1943-11-20-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1 4
»
(
Sivu 10 LAUANTAINA, ÄIARJIASKUUN 20 PÄIVÄNÄ
Viftin jälkeen
Istuu perhon siiven päällä
keiju hiljaa nyyhkien.
Siro ruumis, vavahtelee, —
vait on perho, miettien —.
Tuhuu keiju haikein äänin:
— Kuin mua eilen kohtelit?
Kotiin tulit kukkamaista, —
kovin varmaan vijtasitl
Ilakoiden riennän luokses,
suuta sulle suihkaisen.
Huomaan: suli* on silmät harmaat,
kovin naama punainen.
Tiedustelen- vointiasi,
osaa ottain huoliisi,
katsot niua -untelosti
sitten vastaat vainen: — Nihl
AIN'ELrSABETH PENNANEN'.
kelin,^koettaen näyttää h>-vin miehekkäältä.
Minä seurasin perässä. Siel
tä me yhdessä vyörytimme tyhjän
tynnyrin perunamaan laitaan, käänsimme
pystyyn pohja ylöspäin. Sit,
ten Kallejalmari haki kätköistää^
muorin vanhan sangattoman padan
ja asetti söh kumoon tynnyrin päälle
Jostain lumppulaatikosta hän löysi
vanhan kahvipannun myssyn, jonka
hän veti padan päälle lakiksi ja niia
oli Mussolini valmis. Kun hän vielä
liidulla laittoi sille suun, padan kor-va
oli nenä, niin täytyi minun tun-iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiHiiiiiiiiinrriit
''r^^-^^z "'f™"
^ kum olikm* Mussolinin
NAISET HUOMS
Kuulkaa mitä miehet sanoo!
Ainoastaan kaksi, siinä kaikki, MINÄ ja HÄN.
On ainoastaan kahdelle siinä kalkki, loput saa jäädä ilman, siinä
kaikki. Minulle saa kirjoittaa nimellä MINÄ ja hänelle saa kirjoittaa
nimellä HÄiN. Kaikki kirjeet katsotaan, mutta parhain vain vastataan;
Koettakaa kuka voittaa, ei ole siinä kaikki!
. Osoitteella:
MR. MINÄ, Box 246, Hearst, Ontario
MR. HÄN, Box 246, Hearst, Ont.
' V / T E I D Ä N muori Q H nyt ollut jon-
-•'^"*'kun aikaa hyvin onnellinen ja
On yhtä vahingollista aina uskaltaa
ja aina peljätä; on yhtä vahingollista
omistaa paljon kultaa kuin ei ollenkaan;
on yhtä vahingollista olla liiaksi
vaiti kuin liiaksi puhuakin, — Pet-ronius.
• Ihailetko naista, joka "rakastaa*
miestä niin, että vaikka tämä käskisi
hakea tupakkaansa tulen helvetistä,
hän tekisi sen?
kahdestoista luku seitsemäs jae?''
'•'Kyllä, kyllä", vastasi Jussi hermostuneena.
"Kuulkaa sitten: 'Sinä olet se
mies'!"
Jussi tuijotti kuin mielipuoli eteensä.
"Olkaa niin ystävällinen ja toistakaa
se uudelleen", hän sai vihdoin sanotuksi.
"Oliko se varmasti oikea
kohta, jonka äsken luitte?"
"Se oli Toisen Samuelin kirjan kahdestoista
luku, seitsemäs jae'', vastasi
nainen hiukan kärsimättömällä äänellä.
Jussi vilkaisi sähkö&anomaan. Oikea
kohta se tuntui olevan.
" 'Sinä olet se mies' ", toisti nainen
vielä kerran.
Jussi sulki puhelimen sanottuaan ensiksi
naiselle tuhannet kiitokset ja
kiiruhti sitten lähimpään sähkösano-matoimistoon,
josta hän lähetti seuraan
ilmoituksen:
"Neiti Tuula Varanko,
Viipuri, Linnankatu 9.
Tulen heti
Jussi."
Kiitos
Vilpitön kiitos teille kaikille iloi- ,
sesta yllätyksestä, jonka järjestitte!
I kotiini marraskuun 2 päivänä syn- ?
I tymäpäiväni johdosta. Kaunis kii- |
itos lahjoista, kauniista kahvipöydäs-1
? tä sekä illan emännille ja homman ?
" alkuunpanijoille. ;
Kiitos kaikille kaikesta. f
Ystävyydellä aina muistaen, |
-)-0
Se tapahtui tässä nelisen viikkoa
sitten, perunan ylösottoaikana. Vaari
oli jostain tuntemattomasta syystä
saanut niskansa niin kipeäksi ettei
voinut mennä perunamaalle. Kävellä
hän kyllä sinne kykeni, mutta
kumartaa hän ei voinut. Niin jäi
koko iperunannosto minun ja muorin
tilille. ' '
Edellisenä päivänä oli jo kaikki
pärekopat, korit ja säkit katsottu valmiiksi.
Käsikärryjä voidellessani sanoi
muori minulle, että rasvaappa
vain poika nivusesi myös, jos meinaat
niinkuin päjätä perunannostoissa. Sen
jälkeen hän meni saunaan, jossa vaari
makasi pihkahauteet niskassa.
Kallejalmari oli myös katsonut oman
pikkukorinsa valmiiksi. Hän on ollut
taas täällä minun kiusakseni koko
kesän. Hän on nyt siinä viiden
ja kuuden välillä oleva, iipin, kolme
jalkaa korkea ja partaa vaille —
mies. Ainakin itsensä ja muorin mielestä.
Aamulla sitten kahvia juotaessa
antoi muori komennuksen vaarille tä-mänlpäiväiseksi
kokiksi, koska ei kerran
k>-€nnyt perunamaalle. Vaari
vähän luimisteli ja meinasi panna
kampoihin, mutta muori sanoi että
ei tule enää pihkaa vaarin niskaan jos
et tottele, niin vaari suostui, saatuaan
ensin muorilta ohjeet mitä tulee
laittaa. *^
Päästyämme pellolle riuhtaisi muori
päällyshameenisa ylös, kääräisi liepeet
vyön alle ja alkoi heti vimmatusti
kaivaa. Minä en ollut vielä
päässyt kunnon alkuunkaan kun hän
oli jo puolivälissä penkkiä, huutaen
minulle että tuletko sinä sieltä. Minä
otin sen vähän niinkuin moitteeksi
ja panin kaikkeni liikkeelle. Tuntiin
minua. Minä muistelin kaikkia voimakkaita
jumalia, lopuksi minä huusin
avuksi Vetehistä, niinkuin hän nyt
muka kuulisi maassa tonkivan' poro-kouran
volinoita. — Ei apua. . Selkää
pakotti, muita tuppasi kynsien alle,
korvissa humisi ja silmät olivat
pullistua ulos päästä siinä tulisessa
pyllistelyssä. Ajattelin jb' karhuissa-.
ni viimeisen loppuni olevan käsissä,
kun sydäntä särkevä hätähuuto viilsi
halki ilman. Muori oli taas pääs- '
syt penkkinsä-päähän ja aikoi nousta ,
ylös, vaan selkä ei ottanutkaan oije-takseen,
vaan täytyi mummoraukan
painua takaisin kumaraan. Silmänräpäyksessä
olin hänen luonaan ja
nostin muorin hellävaroen syliini ja
kannoin hänet sisälle. Nyt oli meillä
kaksi sairasta, ja perunat maassa.
Kauhuissani a!ja'ttelin, että jos n5rt tulee
pitkät sateet niin perunoitten käy
hullusti. Menin takaisin perunamaalle,
mutta kaivamisesta ei tullut
mitään^ kun vähän väliä toinen tai
toinen huusi aipiia. Vaarikin oli tullut
huonommaksi, eikä kyennyt edes
itseään auttamaan. Kallejalmari oli
puikkinut omille teilleen.
Päivällisajaksi saapui Kallejalmari
nälissään ja pyysi syömistä. Söimme
mitä käsiimme sainame. Hän oli hyvin
tietoviisaan näköinen siinä syödessään
ja silmää vinkaten sanoi minulle
puoliksi kuiskaten, että jos minä
auttaisin häntä niin hän takaa että
perunat tulevat ylös vielä tänä iltana.
Olin jo sanomassa hänelle pahan
sanan, kun samassa tuli mieleeni hänen
aikaisemmat kujeensa, niin että"
pieni toivonkipinä välähti päässäni.
Kysyin noin niinkuin ivalla, että millä
sinä ne sieltä nykäset ylös vielä tänä
iltana sellaisen joukon perunoita.
Hän vaan muikisti suutaan ja sanoi:
"Auta niin näet.'' Kun olimme syöneet
vinkkasi hän minUa ulos. En
malttanut olla kysymättä, että millä
Mutta sitä minä en vielä ymmärtänjt
mitenkä tuo perunoita kaivaa.
Tämän -jälkeen hän pyysi minua
hakemaan muorin maapan, sanoi että
hän ei itse uskalla jos muori sattuisi
huomaamaan. Hän sanoi kerran y-rittäneensä
ja muori huomasi ja hän
päätti että ei yritä toista kertaa. Haettuani
maapan Kallejalmari pystjlii
sen perunamaan toiseen laitaan,-varsi
tietysti alaspäin, veti maapan langat
hiukan jakaukselle, etsi vanhan
mädänneen •siemeriperunan, sitoi sen
joillain tavalla kuin nenäksi, M i
vanhoja rukiin olkia ja sitoi niistä
jonkinlaiset olkapäät ja kädet huitomaan.
Minulta pääsi makea nauru,
sillä en ole pilakuvissakaan nähnyt
paremmin varustettua Hitleriä. Minun
teki mieleni ottaa poika syliini
ja pyytää häneltä anteeksi kaikki hänen
minulle tekemänsä ilkeydet.
Nyt ei ollut muuta edessä kuin että
mitenkä nuo kuvatukset ottavat
perunat ylös. Mutta ylpeyksissäni
en voinut sitä enää kysyä.
Kaiken tämän touhun jälkeen sanoi
Kallejalmari • minulle, että nyt
saat mennä katsomaan kuinka muori
ja vaari voivat, lähtien itse astelemaan
hyvin suurena miehenä portista
ulos.
Noin puolen tunnin perästä hän
palasi suuren poikalauman edessä, komentaen
kuin sotapäällikkö: Seisl
Joukko jaettiin kahteen osaan, heitä
tuli kahdeksan kumpaankin joukkoon.
Sitten hän valitsi toisesta joukosta
päällikön ruveten itse toisen
joukon päälliköksi. Vaikka kaikki
toiset poijat olivat Kallejalmaria vanhempia,
tottelivat he kaikki häntä;
se minua hiukan kummaistutti. Hän
nimitti toisen joukon Neuvostoliiton
armeijaksi, ja toinen oli Amerikan ja
Englannin yhdistynyt armeija. Sit-ei
kuulunut muuta kuin 'mullan rapina
ja hirveä ähkyminen. Minä koe- ^o^^stilla hän ne aikoo nyhtää ylös.
TYYNE NIEMI
3IE.\DOW PORT.AGE MAN.i
tin saavuttaa muoria täysin purjein
ia muori pani parastaan pidentääk-seen
välimatkaa. _
Voi taivas! pääsi minulta väkisinkin,
sillä minä aloin väsyä mokomaan
menoon. :Minä hiljaa rukoilin Tapiota,
Sinipiikoja ja Pellervoa apuun,
mutta he eivät näyttäneet kuulevan
"Minä panen Hitlerin ja Mussolinin
asiaan, niin kyllä perunat nousee",
vastasi hän hyvin topakasti. Minä
en tullut tuosta hullua hurskaarn-maksi,
mutta nnnostuin kyllä asiaan,
ainakin uteliaisuuden vuoksi.
Hän lähti hy\^in pontevasti astelemaan
kärryliiteriä kohden pitkin as-
Kittos i
t
Tahdomme lausua sydämellisec?
kiitokset niille vanhoille sekä nykyi-f ^
sille työtovereille ja tovereille, jotka?
yllättivät meidät lokakuun 23 pai-i
vänä omaan kotiimme muuttamisen?
johdosta. i
Kiitos käytännöllisestä lahjasta ja f
< runsaasti katetusta kahvipöydästä. |
I Säilyköön toveruus aina kpskuu-|
I dessamme. l
Saimi ja Matti Kokko
I Toronto Ontario!
JdlTOS
Sydämelliset kiitoksenune teille tuttavat ja toverit, jotka saavuitte yllättämään
meitä omaan kotiimme muuttamisen johdosta, lokakuun 31
päivänä.
Kiitos arvokkaasta lahjasta, jonka jätitte käyntitine muistoksi ja
kauniista kahvipöydästä.
Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille ja kahvinkeittäjälle sekä
tarjoilijoille. Kiitos niille, jotka ottivat osaa. vaart eivät voineet saapua.
SANNI, HAROLD JA T. PÖYHÖLÄ
JU3IBO GARDEN PORT ARTHUR, ONTARIO
Haluan lausua sydämelliset kiitokseni tovereille, ystävillfe, ja tuttaville
siitä rahalahjasta, jonka sain vastaanottaa tullessani takaisin paikka-kunnlle,
Port Williamin Sanatoriumista. •
Kiitos keräyksen alkuunpanijoille. Keräyssumma oli $52.00. Erikoi
nen kiitos myös tovereUIe, jotka olivat laittaneet minulle kodin valmiiksi.
Kaikki tuli minulle suurena yllätyksenä. Olen kaikesta teille suuresti
kiitollinen."
BOX 317
OLGA KAUT
GERALDTON, ONTARIO
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 20, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-11-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431120 |
Description
| Title | 1943-11-20-10 |
| OCR text | 1 4 » ( Sivu 10 LAUANTAINA, ÄIARJIASKUUN 20 PÄIVÄNÄ Viftin jälkeen Istuu perhon siiven päällä keiju hiljaa nyyhkien. Siro ruumis, vavahtelee, — vait on perho, miettien —. Tuhuu keiju haikein äänin: — Kuin mua eilen kohtelit? Kotiin tulit kukkamaista, — kovin varmaan vijtasitl Ilakoiden riennän luokses, suuta sulle suihkaisen. Huomaan: suli* on silmät harmaat, kovin naama punainen. Tiedustelen- vointiasi, osaa ottain huoliisi, katsot niua -untelosti sitten vastaat vainen: — Nihl AIN'ELrSABETH PENNANEN'. kelin,^koettaen näyttää h>-vin miehekkäältä. Minä seurasin perässä. Siel tä me yhdessä vyörytimme tyhjän tynnyrin perunamaan laitaan, käänsimme pystyyn pohja ylöspäin. Sit, ten Kallejalmari haki kätköistää^ muorin vanhan sangattoman padan ja asetti söh kumoon tynnyrin päälle Jostain lumppulaatikosta hän löysi vanhan kahvipannun myssyn, jonka hän veti padan päälle lakiksi ja niia oli Mussolini valmis. Kun hän vielä liidulla laittoi sille suun, padan kor-va oli nenä, niin täytyi minun tun-iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiuiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiHiiiiiiiiinrriit ''r^^-^^z "'f™" ^ kum olikm* Mussolinin NAISET HUOMS Kuulkaa mitä miehet sanoo! Ainoastaan kaksi, siinä kaikki, MINÄ ja HÄN. On ainoastaan kahdelle siinä kalkki, loput saa jäädä ilman, siinä kaikki. Minulle saa kirjoittaa nimellä MINÄ ja hänelle saa kirjoittaa nimellä HÄiN. Kaikki kirjeet katsotaan, mutta parhain vain vastataan; Koettakaa kuka voittaa, ei ole siinä kaikki! . Osoitteella: MR. MINÄ, Box 246, Hearst, Ontario MR. HÄN, Box 246, Hearst, Ont. ' V / T E I D Ä N muori Q H nyt ollut jon- -•'^"*'kun aikaa hyvin onnellinen ja On yhtä vahingollista aina uskaltaa ja aina peljätä; on yhtä vahingollista omistaa paljon kultaa kuin ei ollenkaan; on yhtä vahingollista olla liiaksi vaiti kuin liiaksi puhuakin, — Pet-ronius. • Ihailetko naista, joka "rakastaa* miestä niin, että vaikka tämä käskisi hakea tupakkaansa tulen helvetistä, hän tekisi sen? kahdestoista luku seitsemäs jae?'' '•'Kyllä, kyllä", vastasi Jussi hermostuneena. "Kuulkaa sitten: 'Sinä olet se mies'!" Jussi tuijotti kuin mielipuoli eteensä. "Olkaa niin ystävällinen ja toistakaa se uudelleen", hän sai vihdoin sanotuksi. "Oliko se varmasti oikea kohta, jonka äsken luitte?" "Se oli Toisen Samuelin kirjan kahdestoista luku, seitsemäs jae'', vastasi nainen hiukan kärsimättömällä äänellä. Jussi vilkaisi sähkö&anomaan. Oikea kohta se tuntui olevan. " 'Sinä olet se mies' ", toisti nainen vielä kerran. Jussi sulki puhelimen sanottuaan ensiksi naiselle tuhannet kiitokset ja kiiruhti sitten lähimpään sähkösano-matoimistoon, josta hän lähetti seuraan ilmoituksen: "Neiti Tuula Varanko, Viipuri, Linnankatu 9. Tulen heti Jussi." Kiitos Vilpitön kiitos teille kaikille iloi- , sesta yllätyksestä, jonka järjestitte! I kotiini marraskuun 2 päivänä syn- ? I tymäpäiväni johdosta. Kaunis kii- | itos lahjoista, kauniista kahvipöydäs-1 ? tä sekä illan emännille ja homman ? " alkuunpanijoille. ; Kiitos kaikille kaikesta. f Ystävyydellä aina muistaen, | -)-0 Se tapahtui tässä nelisen viikkoa sitten, perunan ylösottoaikana. Vaari oli jostain tuntemattomasta syystä saanut niskansa niin kipeäksi ettei voinut mennä perunamaalle. Kävellä hän kyllä sinne kykeni, mutta kumartaa hän ei voinut. Niin jäi koko iperunannosto minun ja muorin tilille. ' ' Edellisenä päivänä oli jo kaikki pärekopat, korit ja säkit katsottu valmiiksi. Käsikärryjä voidellessani sanoi muori minulle, että rasvaappa vain poika nivusesi myös, jos meinaat niinkuin päjätä perunannostoissa. Sen jälkeen hän meni saunaan, jossa vaari makasi pihkahauteet niskassa. Kallejalmari oli myös katsonut oman pikkukorinsa valmiiksi. Hän on ollut taas täällä minun kiusakseni koko kesän. Hän on nyt siinä viiden ja kuuden välillä oleva, iipin, kolme jalkaa korkea ja partaa vaille — mies. Ainakin itsensä ja muorin mielestä. Aamulla sitten kahvia juotaessa antoi muori komennuksen vaarille tä-mänlpäiväiseksi kokiksi, koska ei kerran k>-€nnyt perunamaalle. Vaari vähän luimisteli ja meinasi panna kampoihin, mutta muori sanoi että ei tule enää pihkaa vaarin niskaan jos et tottele, niin vaari suostui, saatuaan ensin muorilta ohjeet mitä tulee laittaa. *^ Päästyämme pellolle riuhtaisi muori päällyshameenisa ylös, kääräisi liepeet vyön alle ja alkoi heti vimmatusti kaivaa. Minä en ollut vielä päässyt kunnon alkuunkaan kun hän oli jo puolivälissä penkkiä, huutaen minulle että tuletko sinä sieltä. Minä otin sen vähän niinkuin moitteeksi ja panin kaikkeni liikkeelle. Tuntiin minua. Minä muistelin kaikkia voimakkaita jumalia, lopuksi minä huusin avuksi Vetehistä, niinkuin hän nyt muka kuulisi maassa tonkivan' poro-kouran volinoita. — Ei apua. . Selkää pakotti, muita tuppasi kynsien alle, korvissa humisi ja silmät olivat pullistua ulos päästä siinä tulisessa pyllistelyssä. Ajattelin jb' karhuissa-. ni viimeisen loppuni olevan käsissä, kun sydäntä särkevä hätähuuto viilsi halki ilman. Muori oli taas pääs- ' syt penkkinsä-päähän ja aikoi nousta , ylös, vaan selkä ei ottanutkaan oije-takseen, vaan täytyi mummoraukan painua takaisin kumaraan. Silmänräpäyksessä olin hänen luonaan ja nostin muorin hellävaroen syliini ja kannoin hänet sisälle. Nyt oli meillä kaksi sairasta, ja perunat maassa. Kauhuissani a!ja'ttelin, että jos n5rt tulee pitkät sateet niin perunoitten käy hullusti. Menin takaisin perunamaalle, mutta kaivamisesta ei tullut mitään^ kun vähän väliä toinen tai toinen huusi aipiia. Vaarikin oli tullut huonommaksi, eikä kyennyt edes itseään auttamaan. Kallejalmari oli puikkinut omille teilleen. Päivällisajaksi saapui Kallejalmari nälissään ja pyysi syömistä. Söimme mitä käsiimme sainame. Hän oli hyvin tietoviisaan näköinen siinä syödessään ja silmää vinkaten sanoi minulle puoliksi kuiskaten, että jos minä auttaisin häntä niin hän takaa että perunat tulevat ylös vielä tänä iltana. Olin jo sanomassa hänelle pahan sanan, kun samassa tuli mieleeni hänen aikaisemmat kujeensa, niin että" pieni toivonkipinä välähti päässäni. Kysyin noin niinkuin ivalla, että millä sinä ne sieltä nykäset ylös vielä tänä iltana sellaisen joukon perunoita. Hän vaan muikisti suutaan ja sanoi: "Auta niin näet.'' Kun olimme syöneet vinkkasi hän minUa ulos. En malttanut olla kysymättä, että millä Mutta sitä minä en vielä ymmärtänjt mitenkä tuo perunoita kaivaa. Tämän -jälkeen hän pyysi minua hakemaan muorin maapan, sanoi että hän ei itse uskalla jos muori sattuisi huomaamaan. Hän sanoi kerran y-rittäneensä ja muori huomasi ja hän päätti että ei yritä toista kertaa. Haettuani maapan Kallejalmari pystjlii sen perunamaan toiseen laitaan,-varsi tietysti alaspäin, veti maapan langat hiukan jakaukselle, etsi vanhan mädänneen •siemeriperunan, sitoi sen joillain tavalla kuin nenäksi, M i vanhoja rukiin olkia ja sitoi niistä jonkinlaiset olkapäät ja kädet huitomaan. Minulta pääsi makea nauru, sillä en ole pilakuvissakaan nähnyt paremmin varustettua Hitleriä. Minun teki mieleni ottaa poika syliini ja pyytää häneltä anteeksi kaikki hänen minulle tekemänsä ilkeydet. Nyt ei ollut muuta edessä kuin että mitenkä nuo kuvatukset ottavat perunat ylös. Mutta ylpeyksissäni en voinut sitä enää kysyä. Kaiken tämän touhun jälkeen sanoi Kallejalmari • minulle, että nyt saat mennä katsomaan kuinka muori ja vaari voivat, lähtien itse astelemaan hyvin suurena miehenä portista ulos. Noin puolen tunnin perästä hän palasi suuren poikalauman edessä, komentaen kuin sotapäällikkö: Seisl Joukko jaettiin kahteen osaan, heitä tuli kahdeksan kumpaankin joukkoon. Sitten hän valitsi toisesta joukosta päällikön ruveten itse toisen joukon päälliköksi. Vaikka kaikki toiset poijat olivat Kallejalmaria vanhempia, tottelivat he kaikki häntä; se minua hiukan kummaistutti. Hän nimitti toisen joukon Neuvostoliiton armeijaksi, ja toinen oli Amerikan ja Englannin yhdistynyt armeija. Sit-ei kuulunut muuta kuin 'mullan rapina ja hirveä ähkyminen. Minä koe- ^o^^stilla hän ne aikoo nyhtää ylös. TYYNE NIEMI 3IE.\DOW PORT.AGE MAN.i tin saavuttaa muoria täysin purjein ia muori pani parastaan pidentääk-seen välimatkaa. _ Voi taivas! pääsi minulta väkisinkin, sillä minä aloin väsyä mokomaan menoon. :Minä hiljaa rukoilin Tapiota, Sinipiikoja ja Pellervoa apuun, mutta he eivät näyttäneet kuulevan "Minä panen Hitlerin ja Mussolinin asiaan, niin kyllä perunat nousee", vastasi hän hyvin topakasti. Minä en tullut tuosta hullua hurskaarn-maksi, mutta nnnostuin kyllä asiaan, ainakin uteliaisuuden vuoksi. Hän lähti hy\^in pontevasti astelemaan kärryliiteriä kohden pitkin as- Kittos i t Tahdomme lausua sydämellisec? kiitokset niille vanhoille sekä nykyi-f ^ sille työtovereille ja tovereille, jotka? yllättivät meidät lokakuun 23 pai-i vänä omaan kotiimme muuttamisen? johdosta. i Kiitos käytännöllisestä lahjasta ja f < runsaasti katetusta kahvipöydästä. | I Säilyköön toveruus aina kpskuu-| I dessamme. l Saimi ja Matti Kokko I Toronto Ontario! JdlTOS Sydämelliset kiitoksenune teille tuttavat ja toverit, jotka saavuitte yllättämään meitä omaan kotiimme muuttamisen johdosta, lokakuun 31 päivänä. Kiitos arvokkaasta lahjasta, jonka jätitte käyntitine muistoksi ja kauniista kahvipöydästä. Erikoinen kiitos homman alkuunpanijoille ja kahvinkeittäjälle sekä tarjoilijoille. Kiitos niille, jotka ottivat osaa. vaart eivät voineet saapua. SANNI, HAROLD JA T. PÖYHÖLÄ JU3IBO GARDEN PORT ARTHUR, ONTARIO Haluan lausua sydämelliset kiitokseni tovereille, ystävillfe, ja tuttaville siitä rahalahjasta, jonka sain vastaanottaa tullessani takaisin paikka-kunnlle, Port Williamin Sanatoriumista. • Kiitos keräyksen alkuunpanijoille. Keräyssumma oli $52.00. Erikoi nen kiitos myös tovereUIe, jotka olivat laittaneet minulle kodin valmiiksi. Kaikki tuli minulle suurena yllätyksenä. Olen kaikesta teille suuresti kiitollinen." BOX 317 OLGA KAUT GERALDTON, ONTARIO |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-11-20-10
