Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 29, 1944

              — uusk dssi isuus
Taisin- kuin köyhän t(uteiUjaerakon
Carstensin piirustuksissa ja- karton­geissa,
suorastaan triumfaattorin e-lein,
imsklassillisuttt esiintyy-Rans'
kassa, missä Boucher^fisisarenpm
I)avid käuäkjd^m
vattdla-johtitaiteemekitystärja^ Edellämainittuja Davidin tauluja
lainen "Landsknecht" Dyrerin aikaan
tuli sotilas nyt tosin roomaisissa
varusteissa — taiteen miesihanteeksi, parhaansa mukaan tukahduttaa,
mtekkatlusali tuli sen opiskeluhuo-neeksiy
valtavat maalauskankaat sen
. maukset,iilapähkykmy ja keskene­räiset
mielijohteet eivät riittäneet
' heiUe,, Vavid olikin suurimpia kou-nen
vmöntä luonnontunnettaan, jpi- lunpääiliköitä mitä milloinkaan on
ta hän okjelmamaalauksessään koetti oUut, Kaikista maista virtasi hänen
sä klassiUisuudellqblis^ juuret
1600-luvun taiteessa: Davidia käy
pitäminen Poussmirt rnyphäsyntyise-nä
rintaperillisenä. Tässä yhteydessä
lienee rtnnakkaisilfniönätnainittava,
etiä näyttelijä Tahna Ranskassa he­rätti
ihaillulla esitystaidollaan Cör-voi
pitää vallankumouksen enteinä.
maalasi sen korkeita aatteita, ei
niiden julmaa toteutumista; vallan­kumous
esiintyy hänen kuvissaan i-hanteen
ylevämielisenä jalopeurana
eikä todellisuuden verenhimoisena tii­kerinä.
Itse häh otti' Robespierren
Davidin kymmentä vuotta nuorem^
pi aikalainen, Prud'hoh, oli aivan toi^'
senluontoinen sekä maalarina että tA-misenä.
Vaikka hänkin sai vaikutuk­sia
antiikista ja Davidin tavoin käsite
teli ihanteellisia (mielellään mytolo^
gisia ja allegorisia) tehtäviä, niin hän
kuitenkin on "koulun" t.s. ankarasti
klassillisen, Davidin hallitseman taiT:^
.. desuunnan ulkopuötellaJ^^^^^
suhtätuuu Davidiin melkein samoin
nedlenja Rimmen draamat uuteen^^e^ kannattajana innokkaasti osaa poli- kuin van Dyck Rubensiin. Korkealle
loon yleisessä tietoisuudessa, niinkuin^
hänen mainehikas englantilainen edel­täjänsä
GarrickjaShakespearelle teh­nyt
vastaavan palveluksen.
Ranskassakin, ja oikeastaan vielä
tarkoituksellisemtnin kuin Saksassa,
taide tosin harrastaa miehuutta ja
voimaa sekä muodon suhteen plastil­lista
ryhtiä ja melkein orjallista antii^
ktn mukailua. Mutta siellä se ei,
niinkuin Blaken ja Carsimsin kuvis­sa,
havainmlli^änlU y^ sie­lujen
unelntia.Rätis^an taiteella oli
päinvastoin jtäMnefti jopa pal^^^
tehtävä: Sen iiäi riäH kasvattaa kan­saa,
itinosfapin esikuvin kehoittaq hy­veeseen';
Mutia hyve ei tarkoittanut
enääj niinkuin :Greuzen mäalätmssa
ateljeehensa oppilqitay jotka silie» 'e-vittiml
hänen tyyliänsä laajalti. .
pn helposti ymmärrettävissä, että
kuvanveistotaiteen täytyi fmheenaole-vaUa
aikakudella ainakin kvantitatii­visesti
saada paljon suurempi merki"
tys kuin 1600-luvun sekä rokokoon ja
zopfin maalausvoittoisina taidekausi-na.
MerkiUistä kyim jäi RanskaJtU-.
tenkin juuri tällä mttaef&ä muista
maista jäljelle. Boudon, joka kuiten­kin
oli vuotta nuorempi Sergeliä ja
vain seitsemän vuotta vanhempi kuin
David sekä eli vielä kolme vuotta vii­meksimainitun
jälkeen, on itse asiassa
jotenkin vieras klassiUisuudelle. Da-tiikkaan.
Tähän aikaan, 1791, hän a- pyrkivää ponnistelua seurasi alistu-loitti
jättiläismaalauksensa "Vala pai- nut talttumus; dityrambin sijaan tuli
lohuoneessa", joka jäi keskeneräisek- elegia. Itse asiassa tuntuu siltä,,että
si, ja kuvasi 1793 ("vuonna 2") kyl- Prudrhon olisi paremmin sopinut men- vidin ja Prud'honin vertaista ja laa-pyämmeessaan
murhattuna makaa- neen aikakauden tunnelmoivien ih- dultaan heitä vastaavaa tanskalaista
van Marafn. Säästyttyään Robes- misten seuraan kuin vallankumouksen kuvanveistäjää ei vallankumousajalla
pierren kukistuessa hädin tuskin gil- hurjien proletaarilaumojen keskuu- eikä Napoleonin keisarikunnalla ole
jotiinilta hän kääntyi jälleen antiikki- teen. Hän on uusi ja jalompi Greuze, näytettävänä.
siin aiheisiinsa ja pysytteli sittemmin lempeä ja haaveksiva, elämän my rs- Niistä lukuisista kuvanveistäjistä,
varovasti puolueettomalla alalla (e- kyjen tärisyttämä sielu, subjektiivi- jotka eri maissa seurasivat uutta
sim. "Roomalaiset ja sabinilaiset", nen, lyyrillinen ja yhtä naisellisen ar- suuntaa, voidaan tässä yhteydessä
1799) kästittäen tehtävänsä yksino- katuntoinen kmn David on sankari- mainita vain muutamia, nimittim
maan taiteellisesti. "Je veux faire du tyylinen dramaatikko ja ankaranasi- ruotsalainen Sergel,itaUalainen Cano-grecpur'*,
hän sanoi. Mutta "puhdas-: allinen korkealentoisessa mahtiponti- va, saksalainen Schadow ja tanskakd-ta
kreikkaa** hän ei, hyvästä tahdos- stmd^saankin. Dqpid komentaa tai- nen Thorvaldsen. Suomalainen W<d-taan
huolimatta, oppinut ikinä. Sitä- detta kuin korphtali joukkoaan, ter Runeberg (s. 1838, k. 1920) har-paitsi
entinen innostus oH laimentu- Prud'hon sitävastoin valaa kuviinsa rasti hänkin vielä nuoruudessaan an-^
. nuti plastilliset miekkailuasennot, te- hymyilevän kaihomielisyytensä. Hä- Uikin mukailua, esim. "Apollo ja Mar-fnoraalisaarno^
sm,:yksi^^^^^^ <[tterfmainen paatos,^^^^^^^
onnea, vaan yhteiskimnan menestys-tä,
jönkä puolata' kansalaisen tuli
uhrata: etuAsäi et^mänsä, kaikkensa.
vuor^Mafi-rmyftarmia^ Isä^
site sai nielkern' -ensirrimisen kerran
merkitystä täiteeish. Tulipa isän­maanrakkauden
ylistäminen suoras-laari
sen päihehtäväksi, "Isänmaalli­nen
jäsennukke'*'oli fkuUt(^ itse osi­ossa
"kuiiniatikorskean?* edeltäjänsä
<&rvokas jäikUäinen,fhelk6inpä uusin­tona.
"La gCoife'* kunnia, maine,
jota taide toitotti maaUntalle ~ oli
ttrotyön ja uhrautumisen palkinto.
Greuzeri sentimentaaliset tapäkuvat
tnttuttuivät pateettisiksi sänkafidraa-möiksi,
ja velvosttineen hentomieli-syyden
asemesta David kuvasi ponte­vuutta
ja taipumatonta-tahtoa. Hän
On yhtä miehekäs kitin Greuze on nai­sellinen,
yhtä. järkähtämätön kuin tä-
^^ä on mielistelevä. Spartalainen yk­sinkertaisuus
jä roomalainen urhoolli­suus
ajoivat pakosalle madame Vigee-
Lebnmin viehkeät sulottaret. Schille­rin
"in tyrqnnos" olisi voinut olla val-lonkumouskiihkoisen
Davidin mieli­lauseena.
Hän maalasi sotapäällikkö,
^elisariukse, jonka täytyy vanhana
' ]a sokeana, hallitsijansa kiittämättö-f^
nyden johdosta, lierjätä almuja ka­duilla
ja toreilla, Hektoria surevan
Andromakhen,'' Moraiiusten valan
(Corncillen draaman mukaan), 1787
Sokrateen kuoleman, Brutuksen, joka
on tuominnut poikansa kuolemaan.
"Vulkaanisen" neron tuli olla tai­taen
luovana voimana, mutta sen va-pous
ci saanut olla vallatonta hurjas­telua.
Yltiöpäisen "Sturm und
^rang"-suunnan vastapainona oli
ranskalainen ajatuksenselvyys, jota
lahkeita ja Goyalta puuttui. Johdon- '
^»kaisuus ja täsmällisyys oli Davidin
taiteen ehdottomana vaatimuksena.
Ranskassa taide alistui samaan soti-iaskuriin,
joka Napoleonin johdossa
P[an saaviati niin verrattomia tulok­sia
taistelukentällä.. Niinkuin saksa-ja
sileä muovailu kävivät yhä sovin­naisemmiksi
ja taulut yhä enemmän
veistokuvamaalauksiksi. Itse tämä
entinen tasavaltalainen tuli NappHo-rnn
hovimaalariksi ja ikuisti hänen
valtiollisia juhlameno jaan, esim. jätti­läismäisen
keisarinkruunauksen, "le
Sacre'*, 180S-—08 (Louvressa).
Viimeksimainittu kuva tuo ilmi Da­vidin
väriteiteellisen lahjakkuuden,
jonka kehittämisen hän oli laiminlyö­nyt
pyrkiessään yksipuolisesti kasvat­tamaan
itseään piirusta jaksi. Davi­din
taide on näet teoreettisen vakau-nen
muotonsa ovat yhtä pehmeitä syas" nimisessa ntarmoriryhmässään
kuin Davidin ovat kovia. David an- v:Ua 1869. Tosin klassillinen tyyli ei
taa varjoille ja valoille merkitystä varsinkaan alussa esiinny kaikkialla
vain plastillisessa muotoilussa ja tila-rak^
nJteeti^vahvistamisessa. Prud'hon
. taas käyttelee valohämyä ehkä enem­män
kuin sitä koskaan ennen on
Ranskan taiteessa kiiytetty, ainakaan,
tunteen ilmaisukeinona. Hänen esi­kuvansa
on siinä suhteessa Correggio.
täysin puhtaana. Zophin sirous ja e-loisuus
vaikuttavat, vielä kauan ja «-
seinkin taiteen eduksi, josta Sergelin
mestariteos 'huopunut fauni" Tuk­holmassa
ja Helsingissä on oivallisena
esimerkkinä. Schadowkin on liian it­senäinen
alistuakseen koulukaavan
muksen voitto taiteellisesta tintuitios- tensista, että he aate- ja tunnemaala-ta.
Ja hänen muotokuvansa todista- reinakin panivat mitä suurinta painoa
Mutta cinquecenton iloinen valonihai- kytkyeen.
li ja on muuttunut kuutamorunoilijak- Sitä kireätä ja kerskailevaa sanka­si,
mollisävyiseksi Correggioksi. rimaisuutta, joka ilmenee Davidin ai-
Siinä suhteessa David ja Prud'hon kaisemmissa teoksissa, ja Itänen pin-erosivat
edukseen Blakesta ja Cars- nistettyä paatostaan tavataan aluksi
karvain kuvanveistotaiteessa. Päin­vastoin
tämä otti mieluimmin esit-vat
hänen alkuperäistä taipumustaan taiteelliseen suoritukseen, siten yllä- taakseen naisellista kauneutta, johon
maalaukselliseen käsitystapaan ja hä- pitäen ranskalaisen maalauskoulun sekaantuu melkoinen määrä vanhem-
OotfPeratenori Dmitri Onofrei laulaa tuomari Harry Beamille Chicagon oikeudessa. Kuuntelija­na
on Mrs Amanda Spidman, jonka Dmitri syyttää häiritsevän häntä laulamalla väärin hänen laulu­jaan
Tuomari sanoo, että Mrs. Spielmanin ei tulisi tehdä niin.