Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1954

              Köyhän
Kirj.ULLA
• icMnista unelmoi
^ertnJ kun kangastaa,
ien koptoin--^ korppu S€%
cn suurta unelmaa.
T. WAUX):
kövkäUe onni paljon suo,
^^\rskyisi" maljan ken pohjaan Juo.
^fiitkd onnen jQ riemujen
^ maksaa hinnalla kyynelten.
köyhänkin onni koittais,
uskeikamman oikeus joskus votttats.
^ olis köyhälle leikkikin lupa,
• taona vartoisi lämmin tupa.
F.\RMARI:
Liisan häät
KUX taas pian tulevat pitkät ja pK
j^t syysillat, muistuvat mieleeni enti-
9ft snsillat Suomessa. Siellä oli tapana
lokoontua johonkin taloon tarinoimaan
Joan kuluksi silloin kun _ puhdetöiltä
jouti.
Oltiin kerran Sakarin mökillä, jolloin
Sakarin vaimo sanoi ukolleen:
"Kerropa nyt se Pykälän Liisan hää-juttu,
jonka olet niin monasti minulle
kertonut. Ehkä kaikki eivät ole sitä
luulleet.''
Sakari alkoi:
— Ollessani vielä, nuori, sain erään
tehtävän suorittaakseni. Kartanon met­sämaalla
asui metsänvartija Pykälä.
Hän oli rikas ja arvossapidetty mies, jol­la
oli Vu!nio ja kaunis iLiisa-niminen ty­tär.
Kartanon herra määräsi Pykälän lait­tamaan
kaivon ja asuntoja metsästys­seuruetta
varten. Sain tuon tghtävän
tehdäkseni, sillä olin kuulu taikatem­puistani:
pajun oksalla löysin vesipai­kan!
Menin työhön, joitain miehiä mu­kanani.
Joukossa oli nuori mies, Os-hri
nimeltään ja he rakastuivat Liisan
kanssa toisiinsa. Liisa esitti asian van­hemmilleen,
mutta he eivät tahtoneet
luulla sellaisesta puhuttavankaan.
Sitten oli kaikki valmista ja karta­non
herra tuli seurueineen metsästä­mään.
Liisa itki ja oli surullinen ja sa­noi
minulle, että hän hukuttaa itsensä
outeen kaivoon. Samoin hän oli sanonut
isälleenkin. Lupasin tytölle koettavani
pelastaa tilanteen. -'Johdan kartanon
ierranjuoksesi, kerro hänelle asiasi ja
P>ydä hänen apuaan. Isäsi kuuntelee
iäntä ja tekee hänen tahtonsa mu­kaan.""
Neuvoin Liisalle piilopaikan, jonne
ohjasin myöskin Oskarin. Metsästys-
«unrc tuli metsästä ja kartanon herra
^ i Pykälälle:
"Mikä sinua vaivaa, kun olet noin su-nillisen
näköinen ja samoin tyttäresi?
Näin hänet eilen ja hän oli hyvin surul­lisen
ja itkeneen näköinen. Kutsu hänet
^joamaan meille illallista, ehkä hän
^tistyy hauskassa seurassa."
Pykälä sanoi, että Liisa ei ole kotona,
hän tiedä, missä tyttö on. Tyttöä
i^ttunkin, mutta ei löydetty.
Otin pajun oksani ja sanoin, että kos-
" sillä on taikavoima löytää vesipaikka
^ t a , niin luulisin sillä olevan voimaa
myös ihminen. Asetin oksan kä-
»«1 nun, että se osoitti suoraan varas-oftuonetta
päin, jossa piilotetut olivat.
*^<l»n kävelemään huonetta kohti .koko
««me perässäni. Kun miehet menivät
näkivät he Liisan ja Oskarin is-
^ nurkassa hyväillen t o i ^ . Liisa
T ^ t y i ja lankesi itkien kartanon
Teeteen, pyytäen tältä apua, ker-
"^asiansa. •
^l^rtanon herra kääntyi Pykälään
. S e on sinulta suuri rikos, että kidoUt
^ « a s i tällä tavalla!"
«raavana sunnuntaina kuulutettiin
Oskari avioliittoon ja kartanon
P'^i heille komeat häät, sekä oli
^ U B E N ' SCH.AL\(LZL\ ja Philander
••-^ Gloopin pääasiallinen erilaisuus
kävi selvemmin ilmi nähtäessä heidät
. yhdessä lounaalla "Kyyhkyssä". Mr.
Schmalzin edessä o!i lautasellinen kot-
. lettejä ja ras\^perunoita, joita hän kat­seli
likinäköisillä silmillään huomatta­valla
mielihyvällä. Vastapäätä häntä
istui mr. Gloop, joka onnettoman nä­köisenä
katseli lautastaan. Hän oli
k-aikkea muuta kuin likinäköinen ja
näki 4iiankin hy^vin mitä lautasella oli,
nimittäin pari maidossa liotettua korp­pua.
•Mr. Schmalz katsahti ystävänsä lau­tasella
olevaa vastenmielistä sotkua.
— Sinun pitäisi mennä vatsaspesia-listin
puheille. Tulen melkein sairaak­si
vain kurjuutesi näkemisestä,
— En ole viimeisen kuuden kuukau-,
den aikana voinut syödä mitään muuta,
sanoi mr, Gloop synkkänä,
— Sellainen tekee mielen apeaksi.
Sinun ehkä olisi hyvä vaihtaa työpaik­kaa.
Miksi et jätä Zenith-yhtiötä ja
tule minun hommiin?
Mr. Gloop kohautti olkapäitään. —
Se ei muuttaisi asioita, ja sitä paitsi
minulla on sopimus. Minä , , , hän
keskeytti äkkiä ia tuijotti ruokasalin
toiseen päähän. Pieni vaaleaverikkö,
joka siellä istui pöydässä, oli sinipukui­nen,
ja hänen silmänsä olivat .samaa
väriä. Noissa silmissä oli naurua, ja
mr. Gloop olisi voinut vannoa, että nai­nen
hymyili hänelle.
— Mikä sinulle tuli, kysyi mr.
Schmalz.
— Katsohan tuonne, vastasi mr.
Gloop, Schmalz käänsi katseensa osoi­tettuun
suuntaan. Likinäköisyytensä
vuoksi hänellä ei kuitenkaan ollut iloa
näkemästään. Hän näki vain jotain
hämärää.
— En näe mitään, sanoi hän. Tar­koitat
varmaankin jotain naista, mutta
eihän siinä ole mitään syytä riehaan­tumiseen.
Minulla on koko studio täyn­nä
kauniita naisia.
— Mutta ei sellaista kuin tuo, sanoi
Gloop katsellen herkeämättä vaaleave-ristä
kaunotarta. Nainen oli kääntänyt
katseen^, ja Gloop näki hänen kuiskut­televan
seurassaan olevan naisen kanssa.
Gloop sanoi Schmalzille:
— Minä luulen, että hän tuossa tuo­kiossa
lähtee tiehensä. Meidän täytyy
lähteä hänen ja hänen seuralaisensa
perään.
— Onko sinulla ruuvi irti? kysyi
Schmalz suu täynnä kotlettia. Luulet­ko,
että lähden jahtaamaan kauniita
naisia, kun minun on puolen tunnin
kulMttua oltava takaisin konttorissa,
— Kuka sinua siihen pakottaa?
— Sihteerini — hän on määrännyt,
että joku saa silloin tavata minua. Se
nain<?n määrää kaiken puolestani.
— Katso, sanoi Gloop kiihtyneenä,
nyt he lähtevät.
Vaaleaverikkö ja hänen toverinsa, jo­ka
oli tumma, kävelivät kohti ovea ja
heidän oli sivuutettava ystävysten pöy­tä
niin läheltä, että Schmalzkin näki
heidät. Hän ponnahti pystyyn. — Pidä
kiirettä, Gloop, näitkö miten tyylikäs
tuo tumma oli?
Juuri kun miehet tulivat kadulle, as­tuivat
nuoret naiset välkkyvään umpi­autoon.
Mr. Gloop teki merkin Schmal­zin
vanhan kärryn ohjaajalle ja viittasi
välkky\'ään autoon, joka juuri lähti
liikkeelle.
— Painelkaa perässä, sanoi hän. Se
näyttää olevan nopea vauliu.
Schmalz vapisi jännityksestä. Mihin
vielä todistajana rouvansa kanssa vihki-tilaisuudessa.
Kartanon herran pyynnös­tä
Pykälätkin antoivat siunauksensa
nuorten avioliitolle.
suuntaan he ajoivat? Eteläänkö? —
Voi., voi, siinä tapauksessa minä myö­hästyn
konttorbta. Tumma oli ihas­tuttava.
Millainen vartalo! Millainen
käynti!
— Rauhoitu, hyvä mies, sanoi Gloop.
Kaikki kaasu irti, huusi hän autonkul­jettajalle.
Kaksi korttelia myöhemmin
sininen vaunu kääntyi kulmasta. Gloop
ähki,
— Miksi et hanki nojpeampaa ajoneu­voa.
Eihän tämä ole mikään auto,
vaan loppuunajettu traktori.
Schmalz oli äkäinen.
— Sinä jaarittelet kuin sihteerini, hä­nenkin
mielestään minun olisi ostettava
parempi auto. Kaunottaret ovat muu­ten
kadonneet, niin että minun on pa­rasta
ajaa konttoriin.
Gloop näytti alistuneelta. — No,
asiaa ei voi puttaa. Kun minulla ensi
kertaa sinun seurassasi oh kiire, käytän
omia jalkojani. Päästä minut kontto­rini
kohdalla.
— Et saa mennä! Tuskitteli
Schmalz. Sinun pitää tulla kanssani
puolustamaan minua. Olen jo kym­menen
minuuttia myöhässä.
— Välistä minä ihmettelen, oletko -
sinä lainkaan mies vai oletko jollakin
tavalla sihteerisi kynsissä, vastasi Gloop"
inhoten,
— Et tunne häntä, totesi Schmalz
äänessään kateutta. — Muista sitten,
jatkoi hän heidän päästyään perille, että
vahvistat kaiken mitä sanon,
— Jään mieluimmin ulkopuolelle, sa­noi
Gloop Schmalzin avatessa oven.
Gloop tuli vastahakoisesti perässä, astui
pari askelta ja pysähtyi äkkiä.
7i h a i i l i kiMMi
laow tmhmad, cCti mySUstyiii,
E ^ , sanoi l i i i i , m n t u . . , Hia vai-
Um iidfcfiL. Cttnwi»i Uduuu btm ra-v
i a l l a t i i i B i i i i iaipiPlaf. Schmalain
mielesi naineii aiyui sariiinhimoisclte,
— Aa, saooa Schmals iiimmeatynee>
nä. Mitä tämä on?
Elsie puhua lujalla ääneUä:
"nunä on miss Brovn Rambleria
autoliikkeestä. Nyt ehkä ymmärrätte,
kenet haiusin teidän tapaavan. Jos
aiotte toistekin ruveta Jahtaamaan nuo­ria
naisia, tarvitsette n(^[>eamman auton»
Mies istui vankilassa
syyttömänä 21 vuotta
Italiassa purettiin äskettäin Napolin
vetoomusoil»ude$sa päätös> jonka no*
jalla muuan Carlo Cordisiero on jou­tunut
istumaan syyttömänä vankilassa
21 vuotta. Cordisiero vaatii Italian val­tiolta
50,000,000 liiran vahingonkor­vausta-
Toinen samanlainen tapaus on tulkit
ilmi Italiassa. .Muuan talonpoika,
Francesco Saraceno joutui istumaan 8
vuotta kuritushuoneessa, kunnes hänet
julistettiin jokin aika sitten vetoomus­oikeudessa
syyttömäksi. Hänet tuomit­tiin
V. 1945 murhasta syytettynä elin­kautiseen
kuritusvankeuteen. Erään
maatilan vartija sai surmansa rosvokop­lan
hyökätessä maatilalle. Kyläläisten
antamien väärien todistusten nojalla
Saraceno julistettiin murhaan syypääk­si.
Itse hän 6n kaiken aikaa vakuut­tanut
syyttömyyttään, joka nyt o
tullut ilmi.
/05 kuulet, että vuori On siirtynyt
paikoiltaan, usko sitä, mutta jos kuulet,
että joku ihminen on muuttanut luon-ncttaan,
älä usko. — Arabi ai ai*
n en sananlasku.
M I K A W A L T A R iN
S U U R R O M A A N I T
MIKA WALTARI:
MIKAEL KARVAJALKA
^80 sivua HinU M. UM
"Mikael Karvajalka" on rehevän huumorin ja eh^nnfttttaiän
mielikuvituksen kutoma suurtarina papii^cokelaA lÄkaei Kar­vajalan
j a Antti Tykinvalajan seikkailuista 1520-luvun kuohu­vassa
Euroopassa.
MIKA WALTARI:
MIKAEL HAKIM
965 sivua
Mika Vifaltarin suurromaani — kertomus
ja vädcivahvan Antin seikkailuista islamin
ja '«Mikael Karvajalan" jälkiä seuraten
saavuttanut maa ilma nmenestjrkaen.
HiBla sid. $S.M
Mikael Karvajalan
mailla, "i^inuhen"
tämä romaani on
MIKA WALTABI:
• SINUHE, EGYPTILÄINEN
779 sivua Hiata «M. $5Jd
Ensimmäinen suomalainen romaani, joka on saavuttanut todel­lisen
maailmanmenestyksen. Ilihtetynyt jo 18 maassa. Suomessa
8 painos — 109 tuhat.
MCvA WALT ARI;
• KUUN MAISEMA
272 sivua Hinta sid. HJt5
Kokoelmassa hn Pariisia. Berliiniä, siinä on sotaa Ja rakkautta,
hermokiresrttä Ja sen purkautumista viisaan hymjryn. Ne ovat
meidän aikamme, toisen maailmansodan ja s ^ ihmisten, l a h ^ -
matonta tilitystä.
MIKA WALTAltI:
• NELJÄ PÄIVÄNLASKUA
195 sivua Hinta sid. $tJH
Hurja, ällistyttävä, pureva ja viehättävä kertomus — vallaton
tarina kirjailijasta ja hänen syrjähyppyjä tekevästä «ydämes-tään.
MIKA WA1,TARI*
• TANSSI YLI HAUTOJEN
282 sivua Hinta nid. $um
Hxmnaajftkeisari Aleksanteri I:n ja kauniin suomalaiara aate­lisneidon,
UUa Möllersvärdin. romanttinen rakkaustarina
taustana Porvoon valticqjäivlen jvdilallfnen tapatiasarja — on
valloittaut sekä kirjana että elolcuvana «lomalaisen yleisQn.
TTLATKAA OeCÄTTDnXA:
VAPAUS PUBUSHIN6 CO. ITD.
P. O. BOX t9 8UDBUBT. OMT/UUO
Slvtt 7