Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 22, 1951

              0;
A
.„ ft' YOU E^PECT <V\E TO
•• ^ BIIT. S O S l 4 ,N TO PLAV
I F X OONiT
PLAV —VVUO j
WiLl. TJ-IE TvJlf?Q. >C
C 5 S A O S <SST FOl< ^ ^
^ OUAJ?TS??SACi< ?
- A N ! 0 S S ^ i O S S -
l=COTSAl.t
T E L L Y O U P
TÄC!<LEf?£AL
TJ^OFT/
< 01
S O W OOM'T <3ET
mCCTBQ, SUStE ;
- SL'LU se S!<SHT
Ti-!ERE t?EFE«?EeiKiS
THE SAME-At4D
YOU KNJOVS/ r'M
. KJOT iSOiMS TO
LET TAS KIOOIES
<3ET TOO J?OUSl-l,'
MYPTLE
TwE AStLlTV TO
I ' 0 CSET ALL-MY
CiSA??^
VVi^OLSSALE,
' 1 1 ^ " i -
r> o
»9
I KMOVV,
S L U S , 0UT
YOU'l?E KOT
{NSl^APE
TO .PLAY
PRO BALL ^4
•SEE VVHATYOU
MlSSeO SY MOT
ÖETTtMS OUT .
4,AMD
WOW S I L LY
'YOU' 5?E S O N G
TO L O O K IF
YOU(? T E AM
L O S E S /
P 1 V
V\ SETTEP
WA:?M UR 8UZ
YCU
,TO SUB
MISV4T WAVE
3 FOi^
MYRTLE
AM' HE
TMWALljOW£a
HITU
ReFEf?EETi4'
WWlTt^TLE.^
POP'LL. SNJAP OUTA 7-
TMIÄ tM MQTi-IINi' F L A T ; -
. M E JUST
« A P P E N E O TO
<SET IM TMS WAY
. OFATH4lffO-GI?AOe,
^ 1
JS-»" « «il
VH?
dUST
EA€E
BACK» -
WELL. SMA^XY
, 'VNOM, AMO
HV ULLJAM SOT
T O se
ME
SlOE " 1
TUNNTLTSTUS
"Minä olen pannut ihmetyksellä mer­kille",
sanoi eräs vanha taimari', "kuinka
vastenmielisesti nuoret miehet tänä aikana
menevät naimisiin ja tasaantuvat. He
näyttävät suorastaan pelkäävän naixni-siinmenoa.
Mutta minä sanon, että en­nenkuin
minä menin naimisiin, minä en
tiennyt pelosta mitöän..."
kiihtänyt,
"Te olette nuori ja kaunis. Teillähän
on kyllä tämänkin jälkeen mahdolli­suuksia
ja sata kertaa ennemmin kantai­sin
rakkauden aiheuttamat tuskat kuin
olisin kaiken aikani o'ilut taulu, Johon
miehen kosketus ei ole sisältöä muodos­tanut
. .
Mutta se toinen painoi kateniä kas­voilleen
ja itki.
MUKA ON flSMEt
Seurakunnan uusi pastori oli vieraillut
aika usein erään neitiopettajan koulussa
tarkastamassa uskoimonopetusta. Kerran
tällaisen "tarkastuksen" aikana opettaja
kysyi oppilailtaan: "iMikä on ihme?" Ky-synfiys
oli kai vaikea pienten oppilaitten
vastattavaksi, mutta eräs piikku tytt^ viit­tasi
ja vastasi:
"Äiti ainakin sanco, että jo on ihme. el­lei
meidän opettaja saa tuota pappia mie-hekseen."
AJAT MUUTTUVAT
Mies meni henkivakuiitusyhtiön kontto­riin
^ halusi henkivakuutusta. Konttorin
virkailija rySityi täyttämään miehen ha­kemuskaavaketta.
Iqrsyen:
"Aj atteko te autoa?"
''Entä lentokonetta?"
"En."
"Olen kovin pahoillani: mutta yhtiömme
ei enää vakuuta jalankulkijoita."
VÄHÄN SEKAISIN
Äiti lähetti pikku-Matin asialle apteek­kiin
ija neuvoi:
"^Kun menet ovesta sisälle n i i n sano
näin: "Hyvää päivää herra apteekkari.
Saisinko minä kymmenellä pennillä *Es-panjan
kärpästä' kim-äidin jalkaan on
kasvanut äkämä."
Matti hoki mennessään äidin neuvoa et­tei
vain mitään unohtaisi, mutta (kuinka
lie siinä juostessaan kaatunut ja kim hän
hengästyneenä saapui perUle niin hätäi­sesti
toimitti:
"HjT^^ää päivää herra "lEspanjah kärpä­nen*.
Saisinko minä kymmenellä pennillä
äkämiä kim äidin jalkaan on kas\-anut
suuri apteekkari." '
SAVOLAISTA _
"Rantakos sin oot salamelta?"'
"lEn kun kak."
*
"Filokos sin oot sohovi?"
"En, kun pölyhän' min oon teekkar.'
I,El»OPÄIVÄ
oa suimuntai. Suomen ruoturä^^a
vä^eU puhutteU alokas Häkkistä, jo^
seisoo lepoasennossa.
"Miksi ette seiso asennossa?
vääpeli. •••wu" "Nythän on lepopäivä, herra vaapeu,
tuumi Häkkinen.
tiuskaisee
JALOMIELINEN
Pikku-Matti kertoo aamuUa i-^äUeen^
"Isä; minä näin yöllä unta, etta ioy.
25 senttiä raihaa."
, "Kun sinä olet ollut viime aikom^
kiltti ^oika, niin saat pitää sen rahan . - -
noi isä.
KALLIS PÄÄSYMAKSU
Sotasairaalassa haavoittuneet sct-u^^
kuunteUvat viihdykekonserttia, Era> -
tilaista huomautti; sr-
•^Pääsymaksu tähän konserttun o.-^ -
nun suhteeni kovin kallis, sillä mina -
soin jalallani tästä hyvästä.
I«auanSai&ia« sYyskuim 22 päiväsiä. 19S1