Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 8, 1952

              W' im
cägossa jo useita vuosia, joten hän saat­toi
ehkä tuntea miehen tarinan..
En muuta kuin että hän on seiso­nut
kokonaisen vuoden samassa kadun-kuhnassa,
ystäväni vastasi olkapäitään
kohauttaen. Olen nähnyt poliisin pu­huttelevan
häntä pari-kertaa aikomukse­naan
kai ajaa h^et pois.
- ~ 'Minä en ole koskaan nähnyt hänen
kerjäävän, sanoin m i i ^
OSn minäkään, myönsi ystä^^ni
Luulen, ettei poliisilla oUut niitään
ahetta häätää häntä.
lUvistin alistuneena päätäni ja vaih­doimme
puheenmhetta. Mutta kun
olimme poistuneet ravintolasta, jossa-olimme
lounastaneet, päätin etsiä van­huksen
ja-hänen nukkensa käsiini E i ­köhän
ainakin kulmassa seisova poliisi
tietäisi hänestä jotakin.
Mutta hän ei tiennyt mitään. Tai sit­ten
hän ei haliumut sanoa mitään. Hän
katsoi jninua tutkrvasti ja kysyi sitten
tunsinko miehen t3i,olinko eikä peräti
hänen sukulaisensa. ICun vastasin kiel-täiraisti,
kehoitti hän minua kääntymään
-polii^itoksen puoleen.
Ihmiskohtalon voi kuvata muutamal­la
harvalla sanalla. Koneella kirjoite-tus^
poliisiraportissa riittää muutama
rivi, mutta vain sellainen, joka puninit-see
jokaisen sanan, voi ymmärtää niiden
todellisen sisällön.
Vasta muutamia päiviä-myöhemmin
sain aikaa pistäytyä poliisilaitokseUa.
Sieltä sain haluamani tiedot r Vanhuk-r
sen nimi oli Douglas Miller ja poliisira-portissa
häntä syytettiin liikennerikko-
SyiatndUset omiUelumme tolfe
Martha j t l ^
sukulmset ja ystävät:
Mr. ja mrs. John Ostrom ja landa
LyyU ja Vilho Toikko
Sharon. Jean ja Alvar Toikko
Hilja ja Wäinö To£kik90
Sanni ja Kaarlo Kärkkäinen
Mr. ja mrs. J . Saari
Mr. ja mrs. \H6Isä
K. Bonkimaa
0. I<atP3>aIainen
1. Seppälä
V. Banta
Ida ja John Sax^kkunen
Hi Slacoos
Btaa ja Win. Berglund
Nancy* Judy Ja Gus. Snrcess
Bmi ja Toivo Syrjä
EUe ja Reino Mäkinen
Agda CkMkfanan
OttoHehio
^dUnK^d BeCkL ^
A. Anderson
B. KuoBoIa
^Mr. ja mrs. Baul ^DSatBiä
Mr. ja mrs. W. Rautavuotri
iMr. ja nurs.vM.^G^
A.T.HiU '
•Mrs~^M;^Karl
fiteuuiaii J a Alex-Anderson
Hanna ja John Sohm
£IviB6hm
Olga ja Herman Alanen
Mr. ja mrs. Oscar Kotila
Tyyne ja Hennan
Harold Hostikka
Ahti Vesterhadt
Alf. Widgren
Auli ja Saim Piäckala
Mr. ja imrs. S. Tiammi
Mr. ja imrs, J . Iiehikoinen
Aino Fails
Paavo Tuominen
Fanny ja NUIo Ketola
Elvi Ksyn^
AinoHeishplt
Hilma ja Eino
Katri ja Oscar Mäkiin
Alma ja Ctaomar Wic9Ktrami
Tyyne Hamelin
AlU ja Niilo Pajunen
Nelmi ja Onni Halli
Martha ja Khner Tuuri .
Mrs. 'Hu£^ S.. BBll
«Mr.^la nxrs. Oeozge^Ahlfora
-Suutarit
Rolda ja.E. Laihtiaen
Ida B u m ^
^Esmna: Pezmaiien
Kerttu ja J . iffiUnäläinen
?itatthr)tan -i>erhe ^
Mrs. Sohvia PuuikUa
Sanni ja HeO^ Baatala
^Mr. ja mrs. S.'^tfaidnen
Helmi ja John Saari
Aino ja Fred Cullick
Ida ja Lauri mM
K I I T O S
Iiausumme sydämdliset. kätdcset teille, sukulaiset ja ystävät, siitä
tosiyUätyksestä jonka järjestitte haalilla lokakuun 17 p:nä meidän 25-
vuotishääp&ivamme muistoksL
KUU» arvokkaista lahjoista, jc^fa saimme vastaanottaa. Kiitos hy­västä
kahvitax^ilnstB. Kiitos T^^melle sepittämästään ja lausumastaan
runosta. Allille laulusta. Sixtulle soitosta ja Hugolle tai^simusiikista.
KUtos ivMaxk järjestäjille. tarj<rilijolUe. kahvinkeittäjäUe ja kaikiUe
osanottajille. kUn näin suurilukuisina saavuitte juhlimaan.
Ottakaa vastaaiLpaiiiain kiitoksemme
MARTHA JA TOIVO KÄRKKÄINEN
361 Duffeiin st. Port Arthur, Ontario
r>t'^j( >..-t'i;r
Omistettu Martha ja Toivo Kärkkäiselle heidän 25'Vuotishäatai'^n^'\
Pon Arthurissa lokakuupn 17 päivänä, 1952. ^ " ^1
Kifj. ja lausunut TYYNE
Suomenmaassa, Vaasan^äätmsä, Ähtärin p^^^
' syntyi iytt9nen5om<t^ja'pkm
Siellä hän kasvoi, neidoksi varttui, sai ystävät monet hän siellä
vaan mieU paloi kwk i^Uä, '
Canadan kultalaan seilasi Martha, hän onnea etsimään lähti
Täällä hänet kohtasi KärkkäisenTifiifOi Ai, isHriäpä neiton&l''nSiiit
^ minpäm alkoi yhteiset retket; sydämettmsHnsa kiintyi,
• vedoja kauniita V(Mnottiin, M viihtyi
~ ^2^siuulet ne nurkissa, s^^
vaan Toivolla mieli kiiin virsistä niisti
Marthan Mn kärryynsä istuttaa j^^^^
' SieUä se teMiin ikuinen liitto ja vannoa
On 25 vuotta kulunut siitä yhteispursi kun ulapalle lähti,
monta vaihetta ollut kai matkalla tälläf ollut tyynty ja myrsky,
säätä. Yhteisin ymmärryksin piitrtta kun ohjaa
niin suuretkin vaarat fte välttää,
Martha ja Toivo, silmäys luokaamme menneitten vuosien taa
ei tarkoitukseton elonne yhteinen oUut. ^
Alkaissä matkaa olitte kaksin, vaan sittenpä matkaan liittyi kolmas
Hazel^tyttonne iki oma, hän tähtenä kotinne loisti, ^
oli lemmitty isän ja äidin niin soma.
Ja vuodet kun taas eellehen vieri jo neljäskin perheeseen siirtyi,
tulipa viideskin, se fnenöinen JJnda»
MummoksiMarthiuihankutsuu jä Toivo on taata.
Nmnonnim
oli eikaessa teitä vain kaksi ja nyt teUä on jo viisi.
Nyt juhlimme 2S'imqtishääpäiväänne, sen laittoivat omaiset^ystmi]
ja toverit monet, te juUan keskeiset pikaa,
teilk onnea ja kaikkea käitnistaei^
yhteiselonne päivänä paiitakoon t
Sitten ehm iltaankunretkehnekäänty^, oh hopeissa hapset^ .
ilorux olkoot lastenhelapset, '
Muistoksi hetken tämän kauniin yhteisen lahjamme annamm i&h,
ja kaksikymmentäviisi vuotta kun e^hen matkaa,
niin siUöin sita taaskin juhlia passaa,
Martha ja Toivo, tne teitä narrattiin ehkä,
vaan paha ei sentään aikomus ollut meiUa,
Hauskat nyt vietämme hääilot täällä ja onnea runsaista toivomm t&lk. {
Omaiset, ystävät ja toverit tämän yhteisen lahjan nyt tarjoo,
se ottakaa vastaan meiltä.
muksesta ja poliisin vastustamisesta.
Kesti kauan kuin pääsin pitemmälle,
ja siitäkin saankiittää vain erästä tut­tua
rikosreportteria.
Miller oli omistanut pienen rautakau­pan
eräässä kaupungissa Detroitin poh­joispuolella.
Hän oli naimisissa ja hä­nellä
oli kaksikymmentäseitsemänvuo-tias
poika Robert, joka oli lähtenyt ko­toaan
viisitoista vuotta aikaisemmin.
Vain yhden ainoan kerran olivat van­hemmat
saaneet tietoja hänestä. Se ta­pahtui
seitsemän vuotta, hänen l ^ ö n -
£^ jälkeen. IHän kirjoitti vanhemmilleen
joutuneensa petoksen uhriksi. Hänet
pH houkuteltu kirjoittamaan katteeton
shekki, ja hän selviäisi syytteestä, jos
sa^i 250 doliäria. Vanhemmat o ei^^^^
suostuneet hänen pyyntöänsä. 'He kir-joittryat,
että pojan oU kärsittää ran-
^g^stÄkÄnsa. Hänen täytyr itsea^
vastata keostaan.
Reportteri kertoi^ miksi vanhuksen ni­mi
oli joutunut i x ^ i n kirjoihin. iTän
oli eräänä päivänä äkiaä juossut kadime
erään autoa eteen, joka oli pystynyt,
tenunannut sen oven auki ja näyttänyt
nukkeaan. Mies, joka oli istunut lähin­nä
ov^Ua, oli survaissut häntä, ja sa­malla
oli auto lähtenyt liikkeelle. Au­to
ei ehtinyt kuitenkaan matkaan ennen
kuin kaksi poliisia kiiruhti paikalle.
Vanhus oli jo silloin noussut pystyyn ja
katseli nukke sylissään toista autossa
istuvista miehistä. Poliisien näyttäjrty-essä
hypähti kuljettaja istuimeltaan ja
katosi ihmisvilinään, mikä tietysU herät­ti
konstaapeleissa epäluuloja. Molemmat
miehet tarkastettiin ja toisdta löydettiin
revolveri.
Muutamaa minuuttia myöhemmin oli­vat
kaikki poliisiautossa ja matkalla po­liisilaitokselle.
Sitä ennen oli vanhus
kuitenkm äkkiä heittäytynyt poliisien
kimppuun ja kehoittanut miehiä juokse^
maan. autoon. Heidät oli kuit
kalkki saatu autoon.
PeriUä kävi selville, että mde
miehet olivat etsintäkuulutettuja jae
heitä oli jo aikaisemmin rangaistu.]
kuun päässyt kolmas mies oli oDutj
useamman vuoden etsintäkuulutetta.
Konstaapeli, joka oli antanut
lukea raportm, selitti, että vanhus]
KIITTELEMME
Oli syyskuun viimeinen sunnunim,
kun metsäpirttimme vieraita sok
Niin suurella joukolla yllättäen,^
suuntas ystävät matkansa mempi
Kun saatiin uus* kotijaköHm
ifoa^ "sukulaiset** ja naapuri
- ^ - parhaat.
Oli hauska kun vietitte
hetken, .
me muistamme aina tään tfvem
retken.
Vian-köyhä on kiiios niM^päBi
votnfM.
rahalahjan jonka myös siUm J
saimm. |
Kiitos kaikiUe erikseen ja y Ä ^ j
myös kylämatkasta estyneet.
Oli herkkuja mukana, kahvit'fi
ei talosta muuta kuin vesija^'
Oli touhua reippttUla emannm^
jotka häärivät pannunsa y«^P^
Kiitos toimeksi saaneUle ystäf^
tämän yUätyksen f^ommaajOU.^
KiHos kaunis postista Torontm
Aate-veljen ja Pynnösten taloon
Kiittäen, .
Maija ja Jukka H«»ik«)''«'|
Nolaiu. Ontario
tm