1954-01-23-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ALAN BRIXTON: Sherney Banksin tyttö Huomiseen koekflpailuun saatte ! vain yhden vakavan vastustajan, sanoi I \A^moottorinpyörätehtaan mekaanHcko Torell Brian Smithiile — Hän on tuo I nuori Bill McLeam, joka ajaa kuin vie- I tävä ja edustaa Zuggia. I Olen kuullut hänestä, Smith nyökkäsi, hänellä on kovan miehen maine. — Hän on tosin vasta 19-vuotias, mutta hän on jo voittanut joukon suur- I kilpailuja ja häntä pidetään mestariaja- I jana. Hän on huimapäinen mies eikä tunne lainkaan pelko-sanaa. Ota huo- I mioon huomenna, että hän sitäpaitsi a- I jaa nyt synnyinseudullaan ja tuntee rei- I tin tarkoin. I Brian Smith valmistautui parhaillaan I suureen koeajoon, johon kaikki tunne- I tut tehtaat lähettävät pyöriään kokeil- I tavaksi. Tämä kilpailu, samalla, kun se I on tehtaidenvälinen kamppailu konei- I den paremmuudesta, on myös parhaiden I moottoripyöräilijöiden taidon mitta. I Smithille oli kerrottu, että rata oli mitä vaikein ja kun hän tutustui siihen kartan avulla, ei muuhun johtopäätökseen voinut tulla. Reitin suunnittelijat olivat kertakaikkiaan päättäneet kokeilla paljonko moottoripyörä kestää. Hetkistä edellisen keskustelun jälkeen ajoi Brian Smith ulos tehdaskylästä lähteäkseen tutustumaan kilpailureittiin. Smith tiesi, että ellei hän vakavasti val- [ mistautuisi kilpailuun, hänellä ei olisi I mitään mahdollisuutta voittaa. Ja jos tässä kilpailussa menisi voitto, tietäisi se myös sitä, että tiet suurajoihin olisivat vähäksi aikaa, jälleen tukossa. Voitto sen sijaan aukaisisi loistavia näkymiä uusiin suurkilpailuihin. Mekaanikko Torrel oli varoittanut reitin pahimmasta kohdasta, Sherney Banksin kukkulasta, joka laskee jyrkkänä putouksena, serpentiinitienä alhaalla virtaavaan puroon. Hetken kuluttua oli Smith tällä kukkulalla, joka näytti muhkealta Irlannin 'kolkossa seu- 1 dussa. Alhaalla virtaavan puron uoma oli mutainen ja rämeinen, joten oli tarkoin harkittava, kumpaa puolta, ylä-vai alajuoksua oli käytettävä ylimenoon. . Oikealla näkyi pari litteätä kiveä, jotka juuri ja juuri riittivät puron ylittämiseen, mutta joiden yli ei voinut ajatellakaan selvittävän lennossa moottoripyörällä. Smith valitsi siis vasemmanpuoleisen kulkureitin, missä puro oli leveämpi, mutta pohja kiinteämpi ja josta selvisi pyörää tukien yli melko helposti, josfcin aikaa kuluttaen. Loppumatka oli kovaa nummea ja töyräitä, mutta niistä tiesi Smith selviävänsä, sillä hän oli ajanut ennen tänne tuloaan Skotlannin nummilla. Lähestyessään uudelleen tehdaskylää, Smith ajatteli kiinteästi huomista suurkilpailua eikä havainnut, että ajoi pari kilometriä ennen kylää väärälle sivutielle. Hän huomasi virheensä ennenpitkää, mutta kun tie oli kovin kapea, hän päätti ajella nirn pitkälle kunnes pääsisi kaartamalla kääntymään, ettei tarvitsisi nousta pois pyörän satulasta, f :kä kestänytkään kauan «kun vastaan tuli pieni kylä, ensin valkoinen rakennus kauniine puutarhoineen. Smith hiljensi vauhtia, sillä puutarhan portin e-flessii oli tilaa kääntyä. Hän ehti juuri A ihentää kaasua ja ryhtyi jarruttamaan k i in jostakin puutarhan vehreydestä hyiikääsi tielle ärhäkkä pieni koira, ^niith käänsi nopeasti etupyörän sivuun ja välttyi siten törmäämästä koiraan, muttei voinut mitään sille, että törmäsi :t-e puutarhan ruusuaitaa vasten. Pehmeä pysähdys ei kuitenkaan koitunut vaarallisemmaksi pyörälle eikä aja-mutta k)^kimen päästessä ylös •i umui moottori. Valmiina kiroamaan kääntyi Smith tielle ja etsi katseellaan koiraa, mutta sen asemasta hänen silmänsä tavoittivatkin vain 'kauniin vaalean tytön, joka pelästyneen näköisenä tuijotti vuoroin miestä vuoroin moottoripyörää. — Kuinka kävi satutitteko itsenne? kysyi hän sitten katsellen suurin orvo-kinsilmin Smithiä. Vaikka tämän mielessä kierteli raivoisa vastaus, sai t3rtön silmien hohde kiukun pian sulamaan ja Smith vastasi: — Ei mitään hätää, neiti. Toivottavasti myös koiranne on ali right? — Sittenhän on kaikki hyvin, tyttö huokasi — näytti aivan siltä, että ajatte suoraan tuohon kivikasaan. Suokaa ^anteeksi koiralleni, joka on pienestä koostaan huolimatta niin kiukkuinen. Se ei pidä vieraista. Sitten vaaleatukkainen tyttö, kaunein, jonka Smith muisti nähneensä, kallisti keikistellen päätänsä ja kysyi, minkä vuoksi vieras oli dksynyt tähän syrjäiseen kylään, jossa ei koskaan ketään käynyt. — Olin harjoitusajossa, aion huomenna osallistua kilpailuihin ja ajoin väärää tietä takaisin. Olette kai kuulleet' kilpailuista . . . ? — Totta kai, tyttö, joka oli jo kääntynyt puoleksi mennäkseen, tuli takaisin ja katseli todella mielenkiintoa tuntien Smithiä ja hänen pyöräänsä. — Sanokaahan, eikö nimenne vain ole Smith? kysyi hän sitten. — Onpa niinkin, mistä te sen tiedätte? — Ooh, minä tiedän paljon moottoripyöristä ja ajajista. Mutta kuinka uskotte selviävänne radasta, se on vaikea? Niinpä niin, varsinkin tuo kirottu kukkula Banksin luona ja sen alla oleva puro, siinä tulee mieshukkaa, sanokaa minun sanoneen. — Se on reitin vaikein kohta, totesi tyttö mietteliäästi ja hänen kauniilla kasvoillaan oli miettiväinen ilme. Jos haluatte kuulla hyvän neuvon, niin ylittäkää puro oikealta, sieltä, missä on kaksi kiveä asetettuna kulkupaikaksi. Leveällä kohdalla muodostuu ruuhkautumisia ja vesi voi pysäyttää moottorinne, lisäsi hän sitten asiantuntevasti. Smith oli niin lumoutunut katselemaan tytön kasvoja, hänen siroa vartaloaan, ettei huomannut lainkaan yllättyä tytön osoittamasta asiantuntemuksesta. Hän astui tytön kanssa puutarhan veräjälle aukaisten sen ja tyttö katsoi häntä suoraan silmiin hymyillen lämpimästi. Juuri kun Smith oli unoh-tamaisillaan kaiken ja upf)OUtumaisil-laan tytön sinisiin silmiin, astui kertomukseen häiritsevä tekijä ja Smithin sydämen kierrosluk» laski huomattavasti. (Pienen puutarhatuvan ovesta astui ulos nuori poika, joka nähdessään Smithin ja tytön portailla huusi kalpeana vihasta. — Tiehenne senkin rauhanhäiritsijä, jättäkää sisareni rauhaan! Ennenkuin Smith ehti sanoa sanaakaan selitykseksi seisoi poika hänen edessään vihasta säkenöivin silmin. Hän kohotti nyrkkinsä ja . . . mutta samassa nosti Smith kätensä ja poika istuikin maassa kuin vivun lennättämänä. Smith oli käyttänyt vanhaa pätevää keinoa, joka estää kaikki liialliset lähentely-yritykset. — Painukaa tiehenne täältä, huusi poifka maassa edelleen istuen ja hänen sisarensa katpoi jäät^-ästi Smithftn. Äsken kauniin hymyn sijaan oli tullut tyytj-mätön ehkäpä vihankin ilme suun ympärille. Smit kumarsi sanattomana, otti pyöränsä, käynnisti sen ja ajoi tiehensä puutarhan cfmistajien seurasta pahoitellen nudessään niin lupaavasti alkaneen tuttavuuden xnenettaimslä. PalaUuaan koneiden huoltoasemalle, hän kertoi mekaanikko TorrelliUe kokemuksensa. Tämä nauroi: — Etkö arvannut, kenen kanssa olit tekemisissä? Tuo nyrkkisankarihan oli juuri nuori McLeam, joka aivan silmittömän mustasukkaisena vartioi sisartaan. Toivottavasti et lyönyt liian kovaa, olisi vahinko jos hän ei huomenna ajaistkaan. — Oh, ei hänellä ole mitään hätää. Smith lähti majapaikkaansa syvissä mietteissä. Vai McLeam ja hänen sisarensa! Samalla hänelle selveni miksi tyttö oli kehoittanut kä3rttämään' liuska-kiviä puron ylitykseen. Ansa! OJi selvää, että tyttö tahtoi raivata, kun siihen tilaisuus oli, pahimman kilpailijan pois tieltään. No, Smithm muistaisi kyllä tämän tapauksen. Kilpailun piti alkaa kello 2, mutta jo puolituntia ennen kilpailun alkua olivat useimmat kilpailijat paikalla, ainoastaan numero kolme — ÄIcLeam puuttui. Smithin numero oli 5, joten hän joutuisi ajamaan takaa tätä nuorta huimapää-tä. Kello oli vain minuuttia vaille 2. kun nuori ja solakka poika vihdoin ajoi lähtöpaikalle. Odottaessaan ykkösen ja kakkosen lähtöä hän tuijotti suoraan eteensä mustan ajokypäränsä ja suurten silmälasiensa läpi. — Ole vain kiukkuinen, poikaseni, mietti Smith, minä näytän sinulle kuitenkin taivaan merkit olkoon kaunis sisaresi mitä mieltä tahansa. ^Ruudullinen lippu kohosi ja ensimmäinen mies pyörähti matkaan, sitten toinen ja sitten MacLeam, joka katosi ulvovin konein tien mutkaan. Nelosen lähdettyä pääsi myös Smith matkaan ja huomasi koneensa vetävän hyvin. Jo puolen kilometrin kuluttua hän tavoitti nelosen ja ajoi nyt siis takaa McLearnia, jonka tavoittaminen ei varmasti ollut helppo tehtävä. Hän sai McLearnin näköpiiriinsä e-rässä alamäessä, mutta vaikka hän kiristi tasaisilla teillä moottorinsajtehon ää-_ rimmilleen, veti nuorukainerTköko ajan täydellä kaasulla. Tultiin Sherney Banksin kukkulalle ja ylämäessä pitivät pyörät tulimmaista melua. McLearn ajoi kokeneesti mäen ylös — ja kääntyi sitten oikealle. Mitä, oliko poikja tullut hulluksi? ajatteli Smith. Hän kääntyi itse vasemmalle ja valitsi puron leveimmän kohdan ylittämiseen. Vesi roiskahti korkealle, mutta hiekkax)ohjallÄ vetivät pyörät hj^vin ja Smith oli pian vastarinnalla. Hän ehti vielä silmätä sivuilleen ja näki McLearnin ylittävän helposti puron, mutta sitten kolmosen kone juuttui rantarä-meikköön. Kuului ankara moottorin pauke ja pärrytys, mutta tulos oli, että nuorukainen oli pois laskuista. Hän jäi alakuloisena työntämään konettaan raskaassa liejussa. Smith lasketteli kevyesti tielle ja kääntyi takaisin kohti maalipaikkaa. Hetken kuluttua hän ohitti tien laitaan pysähtyneen kakkosen, joka hääri kuumeisesti koneensa kytkimen kimpussa ja sai pian näkyviinsä nume^ rolla 1 lähteneen, jonka kone tuntui \*e« tävän huonosti. Parisataa metriä, sata metriä, sitten Smith ponnisti ohi ja saapui suhahtaen maaliin ensimmäisenä a-jettuaan kaikkiaan 4 miehen ohi. Hänen aikansa oli ehdottomasti parhain •kaikista. Vihdoin Smith oli yksin. Häntä oli hurrattu ja valokuvattu ja tehtaan johtaja oli ojentanut hänelle palkintopokaalin, jonka pohjalla oli tehtaan vakituinen sopimus. Päästyään irti juhlijoista, hän käveli avopäin koneelle, käynnisti sen ja lähti hiljaa ajamaan kohti Sherney Banksia. Pieni viileä verryttely tekisi nyt hyvää. Smithin vauhti ei ollut luja, hän ajeli hiljaa ja ehdtttyäänii tienhaaraan, jostai oli erehtynyt viimekerralla, kääntyi jälleen sivutielle. Hänen mieleensä muistuivat nyt vasta tyttö ja hänen veljensä. 'Ehkäpä puiitarhamajassa oli nyt toinen tunnelma. Smith ei voinut mitään sille, että tunsi yhtäkkiä mielensä, surulliseksi tytön ja pojan puolesta. — Vahinko, että MacLearnflle kävi siten, hän mutisi. Samassa tapahtui jälleen sama kuin edellisellä kerralla. Juuri kuin Smith ehti puutarhamajan kohdalle, hyökkäst terrieri jälleen tielle ja hänen oli jarrutettava ja käännettävä — ja löydettävä itsensä jälleen aidan piikkisestä vehreydestä. Samassa kun Smith pääsi jaloilleert avautui puutarhan portti jälleen ja tyttö asstui esiin. Hänellä ei ollut nyt kaunista leninkiä yllään, vaan tummat nahkahousut ja pusero. Hän tuijotti hämmästyneenä Smithiin ja alkoi sitten nauraa kaunista helisevää nauruaan. — Mutta hyvä herra, hän sanoi, taasko te olette täällä? Mutta Smith ei voinut muuta kuin katsella tyttöä sanattomana hämmästyksestä. , — Miten, mitkä vaatteet, kuka . . 1!an sammal teli hämmästyneenä. Tyttö nauroi. Miksi minua luulette? Olen Betty McLearn, enkä suinkaan mikään aave. Jos haluan pitää nahkatakkia ja housuja, ei suinkaan sen pitäisi hämmästyttää teitä noin perusteellisesti. — Tulkaa, minä haluan jutella kanssanne, hän sitten lisäsi ja kääntyi portista sisään. Hänen kääntyessään Smith näki tytön selässä numerolapun — suuri punainen kolmonen valkoisella pohjalla! Tyttö kääntyi ja huomasi hänen katseensa. — Niin, hän sanoi hiljaa, minä olin numero kolmonen. Kun luulitte ajavanne takaa veljeäni, ajoitte minua. Hän ei ole heikon näkönsä takia vomut viime aikoina osallistua kilpailuihin ja minä olen ajanut hänen puolestaan. —Mutta sittenhän te . . . — Kyllä, olen voittanut monta k i l - VancouverUainen "Barbershop kvartetti" yrittämässä liikkeelle vuoden 1904 Gadillacia, voidakseen ehtiä ajoissa CBC:n lähetysasemalle, missä he antavat ohjelmaa. Nämä radiossa esiintyvät laulajat ovat vasemmalta lähtien: Len Hayman, Hubert Noivell, Horace Chapman ja Thomas Wright. ff Lauanlaina, tammikuun 23 päivänä, 1954 S i v u S
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 23, 1954 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1954-01-23 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki540123 |
Description
Title | 1954-01-23-05 |
OCR text | ALAN BRIXTON: Sherney Banksin tyttö Huomiseen koekflpailuun saatte ! vain yhden vakavan vastustajan, sanoi I \A^moottorinpyörätehtaan mekaanHcko Torell Brian Smithiile — Hän on tuo I nuori Bill McLeam, joka ajaa kuin vie- I tävä ja edustaa Zuggia. I Olen kuullut hänestä, Smith nyökkäsi, hänellä on kovan miehen maine. — Hän on tosin vasta 19-vuotias, mutta hän on jo voittanut joukon suur- I kilpailuja ja häntä pidetään mestariaja- I jana. Hän on huimapäinen mies eikä tunne lainkaan pelko-sanaa. Ota huo- I mioon huomenna, että hän sitäpaitsi a- I jaa nyt synnyinseudullaan ja tuntee rei- I tin tarkoin. I Brian Smith valmistautui parhaillaan I suureen koeajoon, johon kaikki tunne- I tut tehtaat lähettävät pyöriään kokeil- I tavaksi. Tämä kilpailu, samalla, kun se I on tehtaidenvälinen kamppailu konei- I den paremmuudesta, on myös parhaiden I moottoripyöräilijöiden taidon mitta. I Smithille oli kerrottu, että rata oli mitä vaikein ja kun hän tutustui siihen kartan avulla, ei muuhun johtopäätökseen voinut tulla. Reitin suunnittelijat olivat kertakaikkiaan päättäneet kokeilla paljonko moottoripyörä kestää. Hetkistä edellisen keskustelun jälkeen ajoi Brian Smith ulos tehdaskylästä lähteäkseen tutustumaan kilpailureittiin. Smith tiesi, että ellei hän vakavasti val- [ mistautuisi kilpailuun, hänellä ei olisi I mitään mahdollisuutta voittaa. Ja jos tässä kilpailussa menisi voitto, tietäisi se myös sitä, että tiet suurajoihin olisivat vähäksi aikaa, jälleen tukossa. Voitto sen sijaan aukaisisi loistavia näkymiä uusiin suurkilpailuihin. Mekaanikko Torrel oli varoittanut reitin pahimmasta kohdasta, Sherney Banksin kukkulasta, joka laskee jyrkkänä putouksena, serpentiinitienä alhaalla virtaavaan puroon. Hetken kuluttua oli Smith tällä kukkulalla, joka näytti muhkealta Irlannin 'kolkossa seu- 1 dussa. Alhaalla virtaavan puron uoma oli mutainen ja rämeinen, joten oli tarkoin harkittava, kumpaa puolta, ylä-vai alajuoksua oli käytettävä ylimenoon. . Oikealla näkyi pari litteätä kiveä, jotka juuri ja juuri riittivät puron ylittämiseen, mutta joiden yli ei voinut ajatellakaan selvittävän lennossa moottoripyörällä. Smith valitsi siis vasemmanpuoleisen kulkureitin, missä puro oli leveämpi, mutta pohja kiinteämpi ja josta selvisi pyörää tukien yli melko helposti, josfcin aikaa kuluttaen. Loppumatka oli kovaa nummea ja töyräitä, mutta niistä tiesi Smith selviävänsä, sillä hän oli ajanut ennen tänne tuloaan Skotlannin nummilla. Lähestyessään uudelleen tehdaskylää, Smith ajatteli kiinteästi huomista suurkilpailua eikä havainnut, että ajoi pari kilometriä ennen kylää väärälle sivutielle. Hän huomasi virheensä ennenpitkää, mutta kun tie oli kovin kapea, hän päätti ajella nirn pitkälle kunnes pääsisi kaartamalla kääntymään, ettei tarvitsisi nousta pois pyörän satulasta, f :kä kestänytkään kauan «kun vastaan tuli pieni kylä, ensin valkoinen rakennus kauniine puutarhoineen. Smith hiljensi vauhtia, sillä puutarhan portin e-flessii oli tilaa kääntyä. Hän ehti juuri A ihentää kaasua ja ryhtyi jarruttamaan k i in jostakin puutarhan vehreydestä hyiikääsi tielle ärhäkkä pieni koira, ^niith käänsi nopeasti etupyörän sivuun ja välttyi siten törmäämästä koiraan, muttei voinut mitään sille, että törmäsi :t-e puutarhan ruusuaitaa vasten. Pehmeä pysähdys ei kuitenkaan koitunut vaarallisemmaksi pyörälle eikä aja-mutta k)^kimen päästessä ylös •i umui moottori. Valmiina kiroamaan kääntyi Smith tielle ja etsi katseellaan koiraa, mutta sen asemasta hänen silmänsä tavoittivatkin vain 'kauniin vaalean tytön, joka pelästyneen näköisenä tuijotti vuoroin miestä vuoroin moottoripyörää. — Kuinka kävi satutitteko itsenne? kysyi hän sitten katsellen suurin orvo-kinsilmin Smithiä. Vaikka tämän mielessä kierteli raivoisa vastaus, sai t3rtön silmien hohde kiukun pian sulamaan ja Smith vastasi: — Ei mitään hätää, neiti. Toivottavasti myös koiranne on ali right? — Sittenhän on kaikki hyvin, tyttö huokasi — näytti aivan siltä, että ajatte suoraan tuohon kivikasaan. Suokaa ^anteeksi koiralleni, joka on pienestä koostaan huolimatta niin kiukkuinen. Se ei pidä vieraista. Sitten vaaleatukkainen tyttö, kaunein, jonka Smith muisti nähneensä, kallisti keikistellen päätänsä ja kysyi, minkä vuoksi vieras oli dksynyt tähän syrjäiseen kylään, jossa ei koskaan ketään käynyt. — Olin harjoitusajossa, aion huomenna osallistua kilpailuihin ja ajoin väärää tietä takaisin. Olette kai kuulleet' kilpailuista . . . ? — Totta kai, tyttö, joka oli jo kääntynyt puoleksi mennäkseen, tuli takaisin ja katseli todella mielenkiintoa tuntien Smithiä ja hänen pyöräänsä. — Sanokaahan, eikö nimenne vain ole Smith? kysyi hän sitten. — Onpa niinkin, mistä te sen tiedätte? — Ooh, minä tiedän paljon moottoripyöristä ja ajajista. Mutta kuinka uskotte selviävänne radasta, se on vaikea? Niinpä niin, varsinkin tuo kirottu kukkula Banksin luona ja sen alla oleva puro, siinä tulee mieshukkaa, sanokaa minun sanoneen. — Se on reitin vaikein kohta, totesi tyttö mietteliäästi ja hänen kauniilla kasvoillaan oli miettiväinen ilme. Jos haluatte kuulla hyvän neuvon, niin ylittäkää puro oikealta, sieltä, missä on kaksi kiveä asetettuna kulkupaikaksi. Leveällä kohdalla muodostuu ruuhkautumisia ja vesi voi pysäyttää moottorinne, lisäsi hän sitten asiantuntevasti. Smith oli niin lumoutunut katselemaan tytön kasvoja, hänen siroa vartaloaan, ettei huomannut lainkaan yllättyä tytön osoittamasta asiantuntemuksesta. Hän astui tytön kanssa puutarhan veräjälle aukaisten sen ja tyttö katsoi häntä suoraan silmiin hymyillen lämpimästi. Juuri kun Smith oli unoh-tamaisillaan kaiken ja upf)OUtumaisil-laan tytön sinisiin silmiin, astui kertomukseen häiritsevä tekijä ja Smithin sydämen kierrosluk» laski huomattavasti. (Pienen puutarhatuvan ovesta astui ulos nuori poika, joka nähdessään Smithin ja tytön portailla huusi kalpeana vihasta. — Tiehenne senkin rauhanhäiritsijä, jättäkää sisareni rauhaan! Ennenkuin Smith ehti sanoa sanaakaan selitykseksi seisoi poika hänen edessään vihasta säkenöivin silmin. Hän kohotti nyrkkinsä ja . . . mutta samassa nosti Smith kätensä ja poika istuikin maassa kuin vivun lennättämänä. Smith oli käyttänyt vanhaa pätevää keinoa, joka estää kaikki liialliset lähentely-yritykset. — Painukaa tiehenne täältä, huusi poifka maassa edelleen istuen ja hänen sisarensa katpoi jäät^-ästi Smithftn. Äsken kauniin hymyn sijaan oli tullut tyytj-mätön ehkäpä vihankin ilme suun ympärille. Smit kumarsi sanattomana, otti pyöränsä, käynnisti sen ja ajoi tiehensä puutarhan cfmistajien seurasta pahoitellen nudessään niin lupaavasti alkaneen tuttavuuden xnenettaimslä. PalaUuaan koneiden huoltoasemalle, hän kertoi mekaanikko TorrelliUe kokemuksensa. Tämä nauroi: — Etkö arvannut, kenen kanssa olit tekemisissä? Tuo nyrkkisankarihan oli juuri nuori McLeam, joka aivan silmittömän mustasukkaisena vartioi sisartaan. Toivottavasti et lyönyt liian kovaa, olisi vahinko jos hän ei huomenna ajaistkaan. — Oh, ei hänellä ole mitään hätää. Smith lähti majapaikkaansa syvissä mietteissä. Vai McLeam ja hänen sisarensa! Samalla hänelle selveni miksi tyttö oli kehoittanut kä3rttämään' liuska-kiviä puron ylitykseen. Ansa! OJi selvää, että tyttö tahtoi raivata, kun siihen tilaisuus oli, pahimman kilpailijan pois tieltään. No, Smithm muistaisi kyllä tämän tapauksen. Kilpailun piti alkaa kello 2, mutta jo puolituntia ennen kilpailun alkua olivat useimmat kilpailijat paikalla, ainoastaan numero kolme — ÄIcLeam puuttui. Smithin numero oli 5, joten hän joutuisi ajamaan takaa tätä nuorta huimapää-tä. Kello oli vain minuuttia vaille 2. kun nuori ja solakka poika vihdoin ajoi lähtöpaikalle. Odottaessaan ykkösen ja kakkosen lähtöä hän tuijotti suoraan eteensä mustan ajokypäränsä ja suurten silmälasiensa läpi. — Ole vain kiukkuinen, poikaseni, mietti Smith, minä näytän sinulle kuitenkin taivaan merkit olkoon kaunis sisaresi mitä mieltä tahansa. ^Ruudullinen lippu kohosi ja ensimmäinen mies pyörähti matkaan, sitten toinen ja sitten MacLeam, joka katosi ulvovin konein tien mutkaan. Nelosen lähdettyä pääsi myös Smith matkaan ja huomasi koneensa vetävän hyvin. Jo puolen kilometrin kuluttua hän tavoitti nelosen ja ajoi nyt siis takaa McLearnia, jonka tavoittaminen ei varmasti ollut helppo tehtävä. Hän sai McLearnin näköpiiriinsä e-rässä alamäessä, mutta vaikka hän kiristi tasaisilla teillä moottorinsajtehon ää-_ rimmilleen, veti nuorukainerTköko ajan täydellä kaasulla. Tultiin Sherney Banksin kukkulalle ja ylämäessä pitivät pyörät tulimmaista melua. McLearn ajoi kokeneesti mäen ylös — ja kääntyi sitten oikealle. Mitä, oliko poikja tullut hulluksi? ajatteli Smith. Hän kääntyi itse vasemmalle ja valitsi puron leveimmän kohdan ylittämiseen. Vesi roiskahti korkealle, mutta hiekkax)ohjallÄ vetivät pyörät hj^vin ja Smith oli pian vastarinnalla. Hän ehti vielä silmätä sivuilleen ja näki McLearnin ylittävän helposti puron, mutta sitten kolmosen kone juuttui rantarä-meikköön. Kuului ankara moottorin pauke ja pärrytys, mutta tulos oli, että nuorukainen oli pois laskuista. Hän jäi alakuloisena työntämään konettaan raskaassa liejussa. Smith lasketteli kevyesti tielle ja kääntyi takaisin kohti maalipaikkaa. Hetken kuluttua hän ohitti tien laitaan pysähtyneen kakkosen, joka hääri kuumeisesti koneensa kytkimen kimpussa ja sai pian näkyviinsä nume^ rolla 1 lähteneen, jonka kone tuntui \*e« tävän huonosti. Parisataa metriä, sata metriä, sitten Smith ponnisti ohi ja saapui suhahtaen maaliin ensimmäisenä a-jettuaan kaikkiaan 4 miehen ohi. Hänen aikansa oli ehdottomasti parhain •kaikista. Vihdoin Smith oli yksin. Häntä oli hurrattu ja valokuvattu ja tehtaan johtaja oli ojentanut hänelle palkintopokaalin, jonka pohjalla oli tehtaan vakituinen sopimus. Päästyään irti juhlijoista, hän käveli avopäin koneelle, käynnisti sen ja lähti hiljaa ajamaan kohti Sherney Banksia. Pieni viileä verryttely tekisi nyt hyvää. Smithin vauhti ei ollut luja, hän ajeli hiljaa ja ehdtttyäänii tienhaaraan, jostai oli erehtynyt viimekerralla, kääntyi jälleen sivutielle. Hänen mieleensä muistuivat nyt vasta tyttö ja hänen veljensä. 'Ehkäpä puiitarhamajassa oli nyt toinen tunnelma. Smith ei voinut mitään sille, että tunsi yhtäkkiä mielensä, surulliseksi tytön ja pojan puolesta. — Vahinko, että MacLearnflle kävi siten, hän mutisi. Samassa tapahtui jälleen sama kuin edellisellä kerralla. Juuri kuin Smith ehti puutarhamajan kohdalle, hyökkäst terrieri jälleen tielle ja hänen oli jarrutettava ja käännettävä — ja löydettävä itsensä jälleen aidan piikkisestä vehreydestä. Samassa kun Smith pääsi jaloilleert avautui puutarhan portti jälleen ja tyttö asstui esiin. Hänellä ei ollut nyt kaunista leninkiä yllään, vaan tummat nahkahousut ja pusero. Hän tuijotti hämmästyneenä Smithiin ja alkoi sitten nauraa kaunista helisevää nauruaan. — Mutta hyvä herra, hän sanoi, taasko te olette täällä? Mutta Smith ei voinut muuta kuin katsella tyttöä sanattomana hämmästyksestä. , — Miten, mitkä vaatteet, kuka . . 1!an sammal teli hämmästyneenä. Tyttö nauroi. Miksi minua luulette? Olen Betty McLearn, enkä suinkaan mikään aave. Jos haluan pitää nahkatakkia ja housuja, ei suinkaan sen pitäisi hämmästyttää teitä noin perusteellisesti. — Tulkaa, minä haluan jutella kanssanne, hän sitten lisäsi ja kääntyi portista sisään. Hänen kääntyessään Smith näki tytön selässä numerolapun — suuri punainen kolmonen valkoisella pohjalla! Tyttö kääntyi ja huomasi hänen katseensa. — Niin, hän sanoi hiljaa, minä olin numero kolmonen. Kun luulitte ajavanne takaa veljeäni, ajoitte minua. Hän ei ole heikon näkönsä takia vomut viime aikoina osallistua kilpailuihin ja minä olen ajanut hänen puolestaan. —Mutta sittenhän te . . . — Kyllä, olen voittanut monta k i l - VancouverUainen "Barbershop kvartetti" yrittämässä liikkeelle vuoden 1904 Gadillacia, voidakseen ehtiä ajoissa CBC:n lähetysasemalle, missä he antavat ohjelmaa. Nämä radiossa esiintyvät laulajat ovat vasemmalta lähtien: Len Hayman, Hubert Noivell, Horace Chapman ja Thomas Wright. ff Lauanlaina, tammikuun 23 päivänä, 1954 S i v u S |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-01-23-05