Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 9, 1953

              (KAVmKlIUAUJimN VlIKKOLEBTi)
IJEBaQr the oxily Fimiish U t e r ^
Publlabed and printed by the Vapaus Publi&hii^ Conmansr
lihtittfd, im)-i02EUn Street We£(t. Sudbuxy. OntairiD.:'
BfiBiBtered' at the< Post - d f l c e Department. Ottawaias:
•econd class matter.
Uddtl^-ilmestyy- Jokaisen v i i ^ ^ lauantaina 12 stvuisena;.
•IsUtften parasta kaunokirjallista ja tieteelUstä luettavaa.
TIIiAiT88aKI«ilT: THDTSVAIiTOraiNt
1 vuosikerta ;^........%iJSO
6 kuukautta . . .... 2.65
1 voosikoita;. f3^£Q
A^kuukautta 2XK>'
t kookautta . . . . . . . . . , J 3 5
S t / O M E ^ N . I A J»IUI7A|.IJB117IAOMAILLE
' 1 vuosikerta $5.oa 6 kuukautta 2.73
_ ILMOIttJSHINNATr
75 senttiä palstatuumalta: Halvin klitosilm^tus $3.00. Kuo-
Imnanilmoitus $3JOO Ja seop <yhteydeäsä Julkaistava nuUstQ*^ ^
•vftrsy $iU)0 ia kiitos $2.00 Kirjeetivaihtoihnoitukset $ 1 ^ ;:
EHkoishinnat pysyvistä, ilmoituksista. TilaiMisilmoittalieini.
on lähetettävä maksu etukäteen.
IJekfciin aiotut kirjoitukset osoitettava:
Kaikki Liekille tarkoitetut maksubsoitukset on ostettttva>
kustantajan nimeent vapaus-Publiahing Company Limited..
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publisliing Company läml^ -
ted, 160^102 Elih Street West; SUdbuxy. Ontario.
Toimittajaa J.-W4 Saari.
Asiamiehillemyöunetääa 15 prosentin palkkio.
» . a BOX €9
L t E K K I
suDBURir, o?ri^
Toimituksen
Se ajankohta vuodesta, jonoin vietämme äidin{|aiväS> on
on taas saapunut. Vain yksi päivä vuodelta ön omistettu äi^
dille, tuolle kodin uhrautuvalle, kaikki huolet ja vaivat kestä­välle
hyvälle hengettärelle. .
Jos jokin muistopäivä vuodessa on ansaittu, niin äeori^^^
äklinpäiyä, jota vietetään samaan aikaan, kaikkialta maai^^
niassa. Silloin kunnioitetaan äitiä, sitä kestävää^hmis^^
jok^ pitää kodit koossa, ihmistä, jolle lapset voivat vapaasti
kertoa pikku huolensa, saaden aina ynimärrysta ja myötätiiri-^
toa osakseen. Äidit ovat juuri ne, jotka kaikkein parhaiten
tekevät kodit kodeiksi, niiksi mieluisiksi paikoiksi, j b i s k l ä pr
^ t viihtyvät kaikkein parhaiten siihen saakka, kunnea omien
siipiensä Ientokykyij»kpetellen lähtevät suureen ja avaraan
maairmaan.
Mutta vielä maailmalla ollessaankin palaa lastert hä^Ui ko­tiin,
äidin luo. Monasti äiti muistuu mieleen vasta siiten^j^un:
häntä, ei enää <^e, kun musta, multa peittää tuon rak^aah:
olennon. Kuinka hartaasti monet lapset silloin töivoviati että
äi^i,vielä eläisi, tuo rakas ihniinen, joka ilomielin ottaisi vas­taan
lapsensa, jotka jo ovat ehkä hänet unohtaneet^ Äiti ei
unohda^ vaikka niin monasti rhänet unohdetaan.
On aivan p^ikallaare^ et4ä äitiä muistetaa;n äidinpaivänä^
mutta. vielä> kauniimpaa.' onj että äitiä muisteta;m samoin
tuntein aina." Luonnollisesti inonet muistavatkin, mutta-toi>
set unohtavat. Tähän on luonnollisesti vaikuttamas^anonia
seikkoja, sillä, elämän kiireinen tahti tuo jokaisen et<ka hao>^
Ha j^A^asttiksia,, kenelle enemmän, kenelle vähemmän, jotka
vaikuttavat sen, että^ äiti jää useinkin kaiken niuuii käiissa
undhduksiin. >4äin. ei kuitenkaan saisi tapahtua, sill^ muisto
äidistä on juuri se,vniinkä tulisi sjtöpyä jokaisen lapsen mie-'
leen Jähtemätt^mästi. Tämä kallis ja kaunis mu^st6v•ah^isv
tila | ; i rohkaisee monta ihmistä kestämään, niitä vaikeuksia,
mitä jokaisen ihmisen elämässä useinkin tulevat eteen. .
• Ivuinka moni käsittää, että kuinka suuren vastuun elämä
onks(an asettanut ihmiselle, kun se on uskonut i)ienen .lapsen
,'kas>'atuksen ja huolenpidon äidille. Usein puhutaan vas­tuusta
ja vastuunalaisuudesta jossain, työssä ja toimessa. Mut­ta
mitä on mikään vastuunalaisuus sen rinnalla, niitä äideille
on sälytetty lasten kasvatuksessa? Ei riitä se, että äidit kas-x-
atlavat lapsistaan kunnon ihmlsKivain^^^^^ kotiaan.
kpKtii»'»ii» löutta äideillä on lisliM se x-astiui.'että Ifieidän tulee
l[i>)sya^iui • lapsls^^^ jcunnollisia.ihmjL^iä elämään ja asumaan,
koko ihmisyhteiskunnassa.
Kuinka monet miljoonat äidit ovat viimeisten sukupolvien
aikana saaneet kärsiä nähdessään poikiaan vietävän sotatan­tereille.
Jokainen voi kuvitella, jniltä tuntuu äidistä, hänes­tä,
joka on antiuiut lapsilleen elämän, nähdessään heitä vie­täviin
kuolemaan. Valtiovalta, joka myöskin virallisesti vuo­dattaa
i^aljon kauniita sanoja äitien ylistykseksi, voisi tehdä
miljoonien äitien mielet iloisiksi joka maassa, kun se turhan
hymistyksen sijasta tekisi lopun kaikkien äitien suurimmasta
murheesta — sodist:». Tietoisuus siitä, ettii sotia ei enää tu­lisi,
olisi kaikkein ter\^tullein lahja jokaiselle äidille, sillä so­dat
ovat juuri tuottaneet niin sanomattoman paljon tuskaa ja
kärsimystä äideille kaikkialla maailmassa.
.äideillä on myÖs päättävä sanansa simottavana sodassa ja
rauhctssa. Luonnollisestikaan ei kukaan äiti synnytä ja "kas­vata
lapsiaan siinä miel^sä. että kun he kasi^ax^at, heidät vie­dään
sotatantereille Uippamaan ja tulemaan tapetuiksi niiden
asiain tähden, jotka ovat !.kaikill,^ tavallisille ihmisille koko-
A^'TT^ HAUTAMÄKI:
Kevät saapuu
KEV.4T saapmt, ilmoilla huimat humut
käy . • .
talven ankaraa valtaa vastaan.
Lyö tuulet tuimat, käy. ryske rymy,
soupiyr^kptilatdiit hurjä^^^ yli maailman.
Sitä soittaa tuuletlauha myrsky,
säestää hiirjat pauhut koskien.
Se on s(dttoa kevään suuren, saapuvan,
seöhlauhta saapuvan vapaan maaitinan.
Riehuu myrskyt kevääii, sulattavin
voimin
ne talviset vallat taivuttaa. '
Ne riehuu yllä merten ja mannerten
ja ne kevään tahdon alle talven
'taivuttaa!
Sen voimasta vuoretkin liikahtaa
ja maan uumenis vavistus värää!
Se ^mmaM^
jftiiiHna^iMaankimlampi^
Suläva^fjgvttmte^j^f^t 3
kimouf^nkoilätft^ääp^Md
si$äl3mmö^jo>^ktipeitiaM^
pmni rmnatikin:fiemust '
fffkiikärpalfft jo vnol(iipa<valäMm(Jdi-.
diasotsilfa^jiäistä^^
neriimnihitt keväisiin/ kijmhtavqti
virtojen vapaaseen liikuntaan^ :
Niitä vyöryy jo rotkoista takatnaan
ja ppvilta jäisten: soiden,
valtauomiinn^ keväisiin kiiruhtaa
kans miljoonain pisarten toisten.
Siellä yhteisvoiittan ne muodostaa,
jakit talviset tuskat kostaa:
Voiiita yhteinen se tyrannit taivuttaa
ja väpOtiden valtaan nostaa!
N^ voimat, jotka lopettaa orjimden-ja
hävittää näinä Julmat vallat^ \,
niin, ne voimat, jo taistoissa temmeltää
Heidän taistot jo voittoja titoijoii
vyöryy ees
kun pienet pisarat' Uiävovnäniyhteisen;:
Niin, se voima murtaa padot jäisetkin,
kun se vyöryy min valtavin voimin.
Kuka esteitä eteen sen asettaa
jft pienten pisatim^^^^v^^
ne varmaan stinrnn heitetään)
kwm akanat m tmäihintuiskaaf
Niin m p^nten pisarten paaitämi
taimetilyä
ja>yW^ojpf jiiisten;ja^iäht ne nostaa,
ncmmtamt^ mumiiijg^ iirmakkeet l^
ja liikkuvat! kohti vapaatac maaiOriaa:
E. J . \ L K . \ N E N:
IMkennerikkomuksia
' 29-viiötias mrs. Lee Maggio tuomit­tiin
>Cew Yorkissa viime viikolla 3,500.
dollarin sakkoon tai 70 pälyän vankeu­teen
liikennerikkomuksista.
Mrs. Maggio oli saanut kaikkiaan 72
'"tikettiä" ajosääntöjen rikkomisesta,
mutta hän ei välittänyt liiistä suuria­kaan,
ennenkuin joutui sellaiseen liiste­riin,
ettei enää voinut välttää joutumis­taan
oikeuteen. Kun hän sai haasteen
ja juttu käsiteltiin alustavasti oikeu-
. de^ssa^ssai hän taas heti jälkeenpäin kak-
~^P;uiiettiä:;,; v'''"-^"'-
naan vieraita. Äidit haluavat kas-
\^ttaa lapsistaan hyödyllisiä ihmi­siä,
sellaisia, jotka osallistuvat rauhan­omaiseen
työhön kaikella voimallaan ja
kyvyllään ja yrittä\iit saada tästä maa­ilmasta
paremman maailman kaikille ih­misille,
eikä^^in niille, jotka sodista ja
ihmisen teurastuksesta hyötjn ät.
Kunnia tänä päivänä kaikille äideil­le!
Muistakaamme jokainen äitiämme
—- ei vain äidinpäivänä, mutta aina. An-takaanmie
tunnustus sille työlle, minkä
äitimme o\*at tehneet uuden elämän an­tajina;
kas\-attajina ja opettajina. Teh­käämme
äitiemme elonpaivat valoisik­si
ja onnellisiksi —- samanlaisiksi kuin
mitä he m^at tehneet meille lapsuudes­samme!
— JXVS. -
on äidinpäivä
"Mun huoneeni seitiällä, '
• yykS:knm^J^0a^
r Sc siinä
\pJ:Jm^ muisto herttaisesta äidistä on
syöpvnyt läbtemättöipästi mieleeni niiltä a joilta^ jolloin
alkeiskoulussa jtesin ^ensinom^iä
Levotonta väreilyä Japsuudöamu
nailä aiheutti yiim^t^aamis^ Xäin hänet
viimeisenikerran !ähti^§äni^käksikj^nn
veinr varustettuna maailmalle. Vaikka äidin silmien kirkas i
lämpö oli lähtij*ällie rohkaiseva,, niin sylissä olevalle työn ko-vettamalle
kädelle vierähtänyt kyynel kavalsi äidin huolen ja
ahdistuksen.
Tuollainen paitaressun saama kuva' äidistä oli suppea, s3-
lä se käsitti ainoastaan minun äitini. Siinä iässä ei ymmärR,
tä äidin todellista suuruutta; suuruutta surussa ja huolenpi-dossa,
jälkeläistensä puolesta ja suuruutta vertaans.a vailla
olevassa rakkaudessa, joka uhraa k^
lapsiaan koskevan pahankin parhain päin. Hä on vain yk-sinkertaisesti
läheinen ja hyvä, jonka hartioille voi huoletta
laskea surunsa.
Vuosien mittaan seinällä oleva kuva on saanut laajemmat
kehykset. Lukemattomista ihmis- ja eläinkunnassa näkemb-tänune
ja kirjallisuuden ja taiteen esittämistä äideistäön muo­dostanut
käsite äitiy joBon sisältyy hyvä nainen: puoliso, las
ten^ynnyttäjä ja kasvattaja» Sanalla sanoen äidistä on muo-döstunut
hyvyyden symbooli, epäitsekkyyden esikuva" jolle
täytyy paljastaa päänsä jä laulaa kauneimmat laulut
Tuskinpa koskaan mies, jonka ei ole mahdollista tuÄea
elämän syntyvän sydämensä alla omaa yhtä suurta vaslutin-tunnetta
lapsistaan kuin äiti. Sisukkaimmin taistelee jälke-läisiään
uhkaavia vaaroja vastaan äiti kaikkialla luomakun­nassa.
Ei ole turhaa vertaus taistelevasta naarasleijonasta.
Äidin rakkaus ja huolenpito synnyttämästään elämästä on
luonnon laki, jota alkukantaiset ihmiset tulkitsivat vaisto­maisesti,
mutta jota taiteilijat ovat pyrkineet esittämään
määrätietoisen selvästi. Kalevala kertoo voimakkaasti äidin
Kaikki anteeksiantavasta rakkaudesta ja sen kaikki esteet
tieltään raivaavasta voimasta. Kullervon kostoretkelle läh­tiessään
uhmaten jä ylimielisesti suhtautuessa omaisiinsa ei­vät
puolestaan sanoneet häntä kaipaavansa, -yiimeksi hän
tiedösteli äidiltään:
"Itketkö sinä minua,
koska kuulet kuolleheksi."
Äiti vastaa:
"Et älyä äitin'mieliä,
arvoa emon syöntä.
lumet itken iljaniksi,
iljanetstdiksi maiksi,
sulat maat vHiottaviksi,
vihattavat viereviksi.'' '
Lemminkäisen äidin rakkaus kuvataan taas niin yaltavabi,
että sfe pystyi palauttamaan elämän Tuonelan joesta haravoi­duista
päläisista koottuun, poikaan.. . "
Joka puolella luomakunna^a äiti on uudeu: elämän ja kyl­män
maailman välissä siksi kunnes jälkeläinen on kyllin yahv^
omin voimin kehittymään ja raivaamaan tiensä. J '
missuvun taimet eivät enää nykymaailmassa tuhoudu vaikka
menettäisivätkin äidin suojan, mutta sellaiset menettaA-a
erään parhaimman osan lapsuuttaan.
Meidän päivinämme on kuitenkin äitiyden vietin luonnolli­seen
noudattamiseen olemassa monenlaiset esteet, mutta suu
rimmat niistä ovat taloudelliset tekijät. Niillä, joiden ioi-meentulöbn
turvattu, on jokaisen terveen naisen perJnmiäisen
hääyeen,J^]aH^ synnyttämisen;J^-k^MatlamJ^en: asia felra
' ja : inutkaioif' niissä- :prireisSä -tosih JnJjka^fulIdenrakkau5
tahtoo olla esteenä. Mutta siellä, missä äiti joutuu isän rin­nalla
joka päix^ä astumaan kodin ulkopuolelle ansiotyöhön, ei
asia olekaan yksinkertainen. Liian monissa tapauksissa vä­hävaraisten
ihmisten keskuudessa tieto uuden elämän syni}-
misestä on synkkä pilvi onnen taivaalla, sillä se tietää uutta
suuta ruokapöytään ja lisää vaatetus- ja kasvatushuolia-
Uusi tulokas, niin herttainen lepertelijä kuin hän onkin, tl^
tää äidille huomattavan työpäivän pidennyksen ja arvaamat­toman
monta unetonta yötä: Palkkatyöntekijäin pnr^';''^
kuitenkin uskalletaan lapsi synnyttää ja mahdollisuuksia"
mukaan kasvattaa ja sieltä nousee voimakas suku. jo"^^ P"*^^^
Iestä kannattaa tehdä työtä ta taistella..
-Kun varaton äitr on kasvattanut lapsensa tarpeeioi
makkaaksi lentämään maailmair^, jää hän monesti yksin vie-tämään
elämänsä iltaa. Valitettavan- monessa tapaukses-^
Jtie johtaa köyhäintalooni siirä lapset ovat mws aloitt^ij^
uuden polven kasvattamisen^ ja ansiot eiv^t aina riitöenaa^»-
äidifle. On rikos yhteiskunnan taholta^ että v-anhukset P
6l*tt 2