1946-01-12-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
r r A I D E J A K U L T T U U R I
K suomd diseen
""TT-BSKIAJAN ^kukoistavaa taide-
•*^>- kulttuuria, jorika kunniakkaita
muistomerkkejä yhä ovat jäyihät,
mutta sopusuhtaiset IhairmaakivJkiiik-komme
maalauksineen ja nyttemmin
jo* enimmäkseen museoihin siirrettyi-ne
alttarikaappeine^^^^^ ja .mHine.,veis;^..
toksinesn, seurasi 1600- ja 170l04u-
\Tjlla laskukausi, jolloin maamme
menetti sen suihteellisesti itsenäisen
aseman, minkä katolinen 'kirkko "o- ^
saksi kansainvälisine, osalksi (kansal-
^ lisine tarkoitusperineen oli sille
Ihankkinut. Luonnollisesti maamme
noina varhaisinakin vuosisatoina oli
sa?niit taiteelliset 'herätteensä lähinnä
Ruotsista, jonka valtapiiriin se
Jkuului, mutta sitäpaitsi se oli välittömässä
kosketuksessa^^myös muiden
Itämeren ja[ Suomenlaihden rannoilla
sijaitsevien, jopa kaukaisempienkin
maiden kanssa.
Tämän, saavuttamansa aseman
maamme vähitellen menetti protestantismin
päästyä valtaan. Kirkollisen
taiteen merkitys välheni vähenemistään,
taide työnnettiin ikäänkuin
tarpeettomana muinaismuistona,
ellei kerrassaan jumalanpalvelusta
häiritsevänä aineksena kirkoista
pois: seinämaalaukset peitettiin vail-
Suomessa julkaistu
teos Venäjästä
Vaikka Suomi sijaitsee suuren
Neuvostoliiton naapurina, ei siellä
Venäjän tuntemus ^le ollut kovinkaan
suuri. Syynä on ollut se, ettei
todellisia tietoja ole ollut riittävästi
saatavissa. Viimeaikoina on tätä
puutetta huomattavasti korjattu ja
yhtenä tällaisena voidaan pitää äskettäin'
Tammen kustannuksella" ilmestynyttä
teosta '"Tuntematon Venäjä'',
jonka kirjoittajina ovat prof.
Helmer Smeds ja maisteri Jorma
Mattila.
Venäjä on suurvalta, se on kahden
maanosan maailmanvalta, joka 25
viimekst-feuluneen vuoden aikana on
jättiläismäisesti kehittynyt. Meillä
tosin on sen suuruus ja rikkaus, sen
voimavarat ja kyvyt pyritty yleensä
verihoamaan "salaiseen hämärään",
jonka taakse ei kukaan toihtine kurkistaa.
Mutta kun saa käsiinsä sellaisen
kirjan kuin "Tuntematon Venäjä/'
niin rikkaasta Ja tuntemattomasta
Venäjästä saa kokonaan toisenlaisen
käsit3'ksen. Se ei enää ole
pelättävä, kammottava peikko, mövsi
Suomen propaganda sen on tahtonut
Jeimata, vaan siitä muodostuu eteenpäin
kulkeva, valtava, ensiluokkain
nen suurvalta, jonka mahdollisuudet
ovat melkein ragattomat.
Professoft Smedsin ja maisteri
Älattrlan uusi teos, joka on ilmestynyt
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
avustuksella, on sisällyksdtään
mitä monipuolisin. Sen sivuilta voidaan
tutustua Neuvostoliiton hallinnolliseen
karttaan, sen luontoon, vä-estökartan
mosaikkiin, liikenteeseen
ja elinkeinoihin. Vaflcka kirjan sisältö
siis onkin puhdasta asiatietoa kokonaisuudessaan
numeroineen ja tilastoineen,
niin sittenkin sen moni-gfuolisuus
ja joustava, kansanomainen
kirjallinen ilmaisu aiheuttavat
sen, että teokseen tutustuu kuin parhaaseen
ajanvictekirjaan konsanaan,
innostuneena ja natiiittavana.
Kirj. R. AVENNERVIRTA
koisell;?. kalkkiväriilä, kuvaJnveisto-
• teokset, alttarikaapit ja pj^himys-kuvat
siirrettiin kirkkojen ylisille,
mikäli siitä ei hävitetty. Sijalle tu-
Jiv^t. prameilevat alttarilaitteet tau-lumeen,
puulef^auksin koristetut
saarnastuolit, hautamonumentit y.m.
protestanttisen ajan ; taidetu^tteet,
mutta niillä ei enää ollut läheskääiT
samaa n^frkltystä kuin keskiajan kirkollisella,
taiteella. Ja siitäkin huolimatta,
että varsiinkin Pohjois- fa Itä-.
Suomen uusia tpuukirkkoja koristettiin
jopa seinämaalauksilla vielä
1800-iuvun alussa, on todettava, että
katolisen ajan loistavat taideträdi-tiot
olivat lakanneet vaikuttamasta.
Kirkollinen taide oli köyhtynyt, rappeutunut
'ja baarbarisöitunut.
Paindkohta oli siirtynyt maallisen
taiteen puolelle. Mutta syystä ettei'
meillä tämän taiteen ä|alla ollut traditioita
mihin nojata, enempää kuin
varakasta sivistyn^-ttä yleisöäkään,
joka olisi taiteilijaimme pjikimyksiä
tukenut, joudiirmme uusissa olosuhteissa
e n t i s t ä riippuvaisemmiksi
Ruotsista. Jo 1600-luvulla siirtyi
Elias Brenner Pohjanlahden toiselle
puolelle, missä hän pian saavutti
huomatun aseman miniatyyrimaala-rina
ja vaskenpiiräjänä, käyden kotimaassa
vain plkimmältään vuosina
1670—71; seuraavalla vuosisadalla
menetimme etevimmän muotokuvamaalarimme,
hienon ja henkevän
Isak Wacklinin, joka oleskeltuaan a-luksi
Pietarissa palasi kotinjaahan,
mutta Pikkuvihan sekasorron tieltä
siirtyi Tukholmaan, missä hän kuoli
ainoastaan 38 vuoden ikäisenä. Tukholmasta
tuli vähitellen Suomen taiteen
varsinainen keskuspaikka, missä
esim. 1800-luvun alussa oleskeli
•
lukuisia suomalaisia taiteilijoita ja
taiteenharjoittajia, jotka olivat saapuneet
sinne kuka opintoja harjoittaakseen
tai toimeentuloaan etsiäkseen,
kuten esim. savolaiset Lundgren,
Strömfer, ja Häfdh, kuka virkansa
puolesta, kuten upseerit ja taiteenharrastajat
von Gerdten, Lefren,
Thersner ja Carpelan, Suurempi
tappio kuin näiden verraten vaatimattomien
taiteenharjoittajien ja di-
:. letanttien pako kotimaasta oli miesten
sellaisten kuin Gaingergin ja
Laureukseih; ösaksr myös^^
' menetys, mikä, niin ymmärrettävää
kuin se olfkin alkeellisten olojemme
kannalta, viivytti kotimaisen N taiteemme
kehity^Jtä. •
Tähän katsoen* ja ottamalla lisäksi
huomioon, että meille vuorostaan
oli Ruotsista päin alkanut siirtyä lukuisia
enimmälkseen heikonlaisia kykyjä,
jotka eivät ©"massa maassaan
oleet saavuttaneet toivottua menestystä,
on sanottava, että maätmme
myös taiteen alalla oli vuoden 1800
vaiheilla tulemaisillaan ruotsalaiseksi
.provinssiksi. Me saamme olla kiitollisia
kohtalolle: vain tuskallinen
- leikkaus pelasti meidät tästä kriitillisestä
tilanteesta. Kun taiteemme
onnettoman sodan rasitusten jälkeen
vähitellen alkoi elpyä, oltuaan aika
ajoin kokonaan lamaannuksissa, olivat
ulkonaiset olosuhteet muuttuneet.
Osittain kai vaikutuksesta —
ihmiselämässä vallitsevan jatkuvai-suuden
lain vaikutuksesta — osittain
pa'kosta, kun maassamme toistaiseksi
ei ollut taidekoulua, opiskelivat
suomalaiset taisteilijat edelleenkin
Tukholmassa, mutta kun Turkuun
oli perustettu piirustuskoulu v. 1846
ja Helsinkiin samana vuonna Suomen
taidej-hdistys ja sen yhteyteen
kaksi vuotta myöhemmin maamme
toinen piirustuskoulu, voimme sanoa,
että oli luotu edellytykset itsenäisen
suomalaisen taiteen kehit>ik-selle.
Älkäämme Qimetelkö, että taiteilijamme
ja taiteenharrastajamme —
jcku Robert Wirhelm Ekman tai
Fredrik Cygnaeus — ensi-innostuk-
Englantilainen filmitähti Mrs. Valentina Murch, erään neuvosto-liittolaisen
virkamiehen tytär ja brittiläisen meriväen upseerin
vaimo. Hänen miehensä on Austraaliassa. • \
sen yallässa, jonka Kalevalan
Kantelettaren ilmestynunen, Runebergin
isänmaallinen runous ja Snellmanin
kansallinen herätystyö olivat
synnyttäneet, kuvittelivat suomalaisen
taiteen luomista yksirikertaisem-niaksi
kuin mitä se todellisuudessa
oli. Taiteeseeri ei päästä oötoteitse.
Tarvittiin muutakin kuin isänmaallista
intomieltä, vaadittiin paitsi
lahjakkuutta sitkeätä, hellittämätöntä,
uhrautuvaa työtä. Sen saivat
Ekman ja Cygnaeus-katkerasti k o ^
kea Suomen taiteen Tukholman suuressa
pohjoismaisessa taidenäyttelyssä
1 866 kärsiessä musertavan tap-
- pion. ...
Jcka tapauksessa oli taiteemme tähän
aikaan jo vapautunut Ruotsin
vaikutuksesta, suomalaiset taiteilijat
kun noin vuoden 1850 jälkeeii matkustivat
Tukholman sivuitse Diissel- •
dorfiin opintojaan täydentämään.
Ekmanin romanttisiin kansanelä-mänkuvauksiin
ja Kalevala-kuviin ja
von Wright-veljesten kotimaan luontoa,
eläin- ja lintumaailmaa hartaasti
ja koruttomasti tulkitseviin teoksiin
verraten tiesi Diisseldorfin,
koulu ainakin muotöpuolisesti huomattavaa
edistystä. Sen piiristä lähti
m.m. \Verner Holmberg, jonka nerokkaat,
loistavasti maalatut maisemakuvat
meillä kauan olivat voittamattomat.
Henkilömaalauksen alalla
jäivät puheenaolevan kauden saavutukset
vaatimattomammiksi — tämän
alan etevin edustaja K. E. Jansson
kuoli Holmbergiakin nuorempana,
ainoastaan 28 vuoden vanhana.
Kuvanveistäjämme, jotka toistaiseksi
etupäässä kulkivat Thorvald-senin
uusklassisismin vanavedessä,
opiskelivat Kööpenhaminassa ja
Roomassa, m i ^ Takanen kehitti •
jo melkoista vapaamman ja yksilöl-lisemmän
tyylinsä. Pariisi alkoi
kuiterJkin vähitellen vetää myös suomalaisia-
taiteilijoita puoleensa. Mitä
maalaustaiteeseen tulee, t u n t ui
Ranskan vaikutus lähinnä henkilö-maalauksen
alalla, jolle se Diissel-dorfin-
kauteen verraten tiesi mahtavaa
nousua. Täliän -sen merkitys ei
kuitenkaan rajoittunut. Miten naturalismia
taidesuuntana arvostelemmekin,
on tunnustettava, että se
oli omiaan suuresti avartamaan näköpiiriä.
Ekmanin ja Diisseldorfin-kauden
maalarien kansanelämää e-sittävät
teokset jäävät naturalistiem-me
kuvien rinnalla mahdollisista ansioistaan
huolimatta vaatimattomiksi.
yrityksKcsi. Aikaisemmin mainitussa
kirjoituksessaan Larin Paras-kesta
sanoo Järnefelt 1880- ja 1890-
luvun taidepyrkimyksiä kuvaillessaan:
''Kuten aina nuoret luulimme
mekin löytäneemme Suomen kansan
ja sen maisemat, Kalevalan ja Kantelettaren
ihka uudelleen." Tässä
lauseessa on enemmän perää kuin
Järnefelt vaatimattomuudessaan haluaa
tunnustaa. Courbefn, Millefn
y.m. saavutusten pohjalta kohonnut
naturialistinen maalaussuunta ohjasi
taiteilijamme entistä rohkeammin •
ja ennakkoluulottomammin (käymään
käsiksi kotoisiin aiheisiin, kuvaamaan
kansaamme ja luontoamme
juuri sellaisina kuin he sen niJcivät.
Heitä meidän on ensisijassa kiittäminen
itsenäisen suomalaisen maa-lauskoulun
syntymisestä, mikäli semmoisesta
vöi puhua.
A'3caiscmmin on jo ollut puhetta
muistakin puSiecnaolIeellc kaudelle
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 12, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-01-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460112 |
Description
| Title | 1946-01-12-03 |
| OCR text | r r A I D E J A K U L T T U U R I K suomd diseen ""TT-BSKIAJAN ^kukoistavaa taide- •*^>- kulttuuria, jorika kunniakkaita muistomerkkejä yhä ovat jäyihät, mutta sopusuhtaiset IhairmaakivJkiiik-komme maalauksineen ja nyttemmin jo* enimmäkseen museoihin siirrettyi-ne alttarikaappeine^^^^^ ja .mHine.,veis;^.. toksinesn, seurasi 1600- ja 170l04u- \Tjlla laskukausi, jolloin maamme menetti sen suihteellisesti itsenäisen aseman, minkä katolinen 'kirkko "o- ^ saksi kansainvälisine, osalksi (kansal- ^ lisine tarkoitusperineen oli sille Ihankkinut. Luonnollisesti maamme noina varhaisinakin vuosisatoina oli sa?niit taiteelliset 'herätteensä lähinnä Ruotsista, jonka valtapiiriin se Jkuului, mutta sitäpaitsi se oli välittömässä kosketuksessa^^myös muiden Itämeren ja[ Suomenlaihden rannoilla sijaitsevien, jopa kaukaisempienkin maiden kanssa. Tämän, saavuttamansa aseman maamme vähitellen menetti protestantismin päästyä valtaan. Kirkollisen taiteen merkitys välheni vähenemistään, taide työnnettiin ikäänkuin tarpeettomana muinaismuistona, ellei kerrassaan jumalanpalvelusta häiritsevänä aineksena kirkoista pois: seinämaalaukset peitettiin vail- Suomessa julkaistu teos Venäjästä Vaikka Suomi sijaitsee suuren Neuvostoliiton naapurina, ei siellä Venäjän tuntemus ^le ollut kovinkaan suuri. Syynä on ollut se, ettei todellisia tietoja ole ollut riittävästi saatavissa. Viimeaikoina on tätä puutetta huomattavasti korjattu ja yhtenä tällaisena voidaan pitää äskettäin' Tammen kustannuksella" ilmestynyttä teosta '"Tuntematon Venäjä'', jonka kirjoittajina ovat prof. Helmer Smeds ja maisteri Jorma Mattila. Venäjä on suurvalta, se on kahden maanosan maailmanvalta, joka 25 viimekst-feuluneen vuoden aikana on jättiläismäisesti kehittynyt. Meillä tosin on sen suuruus ja rikkaus, sen voimavarat ja kyvyt pyritty yleensä verihoamaan "salaiseen hämärään", jonka taakse ei kukaan toihtine kurkistaa. Mutta kun saa käsiinsä sellaisen kirjan kuin "Tuntematon Venäjä/' niin rikkaasta Ja tuntemattomasta Venäjästä saa kokonaan toisenlaisen käsit3'ksen. Se ei enää ole pelättävä, kammottava peikko, mövsi Suomen propaganda sen on tahtonut Jeimata, vaan siitä muodostuu eteenpäin kulkeva, valtava, ensiluokkain nen suurvalta, jonka mahdollisuudet ovat melkein ragattomat. Professoft Smedsin ja maisteri Älattrlan uusi teos, joka on ilmestynyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran avustuksella, on sisällyksdtään mitä monipuolisin. Sen sivuilta voidaan tutustua Neuvostoliiton hallinnolliseen karttaan, sen luontoon, vä-estökartan mosaikkiin, liikenteeseen ja elinkeinoihin. Vaflcka kirjan sisältö siis onkin puhdasta asiatietoa kokonaisuudessaan numeroineen ja tilastoineen, niin sittenkin sen moni-gfuolisuus ja joustava, kansanomainen kirjallinen ilmaisu aiheuttavat sen, että teokseen tutustuu kuin parhaaseen ajanvictekirjaan konsanaan, innostuneena ja natiiittavana. Kirj. R. AVENNERVIRTA koisell;?. kalkkiväriilä, kuvaJnveisto- • teokset, alttarikaapit ja pj^himys-kuvat siirrettiin kirkkojen ylisille, mikäli siitä ei hävitetty. Sijalle tu- Jiv^t. prameilevat alttarilaitteet tau-lumeen, puulef^auksin koristetut saarnastuolit, hautamonumentit y.m. protestanttisen ajan ; taidetu^tteet, mutta niillä ei enää ollut läheskääiT samaa n^frkltystä kuin keskiajan kirkollisella, taiteella. Ja siitäkin huolimatta, että varsiinkin Pohjois- fa Itä-. Suomen uusia tpuukirkkoja koristettiin jopa seinämaalauksilla vielä 1800-iuvun alussa, on todettava, että katolisen ajan loistavat taideträdi-tiot olivat lakanneet vaikuttamasta. Kirkollinen taide oli köyhtynyt, rappeutunut 'ja baarbarisöitunut. Paindkohta oli siirtynyt maallisen taiteen puolelle. Mutta syystä ettei' meillä tämän taiteen ä|alla ollut traditioita mihin nojata, enempää kuin varakasta sivistyn^-ttä yleisöäkään, joka olisi taiteilijaimme pjikimyksiä tukenut, joudiirmme uusissa olosuhteissa e n t i s t ä riippuvaisemmiksi Ruotsista. Jo 1600-luvulla siirtyi Elias Brenner Pohjanlahden toiselle puolelle, missä hän pian saavutti huomatun aseman miniatyyrimaala-rina ja vaskenpiiräjänä, käyden kotimaassa vain plkimmältään vuosina 1670—71; seuraavalla vuosisadalla menetimme etevimmän muotokuvamaalarimme, hienon ja henkevän Isak Wacklinin, joka oleskeltuaan a-luksi Pietarissa palasi kotinjaahan, mutta Pikkuvihan sekasorron tieltä siirtyi Tukholmaan, missä hän kuoli ainoastaan 38 vuoden ikäisenä. Tukholmasta tuli vähitellen Suomen taiteen varsinainen keskuspaikka, missä esim. 1800-luvun alussa oleskeli • lukuisia suomalaisia taiteilijoita ja taiteenharjoittajia, jotka olivat saapuneet sinne kuka opintoja harjoittaakseen tai toimeentuloaan etsiäkseen, kuten esim. savolaiset Lundgren, Strömfer, ja Häfdh, kuka virkansa puolesta, kuten upseerit ja taiteenharrastajat von Gerdten, Lefren, Thersner ja Carpelan, Suurempi tappio kuin näiden verraten vaatimattomien taiteenharjoittajien ja di- :. letanttien pako kotimaasta oli miesten sellaisten kuin Gaingergin ja Laureukseih; ösaksr myös^^ ' menetys, mikä, niin ymmärrettävää kuin se olfkin alkeellisten olojemme kannalta, viivytti kotimaisen N taiteemme kehity^Jtä. • Tähän katsoen* ja ottamalla lisäksi huomioon, että meille vuorostaan oli Ruotsista päin alkanut siirtyä lukuisia enimmälkseen heikonlaisia kykyjä, jotka eivät ©"massa maassaan oleet saavuttaneet toivottua menestystä, on sanottava, että maätmme myös taiteen alalla oli vuoden 1800 vaiheilla tulemaisillaan ruotsalaiseksi .provinssiksi. Me saamme olla kiitollisia kohtalolle: vain tuskallinen - leikkaus pelasti meidät tästä kriitillisestä tilanteesta. Kun taiteemme onnettoman sodan rasitusten jälkeen vähitellen alkoi elpyä, oltuaan aika ajoin kokonaan lamaannuksissa, olivat ulkonaiset olosuhteet muuttuneet. Osittain kai vaikutuksesta — ihmiselämässä vallitsevan jatkuvai-suuden lain vaikutuksesta — osittain pa'kosta, kun maassamme toistaiseksi ei ollut taidekoulua, opiskelivat suomalaiset taisteilijat edelleenkin Tukholmassa, mutta kun Turkuun oli perustettu piirustuskoulu v. 1846 ja Helsinkiin samana vuonna Suomen taidej-hdistys ja sen yhteyteen kaksi vuotta myöhemmin maamme toinen piirustuskoulu, voimme sanoa, että oli luotu edellytykset itsenäisen suomalaisen taiteen kehit>ik-selle. Älkäämme Qimetelkö, että taiteilijamme ja taiteenharrastajamme — jcku Robert Wirhelm Ekman tai Fredrik Cygnaeus — ensi-innostuk- Englantilainen filmitähti Mrs. Valentina Murch, erään neuvosto-liittolaisen virkamiehen tytär ja brittiläisen meriväen upseerin vaimo. Hänen miehensä on Austraaliassa. • \ sen yallässa, jonka Kalevalan Kantelettaren ilmestynunen, Runebergin isänmaallinen runous ja Snellmanin kansallinen herätystyö olivat synnyttäneet, kuvittelivat suomalaisen taiteen luomista yksirikertaisem-niaksi kuin mitä se todellisuudessa oli. Taiteeseeri ei päästä oötoteitse. Tarvittiin muutakin kuin isänmaallista intomieltä, vaadittiin paitsi lahjakkuutta sitkeätä, hellittämätöntä, uhrautuvaa työtä. Sen saivat Ekman ja Cygnaeus-katkerasti k o ^ kea Suomen taiteen Tukholman suuressa pohjoismaisessa taidenäyttelyssä 1 866 kärsiessä musertavan tap- - pion. ... Jcka tapauksessa oli taiteemme tähän aikaan jo vapautunut Ruotsin vaikutuksesta, suomalaiset taiteilijat kun noin vuoden 1850 jälkeeii matkustivat Tukholman sivuitse Diissel- • dorfiin opintojaan täydentämään. Ekmanin romanttisiin kansanelä-mänkuvauksiin ja Kalevala-kuviin ja von Wright-veljesten kotimaan luontoa, eläin- ja lintumaailmaa hartaasti ja koruttomasti tulkitseviin teoksiin verraten tiesi Diisseldorfin, koulu ainakin muotöpuolisesti huomattavaa edistystä. Sen piiristä lähti m.m. \Verner Holmberg, jonka nerokkaat, loistavasti maalatut maisemakuvat meillä kauan olivat voittamattomat. Henkilömaalauksen alalla jäivät puheenaolevan kauden saavutukset vaatimattomammiksi — tämän alan etevin edustaja K. E. Jansson kuoli Holmbergiakin nuorempana, ainoastaan 28 vuoden vanhana. Kuvanveistäjämme, jotka toistaiseksi etupäässä kulkivat Thorvald-senin uusklassisismin vanavedessä, opiskelivat Kööpenhaminassa ja Roomassa, m i ^ Takanen kehitti • jo melkoista vapaamman ja yksilöl-lisemmän tyylinsä. Pariisi alkoi kuiterJkin vähitellen vetää myös suomalaisia- taiteilijoita puoleensa. Mitä maalaustaiteeseen tulee, t u n t ui Ranskan vaikutus lähinnä henkilö-maalauksen alalla, jolle se Diissel-dorfin- kauteen verraten tiesi mahtavaa nousua. Täliän -sen merkitys ei kuitenkaan rajoittunut. Miten naturalismia taidesuuntana arvostelemmekin, on tunnustettava, että se oli omiaan suuresti avartamaan näköpiiriä. Ekmanin ja Diisseldorfin-kauden maalarien kansanelämää e-sittävät teokset jäävät naturalistiem-me kuvien rinnalla mahdollisista ansioistaan huolimatta vaatimattomiksi. yrityksKcsi. Aikaisemmin mainitussa kirjoituksessaan Larin Paras-kesta sanoo Järnefelt 1880- ja 1890- luvun taidepyrkimyksiä kuvaillessaan: ''Kuten aina nuoret luulimme mekin löytäneemme Suomen kansan ja sen maisemat, Kalevalan ja Kantelettaren ihka uudelleen." Tässä lauseessa on enemmän perää kuin Järnefelt vaatimattomuudessaan haluaa tunnustaa. Courbefn, Millefn y.m. saavutusten pohjalta kohonnut naturialistinen maalaussuunta ohjasi taiteilijamme entistä rohkeammin • ja ennakkoluulottomammin (käymään käsiksi kotoisiin aiheisiin, kuvaamaan kansaamme ja luontoamme juuri sellaisina kuin he sen niJcivät. Heitä meidän on ensisijassa kiittäminen itsenäisen suomalaisen maa-lauskoulun syntymisestä, mikäli semmoisesta vöi puhua. A'3caiscmmin on jo ollut puhetta muistakin puSiecnaolIeellc kaudelle |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-01-12-03
