Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 29, 1949

              « u 8
irken katse pysähtyi kahtee» v i i -
iiainiuuun: lyttöön senvuoksi- et
lä näinkin pitkän matkan päästä
tavattPHKin viehättävältä ho&ki-vinpuettuine
vartaloineen ja kau-äänasentoineen;
ja ranskalaiseen
ksi. että — no niin, senvuojksi,
eiliset tapahtumat olivat tehneet
en epähiiiloiseksi.
ranskalainen oli pitkä ja levea-en
ja vaikutti hienostuneelta. Hä-vonsa
olivat melkoisen kalpeat
vuoksi silmiinpistävät tässä tiim-sten
iiimisten joukossa), piirteet
suu ja leuka hyvin hoidettujen
ja suii)i)opäisen parran peitossa,
ei voinui väittää koskaan ennen
nsä tiitä miestä, mutta miehessä
enkin jotakin, joka herätti irlanti-eloon
heikon muiston. .Äkillinen
o lennähti hänen päähänsä, mut-karkoitti
sen halveksien näuret-ja
tekaistuna. Mutta toiselta
. Hän rypisti miettien kulma­an.
•
n kiinteä katseensa pakotti räns-katsomaan
ylös. Hänen sil-kohtäsivat
Rourken silmät ly-umihastunein
katsein, jossa er
Ikeäkään tuntemisesta. Ja slir-niä
kaikki on niin toisenlaista
hin olen tottunut. En ymmärrä
eneiUikään voi ollalfhähdoliisuus
in loistavasti. Suuri talo, täy-i
kalustettu, kaksi autoa-. .
naurahti taas. ~ - \,
kuin pikku tyttö puheissasi,
Kaikki mitä näet ei tarvitse
idän. ymmärräthän?":
•mii-iärrä". sanoi Melva ihmetel-i
käytetään, mutta ei niitä ole
aksettu.» Käytetään jä mäkse-
"aikaa. ^'mmärräthän? — Tu-määrätt\-
tyyli. Katsohan, näet
ympäristössä. Kaikilla sama,
äin. Olen aivan varma että
aio ei ole ainoa jossa tunnetaan
yylin' olevan liiallista finanssi­mme,
Mutta — se kuuluu ol'-
ä ollenkaan tuijota noin pyöreä-äl
Totta minä puhun!"
uroivat yhdessä. Iloisesti, niin
kuului alakertaankin. Mariori
ulomuksensa äärestä ja alkoi
ermostuneena edestakaisin, s i l -
•jnttäen tiheästi' ja suupielehsä
Ilen. Hetken 'käveltyään häii
Juuri siiloin kuului toistuen
isuus yihäältä. Hän kiiruhti
n päähän.
Leslie:"• Hänen äänensä oli
-Leslie:^' " •
Leslien askeleet. Hän ilmes-viin.
tahdot, Marion?'^ hän kysyi
e nyt viemään mmua asioille.
H ajaa autoa itse näinä päivinä,
tule het.i Minulla on k i i -
veti henkeään. Hän aikoi muis-^
arionia että hän ja Melva olivat
Jeet ulos menoa. Ei tuntiakaan
Mh-dt lähteä.
hän muutti mielensä ja sanoi
'Tulen heti.'-*
^ i M e l v a n l u o . "Vien Mario-k
i n ^ K n viivy kauan. Ethän '
ahaa jos jätän sinut?"
"inkaan. Leslie. Mutta mei-lähteä
—•-
ajoissa takaisin. .Älä huo-is.'"
Jäi istumaan paikaUeen. Ilöi-hänen
-kasvoUtaan ja hän
»hoisasti alas vuonon sinivedel-t
nä.Mtivät leikkilaivoille, niin
olivat ne.
Jatkuu.
tyivät sitten välinpitämättöminä muu­alle.
Melkein samanaikaisesti laski lautta
suuren veliensä kylkeen, ja piies ja tyt­tö
olivat nyt melkem suoraan Rourken
alapuolella. Hän kuuli heidän yhtä-
Ikaikkisesti keskustelevan yhtäkaikki-sista
asioista. Mies puhui sujuvaa Pa­riisin
ranskaa, ja tyttö puhui kieltä yhtä:'
sujuvasti, vaikkakin korostukseila, joka
selvästi ilmaisi hänen kansallisuutensa.
E i ollut epäilystäkään siitä, että hän oli
englannitar kiireestä k a n t a p ä ä h ä n,
vaikka hänen vanna esiintymisensä ja
välinpitämätön. ilmeensä saivat heti
Rourken vakuutetuksi siit^ä, että hän ei
ollut muukalainen itämailla. Hän lo-ruili
hyvinkasvatetun vilkkaasti, mutta
hänen seuralaisensa vastasi hieman ha­jamielisesti,
ja hänen mielenkiintonsa'
näytti ehimmäkseen olevan kohdistunut
Poonahiih jä laivalla oleviin alkuasuk-kaihin.
Hänen silmänsä, jotka olivat
mustat j a kiiltävät kuin napit, harhaili­vat
herkeämättä sinne ja tänne. Het­ken
kuluttua katsoi hän jälleen Rour-keen
ja kohotti mustia kulmakarvojaan
aivan kuin hieman kummastellen sitä
hellittämätöntä tarkastelua, jonka alai­sena
hän liävt ti olevan.
Lautan matkustajat alkoivat nousta
.laivaan, jo Rpurke meni vakavan näköi­senä
alas hyttiinsä välttäen varovaise.sti
ihmisvirtaa. Danny, joka parhaillaan
korjaili joitakin jiuutteellisuuksia isän­tänsä
vaatevarastossa, tunsi heti tämän
askelet portaissa ja oli jo puoleksi vetä-nyt
salvan ovelta, kun sillä kuului Rour­ken
kolmenkertainen koputus.
Kun Danny oli päästänyt herransa si­sään,
palasi hän tyynesti lyÖhönsä, mut­ta
häii oli kuitenkin vain ihminen, jossa
oli suuri annos inhimilHstä uteliaisuutta.
Hän ei senvuoksi ollut salaa silmäile-mätfä
Rourken kasvoja ja huomasi heti
eräitä' merkkejä, jotka ilmaisivat häi­riintynyttä
tyyneyttä: kovan piirteen .
suun ympärillä, onnettönVuutta erihusta-van
kiillon miettivissä sihnissä, .«;yv'än
vaon kulmakarvojen välissä.
Nähdessään kaiken tämän vihelsi
Danny pitkään ja matalasti, vaikkakin
epäselvästi,
''P}'himj'kset meitä varjelkoot", sa­noi
hän itsekseen, "nyt on piru irti, tai-sitten
minä eh tunne Rourkea oikein".
Irlantilainen seiäoi muutaman silmän­räpäyksen
ajan keskellä hyttiä ajatuk­siinsa
vaipuneena. .Äkkiä näytti hänen
mieleensä juolahtavan jotakin, joka te­ki
4opun hänen tuumailustaaPn; hymy
väreili suupielissä, silmien ilme muuttui
vietikkamaiseksi,^ ja leveiden hartiain
nytkähdys ilmaisi, että hän antoi kaik­kien
huolien painua hiiteen.
Mitä hän ei suinkaan tehnyt. Hän
"päätti vain toistaiseksi pitää tyhjänpäi­väisenä
sitä, mistä,jehkämj-öhemmin
tulisi sangen vakava asia. Hänen filo­sofiansa
ei tuntenut mitään huonoa on­nea
niin ma.sentavaa kuin oli hyvä hy­my.
"Dann3% poikaseni", sanoi hän mietti-västi
ja heittäytyi vuodettaan vastapää­tä
olevalle untuvapeitteiselle poikkipie*
nalle, '-sinä et "kai tahtoisi valehdella
minuile, Danny?"
''Herra varjelkoon", vastasi Dannj'
moittien, '"tiedätte kyllä, sir, ettei se ole
tapojani." Ja hän lisäsi itsekseen: ' m i ­ten
hitossa nyt ovat asiat? "
"Sano sitten totuudenmukaisesti mi­nulle,
Danny; oletko ko^l^an nähayt
kummitusta?"
*'Ei-e!" Dari;iy katsoi olevansa oikeu­tettu
pitämään kysymystä pilana.
'•Kummitusta, joka on saanut parran
tultuaan kummitukseksirl^anny?''
''•Ee^", sanoi Danny edellieen, antaen
mielellään huvittaa itseään, jos "härt
itse" suvaitsi laskea leikkiä.
'Semnioksi'^ jatkoi Rourke ja ry-
^ pisti hieman otsaansa, ''senkioksi että
-minä olen sen nähnvt, 6ikä siitä ole vielä
viittä minuuttia kulunut."
^ -
' ''KerraivMätin minä - miehen kuollee­na
taistelukentälle, Danny — miekan-pisto
läpi ruumiin^^ hän oli luojansa
unohtanut roisto, mutta minä tapoin:
hänet rehellisessä taistelussa, säilä vas­ten
säilää jä ilman etuisuuksia . >. . M u t ­ta
tänä kauniina aamuna, kenen saan
nähdä sipsuttavan mäihinnousupörtail-la,
ellen hänen haamunsa, niin elävänä
ku:n suinkin ja varustettuna Ict)meana.
uudella parralla?''
'*E-e", tuli epäuskoisesti. -
Rourke rypisti kärsimättömästi kul-makarTOjaan.
*'Des Trebesin^V lisäsi
hän selittäen.
, , ^ ^ E ~ ! " ; , - • , - •
''Veikene, papukaija! Eikö sinulla
ole mitään muuta sanaa tietämättömyy­tesi
kurjassa, sanakirjassa kuin *'E-e-e?"
Annanko minä sinulle palkan, jotta
kaakottaisit kuin kana, kun alennun
puhumaan kanssasi? Ota onkeesi, tyh-meliirii!"
sanoi Rourke, kun Danny
peljästyneenä aiikaisi suunsa aikoen i l ­meisesti
työntää esiin vastaanpanevän
^e-e!' ''Raakota kerran vielä, ja sinä
lennät hytinikkunasta leveään ja ru­maan
Hughliin ^uottäatsesi jollakin näl­käiselle
krokotiilille vatsanväänteitä . . .
Kas niin, 3-1Ö5, lurjus, ja vie terveiseni
muonitusmestarille ja piydä, että hän
antaisi minun nähdä matkustajatuette-
Palvelija totteli huolellisen kiireesti.
Jäätyään yksin tarkasti Rpurke huo­lellisesti
revolverinsa' ja saatuaan var­muuden
siitä, että se oli täysin kunnos­sa
ja kaikki sen kuusi kamaria ladat­tuina,
pani ^an sen taskuunsa' ja is­tuutui
miettimään, ollen hämärästi tie­toinen
viimeisistä ulkoa kuuluvista ää­nistä,
jotka ilmaisivat, että laiva nosti
ankkuriaan.
Oiiko yhdennäköisyys vain sattuma?
Se näytti tuskin luultavalta. Se Des
Trebes, jonka hän oli tuntenut, kuului
niin huomattavasti tavallisesta, ranska­laisesta
eroavaan tyypiiii, ettei edes par­ta
voinut täydellisesti muuttaa hänen
muotoaan. Oli muuten sangen otaksut­tavaa,
että Des Trebes mrs. Prynnen
epäonnistumisen jälkeen jälleen ryhtyisi,
toimeensa joukkueen johtajana. Jos
irlantilaisen äsken näkemä henkilö to­laankin
oli Des Trebes, oli todellakin
olemassa kaikki mahdolliset edellj^tyk-set
siihen, ^ t ä loppuluku kertomuksessa
irlantilaisen ja Tulenliekin yhteisistä
vaiheista tulisi tapahtumarikkaaksi.
'•On yhtä mahdollista, että en erehdy,
kuin sekin, että niin teen", myön.si
Rourke. "'mutta tunnen itsessäni, että
teen viisaasti pitämällä jnölemmät sil­mäni
auki siihen j^äivään saakka, jol­loin
vapaudun tuo.sta kirotusta kivestä".
Dannyn koputus vei hänet ovelle.
"Mpngsere Raone de Hyeres"'. tie­dotti
palvelija hengästyneenä. "Se on
hänen nimensä, .sanoo muonitusmestan,
sn. •/, . ^. .
•'Vain niin", vastasi Rourke epäillen.
' M u t t a ehkä muonitusmestari erehtyy
— on saanut vääriä tietoja."
XXIX.
Vaikkakaan irlantilaisen epäilykset ei-'
_yät sanottavasti vähentyneet matkan
varrella, täytyi hänen kuitenkin, kun se
kului sen enemmittä tapahtumitta, pää­tyä
.«riihen, että jos monsieur de Hj^eres
todellakin oli varakreivi Des Trebes,
niin näytti hän,omituista kylläkin tyy­tyvän
siihen, että aika kului.
Rourke dli kuitenkin nähnyt ibmeel-lisempiäkin
asioita kuin oli se, että
toinen ihminen nä}i:ti olevan toisen kak-soisolen
to. Ja lukuunottamatta tätä* t i ­lapäistä
yhdennäköisyyttä ei de HyereiS
antanut härtelle mitään* aihetta uskoa,
että hän oli toinen kuin oli flmoittanut
olevansa. Ransl^aiaisen esiintyminen
oli iv^-ntä j a tahdi|vasta; h ä n näyttiiytyi
vapaasti kannella, muita ei tehnyt mi­tään
huomattaA^aäy-ritystä vakoillakscen
irlantilaista, jonka kimssn luin ujostele-niattomasti,
kuten laL\'alla on tapana,
vailnoi kohteliaita, mutta x^älinpTtämäi-tömiä
t^irvehdyksiä. Vain yhden ainoan
kerran puhuivat he tdisfensii kanssav
ja tällöin oli se de Hyeres'itse^ joka tuli
suoraan irlahtilaisen luo ilmeisesti aikoen
saada aikaan keskustelun-,
Tämii tai>ahtui eräänä iltana, kun
Rourke istui käv^lykannella jjoltellen
iltapäiväsikariansa. De Hyeres tuli ylös
s:ilongin portaita, loi pikaisen katseen
ympärilleen ja astiii sitten irlantilai.sen
luo sytyttämätön savuke sorniiensa vä-.
• Iissä. •
Rourke puolestaan silmäsi nopeast i
kannelle kummallakin puolellaan 'ja nä­ki
tyydytyksekseen, että i|e olivat kah­den.
Hän muutti asentoaan, niin että
revolveri oli pikaisesti saatavissa, ka­risti
tuhkan sikaristaan ja ojensi .sen
vaieten, kuten kohteliaisuus vaati.
Ransk-alainen kumarsi, sytytti savuk­keensa,
veti sy\'än haiun ja antoi sika­rin
takaisin kohteliaasti; kiittäen. Hän
.seisoi hetken hiljaa ja silmäili aavaa,
tummaa vedenpintaa, minkä jälkeen hän
aivan rauhallisesti huomautti:
' E l l e n erehdy j ori minulla kunnia pu­hua
le Colonel Rourken, Kunnialegioo­nan
ritarin kanssa?" •
'"Ette erehdy, monisieur", vastasi
Rourke, jä suorsUkaisesti.mH:^ hänestä
joskus oli edullista, ja terävästi katsoi /
hänen mieheen lisätessäänr *'Ja infnä
puolestani luulen, että minulla on il<*
nähdä jälleen Vicomte des Trebes?"
"Des. Trebes, monsieör?" .
Ranskalainen katse ilmaisi teekente-lemätöntä
kumamstusta:. •
'"Ei, monsieur,. te erehdytte", jatkoi
hän tä3'sin vaivattortiasti, "'olen tosin
ranskalainen, mutta en voi kerskua mil­lään
arvonimellä. Nimeni öEtRaoiil de
Hyeres."
'"Vai niin"', sanoi irlantilainen, 'ereh­dykseni
johtui yhdennäköisyydcstänp. •
varakreivin kanssa. P5'ydän anteeksi,
monsieur."
'vEitarvitse, paras sir . . . Des Trebes?
' N i m i tuntuu minu.sta tutulta. Muiste­len
lukeneeni jostakin, ettii varakreivi
Des Trebes kuoli keväällä. • - Tuni^is.s;<
.se k a i \ i l i ? . . . H ä n e n kuolemansa oli
äkillinenj muuta en muista."
"Todellakin?" sanoi Rourke kuivHsti.
:**Niin, sehän on mahdollista. Vara­kreivi
vietti sellaisia elämää kuin viettä-v^
ät ne, joitä kohtaa äkillinen kuorehia,''
De H3'eres muutti keskustelun aihetta,
ja tehtyään joitakin välinpitämättlimiii
huamautuksia ilmasta ja tuulestanieni -
hän tiehensä, nähtävästikin etsimiiiin
englantilaista tyttöä, jota hän ahkerasti
hakkaili.
Lähempi larkastelti oli osoittanut. e:tä
tämä oli tavattoman kaunis tyttö,-vaik­kakin
Rourke. siitä huoliinätta* etlä hiin
sanomattomasti ihaili' tätä, olT tarkoi-tiik^
eriisesti välttänyt h»ntä. - Tämä ta­pahtui
pelkästä yarovaisuu^lesta. sillii
hän epäili; de HyöresiA' ja: t y t ön tutta­vuutta.
Viimeksimainittu n%^tti olevan
rakastettava, teeskentielemätönj orpi> ;
nuori'englannitar, joka asui eHiäii sedän
luona RangQonissa, minne hän nyt pa­lasi
käynniltään ystävien luona Sim-lassä.
Matkustajaluettelossa, oli-hänen
nimenään Emilia Pynsent. Mutta ir­lantilainen
piti jäi-kexämpänä kieltäytyii
hänen tuttavuutensa tuottamasta huvi.--
ta, niin kjiuan kuin hän antoi ranska­laisen
esiintyä ritarirtäan.
Kaikenkaikkiaan oli .iliatka Rourkcs-ta,
kuumuuden ja hänen oman eri'^äy-tyneisyytensä'
vuoksi, melkoisen epäoh-nistunuty
mikäli se koski setfräelähiiiä
laivalla. 'Hän • seuruisteU ^enhnmäkseen
itsensä ja Dannyn' kahSsaj:ja tunteak­seen'
itsensä täysin levolliseksi muUtti '
hän taktiikkaa Tulenliekin suhteen; ja-