Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 6, 1954

              Ri^ht^Äröund HOME mfh MYRTLE
At?NOLO'_ ,
fe>/DE5FOM0eNT/ . _ ^
/ HE SAV5 MRS. I THATMUST
/ SMALT2 r4EVE1? . ^
-i TD HIAA ^VVONDERFUL
\ A^JV MOP?E UMLESSJ
" V IT'S TIME TO
VVASM -
^ CHEER UP. APMOLO/
NEVEJ? SAV Dir/-ALLVOU NEEO IS
A LlTUE ADVICE FCOM SOMEOME^
WHO UMOEPSTANOS TME
FEMALE MINQ/^-
ACHOIO 6ETS
MAve IT/
W(?lTE VOJteSELF,
DlSHES,
i. I
A LETTEP ONXArJD PUT IT
r^^A SCENJTED y »M A LAVENDEl?
(;?^"XPAPER'.^/^ £^4VEL0PE AMD/THEr4 ACT ,
S16ISI IT rf^UKE VOU'C?E
CO'i(^-^:^^^''V^^''KlTTy7>^ T»?VlhJ6 TO CONJCEAL IT ANO
SHE"LL 5MATCM
IT OUT OF ^
^1
I WISH I
C O U L D THIMK O F
SO\^ET^4l^k3 TO
ST\Q LILLIAM"5
. iMTEffEST
VOUlL 5EE ^
SHE*LL TAKE A
N E W IMTEI?EST
iN YOD
.!?I6MTAWAY'
, ^HV DOM'T VOU 5 E ND
youfesELF A HAMBURGER
IN BROWN VVF?APPlM(5
PAPEI?- AKlp SIGM IT-E
^ ^
1F WE WENT SOUTM
IN THE WlNTEP UKE I
EVERVBODY ELSE- ^
M A V 6 E THE SHOUttpn ^
WOUL0N'TBE J'
SO COLD.J^C: 1
"A^Of?E'^ATEf?: ILL NEVER
rO^GBl T»4E CAVAÄV
H U S B A N Q ^ C T A
LETTEf? 5I6NED 'KlTTy:
A N O NEITMEf?
^A/^ WILL H E /
n.
GO€H, ARNOLD/
vouovEmnoiT/
WE 0I0^4»T AAEAN
VOU SHOULD wa?o
THE LETTER S O -
/
OOAAE Ois»,
SAMPSOM - VVH
CAM OO THIS B E T T ER
THAN AAR.SMALTZ/
LOve LJETTERS A RE
WHITH,
MVRTLE/
THUPPOTHE
-MR5.THAAALT2
COETVJNT RBACT
THE WAY TWEV
-miNK SWE
WlLL''
A-TiHiNK
rfl?((AS THE LIPSTIC.,_ _
P^^rrOMTHE BACK rANOTHÄT PERFÖMEr
ÖflTHE LETTER THAT/VOU CAM STfLL S^ELL
A^AOE HER ITCIEAROVER ^ / ' ' ^
'cot4RoeNTiAayiV
F E U A S - i T . ; ,*
DI0N'T EVEM
.WRfTE
' ^ E E wnnHN
MVITTLE -
: AALJTHT HAVE
THAlO THOMETHiNö
WRON6
WHÄTO'VA MEAN ?
SHETOOK: AN
•MTEttEST iNHiM,
OlONT S H E ?
O'
AA
Aw.itiL_
Copr, J O V J . King Fctiures S^nJuate. Inc.. '»'orld riglus rcservtrd.
SAI K U N SAIKIN PAIKAN
Juoksupoikaa haluttiin liitteen palve­lukseen.
Eräs poika ilmoittaiitui Ja liik­keenhoitaja
kyseli häneltä yhtä ja toista,
mm. ikää. Kun poika oli ilmoittanut ikän­sä,
sanoi liikkeenjohtaja haluavansa \-ä-hän
vanhemman pojan.
Poika lähti, mutta palasi taas tunnin
kuluttua, jolloin johtaja sanoi:
— Mutta etkö sinä ole sama poika, jolle
äsken sanoin haluavani vähän vanhem­man.
— Sama olen, mutta nyt minä olen jo
vähän vanhetnpi. \-astasi poika.
Hän sai paikan.
J V K I : R . \ I S EN KEKSELIÄISYYS
Jukuraisei keksehäisyyttä kuvannee se­kin
tapahtuma, joka sattui hänen viedes-
!?ään sonnia markkinoille myytäväksi.
Sonni ei oikein tajunnut isäntänsä ai­komuksia,
eikä halunnut lähteä mihih-kään.
ei ainakaan taluttazoalla. Jufeairai-nen
yritti ajamista, löi ja lykkäsi takapuo­lesta,
mutta matkan teosta ei sitteftkään
tahtonut tuUa mitään. Markkinoilta myö­hästyminen
näytti varmalta, mutta silloin
Jukurainen muisti taskussaan olevan käp-soliinirasian.
Niinpä hän hiveli sitä eri-näisitn
sonnin paikkoihin ja alkci odottaa.
Sormi alkoi ny* kiirehtiä niin ko\-aa
vauhtia, ectä Jukuraisen oli vaikea seura­ta.
Sen huomattuaan siveli hän itseensä-kin
käpsoliinia ja siiloin alkoi matkante­ko
maittaa häntä itseäänkin. Taival kat­kesi
nopeasti ja markkinoille saavuttiin a-jrissa.
H.%RMnTI
Muuan mies voitu arp>ajäisissä auton.
Sen sijaan, että olisi ollut tyytyväinen ja
iloinen, hän näytti hyvin myrtyneeltä.
, — Ettekö olekaan iloinen? kysyi mies.
j4ka to^||e<ton^vottosU.
— tietysti. MutU kiukuttaa niin,
kim estin kaksi arpaa.
TAHTOI MUISTELLA
Poika: — Olen varma, että olet ollut
kahden ulkona minua nolomman näköi­senkin
kanssa.
Kun tyt^ö ei vastaa mitään, jatkaa
poika kär.^imättömänä: _ Etkö kuule
mitä kysyin?
Tyttö:. — KyDä kuulin, mutta minun
täytyy muLstella.
VÄLILLINEN VERO ^
Opet-aja tiedusteli tietävätkö oppilaat
nukä on välillinen vero.
— Koiravero, vastasi Reino.
— MLstä syystä se on väLlBnen vero?
kysyi opettaja.
~ Koska koira ei maksa sitä itse,
vastasi poika.
SAVON rKON VASTAUS
Ensimmäisen maailmansodan edellä
matkusti tiehmgistä Savooa kieltolakia
puolufitava raittiuspuhuja. Selostuksensa
loputtua bän UedustaU yleisön mieUpidet-tä.
Silloin Savon ukko vastasi:
— Mittees myö kieltolailla tehhai»i-j
meillä on hyvvöö vaarinkaljoo ja ^
koo omasta takkaa.
TOLMITTAJAT
Pikkutyttö: — Isä, miksi loimittaji-'
novat itsestään piihuen "me
Isä: _ Siksi että ne, jotka eiv-at
siitä, mitä lehti julkaisee,
joituksen takana olevan niin i"""^"
mistä, ettei niitä kaikkia voi ku:»
piestä.
SYYTÄ IHMETELI A
Isä oli juuri kurittanut pien ti po«
ja kysyi sitten: — No. Kalle. voitjoJ
minkä takia minä kuritin siiii^^.
— Kalle: — Mutta sinähän eri n«- .
olet. Annat minua köniin.
miksi sen teit!
SE KflNlSrÖSTf
Aiti: _ Isä kompastiU ban»a«i^ ^
ja katkaisi jalkansa. * .t
Tytär: _ Banaaneja! Mistä ^u»
ostaa?
SiYu 12 Lauanlaina. maaliskuun 6 p&lTina* 19S4