Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1943

              Siva 8 LAUANTAINA, LOKAKUUN 23 PÄIVÄNÄ mi
keisestä sateesta kutistuneen niin ly­hyeksi,
ettei se kunnolla toimittanut
virkaansa, kiipesi hän telineelle nos­tetun
ruumisarkkunsa kannelle, |>isti
silmukan kaulaansa ja. huutaen "A<di-os
a todos" (hyvästi kaikille) potkai­si
arkun pois aitansa.
Huhuja Beniton- Trinidadin hau­taamasta
aarteesta alkoi sitten kier­rellä
kaiutta maailman ja monen- mo^
nituisia retkikuntia varustettiin ja lä­hetettiin
sitä etsunään; Raikkf kUi^
tenkin tulc^äetta — vaiJdca eräällä
lepoon asettuneella eni^^ntiläisella
kelpasi mainiosti merenalaisen len-nätinkaapelin
väliasemaksi ja lähet­ti
sinne sotalaivan, joka pystytti au­tiolle
rannalle ''Union Jackin'' liehu­maan;
yhtään säftähtymattä kunin­gas
Jaakko I:n kiivaista vastalauseis-
Mutta iskipä saareen silmänsä e-räs
toinenkin suurvalta. Pferustaien
vaatimuksensa sen väUt^tÖmään lähei­syyteen
omaan ialueenseensa Brasilia
julfeti Ti-inidadih valtapiiriinsä k^^^
iuvakisi. Keskinäisenä soj^muksella
Ti-inidäd v sekä läheinen Tärtugan
kipparilla piti oUahallussaan^kätkcir saari kuitenkin. jäiTOt< EriglanniUöj
paikan autenttinen karttakin, jonka jonka uutterat iiföinöont,(^trt<«ia
tuo ^ hirttonuorasta pelastunut m&cl- olö fciek^ineet:sen*kamarastai:B^
rosvo mukar^kuöllessaan oli jättänyt ryqgtösaallsta, vaan paljon arvofc
erääHe sairaalatoverilleen; käanqMa<mineraaliäarteita.
* *• • Jos "Jaakko imä"oU^^^
No niin — saaren yksinäinen aser laivoja; olfei hänen luontoiseaisaniies
ma keskellä autiota valtamerta, sen- pannirt kovan kOvaa vastaan eikä
isännätt&nyys ja nuo kietovat aar- van" hevillä luopunut kruunustaan,
retarinat vaikuttivat voimakkaasti Mutta hän lopetti lofeteliaan operet-seikkaiUjaparonin
«nielikuvitukseen tiuransa yhtä kelpo tavalla kuin se oK
hänen seilaillessaan Atlanttia pitkin, alkanutkin: Kun dOlläriprinsessakin
Mikäpä estäisi yritteliästä miestä Ju- oli nähtyään uneksitun kraununsa
listautumasta sen kuninkaaksi Saa- katoavan^ jo kääntänyt; sel^^sä ja
ri oli tosin aivan asumaton, mutta kukkaronsa epäonnistuneelle vallian-huhut
siellä tarjona olevasta aartees- tavoittelijalle, luovutti tämä kaikki
ta houkuttelisivat-varmasti edelleen.- oikeutensa vallanperimykseen "ulkbi
kin sinne seikkailijoita maailmaa kai­kilta
ääriltä^ joten siis alamaiset oli­sivat
jokseenkin varmasti tiedossa.
Mutta uuden itsenäisen kuningas­kunnan
perustaminen . vaati,, kuten
sodankäyntikin: rahaa — rahaa —
ja edelleen rahaa.. Valitettavasti oli
paroni menettänsrt varansa jokseen­kin
tarkoin lehti3rrityfc^msä. Mntta
olihan hänelle aatdisnimi, suuri mai­ne
bulevardisankarina jä jokseenkin
edullinen ulkomuoto r— ja nehän ovat
aina haluttua taJvaraa Amerikan ra-asiairimihisterilleen",
palasi Pariisiin
ja ampui aivonsa seinään.
Lontoo joutui joitakin viiosia sitten
päästä pyörälle .erään Ihmeellinen
saippuakuplan; odottaaaattoman ,^rä^
jähtämisen- johdosta. Ajatelkaa ~
kokonainen" eurooppalainen ktmin-gaskunta,
jonka upeassa lälsetystör-talossa
vielä eilen oltnn kajrty vierai-,
sill, haihtui y5it'äl^ia ilmaan lak­kasi
olemasta! Abessinian murhe­näytelmän
rinnalle tuli mitä huimaa-
Haylimystön . naimakauppamaailmas- vin huvinäytelmä^ oikein ensiluokkai-sa.
Ja dollariprinsessa tarttuMn on- nen iloittelukappale.
keen -— OilTyht3nnän pääosakkaan,
öljj^ningas John H. Flagerin kau­noinen
tytär, joka -mielellään suostui
rupeamaan kuningattareksi ja pane­maan
sitä varten likoon jonkin mää^
rän isättä miljoonia. "Kuninkaalli­nen
veri hakee kuninkaallista verta."
"Trinidadin kuningas JaakkO l "
asuskeli vaihdellen New Yorkissa ja
Pariisissa, piti loistavaa hovia, nimit­ti
itselleen joi&on ministerejä ja va­rusti
näille uljaat univonnut, perus- vallankin edustajiston aikaansaamat
tipa hän "Trinidadin teiden" ritari- iUatsut.
Puolentoista vuotta aikaisemmin
oli Lontooseen ilmestynyt ihkasen
uusi lähetystötalo seinällä upeilevi-nevaakunaineen
ja katolla liehuvine
kansallislippuineenr "Astorian kunin­kaallinen-
lähetystö^'. Siihen kuuiur
vat herrat kantoivat uljasta virka­pukua,
kävivät vierailuilla hienon
maailman salongeissa ja panivat o-massa
palatsissaan toimeen juhlia,
jotka välistä voittivat monen stiur-kunnankin
monine arvoluokkineen.
Jä joka tapauksessa hän voi kerskua
siHä, että hänen valtakuntansa oli
tyyten velaton ja että siellä odotteli
— joskin toistaiseksi vielä tavoitta­maton—
suunnaton kulta- jä hopea-aarre.
Koko maailman sanomalehdistö
käsitteli juttua suurenmoisena pilana,
mutta "kuningas" itse tuntui ainakin
olevan täysissä tosissaan. Hän se­pitti
loisteliaan selostuksen valt^un-tansa
rikkauksista (joista kyllä ei
tiedetty muuta kuin tuo enemmän
kuin epämääräinen, merirosvokätkö)
ja kuvaili sen lumoavia näköaloja ja
tulevaisuudenmahdollisuuksia • sinne
asettuville uudisasukkaille — tosin
unohtaen samalla mainita, millä ta­paa
nämä kykenisivät hankkimaan
elatuksensa paljailta laavakaUioilta.
Ilmeisesti oli parhaana vetonaulana
tuo sal^yhkäinen aarre. Ainakin
tiedetään yhden retkikunnan saapu­neen
saarelle ja käyneen innolla
kääntämään maata. Mutta tyhjin
tuloksin; onneaan kiittivät ne väsy­neet
midiet, jotka pääsivät palaa­maan
kotiin ensimmäisellä ohi pur­jehtivalla
laivalla;
"Trinidadin kuningaskunnan" ja
Sen hallitsijaa lyh3rt loppulaulukaan
ei ollut vailla draamaliisuutta. Eng­lannin
hallitus näet keksi, että s a^
Merkillistä kuitenkin oli, että kun
uteliaat matkailijat, jotka olivat lä­hetystössä
tarkastuttaneet passinsa
ja saaneet matkaluvan, sitten meni­vät
johonkin matkailutoimistoon lu­nastamaan
tiketin, niin siellä yksin­kertaisesti
ei pyst)rtty luovuttamaan
sellaista — k o ^ a sen nimistä maata
ei löydetty kartalta suurennuslasilla­kaan!
Ja sitten oli tällä maalla Lontoossa
oma lähetystö, johon paitsi ministe­riä
itseään kuului meri-, sotilas-, ja
kauppa-asiamies' ja lisäksi joukko'
sihteerejä, joilla kaikilla tuntui ole­van,
kovasti työtä. Herra ministeri
jakeli myöskin anteliaasti valtakun­tansa
ritarimerkkejä. "Astorian''
vaakuna esitti lentoon kohoavaa i o t -
kaa tulipunaiselia pohjalla, sen rin­nan
yli kävi vino poikkiparru ja kai­kissa
neljässä kulmassa jumalattaria,
kaktuksia, narsisseja ja vaakalauta.
• • *
Koko verraton huijausjuttu oli e-räiden
Lontoossa olevien eri lähetys­töihin
kuuluvien nuorten diplomaat­tien
alkuunpanema ja joidenkin raha­miesten
kustantama, joiden etunenäs­sä
oli eräs äskettäin kuollut amerik­kalainen
miljoonapohatta. Tälle oli
hänen lääkärinsä suosittanut jotakin
hauskaa sivuhommaa terveelliseksi
vaihteluksi hermoillekäypiin rahakei-notteluihin
j a hän olikin perso otta­maan
onkeen nuorten diplomaattivei-tikkain
keksimän ilopillerin. Nämä
puolestaan tahtoivat hankkia itsel­leen
hauskaa huvittelua herkkäuskoi­sen
Lontoon hienoston kustannuksel-
• la.^: • "
Kaäiella ahkeruudella kävivät
juoneen vihitjrt opettdemaan-"ästo^
.riankleltä?, jonka muuankieltenopet-tajaxj^
i taitavasti ke^
espanjan, ränskan>^ksan, rumanian
jä ^ ä b i a n Mdistä; s e n ' ^ | U^
Oli niin helppoi etta kieltä <>ppi aivan
lyhyessä ajassa hallitsemaan.
; ^ KKin arvoisan l ä h e t y s ^ - ' to
livatpit?lneet kylliksi hauskaa mnun-
Dontöon kustannuksena, alettx^
ihhank^ipungfösa v ^
tdlsu korviai; Bhjvettiinpa viittaife-maan;
"astoriaJaistenf * vakbilutÖHninji
nasteyu luvattomista:^ asekaupoista* ja
sotäässaläisuuksien kavaltamisesta.
Huijareilla älkoi maaperä kuumeta
j^kain. alla. Jottei i kunnonci pilailu
, kesken loppuisi^ oli keksittävä jokin
peläsöjskeino., Ennen mainittu* a^r
merik^lainen dollarikunfaigas suun-nitteU
jo ostaa pienoisen Lichtenstei-nin
ruhtinaskunnan 12,00O^ieluineen
—mutta kaikeksi onnettomuudeksi
fiah 'sattuikin äkkiä kuolemaan, juur
ri kun" oli palannut kptinaaahansa
jäi^jestämääh Tahoja kuntoon ostotar-
•jousta-varten;
Säfoin- ei asianomaisten näjrtteli-jäin
auttanut inuu kuin eräänä iltana
kaikessa i hiljaisuudessa:' vetaa uljas
"kansallislippu" pois tangöstä,^^ sää­liä
tavajratkaikella^Jsiireellä pakkaf
laatikkoiiinr ja luolyuttaär huoneisto
takaisin talonomistajalle.
Västä sen- jälkeen he vrohkenivat
palfästaa julkisesti koko huijauksen;
Heidän valtuuttamanaan on "lähe*
tystön sihteeri"', senora Madeline Al­varez,
antanut auliisti Lontoon sano­malehdille
seikkaperäisen selostuksen
"Astorian" saippuakuplan syntymi­sestä
ja haihtumisesta. Ja koko Lon-toolla
on ollut pitkän aikaa rajatto­masti
naurun aihetta, nimenomaan
juttuun sekaantuneilla nuorilla dip­lomaateilla
itsellään, joita ei aina­kaan
häpeä tunnu painavan.
Mutta ne, joita juttu ei nauratta­ne,
ovat arvonmiehet, joiden rinnalla
puolentoista vuoden ajan prameil-li
"Astorian tähden" suurristi tuli-punalsine
nauhoineen.
MOUKARINHEITON maailman­ennätyksen
virallisesti omistaa yh­dysvaltalainen
P. J. Ryan, joka saa­vuta
sen 1913 tuloksella 57.77 met-
-riä.
Tf;ULJEN työhöni suuren sairaa
=^^lan sivuitse. Aamuisin sen mo]
netvalkouutmriset ikkunat ov-at täjJ
nä valöa^ jä sen keskeltä heittyy li&l
kuvia varjoja^ ikkunaruutuihin: htsil
ta^ttaret ovat aamuaskareis^.
Miiutaraien huoneiden ikkunaläudoa^
la on paljon kukkia; niiden. teräTäJ
lehtien-salakirjoituksellä on oniat-?^^^^
_npttayansa.:pptilaflle:... SuurinniiJ
sairaalarakennuksen yhdistää piJ
nempään si^mrak€S.nnuk moni-ik.
kunamen^ k^irtävä; ^ Pysähdyn ]js^
kus kätseleinaan sitä. Näen lääkäJ
rien menevän kierrokselleen, näenl
hoitajattarien rientävän. Sitten käy,
tävääa saapuvat neljän kumipyöäa
kannattamat työritörattaat, joille^p^l-i
te on heitetty: sen alla nukkuu sali-,
peräisessä eetteriunessa ihminen, jota
kirurginen tJed^ on auttanut tai aina-!
kin koettanut-' pyhimmän veivoitak-j
sensa- mukaan auttaa sairaalan leik-l
käussalih- suurten riippulamppujen;
alla. Ja joskus näen käytävän halki i
kannettavan hunnutettuja paareja,]
Silloin 4iedänj. että tatossa,^ missä ei.
mä tahtoo-auttaa elämää, on käjTin
kuotema:
\loriet ihmiset kammoavat sairaa­laa^.
Se On heistä aivan yhtä hirvit­tävä
kuin. kuolema^ He eivät taido
ajateHa kumpaakaan, he haluavaiui
nohtaa tuskan ja elää ilossa niin ka;i>
an^kuin sitä on tarjona.^ Toisia-ihaii-siä
ei pelota kuolema.. He ajattele­vat
sitä elämän tarkoituksen eräänä
osana. Sairaalan"^ näkeminen herät­tää
heissä. jonkinlaista hartautta:
kaikkien muiden mielikuvien keskeltä
kohoaa heidän^ tajuntaansa ajatus,
että tuossa on-talo, joka on pyhitetty
.inhimilliselle p^ilvelemiselle. Sillä
k5rynillisinkään epäilijä ei voi kiel:ää
sitä kauneutta, mikä liittyy lääkärien
ja sairaanhoitajattarien työhön. Ih­misten
väliset suhteet ovat tavalUsii-sa
oloissa vaikeita siksi, että väarns
ja väkivalta ovat totuuden ja oikeu­den
kunniasijoilla; mutta kärsimyk­sen
tapaamina kaikki ihmiset ovat
samanlaisia, ja kauneinta, mitä ihmi­nen
voi tehdä, on toisen ihmisen kär­simyksen
lieventäminen.
Ne, joiden arkisen elämänkuvin
sairaalamatka silloin tällöin on kat­kaissut,
eivät suinkaan vain peläten
muista sairaalan niaailmaa. Sillä on
oma synkkyytensä, mutta myösiln
oma syvä rauhansa. Se synn>t:ää
välistä kuvitelman, että sairaalaan
joutuneet ihmiset lepäävät kaukaoi
T ! i E \ T R E H . , . . ! Si
Häzel Street
SUDBURY
V^PEFUANT. -LAliJANTAINA
MEXICAN SPITFIRE^S
BABY
PÄÄOS.: LUPE VELEZ JA
LfONEABI.
töinen kova
'Ci
PÄÄOS.: W n X I A M BOYD
MAANANT - TIIST. - KESKIV.
K l ^ t For FreedoDi
PÄÄOS.: ROSILAND RUSSELL
JA FRED MacMITR&AY
toinen-kova
POIVERSGIE
PÄÄOS.: GEOKGE MURPHY
JA ANJiVi SHIRLEY
VIIMEISEN KERRAN TÄNÄÄN
South American George
PÄÄOS.: GEORGE FORBT — LISÄKSI
LARCENY INC. pääos.: Edward G. Robinson
^Ajan virran pohja,
mattomundestaan
J.;hiikaisten, meli
rientoa. Heidän
fseensa tulee uusi s;
I jolloin he taistelev
l sielullisen kärsimyl
iä kamppailussa (
f ieikensä, joiden v<
iin osa siirtyy ter
f pettämään, ettei 1
bhinaa ja huutoa
['tärkeänä. '
Parasta sairaalasi
ret (muidenkin ku
rien mielestä), nuo;
\ kiytyneet terveet oi
kcisessa asussa k ui
vaile sairaalle on j
S; dcnnamaista. Älki
sairaanhoitajattarisl
i sollisia • olento ja.
[päivä elämän verisi
I k ottavat vastaan
p^opuneita, he hoit£
nisiä. He näkeväi
voi olla kärsimykses
iänän realismi kosi
ja joka päivä. Hei»
rjliaisuuteensa liitt;
paljon iloisuutta ja
Tia. Jokaista "oik<
!, tajatarta potilas ihi
tsa, että sairaalaty(
äniinen ei laskelmo
tikuin ihmiset yleen
tT;i] nähdessään, e t tä
%dellä on vielä as
Sairaalan näkemii
f'aän -ranskalaisen 1
?«J Duhamelin, jok
kirjoittanut, hiei