1943-10-23-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTAIXA, L O K A K U U N 23 PÄIVÄNÄ Sivu 7
^JÖJXSKA oli siinä jiellissaUiymr
IlJoenisää hiukan keskimittaa piteni-
K jeveaharteinen, Ji^äii suursy^
| £ n pojan äiti. Hänen mi^ensä oli
Mut viisi vuotta sitten vähän en»-
L, noormiman - pcyan- syntymiltä;
M i n pojista oli kahdeksan vuotias;
Ijfiehensä kuoltuaijäiäitr neljän poi-
1 ^ kanssa puillervpaljsulle, sillä
l^cyäei ollut, to Jaklin<>li sellai-
Ipfli-heaconlainen vja laiska työmies,
Ij8 vielä-päällisiksiijuoppo, >joka joi
Ejitäniyöten melkein k a ^ ^ - mitä ky^
[ijnitienaamaan.. Niinpä olikin jää-
|)iy|lvaimon osaksi koko perheen huol-
1(0 ja se Ä i n yhtenä ^tekijänä hänen
Ijeveihin hartioihinsa ja kariiunyoi*
^jniiiisa.. ; .. • ;.: " ^ • \
r Jaklinskan mökki oli ^ Pnrtkulah-.
f ieen menevän tien varrella. Ei olla
^jarmöja mistä tämä lahti oli saanut
[;hassui&urisen nhnensä, mutta 'jotkut
i arvelevat sen saaneen siitä kunJcjrtän
lakat sen rannalla pestä *<prutkutti-k^*'.
pyykkiä. Ei JakJinSka.ollut
l pyykinpesulla, itseään ja perhettään
:e!ättäiiyt, sillä rivakkana naisena tar
;]ojen isännät olivat halukkaita otta-
Imam hänet kesäisin elonleikkuuseen,
t perunan kuokintaan, riihenpuintiin
lyjnrtalon töihin. Siksi^ olikin kesät
ja syksyt niin kiireellisiä ettei t a i -
li tornit kotihommista tulla' mitään;
Vartinkin puitten keruu; ijäi vallan
[> nollaan. Ne pienet säästöt, mitä hän
sai kesän töillä, - menivät makeasti
talven ruokaan niin, e t t ä puitten osioon
ei jäänyt mitään.
Höläpäskan mbkki oli pikkuisen
: yläpuolella Jaklinskan mökkiä tja oli
l^siehä hyvä näköala Jaklinskan pihamaalle.
Holapaska oli saman ikäinen
kuin. Jaklinskakin, mutta hiukan
ipi. Tanakka hän myös oli ja
kourat kuin sepän pihdit. Se johtui
liänen ammatistaan, hieromisesta.
Hieromisensa ohella, kuiskailtiin, Ho-
^lj5)aska harjoitti pikkuryyppyjenkin
myyntiä. Kaikkia muutakin mukavaa
puhuttiin Holäpaskan. hommista.
Holapaska oli aikoinaan koettanut
I vikitellä Jaklinia tämän poMcana ol-
Ikssa, mutta oli siinä ollut kilpasilla
|Tiykyinen Jaklinska, joka sorjempana
' oli vienyt voiton kilpailussa. Siitä
•%inen jakatkera viha -heidän välH-Jaklinskaa
tällaiiien viha '
r Purasten kesken ensin vähä harmitti^ ^
i sfllä hän oli järkevä;ja.rauhaa rakas^
|l«a ihmmen, jä^koettt kaikella/ta-rvdlalehdä
sovintoa; m^
J-toan:sen turhaksi^ lahtoi-asioitten
;Äama menojaan, !welä|^ toisinaan,^
; •J^Boiapaiskah hävyttömyydet ko-
^iöshrat huippuunsa, iiusasikin tiiö-'
taiamäiästi elävää raivotarta. Kiin-han
ei ioskaab uskaltanut Jaklins-
^kaan käydä, sillähän tiesisiinä kähi-häviävänsä,
mutta kaukaa hän
Fitti^ heitellä jollain mitä käteensä
-^tui saamaan. Niin tämä riita ja
tora kohosi viimein aivan huippuun-
^ Holapaska kulki kylillä juoruaja
ja keräsi puoluelaisia Hselleeii.
Jiotja ketään "linskoja" ja "lans-wja"
hän ei saanut puolelleen, sillä
oli kerran raivoissaan huutanut
2 2 f * i l n s k a t ja lanskat ovat sa- "
rl
Njana).
. ^ t a vuotta myöhemmin hän Ab-
2-r ^""^"^ nimellä matkusti
^Canadan mukanaan kiiusi budd-
S?^ nunnaa ja neljä munkkia Ja-
^1 vastaanotti Canadan päämi-
Vjnneiset vuotensa hän on elänyt
^aissa buddhataisena munkki-
* ^hao Kungin nimellä.
Kirj. MAANTIENSETÄ
manlaisia kettuja. Siitä kallistui
linjojen-ja lanskojen myötätunto
Jaklinskan puolelle. Niin ryhmittyivät
kaikki kylän akat kahteen eri leiriin.
Toiseen kuului kaikki linskat
ja lanskat, toiseen kaikki paskat.
Oli myös puolueettomiakiii, kuten
kaikki sonskat, miskat, toskat y.m;
hoskat. Holapaska oli toisen taistelevan
ryhmän johtaja ja Jaklinska
toisen.
Holapaska oli heti Jaklinin naimi^
sim mentyä ottanut erään Holappa
niiiiiseii miehen ja vökottanut hänet
narmisiiri kanssaan. Mutta ei ai^
kaakaan kun mies lähti käpältämään
vaimonsa 'hävyttömän käytöksen
vuoksii "Ji
Kuten mainittu, oli Jaklinskällä
alituinen puitten puute. Miitta Ho-lapaskalle
aina isännät, tai rengit i -
säntien määräyksestä, toivat kuorman
toisensa perään valmiiksi pilkö-tuita
puita.
Kerran taas, kun Jaklinia tuli
jtyöstä kotiin, oli Holäpaskan pihalla
joukko akkoja ihailemassa vastatuö-tua
puukuormaa. Kyllä ne olivatkin
kauniita katsella, kaikki yhden-suuruisiksi
pilkottuja koivuja. Siinä
lausuttiin arveluita puoleen ja toiseen,
kateuskin pakkasi niieleen, liiut-ta
eihän sitä nyt millään saanut näyttää,
kun vielä lämmin Hojapaskäri
tarjoama pirturyypyn höyry tuli nokr
kaan omasta kurkusta. Niinpä Jak^
liuskan nähtyään yksi akkoista huusi
ilkkuen, että tuo akka se mielellään
söisi tuon puupinon kakaroittensä
kanssa jos vaan kynnet ylettyisi.
Silloin meni Jaklinskaan pahahen-ki.
Hän p ^ t t i "syödä" tuon pinon.
Hammasta purren hän päätti ottaa,
omistaa tuollaisen puupinon. Ja se
ei saanut olla mikään muu vaikka samanlainen
pino, ei, sen täytyi olla
juuri tuo sama virnistelevien ^kojen
ihailema pino. Tuota pikaa hän laati
suunnitelman. Hän riensi sis^le
mökkiinsä ja lähetti heti vanhimman
poikansa ystävättäriensä luokse. Hän
käski pojan mennä ensin Nummelins-kan
luokse, joka oli kauempana ja
käskeä hänet heti t^nne. Ottaa tullessa
Lefclinskan, sitten Tiklinskan,
Olinskah, Hamlinskan ja lopuksi
Mekliiiskan. Toisia n3rt ei tarvita;
Käske ^hekiän tulla hiljaa meidän ^ i -
koläätm taakse ja jäädä sinne niin
kauaksi kun minä annan merkin. Sano
heille että rtiinä palkaksi tarjoan
jotain aivan Erikoisen hauskaa. Missään
tapauksessa ei saa tulla piilosta
erihen kuin minä käsken. Mutta itse
tule sanomaan kun kaikki ovat koolla-
PoÖLa kuunteli tarkkaavaisesti
ja painoi kaikki visusti mieleens, lähtien
vilkkaasti kipittämään. Ei kulunut
vielä pitkälti aikaa kun poika
hiipi ilmoittamaan, että kaikki on
kunnossa ja emännät odottavat mää-r^
aikassa.
Oli se njuijista hirveän jännittävää
olla täällä tällälailla piilosilla. Ja
kun ci vielä kukaan tiennyt mitään
suunnitelmista. Vallan selkäpiitä
karmi tällainen salaperäisyys. Kun
poika sa2q)ui takaisin äitinsä lähettämänä,
sateli' hänelle kysymyksiä aivan
ryöppynä,'mutta eihän poika o-sannut
niihui vastata, silä hän ei tiennyt
itsekään. Jännitys kasvoi, se
ihan ryömi pitkin ruumista. Yhtäkkiä
kauhea metakka katkaisi jännittyneen
hiljaisuuden. SiUoinJinskat
yrittivät hyökätä esiin, mutta poika
asettui urhoollisesti tielle ja sanoi että
se on äidin ehdoton määräys, että
ei saa mennä ennenkuin hän antaa
merkin. Nuristen jäivät naiset piiloonsa,
Jaklinska oli heti, lähetettyään
poikansa takaisin piilolaisten luo pi-d
ä t t ^ ä ä n ja rauhoittamaan heitä,
mennyt ulos ja kysynyt ivallisesti,
että niitäs; hieromakapuloita ne paskat
ovat tulleet ihailemaani, vai kupparin
sarviako niistä sorvataan. Silloin
suhahti halko hänen ohitsee% se
oli Holäpaskan itsensä heittämä.
Jaklinska huusi^ että kuppari on hieronut
kätensä uuvuksiin kun ei osaa
maaliin: Silloin Holapaska karjaisi
akoille, ettäi seuratkaa esimerkkiä,
näyttäkää että osaammeko maaliin.
Nyt alkoi puita sataa ja Jaklmska
väisti. Taisi siinä joku klapi vähän
osuakin, mutta leikki oli hänestä
niin hurmaavaa ettei tuntenut kipua.
Hän aivan tanssi, kuin vimmattu,
puusateessa ja väisteli ihmeen taita-vasti.
Tuossa tuokiossa oli Holäpaskan
ihanan valkoinen puupino lentänyt
kauniissa kaaressa Jaklinskan pihaan.
SilLoin karjafei Jaklinska:
Linskat esiin! Parvi akkoja hyökkäsi
kuin tuulispää esiin. Jaklinska
antoi määräyksen kerätä puut ja kantaa
vajaan. Kuusi rotevaa käsiparia
tarttui klapeihin ja kiidätti ne tuulena
Jaklinskan puuvajaan. Nyt
huomattiin paskojen puolella mitä oli
kiivauksissa tehty, huomattiin Jaklinskan
viisas sotajuoni. Kauhea kiljuna
tärisytti paikkakuntaa ja paskat
yrittivät hyökätä yli aidan pelastamaan
kauniit puunsa. Mutta Jak>
linska oli arvanut tämän ja pitänyt
varansa. Halko kummassakin kou*
rassa hän hyökkäsi vastaan ja ensim-maisena
hyökkäävä Haapaska sai läimäyksen
pääkuoreensa. Silloin toiset
perääntyivät, sillä kaikki tunsivat
Jaklinskan vohnat. Sillä aikaa linskat
kantoivat puut yajaan, oven lukkoon
ja menivät naureskellen Jaklinskan
kahville.
Mutta Holäpaskan pihassa syntyi
riitaa siitä kuka oli syypää niin tyhmään
tekoon, kuin puitten heittoon.
Holapaska sanoi että Haapaska se oli
kun erisin heitti. Mutta Haapaska
sanoi että eipäs ollut kuin Tolppaska.
Eipäs ollut kuin Valpaska, kivasi
Tolppaska. Mutta Valpaska väitti
että se oli Romppaska. Minä muistan
hyvin että se oli Kuuppaska,
väitti Romppaska. Mutta Kuuppaska
sanoi että semmoinenko muisti
teillä kaikilla on, ettekö muista kun
itse Holapaska heitti ensin ja yllytti
meitä kaikkia seuraamaan esimerkkiä.
Nyt muistivat toisetkin, että se
oli justiin niin. Haapaska sylkäisi
ensin Holäpaskan jalkoihin ja lähti
haukkua nalkuttaen kotiinsa. Toiset
seurasivat esimerkkiä.
Jaklin^an savupiipusta nousi ihmeellisen
hyvä kahvin käry kotiinsa
palaavien nokkaan, se sai ihan vedet
herahtamaan kielelle.
Kauan aikaa kylällä naurettiin
Jaklinskan puutalkoita. Eivätkä pa-himmatkaan
räyhät väittäneet, etteikö
Jaklinska olisi ollut tuon puupinon
oikea oniista ja. %
I3ARIISISSA eli vuosisadan vaih-teessä
muuan bulevardisarikarl ja
kuuluisa kaksintäi^lrja, ammatiltaan
sanomalehden kustantaja ja nimeltään
paroni James Harden-Hic-key
(isä irlantilainen, äiti ranskalainen
ja itse Ranskan kansalaisuuden
saavuttanut). Hän oli täydellinen
romäritikko ja haaveili aina maineen
tavoittamista. Tavoitellen sitä tuntemattomilta
rantamilta hän astui
kauppahaahteen, joka oli lähdössä
Etelä-Amerikan satamiin. Tulomatkalla
altis sivuutti keskellä Atlanttia
Brasilian tasolla olevan villin ja aution
Trinidad-saaren valkovaahtoisen
ja kammottavan näköisen rannikon.
Jä slMoiii syttyi jaton jiaronin päähän
oivallinen ajatus. Mitähän —
jos hän julistaisi itsensä tuon isännättömän
kalliosaaren kuninkaaksi!
Matkalla hän oli laivamiehiltä
kuullut merkillisiä juttuja. Trinidadin
tuliperäiseen, laavan peittämään
maakamaraan oli muka muuan
•
viime vuosisadan alkupuolellai näillä
vesillä herrastellut kuuluisa merirosvo
nimeltä Benito Benito (toisten
tietojen mukaan Benito Soto) haudannut
vanhain päiviensä varaksi
suunnattomia rikkauksia, joita hän
oli ryöstellyt Etelä-Amerikan vapaussodista
Espanjaan pakenevilta rikkailta
hidalgoilta ja kirkonmiehiltä.
Huhutun Cja sadan vuoden aikana
yleisesti kerrotun) aarremäärän arvo
vaihteli 40—400 milj. markan vä-liUä.
Luonnollisesti oli kunnon Beniton
aikomuksena ollut rauhall^mpien
olojen palattua tulla saarelle noutamaan
aarteensa — mutta kesken kaiken
hän -kävi odottamattomaan ansaan.
Hän oli näet käynyt erään
rauhallisen purjealuksen kinappuun,
joka toi Ceylonista Englantiin suuren
joukon kotiin palaavia englantilaisia
upseereja perheineen sekä aikansa
loppuun palvelleita sotamiehiä. Laivan
vallattuaan ja ryöstettyään uhrinsa
paitaakin köyhemmiksi Benito
panetti heidät kannen alle, lyötti kan-siluukut
kiinni, porautti aluksen kylkeen
reikiä ja jätti sen verkalleen
uppoamaan, sillä hänellä oli itsellään
kiirettä muille markkinoille. Mutta
vastoin kaikkea odotusta onnistui
kuolemaantuomittujen miesten murtaa
kansiluukut, pelastua kiireessä
kyhäämilleen lautoille ja kohdata sattumalta
ohi purjehtivMi laivan—- ja
tosiaankin aivan viime hetkenä, sillä
he voivat nähdä laivansa kohta uppoavan
syvyyteen.
Pelastuneet sotilaat osasivat siksi
tarkoin kirvata merirosvojen ja näiden
aluksen tuntomerkit, että kaikki
maailman seitsemällä merellä liikkuvat
englantilaiset sotalaivat voivat pitää
näitä tarkasti silmällä Kun Benito
sitten jonkin vuoden päästä
poikkesi viattomana miehenä Etelä-
Espanjan rannikolle hankkimaan a-
1 ukseensa muonavaroja, tavoittivat
Gibraltarin vesillä kiertelevät englantilaiset
vartiolaivat hänet ja hirttivät
ilkeän merirosvon ja koko ha*
nen miehistönsä — yhtä vailla, jonka
oli jollakin tavalla onnistunut keinotella
itsensä karkuun ja joka sitten
tavallaan tuli antamaan aiheen " T r i nidadin
kuninkaan'' saippuakuplalle.
Benito kohtasi hyvin ansaitsemansa
rangaistuksen kuten reilulle me-rh-
osvoUe sopikin: hän asteli ryhdikkäästi
ruumisarkkuaan - kuljettavain
rattaiden perästä, suuteli hartaasti
kädessään kantamaansa ristiinnaulitun
kuvaa — ja kun hän teloituspai-kalle
tultua huomasi hirttonarun äs-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 23, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-10-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431023 |
Description
| Title | 1943-10-23-07 |
| OCR text |
LAUANTAIXA, L O K A K U U N 23 PÄIVÄNÄ Sivu 7
^JÖJXSKA oli siinä jiellissaUiymr
IlJoenisää hiukan keskimittaa piteni-
K jeveaharteinen, Ji^äii suursy^
| £ n pojan äiti. Hänen mi^ensä oli
Mut viisi vuotta sitten vähän en»-
L, noormiman - pcyan- syntymiltä;
M i n pojista oli kahdeksan vuotias;
Ijfiehensä kuoltuaijäiäitr neljän poi-
1 ^ kanssa puillervpaljsulle, sillä
l^cyäei ollut, to Jaklin<>li sellai-
Ipfli-heaconlainen vja laiska työmies,
Ij8 vielä-päällisiksiijuoppo, >joka joi
Ejitäniyöten melkein k a ^ ^ - mitä ky^
[ijnitienaamaan.. Niinpä olikin jää-
|)iy|lvaimon osaksi koko perheen huol-
1(0 ja se Ä i n yhtenä ^tekijänä hänen
Ijeveihin hartioihinsa ja kariiunyoi*
^jniiiisa.. ; .. • ;.: " ^ • \
r Jaklinskan mökki oli ^ Pnrtkulah-.
f ieen menevän tien varrella. Ei olla
^jarmöja mistä tämä lahti oli saanut
[;hassui&urisen nhnensä, mutta 'jotkut
i arvelevat sen saaneen siitä kunJcjrtän
lakat sen rannalla pestä * |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-10-23-07
