1939-11-18-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
SSvu 8 LAUANTAINA, Ä^ARRASKUUN 18 PÄIVÄNÄ im
Nämä neitoset hymyilevät historiallisen esineen edessä, nimittäin sen pöydäny^^^
joitettiin Dominion of Canadan liittosopimus nt,l&67. Keskellä Saskatchewanin pääministeri Patterson
ja vasemmalta oikealle brittish-columbialaiset neidit I-sabell Stillingfleet (omenankäärijämesta-ri
brittiläisessä valtakunnassa)/Ofilld^JäÄlma^^^P^^
ta. Se pn vain arvelua, tnuttä muutakaan
en voi tällä hetkellä sanoa.
Keller palasi palomestarin toimisT
tosta sydän riemua tulvillaan. Hän
"kävi vielä katsomassa kauppansa
raunioita. Riemukas ilme silmissään
hän ajatteli: ei mitään epäilyjä siis.
Vakuutussumman saisi hän helpolla
käsiinsä.
Seuraavan viikon torstaiaamuna
nousi Keller Oppenheimer-yhtiön
pienen puurakennuksen toimistopor-taita
ylös. Hänen selkärankaansa
pitkin juoksi värähdyksiä. Hänen askeleensa
olivat epävarniat. Kerran
hän pysähtyi ja aikoi kääntyä takaisin.
Jospa Cameron oli ilmiari-tanut
hänet? — T: ~
Hän etsi tukea kaidepuusta. Hänen
otsalleen kertyi hikipisaroita.
Sitten hänen rohkeutensa palasi ja
hän kohensi r3^htiään; '
Hänen jdipeämisensa jatkui. Toimistohuoneen
oven CKiöstalla hän vielä
kerran epäröi, mutta tarttui sitten
ovenripaari ja käänsi. ^Hämmästyksekseen
hayaitsi hän, että kaikki
tuijottivat häneen.
— Päivää, Mr. Keller, sanoi nuo-
Kirj. G. W. STEELE
JIM! Jim!
Oven ulkopuolella seisova mies
takoi ovea epätoivoisesti. Jim Kellerin
ovi oli kuitenkin siksi luja, ettei
se särkynyt. iMies huusi äänensä käheäksi:
Puoliyö oli' jo sivuutettu. Pimeä
kalu oli aivan äiHio.
Jimi Jim!
Viimein tempaistiin ovi auki ja
jk>'nnykselle ilmaantui kookas yöpukuun
puettu miehen hahmo.
— Mikä hätänä, Nick? Jim Keller
hieroi unta silmistään.
— Jim ...sinun kauppasi on tulessa
. . . siellä on tulipalo...
Kellerin huulet puristautuivat yhteen.
Hänen silmänsä ayautui\^t.
~ Miten se voi olla mahdollista?
Sitten näki hän _jo liekkien loimun
taivaanrannalla ja kuuli miten paloautojen
sireenit ulvoivat korviasär-kevästi.
— Tule! huudahti hän ja syöksji
kadulle. Nick seurasi hänen kanta-
Idillään. He juoksivat aina Pääkadulle
saakka, missä Kellerin kaupparakennus
sijaitsi.
J im Keller seisoi Pääkadun ja Kuudennen
kadun kultnayksessa ja. katr
seli komeaa kokkoa. Tuossa pienessä
kaupassa oli hän myynyt tavaroita
ostoille Jo kymmenen vuoden sgan.
Hän pH ;^raatanut orjan tavoin.Ja
hetkessä oli kaikki, muutt^
kaksi. Palplvuntalaiset ponnistelivat
saniarillisesti, mutta tulen A^altaa ei
voitettu. Liekit nuoleskelivat ahnaina
kuivia seinälautoja.
Kellerin silmät. kiiluivat liekkien
valqssavH^ mutisi its^aefflr.hjjVin^^
heti: enemmän happea }a puhujaa yalr
taa tokehtumisai Uhm^ ^Erppä^)^
nona on koetettava fMls^äaluk^^
hoittumaan. Kun, tama pn jpUalUn
tavein omnstunut,pn sen jl^ke^
gitettsiya siy^Q ja la^t^^
hetla sitten pnto|Iu^
kest|uissä | M g ä te^
saavati kiiul^
t^sltphtien 5 ^
la S9a>
ilpnaa keuhkoihinsa* Hapen kSytto
tulee tällä tavoin säännöstellyksi Ja
j^nhuja voi esittää ajatuksensa ponnella
ja teholla^
tehty työ, Bill! Oikein hyvin suoritettu
työ. Mutta kukaan ei kuullut
hänen mutinaansa.
Vähitellien tuhoutui koko rakennus.
Varastosta ei oltu saatu^ mitään
pelastetuksi.
— Säälin sinua, Jim, kuului Nickin
ääni takaa lausuvan. Kylläpä kohtalo
heittelee sinua kovalla kädeUä.
— Minkä sille mahtoi, vastasi Keller
alakuloisena.
— Kaipa sinulla sentään oli vakuutus?
Keller ei viitsinyt vastata. Hän
hajusi päästä eroon uteliaasta ystävästään
ja samalla myös muista par
lon katselijoista, jotka tunkeilivat
osaaottavina hänen 3mipärillään. Hän
pelkäsi, että ihmiset olisivat ruvenneet
epäilemään.
Vasta kotimatkalla katosi alakuloinen
ilme hänen kasvoiltaan. Niille
levisi nyt leveä h3miy. Hy\'änä aikana
oli hän ansainnut kaupanteollaan
mainiosti ja hänen liikettään pidettiin
hyvin vakavaraisena. Kun
sitten pula-aika tuli, oli liikevaihto
pienentynyt, mutta verot vain jäin-vastpin
nousseet. Ihmiset plivat etupäässä
ostaneet velaksi ja hiionon
ajan koettaessa laskut jäivät maksa-
: niatta. Mitkään ^ karhuainiset eivät
kyenneet pelastamaan tunnetta.
Tästä kaikesta oli jphtunut, että
hän oli tehnyt sopimuksen Bill Gä-meronin
kanssa. Nyt oli Bill^ viiden
benainilitTEin avulla,^ suonttei^
rassaan oi\nallisen Jtypn. v^ui^^
vidä saisi v^uutuksen kalinsa, piisi
kaikki^hyvin...
Kun Jim,sa^
>sessä. MU]h^(Un;;s^^
-teatj ^ p . iiutisetxi^^
perille. . \
----^Jim, pnko;s^tptta?
näyttäisi liian innostuneelta. Ensi
viikolla? Tietenkin! Noin viikon
keskivaiheilla sopisi hyvin. Ehkä
niyöhemminkin. Hänellä oli varaa
odottaa.
Seuraavana päivänä hän kävi tapaamassa
palomestari Nicholsonia.
-— Hauska tavata, Jim, tervehti
palomestari onnettomuuden uhria.
Olen pahoillani siitä viimeöisestä,
mutta me emme yksinkertaisesti voineet
tehdä mitään. Tuli oli jo päässyt
raivoamaan liian pitkälle, ennenkuin
meidät herätettiin.
— Ymmärrän, sanoi Keller lyhyesti.
Parasta oli, ettei hän puhunut
liikoja. Mistä tuli sai alkunsa?
Palomestari puisti päätään. Emme
ole löytäneet S3rttymispaikkaa. Otaksuttavasti
johtui tulipalo lyh3rtsulus-ri
mies ja ojensi
asiaa?
Keller epäröi jälleen. No niin,
aloitti hän sätent^ Kaipä^ tiedätte,
miksi olen tullut tänne? Kaipa olette
kuullut tulipalostani? Mitä te
— te katsotte?
Nuorukainen ei vastannut. Häh
loi silmänsä lattiaan.
— Missä^' johtaa Newman ön?
tiukkani Kelk^^^ Ja alkoi hjkpllla.
Johtaja Newman ilinestyi vierei*-
sestä huoneesta, näkijXellerin, ja. jäi
tuijottamaan^
Keller alkoi. vapista, itkeä: j^ änkyttää.
"Minä en —- en tiennyt
mitään. Bill Gameron keksi koko
polttamisen Sitten: hän
lysähti lattialle ja hattu vierähti MJ-nen
päästään. Se oli hänen; vaimonsa
hattu, jossa oli pljO^^v
---^^^lemiimi^^
^nilom' Imh saattoi memia-y^uu-tusmaksuaan
nostamaan? Liiallisesta
kiireestä ei olisi mitään hyöt]^,
{^vastoin. DU parasta, ettei hän
Oottako kuuUu jotta m'oon oUu
Turuus niis suamalaasen yliopistoin
avajaasjuhlis ja voiin kovasti hyvnn?
Mä kestaalin mones paikas ja hyvin
tulin toimhen, mutta Hampurin
Pörssis mun piti vähä rähistä. Ajatelkaa
ny, jotta Turku on melkeen
aiva suamalaane kaupunki, mutta siä-lä
Hampurin Pörssis ei saa sua-meksi
syärä.
Ja kaikki suamalaasekki «iälä Turuus
puhuuvat heti ruattia,: fcu pe
tuloovat Hampurin^^rF^
s'oon niin fiini paikka.
Ja mä kun en osaa ruattia välistä
olleskaa!
,., ^-"tos^a^.;!^^
kun ö^ttjOm
:;,su2Haiefcsi?^"\'t:
Sunäf tuljbi^
/NU^ si^lj^ !*f^j^a%iirer', j i ) ^
imuiren;!^^
JakyUä^n^Us:inun^^
halle, josv pll^vat tpfo
sanpnu niille paha^
mau saran kilpn pinaasuuteni
t^en Ja^^tm
puk^ niinku^m^ukkihoTO
• Heti siihe.lentiki sellaane pipetöö-pejp^
ta^s^
— Vaskare foo loota vara?
sanoo ja huiskutti häntäänsä.
— ^ ? ! — karpaasin mä Sa-noks'^
mua heti lootaksi senkin pynt-tyhäntä?
En mä hy mikää löotikko
silt' 00, vaikk' onki isooUäane vat-ta-——
— •
Se rupes huitoomhan käsillä j^p^r-pötti
jotaki jotta
- - Voi voi ja intti förstoo taala
finska! JPta, Hilta kpm 1^^
fintuppi sitta — , ^
JäiUiise-nienivfcäM^iheittää ja
klenkutellen. k^nvpli >tu}}tÄP
; Kpn: mä sitte kattpoit yi?5p»rilleni,
niin-koko. sali-istyuisyi^auki^^^
palat kaffelin ;noukas Ja^ y^ö^^ mua
ku tulisiljb; fcdtäl^^ .
3iUdo^ niutt; eii^uti^ui:m^
kata sen :niattin^vj(^^ tai-ran.
\-, Mä |^ina^%jp^t^
lin-se
---f Jpter^^fi^
rJav|Hia.^ME^
.;^3te.^eMii^^^
"•ta^^pmenS*!^
^purkis^vsaiaDMa ' '
— Mikäk se tam* :pnf
--^Rdakafista; Sbpfi
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 18, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-11-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391118 |
Description
| Title | 1939-11-18-08 |
| OCR text | SSvu 8 LAUANTAINA, Ä^ARRASKUUN 18 PÄIVÄNÄ im Nämä neitoset hymyilevät historiallisen esineen edessä, nimittäin sen pöydäny^^^ joitettiin Dominion of Canadan liittosopimus nt,l&67. Keskellä Saskatchewanin pääministeri Patterson ja vasemmalta oikealle brittish-columbialaiset neidit I-sabell Stillingfleet (omenankäärijämesta-ri brittiläisessä valtakunnassa)/Ofilld^JäÄlma^^^P^^ ta. Se pn vain arvelua, tnuttä muutakaan en voi tällä hetkellä sanoa. Keller palasi palomestarin toimisT tosta sydän riemua tulvillaan. Hän "kävi vielä katsomassa kauppansa raunioita. Riemukas ilme silmissään hän ajatteli: ei mitään epäilyjä siis. Vakuutussumman saisi hän helpolla käsiinsä. Seuraavan viikon torstaiaamuna nousi Keller Oppenheimer-yhtiön pienen puurakennuksen toimistopor-taita ylös. Hänen selkärankaansa pitkin juoksi värähdyksiä. Hänen askeleensa olivat epävarniat. Kerran hän pysähtyi ja aikoi kääntyä takaisin. Jospa Cameron oli ilmiari-tanut hänet? — T: ~ Hän etsi tukea kaidepuusta. Hänen otsalleen kertyi hikipisaroita. Sitten hänen rohkeutensa palasi ja hän kohensi r3^htiään; ' Hänen jdipeämisensa jatkui. Toimistohuoneen oven CKiöstalla hän vielä kerran epäröi, mutta tarttui sitten ovenripaari ja käänsi. ^Hämmästyksekseen hayaitsi hän, että kaikki tuijottivat häneen. — Päivää, Mr. Keller, sanoi nuo- Kirj. G. W. STEELE JIM! Jim! Oven ulkopuolella seisova mies takoi ovea epätoivoisesti. Jim Kellerin ovi oli kuitenkin siksi luja, ettei se särkynyt. iMies huusi äänensä käheäksi: Puoliyö oli' jo sivuutettu. Pimeä kalu oli aivan äiHio. Jimi Jim! Viimein tempaistiin ovi auki ja jk>'nnykselle ilmaantui kookas yöpukuun puettu miehen hahmo. — Mikä hätänä, Nick? Jim Keller hieroi unta silmistään. — Jim ...sinun kauppasi on tulessa . . . siellä on tulipalo... Kellerin huulet puristautuivat yhteen. Hänen silmänsä ayautui\^t. ~ Miten se voi olla mahdollista? Sitten näki hän _jo liekkien loimun taivaanrannalla ja kuuli miten paloautojen sireenit ulvoivat korviasär-kevästi. — Tule! huudahti hän ja syöksji kadulle. Nick seurasi hänen kanta- Idillään. He juoksivat aina Pääkadulle saakka, missä Kellerin kaupparakennus sijaitsi. J im Keller seisoi Pääkadun ja Kuudennen kadun kultnayksessa ja. katr seli komeaa kokkoa. Tuossa pienessä kaupassa oli hän myynyt tavaroita ostoille Jo kymmenen vuoden sgan. Hän pH ;^raatanut orjan tavoin.Ja hetkessä oli kaikki, muutt^ kaksi. Palplvuntalaiset ponnistelivat saniarillisesti, mutta tulen A^altaa ei voitettu. Liekit nuoleskelivat ahnaina kuivia seinälautoja. Kellerin silmät. kiiluivat liekkien valqssavH^ mutisi its^aefflr.hjjVin^^ heti: enemmän happea }a puhujaa yalr taa tokehtumisai Uhm^ ^Erppä^)^ nona on koetettava fMls^äaluk^^ hoittumaan. Kun, tama pn jpUalUn tavein omnstunut,pn sen jl^ke^ gitettsiya siy^Q ja la^t^^ hetla sitten pnto|Iu^ kest|uissä | M g ä te^ saavati kiiul^ t^sltphtien 5 ^ la S9a> ilpnaa keuhkoihinsa* Hapen kSytto tulee tällä tavoin säännöstellyksi Ja j^nhuja voi esittää ajatuksensa ponnella ja teholla^ tehty työ, Bill! Oikein hyvin suoritettu työ. Mutta kukaan ei kuullut hänen mutinaansa. Vähitellien tuhoutui koko rakennus. Varastosta ei oltu saatu^ mitään pelastetuksi. — Säälin sinua, Jim, kuului Nickin ääni takaa lausuvan. Kylläpä kohtalo heittelee sinua kovalla kädeUä. — Minkä sille mahtoi, vastasi Keller alakuloisena. — Kaipa sinulla sentään oli vakuutus? Keller ei viitsinyt vastata. Hän hajusi päästä eroon uteliaasta ystävästään ja samalla myös muista par lon katselijoista, jotka tunkeilivat osaaottavina hänen 3mipärillään. Hän pelkäsi, että ihmiset olisivat ruvenneet epäilemään. Vasta kotimatkalla katosi alakuloinen ilme hänen kasvoiltaan. Niille levisi nyt leveä h3miy. Hy\'änä aikana oli hän ansainnut kaupanteollaan mainiosti ja hänen liikettään pidettiin hyvin vakavaraisena. Kun sitten pula-aika tuli, oli liikevaihto pienentynyt, mutta verot vain jäin-vastpin nousseet. Ihmiset plivat etupäässä ostaneet velaksi ja hiionon ajan koettaessa laskut jäivät maksa- : niatta. Mitkään ^ karhuainiset eivät kyenneet pelastamaan tunnetta. Tästä kaikesta oli jphtunut, että hän oli tehnyt sopimuksen Bill Gä-meronin kanssa. Nyt oli Bill^ viiden benainilitTEin avulla,^ suonttei^ rassaan oi\nallisen Jtypn. v^ui^^ vidä saisi v^uutuksen kalinsa, piisi kaikki^hyvin... Kun Jim,sa^ >sessä. MU]h^(Un;;s^^ -teatj ^ p . iiutisetxi^^ perille. . \ ----^Jim, pnko;s^tptta? näyttäisi liian innostuneelta. Ensi viikolla? Tietenkin! Noin viikon keskivaiheilla sopisi hyvin. Ehkä niyöhemminkin. Hänellä oli varaa odottaa. Seuraavana päivänä hän kävi tapaamassa palomestari Nicholsonia. -— Hauska tavata, Jim, tervehti palomestari onnettomuuden uhria. Olen pahoillani siitä viimeöisestä, mutta me emme yksinkertaisesti voineet tehdä mitään. Tuli oli jo päässyt raivoamaan liian pitkälle, ennenkuin meidät herätettiin. — Ymmärrän, sanoi Keller lyhyesti. Parasta oli, ettei hän puhunut liikoja. Mistä tuli sai alkunsa? Palomestari puisti päätään. Emme ole löytäneet S3rttymispaikkaa. Otaksuttavasti johtui tulipalo lyh3rtsulus-ri mies ja ojensi asiaa? Keller epäröi jälleen. No niin, aloitti hän sätent^ Kaipä^ tiedätte, miksi olen tullut tänne? Kaipa olette kuullut tulipalostani? Mitä te — te katsotte? Nuorukainen ei vastannut. Häh loi silmänsä lattiaan. — Missä^' johtaa Newman ön? tiukkani Kelk^^^ Ja alkoi hjkpllla. Johtaja Newman ilinestyi vierei*- sestä huoneesta, näkijXellerin, ja. jäi tuijottamaan^ Keller alkoi. vapista, itkeä: j^ änkyttää. "Minä en —- en tiennyt mitään. Bill Gameron keksi koko polttamisen Sitten: hän lysähti lattialle ja hattu vierähti MJ-nen päästään. Se oli hänen; vaimonsa hattu, jossa oli pljO^^v ---^^^lemiimi^^ ^nilom' Imh saattoi memia-y^uu-tusmaksuaan nostamaan? Liiallisesta kiireestä ei olisi mitään hyöt]^, {^vastoin. DU parasta, ettei hän Oottako kuuUu jotta m'oon oUu Turuus niis suamalaasen yliopistoin avajaasjuhlis ja voiin kovasti hyvnn? Mä kestaalin mones paikas ja hyvin tulin toimhen, mutta Hampurin Pörssis mun piti vähä rähistä. Ajatelkaa ny, jotta Turku on melkeen aiva suamalaane kaupunki, mutta siä-lä Hampurin Pörssis ei saa sua-meksi syärä. Ja kaikki suamalaasekki «iälä Turuus puhuuvat heti ruattia,: fcu pe tuloovat Hampurin^^rF^ s'oon niin fiini paikka. Ja mä kun en osaa ruattia välistä olleskaa! ,., ^-"tos^a^.;!^^ kun ö^ttjOm :;,su2Haiefcsi?^"\'t: Sunäf tuljbi^ /NU^ si^lj^ !*f^j^a%iirer', j i ) ^ imuiren;!^^ JakyUä^n^Us:inun^^ halle, josv pll^vat tpfo sanpnu niille paha^ mau saran kilpn pinaasuuteni t^en Ja^^tm puk^ niinku^m^ukkihoTO • Heti siihe.lentiki sellaane pipetöö-pejp^ ta^s^ — Vaskare foo loota vara? sanoo ja huiskutti häntäänsä. — ^ ? ! — karpaasin mä Sa-noks'^ mua heti lootaksi senkin pynt-tyhäntä? En mä hy mikää löotikko silt' 00, vaikk' onki isooUäane vat-ta-—— — • Se rupes huitoomhan käsillä j^p^r-pötti jotaki jotta - - Voi voi ja intti förstoo taala finska! JPta, Hilta kpm 1^^ fintuppi sitta — , ^ JäiUiise-nienivfcäM^iheittää ja klenkutellen. k^nvpli >tu}}tÄP ; Kpn: mä sitte kattpoit yi?5p»rilleni, niin-koko. sali-istyuisyi^auki^^^ palat kaffelin ;noukas Ja^ y^ö^^ mua ku tulisiljb; fcdtäl^^ . 3iUdo^ niutt; eii^uti^ui:m^ kata sen :niattin^vj(^^ tai-ran. \-, Mä |^ina^%jp^t^ lin-se ---f Jpter^^fi^ rJav|Hia.^ME^ .;^3te.^eMii^^^ "•ta^^pmenS*!^ ^purkis^vsaiaDMa ' ' — Mikäk se tam* :pnf --^Rdakafista; Sbpfi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-11-18-08
