1940-01-20-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
[Vii
mm
.„ -. l i -
Sivu 8 LArAXTAIXA, TAMMIKUUX 20 PÄIVÄNÄ 1Q40
Upohtunut kaupunki
60-vuotiaaIIe
JACK RUTHILLE 7 P:XX
TAMMIKUUTA 1940.
Lapsuutesi vidit varmaan
tanlfuvilla kodin armaan.
Kului nuoruus, miehuus parhain,
liian nopeaan ja liian varhain
saapui elon iltahetket,
muistona jo menneen päivän
retket.
Niin edessä jo iltapäivä on,
vaan toivokaamme ettei iloton.
Takana on vuotien kohtalot,
joita kerääntynyt eipä suotta
nyt jo 60 vuotta.
Siksi rauhallista (Ston iltaa
ansiosta toivottavat sulle
toverit vuosien varrelta.
• ELIN.
TOS olisin kertonut tämän jutun
Jxfcaksiky^ vuotta sitten",
John Johnson sanoi, **niin ei jdvsikään
ihminen olisi käsittänyt minua. Joitakin
niahdottJSia harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta. Eikä yksikään
vtoimitta^;^?!^^ maailmassa olisi
«>fe^a^^^Uunöitälö^^^ ostamista. Minua oli-j
. - si'"'pidfiftty Vjidioi^^^ haaveksi jana,
^"^^'•^^^^j^iJr JQp^ varoa. Ehkäpä mi-i?^€:
niit;^^isi?^fcail^ lisäksi suljettu jo-ahonkin
hoitolaan."
; 5 . *"Sentähderi ölen pitänyt viisaim-
>;^^^apä:vaieta;^ m nyt saatan jo huoleti;.
kirtöa koko jutun. Nyt minä
usitailan tehdä sen, sillä kehitys on
r. / iu^^^ pitkin harppauk-sin,*"
ja nykyään käsittää jo pieni lap-sikin,
että se, mitä kerron, on täyttä
totta."
Istuimme Pariisissa Scribesin baarissa
ja Mr. Johnson oli jo ehtinyt
tämän illan seitsemänteen cocktailiinsa.
Sen kyllä huomasikin hänestä
sangen selvästi. Hän näytti iloiselta
ja tyytyväiseltä koko maailmaan.
- Hän tilasi kahdeksannen lasinsa ja
saatuaan sen ja maistettuaan sitä,
hän sytytti piiptpunsa, joka oli päässyt
i sammumaan. Sitten hän jatkoi:
"\Vell, gentlemanit, mihin minä
taas jäinkään? Ahaa — nyt minä
fHosoofi
muistankin. Se oli Sir Gordon Gibb-sin
seikkailu.
Sir Gordon Gibbs oli kaikin puolin
kunniallinen kansalainen. Ammatiltaan
hän. oli asianajaja tunnetussa-^
Gibbsin asianajotoimistossa. Hän oli
viettänyt raiihaiiista: ja kunniallista
elämää, hiutta ollessaan neljänkym-menenvyoden
vanha häh kohtasi kesällä
Trouviliessa Miss Beatrice
Nuttyh. Hän rakastui tähän ensi
näkemältä parantUmattomasti ja
nuori tyttö .Nastasi hänen tunteisiinsa.
Kun tyttö sitäpaitsi oli kaunis
. , ja Sir Henry Hargraven tytär, Sir
Eläinmaailman tutkijat, jotka pi- Hargraven, joka omisti kunnioitetun
tä\^t elefanttia viisaampana kuin Hargraven asianajotoimiston, kosi
esim. gorillaa, ovat antaneet tuolle '*>^Ir. Gibbs saaden tytöltä suostumuk-pitkäkärsaiselle
jättiläiselle eläin- sen ja isältä siunauksen. Sekä fcau-maaiiman
fiiosoofin arvonimen. panpiäälliseksi hyvät myötäjäiset.
Mikään muu eläin ei ole niin suuri- Lähimpinä sitä seuraavina viiosina .
ruhoinen ja niin vaikeasti vangittava Gibbs-puolisoiden elämässä ei tapah-kuin
elefantti. Tästä huolimatta se tunut mitään erikoista. Mutta ke-sopeutuu
uusiin oloihin nopeammin väällä 1923 Mr. Gibbs sairastui vaikuin
toiset eläimet. Se alistuu vält- keaan tautiin. Hän tuli sellaisen tä-tämättömyyteen
ja koettaa vankina- van orjaksi, jota voidaan pitää vaa-kin
järjestää olonsa mahdollisimman rallisempaha kuin väkijuomia, jopa
mukax^aksi. Tätä pidetään selvim- poppiumiakin vaarailisempana. Sir
pänä esimerkkinä eläinten taidetta Gordon Gibbs, hyvin tunnettu ja
ajatella ja arvioida.
Kun puolikasvuinen elefantti vangitaan
jonakin päivänä Intian viidakoista,
niin kuukautta myöhemmin se
jo työskentelee säännöllisesti metsissä
ja pystyy koinennuksen mukaari
suorittäihaan lähes parikyminentä hä-kunnioitettu
juristi, sai rädiqkärpä-sen
pureman. Ja täihä harrastus veti
häntä puoleensa niinkuin jokin
mieletön "hobby" saattaa vetää ainoastaan
englantilaista. Hah unohti
kaiken muun. Puolisonsa, ammat-t
insa jä sfeuraelätnäri. Hän eli ja
lun lähellä hänen omatuntonsa heräsi.
Hän kirjoitti joulukuun 12 päivänä
ja lupasi tavata rakastettunsa
kolmen päivän kuluttua. Tämä oli
ollut lomalla virkistämässä hieman
itseäärf, ja IMr. Gibbs oli mies, joka
ei osannut edes ku\atellakaan, ettei
täyttäisi lupauksiaan.
Hän soitti palvelijaansa.
"Jenkins", hän sanoi, minä lähden
matkalle. Minä luulen rnatkan kestävän
noin viikon ajan. Varaa kaikki
tarpeelliset esineet mukaani, mutta
älä missään nimessä unohda panna,
matkatavaroitteni joukkoon Philos-miniatyyritasasuuntajaa.
Tunnin kuluttua
aion lähteä. Ilmoita Philcosel-le,
että hän odottaa autoineen rhinua
porraskäytävän ^ ulkopuolellai -Siinä-kaikki,
Jenkins."
"Olen ymmärtänyt, Sir Gibbs",
Jenkins kohteliaasti kumartaen vastasi
ja hävisi sitten täyttämään saamiaan
määräyksiä.
Hieman yli tunnin kuluttua Sir
Gibbs astui Cookiii matkatoimistoon
Regent Streetillä.
Muuan kohtelias virkailija kumarsi
hänelle.
"Miten voin palvella teitä, Sir",
hän kunnioittavasti kysyi, sillä koko
Sir Gibbsin olemus oli kunnioitusta
herättävä. Hän näytti olevan mies,
jolla oh huomattava asema.
"Minä haluaisin saada matkalipun",
Sii; Gibbs sanoi, "ensiluokan
lipun kaiken kukkuraksi..."
Sitten hän — ihme kyllä — vaikeni.
Millään keinolla Sir Gibbs ei
saattanut muistaa, minne hänen piti
matkustaa. Hän pohti sitä niin, että
luuli hiuksiensa käyvän harmaiksi,
mutta hänen aivonsa eivät antaneet
hänelle tyydyttävää vastausta.
Sir Gibbs tunsi olevansa kuin idiootti,
joka on sulkenut pienen älynsä
murtumattomaan kassakaappiin ja
sitten kadottanut kaapin avaimen.
"Puolisoni", härt hieman punastellen
änkytti, "puolisoni öii eräällä
paikkakunnalla, joka on kuulu talviurheilukeskus,
mutta n5rt olen täysin
unohtanut, missä tuo paikka sijaitsee
tai mikä sen nimi on." ,
Kohteliaan yirkaiiijan hymy kä\a
entistä kohteliaammaksi. Hän piti
Sir Gibbsiä hienona lordina, joka
näin erikoisella tavalla kokeili hänen
älyaan.
"Ehkä se öh Davos?" hän ehdotti,
"Ei ole." ^ \
«2^?ö -— GarmisGh-Partehkirchen
sitten?"
"Kuinka sanoittekaan? Garmisch?
Ei, se ei ole paikan nimi."
"Hm, vai ei ole. No niin, onhaa
meillä vielä tarjolla muutamia raui-takin
paikkoja. Mitenkäs on Geiloa
laita?"
"Ei sovi."
"Entä Chamonix?"
"Ei sekään. Se on helposti lausuttava
nimi." *
"Are? Kuopio?"
"Missä sellaiset paikat sijaitsevat?"
"Pohjoismaissa, Sir."
" E i , ne eivät ole oikeita." .
"Hmj mitä paikkaa minä sitten
ehdottaisin?"
"Siitä minulla ei ole aavistustakaan.
Jos minä olisin sen tiennyt, ei
teidän olisi tarvinnut ehdotella minulle
mitään."
"Ehkä tarkastelisimme kartasta?
Ehkä-se saattaa johtaa tuon paikan
mieleenne?"
Sir Gibbs teki nyt jotakin sellaista,
mitä hän ei ollut tehnyt milloinkaan
aikaisemmin koko pitkän ja kunniallisen
elämänsä aikana. Hän kirosi.
""Raato vieköön koko maantieteen
ja sen, joka on keksinjt nuo viheliäiset
kartat", hän huudahti ottaen matkalaukkunsa
ja r3mnäten ulos kadulle.
Eteensä katsomatta häh juoksi
poikki jalkakäytävän ajotielle. Sitä,
ettei hän joutunut jonkuh ajoneuvon
alle, voidaan pitää ihmeenä. Sillä
hän tosiaankin pääsi kadun ^toiselle
puolelle täysin vahingoittumattomana.
, Muuan karski poliisikonstaapeli
pysähdytti hänet. Hän tarttui Sir
Gibbsin käsivarteen hieman liian
tiukasti. .
"oletteko järjiltä,rine ihniinen?"
hän murahti. "Aiottekö tehdä itsemurhan?
Siitä ei tule kerrassaan mitään.
Saanko pyj^aä nimeänne ja
osoitet tänne?"
Sir Gordon Gibbs katseli jatkuvasti
poliisia. Yhtäkkiä keskittyivät hänen
katseensa erääseen määrätty\TI
kohtaan konstaapelin takinkauluksessa.
Siinä oli riuniero iieulottunä
kiinni. Ja tämä numero näytti kokonaan
hypnotisoivan hänet.
"I1S4", hän kuiskasi. ^'Tuhatsa-taviisikymmentäneljä."
^
"Mitä te sanoitte?" poliisi kummastellen
kysyi. IVliitta Sir Gordori
Gibbs ei kuullut mitään. Äkillisellä
nytkäyksellä hän irroittautui poliisin
otteesta ja syöksyi kuin midetön takaisin
kadun onnettomuuksia kuohuvaan
vilinään. Hän ei katsahtanut
oikealle eikä vasemrhälle.iHäri juoksi
vain suoraan eteenpäin kuin sopuli
vaelluksellaan. Ja koska hv^^
Jumalamme on mielettömien hoi\^-
nelle tänä lyhyenä aikana opetettua työskenteli \'ain radiorisa hyväksi.
tehtävää.
Berlinin eläiritarhassa säilytetty
intialainen elefähtti esim. tapasi aina
säästää ö^n sunnuntaina saamiltaan
pähkinöistä maanantaiksi, jolloin anteliaita
vieraita käxi \'ähiihmin.
Elefantit o\'at myöskin hyvin pit-peasti
iliäah vaihtuen häiiiäräksi,
Meiiheet, jö ahimoin uhboon heitetyt
tunt^t ^Ipyiv-ät taasen eloon. Ne
y^ät, jotka olinimö vanrioneet nuo-raudessamiiie
töisilleihme, udsiinme
taas^ ja seuraavana päivänä pidimme
pien^lt:: Idhlajäi^t. Nyt^
ölhit vihainen enollehikaan ja Bäis^
^miiie^ jotka yietimiiie hoin
l;uukatitta sitten, M ehoni tet ihatöi
sillä me molemmat halusimme niin.
Hänen puheessansa toistuivat tavan
takaa sellaiset sanat kuin takaisin-kjtkentä,
kondenssaattorit, hehkulamput,
itsevärähtely ja loijuttomiin
muuta sellaista."
"Mutta eräänä päivänä aivan jou-käxHhaisia.
Niinpä muuahkin elefantti
alkoi jöstakitt^s^ Srihata
erästä nuorta hoita^iisa ja aina kun
se näki tänmny
lään miestä, jonkun ajan- kdltittua
täytyi mäeheo^^^
iiän paiä$i dainiai^
vuodto kii«fe«äi^^^^^^^E^
näki hänet, tkisti se til^aav;^^ ^ir^
sänsa ja ilmaisi muutenkin, ettei se
vielä ollut unohtanut entistä viha-mifötään.
7^ on tämä vanha suSrka^^'^;^^t
se juosta ^opitfää aika kyytiä koeftaessaäKi^^
jota pojan vekkuli rHputtaa sen edessä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 20, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-01-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400120 |
Description
| Title | 1940-01-20-08 |
| OCR text | [Vii mm .„ -. l i - Sivu 8 LArAXTAIXA, TAMMIKUUX 20 PÄIVÄNÄ 1Q40 Upohtunut kaupunki 60-vuotiaaIIe JACK RUTHILLE 7 P:XX TAMMIKUUTA 1940. Lapsuutesi vidit varmaan tanlfuvilla kodin armaan. Kului nuoruus, miehuus parhain, liian nopeaan ja liian varhain saapui elon iltahetket, muistona jo menneen päivän retket. Niin edessä jo iltapäivä on, vaan toivokaamme ettei iloton. Takana on vuotien kohtalot, joita kerääntynyt eipä suotta nyt jo 60 vuotta. Siksi rauhallista (Ston iltaa ansiosta toivottavat sulle toverit vuosien varrelta. • ELIN. TOS olisin kertonut tämän jutun Jxfcaksiky^ vuotta sitten", John Johnson sanoi, **niin ei jdvsikään ihminen olisi käsittänyt minua. Joitakin niahdottJSia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Eikä yksikään vtoimitta^;^?!^^ maailmassa olisi «>fe^a^^^Uunöitälö^^^ ostamista. Minua oli-j . - si'"'pidfiftty Vjidioi^^^ haaveksi jana, ^"^^'•^^^^j^iJr JQp^ varoa. Ehkäpä mi-i?^€: niit;^^isi?^fcail^ lisäksi suljettu jo-ahonkin hoitolaan." ; 5 . *"Sentähderi ölen pitänyt viisaim- >;^^^apä:vaieta;^ m nyt saatan jo huoleti;. kirtöa koko jutun. Nyt minä usitailan tehdä sen, sillä kehitys on r. / iu^^^ pitkin harppauk-sin,*" ja nykyään käsittää jo pieni lap-sikin, että se, mitä kerron, on täyttä totta." Istuimme Pariisissa Scribesin baarissa ja Mr. Johnson oli jo ehtinyt tämän illan seitsemänteen cocktailiinsa. Sen kyllä huomasikin hänestä sangen selvästi. Hän näytti iloiselta ja tyytyväiseltä koko maailmaan. - Hän tilasi kahdeksannen lasinsa ja saatuaan sen ja maistettuaan sitä, hän sytytti piiptpunsa, joka oli päässyt i sammumaan. Sitten hän jatkoi: "\Vell, gentlemanit, mihin minä taas jäinkään? Ahaa — nyt minä fHosoofi muistankin. Se oli Sir Gordon Gibb-sin seikkailu. Sir Gordon Gibbs oli kaikin puolin kunniallinen kansalainen. Ammatiltaan hän. oli asianajaja tunnetussa-^ Gibbsin asianajotoimistossa. Hän oli viettänyt raiihaiiista: ja kunniallista elämää, hiutta ollessaan neljänkym-menenvyoden vanha häh kohtasi kesällä Trouviliessa Miss Beatrice Nuttyh. Hän rakastui tähän ensi näkemältä parantUmattomasti ja nuori tyttö .Nastasi hänen tunteisiinsa. Kun tyttö sitäpaitsi oli kaunis . , ja Sir Henry Hargraven tytär, Sir Eläinmaailman tutkijat, jotka pi- Hargraven, joka omisti kunnioitetun tä\^t elefanttia viisaampana kuin Hargraven asianajotoimiston, kosi esim. gorillaa, ovat antaneet tuolle '*>^Ir. Gibbs saaden tytöltä suostumuk-pitkäkärsaiselle jättiläiselle eläin- sen ja isältä siunauksen. Sekä fcau-maaiiman fiiosoofin arvonimen. panpiäälliseksi hyvät myötäjäiset. Mikään muu eläin ei ole niin suuri- Lähimpinä sitä seuraavina viiosina . ruhoinen ja niin vaikeasti vangittava Gibbs-puolisoiden elämässä ei tapah-kuin elefantti. Tästä huolimatta se tunut mitään erikoista. Mutta ke-sopeutuu uusiin oloihin nopeammin väällä 1923 Mr. Gibbs sairastui vaikuin toiset eläimet. Se alistuu vält- keaan tautiin. Hän tuli sellaisen tä-tämättömyyteen ja koettaa vankina- van orjaksi, jota voidaan pitää vaa-kin järjestää olonsa mahdollisimman rallisempaha kuin väkijuomia, jopa mukax^aksi. Tätä pidetään selvim- poppiumiakin vaarailisempana. Sir pänä esimerkkinä eläinten taidetta Gordon Gibbs, hyvin tunnettu ja ajatella ja arvioida. Kun puolikasvuinen elefantti vangitaan jonakin päivänä Intian viidakoista, niin kuukautta myöhemmin se jo työskentelee säännöllisesti metsissä ja pystyy koinennuksen mukaari suorittäihaan lähes parikyminentä hä-kunnioitettu juristi, sai rädiqkärpä-sen pureman. Ja täihä harrastus veti häntä puoleensa niinkuin jokin mieletön "hobby" saattaa vetää ainoastaan englantilaista. Hah unohti kaiken muun. Puolisonsa, ammat-t insa jä sfeuraelätnäri. Hän eli ja lun lähellä hänen omatuntonsa heräsi. Hän kirjoitti joulukuun 12 päivänä ja lupasi tavata rakastettunsa kolmen päivän kuluttua. Tämä oli ollut lomalla virkistämässä hieman itseäärf, ja IMr. Gibbs oli mies, joka ei osannut edes ku\atellakaan, ettei täyttäisi lupauksiaan. Hän soitti palvelijaansa. "Jenkins", hän sanoi, minä lähden matkalle. Minä luulen rnatkan kestävän noin viikon ajan. Varaa kaikki tarpeelliset esineet mukaani, mutta älä missään nimessä unohda panna, matkatavaroitteni joukkoon Philos-miniatyyritasasuuntajaa. Tunnin kuluttua aion lähteä. Ilmoita Philcosel-le, että hän odottaa autoineen rhinua porraskäytävän ^ ulkopuolellai -Siinä-kaikki, Jenkins." "Olen ymmärtänyt, Sir Gibbs", Jenkins kohteliaasti kumartaen vastasi ja hävisi sitten täyttämään saamiaan määräyksiä. Hieman yli tunnin kuluttua Sir Gibbs astui Cookiii matkatoimistoon Regent Streetillä. Muuan kohtelias virkailija kumarsi hänelle. "Miten voin palvella teitä, Sir", hän kunnioittavasti kysyi, sillä koko Sir Gibbsin olemus oli kunnioitusta herättävä. Hän näytti olevan mies, jolla oh huomattava asema. "Minä haluaisin saada matkalipun", Sii; Gibbs sanoi, "ensiluokan lipun kaiken kukkuraksi..." Sitten hän — ihme kyllä — vaikeni. Millään keinolla Sir Gibbs ei saattanut muistaa, minne hänen piti matkustaa. Hän pohti sitä niin, että luuli hiuksiensa käyvän harmaiksi, mutta hänen aivonsa eivät antaneet hänelle tyydyttävää vastausta. Sir Gibbs tunsi olevansa kuin idiootti, joka on sulkenut pienen älynsä murtumattomaan kassakaappiin ja sitten kadottanut kaapin avaimen. "Puolisoni", härt hieman punastellen änkytti, "puolisoni öii eräällä paikkakunnalla, joka on kuulu talviurheilukeskus, mutta n5rt olen täysin unohtanut, missä tuo paikka sijaitsee tai mikä sen nimi on." , Kohteliaan yirkaiiijan hymy kä\a entistä kohteliaammaksi. Hän piti Sir Gibbsiä hienona lordina, joka näin erikoisella tavalla kokeili hänen älyaan. "Ehkä se öh Davos?" hän ehdotti, "Ei ole." ^ \ «2^?ö -— GarmisGh-Partehkirchen sitten?" "Kuinka sanoittekaan? Garmisch? Ei, se ei ole paikan nimi." "Hm, vai ei ole. No niin, onhaa meillä vielä tarjolla muutamia raui-takin paikkoja. Mitenkäs on Geiloa laita?" "Ei sovi." "Entä Chamonix?" "Ei sekään. Se on helposti lausuttava nimi." * "Are? Kuopio?" "Missä sellaiset paikat sijaitsevat?" "Pohjoismaissa, Sir." " E i , ne eivät ole oikeita." . "Hmj mitä paikkaa minä sitten ehdottaisin?" "Siitä minulla ei ole aavistustakaan. Jos minä olisin sen tiennyt, ei teidän olisi tarvinnut ehdotella minulle mitään." "Ehkä tarkastelisimme kartasta? Ehkä-se saattaa johtaa tuon paikan mieleenne?" Sir Gibbs teki nyt jotakin sellaista, mitä hän ei ollut tehnyt milloinkaan aikaisemmin koko pitkän ja kunniallisen elämänsä aikana. Hän kirosi. ""Raato vieköön koko maantieteen ja sen, joka on keksinjt nuo viheliäiset kartat", hän huudahti ottaen matkalaukkunsa ja r3mnäten ulos kadulle. Eteensä katsomatta häh juoksi poikki jalkakäytävän ajotielle. Sitä, ettei hän joutunut jonkuh ajoneuvon alle, voidaan pitää ihmeenä. Sillä hän tosiaankin pääsi kadun ^toiselle puolelle täysin vahingoittumattomana. , Muuan karski poliisikonstaapeli pysähdytti hänet. Hän tarttui Sir Gibbsin käsivarteen hieman liian tiukasti. . "oletteko järjiltä,rine ihniinen?" hän murahti. "Aiottekö tehdä itsemurhan? Siitä ei tule kerrassaan mitään. Saanko pyj^aä nimeänne ja osoitet tänne?" Sir Gordon Gibbs katseli jatkuvasti poliisia. Yhtäkkiä keskittyivät hänen katseensa erääseen määrätty\TI kohtaan konstaapelin takinkauluksessa. Siinä oli riuniero iieulottunä kiinni. Ja tämä numero näytti kokonaan hypnotisoivan hänet. "I1S4", hän kuiskasi. ^'Tuhatsa-taviisikymmentäneljä." ^ "Mitä te sanoitte?" poliisi kummastellen kysyi. IVliitta Sir Gordori Gibbs ei kuullut mitään. Äkillisellä nytkäyksellä hän irroittautui poliisin otteesta ja syöksyi kuin midetön takaisin kadun onnettomuuksia kuohuvaan vilinään. Hän ei katsahtanut oikealle eikä vasemrhälle.iHäri juoksi vain suoraan eteenpäin kuin sopuli vaelluksellaan. Ja koska hv^^ Jumalamme on mielettömien hoi\^- nelle tänä lyhyenä aikana opetettua työskenteli \'ain radiorisa hyväksi. tehtävää. Berlinin eläiritarhassa säilytetty intialainen elefähtti esim. tapasi aina säästää ö^n sunnuntaina saamiltaan pähkinöistä maanantaiksi, jolloin anteliaita vieraita käxi \'ähiihmin. Elefantit o\'at myöskin hyvin pit-peasti iliäah vaihtuen häiiiäräksi, Meiiheet, jö ahimoin uhboon heitetyt tunt^t ^Ipyiv-ät taasen eloon. Ne y^ät, jotka olinimö vanrioneet nuo-raudessamiiie töisilleihme, udsiinme taas^ ja seuraavana päivänä pidimme pien^lt:: Idhlajäi^t. Nyt^ ölhit vihainen enollehikaan ja Bäis^ ^miiie^ jotka yietimiiie hoin l;uukatitta sitten, M ehoni tet ihatöi sillä me molemmat halusimme niin. Hänen puheessansa toistuivat tavan takaa sellaiset sanat kuin takaisin-kjtkentä, kondenssaattorit, hehkulamput, itsevärähtely ja loijuttomiin muuta sellaista." "Mutta eräänä päivänä aivan jou-käxHhaisia. Niinpä muuahkin elefantti alkoi jöstakitt^s^ Srihata erästä nuorta hoita^iisa ja aina kun se näki tänmny lään miestä, jonkun ajan- kdltittua täytyi mäeheo^^^ iiän paiä$i dainiai^ vuodto kii«fe«äi^^^^^^^E^ näki hänet, tkisti se til^aav;^^ ^ir^ sänsa ja ilmaisi muutenkin, ettei se vielä ollut unohtanut entistä viha-mifötään. 7^ on tämä vanha suSrka^^'^;^^t se juosta ^opitfää aika kyytiä koeftaessaäKi^^ jota pojan vekkuli rHputtaa sen edessä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-01-20-08
