Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 26, 1946

              SIVU 2
imoiiimniiitMiiuii KinmmnmtniiinniiinHiiiiiniimu..i
LAUANTAINA LOKAKUUN 26 PÄIVÄNÄ
iiiniimimiiiniiimnuiuuuuinnMuiiiuiniiminiimiiuamianUuimnnm^ 1946
{Canaäan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
IPubllshlng Company Umlted, 100-1<»
Blm Street West. Sudbury, Ontario.
aeglstered at the Post Office Dept,
•Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta 1.40
3 kuukautta 75
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta ...$3.10
« kuvikautta . . . . . . . . . . . . . 1.80
Suomeen ja notiraalle ulkomaille:
. 1 vuosikerta ........>:-.-,; i^$3.75
6 kuukautta 2.00
IJiekki ilmestsry jokaisen viikon lad«
»ntaina 12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloil­ta.
Asiamiehille mi'önnetään 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tä­nään.
TT AfOiTtJSHINNAT: Yleinen Ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 j-nnä
j'j öenttia jOKaiselta muistovärsyltä tai
fclitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki . Liekille tarkoitetut , maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishing Company
Limited. .
Kustantaja ja patoa ja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Ehn
dtreet West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. Päiviö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
UEKKl
P.O. Box 69 Sndbnry, Out.
Toimituksen kulmasta
MUISTELISTA:
Vapauden levitystalkoo on menos­sa.
Tärkeä ponnistus,, johon moni
voi osallistua sillä helpolta tavalla et­tä
pistää itse tilauksen. Viikon tu­loksena
onkin Vapaus saanut 165
uutta tilausta — ja Liekki siinä si­vussa
muutamia. Kolme parasta
i'iikkoa on vielä jälellä.
Suomalaisen Järjestön jäsenhan­kinta
on ollut menossa Jo kolme ifiik-koa.
Mitä näkyviä tuloksia siitä
on ollut, emme tiedä, mutta pidäm-
7nc sen niin tärkeänä asiana, että sc
olisi pidettävä vuoden loppuun asti
aina 7niclessä ja toimittava persoo­nakohtaisessa
kanssakäymisessä sen
eteen päivästä päivään jotakin. Teh­käämme
S.J:stä niin vahva kulttuu­rijärjestö,
että sen vaikutus tuntuu
meidän omassa elämässämme ja vie­lä
ulompanakin.
« ^..
Suomen avustus on aina menossa,
^ siitä ei tarvitse huomauttaakaan.
Sudbury n ja lähiympäristön ihini-sillä
on nyt tilaisuus saada vapaa
terveystarkastus, erikoisesti tuberkc-litarkastus
ja X-sädckuvaus. Sitä
tilaisuutta ei pitäisi sivuuttaa. Ei
tarvitse muuta kuin täyttää anomus­kaavakkeen,
niin saa määräaikana
kiitsun Gray Streetin Armouriin ku­vattavaksi,
mikä käy nopeasti ja
tarvitsematta edes riisuutua. Jos ei
rckistecraaja ole käynyt tai käy luo­na,
voi pistäytyä itse Armouricssä so­pimassa
kuvansa jasta.
Näitä vapaita tarkastuksia toimi-tettanec
nykyään monin paikoin yli
maan, ja missä tahansa niitä toimi-telaan,
pitäisi ihmistemme käyttää
tilaisuutta hyväkseen. Onhan hyvä,
ainakin epäilysten vallitessa, saada
selvyys terveydentilastaan. Jos ci
mitään Vikaa huomata, silloin voi
täydellä voimalla elellä ja pienen kö-hänkin
sattuessa olta levollinen. Jos
koko toimintansa ajan saanut ar-v-
okasta apua Canadan Punaiselta
Ristiltä avustustavaroitten hankin­nassa
ja lähetyksessä.
peruna^
maalla
Hyvästit on kesälle ja pikkulintu-sille
sanottu. Pois ovat jo aiko­ja
menneet. Mutta kaunista on syk­sykin.
Puut ja pensaat puhelevat:
Katsokaa meitä nyti . . .
Jospa taiteilija olisin, niin kauniin
taulun maalaisin . . . E i , parempi on
kun käännän katseeni pois ikkunasta
ja piirteJen- pienen kuokkijan paki­nan.
Nähkääs minä kävin kaupungis.sa
perunoita kuokkimassa. Kaupungis­sa,
aivan totta.
Puhelin puoliskolleni aamusella:
••Sattub etten ole kotona Illalla,
kun menen naapurin kyydissä kau­punkiin.
Pane sinä sitten kun tulet
kaara hyrräämään ja tule hakemaan
minua."
Ei kauan ottanut kun jo olin ystä­väni
ovelle koputtamassa ja toimitin:
"Lähdetään heti pellolle, kunhan
vaihdan kengät, jotka minulla on
täällä pussissa."
•'Xo voi tokkiinsa, että tulit minua
auttamaan! Perunamaallehan tässä
pitäisi joutua, kahtena päivänä olen
jo sitä ottanut", puheli - \ i l i ja jatkoi:
'•Keitetään ensin kahvit, vesi jo kie­huu,
minulla on omenapiraakka uu­nissa."
''En tiedä onko . minusta paljon '
apua", mutta k!uh silloin kerran lupa­sin,
niin tulin. Kuokkaa en ^tuonut,
se pitää saada talosta'', puhua porpa-'
tin.
"Kyllä kuokka on, luja ja hyvä",
sanoi Aili.
• Juotiin kahvit ja mentiin pellolle.
Sain kuokan, tai kouraksi sitä pa­remmin
voisi sanoa. Revittiin var­ret
ensin. Ja kyllä olin hvnnlläni kun
huomasin että penkit olivat poikki
pellon; en'kovin kaukana olisi vaik­ka
jälkeenkin jäisin ja penkin pääs­sä
voisi aina selkäänsä oikaista. Sa­noin
.•Mlille:
•*Mene sinä edellä, minä tulen pe­rässä."
Hauskaa meillä oli ja perunoita
tuli kovasti, ja suuria ite kaupungissa
kasvaa. Päivä oli kaunis. Perunat
pellolle läjiin paiskittiin, että kui­vahtavat.
Isot eri läjään ja pienet
ja ne, joihin kuokka kävi, toisef;n.
Kun minun kuokka alkoi kiiydä
usein niihin isompiin ja kun no piti
nakata siihen pienten läjään, niin sa­noin
Ailille:
•Ekös pantaisi näitä kolmanteen
läjään, niistähän tulee hyviä soppa-taas
jotakin huomataan, on sekin
hyvä, sillä silloinhan tietää aikanaan
ryhtyä varotoimenpiteisiin ja hoi­tomenetelmiin,
tarvitsemafta myö­hemmin
katua.
Tämän lehtemme paljon puhutun
joulunumeron aika lähenee. Kohta
sitä pitäisi jo ruveta latomaan. Odo­tamme
kuitenkin vielä kynäilijöiltäm­me
lisää kirjoituksia, hyviä kirjoi­tuksia,
emmekä vsko pettyvämme,
vaikka se juuri tällä hetkellä siltä
näyttää. — AP.
perunoita?" -
"Älä perusta, tulee niitä minulta­kin.
Hyvin ne kelpaavat syödä,
vaan ei niitä viitsi kellariin isojea .
, joukkoon panna", puheli Aili.
Uudistin vanhan havainnon, että
taitoa se kysyy perunankuokkimi-nenkin.^
Eihär.-niitu mullan sisään
näe, ja kun* niitä on niin tiheästi, niin
mikä ne varoo.- TuVr siinä merkatukt
si kylliksi päivällisperunoitakin.
Puhe meiltä luisti, poristiin kuin
perunat padassa'. Kuokittiin samal­la.
Muisteltiin vanhan maan peru­na-
j a muut .talkoot. Jo muistettiin
pyykit ja saippuapulakin. Päätet­tiin
tehdä itse saippuaa, kun saatai­siin
joutorasvaa. Onhan siinä lipeä-kannun
kyljessä ohje. (Ottakaapa
metsämiehet huomioon, että kun
meninkin hänen ^kanssaan ma'--'
• tuun paikkaan. Emäntä otti m e j
ilomielin vastaan ja tarjosi heti b-j.
vit. Siinä hän sitten laverteli. kui,iki
heidän tiskarilla on helpot päivät
Joka toinen aamu pjitää nousta k-i:.)
neljältä j a valmistaa aamiainen.
poortilaisia lähtee työhön jo viideiä
Tehtäviin kuului myös poortilaijcen
herättäminen. Sitten pitäisi liskoa
siivota, pöytään passata, pyykki p??-
tä ja silittää, 3mnä muita pieniä i-n
täviä. Vapaata aikaa olisi ilia;:.;;.
vällä sekä illat. Palkka olisi paren-pi
kuiri muilla tiskareilla tässä kvä..
sä ja sitä nostettaisiin sitten kiin
lee miehiä enemmän.
Kokemattomana maanmoukk;-::,!
minä tartuin tarjoukseen. Ajatteiin,
että sittenpähän on enemmän aii;-a
Jufustua tähän kylSän, kun sitä vi-paata
aikaa on niin paljon ja palka-kin
on parempi kuin muilla tiskar::*-
la.
N i i n aloitin seuraavana aam : ; i
t3'öni. Vaikealta tuntui nousta
saatte karhun tai muun elukan, hiin jäitä, mutta noustava oli. ja ena-Mi
rasvat kaikki emännille! Kyllä mak- myös nousi neuvomaan minua.
setaan, saatte palan saippuaa tai pal­stanne
puhtaaksi pestään.)
Puoliseksi kävimme syömässä h \ -
vää "kukkomolikkaa". Kuraiset
kengät potkastiin portaille mennessä.
Sitten taas pellolle. . A i l i jo alkoi mi­nua
mairitella:
"Kyllä sinusta kuokkuri tulee, ja
on jo tullut. Ihan edelle pyrit. Et­kä
puhu selästäsi mitään."
En puhunut selästäni mitään,
vaikka kyllä jo ijtapuolella tunsin.
Naapurin toiskielinen emäntäkin
kävi päivittelemässä, että kun tulee
niin paljon perunoita eikä tiedä kuka
ne ostaa. Me toimitimme, että mitä­hän
tuosta nyt suree, kunhan saisi ne.
ensin kaokituksi. ^
Iltasella tuli noutajani, mutta
emäntä kielsi meidät kiven kovaan
illalliselle, kun hänen puoliskonsakin
tuli töistä kotiin. Ja hauskasti kului
ilta, varsinkin kun kuokkijoita kiitel­tiin.
Meille olisi annettu perunoita ja
kasviksia, mutta se ikäänkuin koski
minun kunniaani ja niin tokenin:
''Vai maksun edestä minä nyt teil­le
kuokkimaan: Ei puheiltakaanI"
Mutta otinpas kuitenkin kainaloo­ni
sen suuren kaalinpään, jonka Aili
toi pellolta minua varten.
Kiitos vain ystävät teille. Talvel­la
tulen ostamaan perunoita, kun
omat perunat loppuvat.
S.\LOMA.
KIRJ-EENV.UUTOA
Hautalan Jakki, Victor Pelto^ Del­fiini,
Olga K. ja Faarii Kiitos iähe-tyksistänne.
Resupekka: Nirpi unohtunut.
Palkkapiian pakinaa
Oli kolea syysyö, noin kymmenen
vuotta sitten, kun nousin junaan P.
A:n asemalla, päämääränäni eräs
pieni kaivoskylä, jonne tarkoitin
mennä erään tuttavani luo kyläile­mään.
Ennen lähtöä eräs .tuntema­ton
nainen antoi huollettavakseni
noin seitsemänvuotiaan pojan. M i ­nun
tuli herättää kaivoskylän a.se-malla,
jos hän sattuisi nukahtamaan.
Perille päästyä tein työtä käsket­tyä,
vaikka poika ei tainnut kovin .«oi­keassa
unessa ollakaan. Pojasta oli
se hyöty minulle, että hän paikka­kunnan
asukkaana tiesi ohjata minut
tuttavani asunnolle, sillä tuttavani
sattui olemaan junan saapuessa työs­sä.
Kaivoskylä oli pienempi kuin osa­sin
kuvitellakaan, vaan kuitenkin ko­vin
miellyttävä. Siellä ''rehvasin"
paljon muiukin tuttuja. Eräs heistä
neuvoi minulle tiskarin paikkaa
"poortihaussissa". Uteliaisuudessa
han minä'opin sellaisen kokkaavi-sen
kuin aamiaisen.
Se päivä oli maanantai, pyykki;hii­va.
Pesua riitti koko päiväksi, c.n
sitä tehtiin muitten töitten loma^^a.
Tuumasin, että nyt en minä .v.'.ä
vapaata iltapäivää saanutkaan. v.\-n
saanpa huomenna.
Mutta huomisen, tiistain. Icv-a-ajat
olisivat menneet pyykin silir; it­sessä,
jos pyykki olisi kuivanut, r.:.;:-
ta kun ei.^niin emännän kanssa krj-rasimme
alakerran lattiat ja ke
viikkona silitettiin. Torstaina i
perjantaina oli muutettava poort -
sille lakanat ja tyynynpäälliset >
kuurattaiva yläkerran sälöiset h -
tiat. Lauantaina oli iltapäivällä
takin '•'satunnaista'' ylimäärä'-:;!
työtä. Ja jokaisena päivänä oli ai­na
iltasella työtä" kahdeksaan ja y ;-
kin, joten sitä vapaata aikaa ei •
muulloin kuin yöllä.
Olin ollut paikassa jo toista 1. •>
kautta ja miehiä alkoi lisään i.
vaan palkankorotuksesta ei kulu­nut
mitään. Ja kun kerran isä.rii
samoin kuin emäntäkn lukeutui-edistysmielisiin
ihmisiin, mutta erät
pitäneet minua niin paljon ihniis:\i
että olisivat antaneet minulle sen .!-
vatun palkankorotuksen ja var Al­ajat,
niin sanouduin irti paikasta i
sain lopputilin heti käteeni. Ton:n
tyttö tuli tilalleni.
Kuulin sittemmin, kuinka em:-
oli ollut pahoillaan '''kuittaamise '
johdosta ja sanonut minua kun:
ihmiseksi, kun en koskaan men-y'
isännän kanssa ottamaan kaljaa e; M
tärvellyt työaikaani poikain tähc':'•
jonka takia oli edellinen tiskari •••
tänyt säkätä. Vaan ehkäpä se '-'^
opiksi emännälle että lähdin. Tie
vastaisuudessa antaa kunnon ih
sille heille kuuluva kohtelu.
H;a'ästeltyäni tuttavani yhi;^^
pakkasiltana, ja ennen sitä näh ;-
äni kaivoskylän hyvät ja hui.">
puolet, astuin junaan. Päästä ko •
lepäämään, se oli ainpa ajatukseni
vaunun pyörätkin tuntuivat h'
van: "Kotiin! Kotiini'
X i i n lyhyeen päättyi palkkapi ^
na oloni, enkä ole sen jälkeen mi!
kään yrittänytkään.
SHN'JA.
Jos köyhässä kodissa, puuttein'"-
keskellä näyttää vallitsevan orX'-
rauha ja rakkaus, tuntuu kuin s!-"'-
asuisi liian hyviä ihmisiä, joita
si tyytyväisyydestään moittia.