1950-01-21-04 |
Previous | 4 of 14 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
"Jaa,' te .olette&la ennestään tuiuL
-Mikä iloinen yllätys. :Kait 'Kyösti • jälleennäkemisen--
ilosta toioöuttoaan esittelee
meidät", poheli -Esko. •
"Niin, te ette olekaan, tavanneet ennen.
Tellervo . . Kyösti katsoi- kysyvästi
Tellervoon, ''Smith'V täydensi
Tellervo ja Kyösti jatkoi: "Esko Hurme.
Tellervo on syntynyt ja kasvanut
samassa kylässä kmn ininäkin ja Esko
on minun paras poika toverini. Mutta
olitpa, sinä, Tellervo, iloinen yllätys
vanhoille~silmil}eni,~kun noiii äkkfä ilmestyit
eteeni. Tällä hetkellä tunnen
itseni kymmenen vuotta nuoremmaksi."
Huolimatta siitä, että Esko_ koetti
parhaalla taidollaan pitää keskustelua
yllä, kävi se kuitenkin hyvin katkoaai-sesti.
Eskon katse kierteli vaunussa ja
hän kiroili itsekseen: IMiksi pitikään
sotkeutua tällaiseen vyyhteen? Olisin
heti tunnustanut, että olen kuullut Tellervosta
aika paljon ja tunnen hänen ko-tiväkensä,
niin nyt ei tarvitsisi punnita
joka sanaa, minkä hänelle lausun.
'Hänen katseensa osui Tellervon matkalaukkuihin.
"Tuntunee hausl^alta saapua synnyinmaahan
näin kesän kauneimmalla
ajalla?" hän kysyi.
"Taivaalliselta", myönsi Tellervo.
"Olen aina suunnitellut Suomimatkani
kesällä tapahtuvaksi, sillä -pohjolan
vaaleat kesäyöt ja käen kukunta ovat
kangastelleet mielessäni lähtemättöminä
muistoina ja nämä muistot olen joskus
toivonut saavani uudistaa. Nyt on
toiveeni toteutunut."
"Kuinka kauan aiot viipyä Suomessa^
tai tulitko jo kokonaan pois vieraalta
maalta?" Kyöstin ääni oli jännittynyt
ja odottava.
"En tiedä vielä, ehkä syksyyn. Kotimökki
tuntuu varmaankin tyhjältä, kun
äiti on poissa. Ovathan siellä tosin bä,
Liisa ja nuoremmat sisarukset, mutta
sittenkin tuntuu niin tyhjältä, kun siellä
ei ole enää. äitiä."
"Anteeksi, mutta tarkoittaako neiti
Takalan väkeä?" kysyi Esko.
"Kyyl-lä", vastasi Tellervo hitaasti,
"Xo, sittenhän olemmekin vanhat tutut",
ilostui Esko. "Liisa on usein kertonut
Tellervo-siskostaan.
Tellervo katsoi tutkivasti Eskoon.
"Ja luultavasti te olette sama Esko,
josta Liisa on kirjeissään kertonut, jättäen
aina sukunimen mainitsematta."
"Kas vain sitä Liisaa", nauroi Esko.
"'Kirjoittelee ihan Amerikkaan asti
mysteerisestä Eskosta."
"Ja nyt tapasimme heti ensimmäisenä
sj-nnyinmaassa oloni aamuna."
"Hyvät hengettäret johtivat tiemme
yhteen, vai pskooko neiti hyvim hengettäriin?"
uteli Esko.
"Ainakin tässä tapauksessa lienee uskottava",
nauroi Tellen'o.
"Liisa lupasi tutustuttaa minut teihin,
mutta taitaapa hänen silmänsä
laajeta ihmetyksestä, kun kerron, että
olemme solmineet tuttavuuden ilman
hänen välitystään.''
Painostuneesta mielialasta vapautuneena
kulki keskustelu hilpeästi ja Es-kulttuuri
oli monessa suhteessa paljon
korkeammalla tasolla kuin ^leksikon
asteekkien. Pizarro valloitti Perun verisesti
ja telötutti sen hallitsijan Ala-hualpan.
Hänen käsiinsä joutui satumaisia
rikkauksia ja Kaarle V:nnelle
hän lähetti kultaa 1 milj. dukaatin arvosta.
Pisarro hävitti vanhan pääkaupungin
Cuzcon ja rakennutti rannikolle uuden,
Lima-nimisen. Espanjan kuningas palkitsi
Pizarron suurenmoisesti. Hänestä
tehtiin markiisi ja vallattujen alueiden
sijaishallitsija. Kumminkin häntä vastaan
alettiin kapinoida ja kesäkuun 26
pnä 1541 kapinalliset tunkeutuivat hänen
palatsiinsa Limassa, jolloin Pizarro
surmattiin.
S
-KIRJOITTI
kon parhaillaan kertoessa mielenkiintoista
seikkailuaan etsivänä, vihelsi juna
pitkään, ilmoittaen lähestyvästä ase-masta.
Eskö vilkaisi ulos ja 'öli pystyssä
kuin ammuttu.
"Taivas, seuraavalla asemalla on ju-nanmuutto!
Nj^t on toimittava niinkuin
jokainen nivel olisi öljytty." Ojentaen
kätensä Tellervolle, hän jatkoi:
"Näkemiin, neiti. Viekää terveiseni
Takalaan, että valmistautuvat vastaanottamaan
kulkuriukkoa."
"Tellervo."
"Kiirehdi, Kyösti, toverisi odottaa",
sanoi Tellervo hätäisesti;
"Tellervo", miehen ääni oli entistä
matalampi, "meillä kahdella on edessämme
vakava keskustelu. Tulen pian
lomalle ja silloin selvittelemme sotkeutunutta
elämänlankaamme. Muista, että
et karkaa, kuten silloin kerran . . ."
Miesten mentyä yritti Tellervo syventyä
sanomalehteen, mutta kirjaimet tans
sivat epäselvinä kuvioina. Kiusaantuneena
hän taittoi lehden kokoon ja kaivoi
matkalaukustaan Helsingista ostamansa
kirjan, mutta ponnisteluistaan
huolimatta hän ei voinut syventyä kirjan
juoneen. Lopuksi hän tyytyi ikku-napieleen
nojaten katselemaan yöllisten
kastehelmien yirkistämää varhaiskesän
maisemaa. Mökkien savupiipuista
nousi harmaa savu laiskasti kuulakkaaseen
aamuilmaan. Tellervon mieleen
tuli ajatus, että eikö savuttomissa mökeissä
ollut mistä laittaa aamiaista, vai
olivatko niiden asukkaat saaneet surmansa
sodan temmellyksessä . . .
.*» .s
"Kukkuu! Kukkuu!"
Tellervo avasi silmänsä ja katseli ihmetellen
ympärilleen. Kun avoimesta,
ikkunasta kajahti uudelleen "Kukkuu,
kukkuu", muisti hän missä oli. Häil
muisti, että juuri tässä samassa huoneessa
hän oli viettänyt enimmän yhteen
jaksoon öitä kuin missään muualla.
Pitkän matkan uuvuttava raukeus jäsenissään
makasi Tellervo ja katseli huonetta.
Piirongin päällä vanhassa pelti-kannussa
tuoksui kukkivia pihlajan oksia
ja pöydällä oli lasissa tummia orvokkeja.
Väririkkaat, uutuuttaan hohtavat
seinäpaperit ja pehmeät räsymatot
lattialla antoivat huoneelle kodikkaan
ja rauhoittavan tunteen.
Kaikesta päättäen oli vielä aamuvarhainen,
mutta Takalan väki oli ylhäällä,
koska isä kuului juttelevan jollekin ja
lähempänä ikkunaa puhelivat Sylvi ja
Paavo.
"Kuulehan, Sylvi", kuului Paavo sanovan,
"sislvo on aivan tavallinen ihminen
ja luulin hänen olevan niin -mahtavan,
että ei uskalla lähellekään mennä,"
"Siksikö olit niin punainen, aivan
kuin saunasta tullut, kun sisko antoi
sinulle tuliaissuukon?" kikatti Sylvi vahingoniloisena.
'''Kuka ei olisi, kun nainen, jota ei ole
koskaan nähnyt, tulee nuoleskelemaan",
puolusteli Paavo.
"Mutta en minä punastellut", huomautti
Sylvi.
"Joo, mutia sinä et olekaan poika."
Tellervoa hymyihlti keskustelua
kuunnellessaan. Olipa h\n,'ä tietää, että
yksitoistavuotias fveli oli jo mielestään
suuri mies, jolle liiallinen hellyyden
osoitus oli arvoa alentavaa.
Tellervo nousi ja meni pukeuduttuaan
tupaan, jossa Liisa hääräili aamuaskareissaan
ja isä-vanhus keinui verkkaan
tuolissaan.
"Hyvää huomenta, aamuvirkut", tervehti
Tellervo.
"Hyvänen aika, nyt jo ylhäällä!" ihmetteli
Liisa. "Olisit nukkunut pitempään,
että matkan väsymykset olisivat
haihtuneet."
"Etpä tainnut saada nukutuksi", sanoi
isä, silmissään hellyyttä ja jälleennäkemisen
iloa.
"Kyllsi sain, en muista pitkiin aikoihin
niin makeita unia vedelleeni."
Vanha Takala katsoi tytärtään pitkään.
"Tuntuu niin oudolta kuulla sinun
puhuvan makeista unista täällä, sinun,
joku olet tottunut nukkumaan pehmeillä
patjoilla ja . . ."
"Elämään ylellisjrydessä"', , täydensi
Tellervo lieskeyttäen. *-Ei, isä,-elämäni
ei ole ollut untUivMs,pehmitettyä.-.Etenkin
alkuvuosina--gs oli ankaraa 'kamppailua
olemassa-ölOE piolesta."
"Mutta ,:ethM±ösk3air--tmomi&~kir'-
jeissäsi vastoinkäymisistä'*,- ihmetteli
isä.
"En kertonut", hymähti Tellervo.
"Tiesin, että huolehditte muutenkin
liikaa ja osaltaan kai siksi, että olin
nuori ja kokematon ja minusta timtui
hävettävältä kertoa rikkaan Canadan
kurjuudesta. Minusta tuntui, että jos
kerron siellä vallinneista olosuhteista
niin te ehkä täällä kotona uskotte minun
elävän yksilönä köyhyydessä. Mutta
minä en ollut yksin, niitä oli äär^-
töraän paljon, jotka olivat samanlaisen
kohtalon kourissa. Nuorena ja elä-mäntoluisena;
jaksoi kuitenkin paremman
elä^män toivossa ponnistella ^teen-
- päin. Mutta minua niin säälittivät lapaset
ja vanhukset; Pienistä kalpeista
kasvoista luki niin. selvästi ravintoarvojen
niukkiiuden ja työn rasittamien
vanhusten harteilla painoivat elämän
huolet varmasti enemmän kuin nuorilla
ja voiramakkailla hartioilla."
Vanha Takala pyyhkäisi työn ko\'^et-tamalla
kädellä silmiään,
"Tyttö, sinähän puhut kuin kirjanoppinut
ja sen minä tiedän, että kouluja
ei meillä ollut varaa sinulla käyttää.
Olen kovin iloinen sinusta tyttäreni ja
tuntuu niin nololta tunustaa, että melkein
pelkäsin tuloasi. Pelkäsin, että sinusta
on tullut ylpeä, hienosteleva
maailmannainen, joka halveksii vanhaa
isäänsä ja köyhää synnyinkotiaan. Sr
olisi ollut minulle isku vasten kasvoja,
minulle ja äitisi muistolle, sillä parhaan
tahtomme mukaan olemme koettaneet
istuttaa teihin lapsiin sen tunteen,
että te kuulutte suureen työtätekievien
luokkaan ja teroittaneet mieliinne sitä,
että jos joskus pääsette väljemmille vesille
kuin vanhempanne, että ette sittenkään
alkaisi halveksia köyhiä ja sitä
luokkaa, johon vanhempanne ja itse
kuulutte."
"Minusta tuntuu h\vältä, että huomaatte
pelkonne turhaksi, isä. Opetuksenne
ei ole mennyt hukkaan ja minä
olen teille siitä suuressa kiitollisuudenvelassa,
niin suuressa, että en voi sitä
teille koskaan palkita."
"Minulle on siinä kylliksi palkkiota
kun näen, että kylvämäni siemenet ovat
tSeni
langenneet hyvään maahan", sanoi isä
äänensä liikutuksesta värähtäen^
OH syöty aamiainen ja Tellervo oli
isän kanssa käväissyt hakemassa matka-arkut
asemalta. Sylvi ja Paavo tarkastelivat
niitä nyt pelonsekaisella uteliaisuudella.
"Mitähän niissä on?" uteli Sylvi.
"Tellervon omaisuus, pitaisihän tuo
nyt ymmärtää", selitti Paavo.
Kun Tellervo hetkistä myöhemmin
tuli tupaan ja alkoi avata arkkuja, vetäytyivät
kaksoiset ujoina edemmäksi.
"Koetetaan, sopiiko tämä Paavo-veljelle."
Tellervo nosti arkusta, pojan
puvun.
"Saisin minä sen itsekin päälleni",
jurahti Paavo katse maahan luotutia.
"Sepä mainiota* Mene sitten pukemaan
se päällesi hiin näemme, minkälainen
herrasmies sinusta, tulee.**
Sylvin kasvot kirkastuivat kJiin Tellervo
nosti arkusta uuden uutukäiseä leningin.
Nopeasti hengittäen, huulet
puoliavohnina tyttö katseli leniri^iä.
Tellervon' kasvot kyyneltyivät kat-sellessäaii
pientä siskoaan. Mrettömän
säälin ja hdlyydeh turttÄ hän sulki ty-ton
sylnnsa.
"Pidätkö leningistä, Sylvi?»
"Kyllä. Öiikö se minulle?'*
"Sinua varten töin, mutta taitaa olla
liian iso."
"Koetetaan kuinka se sopii jä jcson
iso, niin pannaan säilöön,' minä kasvan
nykyään niin nopeasti."
Kun Paavo saapui uusi puku pääl- .
lään, tarkasteli hän siskoaan ja sanoi:
"Oletpa sinä nyt hieno, aivan kuin
pappilan mamsellit."
"Ja sinä olet kuin kirkonkylän vallesmanni",
tokaisi t3;ttÖ.iLuotiiaan vielä
silmäyksen veljeensä, lisäsi hän: "Kunhan
kasvat vielä pHuuttä js vatsastasi .vähyyden v
Kirj
tiön s
«Mli laniivn \
unwntä h.m
• \ -3ta astu
rmmeni:
hf .yöaiiies.
ärlevään
" '''•Tiedätk
' 'laissut (
liL La silmäl
liuiiii, jonka
iaif^uselämä
-
.-^aa mei(
|i-Men, Jc
%J''ky sanoi-'
Annahaj
tffv." .;.^' •••
Mielellä
rni,' siaiten.T
>,':r'3htiä,..ja
t f l u . -.M-inI
saTnalle
päivä,
kattaes^
ie. s-^^orvaillg^
A t . ; niin!
«Fialr-sa-,. viisi
olivat
ja täc
olisi-j
hart; 3illoin.-
rilh''*l niin- i
ylläs tää-..mir
niin,' kaulak
k.Ui" asta?.-
- i c / maksa
fcv 3? Or
srlll- äväisy.}
t'\ ]ne?"
'omati&
i»ik<^tinsa,- --v
is!'n?,suuden
.nyt, -.ra]
n. !, sillä n
jr. - ön vai
> ]-^' tken., ä
Veifck
n ' .-.vai
••-Juistat]
'M luistan
SV! i ?
' " Iän sai
p5>iia isku. ti
mo n sakin oi
"Se on il
olL" edelleer
' CalkestE
k-siun kuin
' jinä lup
tulee kuin piiimäleiii;"
Paavo loi siskoonsa murhaavan katseen
ja biisi oilut valniis antamaan hänelle
veljellisen löylytykseii, inutta Tellervo
kiirehti nauruaan pidätellen sanomaan:
"Hei villivarsat, juoskaa sanomaan
papalle ja Liisalle, että tulevat saamaan
osansa tulijaisista."
Lapset juoksivat tuulena ulos, mutta ^ "'"'^-f"| f-pihalla
ei Sylvi malttanut olla huomauttamatta:
"Teit viisaasti, kun otit siskon suukon
kiltisti, muuten olisi pukusi jäänyt
saamatta."
(Jatkuu) "
oOo ••
. . ."
'Mt\an oi
l.i,:tföieidän.^
•spiiSinitelma
tä§?;,eUä j
m j-fanisl-mn-hm-
fi, nliii" si
^t)|ii-.doliarif
Sf fi' poissaol(
IHelenv-nä
••-••pitäkö.-s
ock Jn, että
Camb€lto^vnis5a Skotlannissa tuli 'vk.^^en, si
kaupungin sanomalehden toimitukseen ^^^ääpäiväi
John Ir\vain-niminen kölimainari ja sa- ^'^^ OHsir
noi, että hänellä on juttu, joka kannat- i'^nmmat ]
taa panna lehteen. Hän kertoi, että hä- **r\'olvasta h
neit vaimonsa Marion s>'nnytti 9 paunaa -'VeiklvO n
painavan t3^ttären viime uuden \iiodeii ^nnl^aan ja j
päivänä.
IMarion synnytti tyttären uudenvuo- .
den päivänä viime vuonna ja samoin
pojan uuden vuoden päivänä v. 1948.*i|l^£->^'^^i
Mutta John kertoi lisäksi, että Mario-nilta
otti jonldn aikaa ennenkuin liän !^
sai lastensa syntymäpäivät järjesteiyk-^i
uuden vuoden päiviksi, sillä kaksi ensimmäistä
lasta synt>T vuoden muins
päivinä.
r|(|r^ikävnst£
LAitmTAINÄ, T A M M I K U U N 21 PÄIVÄNÄ, 1950
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 21, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-01-21 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500121 |
Description
| Title | 1950-01-21-04 |
| OCR text | "Jaa,' te .olette&la ennestään tuiuL -Mikä iloinen yllätys. :Kait 'Kyösti • jälleennäkemisen-- ilosta toioöuttoaan esittelee meidät", poheli -Esko. • "Niin, te ette olekaan, tavanneet ennen. Tellervo . . Kyösti katsoi- kysyvästi Tellervoon, ''Smith'V täydensi Tellervo ja Kyösti jatkoi: "Esko Hurme. Tellervo on syntynyt ja kasvanut samassa kylässä kmn ininäkin ja Esko on minun paras poika toverini. Mutta olitpa, sinä, Tellervo, iloinen yllätys vanhoille~silmil}eni,~kun noiii äkkfä ilmestyit eteeni. Tällä hetkellä tunnen itseni kymmenen vuotta nuoremmaksi." Huolimatta siitä, että Esko_ koetti parhaalla taidollaan pitää keskustelua yllä, kävi se kuitenkin hyvin katkoaai-sesti. Eskon katse kierteli vaunussa ja hän kiroili itsekseen: IMiksi pitikään sotkeutua tällaiseen vyyhteen? Olisin heti tunnustanut, että olen kuullut Tellervosta aika paljon ja tunnen hänen ko-tiväkensä, niin nyt ei tarvitsisi punnita joka sanaa, minkä hänelle lausun. 'Hänen katseensa osui Tellervon matkalaukkuihin. "Tuntunee hausl^alta saapua synnyinmaahan näin kesän kauneimmalla ajalla?" hän kysyi. "Taivaalliselta", myönsi Tellervo. "Olen aina suunnitellut Suomimatkani kesällä tapahtuvaksi, sillä -pohjolan vaaleat kesäyöt ja käen kukunta ovat kangastelleet mielessäni lähtemättöminä muistoina ja nämä muistot olen joskus toivonut saavani uudistaa. Nyt on toiveeni toteutunut." "Kuinka kauan aiot viipyä Suomessa^ tai tulitko jo kokonaan pois vieraalta maalta?" Kyöstin ääni oli jännittynyt ja odottava. "En tiedä vielä, ehkä syksyyn. Kotimökki tuntuu varmaankin tyhjältä, kun äiti on poissa. Ovathan siellä tosin bä, Liisa ja nuoremmat sisarukset, mutta sittenkin tuntuu niin tyhjältä, kun siellä ei ole enää. äitiä." "Anteeksi, mutta tarkoittaako neiti Takalan väkeä?" kysyi Esko. "Kyyl-lä", vastasi Tellervo hitaasti, "Xo, sittenhän olemmekin vanhat tutut", ilostui Esko. "Liisa on usein kertonut Tellervo-siskostaan. Tellervo katsoi tutkivasti Eskoon. "Ja luultavasti te olette sama Esko, josta Liisa on kirjeissään kertonut, jättäen aina sukunimen mainitsematta." "Kas vain sitä Liisaa", nauroi Esko. "'Kirjoittelee ihan Amerikkaan asti mysteerisestä Eskosta." "Ja nyt tapasimme heti ensimmäisenä sj-nnyinmaassa oloni aamuna." "Hyvät hengettäret johtivat tiemme yhteen, vai pskooko neiti hyvim hengettäriin?" uteli Esko. "Ainakin tässä tapauksessa lienee uskottava", nauroi Tellen'o. "Liisa lupasi tutustuttaa minut teihin, mutta taitaapa hänen silmänsä laajeta ihmetyksestä, kun kerron, että olemme solmineet tuttavuuden ilman hänen välitystään.'' Painostuneesta mielialasta vapautuneena kulki keskustelu hilpeästi ja Es-kulttuuri oli monessa suhteessa paljon korkeammalla tasolla kuin ^leksikon asteekkien. Pizarro valloitti Perun verisesti ja telötutti sen hallitsijan Ala-hualpan. Hänen käsiinsä joutui satumaisia rikkauksia ja Kaarle V:nnelle hän lähetti kultaa 1 milj. dukaatin arvosta. Pisarro hävitti vanhan pääkaupungin Cuzcon ja rakennutti rannikolle uuden, Lima-nimisen. Espanjan kuningas palkitsi Pizarron suurenmoisesti. Hänestä tehtiin markiisi ja vallattujen alueiden sijaishallitsija. Kumminkin häntä vastaan alettiin kapinoida ja kesäkuun 26 pnä 1541 kapinalliset tunkeutuivat hänen palatsiinsa Limassa, jolloin Pizarro surmattiin. S -KIRJOITTI kon parhaillaan kertoessa mielenkiintoista seikkailuaan etsivänä, vihelsi juna pitkään, ilmoittaen lähestyvästä ase-masta. Eskö vilkaisi ulos ja 'öli pystyssä kuin ammuttu. "Taivas, seuraavalla asemalla on ju-nanmuutto! Nj^t on toimittava niinkuin jokainen nivel olisi öljytty." Ojentaen kätensä Tellervolle, hän jatkoi: "Näkemiin, neiti. Viekää terveiseni Takalaan, että valmistautuvat vastaanottamaan kulkuriukkoa." "Tellervo." "Kiirehdi, Kyösti, toverisi odottaa", sanoi Tellervo hätäisesti; "Tellervo", miehen ääni oli entistä matalampi, "meillä kahdella on edessämme vakava keskustelu. Tulen pian lomalle ja silloin selvittelemme sotkeutunutta elämänlankaamme. Muista, että et karkaa, kuten silloin kerran . . ." Miesten mentyä yritti Tellervo syventyä sanomalehteen, mutta kirjaimet tans sivat epäselvinä kuvioina. Kiusaantuneena hän taittoi lehden kokoon ja kaivoi matkalaukustaan Helsingista ostamansa kirjan, mutta ponnisteluistaan huolimatta hän ei voinut syventyä kirjan juoneen. Lopuksi hän tyytyi ikku-napieleen nojaten katselemaan yöllisten kastehelmien yirkistämää varhaiskesän maisemaa. Mökkien savupiipuista nousi harmaa savu laiskasti kuulakkaaseen aamuilmaan. Tellervon mieleen tuli ajatus, että eikö savuttomissa mökeissä ollut mistä laittaa aamiaista, vai olivatko niiden asukkaat saaneet surmansa sodan temmellyksessä . . . .*» .s "Kukkuu! Kukkuu!" Tellervo avasi silmänsä ja katseli ihmetellen ympärilleen. Kun avoimesta, ikkunasta kajahti uudelleen "Kukkuu, kukkuu", muisti hän missä oli. Häil muisti, että juuri tässä samassa huoneessa hän oli viettänyt enimmän yhteen jaksoon öitä kuin missään muualla. Pitkän matkan uuvuttava raukeus jäsenissään makasi Tellervo ja katseli huonetta. Piirongin päällä vanhassa pelti-kannussa tuoksui kukkivia pihlajan oksia ja pöydällä oli lasissa tummia orvokkeja. Väririkkaat, uutuuttaan hohtavat seinäpaperit ja pehmeät räsymatot lattialla antoivat huoneelle kodikkaan ja rauhoittavan tunteen. Kaikesta päättäen oli vielä aamuvarhainen, mutta Takalan väki oli ylhäällä, koska isä kuului juttelevan jollekin ja lähempänä ikkunaa puhelivat Sylvi ja Paavo. "Kuulehan, Sylvi", kuului Paavo sanovan, "sislvo on aivan tavallinen ihminen ja luulin hänen olevan niin -mahtavan, että ei uskalla lähellekään mennä," "Siksikö olit niin punainen, aivan kuin saunasta tullut, kun sisko antoi sinulle tuliaissuukon?" kikatti Sylvi vahingoniloisena. '''Kuka ei olisi, kun nainen, jota ei ole koskaan nähnyt, tulee nuoleskelemaan", puolusteli Paavo. "Mutta en minä punastellut", huomautti Sylvi. "Joo, mutia sinä et olekaan poika." Tellervoa hymyihlti keskustelua kuunnellessaan. Olipa h\n,'ä tietää, että yksitoistavuotias fveli oli jo mielestään suuri mies, jolle liiallinen hellyyden osoitus oli arvoa alentavaa. Tellervo nousi ja meni pukeuduttuaan tupaan, jossa Liisa hääräili aamuaskareissaan ja isä-vanhus keinui verkkaan tuolissaan. "Hyvää huomenta, aamuvirkut", tervehti Tellervo. "Hyvänen aika, nyt jo ylhäällä!" ihmetteli Liisa. "Olisit nukkunut pitempään, että matkan väsymykset olisivat haihtuneet." "Etpä tainnut saada nukutuksi", sanoi isä, silmissään hellyyttä ja jälleennäkemisen iloa. "Kyllsi sain, en muista pitkiin aikoihin niin makeita unia vedelleeni." Vanha Takala katsoi tytärtään pitkään. "Tuntuu niin oudolta kuulla sinun puhuvan makeista unista täällä, sinun, joku olet tottunut nukkumaan pehmeillä patjoilla ja . . ." "Elämään ylellisjrydessä"', , täydensi Tellervo lieskeyttäen. *-Ei, isä,-elämäni ei ole ollut untUivMs,pehmitettyä.-.Etenkin alkuvuosina--gs oli ankaraa 'kamppailua olemassa-ölOE piolesta." "Mutta ,:ethM±ösk3air--tmomi&~kir'- jeissäsi vastoinkäymisistä'*,- ihmetteli isä. "En kertonut", hymähti Tellervo. "Tiesin, että huolehditte muutenkin liikaa ja osaltaan kai siksi, että olin nuori ja kokematon ja minusta timtui hävettävältä kertoa rikkaan Canadan kurjuudesta. Minusta tuntui, että jos kerron siellä vallinneista olosuhteista niin te ehkä täällä kotona uskotte minun elävän yksilönä köyhyydessä. Mutta minä en ollut yksin, niitä oli äär^- töraän paljon, jotka olivat samanlaisen kohtalon kourissa. Nuorena ja elä-mäntoluisena; jaksoi kuitenkin paremman elä^män toivossa ponnistella ^teen- - päin. Mutta minua niin säälittivät lapaset ja vanhukset; Pienistä kalpeista kasvoista luki niin. selvästi ravintoarvojen niukkiiuden ja työn rasittamien vanhusten harteilla painoivat elämän huolet varmasti enemmän kuin nuorilla ja voiramakkailla hartioilla." Vanha Takala pyyhkäisi työn ko\'^et-tamalla kädellä silmiään, "Tyttö, sinähän puhut kuin kirjanoppinut ja sen minä tiedän, että kouluja ei meillä ollut varaa sinulla käyttää. Olen kovin iloinen sinusta tyttäreni ja tuntuu niin nololta tunustaa, että melkein pelkäsin tuloasi. Pelkäsin, että sinusta on tullut ylpeä, hienosteleva maailmannainen, joka halveksii vanhaa isäänsä ja köyhää synnyinkotiaan. Sr olisi ollut minulle isku vasten kasvoja, minulle ja äitisi muistolle, sillä parhaan tahtomme mukaan olemme koettaneet istuttaa teihin lapsiin sen tunteen, että te kuulutte suureen työtätekievien luokkaan ja teroittaneet mieliinne sitä, että jos joskus pääsette väljemmille vesille kuin vanhempanne, että ette sittenkään alkaisi halveksia köyhiä ja sitä luokkaa, johon vanhempanne ja itse kuulutte." "Minusta tuntuu h\vältä, että huomaatte pelkonne turhaksi, isä. Opetuksenne ei ole mennyt hukkaan ja minä olen teille siitä suuressa kiitollisuudenvelassa, niin suuressa, että en voi sitä teille koskaan palkita." "Minulle on siinä kylliksi palkkiota kun näen, että kylvämäni siemenet ovat tSeni langenneet hyvään maahan", sanoi isä äänensä liikutuksesta värähtäen^ OH syöty aamiainen ja Tellervo oli isän kanssa käväissyt hakemassa matka-arkut asemalta. Sylvi ja Paavo tarkastelivat niitä nyt pelonsekaisella uteliaisuudella. "Mitähän niissä on?" uteli Sylvi. "Tellervon omaisuus, pitaisihän tuo nyt ymmärtää", selitti Paavo. Kun Tellervo hetkistä myöhemmin tuli tupaan ja alkoi avata arkkuja, vetäytyivät kaksoiset ujoina edemmäksi. "Koetetaan, sopiiko tämä Paavo-veljelle." Tellervo nosti arkusta, pojan puvun. "Saisin minä sen itsekin päälleni", jurahti Paavo katse maahan luotutia. "Sepä mainiota* Mene sitten pukemaan se päällesi hiin näemme, minkälainen herrasmies sinusta, tulee.** Sylvin kasvot kirkastuivat kJiin Tellervo nosti arkusta uuden uutukäiseä leningin. Nopeasti hengittäen, huulet puoliavohnina tyttö katseli leniri^iä. Tellervon' kasvot kyyneltyivät kat-sellessäaii pientä siskoaan. Mrettömän säälin ja hdlyydeh turttÄ hän sulki ty-ton sylnnsa. "Pidätkö leningistä, Sylvi?» "Kyllä. Öiikö se minulle?'* "Sinua varten töin, mutta taitaa olla liian iso." "Koetetaan kuinka se sopii jä jcson iso, niin pannaan säilöön,' minä kasvan nykyään niin nopeasti." Kun Paavo saapui uusi puku pääl- . lään, tarkasteli hän siskoaan ja sanoi: "Oletpa sinä nyt hieno, aivan kuin pappilan mamsellit." "Ja sinä olet kuin kirkonkylän vallesmanni", tokaisi t3;ttÖ.iLuotiiaan vielä silmäyksen veljeensä, lisäsi hän: "Kunhan kasvat vielä pHuuttä js vatsastasi .vähyyden v Kirj tiön s «Mli laniivn \ unwntä h.m • \ -3ta astu rmmeni: hf .yöaiiies. ärlevään " '''•Tiedätk ' 'laissut ( liL La silmäl liuiiii, jonka iaif^uselämä - .-^aa mei( |i-Men, Jc %J''ky sanoi-' Annahaj tffv." .;.^' ••• Mielellä rni,' siaiten.T >,':r'3htiä,..ja t f l u . -.M-inI saTnalle päivä, kattaes^ ie. s-^^orvaillg^ A t . ; niin! «Fialr-sa-,. viisi olivat ja täc olisi-j hart; 3illoin.- rilh''*l niin- i ylläs tää-..mir niin,' kaulak k.Ui" asta?.- - i c / maksa fcv 3? Or srlll- äväisy.} t'\ ]ne?" 'omati& i»ik<^tinsa,- --v is!'n?,suuden .nyt, -.ra] n. !, sillä n jr. - ön vai > ]-^' tken., ä Veifck n ' .-.vai ••-Juistat] 'M luistan SV! i ? ' " Iän sai p5>iia isku. ti mo n sakin oi "Se on il olL" edelleer ' CalkestE k-siun kuin ' jinä lup tulee kuin piiimäleiii;" Paavo loi siskoonsa murhaavan katseen ja biisi oilut valniis antamaan hänelle veljellisen löylytykseii, inutta Tellervo kiirehti nauruaan pidätellen sanomaan: "Hei villivarsat, juoskaa sanomaan papalle ja Liisalle, että tulevat saamaan osansa tulijaisista." Lapset juoksivat tuulena ulos, mutta ^ "'"'^-f"| f-pihalla ei Sylvi malttanut olla huomauttamatta: "Teit viisaasti, kun otit siskon suukon kiltisti, muuten olisi pukusi jäänyt saamatta." (Jatkuu) " oOo •• . . ." 'Mt\an oi l.i,:tföieidän.^ •spiiSinitelma tä§?;,eUä j m j-fanisl-mn-hm- fi, nliii" si ^t)|ii-.doliarif Sf fi' poissaol( IHelenv-nä ••-••pitäkö.-s ock Jn, että Camb€lto^vnis5a Skotlannissa tuli 'vk.^^en, si kaupungin sanomalehden toimitukseen ^^^ääpäiväi John Ir\vain-niminen kölimainari ja sa- ^'^^ OHsir noi, että hänellä on juttu, joka kannat- i'^nmmat ] taa panna lehteen. Hän kertoi, että hä- **r\'olvasta h neit vaimonsa Marion s>'nnytti 9 paunaa -'VeiklvO n painavan t3^ttären viime uuden \iiodeii ^nnl^aan ja j päivänä. IMarion synnytti tyttären uudenvuo- . den päivänä viime vuonna ja samoin pojan uuden vuoden päivänä v. 1948.*i|l^£->^'^^i Mutta John kertoi lisäksi, että Mario-nilta otti jonldn aikaa ennenkuin liän !^ sai lastensa syntymäpäivät järjesteiyk-^i uuden vuoden päiviksi, sillä kaksi ensimmäistä lasta synt>T vuoden muins päivinä. r|(|r^ikävnst£ LAitmTAINÄ, T A M M I K U U N 21 PÄIVÄNÄ, 1950 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-01-21-04
