1950-01-07-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
AA
Lauder vietti Londonissa Ont.
jouhin edellä sadatta syntymäpäiväänsä.
Vanhus vetelee vielä ahkerasti sikaarin-sauhuja,
polttaen useita Sikaareja päivässä.
ARGARETA NENONEN oli varakas
nainen, ja hän oli sem'^uok-si
ar\'Ossapidetty, validiakin hänellä oli
luonteenominaisuuksia, joita ei voinut
pitää vieMttävinä. Vanhempiensa kasvatuksen
vaikutuksesta hän oli tullut
saidaksi, jopa siinä . määrin, että tätä
ominaisuutta \'oitiin kutsua sairaalloiseksi.
Kun hänen saituuteensa liittyi
äärimmäinen kunnioitus tapoja ja asetuksia
kohtaan, oli hänen elämänsä sodan
ja säännöstelyn aikana vaivalloista
ja hänen ,vstävänsä olivat huolissaan
hänen terveydestään, sillä 'Margareta
kieltäytyi syömästä mitään muuta kuin
lainmukaiset korttiannokset. Seurauksena
öli,etta hänen kasvonsa muuttuivat
kalpeiksi ja saivat keltaisen vivah-dultsen.
Kun naapurin rouva huomautti
näistä aliravitsemuksen ilmauksista,
sanoi Marj^areta ainoastaan: Voihan
olla, että kasvoni ovat kalpeat, mutta
sisäisesti, minun on hyvä olla, koska
minulla on puhdas omatunto."
Margaretan kunnioitus kaikkea sitä
linen nainen on tietenkin ollut Pertun
luona. Siitä ei ole epäilystäkään.
Hän ei kyennjl hillitsemään" itseään,
viian ryhtyi karkeasti kiroillen potkimaan
Esteriä hereille. -
— Narttu, missä olet ollut? Vastaa
heti.
Hätääntyneenä Esteri lioetti suojella
itseään. Viimein hän pääsi nousetnaaö
pystj^^^n. Ikkunaluukusta: oöui valo M -
nen kasvoihinsa. Silloin Jaaldvö huomasi
hänen turvonneet huuliensa ja v<ö-restäv^
t silmänsä ja iski häntä nyrkillä
kasvoihin".
— 'Sinä lutka . . .
Esteri parahti kivusta ja kaatui sur-iieästi
valittaen heinäikasalle. '
Jatkaeii kiroilemistaan Jaakko meni.
Tuvassa hän \^nnotti äitfään, että Esteriä
ei saa enää päästää kynnyksien
sisäpuolelle, sillä Esteri, tuo elukka, on
ollut hänellekin uskoton.
Kyyneleettömin silmin ja kuivin huulin
Esteri makasi liikkumatta heinäka-sälla.
Hänen kasvoissaan ja käsissään
oli verta ja hänen ruumistaan särki ankarasti.
Hän voi enää vain kuolla, rukoilla
sj'ntejään anteeksi ja kuolla,
^likä helpotus olisikaan kuolla juuri
Kim hän sitten viimein horjuen läksi
ylisiltä, oli Maria heittäjiyt hänen vä-liäiset
tavaransa pihalle ja lukinnut tu-
•^i-an oven.
Jatkuu.
5J i i f
Oli silloin kolkko marraskuu
ja päivät himmeinä hiipi,
kun kotimaahan ma matkjistin, -
i^uut tuuli paljaiksi riipi.
Jo rajaPe tullessa tunsin ma,
kun kiivakammin sykki
sydän rinnassa, luulenpa, silmää,
ihan kyyneleitä lykki.
Ja. kieltä kotoista kimllessa
niin mieli kummaksi meni,
ihan kuin verenvuotohon suloiseen
ois riutunut sydämeni.
Oli harpputyttönen tyllerö,
tositnntein ja äänin väärin
hän lauloi, vaan rmm •fiikuUi
Tääll' olla tahdomme onnelliset,
pois puutteet, polot ja raiskat!
Käden ansiota ei ahkeran
saa kahmia vatsat laiskat.
Joka ihmislapselle kasvavl
tääll' leipä ja leivän apu,
ilo kauneus, ruusut ja myrtit myös,
joka suuhtin sokcripäpu.
Ja luoksenne vieraiksi lennämme,
jos kuoltua siivet saajume;
autuudenrkauneimmat kukkaset
me siellä kanssanne jaamme.
Utis laulu, laulu parempi
ktdn vititim ja huilun Itumu! ^
Ohi Misserere on, vaiennut
toki soitto se suuressa määrin, jo knoUnkellojen kumu.
Hän lauloi, kuin lempii ja zifirät^ttm Europa-neitseen kihlannut
ja kärsii ja jälleen tapaa ^ on Vapatis, sulho sutiri,
tuoli' iloissa paremman rnaailrami ens syleilyn, ens suutelon
sydän toisensa, vaivoista väpaa^ g., jumalaisen ke vaihtaa. juurL
Mmn Murhelaaksosta lauloi hän^ k \ Sitä vaikka pappi el siunannut,
sen riemuista rikkuvista^ /ijg^* on luja se liitto ja sauma —
isänmaasta sielun Mykastimee'»^ ]^ ^parikatmis kanan eläköön,
ilohäistä sen ikuisista. ^ . •"'^^
Soi vanha kieltäymysvirsi taas,
itiö taivaan aa-kdla-loru.
jolla kansan, tuon ison vintiÖB^
pais tuuditellaan poru.
Hyvin virren ja virrentekijät
ne ttmnen ma, tiedän että
ne salassa viiniä itse joi,
mtU julki veisasi vettä.
Uus latdu, laulu parempi^
nyt, veikot, laidahaanz7ne!'^
Me taivaan valtakumian jo
maan päälle permiämme.
v~._' se tms, mi vanliat voittaa!
; J Olen haUioitti, mun sielussaln
~ipyhä, korkeat tähden koittaa -
ja nouskoon lapsien lauma!
Häälaulu on mun Imhini,
cr trditähdet tenhotut, hillittömät
kziin ttdvivat liekkilammet •—
r^^'^< väen kum7nan tmmen ma itsessäin,
äT^^^ ^dsin voisin taitella tammet/
Kotimaahan jalkani käytyä mun
lumon^steet suonissa soutaa —
emon tapasi jättiläinen taas,
hälf tiiisla voimia noutaa.
kohtaan, mitä j^leisesti pidettiin hyvänä
ja oikeana johti siihen, että hän sodan
aikana otti itselleen kasvattityttären
niitten lukuisten orpojen joukosta, joita,
sota niin runsain määrin lahjoitti
Suomen kansalle. Tämän kasvattityttären
nimi oli Aino, eikä kukaan naapureista
tiennyt, iftistä hän oli kotoisin
ja minkälaisen perheen lapsi. Margareta
itse ei koskaan sitä ilmaissut, vaan
sanoi ainoastaan: '^Önhan initiollaldh
velvollisuuksia Sähimmäis^ärii kohtaat."
Tuomaji-KofMco-, - joka-asui Margäre- •
tan naapurina,>sai3»i ti^päiiksfesta^.k^^ .
tuaan:.- ''Mitenkähän, sehkiä 'lyl<M kä^i-.
kun^ Margareta -ön• min', "säliä. -,• -kelkkaa-saituuttaan
käi ei lian dle-iiiiesläkään
ottanut, siliä-silloin'-häiieii 'ölisi' täjftyayt
antaa-tälle jotakin."
•Kuitenkin MiyttS-k-aikld--* alassa'käy-
" vän - hy\'in.'1-laVgateta-" tuötui ^äuört^-
vän> saatusaö iäpsen' talöön-. •" -If-aö tiims--- -
' -ti~ lapsuuden ^ailia-ähs^^ ^jtslloiii väälieni- •
mat kerran olivat lahjoittaneet häödle
iloisen koiranpennun., -fiaö^atitiisfi l^aoö
puuhakkaan pleneiiötuksöii, kuiiika se
heilutti häntäänsä jä katsoi kaiiöiisti
ruskeilla silmillään, kun hän loi ruöliäa .
sille. Jotakin samantapaista han toivoi
koke\ninsa uudestaan, kun lapsi liili taloon.
Margareta unohti hetkeksi oman
itsensä ja uhrasi kaikki vapaä-aikaiisa
lapsen hoitamiseen.
Tuli rauha, mutta elämä jatkui yhä
säännöstelyn merkeissä. Nyt alkoivat
aikaisemmat^ kieltäymykset vaikuttaa
Margaretaan ja ruumiillinen alira\ätse-mus
sai vähitellen. aikaan hänessä
myöskin henkisiä «muutoksia. Hänen
ajatuksensa olivat jo tottuneet siihen,
että ravintoon ei saanut kuulua mitään
muuta kuin säännöstelyn mukaiset annokset
ja hän oli tehnyt tulo- ja menoarvionsa
tätä silmälläpitäen. Hän oli
ylpeä siitä, että kykeni hoitamaan taloutensa
tuhannella markalla kuukaudessa.
Mutta sitten lisättiin annoksia
ja vähitellen vapautettiin tavara toisensa
jälkeen säännöstelystä. Tämä merkitsi
sitä, että »lenoärvio nousi laouse-
. iftlstaan. ^itä.kkiä alkoi Margaretasta
tunti2a,että täcialop^ultä johtaisi-^hänet
perikatoon ja lapsi, jönkä häii oli ottanut
lubkseeiiv jcrul^iisi |>'iHilt6eseen ja
- • •kiirJBufeeil. • Seti'-\Tiöksi liäii alkoi sää&-
• taä kaiik^ssa -ifeialistpdÄ ••'ifehelhiöaii', • eikä
rhuöröäatititj eltä-liäiiBäiii -Menetellen
k^rköitti- Iästä Mötajii^a^^^ Ainolla oli
Mmltäva.., ruokahalu ;'.»eikä. -kaiife^ elä- •
••••ini^iÄMtt&saäBkaäö -ollut' mi-taäB ••'vikaa.
•t.m- -liääY ^irut- /sita,;Mtä •--halusi'
MärgaishetaB-•JBönay Ä - ö i . . - v a e l t a a -
• iä^uritalöissä\jä-/saEl)a ön
: >nälkä-.^'--'-Äfitakaä." «ai^^ '••raökaai." Ja-
• •te-är^^ätte k^ildd, -miiikälaiseB -lösineen^
Margareta Neöoiien sai tämän jöhdos-
'ta-.- MäMn kiihnölKs'U'äieösä-|a
• tiväisuiLSte-nsa teki -käsestä iliiftisen, joka
ei enää ymiftärtä^yt eläftiän lake^ Ja
liiiii täpäJitui lopulta töiiiäMus. Sy\'na
•sÄ iiäeftiiäisesti hyvin vähäpät^iilien tapaus.
ICieltäyiftykset ja kuhniallinen elämä
olivat aiheuttaneet Margaretan räumiis-sa
muutoksia, jotka ilmenivät hänen
ihossaan. Kiusallisin ftiuutos syylä,
joka iiousi hänen niskaansa. N3kyai-kaineh
lääkäri voi helposti poistaa S3'y-län,
mutta Margaretasta lääkäriji käyttö
oli turhaa rahai^meiioa. Sen sijaan
hän P3*ysi pesijää, joka silloin tällöin
kävi häntä auttamassa, vetämään ompelulangan
kireästi syylän ympärille,
jotta se tämän- käsittelj-a- kautta kui-i
l
Mrs. 'Eva HordiejchuIT Torontosta
sai vain pieniä naarmuja Calgaryn lähellä
äskettäin tapahtuneessa junarikos-sa,
mi^sä matkustaja- ja ekspressijuna
ajoivat yhteen. Kolme henkilöä kuoU
ja 45. loukkaantvJ.
vuisi pois. Seurauksena olTkuitenMBj
että syylä kasvoi entistä suuremmaksi
ja sai ihmeellisiä värivivahduksia. Siinä
oli punaista jännistä ja keltaista niin
ihmeellisesti toisiinsa sekaantuneina, että
S3'y]ään tuntui keskittjmeen kaikki
se kaipaus, kaildii ne luonnolliset halut,
joista Margareta Nenonen oli kieltäy-t3rn3^
t.
On selvää, ettei tämä ihmeellinen
luonnonoiicku jäänyt huomaamatta selälliseltä
^^reälä ja ^mänhsiliuiselta
lapselta kuin Aino. Hän oli jo kasvanut
niin suureksi, että hänellä oli omia
ajatuksia ja kiin Margareta kerran rankaisi
häntä luvattomista retkistä naapurien
puutarhoihin ja asetti hänet seisomaan
nurkkaan tuolinsa taakse käskien
hänen olla liikkumatta ja puhumatta,
tuijotti Äino syylään aivan kuin
lumottuna. Miten voi tuolla naisella,
joka oli elämäntavoissaan säännöllinen
kuin kello, jonka kaifcld tunteet jä ajatukset
olivat järjestyksessä k u t ^ ker-tomataulu,
jota Aino parhaillaan pänttäsi
päähänsä, niin, miten voi tällä naisella
olla niskassaan niin kummälliiien
ja värikäs S3ylä? Se oli jotakin luonnotonta
tässä 3'^nipäristössä ja Ainon
valtasi ensi kerran elämässään todellinen,
iritohimo: hänen täytyi välttämättä
painaa sormellaan tuota S3^1ää. A i nosta
tuntui, !että hän painamalla sy3'-
lää ikäänkuin julisti itsensä vapaaksi,
teki jotakin :sfeliäista, j o k a erotti 'hänet
edessä olevasta ihmisköneesta, ja «avasi
hänelle tien niihin sadunomaisiin maailmoihin,
jotka arabialainen msm vai""
loitti 3'hdeliä ainoalla säilällä: sesam,
aukeile! • Ja. iiäitten\ajätuSt£n vallassa
Aino painoi etusormensa suoraan sy3-^
. Margareta -pOBnahti •p3^t3^D^; aJi'an-kuiii
vieteristä smpue^is. "Mitä^•-sröä
•teet?" - • :;,-• .
*m tiedä sitä itsekäää'^ sanoi ^ no
häkelt>'neenäf '%uttä inintm tä Se
tehdä". - ' .
Margaretasta-tuntui silloin, että häii-voisi
kuristaa lapsen^, jota- M n •mm
kauan vpli hoitanut. Hän tajusi ehsi
kerran, että lapsi oli jotakin vallan toista
kuin liän itse ja että Mneh mieliftan-sa
siitä, miten tämä lapsi kerran olisi
perivä hänen omaisuutensa ja jiistävä
hänen muistoansa, oli vain tuulten tavoittelua.
Hän juoksi ulos ja jäi läähättäen
tuijottaeiiaan k^^äiseen koivuun,
joka juuri loi silniujaaG, Hän
tunsi, että koko hänen maailmansa oli
romahtanut ja tuskissaan iski hän kyntensä
koivun kuoreen ja alkoi kiskoa
tuohta.tuskin tietäen mitä teki.
Mahla alkoi valua koivun pinnasta-
Ja äkkiä Margareta Nenonen tajusi,
että koivu ymniärsi elämää paremmin
kuin-ihminen, joka sitä raateli. •
LAUANTAINA, TAMMfliUUN 7 PÄIVÄNÄ, 1950
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 7, 1950 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1950-01-07 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki500107 |
Description
| Title | 1950-01-07-08 |
| OCR text |
AA
Lauder vietti Londonissa Ont.
jouhin edellä sadatta syntymäpäiväänsä.
Vanhus vetelee vielä ahkerasti sikaarin-sauhuja,
polttaen useita Sikaareja päivässä.
ARGARETA NENONEN oli varakas
nainen, ja hän oli sem'^uok-si
ar\'Ossapidetty, validiakin hänellä oli
luonteenominaisuuksia, joita ei voinut
pitää vieMttävinä. Vanhempiensa kasvatuksen
vaikutuksesta hän oli tullut
saidaksi, jopa siinä . määrin, että tätä
ominaisuutta \'oitiin kutsua sairaalloiseksi.
Kun hänen saituuteensa liittyi
äärimmäinen kunnioitus tapoja ja asetuksia
kohtaan, oli hänen elämänsä sodan
ja säännöstelyn aikana vaivalloista
ja hänen ,vstävänsä olivat huolissaan
hänen terveydestään, sillä 'Margareta
kieltäytyi syömästä mitään muuta kuin
lainmukaiset korttiannokset. Seurauksena
öli,etta hänen kasvonsa muuttuivat
kalpeiksi ja saivat keltaisen vivah-dultsen.
Kun naapurin rouva huomautti
näistä aliravitsemuksen ilmauksista,
sanoi Marj^areta ainoastaan: Voihan
olla, että kasvoni ovat kalpeat, mutta
sisäisesti, minun on hyvä olla, koska
minulla on puhdas omatunto."
Margaretan kunnioitus kaikkea sitä
linen nainen on tietenkin ollut Pertun
luona. Siitä ei ole epäilystäkään.
Hän ei kyennjl hillitsemään" itseään,
viian ryhtyi karkeasti kiroillen potkimaan
Esteriä hereille. -
— Narttu, missä olet ollut? Vastaa
heti.
Hätääntyneenä Esteri lioetti suojella
itseään. Viimein hän pääsi nousetnaaö
pystj^^^n. Ikkunaluukusta: oöui valo M -
nen kasvoihinsa. Silloin Jaaldvö huomasi
hänen turvonneet huuliensa ja v<ö-restäv^
t silmänsä ja iski häntä nyrkillä
kasvoihin".
— 'Sinä lutka . . .
Esteri parahti kivusta ja kaatui sur-iieästi
valittaen heinäikasalle. '
Jatkaeii kiroilemistaan Jaakko meni.
Tuvassa hän \^nnotti äitfään, että Esteriä
ei saa enää päästää kynnyksien
sisäpuolelle, sillä Esteri, tuo elukka, on
ollut hänellekin uskoton.
Kyyneleettömin silmin ja kuivin huulin
Esteri makasi liikkumatta heinäka-sälla.
Hänen kasvoissaan ja käsissään
oli verta ja hänen ruumistaan särki ankarasti.
Hän voi enää vain kuolla, rukoilla
sj'ntejään anteeksi ja kuolla,
^likä helpotus olisikaan kuolla juuri
Kim hän sitten viimein horjuen läksi
ylisiltä, oli Maria heittäjiyt hänen vä-liäiset
tavaransa pihalle ja lukinnut tu-
•^i-an oven.
Jatkuu.
5J i i f
Oli silloin kolkko marraskuu
ja päivät himmeinä hiipi,
kun kotimaahan ma matkjistin, -
i^uut tuuli paljaiksi riipi.
Jo rajaPe tullessa tunsin ma,
kun kiivakammin sykki
sydän rinnassa, luulenpa, silmää,
ihan kyyneleitä lykki.
Ja. kieltä kotoista kimllessa
niin mieli kummaksi meni,
ihan kuin verenvuotohon suloiseen
ois riutunut sydämeni.
Oli harpputyttönen tyllerö,
tositnntein ja äänin väärin
hän lauloi, vaan rmm •fiikuUi
Tääll' olla tahdomme onnelliset,
pois puutteet, polot ja raiskat!
Käden ansiota ei ahkeran
saa kahmia vatsat laiskat.
Joka ihmislapselle kasvavl
tääll' leipä ja leivän apu,
ilo kauneus, ruusut ja myrtit myös,
joka suuhtin sokcripäpu.
Ja luoksenne vieraiksi lennämme,
jos kuoltua siivet saajume;
autuudenrkauneimmat kukkaset
me siellä kanssanne jaamme.
Utis laulu, laulu parempi
ktdn vititim ja huilun Itumu! ^
Ohi Misserere on, vaiennut
toki soitto se suuressa määrin, jo knoUnkellojen kumu.
Hän lauloi, kuin lempii ja zifirät^ttm Europa-neitseen kihlannut
ja kärsii ja jälleen tapaa ^ on Vapatis, sulho sutiri,
tuoli' iloissa paremman rnaailrami ens syleilyn, ens suutelon
sydän toisensa, vaivoista väpaa^ g., jumalaisen ke vaihtaa. juurL
Mmn Murhelaaksosta lauloi hän^ k \ Sitä vaikka pappi el siunannut,
sen riemuista rikkuvista^ /ijg^* on luja se liitto ja sauma —
isänmaasta sielun Mykastimee'»^ ]^ ^parikatmis kanan eläköön,
ilohäistä sen ikuisista. ^ . •"'^^
Soi vanha kieltäymysvirsi taas,
itiö taivaan aa-kdla-loru.
jolla kansan, tuon ison vintiÖB^
pais tuuditellaan poru.
Hyvin virren ja virrentekijät
ne ttmnen ma, tiedän että
ne salassa viiniä itse joi,
mtU julki veisasi vettä.
Uus latdu, laulu parempi^
nyt, veikot, laidahaanz7ne!'^
Me taivaan valtakumian jo
maan päälle permiämme.
v~._' se tms, mi vanliat voittaa!
; J Olen haUioitti, mun sielussaln
~ipyhä, korkeat tähden koittaa -
ja nouskoon lapsien lauma!
Häälaulu on mun Imhini,
cr trditähdet tenhotut, hillittömät
kziin ttdvivat liekkilammet •—
r^^'^< väen kum7nan tmmen ma itsessäin,
äT^^^ ^dsin voisin taitella tammet/
Kotimaahan jalkani käytyä mun
lumon^steet suonissa soutaa —
emon tapasi jättiläinen taas,
hälf tiiisla voimia noutaa.
kohtaan, mitä j^leisesti pidettiin hyvänä
ja oikeana johti siihen, että hän sodan
aikana otti itselleen kasvattityttären
niitten lukuisten orpojen joukosta, joita,
sota niin runsain määrin lahjoitti
Suomen kansalle. Tämän kasvattityttären
nimi oli Aino, eikä kukaan naapureista
tiennyt, iftistä hän oli kotoisin
ja minkälaisen perheen lapsi. Margareta
itse ei koskaan sitä ilmaissut, vaan
sanoi ainoastaan: '^Önhan initiollaldh
velvollisuuksia Sähimmäis^ärii kohtaat."
Tuomaji-KofMco-, - joka-asui Margäre- •
tan naapurina,>sai3»i ti^päiiksfesta^.k^^ .
tuaan:.- ''Mitenkähän, sehkiä 'lyl |
Tags
Comments
Post a Comment for 1950-01-07-08
