet­tiin
lisää seteleitä Ja eräs koneenosa ja
rahanvalfnistuslaatta.
" Poliisit havaitsivat^ että talossa, juu­ri
MiuUerin asunnossa, oli jouluk. 4 p.
sattunut tulipalo ja palosotilaat olivat
tulta sammuttaessaan viskanneet jou­kon
roskatavaraa kadulle. Poliisit löy­sivät
Popin huoneistosta painokoneen,
2 kaiverrettua laattaa ja runsaasti vesi-leiniapaperia
ja seteleitä.
Mutta keskiviikkona palasi ukko
Miuller asuntoonsa ja saanee nyt pitem­piaikaisen
iltaloman sapivassa vanki­lassa.
Hän sanoi kokeilleensa setelien
valmistustaan jo Itävallassa, josta hän
saapui nuorena miehenä .Amerikaan,
mutta Pop oli hyvin kiukuissaan polii­sien
epäluuloista ja syytöksistä.
"NAUTILUS" oli sen ensimmäi­sen
sukellusveneen nimi, jonka
Robert Fulton rakensi v. 1800 ja
tarjosi sitä turhaan Napoleonille.
l<!iotstsla saapuneet pienet Malmroscn sisarukset Detroitin asemalla odot-
•>"^<nui matka-asioilla touhuavaa isää.
Ihminen
No. 503-42
KIBJ.
Arvo Turtiainen
421 sivua - Hinta $2.25
Omistettu rinnaltamme
kaatuneille
KATRI VALALLE
K. H. WllKlLLE
•k ARVO TURTIAINEN, oloissamme harvinaisen määrätietoinen
runpilijapersoonalUsuus, osoittautuu tässä suorasanaisessa teokses­saan,
joka sisältää päiväkirjan muodossa vankilamuistelmla ja -ko­kemuksia,
erittäin tarkokaL havalnzioiLsljAksl ja psykologiksi. Se
synkkä todellisuus jota teos kuvaa — vankilan karu ilmapiiri ja sen
jurot, omalaatuiset ihmiset — on syvällisen persoonallisen elämän­käsityksen
valaisema, mikä antaa teokselle erikoisen omaperäisen
arvon. Vapauden ja IhmLsyydcn voimakkaana Julistajana TUR­TIAINEN
puhuu kielellä, joka on vapaa tecnnäisyydestJi Ja turhasta
marttyyriudesta; hän .säilyttää tässäkin teoksessaan edelleen .sy-vilstl
sosiaalisen pcruslaatunsa — miehekkään rehellisyytensä ja
toti.sen chdottomuuten.sa — joka on hänen runollljakutsumuksensa.
Siksi nriitä rehellinen miehen päivilkirjanlchtlä lukee mielellään ja
iilldr-n Rifiällösrä ottaa omakseen paljon.
• • •
Tilatkaa joko kirjakaupastamme tai paikkakuntanne
asiamichcmme kautta.
Vapaus Publishing Company Limited
BOX 69 SUDBURY, ONT.
LAUANTAINA, TAMMIKUUN 31 PÄIVÄNÄ, 1948, Sivu 11
\