1954-07-24-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Laakson
K i r j . A N N I E R U I S S A LO
— Siinä tapauksessa kan noin puhut, — Acmaani jättää myös «s»
lausun sinulle, sisareni^ ikuiset jäahyväi- Anniklu Mjaa, nojaten piänsä
set, sanoi J^or vapsevalla ää«e|lä ja rintaan ja i t ki
nousi lähteäkseen. — Oi xakas, rakas, älä hke, Ä
— Etkö odota teetä? kysyi sisar jo nä palaan takaisin sinun I I M A S ^
lauhtuneemmalla äänellä. loin olemme onnelliset, eikönim
Jatkoa asioihin, sillä tämä oli kaikilla keskeisin
puheenaihe. Sota. Odotettiin vain
RATKAISUN HETKI LYÖ hetkeä sen alkamiselle. TCaikilta sotilas-
N*ÄJÄN' ja Japanin välit olivat hy- virkailijoilta oli lomat kielletty. Armei-vin
riitaiset. Sodan ajkaminen näyt- Jan muonavarastoja täytettiin. Leivän-
— En. E n tahdo sinulta mitään, sisa- Ja hän suuteli tyttöään hellästi
i, en milloinkaan tämän jälkeen H- . • • »
Tiemme eroavat nyt iäk-ti
olevan kiertämätön. Kuumeinen sotavarustelu
oli käynnissä.
Japani palkkasi itselleen vakoilijoita
eri kansallisuuksien keskuudesta. Siellä
oli kirkiisejä, jotka olivat hyväi ratsu-paistajat
olivat kiireisessä työssään armeijan
leipomotuvissa. Paksua sotamiehen
limppua leivottiin. Työtä tehtiin
yötä päivää.
Jegos mietti ja katseli miten tuli nie-miehiä
ja joita kä3rtettiin'kuriireina ja lee puita. Ludmilla sanoi vakavana:
salasina saunansaattajina.
Kiinnisaadut vakoilijat teloitettiin,
mutta niitä oli paljon.
Annikki sai kauniin timanttisormuksen
joululahjaksi Jegorilta. Täti Sanna
ihaili sormusta ja tuli varmuuteen siitä
ettei Jei^rilla ollut petosta mielessään.
Annikki säteili onnesta. Kaikenlaiset
epäilykset ja väärinkäsitykset poistuivat.
Hän näki Jegorissa suuren ja yle^
vämielisen ihmisen. On autuaallista kulkea
sellaisen miehen rinnalla. Täti tcM- •
votti onnea heille. Ludmilla vihasi Annikkia
ja asettui poikkiteloin heidän
välilleen. Ludmilla hautoi ajatuksissaan
keinoja joilla voisi tehdä tyhjäksi veljensä
aikeet alhaiseen piikatyttöön näh-
4len, kuten hän suvaitsi nimittää Annikkia.
'Punainen Sonja" vieraili atelierissä
joskus, sillä hänen serkkunsa tytät*oli
siellä oppilaana. Tuli näinollen inyös
Annikille hyvänpäivän tuttavaksi. Sonjan
katse oli tutkiva ja terävä. Annikki
ei pitänyt tuosta läpitunkevasta katseesta,
jotej^uttavuus ei voinut pitemmälle
kehitty^
Satt#4terrain ;niin, että Annikki meni
kaupungille ostoksilleen ja kohtasi Sonjan
kadulla. Sonja yhtyi seuraan ja he
poikkesivat vaatekauppaan.
Ludmilla oli siellä kamarineitinsä
kanssa. Hänen silmänsä välähtelivät v i hasta
nähdessään Annikin. Ludmilla
katseli Annikin seuralaisU ja muisti
nähn^nsä tytön ennemminkin. Punainen
tukka oli painunut hänen mieleensä.
Ludmilla kiusasi ja ahdisti veljeään
Annikin vuoksi kaikenlaisilla pistopu-heillaan.
Toisinaan Jegor meni joko toisiin
huoneisiin tai ulos, päästäkseen
kuulemasta tuota ainaista natkutusta.
Eräänä iltana taas poikkesi Jegor tervehtimään
tuota pahankurista sisartaan
ensin mennessään katsomaan tyttöään.
Huoneissa oli kirkas valo ja teki se mieluisan
vaikutuksen. Ulkona oli kirpeä
pakkanen, joten lämmin huone oli paras
paikka maailmassa ja hän istui lähelle
lämmitysuunia.
Ludmilla käski palvelijan laittaa samovaari
kiehumaan, että saa teetä. Hän
istui sitten tuolille veljensä viereen ja
alkoi jutella. 'Ensin puhuttiin ilmoista,
mutta sitten kääntyi puhe sotata
,kaepa tästä pittää minunoii lähtee
kun kaekki muutkii inuneiset männöö.
Tässä vielä pikkunen huohmautus
Cannaatan taka-aikoina syntyneille pojille,
että soatte vähän toesellai silimällä
volokistaa näitä meijän korreita tyttöjä
ja samoin Cannaatan korreet tytöt soat-
M volokistoo. kun teältä tulloo oekeen
potria pöPkija. Xiin, että tuota eiköhän
niännä kaekki, jotka voan suinnii peäsöö
ja näätetään niille so\-an lietsojille. ettei
myö kannata sottaa, että myö ollaan
«raaban imnieisii, mutta urheilu, se on
toenen JVi^tu. sitä nmi kannatettaa. Siihen
me^än tulloo antoo hyvä kannatus
ja innostaa nuorisota. Se on keino vettää
nuoret gnukaa ja poes saluunoista.
EipShin tässä sitten mittee muutak-kaa,
kun haaskob kesän jatkova Liekin
muurahaisille. Torontossa tavataan!
—^ Kun sota S3rttyy, niin sinne joutuu
sulhasenildn heti lähteinään; eikä' tiedä
jos sidtä palaa.
— Niin jää ntinuäkin morsiameni.
—Sinun ioiorsiamesi ! ? puuskahti sisar
kiukuissaan.
— tXiin, minun mbrsianneni, sanoi Jegor
päirtatrasti ja jatkoi: — Hän on
morsiameni Jumalan, ja ihmisten edessä,
eikä mikään oi^ti-maailmassa voi meitä
erottaa paitsi kuolema
r— Näin puhou^veljeni. Missä on sinun
kunniantuntosi kun uskallat puhua
noin? sanor - Ludmilla masentuneella
ääneMa.
Morsiameni ^n tahraton. Ja silloin
ei tnieskään imeneta kunniaansa, seistessään-
sellaisen tytön rinnalla.
-^Häh on alhainen, sanoi Ludmilla.
— Annikki on minun vertaiseni, virkkoi
Jegor levollise!Sti.
— Siinä tapauksessa, kun noin uskallat
puhua, toivon sinun kaatuvan sodassa.
Silloin olet kaatunut kunniallise-jna
miehenä.
rem
mesty eteesi
si. Hyvästi!
— Se tyttö on syyllinen tähän eroomme;
minä kostan, kostan! huusi Ludmilla
veljensä jälkeen.
Jegor oli murheellinen äskeisen kohtauksen
johdosta. Ja toinen, vielä pahempi,
oli Ludmillan kostonhuuto Annikkia
kohtaan. Se teki sydämen levottomaksi,
mutta hän koetti rauhoittua
noustessaaii kivirappuja ylösLunj^Vigan
taloon. '
Jegor astui vierashuoneeseen puoliavoimesta
ovesta. Siellä istiii Atanikki
keinutuolissa lukemassa sanomalehteä.
Jegor seisahtui ovella ja otti lakin pestään
toivottaessaan hyvää iltaa. Samassa
riensi, Annikki syleilemään sulhoaan.
Se oli autuuden hetki kun he rinta rintaa
vasten syleilivät toisiaan. Kirkkaassa
valaistuksessa näytti Jegör kärsineeltä
ja kaljpeäita. ^ . i
Arniaani, olet niin siiruffisen näköinen,
kuiskasi Annikki ja suuteli häntä.
Jegor pyyhkäisi otsaansa kädellään
sanoen:,
— Ei se mitään. E i minulla mikään
ole. Ja hän riisui sinellinsä asettaen sen
naulakkoon, ja he menivät sohvalle «istumaan.
(Hetken äänettömyyden jälkeen
mainitsi Annikki sodasta äänessään
pelokas sointu.
— Niin, sota on kiertämätön asia nykyisin,
virkkoi Jegor. — Komennus matkalle
lähtöön voi tapahtua millä hetkellä
tahansa.
Suuri Kasantskaja eli so\Sk^
oh kuin vanhanajan tavaroilla tivtZ
museo. SeinUlä riippui vanBoja w
tahraamia lippuja, ruostuni^iu i j , ^^
avaimia ja vanhanaikaisia SXAZT^
Telineiden päällä lepäsi vanha tyfcj^
jonka paksu piippu oli halki. XyÖo^
ressä oli kuula, naurettavan pienj
aikaisiin verraten. Nämä kaiky
nauistoja menneitten vuosisa^iain
ta. Venäjän—Japanin sota julist~^ "
helmikuun alussa. Sotarummut jj
Sotilaat marssitettiin kiertei^ijiäl|ä^-
•millä kaduilla. Sitten he marssivat^,
santskaja kirkon edustalle ja^iäji
nivat kirkkoon, saamaan papjosfunjl^.
sen ja viimeisen "sakramentm^ Hjj^'
oli f>ahaenteisen juhlallinien'ja Söjj^
Helposti saattoi lukea läj^eyien^^
voista sydämeen kätkettyjä .ajjiuk»^
Mutta niitä ei tuoda julki^^^i^
la ei saa olla tunteita omiin a?wilīL
nähden. f • '.Vi
•Ennen sotaan lähtöään oli j ^ p i u
kässä kahdenkeskisessä kesku$4^vg^^^
QPaulin kanssa. Miehiä sitoi iuia.l«w|S
tava ystävyyden side. Pauli oli km lä
pojalleen, jolle kertoi huolensa.
Jegor oli tehnyt testamentin äitinä
jättämästä omaisuudesta. Rahat HI^ sijoitettu
pankkiin.
Testamentti oli tehty Anmkin
meen; siinä tapauksessa jos hän;. Jfg»,-
kaatuu sodassaj ei tyttö jää puille pat
jäille. Isänsä jättämään omaisuuteMtä
Jegor halunnut kajota ensinkääo, \m.
fennia
LEVYUUTUUDET!
Suositun hanuritaiteilijan
P A U L NORRBACKAAN
soittamat uudet levj^ ovat nyt saatavana.
Uudet Fennia-levyt ovat seuraavat:
P 107 Kesäillan valssi, säv. Merikanto, sov. Paul Norrback
non siivin, jenkka, säv. Paul Norrback
P lOS Lumoava hetki, tango. säv. Paul Norrback
Kulkurin valssi, sov. Paul Norrbadc
P loe Itämainen tunnelma, säv. Paul Norrback
Polkka sikennä No. l . sov. Paul Norrback
F 110 Bkxv Street RIiQmba. säv. Paul Norrtiack
Kotia muistellessa, valssi, säv.. Paul Norrback
P 111 Suomalainen kansanlaulu sikermä No. 2. sov. Norrback
Or kaunis kesäUta. lauL Lauri Laine, säest. Norrback
P 112 Lapsuuden koti. lauL Lauri Laine, säest. Norrback
Rakkauden hymy. tango. säv. Pietro Frosini
P 113 Metsän kidcka. jenkka, sov. Paul Norrback
Mustalaislaulaja. säv. P. de Sarasate. sov. Norrback
Lähetämme levyjä ktnkkialle Canadassa
HINTA.$1.25 KPI4.
(Ostajan maksettava lähetyskulut)
PosUtUausten tulee käsittää vähintäin kolme levyä. — Tilatkaa osoitteella:
VAPAUS PUBLISHING CO. LTD
P. O.L BeijOonXa- ,6 9F ennia- ja Beaver-levyjen tukku- ja vähittäSiUsmDyByjUätR YCa, nOadNaTssAa.R IO
S^vom pifika.
Sivu 8
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 24, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-07-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540724 |
Description
| Title | 1954-07-24-08 |
| OCR text | Laakson K i r j . A N N I E R U I S S A LO — Siinä tapauksessa kan noin puhut, — Acmaani jättää myös «s» lausun sinulle, sisareni^ ikuiset jäahyväi- Anniklu Mjaa, nojaten piänsä set, sanoi J^or vapsevalla ää«e|lä ja rintaan ja i t ki nousi lähteäkseen. — Oi xakas, rakas, älä hke, Ä — Etkö odota teetä? kysyi sisar jo nä palaan takaisin sinun I I M A S ^ lauhtuneemmalla äänellä. loin olemme onnelliset, eikönim Jatkoa asioihin, sillä tämä oli kaikilla keskeisin puheenaihe. Sota. Odotettiin vain RATKAISUN HETKI LYÖ hetkeä sen alkamiselle. TCaikilta sotilas- N*ÄJÄN' ja Japanin välit olivat hy- virkailijoilta oli lomat kielletty. Armei-vin riitaiset. Sodan ajkaminen näyt- Jan muonavarastoja täytettiin. Leivän- — En. E n tahdo sinulta mitään, sisa- Ja hän suuteli tyttöään hellästi i, en milloinkaan tämän jälkeen H- . • • » Tiemme eroavat nyt iäk-ti olevan kiertämätön. Kuumeinen sotavarustelu oli käynnissä. Japani palkkasi itselleen vakoilijoita eri kansallisuuksien keskuudesta. Siellä oli kirkiisejä, jotka olivat hyväi ratsu-paistajat olivat kiireisessä työssään armeijan leipomotuvissa. Paksua sotamiehen limppua leivottiin. Työtä tehtiin yötä päivää. Jegos mietti ja katseli miten tuli nie-miehiä ja joita kä3rtettiin'kuriireina ja lee puita. Ludmilla sanoi vakavana: salasina saunansaattajina. Kiinnisaadut vakoilijat teloitettiin, mutta niitä oli paljon. Annikki sai kauniin timanttisormuksen joululahjaksi Jegorilta. Täti Sanna ihaili sormusta ja tuli varmuuteen siitä ettei Jei^rilla ollut petosta mielessään. Annikki säteili onnesta. Kaikenlaiset epäilykset ja väärinkäsitykset poistuivat. Hän näki Jegorissa suuren ja yle^ vämielisen ihmisen. On autuaallista kulkea sellaisen miehen rinnalla. Täti tcM- • votti onnea heille. Ludmilla vihasi Annikkia ja asettui poikkiteloin heidän välilleen. Ludmilla hautoi ajatuksissaan keinoja joilla voisi tehdä tyhjäksi veljensä aikeet alhaiseen piikatyttöön näh- 4len, kuten hän suvaitsi nimittää Annikkia. 'Punainen Sonja" vieraili atelierissä joskus, sillä hänen serkkunsa tytät*oli siellä oppilaana. Tuli näinollen inyös Annikille hyvänpäivän tuttavaksi. Sonjan katse oli tutkiva ja terävä. Annikki ei pitänyt tuosta läpitunkevasta katseesta, jotej^uttavuus ei voinut pitemmälle kehitty^ Satt#4terrain ;niin, että Annikki meni kaupungille ostoksilleen ja kohtasi Sonjan kadulla. Sonja yhtyi seuraan ja he poikkesivat vaatekauppaan. Ludmilla oli siellä kamarineitinsä kanssa. Hänen silmänsä välähtelivät v i hasta nähdessään Annikin. Ludmilla katseli Annikin seuralaisU ja muisti nähn^nsä tytön ennemminkin. Punainen tukka oli painunut hänen mieleensä. Ludmilla kiusasi ja ahdisti veljeään Annikin vuoksi kaikenlaisilla pistopu-heillaan. Toisinaan Jegor meni joko toisiin huoneisiin tai ulos, päästäkseen kuulemasta tuota ainaista natkutusta. Eräänä iltana taas poikkesi Jegor tervehtimään tuota pahankurista sisartaan ensin mennessään katsomaan tyttöään. Huoneissa oli kirkas valo ja teki se mieluisan vaikutuksen. Ulkona oli kirpeä pakkanen, joten lämmin huone oli paras paikka maailmassa ja hän istui lähelle lämmitysuunia. Ludmilla käski palvelijan laittaa samovaari kiehumaan, että saa teetä. Hän istui sitten tuolille veljensä viereen ja alkoi jutella. 'Ensin puhuttiin ilmoista, mutta sitten kääntyi puhe sotata ,kaepa tästä pittää minunoii lähtee kun kaekki muutkii inuneiset männöö. Tässä vielä pikkunen huohmautus Cannaatan taka-aikoina syntyneille pojille, että soatte vähän toesellai silimällä volokistaa näitä meijän korreita tyttöjä ja samoin Cannaatan korreet tytöt soat- M volokistoo. kun teältä tulloo oekeen potria pöPkija. Xiin, että tuota eiköhän niännä kaekki, jotka voan suinnii peäsöö ja näätetään niille so\-an lietsojille. ettei myö kannata sottaa, että myö ollaan «raaban imnieisii, mutta urheilu, se on toenen JVi^tu. sitä nmi kannatettaa. Siihen me^än tulloo antoo hyvä kannatus ja innostaa nuorisota. Se on keino vettää nuoret gnukaa ja poes saluunoista. EipShin tässä sitten mittee muutak-kaa, kun haaskob kesän jatkova Liekin muurahaisille. Torontossa tavataan! —^ Kun sota S3rttyy, niin sinne joutuu sulhasenildn heti lähteinään; eikä' tiedä jos sidtä palaa. — Niin jää ntinuäkin morsiameni. —Sinun ioiorsiamesi ! ? puuskahti sisar kiukuissaan. — tXiin, minun mbrsianneni, sanoi Jegor päirtatrasti ja jatkoi: — Hän on morsiameni Jumalan, ja ihmisten edessä, eikä mikään oi^ti-maailmassa voi meitä erottaa paitsi kuolema r— Näin puhou^veljeni. Missä on sinun kunniantuntosi kun uskallat puhua noin? sanor - Ludmilla masentuneella ääneMa. Morsiameni ^n tahraton. Ja silloin ei tnieskään imeneta kunniaansa, seistessään- sellaisen tytön rinnalla. -^Häh on alhainen, sanoi Ludmilla. — Annikki on minun vertaiseni, virkkoi Jegor levollise!Sti. — Siinä tapauksessa, kun noin uskallat puhua, toivon sinun kaatuvan sodassa. Silloin olet kaatunut kunniallise-jna miehenä. rem mesty eteesi si. Hyvästi! — Se tyttö on syyllinen tähän eroomme; minä kostan, kostan! huusi Ludmilla veljensä jälkeen. Jegor oli murheellinen äskeisen kohtauksen johdosta. Ja toinen, vielä pahempi, oli Ludmillan kostonhuuto Annikkia kohtaan. Se teki sydämen levottomaksi, mutta hän koetti rauhoittua noustessaaii kivirappuja ylösLunj^Vigan taloon. ' Jegor astui vierashuoneeseen puoliavoimesta ovesta. Siellä istiii Atanikki keinutuolissa lukemassa sanomalehteä. Jegor seisahtui ovella ja otti lakin pestään toivottaessaan hyvää iltaa. Samassa riensi, Annikki syleilemään sulhoaan. Se oli autuuden hetki kun he rinta rintaa vasten syleilivät toisiaan. Kirkkaassa valaistuksessa näytti Jegör kärsineeltä ja kaljpeäita. ^ . i Arniaani, olet niin siiruffisen näköinen, kuiskasi Annikki ja suuteli häntä. Jegor pyyhkäisi otsaansa kädellään sanoen:, — Ei se mitään. E i minulla mikään ole. Ja hän riisui sinellinsä asettaen sen naulakkoon, ja he menivät sohvalle «istumaan. (Hetken äänettömyyden jälkeen mainitsi Annikki sodasta äänessään pelokas sointu. — Niin, sota on kiertämätön asia nykyisin, virkkoi Jegor. — Komennus matkalle lähtöön voi tapahtua millä hetkellä tahansa. Suuri Kasantskaja eli so\Sk^ oh kuin vanhanajan tavaroilla tivtZ museo. SeinUlä riippui vanBoja w tahraamia lippuja, ruostuni^iu i j , ^^ avaimia ja vanhanaikaisia SXAZT^ Telineiden päällä lepäsi vanha tyfcj^ jonka paksu piippu oli halki. XyÖo^ ressä oli kuula, naurettavan pienj aikaisiin verraten. Nämä kaiky nauistoja menneitten vuosisa^iain ta. Venäjän—Japanin sota julist~^ " helmikuun alussa. Sotarummut jj Sotilaat marssitettiin kiertei^ijiäl|ä^- •millä kaduilla. Sitten he marssivat^, santskaja kirkon edustalle ja^iäji nivat kirkkoon, saamaan papjosfunjl^. sen ja viimeisen "sakramentm^ Hjj^' oli f>ahaenteisen juhlallinien'ja Söjj^ Helposti saattoi lukea läj^eyien^^ voista sydämeen kätkettyjä .ajjiuk»^ Mutta niitä ei tuoda julki^^^i^ la ei saa olla tunteita omiin a?wilÄ«L nähden. f • '.Vi •Ennen sotaan lähtöään oli j ^ p i u kässä kahdenkeskisessä kesku$4^vg^^^ QPaulin kanssa. Miehiä sitoi iuia.l«w|S tava ystävyyden side. Pauli oli km lä pojalleen, jolle kertoi huolensa. Jegor oli tehnyt testamentin äitinä jättämästä omaisuudesta. Rahat HI^ sijoitettu pankkiin. Testamentti oli tehty Anmkin meen; siinä tapauksessa jos hän;. Jfg»,- kaatuu sodassaj ei tyttö jää puille pat jäille. Isänsä jättämään omaisuuteMtä Jegor halunnut kajota ensinkääo, \m. fennia LEVYUUTUUDET! Suositun hanuritaiteilijan P A U L NORRBACKAAN soittamat uudet levj^ ovat nyt saatavana. Uudet Fennia-levyt ovat seuraavat: P 107 Kesäillan valssi, säv. Merikanto, sov. Paul Norrback non siivin, jenkka, säv. Paul Norrback P lOS Lumoava hetki, tango. säv. Paul Norrback Kulkurin valssi, sov. Paul Norrbadc P loe Itämainen tunnelma, säv. Paul Norrback Polkka sikennä No. l . sov. Paul Norrback F 110 Bkxv Street RIiQmba. säv. Paul Norrtiack Kotia muistellessa, valssi, säv.. Paul Norrback P 111 Suomalainen kansanlaulu sikermä No. 2. sov. Norrback Or kaunis kesäUta. lauL Lauri Laine, säest. Norrback P 112 Lapsuuden koti. lauL Lauri Laine, säest. Norrback Rakkauden hymy. tango. säv. Pietro Frosini P 113 Metsän kidcka. jenkka, sov. Paul Norrback Mustalaislaulaja. säv. P. de Sarasate. sov. Norrback Lähetämme levyjä ktnkkialle Canadassa HINTA.$1.25 KPI4. (Ostajan maksettava lähetyskulut) PosUtUausten tulee käsittää vähintäin kolme levyä. — Tilatkaa osoitteella: VAPAUS PUBLISHING CO. LTD P. O.L BeijOonXa- ,6 9F ennia- ja Beaver-levyjen tukku- ja vähittäSiUsmDyByjUätR YCa, nOadNaTssAa.R IO S^vom pifika. Sivu 8 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-07-24-08
