Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 5, 1957

              (Jatkoa)
ERÄMAAN' R A U H A oli siipensä le­vittänyt
jylhän maiseman ylitse.
Metsäinen jokilaaksomaisema lepäsi
rauhallisesti kuin korokkeellaan istuva
tuomari. Rannan kaislikko värisi vir­ran
voimasta. Jäämeren lohi pulahti
rantapuolen tyyneessä lahdelmassa. E i
tuulen hengähdystä. Rauhallisuuden
vaitijas oli lepyttänyt myrskyjen raivot­taret.
Virran voima kiihtyi. Poreillen vesi
riensi eteenpäin kuin jotain tavoittaak­seen.
Mitä . . . ? Koskiko edessä?
Edempänä joki näytti kapenevan kal­lioseinämien
ahdistamaksi uomaksi.
POHJOLA N ERÄ K KO
Kirj. A G R I C O LA
sa kuin lastu purovirrassa. Kurimuk-sellinen
pyörre kieppasi lauttan poikit­tain
ja paiskasi kallion seinämään. Kol­me
puuta irtaantui lauttasta. Lauttalla
ollut erämiehen omaisuus kullat ja
kaikk', putosi virran vietäväksi. Mies
pysytteli kahden jälellä olevan puun
päällä, mutta niidenkin-näreside petti
ja 'kopukalla" ratsastaja suistui kuo-huihin.
Va-n Johnsonin kaltaisella miehellä
Nielunvoima kiihdytti lauttaa. Lauttan ^ oli mahdoUsuus pelastua hukkumasta.
Qbj2(amin<en ranrialle (ji tullut enää ky­symykseenkään.
Vuorten sola oli k a -
Ja niinpä hän pelastuikin. Hän oli inie-huutensa
kukoistuksessa. Voimakas ja
- pea, tuskin satakunta jalkaa leveäinpi. hyvä uimari. Oli nuoruusvuosinaan
^Parinsadan jalan pyst3'suorat seinä­mät
kummallakin puolen, selvensivät
täsmälleen kuilun nimen: Box Canyon.
Vesi syöksyi kuilussa vaahtoavana
ryöppynä. Lautta hyppeliehti kuohuis-typerien
juorujen syntymistä.
Sillä, että huvikseen keksitään toden­peräisyyttä
vailla olevia halpamaisia
juorbja, paljastetaan oma tyhmyys; Sil­lä
osoitetaan oman kouluutuksen puut­teellisuus,
jotka olisi opittu ajattele­maan
ja puhumaan arvokkaammista ja
todella tarpeellisista asioista.
J O K U N " .
ANDY'S SheU palveluasema
MOOTTOREIDEN JA KEHYKSIEN
KORJAUSTYÖTÄ sekä MAALAUSTA
PidieUn OS. 4-3505
Maantie No. 69 ja Alerte Dr. kulmassa
•Lockerby,^ Ontario
SUABVRYN SUURIN SUOMALAINEN KUNTEIMISTOLUKE
O L l S ^ R R . LAINE
VäkttutuS' ja kitnt^mistötoimistö
47 Elgin St. N. Vastapäätä poliisiasemaa
Ituhelin OS. 5-6427 — Koti OS. 4-4167
onnen,potkimia, joita Mother Lode —
kultapesäke — odottaa jossain rotkon
pohjalla. Oli kylläkin huuhdellut puro­jen
soraa siellä jos täälläkin, kuten tu­hannet
muutkin kultakuumetta sairas­tavat
erämiehet. Hiukan hienoja hiu­taleita
oli kohtalo hänen osalleen vain
suonut. Na^etit olivat onnenpotkimia
varten, kuten hän tapasi sanoa.
Kiihkottomasti, miettelijäänä sekä
luottaen siihen, ettei kullan tenho hei­dän
yhteiselämäänsä särkisi, Bella ker­toi
nagettieri loytötarinaii:
— Isä oli yksi uitiaaneista jotka mat­kustelivat
laajalla alalla. M'lloin poh­joisessa,
milloin etelässä, aina Yukonin
vuoristoon saakka. Me perhe, olimme
aina hänen matkassaan. Kävimme ker­ran
pohjoisessakin, aina isoilla järvillä
saakka. To-sinaan olimme Yukonin
puolella, mutta enimmäkseen kuitenkiit
olimme täällä British Columbian puo­lella.
Hyvät turkis- ja riistamahdolli-
^suudet olivat isäukkelin ainaisena unel­mana.
"Elämä on helpompaa kun riis-tam^
dollisuudet ovat hyvät", hän ta­pasi
sanoa.
— Viime kesänä me menimme Liard
jokea ylös Yukonille, aina Tikine-vuo-riston
alkuportaikon juurelle. Emme
menneet a"van Liardin latvoille saakka.
Seurasimme erästä pientä jokea, parem­minkin
sanoen isoa puroa, jota isä sa­noi
Saukkopuroksi, menimme niin kau­as,
kun sitä pääsi Stikita vuoren poh­joispuolelle.
Tarkastelimme siellä haa-
Johnson ei sattunut olemaan sellaisia rautuvien purojen seutuja. IsäukkeU
' arveli siellä olevan majavia ja muuta
riistaa niin kun olikin.. Hän oli siellä,
jolloinkin nuorempana ollessaan käy­nyt.
-
— Erään puron varressa, ei aivan p u -
harrastanut fyysillistä kulttuuria kai­kissa
muodoissa: voimistelua, urheilua,
uintia, ynnä muuta. Kuilun alapäässä
kuohuihin joutunut mies pääsi rannalle.
Box Canyon ryösti erämiehen omai­suuden.
Ei jäänyt edes käuivaa tulitik­kua
ja piippukin katosi taskusta.
Nagettien näkemisen nostattaman in­nostuksen
ja kultakuumehoureen jääh­dyttyä
Johlison muisteli näitä eletjTi
^elämänsä kohtalokkaita tapahtumia
vuosien takaa. Hän oli melkoisesti pa­rantunut
kultakuumeestaan kokemuk­siensa
kouluttamana. Ei häti ollut eri­koisempia
juoksuja purolta purolle, rot­kosta
rotkoon, tehnyt parina viimeise­nä
kesänä. Oli jättänyt sattuman va­raan
löydöt ja etsinnätkin. Kultaa ei
aina löydä etsimälläkään ja sitä löytää
sattumaltakin, oli ollut hänen elämänsä
ohjeena Box Canyonin uinnin jälkeen.
Kaksi avnUastaammattimyyJää
DAVID RITARI JfrK F P A N S ^ T
RYTMI-JA DECCA-LEVYUUTUUPET
SAAPUNEET SUOMESTA
Lähettäkää tilauksenne heti, sillä kutakin le\^ä on
varastossa vain rajoitettu määrä. ^
- '•• ' -.- • • — — — — \ ; - • " . _
D E C C A - L E V Y J Ä
5D 5004 Tsmgo^Bolero, Sulo Sala Ja Silver Stars
Sarastiis. tango, Sväo Sala Ja Silver Stars
SD 5325 Bonita Nina, tango. Toivo -ELärJen tangoyhtye v.
Miss Tanguett. tango. Toivo .Kärjen tangoylitve •
SD 5329 Sä kasvoit neito kaunoinen, kansanlaulu. Veikko Tyrväinen
Mä laulan sun Utasi tähtihin, V ^ H Ä O l^rvälnen '
SD 5335 Muistatko sen, Bequine. Mdtro-^ivtöt
Vielä kerran, tango. Metro-Tytöt
SD 5341 Hurmio, tango, Jitha Eirto. ja- Metro-l^töt
— . Kellot soi. tango. Juha Eirto ja M e t r o - T^t
SD SS48 Ritenuto, tango. Jliha Eirto *
^ i tällä kertaa, tango, Metro-Tytöt
R Y T M I - L E V Y J Ä
R 6189 Uutta ja vanhaa, jenkka, Esa Ja Matti
Impi ihannetyttö, laulelma. Esa Pakarinen
R 6265 Salpausselän Jenkka, Pirteät Pellt^aimit
Metsäkukkia^ jenkka, Pirteät Pelimanjiit
R 6281 H3rvästi meri. valssi. Matti Louhivuori
YksinäJtten purje, laulelma. Matti Louhivuori
R 6283 Hardanger-valssi, Taito Vainio, hanuri
Espanjalaisittain, "lÄito Vainio, hanuri
R 6285 Maailman Matti, jenkka. Justeeri '
Helmi ja Kalle, jenkka, Justeeri
R 6297 Uutta ja vanhaa 17. foxtrot, Tamara ja Justeeri
Uutta ja vanhaa 18, Tamara ja Justeeri
R 6303 Pohjolan Tango, Tamara
Pieni Sinivuokko, tango-beguine, Tamara
H I N T A $1.50 K P L .
(Ostajan maksettava läheii^skulut)
Bosti- Ja pikatavara tilausten tulee käsittää vähintäin koUne levy&.
TUatJkaa osoitteella:
Vapaus jhubUshing Corn Ltd.
Box 69 Sudburr. Ontario
ron vieressä, mäkirinteellä oli ränsisty­nyt,
vjanha kämppä. Jo kauan ollut hy­lättynä.
Kattokin osittain sisään pu­donneena.
Menimme sisään ja teimme
tarkastuksen. Hako-heinävuoteella oli
miehen luuranko, ei aivan kokonaan.
Nakertajat olivat sitä kalunneet ja osan
pienempiä luita kulettaneet omille teil­leen.
Ruokavarastoa, minkäänlaisia
tölkkejä ei ollut. Ei mitään. Ahmat,
näädät, oravat ynnä muut "metsäros-vot"
olis*vat kylläkin voineet ruokava­rastot
kulettaa pois tai pistellä poskiin­sa.
Miespolonen oli ehken kuollut" näl­kään
tai jonkinlaisen sairauden murta­mana,
jonka taikia ei kyennyt riistapo­lulle
lihaa saamaan. Kivääri kylläkin
6Ii ja panoksiakin. Riistaa, ainakin
meidän siellä ollessa. Oli melko runsaas­ti.
Miehen' täytyi olla liikkumakyvy-tön.
—' Kämppä oli tehty mäkirinteeseen.
Oikeammin kaivettu, joten kolme sei-hää
oli maatavasten ja eteläseinä oli
vain näkyvissä. Tarkastelmme perus-teellisemmn
kämppää — kalustoa *ei
tietenkään ollut juuri mitään.
Johnson "latasi" piippunsa, mutta ei
huomannut sitii sytyttää. Tuoliltaan
oli miltei lähtemäisillään, mutta ei kui­tenkaan
lähtenyt, niin innostunut oli
kuuntelemaan, että unhotti oman itsen­sä.
— Takaseinällä oli jonkinlainen muu­rattu
kiviläjä, joka tietenkin oli tehnyt
keitto- ja lämmitysuunin virkaa. Sen
vierellä puukasan takana oli seinähirsi
katkaistu, pala ollen paikallaan, mutta
kuitenkin muodö^staen luukun, kun p a ­lan
otti pois. Otimme hirrenpätkän
pois ja arvaapas . . . ?
— Sieltä löyditte nagetit, Johnson
kiirehti sanomaan.
— Aivan oikein! Siellä oli muusin-koivesta
tehty pussi miltei täynnä na-getteja.
Painaa ainakin kolmekymmen­tä
paunaa, niin arvelimme.
Johnson teki hätäisiä laskehnia: uns­si
kolmekymmentaviisi; kuusitoista
kertaa . . . pauija viisisataa k u u s i ^
mentä . . . kolmekyinoKiitäkertaa- se
tekee kolmekymmentäyksitiihatta ja
kafideksansataa dollaria. Jätittekö te
pussin sinne? häh d J ä t t i k ^ ^
— Tietenkin jätinMne! 'Isäu^^
si ottaa muutamia nagetteja ja minä
otin nämät tässä. E n s i k s i . ..
— Voi tuhannesti . KyUä olitte
. — H y v ä ystävä! Siinä on meillä 1 ^
esimerkki, ettei kulta voi auttaa, pelas.
taa kuolemalta. OVIiespo^^ oli luuj.
tavasti kuollut nälkään. Mahdollisesti
ei kyennyt riistaa hankkimaan, ehkä oli
sairas. Pussillinen kylläkin kultaa, mut­ta
se ei auttaiiut fmifö|w^ vähää­kään.
MiesrukfeiOlj^j^i^
haillut erämaissa, kokenut äärimmäiset
ponnistukset, olosuhteet kurjaakin kur­jemmat,
sairaudet, tapaturmat, nälän
sekä muut vaarat uhkaamassa' joka
käänteessä. Yksinäisyyden kalvava
kyy aina mieltä jäytämässä. Epätoivon
ankeus aina seuralaisena ja rasittavat
matkat kantamuksineen sekä kaikkine
vaaroineen.
— JLöysi vihdoinkin arvokasta mul­taa,
soraa jota kannatti pestä. Kulta­kuume
valtasi poiloisen kokonaan. Pesi
ja pesi, ettei mahodllisesti syömään jou­tanut.
/Ponnisteli hiin rajusti, ettei ter­veys
kestänyt. Kerta kaikkiaan menet­ti
arvostelukykynsä tilanteeseen näh­den.
Loppujen lopuksi kuolema pelasti,
tämän kurjan raukan. Peittämättömät
vaienneet luut eläinten nakerrettavana.
Siihen loppuivat ponnistusten, toiveit­ten,
rikkauks'en tavoittelun surullinen ,
matka. Oli ehken miehuutensa par­haimman
ajan samoillut erämiehenä,
kultakuumeen kannustamana ja sitten
viime hetkellä huomannut kullan petol­lisuuden.
'
Johnsonin katse sai kiinnekohdan. Oi­keastaan
hän. ei mitään nähnyt, eikä
nähdäkseen katso|iutkaän. Se liittyi
tuksien ympäröimään elämän renkaa­seen.
Oman elämänsä ja niitten tu­hansien
elämän renkaaseen, jotka vuo­desta
vuoteen juoksevat kullanperässä
purolta purolle ja rotkolta rotkolle —
toiveita . . . .pettäviä toiveita pää täyn­nä.
— Sinun elämänfilosofiasi on kyöä-kin
terveellä pohjalla ja soveltuu hyvin
eränkäv'jäin elämän kaareen täällä
eränäärillä. Mutta joka omistaa kul­taa,
sillä on kaikenlaiset mahdollisuu­det.
Ja . .
— Voi itselleen hankkia vatsakatar­rin,
veltostuneen kehon, ennenaikaisen
kuoleman, Bella veisteli väliin. Jatkoi:
— E i ! . Meitä intiaaneja^.s^^^
alkukantaisiksi ja .milteipä kiv*aikakau-den
luonnonlapsiksi ja niitähän metosia
olemmekin. Mutta sittekin elämämme,
on terveellä pohjalla. Taistelemme ole-massa-
olostamine tylyä luontoa vas^
taan, mutta sehän juuri pitää nieidat
vireessä. Karaistuneina, fyysillisestr
kunnossa kantamaan kohtalomme ja
raskaammankin kuorman.
' — Aivan niin! Johnson myönsi, mut­ta
etkö myönnä, että teidänkin iiitiaa--
h-en, elämäntavoissa olisi mahdoUisuui
tehdä parannuksia? Esimerkiksi tä­hän
tapaan: Rakentaa pysyväiset sie-. .
dettävät asuinhuoneet. Väität etta
olette py3^dystäjiä ja niin ollen kuleske-lemme
riistan perässä paikasta toiseen. -?
Siinä intiaanien yksi elämäntapojen yirr j
he onkin. Intiaanien tulisi ottaa käy^^
täntöön järkiperäinen turkiseläintö».
pyynnin säännöstely, jolloin. turkiseli*.
milläJ sanokaamme majavilla, ves^^
la ynnä muillakin, on elämisen seka li­sääntymisen
mahdollisuuksia. Kul^.
kin alueelta tulisi ottaa vain tnäärä^^.
summa ja pitää kanta palanssissa. Si ,
loin ei tarvitsisi taivaltaa riistan pc,
rässä milloin missäkin. Silloin voi^^.
rustaa pysyväisen kodin. Voisi p«J^
taa asuntokeskuksia, kouluja, sairaal^
ta, seurustelupaikkoja, yhteisiä saiT
LgtmnMHB* lokakuun 5 palyänä. 1957