1952-01-24-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAVNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
LIEKKX^ the only Finnish litcrary weekly in Canada
Publlshed and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 E lm Street West. Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
secpnd class matt^r.
Liekki ilmestyy jokaisen nikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta ka jnokirjall;sta ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHINNAT: y HDl^SVALTOiraN:
1 •vuosikerta . . . .. .$4.25
6 kuukautta 2.50
1 vuosikerta .. .... $3.50
ekuukautta ...2.00
3 kuukautta .....1.25
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta 2.75
ILMOITUSIHNNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-väi-
sy $1.00 ia kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1,50.
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
ori lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing ComiDany Limited,
iOO-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P. O. B O X 69 SUDBURY, ÖNT.
hä ja poika
Kirj. HULDA RIVER
OLI päivä niin synkeä ja harmaa,
vaikk' luomakunnan kevät aukoi
' nksiaan. .
kaks\miestä astuskeU hiljaan, harvaan,
ei sanaa lausunehet keskenään.
Toinen miehuuden jmir' saavuttanut oli
ja ryhti suorana kuin turmaa uhmaten.
Toisen ryhtinä oi' sisään painunut povi,
käynti laahustava, raskas, kumarainen.
Tienhaaraan he vihdoin saapuvat näin,
silloin vanhempi hiljaa*virkaktaa:
"Kerran tästä itsekin lähdin kuulia
päin . . .
Tämä tienhaara ehkä iäksi eroittaa.
"Mun isäin saatteli mua tähän silloin ...
olin nuori, suora kuin honka metsän...
Ma palasin takaisin ... mut f särkynein
rinnoin r
Mutta vieläkin elämätä hiukan kestän.
Sa mene poikani, on käsky tää,
jonka ^ki, tuo raaka määrää.
Siis hyvästi, ainokaisein nyt jää . . .
jAJi, ktunka onkaan tämä elämä väärää!"
PENTTI LAHTI:
Tulevana kesänä, tarkemmin sanoen kesäkuun 28
ja 29 p:nä pidetään Sudburyssa SJ:n Sudburyn osaston
kesätoimintapaikalla Työn Puistossa Canadan suomalaisen
työtätekevän väestön kulttuuri juhla, nimittäin
Canadan Suomalaisen Järjestön kahdeksas laulu- j-a
soittojuhla.
Nämä työläislaulajien ja -soittajien juhlat ovat aina
olleet kohokohtia Canadan^ suomalaisen työväestön
riennoissa. Ne ovat aina nostattaneet innostusta kulttuuritoiminnan
saralla ja jättäneet suureen yleisöön
pysyvän muiston siitä, että työväestöllä on vakava,
määrätietoinen pyrkimys kauneuteen ja sopusointuun,
rauhaan j a kohotettuun ihmisyyteen.
Suomalaisen työväestön harrastus lauluun ja soittoon
on paljon vanhempi kuin siirtolaisuutemme uuteen
maailmaan, sillä sen juuret juontavat Suomen
kansan menneisyyteen, kaskisavujen ja honkapirttien
kanteleen helinään. Laulu ja soitto ovat olleet ne,
jotka ovat luoneet uskoa, tarmoa ja elämänhalua Suomen
kovia kokeneeseen kansaan kautta vuosisatojen.
Laulu ja soitto ovat poistaneet monta kertaa ankeat
mielialat vähäväkisten ihmisten joukosta, valaneet
uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.
Me. tälle mantereelle muuttaneet ihmiset olemme
tuoneet mukanamme yhden Suomen kansan perinnön,
laulun ja soiton. Me olemme kehittäneet ja vaalineet
^itä kuin perintöä ainakin. Olemme perustaneet
laulukuoroja ja soittokuntia, joista monet ovat saavuttaneet
hyviäkin tuloksia. Ilman uhrautuvaisuutta,
ilman työväen kulttuuritoiminnan tarpeellisuuden
tuntoa ei laulu ja soitto olisi kehittynyt keskuudessamme
siihen mittaan, että voisimme viettää juhlia,
jotka työtätekevät tuntevat omikseen.
Aika, jota elämme ja jolloin pidämme CSJ:n 8.
laulu- ja soittojuhlaa, on suurten muutosten aikaa.
Juuri tälläkin hetkellä ihmiset surmaavat toisiaan
uudenaikaisin asein ja koko maapallon yllä on uhkaava
varjo — kolmannen maailmansodan synkeä
varjo. Useinkin puhumme totunnaisen ajattelumme
ja puhekielemme sänakuvien harhaanjohtamina sodan
uhkasta aivan kuin jostain luonnonmullistuksesta,
maanjäristyksestä tai tuhotulvasta, joille ihminen ei
mahda mitään. Mutta sota samoin kuin sodan
uhkakin, on alusta loppuun saakka ihmisten aikaansaamaa,
inhimillisen typeryyden, ahneuden ja vallanhimon
sanelemaa. Sodan lietsomisella pyritään tukahduttamaan
tavallisten ihmisten kulttuuripyrki-mykset,
myrkyttämään nuorison mielet ja saamaan
joittenkin yksilöitten, sodanlietsojien, pyrkimyksille
oikeuden leima.
Näin tehdään parhaillaan. Mutta onneksi rauhaa
rakastaville ihmisille on se, että kansojen tervein osa
antaa rauhalle paljon suuremman arvon kuin sodalle,
kulttuurille suuremman arvon kuin metelöinnille, laululle
ja soitolle suuremman arvon kuin väkivaltaiselle
riehunnalle ja parjaukselle. ,
tTyötätekevät ihiniset, samoinkuin kaikki muutkin
omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset, käsittävät, että
ilman rauhan olosuhteita ei minkäänlaisen kulttuurin
harr§staminen ja edistäminen tapahdu siten,-että siitä
K
Älerkilisiä tapaturmia
Maailmassa tapahtuu merkillisiä tapaturmia.
Julkaisemme tässä muutamia,
mitä tapahtui viime vuomia Yh-dysyalloissa.
\iVIrs. Catherine'Meenan istui rauhallisesti
asuniTOSsaan," apartmenttitalon
toisessa kerroksessa Bostonissa, Talon
kohdalla sattui oiinettomuus, auto iski
erääseen jalankulkijaan ja miehen kenkä
sinkoutui ikkunasta sisään ja Mski
mrs.. Meenania päähän, aiheuttaen ison
haavan.
'Randolph Johnson ajoi hevosellaan ja
kärryillään erästä Chicagon katua ja
yhtäkkiä, ennenkuin hän huomasikaan,
törmäsi hän purjeveneeseen! Purjever
nettä kuljetettiin trailerilla kadidla;i
David Quinn oli kalastamassa jään
läpi viime talvena lähellä Edwardsbur-gia
Michiganissa. Iso kuha iski hänen
onkeensa ja kun David veti sen jäälle,
hyppäsi kuha kiinni hänen jalkaansa ja
kesti kauan aikaa, ennenkuin kala saatiin
irroitetuksi saaliistaan.
AVilliam C. 'Hollis ajeli kaikessa rauhassa
trokillaan Topekan, Kansasin
eräällä vilkasliikkeisellä kadulla. Hänen
iso paimenkoiransa oli istumassa hänen
vieressään. Yhtäkkiä koira hjppäsi
trokin lattialle ,astui kaasuttajan päälle
ja troki hypähti eteenpäin, iskien erääseen
henkilöautoon, jolloin neljä henkilöä
loukkaantui. '
Ernest Benson pelastui loukkaantumatta,
kun rahtijuna iski hänen autoonsa
West Palm Beachissa Fla. 'Mutta onnettomuudesta
oli huonot seuraukset
rautatielle, sillä 18 vaunua kaatui, repien
1,000 jalkaa rautatietä rikki ja aiheuttaen
^50,000 vahingon.
Cincinnatissa joutui Clayton Bushin
auto kahden vastakkain tulevan junan
alle. Mr. Bush seisoi junien välissä irtautunut
ohjauspyörä käsissään ja muutama
naamiu päässään.
voisi olla hyötyä, iloa ja oppia laajoille
joukoille. Juuri siksi on kiinnitettävä
huomiota aina ja kaikkialla
työskentelyyn rauhan puolesta.
Tässä melessä kaikuu tässäkin
juhlassamme laulumme ja soittomme
rauhan ylistykseksi, rauhan, joka
vain takaa ihmiskunnalle onnen
ja tulevaisuuden.
Ryhtykää siis kaikkialla valmistuksiin
CSJ:n 8. laulu- ja soittojuhlan
hyväksi. Puhukaa siitä naapu- •
reiUenne, järjestäkää työnne ja toimintanne
siten, että voitte osallistua
tähän suureen kulttuuri- ja
rauhanjuhlaan.
yilMEINEN MIES
U N mies heräsi huoneessaan, oli siinä niin pimeä,!
ettei niin pimeätä voi ollakaan. Hän sentään
osasi tien ikkunalle ja avasi sen.
Ulkona ei ollut niin pimeätä. Tähtiä tosin ei nälr,-.
nyt eikä kuuta, mutta jotain valoa ulkona oli.
Kummallista valoa se kuitenkin oli. Samoinkuin „
huoneen pimeys. Valo oli niin voimatonta, ettei se
ensinkään kyennyt tunkeutumaan huoneeseen, jj
huoneen pimeys oli ^ i i n mustaa, ettei se valjennut
hituistakaan, vaikka ikkuna avattiin.
Mies katsoi ulos. • Sielläkin oli kummallista. Kaikki
aivan autiota. El mitään liikettä. Ei yhtään puuta,
pensasta eikä ruohonkortta. Ei vettä eikä hiekkaa.
Ei mitään sellaista, mitä siellä ennen oli ollut ja
minkä hän tunsi.
Oliko kaikki tämä vain unta? Mies nipisti itseääni
käsivarresta. Se teki kipeätä. Siitä hän päätteli ole^
vansa valveiHa. ' ^
Mies ajatteli ja oivalsi hitaasti koko asian. Tässä
nyt varmaan oli maailman loppu, . S e josta oli niin
paljon puhuttu ja niin monta tarinaa tehty.
Mitäpä yksi mies mahtaisi maailman lopulle? Mies K
ajatteli asiaa ja arveli, että parasta oli painua takaisin^"
sänkyyA ja nukkua. Ehkä aamulla olisi kaikki jälleen^
ennallaan. Hän siis meni sänkyyn ja nukahti.
Mies ei tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut
kun hän jälleen heräsi. Mutta huoneen pimeys oli
yhä jäleilä. Ulkona oleva "öutö valo samoin. Ja täydellinen
autius.
Mies lähti ulos. Hänen oli kevyt kävellä. JamitE^
enemmän hän käveli, sitä kevyemmäksi kulku tulit
«Lopulta hän haVaitsi, ettei painovoima vaikuttanuH
enää lainkaan. Hän voi liikkua ilmassa yhtä hyvmf
kuin maan pinnallakin.
Hän lisäsi vauhtiaan. . E i mikään tuuli suhissut
nen korvissaan eikä.mikään ilmavirta pyrkinyt estämään
ja hidastamaan hänen liikettään. Myös han-kausvoima
ja väliaineen vastus olivat poissa. Ehka ei
ollut mitään ilmakehää? Mutta kuinka hän sitten voif{
elää ja hengittää? j
Mies kulki ja kulki tuossa täydellisessä autiudessalJ-^
Viimein hänen katseensa tavoitti kaukana edessä joi
takin valkeita kohoutumia. Hän ilahtui siitä suuresti
K u n hän pääsi lähemmäksi, huomasi hän j outuneen-sa
äärettömän laajan hautausmaan laitaan. Ristit
valkoiset j a tarkalleen toinen toisensa kaltaiset, ulof[^
tuivat.säännöllisinä riveinä joka suuntaan silmänka&j
^tanaattxjmiin. Vain Hänen takanaan, sieltä mistä häi^'
oli tullut, levittäytyi tasiainen, väritön autius.
Silloin mies muisti kaikeii. Tämä oli maailraai
loppu. Atompomnaien ja yetypomniien työtä. Häi^I-yksin
oli säästynyt, koska hän oli vetäytynyt kaikestt^
syrjään-ja piiloutunM huoneeseensa. \
Hän oli ollut yksilö. Hän oli tullut täydellisek;
yksilöksi. .
Hän oli tahtonut vapautta: Hän oli luonut itsellee^
täydellisen vapauden vetäytymällä kaikesta eroon
Sen jälkeen oli kaikki hävitetty. Yksilön vapaude
nimessä ja varjelemiseksi, täydellisen täsa-arvois©t^ H
den, todellisen demokratian, turvaamisen ja säilytti;^
misen nimessä. ]
Mies hymyili. Tässä oli täydellinen vapaus. K
neliä. Tässä oli täydellinen tasa-arvoisuus. Ei Ja.
hän voinut olla itsensä kanssa eriarvoinen? Tässä a,
täydellinen demokratia, sillä hän on nyt kansa. \
Tätäkö hän oli halimnut? Tätäkö lopputulosta hij
oli tavoitellut vetäytyessään eroon vastuusta ja k^.
kesta muusta sanoessaan: " E n minä ole veljeni vf,
tija?''
Ehkä? E i ; Kuitenkaan hän ei enää voinut asu
auttaa. j
Mutta hän oli yksilö. Hän oli vapaa. Hän oli tas
arvoinen. Siksi hän voi toimia kuten halusi.
Ja niin hän ryhtyi kalvamaan maahan kuoppaa, v
kun hän oli saanut sen kyllm suureksi,ja tilavas^
hän asettui siihen pitkäkseen.
Hän makasi selällään ja katseli taivasta, jossa
ollut aurinkoa, kuuta eikä tähtiä ei valoa eikä pK<'
tä, vaan joka oli vain autio, yhtä autio kuin maahaiHi
ympärillään.
Sillom hän ajatteli menneisyyttä, sitä millainen
oli ollut ja millaiseksi ihminen oli sen rakentanut^
millaiseksi ihminen oli sen hävittänyt. Ja kun hana/,-
teli sitä, hän häpesi itseään.
"Ne, jotka kieltävät vapauden toisilta, eivät tar\itsf
itsekään ja oikeuden jumalan alaisena eivät voi pitää s^t
.Aabraham Linciln.
Ui
\ i l
Yhleksän kertaa jouluyönä syölä pitiä. . .
On niin kylinä ete aut ennää vaatetuska, sano salli ^
täs knapin kii veti kolmenkymmenen asteen pakasd.
Kyl jokanei juttuiskans kauhiast tyätä tekkee, ro«*
kätteenskans.
A
ka-J
pai.
le is
Am
näk
• jotl^
ma
he >
maa
sii t;
sopi
laul-tLosf
Tao
intia
•mä
vaik
• N
" täva
kalai
Juan
Poik
• sa m
•kä k
\ peeh.
: juhla
; - koinf
: noja
rytm<
pani
• luista
miset
visivä
- kelloj
muka
jotka
Ma
vuotti
meen
asiain
sa. S
tiaani]
nen v
oli su(
hän oi
-Mai
naan-t
tahakc
naida
oli tp:
mieltyi
liaanit
nelless;
että V<
nan et
paulani
pauluja
iän ja
•li yht
Vähä
ia Mar
meet
luel il
fonogra
ien tul
iän voi
'Sou^
sääs
pai!
laan e
linnastc
la hän
sai o
ottai
iuttami
Seura;
nnes
a\'alt
inistiin
Iii
Sivu 2 lauantaina, tammikuun 26 päivänä* 1952
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-01-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520124 |
Description
| Title | 1952-01-24-02 |
| OCR text | (KAVNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI) LIEKKX^ the only Finnish litcrary weekly in Canada Publlshed and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 E lm Street West. Sudbury. Ontario. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as secpnd class matt^r. Liekki ilmestyy jokaisen nikon lauantaina 12 sivuisena, sisältäen parasta ka jnokirjall;sta ja tieteellistä luettavaa. TILAUSHINNAT: y HDl^SVALTOiraN: 1 •vuosikerta . . . .. .$4.25 6 kuukautta 2.50 1 vuosikerta .. .... $3.50 ekuukautta ...2.00 3 kuukautta .....1.25 SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta 2.75 ILMOITUSIHNNAT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-väi- sy $1.00 ia kiitos $2.00 Kirjeenvaihtoilmoitukset $1,50. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien ori lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio. Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing ComiDany Limited, iOO-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J. W. Saari. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P. O. B O X 69 SUDBURY, ÖNT. hä ja poika Kirj. HULDA RIVER OLI päivä niin synkeä ja harmaa, vaikk' luomakunnan kevät aukoi ' nksiaan. . kaks\miestä astuskeU hiljaan, harvaan, ei sanaa lausunehet keskenään. Toinen miehuuden jmir' saavuttanut oli ja ryhti suorana kuin turmaa uhmaten. Toisen ryhtinä oi' sisään painunut povi, käynti laahustava, raskas, kumarainen. Tienhaaraan he vihdoin saapuvat näin, silloin vanhempi hiljaa*virkaktaa: "Kerran tästä itsekin lähdin kuulia päin . . . Tämä tienhaara ehkä iäksi eroittaa. "Mun isäin saatteli mua tähän silloin ... olin nuori, suora kuin honka metsän... Ma palasin takaisin ... mut f särkynein rinnoin r Mutta vieläkin elämätä hiukan kestän. Sa mene poikani, on käsky tää, jonka ^ki, tuo raaka määrää. Siis hyvästi, ainokaisein nyt jää . . . jAJi, ktunka onkaan tämä elämä väärää!" PENTTI LAHTI: Tulevana kesänä, tarkemmin sanoen kesäkuun 28 ja 29 p:nä pidetään Sudburyssa SJ:n Sudburyn osaston kesätoimintapaikalla Työn Puistossa Canadan suomalaisen työtätekevän väestön kulttuuri juhla, nimittäin Canadan Suomalaisen Järjestön kahdeksas laulu- j-a soittojuhla. Nämä työläislaulajien ja -soittajien juhlat ovat aina olleet kohokohtia Canadan^ suomalaisen työväestön riennoissa. Ne ovat aina nostattaneet innostusta kulttuuritoiminnan saralla ja jättäneet suureen yleisöön pysyvän muiston siitä, että työväestöllä on vakava, määrätietoinen pyrkimys kauneuteen ja sopusointuun, rauhaan j a kohotettuun ihmisyyteen. Suomalaisen työväestön harrastus lauluun ja soittoon on paljon vanhempi kuin siirtolaisuutemme uuteen maailmaan, sillä sen juuret juontavat Suomen kansan menneisyyteen, kaskisavujen ja honkapirttien kanteleen helinään. Laulu ja soitto ovat olleet ne, jotka ovat luoneet uskoa, tarmoa ja elämänhalua Suomen kovia kokeneeseen kansaan kautta vuosisatojen. Laulu ja soitto ovat poistaneet monta kertaa ankeat mielialat vähäväkisten ihmisten joukosta, valaneet uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Me. tälle mantereelle muuttaneet ihmiset olemme tuoneet mukanamme yhden Suomen kansan perinnön, laulun ja soiton. Me olemme kehittäneet ja vaalineet ^itä kuin perintöä ainakin. Olemme perustaneet laulukuoroja ja soittokuntia, joista monet ovat saavuttaneet hyviäkin tuloksia. Ilman uhrautuvaisuutta, ilman työväen kulttuuritoiminnan tarpeellisuuden tuntoa ei laulu ja soitto olisi kehittynyt keskuudessamme siihen mittaan, että voisimme viettää juhlia, jotka työtätekevät tuntevat omikseen. Aika, jota elämme ja jolloin pidämme CSJ:n 8. laulu- ja soittojuhlaa, on suurten muutosten aikaa. Juuri tälläkin hetkellä ihmiset surmaavat toisiaan uudenaikaisin asein ja koko maapallon yllä on uhkaava varjo — kolmannen maailmansodan synkeä varjo. Useinkin puhumme totunnaisen ajattelumme ja puhekielemme sänakuvien harhaanjohtamina sodan uhkasta aivan kuin jostain luonnonmullistuksesta, maanjäristyksestä tai tuhotulvasta, joille ihminen ei mahda mitään. Mutta sota samoin kuin sodan uhkakin, on alusta loppuun saakka ihmisten aikaansaamaa, inhimillisen typeryyden, ahneuden ja vallanhimon sanelemaa. Sodan lietsomisella pyritään tukahduttamaan tavallisten ihmisten kulttuuripyrki-mykset, myrkyttämään nuorison mielet ja saamaan joittenkin yksilöitten, sodanlietsojien, pyrkimyksille oikeuden leima. Näin tehdään parhaillaan. Mutta onneksi rauhaa rakastaville ihmisille on se, että kansojen tervein osa antaa rauhalle paljon suuremman arvon kuin sodalle, kulttuurille suuremman arvon kuin metelöinnille, laululle ja soitolle suuremman arvon kuin väkivaltaiselle riehunnalle ja parjaukselle. , tTyötätekevät ihiniset, samoinkuin kaikki muutkin omilla aivoillaan ajattelevat ihmiset, käsittävät, että ilman rauhan olosuhteita ei minkäänlaisen kulttuurin harr§staminen ja edistäminen tapahdu siten,-että siitä K Älerkilisiä tapaturmia Maailmassa tapahtuu merkillisiä tapaturmia. Julkaisemme tässä muutamia, mitä tapahtui viime vuomia Yh-dysyalloissa. \iVIrs. Catherine'Meenan istui rauhallisesti asuniTOSsaan," apartmenttitalon toisessa kerroksessa Bostonissa, Talon kohdalla sattui oiinettomuus, auto iski erääseen jalankulkijaan ja miehen kenkä sinkoutui ikkunasta sisään ja Mski mrs.. Meenania päähän, aiheuttaen ison haavan. 'Randolph Johnson ajoi hevosellaan ja kärryillään erästä Chicagon katua ja yhtäkkiä, ennenkuin hän huomasikaan, törmäsi hän purjeveneeseen! Purjever nettä kuljetettiin trailerilla kadidla;i David Quinn oli kalastamassa jään läpi viime talvena lähellä Edwardsbur-gia Michiganissa. Iso kuha iski hänen onkeensa ja kun David veti sen jäälle, hyppäsi kuha kiinni hänen jalkaansa ja kesti kauan aikaa, ennenkuin kala saatiin irroitetuksi saaliistaan. AVilliam C. 'Hollis ajeli kaikessa rauhassa trokillaan Topekan, Kansasin eräällä vilkasliikkeisellä kadulla. Hänen iso paimenkoiransa oli istumassa hänen vieressään. Yhtäkkiä koira hjppäsi trokin lattialle ,astui kaasuttajan päälle ja troki hypähti eteenpäin, iskien erääseen henkilöautoon, jolloin neljä henkilöä loukkaantui. ' Ernest Benson pelastui loukkaantumatta, kun rahtijuna iski hänen autoonsa West Palm Beachissa Fla. 'Mutta onnettomuudesta oli huonot seuraukset rautatielle, sillä 18 vaunua kaatui, repien 1,000 jalkaa rautatietä rikki ja aiheuttaen ^50,000 vahingon. Cincinnatissa joutui Clayton Bushin auto kahden vastakkain tulevan junan alle. Mr. Bush seisoi junien välissä irtautunut ohjauspyörä käsissään ja muutama naamiu päässään. voisi olla hyötyä, iloa ja oppia laajoille joukoille. Juuri siksi on kiinnitettävä huomiota aina ja kaikkialla työskentelyyn rauhan puolesta. Tässä melessä kaikuu tässäkin juhlassamme laulumme ja soittomme rauhan ylistykseksi, rauhan, joka vain takaa ihmiskunnalle onnen ja tulevaisuuden. Ryhtykää siis kaikkialla valmistuksiin CSJ:n 8. laulu- ja soittojuhlan hyväksi. Puhukaa siitä naapu- • reiUenne, järjestäkää työnne ja toimintanne siten, että voitte osallistua tähän suureen kulttuuri- ja rauhanjuhlaan. yilMEINEN MIES U N mies heräsi huoneessaan, oli siinä niin pimeä,! ettei niin pimeätä voi ollakaan. Hän sentään osasi tien ikkunalle ja avasi sen. Ulkona ei ollut niin pimeätä. Tähtiä tosin ei nälr,-. nyt eikä kuuta, mutta jotain valoa ulkona oli. Kummallista valoa se kuitenkin oli. Samoinkuin „ huoneen pimeys. Valo oli niin voimatonta, ettei se ensinkään kyennyt tunkeutumaan huoneeseen, jj huoneen pimeys oli ^ i i n mustaa, ettei se valjennut hituistakaan, vaikka ikkuna avattiin. Mies katsoi ulos. • Sielläkin oli kummallista. Kaikki aivan autiota. El mitään liikettä. Ei yhtään puuta, pensasta eikä ruohonkortta. Ei vettä eikä hiekkaa. Ei mitään sellaista, mitä siellä ennen oli ollut ja minkä hän tunsi. Oliko kaikki tämä vain unta? Mies nipisti itseääni käsivarresta. Se teki kipeätä. Siitä hän päätteli ole^ vansa valveiHa. ' ^ Mies ajatteli ja oivalsi hitaasti koko asian. Tässä nyt varmaan oli maailman loppu, . S e josta oli niin paljon puhuttu ja niin monta tarinaa tehty. Mitäpä yksi mies mahtaisi maailman lopulle? Mies K ajatteli asiaa ja arveli, että parasta oli painua takaisin^" sänkyyA ja nukkua. Ehkä aamulla olisi kaikki jälleen^ ennallaan. Hän siis meni sänkyyn ja nukahti. Mies ei tiennyt, kuinka kauan hän oli nukkunut kun hän jälleen heräsi. Mutta huoneen pimeys oli yhä jäleilä. Ulkona oleva "öutö valo samoin. Ja täydellinen autius. Mies lähti ulos. Hänen oli kevyt kävellä. JamitE^ enemmän hän käveli, sitä kevyemmäksi kulku tulit «Lopulta hän haVaitsi, ettei painovoima vaikuttanuH enää lainkaan. Hän voi liikkua ilmassa yhtä hyvmf kuin maan pinnallakin. Hän lisäsi vauhtiaan. . E i mikään tuuli suhissut nen korvissaan eikä.mikään ilmavirta pyrkinyt estämään ja hidastamaan hänen liikettään. Myös han-kausvoima ja väliaineen vastus olivat poissa. Ehka ei ollut mitään ilmakehää? Mutta kuinka hän sitten voif{ elää ja hengittää? j Mies kulki ja kulki tuossa täydellisessä autiudessalJ-^ Viimein hänen katseensa tavoitti kaukana edessä joi takin valkeita kohoutumia. Hän ilahtui siitä suuresti K u n hän pääsi lähemmäksi, huomasi hän j outuneen-sa äärettömän laajan hautausmaan laitaan. Ristit valkoiset j a tarkalleen toinen toisensa kaltaiset, ulof[^ tuivat.säännöllisinä riveinä joka suuntaan silmänka&j ^tanaattxjmiin. Vain Hänen takanaan, sieltä mistä häi^' oli tullut, levittäytyi tasiainen, väritön autius. Silloin mies muisti kaikeii. Tämä oli maailraai loppu. Atompomnaien ja yetypomniien työtä. Häi^I-yksin oli säästynyt, koska hän oli vetäytynyt kaikestt^ syrjään-ja piiloutunM huoneeseensa. \ Hän oli ollut yksilö. Hän oli tullut täydellisek; yksilöksi. . Hän oli tahtonut vapautta: Hän oli luonut itsellee^ täydellisen vapauden vetäytymällä kaikesta eroon Sen jälkeen oli kaikki hävitetty. Yksilön vapaude nimessä ja varjelemiseksi, täydellisen täsa-arvois©t^ H den, todellisen demokratian, turvaamisen ja säilytti;^ misen nimessä. ] Mies hymyili. Tässä oli täydellinen vapaus. K neliä. Tässä oli täydellinen tasa-arvoisuus. Ei Ja. hän voinut olla itsensä kanssa eriarvoinen? Tässä a, täydellinen demokratia, sillä hän on nyt kansa. \ Tätäkö hän oli halimnut? Tätäkö lopputulosta hij oli tavoitellut vetäytyessään eroon vastuusta ja k^. kesta muusta sanoessaan: " E n minä ole veljeni vf, tija?'' Ehkä? E i ; Kuitenkaan hän ei enää voinut asu auttaa. j Mutta hän oli yksilö. Hän oli vapaa. Hän oli tas arvoinen. Siksi hän voi toimia kuten halusi. Ja niin hän ryhtyi kalvamaan maahan kuoppaa, v kun hän oli saanut sen kyllm suureksi,ja tilavas^ hän asettui siihen pitkäkseen. Hän makasi selällään ja katseli taivasta, jossa ollut aurinkoa, kuuta eikä tähtiä ei valoa eikä pK<' tä, vaan joka oli vain autio, yhtä autio kuin maahaiHi ympärillään. Sillom hän ajatteli menneisyyttä, sitä millainen oli ollut ja millaiseksi ihminen oli sen rakentanut^ millaiseksi ihminen oli sen hävittänyt. Ja kun hana/,- teli sitä, hän häpesi itseään. "Ne, jotka kieltävät vapauden toisilta, eivät tar\itsf itsekään ja oikeuden jumalan alaisena eivät voi pitää s^t .Aabraham Linciln. Ui \ i l Yhleksän kertaa jouluyönä syölä pitiä. . . On niin kylinä ete aut ennää vaatetuska, sano salli ^ täs knapin kii veti kolmenkymmenen asteen pakasd. Kyl jokanei juttuiskans kauhiast tyätä tekkee, ro«* kätteenskans. A ka-J pai. le is Am näk • jotl^ ma he > maa sii t; sopi laul-tLosf Tao intia •mä vaik • N " täva kalai Juan Poik • sa m •kä k \ peeh. : juhla ; - koinf : noja rytm< pani • luista miset visivä - kelloj muka jotka Ma vuotti meen asiain sa. S tiaani] nen v oli su( hän oi -Mai naan-t tahakc naida oli tp: mieltyi liaanit nelless; että V< nan et paulani pauluja iän ja •li yht Vähä ia Mar meet luel il fonogra ien tul iän voi 'Sou^ sääs pai! laan e linnastc la hän sai o ottai iuttami Seura; nnes a\'alt inistiin Iii Sivu 2 lauantaina, tammikuun 26 päivänä* 1952 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-01-24-02
