1938-04-23-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ 1938
Puoli Portugalia uskoo asian liiin
olevan ja elää toivossa ja odotuk-
; sessa.'- •, • • • /
Kun Frey Miguel sinä päivänä
erosi Annasta, oli hänellä se varma
vakaumus, ettei koko Portugalissa ollut
sielua, joka tätä hartaammin toivoi
don Sebastianin elävän tai joka
oiili ollut kiihkeämpi osoittamaan
hänelle suosiotaan, jos hän olisi i l mestynyt.
Ja se oli paljon, sillä Por-tu.
L'^al toivorhäntä, niinkuin orja toivoo
vapauttaan. :
.Sebastianin äiti oli Filip-kunin-kaan
sisar, ja sen nojalla Filip-kunin-gas
oli vaatinut ja ottanut itselleen
J^ortugalin valtaistuimen, Portugal
vääntelihen tuon vieraan sortohalli-tuksen
kynsissä, ja itse Frey Miguel
(Ie Souza, syvästi ja kiihkeästi isänmaallinen
mies, oli ollut ensimmäisiä
niiden joukossa, jotka yrittivät vapautta
isänmaansa. Kun don Anto-hio,
Graton entinen priori, Sebastianin
serkku, rohkea, kunnianhimoinen
ja aloitekykyinen mies, oli nostanut
kapinan, oli Frey Miguel ollut hänen
toimeliain kannattajansa. Siihen aikana
Frey Miguelilla, joka oli munkkikuntansa
Osapiirin päämies, opistaan
ja asiantuntemuksestaan kuuluisa
ja joka oli ollut don Sebastianin
sielunpaimen ja don Antonion rippi-isä,
oli suuri vaikutusvalta Portugalissa.
Tätä vaikutusvaltaansa hän
käytti finkimättä vallantavoittelijan
hyväksi, johon hän oli kovin kiintynyt.
Sitten kun Alban herttua oli
tuhonnut don Antonion maajoukon
ja Santa Cruzin markiisi oli hajoitta-nui
hänen laivastonsa Azorien luona
vuonna 1582, tunsi Frey Miguel asemansa
hyvin vaaralliseksi aktiivisen
osanottonsa vuoksi kapinaan. Hänet
vangittiin ja hän virui kauan vankeudessa
Espanjassa. Lopulta, koska hän
ilmoittr katuvansa tekoaan ja koska
Filip II. joka tunsi miehen kyvykkyyden
ja ansiokkuuden, hallisi kiinnittää
hänet itseensä kiitollisuudella, hänet
laskettiin vapaaksi , j a määrättiin
kappalaiseksi Santa Maria la Realin
luostariin, missä hänestä nyt oli tullut
Itävallan Anna-prinsessan rippi-isä,
neuvonantaja ja uskottu.
Mutta hänen kiitollisuutensa Filip-kUningasta
kohtaan ei ollut niin syvä,
että se olisi muuttanut koko hänen
mielenlaatunsa, että se olisi sammuttanut
hänen uskollisuuttaan vallantavoittelijaa,
don Antoniota kohtaan —
joka väsymättömän kunnianhimoisena
ulkomailla lakkaamatta vehkeili
Filipiä vastaan ^ tai laimentanut
hänen palavaa isänmaanrakkauttaan.
Hän uneksi alituiseen Portugalin vapautumista,
kotimainen ruhtinas Valtaistuimella.
Ja koska Anna kiihkeästi
toivoi, mikä toivo päivä päivältä
kasvoi melkein varmuudeksi,
että Sebastian yhä oli elossa ja fcer-»
ran saapuisi vaatimaan kuningaskuntaansa,
niin rtuo kaksi Madrigalissa,
tuossa suuren elämänvirran rauhallisensa
]wukamassa, kiintyivät yhä
enemmän loisiinsa.
alutta kun vuodet kuluivat ja .Annan
rukoukset yhä pysyivät kuulematta
eikä vapauttajaa kuulunut,
niin alkoi hänen toiveensa taas heiketä.
Vähitellen hän taas jxilasi entiseen
mielentilaansa, missä aiUoa toivo '
oli jpäästä tulevassa eliimiissä, yhtymään
tuntemattomaan rakastettuun.
Eräänä ihana keräällä 1594 —
neljä vuotta sen jälkeen kun Sebastia-
TUTKIMUKSISSA on saatu selville,
että ruutikaasu siinä tuokiossa,
kun pyssy laukeaa, puristautuu luodin
edelle pyssynpiipussa.
2ÄAFAEL S A B A T I NP
nin nimi ensi kerran oli mainittu papin
ja prinsessan välisessä keskustelussa
— Frey Miguel käveli pääkatua
pitkin Madrigalissa, tuossa pienessä
kylässä, jonka kaikki asukkaat
hän tunsi, kun hän yht'äkkiä kohtasi
muukalaisen. Muukalainen olisi joka
tapauksessa herättänyt hänen huomiotaan,
mutta mies näytti munkin
silmiin jotenkin tutulta, hänessä oli
jotakin, mikä herätti epämääräisiä
muistoja arnmoisista ajoista. Hänellä
oli päällään kulunut kaupunkiiaispor-varin
puku; mutta h ä n ^ olemuksessaan
ja katseessaan, hänen sotilaallisessa
ryhdissään ja partaisen leukansa
asennossa oli jotakin, mikä ilnriaisi
, hänet muuksi kuin mitä vaatteet
osoittivat. Hänen olemuksessaan i l meni
pelottomuus ja varmuus.
Molemmat pysähtyivät, kumpikin
tuijotti toiseensa, muukalainen ~
joka hämärtyvässä valossa näytti voivan
iältään olla missä hyvänsä kolmenkymmenen
ja viidenkymmenen
välillä — heikosti hymyillen, munkki
ymmällä otsaansa rypistäen. Sitten
mies otti päästään leveälierisen hattunsa.
''Juftiala varjelkoon teidän isälii-syyttänne",
sanoi hän tervehtien.
"Jumala varjelkoon teitä, poikani",
vastasi Frey Miguel, yhä miettiväisenä.
''Minusta tuntuu siltä kuin
olisimme tavanneet ennen toisemme.
Olemmeko?"
, "Vieras nauroi. "Vaikka kaikki
maailma unohtaisi, niin pitäisi ainakin
teidän isällisyytenne muistaa minut."
Ja silloin Frey Miguel vetäisi äk-kiä
henkeään. "Taivas varjelkoon!"
hän huudahti, laskien kätensä miehen
olkapäälle ja katsoen syvälle rohkei-hin,
harmaisiin silmiin. "Mitä te täällä
teette?"
"Olen piirakanpaistaja."
"Piirakanpaistaja ? Teko ?"
"Onhan pakko elää, ja se on kunniallisempi
ammatti kuin moni muu.
Olin Valladolidissa, kun sain kuulla,
että teidän isällisvytenne oli kappalaisena
täkäläisessä luostarissa, jä
silloin minä entisiä aikoja — onnellisempia
aikoja — onnellisempia aikoja
— muistellen ajattelin, että ehkä teidän
isällisyytenne soisi minulle kannatustaan."
Hän puhui huolettoman
ylimielisellä äänellä, jossa oli puoleksi
ilkamoiva sävy.
"Varmasti,.." aloitti pappi, mutta
jätti sanansa kesken. "Missä on
liikkeenne?"
"Aivan tämän kadun varrella. Suoko
teidän isällisyytenne minulle kunnian?"
l.Frey Miguel kumarsi, ja he lähtivät
yhdessä astelemaan katua pitkin.
Kolmena seuraavana päivänä luos-.
tarilaiset näki\^t munkin vain messun
toimituksessa., Mutta neljännen päivän
aamuna hän meni suoraa päätä
sakaristosta vastaanottohuoneeseen,
ja huolimatta siitä, että vielä pii kovin
varhainen, pvysi saada tavata
prinsessaa.
"Teidän ylhäisyytenne^', hän sanoi,
"tuon suuria uutisia; uutisia, jotka
tulevat ilahduttamaan sydäntänne".
Prinsessa katsoi häneen ja näki hänen
kuopalle vajonneissa silmissään kuumeisen
välkkeen, sairaalloisen punan
häivän hänen, ulkpnevilla poskipäil-lään.'
"Don Sebastian elää. Oien
nähnyt hänet:" ^
Hetken aikaa prinsessa tuijotti hä^
neefi aivan kuin el olisi käsittänyt.
Sitten hän kalpeni niin, että hänen
kasvonsa tulivat yhtä valideiksi kuin
hänen; otsallaan oleva nunnan pää-'
htne: hänen hengityksensä kulki heikkona
vikinänä, hän jäykistyi ja hoiperteli..
ja estääkseen itseään kaatumasta
tarttui kiinni rukoustuolin sel-
• känojaah. Frey Miguel -.huomasi olleensa
varomaton, kun niin äkkiä i l moitti
asian, ja ettei hän ollut arvannutkaan,
miten hartaasti prinsessa oli.
. kiintynyt piileskelevään ruhtinaaseen,
ja hetken aikaa häntä peloitti, että
prinsessa pyörtyisi.
"Mitä sanottekaan? Voi, mitä sano
ttekaan?" valitti prinsessa, silmät
puoliummessa.
Pappi toisti uutisensa hillitymmin,,
varovaisin sano in, ponnistaen kaiken
ajatusvoimansa vahvistaakseen hänen
hermojaan. Vähitellen- prinsessa,
sai kiihtymyksensä asettumaan.
"Ja sanötteko te nähneennekin hänet?
Voi!" Väri palasi taas hänen
kasvoilleen, hänen 'silmänsä hehkuivat,
ja hän kysyi riemukkain ilmein:
"Missähän on?"
"Täällä. Täällä JVTadrigalissa,"
"Madrigalissa?" Anna oli aivan
hämmästynyt. "Mutta mitä varten
Madrigalissa?" :
"Hän on ollut Valladolidissa ja siellä
kuullut, että minä— hänen entinen
sielunpaimenensa ja neuvonantajansa
— olen pappina täällä Santa Maria
la Realissa, Hän tuli minua tapaamaan.
Hän tuli valepukuisena, Gabriel
de EspinOsa-nimisenä, ja asettui
tänne piirakanpäistajaksi, kunnes hänen
katumusaikänsa on ohi ja hän on
vapaa • ilmestymään: kärsimättömänä
odottavalle kansalleen."
Tämä oli Annalle järkyttävä ja
huumaava uutinen. Se saattoi hänen
mielensä myllerryksiin, se teki hänen
sielustaan hurjan toivon ja kammottavaa
pelon temm.ellysk entän. Unelmien
prinssi, joka i.eljän vuoden aikana
oli alituiseen askarruttanut hänen
ajatuksiaan, jota hänen haltioitunut,
kiihkeä, haaveileva, kaipaava sydämensä
oli oppinut kalvavan tulisesti
rakastamaan, oli todellinen, elävä
ja lähettyvillä oleva olento, jonka
hän oikein ruumiinsa silmillä saattoi
nähdä. Tä.Tiä tällainen ajatus sai hänet
niin; peloittavan innostukseti valtaan,
ettei hän uskaltanut pyytää
Frey Miguel ia tuomaan don Sebastiania
luokseen. Hän sen sijaan teki
rnunkille joukon kysymyksiä ja sai
siten hyvin seikkaperäisen kertomuksen;
Sebastian oli tappionsa ja pakoon-pääsynsä
jälkeen pyhän haudan nimessä
van non i:t luopuvansa kuninkaallisesta
arvostaan,.jota kantamaan
hän nyt piri itseään arvottomana, ja
sovittavansa sen ylpeyden, joka oli
hänet kaatanut, kuljeskelemalla ympäri
halvassa asussa ja ansaitsemalla
palkkalaisen tavoin leipänsä kättensä
työllä ja otsansa hiellä, kunnes oli
sovittanut rikkomuksensa ja tullut
taas'mahdolliseksi ottamaan takaisin
sen arvoaseman, mihin oli syntynyt.
Tämä kertomus sai Annan aivan
i d i s t ä itkemään. Se sai hänen sankarinsa
kohoamaan vieläkin ylen,
niäs imelnciissa, varsinkin kun tä^^
yleispiirteiseen kuvaukseen seuraavi
na päivinä- lisäUiin yksityiskohtaiset
kertomukset piileskelevän ruhtinaan
. kuljeskeluista jä kärsimyksistä. Vie-dpin,
muutamia viikkoja sen jälkeen
•kuin hän Oli saanut kuulla tuon hämmästyttävän
uutisen ruhtinaan Jlmes^
tymisestä, elokuun alkupäivinä vuon.
na 1594, Frey Miguel ehdotti hänel-le
asiaa, jota hän kaikkein hartaimmin
toivoi, vaikka ei uskaltanut pvy.
; tää. ,. , . ' '
"Olen kertonut hänen majesteetil-leen,
miten kiintynyt te olette
o 11 u t hänen muistoonsa kaikkina
niinä < vuosina, joina me
olemme uskoneet hänet kuolleeksi, ia
hän ori syvästi liikuttanut. Hän toivoo
saavansa teiltä luvan tulla pohij.
tumaan teidän jalkainne juureen."
Anna punastui leuasta hiusniartoon
asti ja kalpeni sitten uudestaan; hänen
povensa kohoili rajusti. Halun
ja pelon vaiheilla hän lausui hiljaisen
myöntymyksensä.
Seuraavana päivänä Sebastian Frey
Miguelin rhukana saapui luostarin
vastaanottohuoneeseen, missä hänen
ylhäisyytensä oli häntä odottamassa,
häneii kaksi palvelevaa nunnaansa
hienotunteisesti huoneen toisessa
päässä. Hänen malttamattomat arat
silmänsä näkivät sekä katsannoltaan
että , ryhdiltään arvokkaan, keskikokoisen
miehen, joka oli pukeutunut
äärimmäisen yksinkertaisesti, vaikk'
ei kuitenkaan niin kuluneisiin vaatteisiin
kuin missä hän FreyMi^
kohdatessaan oli ollut.
Hänen hiuksensa olivat vaalean
ruskeat — väri, joksi noin viisitoista
vuotta sitten Afrikkaan ^rjehtineen
pojan kultakutrit hyvinkin olivat voineet'
haalistua — hänen partansa
kastanjanruskea ja siimat hannaat
Hänen kasvonsa olivat kauniit, mutta
paitsi silmien väriä ja nenän kaarevuutta
ei niissä ollut havaittavissa ainoaakaan
Itävallan hallit
ominaista tunnusomaista ja rumentavaa
piirrettä, vaikka don Sebastian
äitinsä puolelta polveutui siitä sovusta.
' Hattu kädessään hän lähestyi prinsessaa
ja lankesi, toiselle polvelleen i -
nen eteensä.
"Olen • tullut kuulemaan teidän jf^
häisyytenne määräyksiä", hän sanM'
, Anna koetti pysyttää tutisevia '
viaan ja vapisevia huuliaan vakavina.
"Tekö olette Gabriel de Espin
joka olette tullut Madrigaliin asä
tuaksenne tänne piirakanpäistajaksi?"
kysyi hän mieheltä.
"Teidän ylhäisyytenne palvelut-seksi."
^
• "Olkaa sitten tervetullut. v^w»
uskon,että kaikista ammateista^»
himmän ymmärrätte piiral
jan* tointa."
Polvistunut mies kumarsi kaunis»
päätään ja huokasi syvään.
"Jos aikaisemmin elämässäni o
ollut pystyvämpi erääseen toiseen
mattiin, ei minun nyt olisi pa'^'^'^
harjoittaa."
Prinsessa kehoitti häntä sitten
semaan, jonka,jälkeen heidän^
nen seurustelunsa tällä ensi ^
oli hyvin lyh>i.. Pii*nP^^^
poistui Iu.vaten tulla pian uudfr
ja prinsessa sitoutui toimittama^
nen liikkeensä luostarin suoie u
J a suosioon.
SÄHKÖPUHDIST.AjA.{;f„
pölyn ja kaikenlaisen noyi»^
joituskoneesta, ilmoitetaan
hiljattain.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 23, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-04-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380423 |
Description
| Title | 1938-04-23-06 |
| OCR text | Sivu 6 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ 1938 Puoli Portugalia uskoo asian liiin olevan ja elää toivossa ja odotuk- ; sessa.'- •, • • • / Kun Frey Miguel sinä päivänä erosi Annasta, oli hänellä se varma vakaumus, ettei koko Portugalissa ollut sielua, joka tätä hartaammin toivoi don Sebastianin elävän tai joka oiili ollut kiihkeämpi osoittamaan hänelle suosiotaan, jos hän olisi i l mestynyt. Ja se oli paljon, sillä Por-tu. L'^al toivorhäntä, niinkuin orja toivoo vapauttaan. : .Sebastianin äiti oli Filip-kunin-kaan sisar, ja sen nojalla Filip-kunin-gas oli vaatinut ja ottanut itselleen J^ortugalin valtaistuimen, Portugal vääntelihen tuon vieraan sortohalli-tuksen kynsissä, ja itse Frey Miguel (Ie Souza, syvästi ja kiihkeästi isänmaallinen mies, oli ollut ensimmäisiä niiden joukossa, jotka yrittivät vapautta isänmaansa. Kun don Anto-hio, Graton entinen priori, Sebastianin serkku, rohkea, kunnianhimoinen ja aloitekykyinen mies, oli nostanut kapinan, oli Frey Miguel ollut hänen toimeliain kannattajansa. Siihen aikana Frey Miguelilla, joka oli munkkikuntansa Osapiirin päämies, opistaan ja asiantuntemuksestaan kuuluisa ja joka oli ollut don Sebastianin sielunpaimen ja don Antonion rippi-isä, oli suuri vaikutusvalta Portugalissa. Tätä vaikutusvaltaansa hän käytti finkimättä vallantavoittelijan hyväksi, johon hän oli kovin kiintynyt. Sitten kun Alban herttua oli tuhonnut don Antonion maajoukon ja Santa Cruzin markiisi oli hajoitta-nui hänen laivastonsa Azorien luona vuonna 1582, tunsi Frey Miguel asemansa hyvin vaaralliseksi aktiivisen osanottonsa vuoksi kapinaan. Hänet vangittiin ja hän virui kauan vankeudessa Espanjassa. Lopulta, koska hän ilmoittr katuvansa tekoaan ja koska Filip II. joka tunsi miehen kyvykkyyden ja ansiokkuuden, hallisi kiinnittää hänet itseensä kiitollisuudella, hänet laskettiin vapaaksi , j a määrättiin kappalaiseksi Santa Maria la Realin luostariin, missä hänestä nyt oli tullut Itävallan Anna-prinsessan rippi-isä, neuvonantaja ja uskottu. Mutta hänen kiitollisuutensa Filip-kUningasta kohtaan ei ollut niin syvä, että se olisi muuttanut koko hänen mielenlaatunsa, että se olisi sammuttanut hänen uskollisuuttaan vallantavoittelijaa, don Antoniota kohtaan — joka väsymättömän kunnianhimoisena ulkomailla lakkaamatta vehkeili Filipiä vastaan ^ tai laimentanut hänen palavaa isänmaanrakkauttaan. Hän uneksi alituiseen Portugalin vapautumista, kotimainen ruhtinas Valtaistuimella. Ja koska Anna kiihkeästi toivoi, mikä toivo päivä päivältä kasvoi melkein varmuudeksi, että Sebastian yhä oli elossa ja fcer-» ran saapuisi vaatimaan kuningaskuntaansa, niin rtuo kaksi Madrigalissa, tuossa suuren elämänvirran rauhallisensa ]wukamassa, kiintyivät yhä enemmän loisiinsa. alutta kun vuodet kuluivat ja .Annan rukoukset yhä pysyivät kuulematta eikä vapauttajaa kuulunut, niin alkoi hänen toiveensa taas heiketä. Vähitellen hän taas jxilasi entiseen mielentilaansa, missä aiUoa toivo ' oli jpäästä tulevassa eliimiissä, yhtymään tuntemattomaan rakastettuun. Eräänä ihana keräällä 1594 — neljä vuotta sen jälkeen kun Sebastia- TUTKIMUKSISSA on saatu selville, että ruutikaasu siinä tuokiossa, kun pyssy laukeaa, puristautuu luodin edelle pyssynpiipussa. 2ÄAFAEL S A B A T I NP nin nimi ensi kerran oli mainittu papin ja prinsessan välisessä keskustelussa — Frey Miguel käveli pääkatua pitkin Madrigalissa, tuossa pienessä kylässä, jonka kaikki asukkaat hän tunsi, kun hän yht'äkkiä kohtasi muukalaisen. Muukalainen olisi joka tapauksessa herättänyt hänen huomiotaan, mutta mies näytti munkin silmiin jotenkin tutulta, hänessä oli jotakin, mikä herätti epämääräisiä muistoja arnmoisista ajoista. Hänellä oli päällään kulunut kaupunkiiaispor-varin puku; mutta h ä n ^ olemuksessaan ja katseessaan, hänen sotilaallisessa ryhdissään ja partaisen leukansa asennossa oli jotakin, mikä ilnriaisi , hänet muuksi kuin mitä vaatteet osoittivat. Hänen olemuksessaan i l meni pelottomuus ja varmuus. Molemmat pysähtyivät, kumpikin tuijotti toiseensa, muukalainen ~ joka hämärtyvässä valossa näytti voivan iältään olla missä hyvänsä kolmenkymmenen ja viidenkymmenen välillä — heikosti hymyillen, munkki ymmällä otsaansa rypistäen. Sitten mies otti päästään leveälierisen hattunsa. ''Juftiala varjelkoon teidän isälii-syyttänne", sanoi hän tervehtien. "Jumala varjelkoon teitä, poikani", vastasi Frey Miguel, yhä miettiväisenä. ''Minusta tuntuu siltä kuin olisimme tavanneet ennen toisemme. Olemmeko?" , "Vieras nauroi. "Vaikka kaikki maailma unohtaisi, niin pitäisi ainakin teidän isällisyytenne muistaa minut." Ja silloin Frey Miguel vetäisi äk-kiä henkeään. "Taivas varjelkoon!" hän huudahti, laskien kätensä miehen olkapäälle ja katsoen syvälle rohkei-hin, harmaisiin silmiin. "Mitä te täällä teette?" "Olen piirakanpaistaja." "Piirakanpaistaja ? Teko ?" "Onhan pakko elää, ja se on kunniallisempi ammatti kuin moni muu. Olin Valladolidissa, kun sain kuulla, että teidän isällisvytenne oli kappalaisena täkäläisessä luostarissa, jä silloin minä entisiä aikoja — onnellisempia aikoja — onnellisempia aikoja — muistellen ajattelin, että ehkä teidän isällisyytenne soisi minulle kannatustaan." Hän puhui huolettoman ylimielisellä äänellä, jossa oli puoleksi ilkamoiva sävy. "Varmasti,.." aloitti pappi, mutta jätti sanansa kesken. "Missä on liikkeenne?" "Aivan tämän kadun varrella. Suoko teidän isällisyytenne minulle kunnian?" l.Frey Miguel kumarsi, ja he lähtivät yhdessä astelemaan katua pitkin. Kolmena seuraavana päivänä luos-. tarilaiset näki\^t munkin vain messun toimituksessa., Mutta neljännen päivän aamuna hän meni suoraa päätä sakaristosta vastaanottohuoneeseen, ja huolimatta siitä, että vielä pii kovin varhainen, pvysi saada tavata prinsessaa. "Teidän ylhäisyytenne^', hän sanoi, "tuon suuria uutisia; uutisia, jotka tulevat ilahduttamaan sydäntänne". Prinsessa katsoi häneen ja näki hänen kuopalle vajonneissa silmissään kuumeisen välkkeen, sairaalloisen punan häivän hänen, ulkpnevilla poskipäil-lään.' "Don Sebastian elää. Oien nähnyt hänet:" ^ Hetken aikaa prinsessa tuijotti hä^ neefi aivan kuin el olisi käsittänyt. Sitten hän kalpeni niin, että hänen kasvonsa tulivat yhtä valideiksi kuin hänen; otsallaan oleva nunnan pää-' htne: hänen hengityksensä kulki heikkona vikinänä, hän jäykistyi ja hoiperteli.. ja estääkseen itseään kaatumasta tarttui kiinni rukoustuolin sel- • känojaah. Frey Miguel -.huomasi olleensa varomaton, kun niin äkkiä i l moitti asian, ja ettei hän ollut arvannutkaan, miten hartaasti prinsessa oli. . kiintynyt piileskelevään ruhtinaaseen, ja hetken aikaa häntä peloitti, että prinsessa pyörtyisi. "Mitä sanottekaan? Voi, mitä sano ttekaan?" valitti prinsessa, silmät puoliummessa. Pappi toisti uutisensa hillitymmin,, varovaisin sano in, ponnistaen kaiken ajatusvoimansa vahvistaakseen hänen hermojaan. Vähitellen- prinsessa, sai kiihtymyksensä asettumaan. "Ja sanötteko te nähneennekin hänet? Voi!" Väri palasi taas hänen kasvoilleen, hänen 'silmänsä hehkuivat, ja hän kysyi riemukkain ilmein: "Missähän on?" "Täällä. Täällä JVTadrigalissa," "Madrigalissa?" Anna oli aivan hämmästynyt. "Mutta mitä varten Madrigalissa?" : "Hän on ollut Valladolidissa ja siellä kuullut, että minä— hänen entinen sielunpaimenensa ja neuvonantajansa — olen pappina täällä Santa Maria la Realissa, Hän tuli minua tapaamaan. Hän tuli valepukuisena, Gabriel de EspinOsa-nimisenä, ja asettui tänne piirakanpäistajaksi, kunnes hänen katumusaikänsa on ohi ja hän on vapaa • ilmestymään: kärsimättömänä odottavalle kansalleen." Tämä oli Annalle järkyttävä ja huumaava uutinen. Se saattoi hänen mielensä myllerryksiin, se teki hänen sielustaan hurjan toivon ja kammottavaa pelon temm.ellysk entän. Unelmien prinssi, joka i.eljän vuoden aikana oli alituiseen askarruttanut hänen ajatuksiaan, jota hänen haltioitunut, kiihkeä, haaveileva, kaipaava sydämensä oli oppinut kalvavan tulisesti rakastamaan, oli todellinen, elävä ja lähettyvillä oleva olento, jonka hän oikein ruumiinsa silmillä saattoi nähdä. Tä.Tiä tällainen ajatus sai hänet niin; peloittavan innostukseti valtaan, ettei hän uskaltanut pyytää Frey Miguel ia tuomaan don Sebastiania luokseen. Hän sen sijaan teki rnunkille joukon kysymyksiä ja sai siten hyvin seikkaperäisen kertomuksen; Sebastian oli tappionsa ja pakoon-pääsynsä jälkeen pyhän haudan nimessä van non i:t luopuvansa kuninkaallisesta arvostaan,.jota kantamaan hän nyt piri itseään arvottomana, ja sovittavansa sen ylpeyden, joka oli hänet kaatanut, kuljeskelemalla ympäri halvassa asussa ja ansaitsemalla palkkalaisen tavoin leipänsä kättensä työllä ja otsansa hiellä, kunnes oli sovittanut rikkomuksensa ja tullut taas'mahdolliseksi ottamaan takaisin sen arvoaseman, mihin oli syntynyt. Tämä kertomus sai Annan aivan i d i s t ä itkemään. Se sai hänen sankarinsa kohoamaan vieläkin ylen, niäs imelnciissa, varsinkin kun tä^^ yleispiirteiseen kuvaukseen seuraavi na päivinä- lisäUiin yksityiskohtaiset kertomukset piileskelevän ruhtinaan . kuljeskeluista jä kärsimyksistä. Vie-dpin, muutamia viikkoja sen jälkeen •kuin hän Oli saanut kuulla tuon hämmästyttävän uutisen ruhtinaan Jlmes^ tymisestä, elokuun alkupäivinä vuon. na 1594, Frey Miguel ehdotti hänel-le asiaa, jota hän kaikkein hartaimmin toivoi, vaikka ei uskaltanut pvy. ; tää. ,. , . ' ' "Olen kertonut hänen majesteetil-leen, miten kiintynyt te olette o 11 u t hänen muistoonsa kaikkina niinä < vuosina, joina me olemme uskoneet hänet kuolleeksi, ia hän ori syvästi liikuttanut. Hän toivoo saavansa teiltä luvan tulla pohij. tumaan teidän jalkainne juureen." Anna punastui leuasta hiusniartoon asti ja kalpeni sitten uudestaan; hänen povensa kohoili rajusti. Halun ja pelon vaiheilla hän lausui hiljaisen myöntymyksensä. Seuraavana päivänä Sebastian Frey Miguelin rhukana saapui luostarin vastaanottohuoneeseen, missä hänen ylhäisyytensä oli häntä odottamassa, häneii kaksi palvelevaa nunnaansa hienotunteisesti huoneen toisessa päässä. Hänen malttamattomat arat silmänsä näkivät sekä katsannoltaan että , ryhdiltään arvokkaan, keskikokoisen miehen, joka oli pukeutunut äärimmäisen yksinkertaisesti, vaikk' ei kuitenkaan niin kuluneisiin vaatteisiin kuin missä hän FreyMi^ kohdatessaan oli ollut. Hänen hiuksensa olivat vaalean ruskeat — väri, joksi noin viisitoista vuotta sitten Afrikkaan ^rjehtineen pojan kultakutrit hyvinkin olivat voineet' haalistua — hänen partansa kastanjanruskea ja siimat hannaat Hänen kasvonsa olivat kauniit, mutta paitsi silmien väriä ja nenän kaarevuutta ei niissä ollut havaittavissa ainoaakaan Itävallan hallit ominaista tunnusomaista ja rumentavaa piirrettä, vaikka don Sebastian äitinsä puolelta polveutui siitä sovusta. ' Hattu kädessään hän lähestyi prinsessaa ja lankesi, toiselle polvelleen i - nen eteensä. "Olen • tullut kuulemaan teidän jf^ häisyytenne määräyksiä", hän sanM' , Anna koetti pysyttää tutisevia ' viaan ja vapisevia huuliaan vakavina. "Tekö olette Gabriel de Espin joka olette tullut Madrigaliin asä tuaksenne tänne piirakanpäistajaksi?" kysyi hän mieheltä. "Teidän ylhäisyytenne palvelut-seksi." ^ • "Olkaa sitten tervetullut. v^w» uskon,että kaikista ammateista^» himmän ymmärrätte piiral jan* tointa." Polvistunut mies kumarsi kaunis» päätään ja huokasi syvään. "Jos aikaisemmin elämässäni o ollut pystyvämpi erääseen toiseen mattiin, ei minun nyt olisi pa'^'^'^ harjoittaa." Prinsessa kehoitti häntä sitten semaan, jonka,jälkeen heidän^ nen seurustelunsa tällä ensi ^ oli hyvin lyh>i.. Pii*nP^^^ poistui Iu.vaten tulla pian uudfr ja prinsessa sitoutui toimittama^ nen liikkeensä luostarin suoie u J a suosioon. SÄHKÖPUHDIST.AjA.{;f„ pölyn ja kaikenlaisen noyi»^ joituskoneesta, ilmoitetaan hiljattain. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-04-23-06
