1949-08-20-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
le saapuneet 722133.]
nme kaikkia shish
laailmankatsomu^
aran: joka taas 11
henäyteln^n jä
lutumiskilpafluun.
hmiskimnanonni.,
ettu palvelemaani
ah liekit, joita vie
1 aseellinen toin
RauhänpuolustapfflJ
kien kuultavaksi^J
utemme emmekä o!eI
hintaamme.
suurvaltojen välfietl
at erilaisten j^teiä.)
aolon mahdoDisekäl
3ii rikki 5adis^j
• • •
^ripalasenakafisojea
3pimuksia,jokalij1.
nisehdotukset.-job
a itse itsensä
•ulana niille, jolfaj
hmittymää vastaii]
litiikkaa, josta iJn jo j
joka alituisesti syn-J
1 mucklostua u Ä j
ekijäksi.v .
nin uudelleen aseis-j
>\^at jälleen saane?t
ahallinen ja järjes-l
otHaallisen saanon i
ä sodalla pelottde-j
luun.
ikongressi julistaa:
nää ole passiivisia,:
kentavaan toimin- j
Iän, rauhanpuolus-^
akuntien peruskir-tka
tekevät tämän
n.
askaana taakkana
isat kurjuuteen
ihmiselämän jout-mme
suur\*altojen
ainvälisen: valvoa-
^ksi yksinomaan
n parhaaksi,
iällisen riippumat-. |
sojeh itsemääraä-
^auden ja rauhan
•tyksiä, jotka, rai-an
ja sen jälkeen
/apaudet.
iman totuuden ja
iättömäksi propa-alle
alttiiksi,
an lietsomisen
kehoitamme, että
järjestöt, jotka;
nitaan ja julL^te•,j
inetöineet maail-mnie
rauhan vaa-
,erustamnie maa-löiden
ja demo- j
ston: se suuntaa
hto\-at sotaa, -«j
lan py5\^-än liitämisen,
kantavat maail-ollisuutenamins,
:otiensa tur^^aDj-'
köön se pointti-i
katsomatta hä-m0^
D tjp#an ivän jd e dinsäduri m^^
raokkaasti ja tarkkaavaisesti. Hän p.vr-ki
ennen kaikkea plastiHisuuteen ja suppeuteen
— \'arsinkin runon l(^ussa. Satuun
liitettäviä sivej-sopetuksia hän ly-henteli
tai jätti ne kokonaan pois, siten
heikentäen runon opettavaa puolta ja
vahventaen sen satiiria. Monet Krylo-vin
satujen kiinteät loppusäkeet ovatkin
muuttuneet yleisiksi sananparsiksi.
Seuraavassa on näytteinä muutamia
JÄNIS METSÄSTÄMÄSSÄ
Suurilukuisella joukollansa
pedot kerran karhun saartmvat^
tappoivat,
ja jakavat, nyt saalistansa,
ottaen ken mitä saapi.
Jaolle myös jänö kiiruhtaa
"Katsos pupua!" — nyt huudetaan:
sä saavuit mistä?'*
ethän ollut jahdissakaan sinä?*'
"Nyt on kummat f Kukas, jos en minä'
sanoi jänis, "metsän syvyyksistä
KUULinS. \ N venäläinen kirjailijan
ja ^läinsatusedän" ivan Andreje-vitsh
KFvlovin (1769—1844) syntymästä
tuli viime helmikuussa kuluneeksi
ISO vuolta. Eläintsatua olivat venäläisessä
kirjallisuudessa ennen häntä viljelleet
useat runoilijat. Kaikki he olivat
ammentaneet kuuluisasta ransjcalaisesta
eläinsaturunorlijasta L a Fontäine'esta,
joka taas \-uoroistaan p i i runsaasti käyttänyt
rikkaan idän elälo^tuaiha^ La Krylovin runoista:
Fontainen kääntäjänä, .täi ^/p^^
jnukailijana alkoi myös.Kiryiov!^ Mutta
pian kehittyi hänestä omalla kansallisella
ja yksilöllisellä erikoisuudellaan
vaikuttava runoilija^ joka käyttelipä
hän vanhoja, ennepyäjeltyj
heitä, tai keksi u»isia —^.syovjrtti aina
runoihinsa oman kirjaOijäiluonteensa leiman,
r V.' • •
Krylöv oli järjen Ämmen.^
.|>ää eliytymiskykyistä tunne-flämää ei
hänellä ollut. Sen sijaaa^^^^^^ hänellä
suuri varasto nfloneI]la^is3a^^|^
sa saavutettua sU^dHstä^v^ karhun karkoitti ja ajoi etefoenne
ka silmä näkeinään .liunisten natvetto^^
via puolia. Hän - oli - 4cuite&kin iiian kukas muu kuin minät"
. laiska sulattaakseen .yiisaottasm^y^ Tuon jänön itseänsä^ kehuminen,
seksi elämänkatsomukseksi/ja liian itse- pedoista niin se oli lystiUinen,
käs, vakarvainmi^ v ^ inhimH- että ^ hänelle ne karhun korvat ^ tuli.
lisfen puHtte^^^
korjaamisesta.^- : 'Vaikka kerskujoita nauretaan —
Tämäntapaiselle satiirikolle oli lyhyt saa!iista,n.e usein osan saavat vaan,
elämsatu. mitä"vSopivtn taktemuoto. r Se ^,
vastasi hänen juureyaia, vanhanaikaista
tervettä älyään> hänen^
käytännöllisen elämän tapauksiin liitty-
- vää viisauttaan; Mneittefäyäähii^^^
aan ja — ennea kaikkea -t-rr haneÄ alkuperäisen
selkeää san^ kaii-saoamaista
sanontaaosav J^äinsadussa
Iän saattoi .--r.y-Mhp^^
pysyä uskollisena klassillisen runo-opin
vaathnuksille ja:sen salliraissa puitteissa
samalla nerokkaasti tpteuttaci harvinaisia
realistin vaistojaan.V-. .
Osassa satiijaan Krylov. jiikkuu ylei?-
inhhnillisen psykologian fx^
telien erfi luonteista j a siditeista johtuvia
tyy-pillisiä tapauksia ja niissä häh on
lähimpänä L a Fontainea^ Tois^ taas
kumpuavat erikoisesö venäläisten olojen
pohjalta, sisältäen runsaasti onielta-kiinnittäviä
vihjauksia tsaarin-Venäjän
yhteiskunta vurkajioiiesoloihin ja sen ajan
päivänkysymyksiin. Monessa runossa
on kärki kätketty niin syrvälle • "Aiso-poksen
kielen" taakse ja taiteellinen kuva
niin synteettinen, että runon voi sovelluttaa
useampaan tositapahtumaan.
"Aisopoksen kielen" mestarillista käyttöä
olivat tänä aikana omiaan kehittämään
silloiset vaikeat tsaarinajan sen-suuriolot,
joiden kovuutta Krylovkin sai
tuntea. On selvää, ettei Krylov jättänyt
tätäkään laitosta aivan osattomaksi
^VTin kätketyn ruoskansa ikuista.
Krylov piti eläinsatua elämäntyönään.
Hän. muuten niin laiska ja oblomovi-laisesti
saamaton ihminen, jonka hitaudesta,
huolimattomuudesta, epäsiisteyt
t ä , hyvästä ruokahalusta ja viisaasta
varovaisuudesta on säilynyt paljon juttuja
— samoin kuin myöskin hänen
Älkää yhtään siellä naureskelko!
Mulla salaisuudesta on heti selkq
ja aukaista sen teille kohta jaksan:
teknikkona toki jotain maksan/*
Ja arkkuseen hän tarttuu huolin,
kääneskeUen sitä kaikin puolin:
painaa yhtä naulaa, painaa toista,
taikka jotakin sen nappu^ta —
lipas vain ei ota auetakseen
eikä "^salalukko" lauetakseen.
Tuota katselevat toiset naureskellen
toiset keskenänsä kuiskutellen.
"Siitä ei!" "ei niiri" "ei siitäkään^/
kutduu korvihinsa yhtenään.
Siitä uhemmin vain seppä yrittää,
päätään pinnistää.
Ij}pen väsyneenä vihdoinkin
hän lippaan heitti katsein kiukkuisin;
ei saamtt selvää, kuin se avataan.
J^ir—aukes iuö, kun kantta nosti^j^
ORAAKKELI
Puinen jumala oi* ennen — samapa se
maineen saavuttanut, ennustuksillaan .
7a sangen sattuvilla'neuvoWaan.
Siksipä seisoikin se temppelissä
puettuna arvo-pukineihin,
hopea, ja kultäköristeihin,"
ynfi^nllään uhrit, rukoukset,
hartaat pyhän savun suitsutukset.
SHhen sokeasti uskotaan
ja luotetaan,
aEIJA KARJÄLMNEN: ^ :
L A U L U TYÖLLE
Me tulimme tölleistä tänne,
käsin suurin ja känsäisin
karuin kasvoin ja mielin lujin,
mutta sydämin lämpöisin:
Me tulimme yhteenr kaikki ;
työn laulua laulamaan;
käsin voimakkain ja varmoin
Hon kannelta kaiuttamaan.
Me ttdimme kaikkialta,
kuka tehtaista, pelloilta ken.
Kukamerdtä myrskyävältä,
kuka kätköistä korpien.
Me tulimme kertomaan teille
työn voimasta, juhlasta sen,
työn ilosta, siunauksesta,
ja onnesta vapauden:
Oi, kuu\kaa siskomme kaikki,
kotitie:enne vaalijat:
työn laulua kuulkoon täällä
myös pilttimme nuorimmat.
Me taistomme pyhää tulta
kodin rinnalla vaalimme,
kunnes jäljelle jää vain kulta,
pois kuonan me poltamme.
w I
LIPAS
Useinkin me saamme nähdä vielä
turhanpäiten päätä vaivattavan siellä,
missä pitäisi vain hoksata
ja ilman muuta laukaista.
Sievän lippahan sai joku mestarilta.
Koristeiltaan sekä työltään aistikasta
lipasta ei laattu ihailemasta.
Samassapa saapuu kaupungilta
sukkelasta, sanavahniista' älystään ja koneseppä siihen. U^^paan nähtyänsä
^tymyksestä tulipaloihin — korjaili
ja kirkasta sakeitaan harvinaisen tar-sanoo:
'Siin' on salalukko, tiedän sen;
niin se onkin — arvaan näöltänsä;
kun yhtäkkiä — nyt mitä ihmehiä?
oraakkeli laskettelee tyhmyyksiä!
Alkoi vastaeVa vajavasti,
väärin, jopa sopimattomasti,
ken vain tulee, jotain tiedustelee
oraakkeli minkä vastaa valehtelee .
Mik' on ennuslahjat häitä vienyt —
ei kukaan tiennyt!
Vihdoin Töki asiasta selvittiin
kun huomattiin,
kuva ontoks: siihen pOlivätkin
uhripapit vastailemaan maaVikoille,
vittämäänjoukkomuriian. Ja raivaamaan tulevaisuudelle valoisat
tiet.
Rauhanpuolustajien maailmankongressi julistaa kaikille,
«ta rauhaa puolustus on tästä lähtien kaikkien kansojen asia.
Rauhanpuolustajien maailmankongressi.sinkoaa edusta-njansa
.^00 m f l j o o ^ ^ i^isen.ija,nueh»a.nu^ -
pallon kansoille sanat:
"Rohkeutta, vielä kerran rohkeutta"! .
- Me olenmie pystyneet kokoontumaan.
Me olenraie pystyneet yammärtämään toisiamme.
Me olemme valmiit ja me demme päättäneet voittaa
Uusien äänien arvdstelijoUa CBC:n
(Canadan Yleisradio) Toronton Studi'
o$sa/Edessä Alan King, nykyisin radioS'»
sa olevan" A Naine to Remembef-draa*
man kirjoittaja, Earle GreyiVasemmal^
la^ atätaauskonnoUistfindrttamoje^
J^tai^issf^ Oikeal^ä,mFw^
fe^a-esivntyy usein radionäytelinissä,
HUiien Nurmosta
K\ui Lapuan ja Nurmon tieb^dnnan
kokouksessa aikanaan viritettiin kysymys
Nurmon Munakan maantien
rakentamisesta, vastustettiih lapualaisten
taholta koko yritystä. Muiden perustelujen
<^eHä väitettiin, että jo yksiä
tien paikan linjaaminen (kartoittaminen)
tulee kovin kalliiksi. Siihen nurmolainen
Matti Martikkala vastasi, että
tien suunta tulee linjatuksi SO'markall
a . . .
Martikkalan väite johti huomion pääasiasta
tähän^ sivuseikkaan. Joku lapualainen
ehdotti, että annetaan siis tien
linjanteko Martikkalalle urakaksi SO
maikalla. Kun Martikkala sanoi vastaavansa
sanansa, vaikka "taloosta tulis
lähärettäväksi*' annettiin tiesuunnan l i h -
jaamineh Martikkalan urakaksi j a siinä
rytäkässä oK itse tien rakentami^>ää-töksen
tekeminen pieni asia, joka ta-
. pahtui kuin sivumennen.
Ja Martikkala sai hyvän urakan. E -
räänä syksyisenä päivänä vietiin Seinäjoen
kautta Munakkaan olkikuorma siihen
kohtaan jossa uuden tien piti yhtyä
Seinäjoen—Ylistaron tiehen. Kun o l jet
iltapimeällä sytytettiin tuleen, olt
Nurmon kirkkomäeltä helppo ottaa
suunta tulenroihua kohden. Ja helppo
oli seuraavana päivänä tehdä tielinja
routaantuneen suon ja pienen mädn lävitse.
Silloisissa rahaoloissa oli tämä tielinjan
teko Martikkalalle hyvä urakka.
Ja vielä tärkeämpää oli hänelle ja kuntalaisilleen
suoran tien saaminen Munako
kaan.
Pitsien silityksessä täytyy olia
pehmeä alusta. Pane pitsin oikea
puoli alaspäin hyvin topattua pintaa
vastaan, suorista pitsi oikeaan
malliinsa ja painele silitysraudalla
laidoista aloittaen sisäänpäin itse
vaatetta kohti jä viimeistele oikealta
puolelta.
ja antoivatkin noille — —-
jos sattui viisas pappi • vusaat
— vastaukset,
tyhmä — tyhmät myöskin ennustukset.
Oraakkeli — vaikk'ei tiennyt kukaan —-
tyhmä oli taikka viisas ^ papin mukaan.
Ennen — liekö totta? — sanotaan
löytyi tuomareita, jotka toimessaan
turinettihin perin vHsahiksi,
taistelun rauhan puolata — taistelun elämän puolesta, kun viisaan miehen scuvat kirjuriksi.
l A l T A N T A I N A , ELCMCUVN 20 PÄIVÄNÄ, 1949
••il
• i l
i
l i
m m
m
•k
• •mmAm
mi
m i•iis*i; i
l i
" l i i
-11
Sh
M'
imi
1 f.
h-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 20, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-08-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490820 |
Description
| Title | 1949-08-20-03 |
| OCR text | le saapuneet 722133.] nme kaikkia shish laailmankatsomu^ aran: joka taas 11 henäyteln^n jä lutumiskilpafluun. hmiskimnanonni., ettu palvelemaani ah liekit, joita vie 1 aseellinen toin RauhänpuolustapfflJ kien kuultavaksi^J utemme emmekä o!eI hintaamme. suurvaltojen välfietl at erilaisten j^teiä.) aolon mahdoDisekäl 3ii rikki 5adis^j • • • ^ripalasenakafisojea 3pimuksia,jokalij1. nisehdotukset.-job a itse itsensä •ulana niille, jolfaj hmittymää vastaii] litiikkaa, josta iJn jo j joka alituisesti syn-J 1 mucklostua u Ä j ekijäksi.v . nin uudelleen aseis-j >\^at jälleen saane?t ahallinen ja järjes-l otHaallisen saanon i ä sodalla pelottde-j luun. ikongressi julistaa: nää ole passiivisia,: kentavaan toimin- j Iän, rauhanpuolus-^ akuntien peruskir-tka tekevät tämän n. askaana taakkana isat kurjuuteen ihmiselämän jout-mme suur\*altojen ainvälisen: valvoa- ^ksi yksinomaan n parhaaksi, iällisen riippumat-. | sojeh itsemääraä- ^auden ja rauhan •tyksiä, jotka, rai-an ja sen jälkeen /apaudet. iman totuuden ja iättömäksi propa-alle alttiiksi, an lietsomisen kehoitamme, että järjestöt, jotka; nitaan ja julL^te•,j inetöineet maail-mnie rauhan vaa- ,erustamnie maa-löiden ja demo- j ston: se suuntaa hto\-at sotaa, -«j lan py5\^-än liitämisen, kantavat maail-ollisuutenamins, :otiensa tur^^aDj-' köön se pointti-i katsomatta hä-m0^ D tjp#an ivän jd e dinsäduri m^^ raokkaasti ja tarkkaavaisesti. Hän p.vr-ki ennen kaikkea plastiHisuuteen ja suppeuteen — \'arsinkin runon l(^ussa. Satuun liitettäviä sivej-sopetuksia hän ly-henteli tai jätti ne kokonaan pois, siten heikentäen runon opettavaa puolta ja vahventaen sen satiiria. Monet Krylo-vin satujen kiinteät loppusäkeet ovatkin muuttuneet yleisiksi sananparsiksi. Seuraavassa on näytteinä muutamia JÄNIS METSÄSTÄMÄSSÄ Suurilukuisella joukollansa pedot kerran karhun saartmvat^ tappoivat, ja jakavat, nyt saalistansa, ottaen ken mitä saapi. Jaolle myös jänö kiiruhtaa "Katsos pupua!" — nyt huudetaan: sä saavuit mistä?'* ethän ollut jahdissakaan sinä?*' "Nyt on kummat f Kukas, jos en minä' sanoi jänis, "metsän syvyyksistä KUULinS. \ N venäläinen kirjailijan ja ^läinsatusedän" ivan Andreje-vitsh KFvlovin (1769—1844) syntymästä tuli viime helmikuussa kuluneeksi ISO vuolta. Eläintsatua olivat venäläisessä kirjallisuudessa ennen häntä viljelleet useat runoilijat. Kaikki he olivat ammentaneet kuuluisasta ransjcalaisesta eläinsaturunorlijasta L a Fontäine'esta, joka taas \-uoroistaan p i i runsaasti käyttänyt rikkaan idän elälo^tuaiha^ La Krylovin runoista: Fontainen kääntäjänä, .täi ^/p^^ jnukailijana alkoi myös.Kiryiov!^ Mutta pian kehittyi hänestä omalla kansallisella ja yksilöllisellä erikoisuudellaan vaikuttava runoilija^ joka käyttelipä hän vanhoja, ennepyäjeltyj heitä, tai keksi u»isia —^.syovjrtti aina runoihinsa oman kirjaOijäiluonteensa leiman, r V.' • • Krylöv oli järjen Ämmen.^ .|>ää eliytymiskykyistä tunne-flämää ei hänellä ollut. Sen sijaaa^^^^^^ hänellä suuri varasto nfloneI]la^is3a^^|^ sa saavutettua sU^dHstä^v^ karhun karkoitti ja ajoi etefoenne ka silmä näkeinään .liunisten natvetto^^ via puolia. Hän - oli - 4cuite&kin iiian kukas muu kuin minät" . laiska sulattaakseen .yiisaottasm^y^ Tuon jänön itseänsä^ kehuminen, seksi elämänkatsomukseksi/ja liian itse- pedoista niin se oli lystiUinen, käs, vakarvainmi^ v ^ inhimH- että ^ hänelle ne karhun korvat ^ tuli. lisfen puHtte^^^ korjaamisesta.^- : 'Vaikka kerskujoita nauretaan — Tämäntapaiselle satiirikolle oli lyhyt saa!iista,n.e usein osan saavat vaan, elämsatu. mitä"vSopivtn taktemuoto. r Se ^, vastasi hänen juureyaia, vanhanaikaista tervettä älyään> hänen^ käytännöllisen elämän tapauksiin liitty- - vää viisauttaan; Mneittefäyäähii^^^ aan ja — ennea kaikkea -t-rr haneÄ alkuperäisen selkeää san^ kaii-saoamaista sanontaaosav J^äinsadussa Iän saattoi .--r.y-Mhp^^ pysyä uskollisena klassillisen runo-opin vaathnuksille ja:sen salliraissa puitteissa samalla nerokkaasti tpteuttaci harvinaisia realistin vaistojaan.V-. . Osassa satiijaan Krylov. jiikkuu ylei?- inhhnillisen psykologian fx^ telien erfi luonteista j a siditeista johtuvia tyy-pillisiä tapauksia ja niissä häh on lähimpänä L a Fontainea^ Tois^ taas kumpuavat erikoisesö venäläisten olojen pohjalta, sisältäen runsaasti onielta-kiinnittäviä vihjauksia tsaarin-Venäjän yhteiskunta vurkajioiiesoloihin ja sen ajan päivänkysymyksiin. Monessa runossa on kärki kätketty niin syrvälle • "Aiso-poksen kielen" taakse ja taiteellinen kuva niin synteettinen, että runon voi sovelluttaa useampaan tositapahtumaan. "Aisopoksen kielen" mestarillista käyttöä olivat tänä aikana omiaan kehittämään silloiset vaikeat tsaarinajan sen-suuriolot, joiden kovuutta Krylovkin sai tuntea. On selvää, ettei Krylov jättänyt tätäkään laitosta aivan osattomaksi ^VTin kätketyn ruoskansa ikuista. Krylov piti eläinsatua elämäntyönään. Hän. muuten niin laiska ja oblomovi-laisesti saamaton ihminen, jonka hitaudesta, huolimattomuudesta, epäsiisteyt t ä , hyvästä ruokahalusta ja viisaasta varovaisuudesta on säilynyt paljon juttuja — samoin kuin myöskin hänen Älkää yhtään siellä naureskelko! Mulla salaisuudesta on heti selkq ja aukaista sen teille kohta jaksan: teknikkona toki jotain maksan/* Ja arkkuseen hän tarttuu huolin, kääneskeUen sitä kaikin puolin: painaa yhtä naulaa, painaa toista, taikka jotakin sen nappu^ta — lipas vain ei ota auetakseen eikä "^salalukko" lauetakseen. Tuota katselevat toiset naureskellen toiset keskenänsä kuiskutellen. "Siitä ei!" "ei niiri" "ei siitäkään^/ kutduu korvihinsa yhtenään. Siitä uhemmin vain seppä yrittää, päätään pinnistää. Ij}pen väsyneenä vihdoinkin hän lippaan heitti katsein kiukkuisin; ei saamtt selvää, kuin se avataan. J^ir—aukes iuö, kun kantta nosti^j^ ORAAKKELI Puinen jumala oi* ennen — samapa se maineen saavuttanut, ennustuksillaan . 7a sangen sattuvilla'neuvoWaan. Siksipä seisoikin se temppelissä puettuna arvo-pukineihin, hopea, ja kultäköristeihin," ynfi^nllään uhrit, rukoukset, hartaat pyhän savun suitsutukset. SHhen sokeasti uskotaan ja luotetaan, aEIJA KARJÄLMNEN: ^ : L A U L U TYÖLLE Me tulimme tölleistä tänne, käsin suurin ja känsäisin karuin kasvoin ja mielin lujin, mutta sydämin lämpöisin: Me tulimme yhteenr kaikki ; työn laulua laulamaan; käsin voimakkain ja varmoin Hon kannelta kaiuttamaan. Me ttdimme kaikkialta, kuka tehtaista, pelloilta ken. Kukamerdtä myrskyävältä, kuka kätköistä korpien. Me tulimme kertomaan teille työn voimasta, juhlasta sen, työn ilosta, siunauksesta, ja onnesta vapauden: Oi, kuu\kaa siskomme kaikki, kotitie:enne vaalijat: työn laulua kuulkoon täällä myös pilttimme nuorimmat. Me taistomme pyhää tulta kodin rinnalla vaalimme, kunnes jäljelle jää vain kulta, pois kuonan me poltamme. w I LIPAS Useinkin me saamme nähdä vielä turhanpäiten päätä vaivattavan siellä, missä pitäisi vain hoksata ja ilman muuta laukaista. Sievän lippahan sai joku mestarilta. Koristeiltaan sekä työltään aistikasta lipasta ei laattu ihailemasta. Samassapa saapuu kaupungilta sukkelasta, sanavahniista' älystään ja koneseppä siihen. U^^paan nähtyänsä ^tymyksestä tulipaloihin — korjaili ja kirkasta sakeitaan harvinaisen tar-sanoo: 'Siin' on salalukko, tiedän sen; niin se onkin — arvaan näöltänsä; kun yhtäkkiä — nyt mitä ihmehiä? oraakkeli laskettelee tyhmyyksiä! Alkoi vastaeVa vajavasti, väärin, jopa sopimattomasti, ken vain tulee, jotain tiedustelee oraakkeli minkä vastaa valehtelee . Mik' on ennuslahjat häitä vienyt — ei kukaan tiennyt! Vihdoin Töki asiasta selvittiin kun huomattiin, kuva ontoks: siihen pOlivätkin uhripapit vastailemaan maaVikoille, vittämäänjoukkomuriian. Ja raivaamaan tulevaisuudelle valoisat tiet. Rauhanpuolustajien maailmankongressi julistaa kaikille, «ta rauhaa puolustus on tästä lähtien kaikkien kansojen asia. Rauhanpuolustajien maailmankongressi.sinkoaa edusta-njansa .^00 m f l j o o ^ ^ i^isen.ija,nueh»a.nu^ - pallon kansoille sanat: "Rohkeutta, vielä kerran rohkeutta"! . - Me olenmie pystyneet kokoontumaan. Me olenraie pystyneet yammärtämään toisiamme. Me olemme valmiit ja me demme päättäneet voittaa Uusien äänien arvdstelijoUa CBC:n (Canadan Yleisradio) Toronton Studi' o$sa/Edessä Alan King, nykyisin radioS'» sa olevan" A Naine to Remembef-draa* man kirjoittaja, Earle GreyiVasemmal^ la^ atätaauskonnoUistfindrttamoje^ J^tai^issf^ Oikeal^ä,mFw^ fe^a-esivntyy usein radionäytelinissä, HUiien Nurmosta K\ui Lapuan ja Nurmon tieb^dnnan kokouksessa aikanaan viritettiin kysymys Nurmon Munakan maantien rakentamisesta, vastustettiih lapualaisten taholta koko yritystä. Muiden perustelujen <^eHä väitettiin, että jo yksiä tien paikan linjaaminen (kartoittaminen) tulee kovin kalliiksi. Siihen nurmolainen Matti Martikkala vastasi, että tien suunta tulee linjatuksi SO'markall a . . . Martikkalan väite johti huomion pääasiasta tähän^ sivuseikkaan. Joku lapualainen ehdotti, että annetaan siis tien linjanteko Martikkalalle urakaksi SO maikalla. Kun Martikkala sanoi vastaavansa sanansa, vaikka "taloosta tulis lähärettäväksi*' annettiin tiesuunnan l i h - jaamineh Martikkalan urakaksi j a siinä rytäkässä oK itse tien rakentami^>ää-töksen tekeminen pieni asia, joka ta- . pahtui kuin sivumennen. Ja Martikkala sai hyvän urakan. E - räänä syksyisenä päivänä vietiin Seinäjoen kautta Munakkaan olkikuorma siihen kohtaan jossa uuden tien piti yhtyä Seinäjoen—Ylistaron tiehen. Kun o l jet iltapimeällä sytytettiin tuleen, olt Nurmon kirkkomäeltä helppo ottaa suunta tulenroihua kohden. Ja helppo oli seuraavana päivänä tehdä tielinja routaantuneen suon ja pienen mädn lävitse. Silloisissa rahaoloissa oli tämä tielinjan teko Martikkalalle hyvä urakka. Ja vielä tärkeämpää oli hänelle ja kuntalaisilleen suoran tien saaminen Munako kaan. Pitsien silityksessä täytyy olia pehmeä alusta. Pane pitsin oikea puoli alaspäin hyvin topattua pintaa vastaan, suorista pitsi oikeaan malliinsa ja painele silitysraudalla laidoista aloittaen sisäänpäin itse vaatetta kohti jä viimeistele oikealta puolelta. ja antoivatkin noille — —- jos sattui viisas pappi • vusaat — vastaukset, tyhmä — tyhmät myöskin ennustukset. Oraakkeli — vaikk'ei tiennyt kukaan —- tyhmä oli taikka viisas ^ papin mukaan. Ennen — liekö totta? — sanotaan löytyi tuomareita, jotka toimessaan turinettihin perin vHsahiksi, taistelun rauhan puolata — taistelun elämän puolesta, kun viisaan miehen scuvat kirjuriksi. l A l T A N T A I N A , ELCMCUVN 20 PÄIVÄNÄ, 1949 ••il • i l i l i m m m •k • •mmAm mi m i•iis*i; i l i " l i i -11 Sh M' imi 1 f. h- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-08-20-03
