1946-02-16-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m6 -Mn:^MlMm
ta mutti jätaÄ kiiiteiiter^
hffjen muistojem
Enmmiäii ktiimltit^^^
tava sirrtoiäbtt)^^^
tasi P<^oiä^Bierik^
vaihtuivat sliuHiä v ä l t a^
jotka olivat Tnini|: ä m i r ^ ;
liiistä'mahtui' aifä
kiife on Suöinen f|ienis$a K a i ^
sa. Laivoja oli kjn^eniä.J^^^
pääasiallisin ii&eniie^^ n olevan
siirtolaisten kuljetus. ' " '
Noissa laivoissa oli suuri kielten
50tiku. Oli suomälabiä, niOt^äisia,
norjalaisia; tanskalaisia, venaJäisiä,
virolaisia, ran^kaJaisia, iollantilaisia,
belgialaisia ja italialaasiä. Ruokalkello
oli ainoa, jonJka kaifeki ymmälsiväit.
Laivan virkailijat näyttivät ymmärtävän,
että jos oli rokotus, passinltar-
' kastus tai: m2kä hyvänsä kyts3m[yyik-sessä,
jolloin laivan matkustajat haluttiin
saada kokoon, niin r-uokäkdio
soimaan. - '..
Kimettelimune, että mistä tuK se
suuri martomäärä, mikä aina öli ruokapöydässä.
Joukossa oli joku, joka
sanoi nähneensä Idraiiä laivan alakerrassa
ja se tuntui meistä hyvin
uskottaTalta,_sillä-meistä ei ollut kukaan
nähnyt, että inaitoa tulee muusta
kuin lehmästä ja se oli varmasfti
lehmän maitoa, ^uhsimimehan sen
mausta. Mutta jälestäpäm olen kyllä
t^lJyi tuota lähmäjut?tua.
Mieltäkiinnittävää meihin suoma^
laisiin nähden oli myöskin se, että
vaiklka meitä oli -matikalla 3G0, niin
tuskin kahta herikilöä matkusti sa-maan
paikkaan. KaJkin hajaannuimme
ympäri A^rJkan laajaa mannerta.
Kun meillä kaikilla oli siellä joku
tuttava tai sukulainen, jonka
luokse oli matikamme määrä, niin
kyllä on täytynyt olla'f>alion uskallusta
niillä, jotka tälle mantereelle
ovat ensin tulleet.
nuoria ihmisiä.
"Mutta äiti, meidänhän aikamme
on kulunut niin hyvin toistemme seurassa,
että emme ole edes muistaneet
lähteä minnekään'*, j a Martti katsoi
veitika silmässä vaimoaan.
Meniväthän he sitten kaikin illalla
iltamiin, eikä Kalri muista viettäneensä
hauskempaa iltaa milloinkaan.
Tuli sitten eron hetki.
"Olisin niin mielelläni pitänyt sinut
vielä täällä", sanoi Irja Katrille.
"Älähän huoli, Irja, ei tiedä, vaikea
tulisimme tänne taas piankin, kun
tulimme tuntemaan tien tänne ja
kuri täällä niin hyvänäkin pidetään",
puheli Arvo leikkisästi.
Kun Irja ja Martti palasivat asemalta,
sanoi Irja:
"Taidanpa tässä vielä ennen pitkää
ansaita puhemiehen paidan."
"Kyllä, sinä näköjään osaat järjestää
asioita toisten kohdalle, vaik-
J^a itse olit niin arka silloin kuin mi-nii
koetin sinua .Jähestyä. Mutta
tuntuuhan.se Katri mukavalta tytöllä,
joten saakoon hänet vain velipoika.
Ensin minä ajattelin, että miksi
?inä Arvon tänne kutsuit minulta sa-
Jaa, mutta nyt vasta käsitän." '
"Sinä suuri lapsi", sanoi Irja hellästi.
Luuletko minun ketään nyiuta
ajattelevankaan kuin sinua!"
Ja niin he ajelivat onnellisina kauniissa
kuutamovalossa.
Ölea lukenut ruotsalaisten
• ddesta;\ niJkäi^/^^
kansa kun kysymyksessä on päällys-
-; n»i€h«;n .pa^Ökä, mutta erämaan ritzi-reinä
he jäävät jäJkeeh suomalaisista
•ainakin täällä Amerikassa.* ,
; on pysynyt myösScin
. maihinastumisemn!w& Quebecissa. Me
kuin kalat,. Aukko,.j<»ta meidät
. laskettiiii sisään,, suljettiin perässäan-
. me 'ja ulospääsyä, ei ollut. Meidät
eroitettiin toisistamme eri Jokeroihin
-aivan i u i n kirjeet postikonttorissa.
Rautalankaverkon läpi me sitten
huusimme toisillemme viimeiset jää-hjrväisemme
ja sitä mukaa kuin junia
lähti, tVfajeni meidän katiskam-nie
ja nim sitä jokainen pääsi lopulta
matkansa päsäiän.
Minun matkani päämäärä oli pieni-
rautatiepysäkki Superior^järven
rannalla, nom 120 mailia Port Arthurista
itään. Minua ennen tässä paikassa
oli 12 suomalaisfta, jotka elivät
sanoisinko omaan läjäänsä. He olivat
muodostaneet pienen osuuskunnan,
jossa kaikki gasenet olivat tasavertaisia.
Se menestyi hyvin. O-mituista
oli se, että jokainen osuuskunnan
jäsen dii periaatteellisesti o-
. suustoiminnan vastustaga. Taloudellisesti
osuuskunta kuitenkin" oli edullisin
ja kun sillä ei ollut kilpailijaa,
niin kaJfcki" oli hyvin. Mutta kuten-kin
se oli niin heikolla pohjalla, että
pieninkin viittaus'jpn^un jäsenen
epärehellisyydestä olisi sen haljotta-nut.
Nuo 2miiset Olivat arvan tyhmän
rehellisiä, mutta heitä ei dlut
Opetettu a;jattelemaan omilla aivoillaan
— k a i ^ olivat rippikoululaisia
kuten minäkin. Palklka oli pieni, eikä
sillä ollut laajenemisen mahdollisuuksia.
Kun' osa asukkaista lähti
Suomeen taskut täynnä dollareita,
niin loppujen elämä, jäi^liian yksitOik-korseksi,
joten pieni osuu^untamme
hajosi. Yksi meni yhtäälle, toinen
toisaalle, mistä ktflcin onnensa löysi
— jos löysi. Kauniit muistot kuitenkin
ovat säilyneet tuosta ensim-
• maisesta elämyksestä täällä vieraalla
maalla.
"Seuraava ' matkani päämäärä oli
Port -Arthur ja vaikka olen yrittänyt
täältä pois montaUdn kertaa, niin
tänne silti aina näkyy vetävän.
Jatkuu.
IVARl.
Nttori aviovaimo Shirley Agar. (Tepifie) näyttää, juuri Yh*
dysvaltmn Umaviämista vapautunee-mieheihen, että ^än osaa
myöskin v^^staa ruokaa. Mahtaif maistua AyvMt ,
Lehmän "työpäivä'
Lehmän noudattama elämänjärjestys
on kuta kuinkin säännöllinen.
Vaikka lehmä ei suinkaan syÖ ja
toimi kellon mukaan, niin sittenkin
yleinen havainto osoittaa seuraavaa:
Le^imä yleisesti syö 8 tuntia päii-vässä,
12 tuntia se kuluttaa makuul-laolcon
ja neljä tuntia ympäri kul-je^
elemiseen. Lehmät pitävät eniten
hienosta nurmesta ja noin 4—S tuuman
korkuisesta apilasta. Lehmä
syödessään ottaa noin 50—70 haut-kausta
minuutissa. Se syö päivässä
noin 150 paunaa ruohoa, joka vastaa
32 paunaa kuivaa ainemäärää.
Luonnollisesti missä laidun on huonoa,
ei lehmä ennätä saada tuota ravintomäärää
ruumiiseensa. Myöskin
on huomattu, että missä laitumen
heinä on korkeata, eivät lehmät
saa ISO paunaa ruohoa syödyksi,
eikä sellaisen ladtumen ravintoarvokaan
ole >-htä h>-vä kuin 4—5 tuuman
korkuisen laitumen.
HUHTIKUL^' 10 päivänä vuonna
1912 lähti Valkoisen Tähden
lirijän. jättHäi^öyry Titanic Englannista
nfcitsytniatkalleeh. N^jäh ja
puo3en vuorokauden kiiluttua; —
huhtikuun IS p:nä —; laiva vaipui
jäiseen Atlantim. -
Titanicin tuho on vielä useimpien
lukijoittemme muistissa-, joten tyydymme
tässä vain lyhyesti kertaamaan
kauhean onnettomuuden kulun.
Laivassa oli neitsytmatkallaan
kaikkiaan 2,224 henkeä. ..Matkustajia
oli 1,316 ja miehistön jäseniä
908. Ainoastaan 711 pelastui.
Titanic oli vuotina 1912 maailman
hienoin laiva. Se oli komein, valtavin,
turvallisin, loisteliain, vakavin,
suurin ja ny^kyafkaisiiivaitäTnerihöy-ry.
Titanicin lähtiessä ensimmäiselle
matkalleen valliisi maailmassa samanlainen
kohu kuin Queen Maryn
ensipurjehduksen aikana. Laivassa
oli radio, joka oli senaikaisia ihmeitä,
ja laivaa saatettiin täydellä syyllä
kutsua uivaksi hotelliksi. Kaikki
mitä silloin insinööritaito oli saattanut
keksiä, oli sovellettu tähän uivaan
palatsiin. Mutta . . .
Pelastusveneitä ei ollut tarpeeksi.
Tämä oti anteeksiantamaton erehdys
ja huolimattomuus, ja varustamo sai
onnettomuuden jälkeen kuulla kunniansa.
Kapteeni Smith, joka oli
osittain myös sy3rpää tähän laiminlyöntiin,
sai maksaa kuolemalla erehdyksensä.
On usein liioiteltu sitä pakokauhua,
joka syntyi onnettoman laivan
kannella uppo'amishetkenä. 3Iyö-hemmät
tutkimukset ovat päinvastoin
paljastaneet, että niin matkustajat
kuin miehistökin käyttäytyivät
monessa suhteessa sankarillisesti.
Soittofltunta — kahdeksan miestä —
soitti viimeiseen saakka psalmeja,
radiosähköttäjä istui-paScaHaan vii-.
imeiseen asti. ja katosi kurrmukseen
laivan-jnukana. Upseeristo * toimi
kylmäverisesti ja harkitusti. "Naiset
ja lapset ensin ".;:M^y tuli kuuluisaksi
juuri Titanicin haaiksirikon
j^hteydessä. Samaten on laulu "Sua
kohti. Herrani" tullut yleiseen tietoisuuteen
vain siksi, että Titanicia
soittokunta soitti sitä vielä silloinkiit,
kun jäinen vesi huuhteli heidän polviaan.
Titanicin haaksirikko ei ollut maailman
tuhoisin. Paljon kauheampiakin
haaksirikkoja on tapahtunut, ja
joskafs ovat laivat vieneet syvyyksiin
suuremmankin määrän matkustajia
kuin mitä Titanicin haaksirikossa
meni. Mutta vasta Titanicin haak-sirikon
jälkeen ovat suurien matkus-tajahö\
TyjeTi turvallisuuslaitteet tulleet
sellaisiksi, että niihin voi matkustaja
luottaa. Kokonainen uusi
lainsäädäntösarja syntyi tämän koko
maailmaa kuohuttaneen onnettomuuden
jälkeen.
Titanic oli 50,000 tonnin kantoi-nen
jättiläisalus. Sen pituus keulasta
perään "oli 280 metriä, sen leveys
31 metriä ja se kulki lastattuna
22 metrin syvyydessä.
Ne 711, jotka joutuivat muutamia
tunteja ajelehtimaan merellä,
ennerikuin. apu un rientäneet laivat
kuten Carpat/tia ja muut pelastivat
heidät, saavat kiittää hengestään
ilarconin keksimää langatonta len-
'^ätintä, joka juuri silloin oli otettu
laivojen palvelukseen. Varmaa nimittäin
on, että ilman langatonta
lennätintä näissä avonaisissa veneissä
kyyrötellect ihmiset olisivat kuolleet
nälkään tai janoon tai sitten paleltuneet
kuoliaaksi. Muistettaneen,
että »Titanic törmäsi jäävuoreen ja
että»ihna niillä alueiHa, joissa jäävuoria
liikkuu, on hyvin kylmä ja
kostea. J
ho
t' \ A ''*•
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 16, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-02-16 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460216 |
Description
| Title | 1946-02-16-07 |
| OCR text | m6 -Mn:^MlMm ta mutti jätaÄ kiiiteiiter^ hffjen muistojem Enmmiäii ktiimltit^^^ tava sirrtoiäbtt)^^^ tasi P<^oiä^Bierik^ vaihtuivat sliuHiä v ä l t a^ jotka olivat Tnini|: ä m i r ^ ; liiistä'mahtui' aifä kiife on Suöinen f|ienis$a K a i ^ sa. Laivoja oli kjn^eniä.J^^^ pääasiallisin ii&eniie^^ n olevan siirtolaisten kuljetus. ' " ' Noissa laivoissa oli suuri kielten 50tiku. Oli suomälabiä, niOt^äisia, norjalaisia; tanskalaisia, venaJäisiä, virolaisia, ran^kaJaisia, iollantilaisia, belgialaisia ja italialaasiä. Ruokalkello oli ainoa, jonJka kaifeki ymmälsiväit. Laivan virkailijat näyttivät ymmärtävän, että jos oli rokotus, passinltar- ' kastus tai: m2kä hyvänsä kyts3m[yyik-sessä, jolloin laivan matkustajat haluttiin saada kokoon, niin r-uokäkdio soimaan. - '.. Kimettelimune, että mistä tuK se suuri martomäärä, mikä aina öli ruokapöydässä. Joukossa oli joku, joka sanoi nähneensä Idraiiä laivan alakerrassa ja se tuntui meistä hyvin uskottaTalta,_sillä-meistä ei ollut kukaan nähnyt, että inaitoa tulee muusta kuin lehmästä ja se oli varmasfti lehmän maitoa, ^uhsimimehan sen mausta. Mutta jälestäpäm olen kyllä t^lJyi tuota lähmäjut?tua. Mieltäkiinnittävää meihin suoma^ laisiin nähden oli myöskin se, että vaiklka meitä oli -matikalla 3G0, niin tuskin kahta herikilöä matkusti sa-maan paikkaan. KaJkin hajaannuimme ympäri A^rJkan laajaa mannerta. Kun meillä kaikilla oli siellä joku tuttava tai sukulainen, jonka luokse oli matikamme määrä, niin kyllä on täytynyt olla'f>alion uskallusta niillä, jotka tälle mantereelle ovat ensin tulleet. nuoria ihmisiä. "Mutta äiti, meidänhän aikamme on kulunut niin hyvin toistemme seurassa, että emme ole edes muistaneet lähteä minnekään'*, j a Martti katsoi veitika silmässä vaimoaan. Meniväthän he sitten kaikin illalla iltamiin, eikä Kalri muista viettäneensä hauskempaa iltaa milloinkaan. Tuli sitten eron hetki. "Olisin niin mielelläni pitänyt sinut vielä täällä", sanoi Irja Katrille. "Älähän huoli, Irja, ei tiedä, vaikea tulisimme tänne taas piankin, kun tulimme tuntemaan tien tänne ja kuri täällä niin hyvänäkin pidetään", puheli Arvo leikkisästi. Kun Irja ja Martti palasivat asemalta, sanoi Irja: "Taidanpa tässä vielä ennen pitkää ansaita puhemiehen paidan." "Kyllä, sinä näköjään osaat järjestää asioita toisten kohdalle, vaik- J^a itse olit niin arka silloin kuin mi-nii koetin sinua .Jähestyä. Mutta tuntuuhan.se Katri mukavalta tytöllä, joten saakoon hänet vain velipoika. Ensin minä ajattelin, että miksi ?inä Arvon tänne kutsuit minulta sa- Jaa, mutta nyt vasta käsitän." ' "Sinä suuri lapsi", sanoi Irja hellästi. Luuletko minun ketään nyiuta ajattelevankaan kuin sinua!" Ja niin he ajelivat onnellisina kauniissa kuutamovalossa. Ölea lukenut ruotsalaisten • ddesta;\ niJkäi^/^^ kansa kun kysymyksessä on päällys- -; n»i€h«;n .pa^Ökä, mutta erämaan ritzi-reinä he jäävät jäJkeeh suomalaisista •ainakin täällä Amerikassa.* , ; on pysynyt myösScin . maihinastumisemn!w& Quebecissa. Me kuin kalat,. Aukko,.j<»ta meidät . laskettiiii sisään,, suljettiin perässäan- . me 'ja ulospääsyä, ei ollut. Meidät eroitettiin toisistamme eri Jokeroihin -aivan i u i n kirjeet postikonttorissa. Rautalankaverkon läpi me sitten huusimme toisillemme viimeiset jää-hjrväisemme ja sitä mukaa kuin junia lähti, tVfajeni meidän katiskam-nie ja nim sitä jokainen pääsi lopulta matkansa päsäiän. Minun matkani päämäärä oli pieni- rautatiepysäkki Superior^järven rannalla, nom 120 mailia Port Arthurista itään. Minua ennen tässä paikassa oli 12 suomalaisfta, jotka elivät sanoisinko omaan läjäänsä. He olivat muodostaneet pienen osuuskunnan, jossa kaikki gasenet olivat tasavertaisia. Se menestyi hyvin. O-mituista oli se, että jokainen osuuskunnan jäsen dii periaatteellisesti o- . suustoiminnan vastustaga. Taloudellisesti osuuskunta kuitenkin" oli edullisin ja kun sillä ei ollut kilpailijaa, niin kaJfcki" oli hyvin. Mutta kuten-kin se oli niin heikolla pohjalla, että pieninkin viittaus'jpn^un jäsenen epärehellisyydestä olisi sen haljotta-nut. Nuo 2miiset Olivat arvan tyhmän rehellisiä, mutta heitä ei dlut Opetettu a;jattelemaan omilla aivoillaan — k a i ^ olivat rippikoululaisia kuten minäkin. Palklka oli pieni, eikä sillä ollut laajenemisen mahdollisuuksia. Kun' osa asukkaista lähti Suomeen taskut täynnä dollareita, niin loppujen elämä, jäi^liian yksitOik-korseksi, joten pieni osuu^untamme hajosi. Yksi meni yhtäälle, toinen toisaalle, mistä ktflcin onnensa löysi — jos löysi. Kauniit muistot kuitenkin ovat säilyneet tuosta ensim- • maisesta elämyksestä täällä vieraalla maalla. "Seuraava ' matkani päämäärä oli Port -Arthur ja vaikka olen yrittänyt täältä pois montaUdn kertaa, niin tänne silti aina näkyy vetävän. Jatkuu. IVARl. Nttori aviovaimo Shirley Agar. (Tepifie) näyttää, juuri Yh* dysvaltmn Umaviämista vapautunee-mieheihen, että ^än osaa myöskin v^^staa ruokaa. Mahtaif maistua AyvMt , Lehmän "työpäivä' Lehmän noudattama elämänjärjestys on kuta kuinkin säännöllinen. Vaikka lehmä ei suinkaan syÖ ja toimi kellon mukaan, niin sittenkin yleinen havainto osoittaa seuraavaa: Le^imä yleisesti syö 8 tuntia päii-vässä, 12 tuntia se kuluttaa makuul-laolcon ja neljä tuntia ympäri kul-je^ elemiseen. Lehmät pitävät eniten hienosta nurmesta ja noin 4—S tuuman korkuisesta apilasta. Lehmä syödessään ottaa noin 50—70 haut-kausta minuutissa. Se syö päivässä noin 150 paunaa ruohoa, joka vastaa 32 paunaa kuivaa ainemäärää. Luonnollisesti missä laidun on huonoa, ei lehmä ennätä saada tuota ravintomäärää ruumiiseensa. Myöskin on huomattu, että missä laitumen heinä on korkeata, eivät lehmät saa ISO paunaa ruohoa syödyksi, eikä sellaisen ladtumen ravintoarvokaan ole >-htä h>-vä kuin 4—5 tuuman korkuisen laitumen. HUHTIKUL^' 10 päivänä vuonna 1912 lähti Valkoisen Tähden lirijän. jättHäi^öyry Titanic Englannista nfcitsytniatkalleeh. N^jäh ja puo3en vuorokauden kiiluttua; — huhtikuun IS p:nä —; laiva vaipui jäiseen Atlantim. - Titanicin tuho on vielä useimpien lukijoittemme muistissa-, joten tyydymme tässä vain lyhyesti kertaamaan kauhean onnettomuuden kulun. Laivassa oli neitsytmatkallaan kaikkiaan 2,224 henkeä. ..Matkustajia oli 1,316 ja miehistön jäseniä 908. Ainoastaan 711 pelastui. Titanic oli vuotina 1912 maailman hienoin laiva. Se oli komein, valtavin, turvallisin, loisteliain, vakavin, suurin ja ny^kyafkaisiiivaitäTnerihöy-ry. Titanicin lähtiessä ensimmäiselle matkalleen valliisi maailmassa samanlainen kohu kuin Queen Maryn ensipurjehduksen aikana. Laivassa oli radio, joka oli senaikaisia ihmeitä, ja laivaa saatettiin täydellä syyllä kutsua uivaksi hotelliksi. Kaikki mitä silloin insinööritaito oli saattanut keksiä, oli sovellettu tähän uivaan palatsiin. Mutta . . . Pelastusveneitä ei ollut tarpeeksi. Tämä oti anteeksiantamaton erehdys ja huolimattomuus, ja varustamo sai onnettomuuden jälkeen kuulla kunniansa. Kapteeni Smith, joka oli osittain myös sy3rpää tähän laiminlyöntiin, sai maksaa kuolemalla erehdyksensä. On usein liioiteltu sitä pakokauhua, joka syntyi onnettoman laivan kannella uppo'amishetkenä. 3Iyö-hemmät tutkimukset ovat päinvastoin paljastaneet, että niin matkustajat kuin miehistökin käyttäytyivät monessa suhteessa sankarillisesti. Soittofltunta — kahdeksan miestä — soitti viimeiseen saakka psalmeja, radiosähköttäjä istui-paScaHaan vii-. imeiseen asti. ja katosi kurrmukseen laivan-jnukana. Upseeristo * toimi kylmäverisesti ja harkitusti. "Naiset ja lapset ensin ".;:M^y tuli kuuluisaksi juuri Titanicin haaiksirikon j^hteydessä. Samaten on laulu "Sua kohti. Herrani" tullut yleiseen tietoisuuteen vain siksi, että Titanicia soittokunta soitti sitä vielä silloinkiit, kun jäinen vesi huuhteli heidän polviaan. Titanicin haaksirikko ei ollut maailman tuhoisin. Paljon kauheampiakin haaksirikkoja on tapahtunut, ja joskafs ovat laivat vieneet syvyyksiin suuremmankin määrän matkustajia kuin mitä Titanicin haaksirikossa meni. Mutta vasta Titanicin haak-sirikon jälkeen ovat suurien matkus-tajahö\ TyjeTi turvallisuuslaitteet tulleet sellaisiksi, että niihin voi matkustaja luottaa. Kokonainen uusi lainsäädäntösarja syntyi tämän koko maailmaa kuohuttaneen onnettomuuden jälkeen. Titanic oli 50,000 tonnin kantoi-nen jättiläisalus. Sen pituus keulasta perään "oli 280 metriä, sen leveys 31 metriä ja se kulki lastattuna 22 metrin syvyydessä. Ne 711, jotka joutuivat muutamia tunteja ajelehtimaan merellä, ennerikuin. apu un rientäneet laivat kuten Carpat/tia ja muut pelastivat heidät, saavat kiittää hengestään ilarconin keksimää langatonta len- '^ätintä, joka juuri silloin oli otettu laivojen palvelukseen. Varmaa nimittäin on, että ilman langatonta lennätintä näissä avonaisissa veneissä kyyrötellect ihmiset olisivat kuolleet nälkään tai janoon tai sitten paleltuneet kuoliaaksi. Muistettaneen, että »Titanic törmäsi jäävuoreen ja että»ihna niillä alueiHa, joissa jäävuoria liikkuu, on hyvin kylmä ja kostea. J ho t' \ A ''*• |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-02-16-07
