Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1954

              ^1
)?e=0?EE WHO flCAUd^
kMOvVS THE » i r
POlhnSOFim
WrTH ms BfOCALS.
HeOWTWATCH
THE UNE AMO 1»E,
UX)KSU16/THe9E
>Ol»l6STB?SA^1He
^S&lBlLnY^OFTHE
WMOLECOAMAUMrTV/
<J1VETHEMALITTLE
OF VOUI? TIAAE KJOVV
AMDTHEMv——'
SUlfiCAUS SAAS HE SEES
JUST STAITT \AÄUCII46
THE FIELD AI40 LEAÄ« SU)6 '
TDME-HEtLBE
TD
FJ?ax>iE-r WAS jusTöCMNeV cnevrr ALOKKS
OOVS/KJTD TME
,^^OCfTA Lrm-E SNOOKER ^^^^ TMAT ÖAL^S
ffEAUYSOT
FINöelc.
von SAID
rr/
•
YO0^ff6F*POP-^
6IM60? J a/ÖTVTlAAEI ,
1BI0»Ä^IHATII«ISTIE;
LETS TÄKE UPA
fiCnOMAKr^ET
1HIS BOyftTTBO
Fdl?^d6ES //
B0Y,I6 HE
WHEPE-D>bU LEAPN
1H1S ÖAME ??
CO««?ESWNpENC6 _
SCHOOL?-ThflSAiNT
* J?IM<5 AfiOUMO
RDPA^PEF:
HE AAUSTA PLAVEO
ALAO/:
/
THE 6AAAE IS,
1 KMOW
rr, Btn-THE
APE OVEf?
.H©?E/
Copr. 19J4. King F»tur«s Syndiotf. Inc.. WorlJ righcs resen d .
S A T T U I S U O M E S SA
AUt<äUa aj<4 liensiiniasemalle ja
«sitU asiansa:
— Saistnko v i i s i l i t r a a bensiiniä. nelj&n>
n e s l l t r a n aijyft moottoriin j a scrmusUraen
-vwran Uslattua v«tU ^Uhdytt&i&än?
Bensiiniaaeman mies katselee hetken
a u t o i l i j a a Ja k y q r y sitten:
— Snk6 TOisi myös samalla yskftlstä
r e n k a i s i i n?
T T d N T I T T K O f U S T A
T a n s k a n lehdissft k i e r t e l i ftskett&in seu>
raava kasku. Jonka vftiteUULn olevan a l k u -
p e r U t i i n toai:
Otofea J a rtaafUsen olivat h i n k a n k M r -
n M M A n tfOoklHktytarstatkUall». Joka U i -
k u i k eU jraoiiiri tehiiasta taotuineen Ja k y ­nineen.
B r i & n i aama|Aivftn&. k u n m a i n i ­t
u t kav«r«kaet p U U yMcssft. p a i l i a i U a an
«Atvlttelivtt työnantajien vfhettHsti m e .
Mtetanlft, t u l i tyOntutkiJa ItekUn luok-aeen.
~ M t t i te teette? kysyi hän OtaenUU.
-~ JBa m i t M n . vaatesi Olsen j a nftytU
pontevalta.
Sbm 12
T i ^ n t u t k i j a teki tauluunsa merkinnän
j a kysyt s i t t e n Prandsenilta:
— Mitä t e s i t t en teette?
— E n ^ t f t ä n . vastasi puhuteltu.
Työnitiiiikija l&hti j a m u t i s i mennessään:
^ K a k s i m i e s t i tekemftssfi samaa työtä.
S i i h e n meidän on äaatava muutos.
T Y Ö J A H U V I
M o r s i a n : — Mikä ihmeen matkalaukku
s i n u l l a on m i A a n a s i ? Et k a i a io ottaa
sitä vihkimistilaisuuteen?
S u l h a n e n : ^ Kyllä. Siinä cn m i n im
vanhoja sukkiani ^ a j a t t e l i n , että voisit
parsia n e matksOa. koska kaarran menem­me
suoraan Junaan käjrtyämme vihilBL
O U K T U Jt
— S i n u n miehesi o n s i i s kirjeenkantaja?
N i i n . h i n kantaa s i t t viikkokausia^
ennenkuin panee sen p o s t i i n .
. ' ..I \
a U N T T A U S K A U D B K ALKAESSA ^
^ Olen metsiäteUyt i^uroja jo p a r i -
k y m o a o i t i vuotta.
-~ O l e l k o «airannt y i i t J l i n Y .
• piMai. 1SS4
K A H D K M J I T g A A
P i k k u N i i l o l l a o l i t a p a n a paha^ tehtyään
piiloutua p r t a i d e n alle. Eräänä päivänä
hän oli heittänyt Jcivellä l e i p u r i n Ikkiman
rfldci Ja r i e n s i taas vanhaan p i i l ( ^ i k -
kaansa. K u n i sä t u l i k o t i i n j a s a i k u u l l a
aslaaU. meni h ä n etsimään NiUoa. Hän
kumartui k u r k i s t a m a a n raiq>uJ6n alle. j o l ­l
o i n NUlo tiedttsteli ihmeiasiftn:'
— Oletko sinäkin hetttänyt Ikkunan
r i k k i ? KyBä sinä tänne vielä sovit, ettei
kukaan »ydä.
J a V i r t a -
K B S K U S T E L U A
Vanhat eläkevaarit « o s U ac
•suivvit r«—^TtiiB K-JU
talossa. Kaakinen asui aJaker-rassa
Ja V i r t a n e n y t t k e r r a n a . EräAnä päi­vänä
päätti K o s k i n e n mennä tervtibtimään
V M a s t e Ja kUpesi yläkettaan, n i ^ u t tt
r o n ^ e J a k y ^ y i :
^ Oletko kotona?
Oven aisäpuolelta kuului vaataus:
— Kn« m ole ke^ma. '
t i t t y ä ä n asiaa hän e i malttanut OOA Pa­laamatta
takaisin yläkertaan. Tällä ker­t
a a hän h u u s i avaimenreiästä:
— M u t t a kyllä sinä olet kotona, k<»»
kak>sslaikin ovat täällä oven ulkopuolen»-
— M i n u l l a o n k a k s i paria kalosseja, kuu­l
u i oven siääpuoldita.
M Y Y J I E N K E S K EN
— T u o n a i n e n , j o k a juuri lä!^ti k a u ^
t a . on saanut kärsiä paljon u konsa
den.
— MtaddI uskon? ^..^sittU
— N« k u n h ä n uskoo, että yhdeoj-n
u m e n m jalkaan mahtuu seitsemää »
meroD kenkä.
U i k i r i :
U U L K A R I S S X
- Tulitte tosiaaniin viia*
R o u v a : — Mitä. tohtori, onko minun s»'
r a u t e n i todella n i i n vakavaa ?
U U t t f t r l : — K l . m u t t a jos olisitte cdow»-
^ U i l t t e oBut ihan terrc