Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 26, 1940

              j</40
LAU-\XTAIXA. LOKAKULX 26 PÄIV-\NX Sivu .V
T L T T U U R I
äidemdd dri Juho Ri issdnen
JUHO RISSANEN (s. 1873) on
kövhkn vanhempien poika Kuopion
mascurakunnasta. Lapsena hän kul­ki
kerjuulla, ja vanhemmaksi tultu­aan
häu inaalarinsällinä samoili eri
tahoilla maatay:^äyden pt.m. Länsi­suomessa
Uudenkaupungin tienoilla
ja päätyen vihdoin Helsinkiin. Tällöin
Rissanen päätti antautua taiteen a-lalle.
Oltuaan jonkin aikaa Gebhardin
yksityisoppilaana, joka neuvoi hänelle
talteen aakkosia ja koetti häntä muu­tenkin
sivistää, Jtän pääsi Taideyhdis­tyksen
piirustuskouluun Helsingissä.
Erinäisten hankausten vuoksi Rissa­sen
oli kififenkin pian erottava tästä
laitoksesta, mutta Edelfeltin suosituk­sesta
hän pääsi'Westerkolmin oppi­laaksi
Turun piirustuskouluun. Syk­syllä
1897 härh suosijansa ja suojeli­jansa
Edelfeltin vastustuksesta huoli­matta
lähti Pietariin opintojaan jat­kamaan.
Noin vuoden ajan Rissanen
oli Repinin oppilaana. Venäläisen rea­lismin
mestari ei kuitenkaan ole hä­neen
ainakaan näkyvästi vaikuttanut.
Jo edellisenä syksynä oli Rissanen
Suomen taiteilijain näyttelyyn lähet­tänyt
kolme vesivärimaalausta, venei­tä
rannalla esittävän maiseman ja
kaksi rintakuvaa: "Ukko Istolaisen",
— harmaahapsinen luiseva vanha
mies, sankalasit nenättä, piippua imi­en—
ja "Hauta-Heikin mummon'*, jd
ka pää käden varassa istuu mökkin­sä
edustalle. Tekotapa on vielä arkai­leva,
ohuet ääriviivat melkein fnanee-rlmaisen
kiemurtelevia, väritys hillit­ty:
edellisessä harmahtavan ruskea,
jiUkiviäisessä rikkaampi; mutta luon­teenkuvaus
on mehevä ja sattuva, ku­ten
ainakin Rissasella. Edelleen kuu­luu
tähän vähemmän tunnettuun al-kukauden
tuotantoon seuraavana ke­sänä
Puumalassa maalatut teokset
"Rannalla istuva nainen", jossa ensi­kerran
kuomaa taiteilijan kiintymystä
naisten pukujen kirjaviin kuvioihin
ja juoviin, jotka myöhemmin tulevat
tärkeäksi koristeelliseksi tekijäksi hä­nen
taiteessaan, ja "Rajamäen ryk­mentti".
Tämä maalaus ansaitsee
huomiota siihenkin katsoen, että sc
on luultavasti Rissasen teoksista ai­noa,
jossa hän on käsitellyt kirjallis­ta
aihetta. Se on nimittäin, niinkuin häpätöisempi.
merkittävimpiä töitähän nc eivät ole,
mutta varsinkin harmaata talvipäivää
esittävä onkijakuva puolustaa hyiun
paikkaansa muiden taiteilijaimme tä­hän
tarkoitukseen sommittelemien
koristeellisten teosten rinnalla, onpa
se niistä kauneimpiakin. Mestarillises­ti
maalattu on esim. jäätynyt reki kcl-lertävine
ja harmaanvilircine värivi-ahduksineen."
Murtaja"-kuva on vä-
- nimikin osoittaa, "Seitsemän veljek­sen"
inspiroima. Järeästi tyylitellen
on Rissanen kuvannut Kiven romaa­nin
kuulun perheen matkaamassa
maantiellä, tanakan eukon käydessä
etunenässä. Itsetiedottomasti on suo­malainen
maalari lähestynyt eräitä
vanhoja alankomaalaisia mestareita,
varsinkin Pieter Breughel vanhempaa,
n.s. Talonpoikais-Breiighcliä, jonka
"Hääpäivällisiä" ja "Talonpoikais­tanssia"
hän myöhemmin ihmetellen
. katseli.
Viimeksimainitut teokset osoitta-
Pariisin maailmannäyttelyssä Ris­sasella
oli huomattava menestys: kuu­luisa
ranskalainen kriitikko Gustavc
Geoffroy, impressionistien peloton
puoltaja, kiitteli hänen taidettaan
(varsinkin "Sokeaa"), varoittaen sa­malla
Rissasta tulemasta Pariisiin:
"Rissanen, talonpoikain maalari, py­sykää
siinä maailmassa, jota kuvaat­te
niin vakavasti ja jota niin suuresti
rakastatte, älkääkä koskaan tulko Pa­riisiin".
Kesällä 1900 Rissanen som­mitteli
muuatta lapsuudenaikaista
muistoa käsittelevän maalauksen, hä-vat
Rissasen nopeasti edistyneen tai- peäpaaluun kiinhitcttyä miestä • esit-dekeinojen
hallitsemisessa. "Rajamä­en
rykmentissä" hän jo oU käynyt kä­siksi
varsinaisiin sommittelutehtäviin.
Vieläkin tärkeämpi on Rissasen kehi­tyksen
kannalta vuosi 1899, jolloin
hän näyttää työskennelleen harvinai­sella
innolla ja tarmolla. Niissä lukui­sissa,
enimmäkseen isokokoisissa te­oksissa,
jotka taiteilija juurimainittu-tävän
taulun "Rauta kaulassa", jon­ka
hän myöhemmin leikkasi palasiksi.
.Ateneumissa olevasta katkelmasta
päättäen se on ollut Rissasen maala-ukselUsimpia-
teoksia: vangin puoli­alaston
ruskea vartalo on kuvattu o-sittain
harmaata, osittain lämmintä
punaisenkeltaista taustaa vastaan.
Suunniteltuaan samoihin aikoihin e-na
vuonna osittain valmisti, osittain rästä toistakin sommitelmaa, "Mii-suunnitteli,
hänen luomiskykynsä itse lunpolttajat", lähti Rissanen syksyl-m
tarpeeksi takaisin", minä saar­naan.
.
"£n minä kehtaa", sanoo poika.
"Mutta sinun täytyy mennä, se vii
viimeirten raha ja on 'vielä vUkko
^"^supäivään; ja sinun kenkäsikinon
mävä suutariin korjattavaksi- niitä
fi^nkidkxn saa ostaa yhtäpäätä", minä
saattelen. ' ••
"•fospa vain olisi polkupyörä, ei joiden kuviolliset vaatteet ja liinat
^'^iä kenkiä tarvitseisi paljon ostaa", ovat seikkaperäisesti kuvatut
asiassa jo kohosi huippuunsa. Tällai­sia
*'huippiija" ovat 'Sokea" ja suuri,
moni henkilöinen sommitelma "Pova-rissa",
molemmat Ateneumissa. Rissa­nen
oleskeli tähän-aikaan kotipuoles­saan
Kuopion tienoilla, Savonkylässä.
Täällä tutussa ympäristössä hänen oli
mukava olla, oivallisia malleja oli
helppo saada ja aiheita oli kuinka pal­jon
tahansa. Niinpä taiteilija esim.
katsellessaan vanhaa sokeaa eukkoa,
joka aamuisin kippa kädessä kävi vet­tä
noutamassasai aiheen ensimmäi­seen
huomattavampaan teokseensa,
jonka hän siis saattoi maalata mel­kein
luonnosta. Verrattoman kauniisti
ja vaikuttavasti, Rissaselle ominaisel­la
suuripiirteisellä ja samalla hienolla
tavalla, on tämä kumaraselkainen
vanha vaimo hahmoteltu, joka kepil­lään
tietä tunnustellen hitaasti laa­hustaen
kulkee eteenpäin. "Sokeaan"
verraten, joka pehmeine, melkein u-tuisine
sinivihreine värisointuineen on
pohjimmaltaan realistinen teos, tekee
"Povarissa" naiivimman, arkaaisem­man,
oikeastaan kirjavammankin vai­kutuksen
nauravine ja ihmettelevine,
vilkkaasti liikehtivine henkilöineen.
lä 1900 ensimmäiselle varsinaiselle ul­komaamatkalleen,
Berliinin ja Wienin ^
kautta Italiaan, missä hän asettui suo­malaisten
taiteilijain tavalliseen py­sähdyspaikkaan
Firenzeen. Kuten y-leensä
tnaanmiehensä kiintyi Rissa­nenkin
ensijassa esirencsanssin taitee­seen;
kirjoittamassaan taiteilijan mie- nen, oikealla lumisen pirtin ovensuus-
Charlie Chaplin matkusti äsken
lentokoneella New orkiin, missä cnsi-kerren
näytettiin hänen elokuvansa
"The Great Dictator", jonka hän on
kirjoittanut ja johtanut ja jossa hän
itse; on näytellyt Hitleriä pilailevan
pääosan.
Itän sitten tyytyikin vain keskiku-vaan.
Taiteilija on pukenut synkän
talvisen tarinan kireään ja huolitel­tuun,
tekisi melkein mieli sanoa klas­silliseen
muotoon, joka suuripiirtei-syydessään
on verrattavissa antiikin
murhenäytelmiin. Paarien ääreen ku­martuneen
valittavan vaimon ympä-rillä,^
Jönka esiliinaan pikku tyttö on
kätkenyt kasvonsa kyyneliään pyyh­kien,
ryhmittyvät sivuhenkilöt: va­semmalla
tapahtumaa pohtivat mie­het,
sormi suussa ihmettelevä poika-lenkiintoiscssa
elämäkerrassa mainit­see
Okkonen m.m. Giotton, Massac-cion
ja Ghirlandajon. "Kuoleman
voittokulku" Pisassa teki Rissaseen
suurenmoisen vaikutuksen, Sienassa
hän ihaili Simone Martinia ja Loren-zettia.
Mutta Rissanen ei tyytynyt ai­noastaan
katselemaan Italian taide­aarteita,
hän opiskeli myös vesiväri­maalausta
erään Edelfeltin aikalaisen
Imkaa poika. "Kun on kouluunkin
pitkä matka." ,
J'Vai pitkä matka," rähisen minä.
^''empi sinä juokset iltasdla ympä-
^ kontria, että et
^^^k aikanaan:'
sa arasti katsova nainen. Harkittua,
sopusuhtaista sommittelua vastaa
kauttaaltaan mestarillinen suoritus:
vankkumaton piirustus, joka ei taker­ru
toisarvoisiin piirteihin, sekä kaunis,
harmaanruskaehko väritys, johon
naisten kuviollisten vaatteiden, y.m.
yksityiskohtien heleämmät paikallis­värit
sulautuvat.
"Lapsuuden muisto", joka on maa-
Filalelfio Sintin ateljeessa. Rissasen lausttaiteemme merkittävimpiä teok-työskentelystä
Italiassa on muistona sia, valmistui v. 1902. Seuraavana
hillityin värein, s.o. ruskealla, sinertä- vuonna Rissanen toisen kerrat^ mat-vällä
ja harmaalla maalattu suuren- kusti Italiaan, jolloin hän etupäässä
puolanen taulu "Tammilaudan pe- oleskeli maaseudulla. Miten taiteili-laajia",
joka sommittelunsa ja jykeän jan alkuaan arkaainen tyyli oli muut-realistisen
käsittelynsä puolesta si- tumaisUlaan melkein klassilliseksi vii-vuaa
jopa Cezanne'in käsitystä. va- ja väritaiteeksi, osoittaa tällä mat'
Noin vuoden ajan Rissanen vUpyil- kalla valmistunut tyylipuhdas "Vuo-taliassai
Kotiin tultuaan hän pian pai- ristolähteellä"-niminen maalaus -he-nui
maaseudulle, tällä kertaa Paavo leänpunaisine, vihreine ja sinisine vä-
Ruotsalaisen kotipaikkaan Nilsiään, risointuineen, joka tuntuu sivuavan
Täällä hän Simin opetuksia muistel- lngres'in ihanteita.
Ien maalasi aluksi kaksoismuotokuvaa Rissanen oli tähän saakka maalan"
muistuttavan, seikkaperäisesti käsi- nut yksinomaan vesiväreillä, joiden
vaikutuskeinoja hän luonnostaan
muista syömään
Näytteille asetettuina mahtoivat
"Sokea" ja "Povarissa" aikanaan teh­dä
kerrassaan ilmiömäisen vaikutuk- tellyn "Piipunsytyttäjät" sekä som-sillä
eihän niille saattanut löy- mittelultaan hiukan hajanaisen, rus- näyttää halltnneen ja joiden avulla
keasävyisen "Kellonvaiktajat". Ris- hän vaistomaisesti loi suurpiirteisen,
sasen päätyönä Nilsiässä oli kuitenkin realistisen tyylinsä — tyylin, jonka
suuri "Lapsuuden muisto"-niminen arkaismi on yhtä aito, harras ja väli-sommitelma
(Budapestin taidemu- tön kuin jonkun Giotton Italiassa,
sen,
tää vertatuskohtia kuin enintään
menneiltä taidekausilta, Alankomat-
"•fospa minulla olisi kello, tietäisin den, ehkä Italiankin primitiivisestä
on ruoka-aika", vastaa poika, taiteesta. Oli kuitenkin yksi henkilö, ^ o L i- A, t.
ostaa vielä 'Lllokin sLlle, nim. Albert Edelfelt, joka tajusi nii- seo), ,ota han vamisteU ertkon^^^ Talonpotkars-Breughä^^^^^^
^itä minä tässä enempi su- den omalaatuisen kauneuden. Hänen huolella, nnnkum lukuisat t^leUa ole- sa tano^denkute^enLe Natn-veljesten
nn b ecn«eem7»ppii su u f Rissaselta kaksi vat harjoitelmat ja luonm^hei osott- Ranskassa. Etta Rtssanen suta huolt-
^.l."" se aika että sinulle toimestaan tilattnn
^'^H^^fai — heilu." panneati-maalausta Suomen paviljon-
^ 'ÄHir riemastuu kahäeksanvuo- kiin Pariisissa. Rissanen valmisti tä-
'""^•"^^'^nulla on se jo, ei sitä tarvitse hän tarkoitukseen suhteellisesti rea-listiset
".Avannolla onkijoita" ja
. f' ollut enempi sanatta- "Murtaja" (molemmat nyttemmin
Ateneumissa), joissa hän on kuvan-
AURA. nut talvista luontoamme. Rissasen
tavat (pari tutkielmaa pääryhmään matta niin pian luopui tästä ftanelle
.Ateneumissa). Rissasen mielessä tä- tutusta tekniikasta, johtui eräistä teh-mä
hänen pääteoksensa väikkyi koi- tavista, jotka hän sai ja jotka ohjasi-miosaisena
maalauksena, triptyykki- vat hänen harrastuksensa toisaalle,
na mies löydetään paleltuneena Tarkoitamme niitä jreskomaalauksia.
jäältä, kannetaan paareiltar kotiin ja joilla Rissanen koristi aluksi Heisin-viedään
kelkalla hautaan —, vaikka gin Kaupunginkirjaston lukusalin