1938-02-12-05 |
Previous | 5 of 9 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUAXTAIXA, HELMIRUUX 12 PÄIVÄNÄ SiVU S
sto,
toihan
on
nei-hän
iksi,
iiset
Lois-lyon
mi-lista
aina
5iitä,
ästä.
tiilee
äsen, f
Olen
viisi
puri- _
u sa-anssa
»itäisi
eellä-lume-
^nai-jä
ti-asia-eivät
ttama-kuste-a
ryn-t
ihaffli-smies,
stanut
öhön:
liesten
luista.
ja,ol-i
kuu-lähet-lywoo-näista
ien ra-
:anssa.
on pe-läri
on
iä pai-
[piinpä
söi ta-
; Plar
oskaao
li suu-liä,
. Mu-aa
ja
ius oli
. päi^'i•
iisia ja
että:'
linkaat
ääruo-a
pöy-ivaa
li"
•ikVII.
a ollut
järoak-luuksij-
LinkkuJj
erttuaa
ulassioj
•uoka-iolmac-]
•M
W
iimositunvf n .vaimitä?
?4
Mkapalloilussa sattua kuva esittää yhtä. Yksi pelaajista
hauskoja tilanteita, joista ylläoleva suorastaan lentää ilmassa pallon perään,
kuten keskellä- kuvassa näkvv.
ff
1
1I
11
OjQTlTÄ ajasta onkin jo kulunut
^ yli neljännesvuosisataa, mutta
H l t i k i n se on säilyn}^ muistissani
k u i n eilinen päiVä. Olin silloin keväällä
tullut" Vanhasta maasta", kun
t ä m ä kämppäreisu tuli tehdyksi syyskesällä.
Palvelin "tiskarina" Viikin ruokatalossa
Copper Cliffissä ja makselin
kaikessa rauhassa matkalippuani Suomeen,
kunnes eräänä kauniina syysp
ä i v ä n ä tuli eräs iso ja riskinnäköi-nen
m i e s Viikin taloon. Tässä,paikassa
olikin sen ajan - tyttöjen paikan
välitystoimisto paikkakunnalla.
Mies tiedusti myöskin tyttöä. Talossa
ei tosin sillä kertaa ollut liikoja
tyttöjä, mikä muuten oli harvinaista,
^iilä melkein kaikki vanhan maan
tv1öt. joilla ei ollut vastaanottajaa
fc.vlässä, ohjattiin Viikin taloon. Viereisessä
talossa oli yksi tyttö työtä
vailla. Kun mies lähti, sanoi emäntä,
Eirj. Kokin kokelas
Itse hän käveli asemalta kämpälle.
Lyhyen ja rauhattoman unen jälkeen
heräsin aikaisin ja pukeuduin.
Mutta oppaani viipyi mielestäni kauan.
Tuli siinä mieleen jos mitä, sillä
olinhan vieraalla paikkakunnalla, en
osannut puhua maan kieltä, eikä ollut
ketään tuttavia.
Tuli hän sentään viimein minua
hakemaan huoneestani ja niin sitten
lähdettiin kämpälle "apostolin kyydillä''.
Matkaa ei ollut kuin noin
mailin verran. Kämpällä oli aivan
suomalainen miehistö, joten siellä ei
mitään kielivaikeuksia ollut. Oppaani,
joka oli samalla isäntä ja "kivi-katin"
(kallioleikkauksen) urakoitsija,
näytti minulle ruoka-aineet ja
neuvoi keittämään herneitä perunain
Pttä ei sinne kämpälle kukaan tyttö asemasta ja halkaistuja herneitä jäl-
Tnene. Sanoin, että kyllähän minä- kiruuaksi.
*^'in menisin, sillä palkkaa luvattiin
puolta enemmän kuin mitä sen ajan
njokataloissa sai. Pikemminhän tulisi
se pilettikin maksetuksi...
^ Emäntä oli aika sukkela ja hän
juoksi miehen perään ja huusi, että
Panin kiireesti padat ja pannut tulelle;
Kämpän vieressä oli lato, jossa
riippui iso lihankimpäle, vähän kesä-kuiinossa
tosin, sillä kärpäset tanssivat
sen ympärillä. Otin lihan kainalooni
ja yksi miehistä tuli näyttä-lähtee
tyttö, jos halut- mään minulle jokea, jota sanottiin
?! "^^aa. Ajattelin kyllä jo, että Miljoonäjoeksi. Saatuani lihan puh-olisi
tuo saanut olla sanomatta^ mut- taaksi, panin sen paistumaan uuniin,
ta kun kerran tilli sanotuksi ja emän- joka oli hyvin pieni, ja niin saivat
ta antaa oman tiskärjnsa noin vaan,
i^-iin uhallakin pidän sanani.
^fies tuli takaisin ja riiinkatipat
tehtiin. Iltajunalla piti lähteä me-emään.-
°
miehet päivällisen.
Olikin sunnuntaipäivä. Miehet eivät
olleet tänään työssä. Syönnin
jälkeen he muuttivat kokkikämpän
kaluston avarampaan kämppään. Sin-
Laitoin tavarani kokoöi^, jättelin ne sain mennä minäkin. Pudistelin
ottavani hy\7ästi ja niin sitten läh- tarkoin vuodevaatteen!, mutta ei niistettiin
matkaan. Tuntuihan se elä- sä näkynyt mitään elämää eikä lii-ähän
epävarmalta, kun istuin kuntaa. Leipä kun öli loppuntit) niin
^ntemattoman mieh^ seurassa ju-- tein taikinan, joka myöskin sai muut-
»ah penkillä.. -Hän tietysti nautti ^ taa uuteen keittiöön paistettavaksi,
imun kokemattomuudestani, kun Tulkoon vielä mainituksi, että edel-ertoi,
että tässä maassa ei ole lupa linen kokki, oli ollut mies, Sudburyn
^yrustella kenenkään miehen kanssa ympäristöllä hyvm tunhettu Icokki,
ampillä. Tämä kuulosti jo hieman Moilanen. Hän on jo kuollut.
Tällä tavalla siis alkoi minun kokin
urani. Nousin aamuisin ylös kello
neljä ja keitiii munia ja puuroa, toisinaan
palstoin pannukakkuja ja lihaa.
Aina oli aamiainen pöydässä
Pituiselta, mutta ajattelin, että en-
Jylinä kämpälle seurustelua var-
"menekään, vaan rahaa anfeaitse-f^
an- Kun mies oli omaa kansallisettani,
niin toivoin hänestä olevan
fiKunlaista turvaa niinulie, ollessani ^ kello kuusi.
^^uin raieronkulkija. Olin hyvin tyyty\Äen olooni. Nyt
Matkj ei ollutkaan pitkä. Tultu- eivät ainakaan emännät olleet kinte-kantoivat
veden ja puutkin, vaikka
toisinaan täytyi itsekin hakea puita,
kun miesten tuomat puut eivät aina
olleet kuivia.
>s'ukuin yksin suuressa kämpässä,
mutta en sentään pelännyt mitään,
sillä miehet näyttivät ystävällisiltä.
Mutta tämä hyvyys ei kestänyt
kauaa. Isäntäkin oli alussa hyvä ja
kertoi, kuinka edellinen urakoitsija
oli kokkinsa kanssa. huvitellut kallioilla.
Siitä puheesta, ajattelin, että
et kyllä minua houkuttele kallioille.
Eräänä iltana menivät miehet asemalle
ja tulivat päihtyneinä kämpälle.
He tulivat kolkuttamaan kokkikämpän
ovelle ja sanoivat heillä
olevan nälän. En kuitenkaan laskenut
heitä sisälle ja niin miehet poistuivat
omaan kämppäänsä.
Miehillä oli yleensä tapana lasketella
karkeita sukkeluuksia varsinkin
syödessään. Isäntä kertoi, että toiskielisillä
kämpillä ei saa ruokapöydässä
puhua rivouksia, sillä kokki
lyä»kynsille. Tuumasin kuitenkin, että
minun puolestani miehet saavat
puhua suunsa puhtaiksi, jos se kerran
heitä huvittaa.
Sen ajan kämppämiesten keskustelu
oli tosiaan hyvin karkealaatuista.
^ Ei silloin puhuttu mitään järjestötoiminnasta.
En koskaan yhtynyt
miesten puheisiin, kun he sukkeluuk-siaan
latelivat. Olin kuin säikytetty
pyy metsässä ja koetin tehdä kaiken
voitavani työni suhteen. Eivät miehet
persöonakohtaisesti koskaan minua
puheillaan loukanneet, josta kiitos
heille.
Joskin työmiesten käytös minua:
kohtaan oli mukiinmenevää; niin sitten
tapahtui kerran sellaista, jota en
ollut vielä siihen mennessä kokenut.
Isäntä tuli eräänä yönä päihtyneenä
kämpälle ja halusi tulla kokkikämp-pään.
En nytkään laskenut häntä
sisälle. Silloin hän mursi suuren rau-tahaan
ovesta ja tuli sisään omin
lupinsa. Säikähdin tästä tietysti ja
hyppäsin vuoteeltani kämpän toisella
puolella olevan läriiiilityshellan
viereen istuniaan. Olin koko lailla
jännitettynä, että mitä nyt öeuraa.
Isäntä istui hellan töisfelle puolelle
ja jonkun aikaa keskusteltuamme hän
lähti pois.
Seuraavana päivänä isäntä sitten
kertoi ruokapöydässä, kuinka olin
häntä pelännyt ja mennyt ovipieleen
istumaan, luullen häntä ihmissyiijäk-
', -si.;
Ei hänen vierailunsa tähän loppunut.
Sama tempjÄi uusiintui jonkun
ajan perästä. En tosin enää niin
kovin pelännyt; Tuli sitten kysymys
"helluksi" rupeamisesta. Kun en voinut
siihen suostua, niin alkoi tuuli
piihaltaa toiselta suunnalta. Heti tä-
• män jälkeen muuttui jsäntä syyttäväksi;
ja sanoi, että eivät miehet pidä
ruuasta. En kuullut koskaan miesten
puluivan moittivasti tästä asiasta.
Parhaani olin koettanut ja olin jo
Suomessa ollessani Ollut virkamies-perheissä
palveluksessa, että jotain
sentään keittämisestä tiesin.
Eräänä iltana lähdin minäkin asemalla
käymään miesten mukana. He
rupesivat juopottelemaan, eivätkä
lähteneetkään takaisin. Yksi joukosta
kuitenkin tarjoutui saattamaan
minua kämpälle. Päiistyämme kämpälle,
tuli isäntä myöskin kohta perässämme.
Hän aikoi käydä saattajani
kimppuun, ja seuraavana aamuna
mies sai lopputilin. Hänen oli
täytynyt olla yötä ulkona, sillä
kämppään hän ei uskaltanut mennä,
niin kovan komennon tuo isähtäher-ru
piti kämpäiliiän.
Minulle isäntä sanoi, että kämpällä
ei saa nainen kulkea miesten kanssa.
Miehet olivat hyvin kuuliaisia ja arkoja
isännän komennon alaisina.
Oloni kämpällä muuttui vähemmän
suotuisaksi, sillä isännällä oli aina
yhtä ja toista moitittavaa. Eräänä
päivänä tuli yksi vanhemmista miehistä,
jota toiset kutsuivat Samiksi,
päihtyneenä kokkikämppään, käjrt-täen
hyvin karkeaa kieltä. Kun kielsin
häntä siitä, yltyi hän. Kun en
voinut muilta, lähdin työmaalle ja
vaadin isännältä itku kurkussa, että
en voi olla kämpällä, ellei tuota rau-hanhäiritsijää
panna pois. Isäntä ei
sanonut siihen suostuvansa, sillä "Sami
oli niin hyvä työmies".
Kirves heilui jo pääni päällä ja
niin olivat päiväni kämpällä luetut.
Tietämättäni isäntä lähetti jonkun
hakemaan toista naista minun tilalleni.
Tyttö tuhkin ja»^ tunsin hänet
sairaalloiseksi ihmiseksi, joka ei voinut
tehdä raskasta työtä. Niin sain
lähteä kämpältä, enkä saanut palk-kaalcäan
niinkuin oli ollut piihe.
Täyttä kuukautta en saanut ansaita.
Siihen päättyi kokin urani kämpällä
ia samalla myöskin toiveet paljosta
rahasta, jotka niin kauniisti ailahtelevat
vanhasta maasta tulleen
tytön mielessä.
-o^o-
Velikulta
— Sinä veitikka, velikulta,
sinä naurat ja lataat vaan!
Ilonaiheet ei loppune sulia
eikä riemu rattoisa milloinkaan t
— On elämä sievä ja lyhkäinen
kuin pikkuisen lapsen paita.
Miksi tuhraisin kyyneleillä sen
vaikkg. polkuni olisikin kaita!
~ Siriun polkusi kaita! Eihän lie!
Se on ruusuilla reunustettu
ja leveä kuin paras viertotie!
Olet kohtalon armoitettu! —
— Kuule ystävä, kuiskaamalla,
väin sinulle sanon sen:
Tämän nauratan naamarin '*alla
on mies hiton murheellinen!
Saima K.
oOo
LIMBURGIN jiiusto on saanut
nimertsä belgialaisen kaupungin Lim- *
biirgin mukaan, mutta silti mamit-lua
juustoa valmistetaan enimmäkseen
Saksassa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 12, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-02-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380212 |
Description
| Title | 1938-02-12-05 |
| OCR text | LAUAXTAIXA, HELMIRUUX 12 PÄIVÄNÄ SiVU S sto, toihan on nei-hän iksi, iiset Lois-lyon mi-lista aina 5iitä, ästä. tiilee äsen, f Olen viisi puri- _ u sa-anssa »itäisi eellä-lume- ^nai-jä ti-asia-eivät ttama-kuste-a ryn-t ihaffli-smies, stanut öhön: liesten luista. ja,ol-i kuu-lähet-lywoo-näista ien ra- :anssa. on pe-läri on iä pai- [piinpä söi ta- ; Plar oskaao li suu-liä, . Mu-aa ja ius oli . päi^'i• iisia ja että:' linkaat ääruo-a pöy-ivaa li" •ikVII. a ollut järoak-luuksij- LinkkuJj erttuaa ulassioj •uoka-iolmac-] •M W iimositunvf n .vaimitä? ?4 Mkapalloilussa sattua kuva esittää yhtä. Yksi pelaajista hauskoja tilanteita, joista ylläoleva suorastaan lentää ilmassa pallon perään, kuten keskellä- kuvassa näkvv. ff 1 1I 11 OjQTlTÄ ajasta onkin jo kulunut ^ yli neljännesvuosisataa, mutta H l t i k i n se on säilyn}^ muistissani k u i n eilinen päiVä. Olin silloin keväällä tullut" Vanhasta maasta", kun t ä m ä kämppäreisu tuli tehdyksi syyskesällä. Palvelin "tiskarina" Viikin ruokatalossa Copper Cliffissä ja makselin kaikessa rauhassa matkalippuani Suomeen, kunnes eräänä kauniina syysp ä i v ä n ä tuli eräs iso ja riskinnäköi-nen m i e s Viikin taloon. Tässä,paikassa olikin sen ajan - tyttöjen paikan välitystoimisto paikkakunnalla. Mies tiedusti myöskin tyttöä. Talossa ei tosin sillä kertaa ollut liikoja tyttöjä, mikä muuten oli harvinaista, ^iilä melkein kaikki vanhan maan tv1öt. joilla ei ollut vastaanottajaa fc.vlässä, ohjattiin Viikin taloon. Viereisessä talossa oli yksi tyttö työtä vailla. Kun mies lähti, sanoi emäntä, Eirj. Kokin kokelas Itse hän käveli asemalta kämpälle. Lyhyen ja rauhattoman unen jälkeen heräsin aikaisin ja pukeuduin. Mutta oppaani viipyi mielestäni kauan. Tuli siinä mieleen jos mitä, sillä olinhan vieraalla paikkakunnalla, en osannut puhua maan kieltä, eikä ollut ketään tuttavia. Tuli hän sentään viimein minua hakemaan huoneestani ja niin sitten lähdettiin kämpälle "apostolin kyydillä''. Matkaa ei ollut kuin noin mailin verran. Kämpällä oli aivan suomalainen miehistö, joten siellä ei mitään kielivaikeuksia ollut. Oppaani, joka oli samalla isäntä ja "kivi-katin" (kallioleikkauksen) urakoitsija, näytti minulle ruoka-aineet ja neuvoi keittämään herneitä perunain Pttä ei sinne kämpälle kukaan tyttö asemasta ja halkaistuja herneitä jäl- Tnene. Sanoin, että kyllähän minä- kiruuaksi. *^'in menisin, sillä palkkaa luvattiin puolta enemmän kuin mitä sen ajan njokataloissa sai. Pikemminhän tulisi se pilettikin maksetuksi... ^ Emäntä oli aika sukkela ja hän juoksi miehen perään ja huusi, että Panin kiireesti padat ja pannut tulelle; Kämpän vieressä oli lato, jossa riippui iso lihankimpäle, vähän kesä-kuiinossa tosin, sillä kärpäset tanssivat sen ympärillä. Otin lihan kainalooni ja yksi miehistä tuli näyttä-lähtee tyttö, jos halut- mään minulle jokea, jota sanottiin ?! "^^aa. Ajattelin kyllä jo, että Miljoonäjoeksi. Saatuani lihan puh-olisi tuo saanut olla sanomatta^ mut- taaksi, panin sen paistumaan uuniin, ta kun kerran tilli sanotuksi ja emän- joka oli hyvin pieni, ja niin saivat ta antaa oman tiskärjnsa noin vaan, i^-iin uhallakin pidän sanani. ^fies tuli takaisin ja riiinkatipat tehtiin. Iltajunalla piti lähteä me-emään.- ° miehet päivällisen. Olikin sunnuntaipäivä. Miehet eivät olleet tänään työssä. Syönnin jälkeen he muuttivat kokkikämpän kaluston avarampaan kämppään. Sin- Laitoin tavarani kokoöi^, jättelin ne sain mennä minäkin. Pudistelin ottavani hy\7ästi ja niin sitten läh- tarkoin vuodevaatteen!, mutta ei niistettiin matkaan. Tuntuihan se elä- sä näkynyt mitään elämää eikä lii-ähän epävarmalta, kun istuin kuntaa. Leipä kun öli loppuntit) niin ^ntemattoman mieh^ seurassa ju-- tein taikinan, joka myöskin sai muut- »ah penkillä.. -Hän tietysti nautti ^ taa uuteen keittiöön paistettavaksi, imun kokemattomuudestani, kun Tulkoon vielä mainituksi, että edel-ertoi, että tässä maassa ei ole lupa linen kokki, oli ollut mies, Sudburyn ^yrustella kenenkään miehen kanssa ympäristöllä hyvm tunhettu Icokki, ampillä. Tämä kuulosti jo hieman Moilanen. Hän on jo kuollut. Tällä tavalla siis alkoi minun kokin urani. Nousin aamuisin ylös kello neljä ja keitiii munia ja puuroa, toisinaan palstoin pannukakkuja ja lihaa. Aina oli aamiainen pöydässä Pituiselta, mutta ajattelin, että en- Jylinä kämpälle seurustelua var- "menekään, vaan rahaa anfeaitse-f^ an- Kun mies oli omaa kansallisettani, niin toivoin hänestä olevan fiKunlaista turvaa niinulie, ollessani ^ kello kuusi. ^^uin raieronkulkija. Olin hyvin tyyty\Äen olooni. Nyt Matkj ei ollutkaan pitkä. Tultu- eivät ainakaan emännät olleet kinte-kantoivat veden ja puutkin, vaikka toisinaan täytyi itsekin hakea puita, kun miesten tuomat puut eivät aina olleet kuivia. >s'ukuin yksin suuressa kämpässä, mutta en sentään pelännyt mitään, sillä miehet näyttivät ystävällisiltä. Mutta tämä hyvyys ei kestänyt kauaa. Isäntäkin oli alussa hyvä ja kertoi, kuinka edellinen urakoitsija oli kokkinsa kanssa. huvitellut kallioilla. Siitä puheesta, ajattelin, että et kyllä minua houkuttele kallioille. Eräänä iltana menivät miehet asemalle ja tulivat päihtyneinä kämpälle. He tulivat kolkuttamaan kokkikämpän ovelle ja sanoivat heillä olevan nälän. En kuitenkaan laskenut heitä sisälle ja niin miehet poistuivat omaan kämppäänsä. Miehillä oli yleensä tapana lasketella karkeita sukkeluuksia varsinkin syödessään. Isäntä kertoi, että toiskielisillä kämpillä ei saa ruokapöydässä puhua rivouksia, sillä kokki lyä»kynsille. Tuumasin kuitenkin, että minun puolestani miehet saavat puhua suunsa puhtaiksi, jos se kerran heitä huvittaa. Sen ajan kämppämiesten keskustelu oli tosiaan hyvin karkealaatuista. ^ Ei silloin puhuttu mitään järjestötoiminnasta. En koskaan yhtynyt miesten puheisiin, kun he sukkeluuk-siaan latelivat. Olin kuin säikytetty pyy metsässä ja koetin tehdä kaiken voitavani työni suhteen. Eivät miehet persöonakohtaisesti koskaan minua puheillaan loukanneet, josta kiitos heille. Joskin työmiesten käytös minua: kohtaan oli mukiinmenevää; niin sitten tapahtui kerran sellaista, jota en ollut vielä siihen mennessä kokenut. Isäntä tuli eräänä yönä päihtyneenä kämpälle ja halusi tulla kokkikämp-pään. En nytkään laskenut häntä sisälle. Silloin hän mursi suuren rau-tahaan ovesta ja tuli sisään omin lupinsa. Säikähdin tästä tietysti ja hyppäsin vuoteeltani kämpän toisella puolella olevan läriiiilityshellan viereen istuniaan. Olin koko lailla jännitettynä, että mitä nyt öeuraa. Isäntä istui hellan töisfelle puolelle ja jonkun aikaa keskusteltuamme hän lähti pois. Seuraavana päivänä isäntä sitten kertoi ruokapöydässä, kuinka olin häntä pelännyt ja mennyt ovipieleen istumaan, luullen häntä ihmissyiijäk- ', -si.; Ei hänen vierailunsa tähän loppunut. Sama tempjÄi uusiintui jonkun ajan perästä. En tosin enää niin kovin pelännyt; Tuli sitten kysymys "helluksi" rupeamisesta. Kun en voinut siihen suostua, niin alkoi tuuli piihaltaa toiselta suunnalta. Heti tä- • män jälkeen muuttui jsäntä syyttäväksi; ja sanoi, että eivät miehet pidä ruuasta. En kuullut koskaan miesten puluivan moittivasti tästä asiasta. Parhaani olin koettanut ja olin jo Suomessa ollessani Ollut virkamies-perheissä palveluksessa, että jotain sentään keittämisestä tiesin. Eräänä iltana lähdin minäkin asemalla käymään miesten mukana. He rupesivat juopottelemaan, eivätkä lähteneetkään takaisin. Yksi joukosta kuitenkin tarjoutui saattamaan minua kämpälle. Päiistyämme kämpälle, tuli isäntä myöskin kohta perässämme. Hän aikoi käydä saattajani kimppuun, ja seuraavana aamuna mies sai lopputilin. Hänen oli täytynyt olla yötä ulkona, sillä kämppään hän ei uskaltanut mennä, niin kovan komennon tuo isähtäher-ru piti kämpäiliiän. Minulle isäntä sanoi, että kämpällä ei saa nainen kulkea miesten kanssa. Miehet olivat hyvin kuuliaisia ja arkoja isännän komennon alaisina. Oloni kämpällä muuttui vähemmän suotuisaksi, sillä isännällä oli aina yhtä ja toista moitittavaa. Eräänä päivänä tuli yksi vanhemmista miehistä, jota toiset kutsuivat Samiksi, päihtyneenä kokkikämppään, käjrt-täen hyvin karkeaa kieltä. Kun kielsin häntä siitä, yltyi hän. Kun en voinut muilta, lähdin työmaalle ja vaadin isännältä itku kurkussa, että en voi olla kämpällä, ellei tuota rau-hanhäiritsijää panna pois. Isäntä ei sanonut siihen suostuvansa, sillä "Sami oli niin hyvä työmies". Kirves heilui jo pääni päällä ja niin olivat päiväni kämpällä luetut. Tietämättäni isäntä lähetti jonkun hakemaan toista naista minun tilalleni. Tyttö tuhkin ja»^ tunsin hänet sairaalloiseksi ihmiseksi, joka ei voinut tehdä raskasta työtä. Niin sain lähteä kämpältä, enkä saanut palk-kaalcäan niinkuin oli ollut piihe. Täyttä kuukautta en saanut ansaita. Siihen päättyi kokin urani kämpällä ia samalla myöskin toiveet paljosta rahasta, jotka niin kauniisti ailahtelevat vanhasta maasta tulleen tytön mielessä. -o^o- Velikulta — Sinä veitikka, velikulta, sinä naurat ja lataat vaan! Ilonaiheet ei loppune sulia eikä riemu rattoisa milloinkaan t — On elämä sievä ja lyhkäinen kuin pikkuisen lapsen paita. Miksi tuhraisin kyyneleillä sen vaikkg. polkuni olisikin kaita! ~ Siriun polkusi kaita! Eihän lie! Se on ruusuilla reunustettu ja leveä kuin paras viertotie! Olet kohtalon armoitettu! — — Kuule ystävä, kuiskaamalla, väin sinulle sanon sen: Tämän nauratan naamarin '*alla on mies hiton murheellinen! Saima K. oOo LIMBURGIN jiiusto on saanut nimertsä belgialaisen kaupungin Lim- * biirgin mukaan, mutta silti mamit-lua juustoa valmistetaan enimmäkseen Saksassa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-02-12-05
