Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 4, 1957

              Sutifi^ niistä rakkaus
{Kilpakirjoitus Xo. 37)
Ja nila h i i i
Kuiik oli Sylvi kH^eUe mi-
^^,,^o,rakkaus,nckol.^ pientä huomasivat olevansa luodut toisiL ' k t S m enS^^^^^^^ m^\L
leen. Sim^ei tarxrmnut sanoja, he oli lomaUa miehensä kanssa. Ei
t i e s i v ^ sen muutenkin. J a k u n ollut ketään jolta olisi neuvoa ky-
Emo sitten kysyi koska he menevät synyt. ^
ostamaan sormuksia, niin onneUi- Eräänä päivänä t^^
sena Sylvi lupasi: "Koska Sinä puheliiisanoinä:
vaaärhäluät.» / S kÄi sairÄal^^^^
S e i u ^ pitkiä kävfely-niuus; Ei
•,n*a kcrm kdUimmat
^tuhcM iuhcMa valaa!
siintää taivas sinOfattarcin,
kottaraisen viktUyksiin kuulen.
vaaraa.
Kevät ott. Mä kiipien ikkunaani
Katson, kuinka niityn pJ^tJ^
Metsään kaukaiscken variojaan
miehensä "valo heittää, sydäntäni viiltää.
Auto^onnetto^
Sylvi unohti , Kevät on, Mä teitä tervehdän
^rj-qQppAS vain pikku siskoa
l«n runoilee. Nuoruus
'jnantiScka. Jaa-^a, Sinun iäs^
.jnenin kihloihin Taunon kans- r e t M . K ä i l ^ x>li km^ om^n surunsa hetke]j\ kun hän _ Z;,;,;;^^^^^^^^
la sitä samaa elaman ankea se Sylvm elamasSa. Yksini>ä vanhat pakkasi välttämättömiä tavaroitaan Yksinäisyys sellin hämärän
siitä saakka. rän^stjoieet Jalotkin kuin pifneen matkalaiikkuun' lähtien -f^^tkeks^ unohtuu kun aatteen.
unis Riitta rouva ilkkui sisa- kulj^i^en; hohteen. Han olisi ollut sairaalaan,, josta oli; tiedon saöhut '
SybiHe. Nuor^pi.^^isar^. .nim^.öniie^^^ Vain nuori, onnettomuudesta. > -
vttTsyyVeltä, mutta ^^tiJpUQ.^-4^^i??i^^ olla; mutta Linja-auto memiä' 1id^ist^ ¥yvää^ "
HILJA LIINAMAA {1928}
v a u h t i a y M ^ ^
valtava «halii 'läihtciä ' iit<\W)Aw^ft«vi^ ' .^ . «
"dirt rakkaus lapseensa,. »^""a »^an. lama sax na- Ä.un jmnuuiu eiiKa oiivax kysy-
Ien lukenut, ja ehkä se- lopuksi, aivan-hermostuneeksi.* myksessä. 'Kun hän lopuksi pääsi'
° ' yksipuolista, kun l apsi Vjarttuu Joskus häi^'oli ylitse vuotavan hei- sairaalaan n i i n hän sai rauhoitta?*^
enää tarvitse äidin holhousta?:
Ji SyM kuin hätääntyneenä.
Olen a&a; kuvitellut meneväni;
ta sittea:iiaimisiin, kun^ tunnen
"elia rakastavani. Ja että viet^
"simme
ä kotona.'
_ Haa! Se on sitä takkatuliro-antirkkaa,
joka oli muodissa iso-:
din aikana. Ei saa oikeata tafcka-tunnelmaa
istumalla lämpöpat-lä
joskus'laasjtorjui Einonkin hy- - van tiedän-ettei mitään vaaraa ole
vällyt. Keltään hän ei voinut ky- kunmiall^kaan, mutta h e i l l ä ' o li
syä. neuvoa/tahän tunteidensa sekar
melskaan.
VEino koetti häntä ymmärtää par-funnelmallisia
iltoja yh- haa^isa- mukaan, mutta, hänenkin
mittansa, tuli täyteen. - He- olivat
keskustelleet kodih, perustamisesta
velvollisuus ilmoittaa : omaisille
loukkaantumisesta. Hänet ohjati-tiin
hut>neen ovelle ja siinä han ve^
ti sjrvään henkeään ennenkuin as­tui
sisään. : X .
siimanen —^
Täuhpni,
hänen'
kanssaan älä ajattele 1;eki56ekö hän
sinut onnelliseksi, ' vaan kuinka
sinä voisit tehdä hänen elämänsä
onneUiseksi. Se on sellainen avain,
joka avioliitossa avaa oven para­tiisiin.
' Se\ oh' eniten' korkoa kas­vava
painikkitili maailmassa. Kai­ken
hellyyden ja rakkuden minkä
toiselle annat, saat korkoineen, tan
kaisin.
Siinä; lepäsi vuoteella R:itta-sis^ Vielä hetJken sisaret juttelivat,
niinkuin monasti.ennenkin, ja Eino kauniimpana kuin koskaan^ en- mutta s i t tÄ S^i^l^^^x^^^^^
ttih maininneeksi toivovansa lap- i^n. Hellä oli sisarten kohtaami- Riitta oli; p l i ^ ^
uiciuiiaa perheeseen. Sylvi oli tästä nen- Ei mitään vakavampaa vau- rauhattomaksi ja ensimmäiseksi .
SrS^^^eikä^sääköhe^^^ loukkaantunut, sanonut ettei halua riota ollut kummallakaan, oli vain sairaalaaji portista tultuaan hän et—
ts kotiliettä enää paljoa muistu-
Nykyajan ihmisillä: onr omat'
asttiksensa naimisiin menon
eenkiiii ja mitäpä sitä olisi pal-n
kahdenkes-kistä juttuakaan.
Mutta entä lapset sitten? yrit-
Sylvf heikosti.
^ Ehyh! Katso minua,- enkö ole
:yt nuorena ja. kauniina, kun
ole ^vartaloni muototja "menettää j
•«^:>ierniojani; piiaxthutii^^
hoidblla: ^inä olet Vielä niihjt
iäinen, mutta kunhan katse-ymparillesi
niin ehkä viisastut.
Dneawttsinullekumminkin än-
,että jos sellainen tunne sinuun
, jota kiitsut rakkaudeksi, niin
dä; lierran tähden sellaiset tiedot
Älä vaan missään» nimesr ]
sano kenellekään nfiiehelle ra-lapsia
koska haluaa pysyä aina nuo- lepäiltävä sairaalassa siksi, että
rena. Eino ei suuttimut, hän väin. saatiin selville ettei sisäistä-veren-,
kauniisti puhui kumka oli airia toi- vuotoa ollut. Taunolla oli kyllä
vonut löjrtävänsä Sylvin kaltaisen käsi lastoissa, siinä kaikki, v
tytön vaimokseen. . Mutta Riitta.oli löytänyt.oman
si puheliinen ja tilasi kaukopuhe­lun,
kuultuaail Einon äänen lan­gan
toisesta päästä hänen oU. vad-kea
hillitä itseään. /
— Sano «minulle vain y k a sana^
— Siniidla on jotakin sydämellä- itsensä. Kyynelten valuessa sil- -^lli tai ej, kun nyt kysyn vieläkö:
si. Etkö voisi sitä minulle kertoa? mistä h ä n siinä nuorelle sisarelleen rakastat minua. Ooh. kuolen ikä-.
Et ole vapaa niinkuin pitäisi. Olet' kertoi j u i ^ kauhun hetkistä, joita västä sinuun. Rakastan sinua enem-.
liian jännittynyt, tunteesi vaihtele- oli kokenut luullessaanr Taunon män kuin mitään muuta maailmas-vat
äärimmäisyydestä toiseen. Tus- kuolleen, tämän maatessa liifcku-- Älä kysy nyt mitään, el ole
kin olet minua koskaan.rakastanut- xnattomäna. Siinä hän oli huoiman- .aikaa kertoa, mutta-tulie vastaani-.
nutraSjkautjBnsa suuruuden j a k u u d e h lii>J9-autoUe,^k>in tykille-oli^
luvannut uhrata J^oi^p ^lopun- alkaa uusi otnni. Näkemiin rakas. >
elämänsä tehdäkseen Taunon^ s e k ä V ] ^^
samalla omankin elämänsä onnelll-.
kiaäh?i^>pEiÄ|y^^
vajausta nyt, mutta jc» myöhem­min
haluat |>^laitä l i i ö k s e ^ jja Ä
elämään kanssani niin kauniisti
kuin olemme yhdessä ajatellieet, >seksi. f;;;.;;r:)'V^
niin otan sinut avosylin vastaan. Siskp-^tuliMi,^^^^^
Miittä nyt>ön parempi, että hetkefc- kään uudenaik
si-eröamme, jotta sinä pääset seil» ' Ihnaiset
viUe tunteistasi. Sinä olet minulle -mutta he eivät voi s i l t i tappaa tun-tavasi
tätä Pidä itee^faina t i - ^^^^^ rakkauteni, jos en' sinua saa teitään, ne ovat varihana|k^set„ ja
ittelemisen arvoisena valtiattal niin elän elämäni yksin. Pidä sor- me saamme^ <»lla onnelliset mm-nms/
vai? Jca muistona =^inulta,j kauan ^udn* nam on; Olen maail-et
luokseni enää palaa. Rakastan si- manopi^Ui^
n-ua liiaksi tyjrtyäkseni mihinkään me Taunon kanssa kaiken sopineet
puolinaiseen tai oikutteluun . . . Hän antaa Ä
On niin yaikeata erota .sinusta, män käytökseni n | y t e l l e s^
mutta tämä tulee meidän kumman- teetöntä . Anna Sma myoskm
kin parhaaksi, päätät sitten puolin anteeksi väärät neuvoni ja;tee o^^
tai toisin. Toivon • sinulle aina on- elämäsi mahdplhstinmian on^Ui-,
neä elämässäsi! seksi Toivon etten ole saanut si-,.
ena. Ole alentuvaisen ystävälli-ja
anna miehen palvella itse^
Nuori pastori otti vihkimäpii-:
heensa aiheeksi:
Usko, toivo ja rakkaus, . . Kun
nämä kodme sanaa miejess^ime p i ­dätte,
niin ette hukkaan joudu.
Mutta suurin- niistä on rakkaus..
Kaikki se kestää, kaikki se kärsii,:
kaikki se anteeksi antaa..
JUHA:
Harmaa tupakan savu jäi leijäi-}
aaJi ilmaan sisaren poistuessa
iioneeslä. Mietteissään jäi Sylvi
Oliko hän jotenkin eri-
Jwn?llän kaipasi rakkautta ko-nuorella
olemuksellaan. Ra-taa
ja olla rakastettu. Siinä oli
öenelämänsä sisältö, sen ympä-jle,
kaikki muu rakentuu. Vielä
häÄoliuttavannut sitä "oikeata", •
utta-sett-täytyy. joskus tuHa; Hä-ella.
oli- sellainen turnie, että jos-
^ öli Poika, nuori mies, jolla oli
^anlainen elämänkatsomus kuin
^ ^ » a . . Mutta onko sittenkään
«Vernassa oikeata rakkautta avio­puolisoiden
vähUä? Kukaan ei ole .
?f toelle kertonut, h ä n on ^utä
'^^m vain. kirjoista kuinka kaik-se
kestää, kaikki se kä4«ii, kaikki •
antaa. ' Onnellinen se
jonka osalle tällainen tun- i
öe tulee.
_ Kevään tulo ei vielä näkynyt, se
2f.!«»tui ilmassa. Se aivankuin
j^aili kaikkiaug. laivaan kirk-
"S. ilman raikkaus, tuulen suhi-j
j r * ^ ^^^toi siitä, e t t ä pian on
^ } Samaten aavistellen alkoi
5J5°^ tuttavuutensa-kevättanssi-katsp
h 11?^"*^^ hymy, lempeä
iaiiS • kädenpuristus. Se oli
m^i mm kaunista ja;onnelUsta,
^ kipeätä rinnasta teki. He
— Espanjan kuningatar Isabella, jo­ka
varusti Columbaksen laivat -hänen
lähitiessään retkelle,. jonka tuloksena'
öK -Amerikan löytäminen, sai elämas-
.«ään vain kaksi kylpyä. Ensimmäfsen
heti synnyttyään ja.toisen kuoltuaan.- .
\r j, • - West Atlanta, Ga., on valnmta^ut tällaisen lentovälineen, jonka pitäisi kyetä nouse-
Keks,jaMW^t,A^^ /e«^«Ä&, 50 mailin tuhttnopeudella mihin suuntaan tahan^
"^^i^^kS^n m^s^^ «^^^-^onf^i^Snyt heUumin, jotta tämän
lenturin siivet pitäisi täyttää.
I^uanfaiiuu toakokanii # palvana, 1S57 ' Sivu 5,