1938-10-22-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 6
r."
LAUANTAINA/LOKAKUUN 22 PÄIVÄNÄ
1938
Kii-j. AINO
2\ ^^ETTÄIN näin erään eloku-vanäytelmän,
joka minuun vaikutti
siten, että päätin muistista
piirrellä paperille sen sisällön.
Smithin perheellä oli kaunis koti.
Olivat kohtalaisen varakkaita. Iältään
keski-ikäisiä. Kaksi lasta, Ruth
ja Bob. Äiti oli jo pitemmän ajaii
sairastellut hermotautia, joten hän
ei sietänyt mitään erikoisuuksia eikä
suuria ääniä. Lapsilleen hän ei viitsinyt
paljon puhella eikä liioin kuunnella
miehensä ja poikansa välistä
keskustelua,
Ruth oli 17 v. ikäinen tyttö, kaunis,
solakka ja tummahiuksinen. Hän
seurusteli naapurin pojan Tom Harre-lin
kanssa, joka myöskin oli hyvästä
kodista. Ruth oli viaton tyttö ja piti
iloisesta Tomista lapsekkaalla antaumuksella.
Tomi oli joitakin vuosia
häntä vanhempi ja tiesi paljon
enemmän asioista, joista Ruth ei tiennyt
mitään. Hänen suudelmansa
Ruthin huuHlle olivat tulisia, mutta
hän ei koskaan sanonut rakastavansa
Ruthia, mutta kyllä — "I am nuts
about you."
Ruth ei ollut oikein onnellinen.-
Häh ei tiennyt, rakastaakö Tomi todella
häntä eikä liioin sitä, rakastaako
hän Tomia. .Pari kertaa ^koetti hän
kysyä äidiltään, mitä on rakkaus ja
mistä tietää, että jokin ihminen todella
rakastaa tai että itse rakastaa jotakin
ihmistä. Äiti kummasteli, että
aika kului. Tehdas oli häneltä saanut
jäädä — ikipäiviksi, kuten Juhani
sanoi.. ,^ . •W.
"Jää sinäkin nyt pois työstä, käydään
kaupungilla ostoksilla", esitti
Helien eräänä aamuna Elmalle ja
Elma suostui.
Hellenin oli ostettava valkoinen le^
ninki, hääleningiksi sopiva ja siinä,
samassa hän esitti Elmalle:
"Ostappas sinäkin tällainen, se sopii
sinulle, ja sellainenhan se pitää
jnorsiusneidolla ollakin."
Nauraen suosfui Elma ehdotukseen
ja niin he menivät ostoksineen
asuntoonsa, josta Helien muuttaisi
pian pois. Tuo johtuikin nyt Elman
mieleen ja hän virkahti Hellenille.
"Niin, tänne vielä näin yhdessä tulimme,
mutta pian minä saan tulla
tänne yksin. Voi kuitenkin tätä
maailmaa!"
"Älähän puhu mitään, sattuu että
piankin joku pyrkii sinun toverik-
* *5
sesi.
Elma huokasi vain ja sitten he
ryhtyivät koettamaan päälleen ostamiaan
leninkejä, vielä kerran niitä
arvostellakseen. Silloin kuului koputus
ovelta ja Hellenin täytyi pyytiiä
että tulija odottaisi sekunnin, kunnes
leningit oli päällä ja Helien meni
ovelle.
"Arvo! Kylläpä siituit aikaan!"
"Kaksi morsiantako? No, kumpiko
näistä on minun?'' naureli Arvo.
sylet levällään.
: "Tuo tuossa", osoitti Helien.
"Niin minustakin näyttää'V ^noi
Arvo ja kietoi Elman syleilyjTisii.
Elma oli mykkänä hämmästyksessä,
mutta pian hän painautui kuumasti
Arvon rintaa vasten.
"Rakas Elma, hy\^d tyttöni, tätä
minä olen kaiken aikaa valmistellut,
vaikka en ole mitään puhunut. Annathan
anteeksi sen."
Yhä lujemmin Elma painautui Arvon
rintaan, kuiskaten:
"Elämässä saattaa kohdata onnen,
Joka käy yli ymmärryksen."
nuori tyttö kyselee noin hassuja
asioita ja antoi nauraen jonkun tyhmän
vastauksen, sen sijaan että hänen
juuri nyt olisi pitänyt puhua syvällisiä
totuuksia.
Niin Ruthin elämä jatkui. Aina
hän oli Tomin kanssa menossa tansseihin
ja huveihin, jatkuvasti salaisessa
mielessään kysellen, rakastiko
hän todella Tomia ja rakastiko Tomi
häntä, sillä koskaan Tomi ei sitä vakavasti
sanonut, vaan aina tuon —
"I am nuts about yöu".
Tohtori Don, Smithien perhelääkäri
ja hyvä ystävä, tapasi tämän
tästä käydä katsomassa Mrs. Smithin
.vointia: Niinpä hän eräänä aamuna
poikkesi taloon ja kun ovella ei tullut
kukaan vastaanottamaan, niin hän
vanhana tuttuna painautui sisään, tavaten
Ruthin ja Tomin kiihkeässä
syleilyssä. Vakavana jä surullisena
katseli vanha lääkäri nuorten kohtausta
ja poistui huomaamatta.
Vähän tämän tapauksen jälkeen
tohtori Don kysyi Mrs. Smithilta,
onko hän milloinkaan puhellut tyttön-
•sä kanssa sukupuoliasioista. Mrs;
SmitJL kauhtui
omalle nuorelle
tehtävänsä, mutta, ei ilmaissut, mikä
Rufliiaöikeinr vaivaa.
Pari päivää myöhemmin tohtori
Don meni Smithiin ja kutsui sinne
naapurin Tomin. Tällöin Tomi ilmaisi
suoraan, että hän ei aio nien-aiä
Ruthin kanssa naimisiin. Ruth,
joka juuri oli Tomin kuvaa pidellyt
rintaansa vasten, kuuli Tomin sanat
ja silloin hänelle selveni kauhea totuus.
Kuva putosi hänen kädestään
ja hän alkoi itkeä.
Tomin mentyä tohtori Don kiiruhti
Ruthin luo ja niin myös tekivät Ruthin
vanhemmat. Tohtori koetti lohduttaa
Ruthia, mutta kun Ruthin äiti
huomasi Tomin kuvan lattialla, niin
hän päätteli: "Ruth ja Tom ovat
varmasti riidelleet ja siinä kaikki."
Ruth ei kestänyt enää, vaan hän karjasi:
•
"Minulle tulee.
odotu,
sellaisia asioita!
lu loppui.
Tohtori Don pyysi nyt Mr. Smithin
käymään hänellä kylässä ja otti silloin
esille saman asian, että Ruthille
pitäisi puhiia jotakin. Smith suostui
koettamaan saada vaimonsa tekemään
sen, ja kohta koettikin, mutta
sama tulos — Mrs. Smith suuttui
kerrassaan.
Eräänä iltana Tom ja Ruth lähtivät
tavallista aikaisemmin paarteista
ja Tom pakoitti Ruthin seuraamaan
häntä kotiinsa, koska hänen vanhempansa
olivat poissa. Ruth oli ennen
vaistomaisesti vastustanut tällaista
ehdotusta, mutta nyt hän suostui.
Tohtori Don keskeytti nopeasti
Ruthin panemalla kätensä hänen
suunsa eteen, mutta julma totuus oli
tullut ulos. Vanhemmat olivat kauhistuneita
ja rupesivat haukkumaan
tyttöään, jättäen hänet tohtorin kanssa
kahden.
Tohtori Don sovitteli asiat parhaansa
mukaan. Hän sai erään naisystävänsä
hakemaan Ruthin ja vie-
- hänenkö pitäisi mä%n hänet erääseen etäämmällä ole-tytölleen
selostaa vaan järvenrannalla sijaitsevaan sairaalaan.
Ihmisille päätettiin selittää,
että Ruth on mennyt erään ystävän
luo virkistämään väsyneitä hermojaan.
Sairaalassa Ruth oli levollinen ja
/o aikaan hankien vuotin
sua luokseni kallehin.
Miten viivyitkin, aina luotin
toki tuloosi kuitenkin.
Mut ohitse majani hiihti
vain kulkijat vierahat.
— Kevät polttoa°kaipuum kiihti,
yöt valvoin kuulakat.
Meni kevät kuin kerkeä mii,
kesän hehkuvat helteet sai.
Minä liskoin: kaivattujii,
suven juhliin jo saavut kai.
Ohi aika on riemun ja valon
syys saapuu jo, kor junin ies.
Se sammutti kukkien palon,
ah, sammu ei kaipuun lies.
Yhä tuloosi luotan, ei viedä
voi aika mun iiskoain.
Miten viivytkin, kallis, tiedä:
odotettuna saavut atn!
IRJA KIVIKKO.
Ja siihen keskuste-koski
ankarasti varsinkin äitiin, joka
juuri oli lukenut Ruthin viime kirjeestä
sanat: "Minä halusin tietää,
mutta sinä et sanonut." Ne sanat jäivät
iankaikkisesti hänen mieleensä.
Niin jäi surulliset vanhemmat ja
tohtori Don. Tomi yhä vielä iloisena
ja tunteettomana on kuin kissa,
joka pyydystelee uusia lintuja.
Tässä maailmassa on kaikille op-joskus
iloinenkin puhellessaan ystä- pimista. .
vällisen sairaanhoitajattaren kanssa. • • •' • • • • • ' •
Ja sitten kerran Ruthin hämmästykseksi
hänen vanhempansa tulivat häntä
katsomaan tuoden kukkia. Tohtori
Doa oli kieltänyt heitä millään tavalla
nuhtelemasta Ruthia, mutta eipäs
äiti malttanutkaan pidättää itseään,
vaan haukkui häntä jälleen
rumasti, päättäen sen kjrsymyksellä:
"Millä tavalla tästä loppu tulee?"
Vanhemmat lähtivät. Äiti ei hel-
Remarquekin päässyt
kunniallisten kirjoihin
nen Ruth ihmetteli — rakastaako
Tom häntä ja rakastaako hän Tomia?
. . .
Muutamia kuukausia myöhemmin
Smithin perhe istui aamiaispöydässä
ja vanhemmat ihmettelivät, miksi
Ruth on tullut sellaiseksi, että syö
Erich Remarque, joka kirjoitti "Ei
mitään uutta länsirintamalta", "Paluutien"
ja "Kolme toverusta", on
menneisyydessä saanut paremminkin
huonoa kohtelua Hitlerin puolelta,
in kättä kauan omassaan. Melkein jokainen huoiiiatumpi sak-
Sinä iltana Ruth ei nukkunut. Äi- salainen kirjailija, oppinut ja tiede-din
sanat: "Millä tavalla tästä loppu mies on ajettu maanpakoon natsien
Seuraavana aamuna kyynelsilmäi- lyyttä osoittanut, mutta isä piti Ruth-tulee"
ja Tomin sanat "I am nuts
about you" kiersivät^ hänen silmissään
ja päässään. Hän ei jaksanut
enää kestää, vaan nousi vuoteeltaan,
niin kovin vähän. Silloin Ruth purs- hiipi ulos ja hyppäsi järveen, josta
kahti itkuun ja riensi pois. Äiti juok- hänen ruumiinsa löydettiin seuraa-.
si hänen peräänsä ja tapasi hänet rap- vana aamuna,
pusilla pyörtyneenä. Tohtori Don Tohtori Don ilmoitti vanhemmille
.kutsuttiin heti paikalle ja hän teki puhelimitse surullisen tapauksen. Se
KuuluUa kilpapurjehdusalus "Bluenose", joka tulee jälk.,
ottelemaan Pokjois-Atlannin mestamudesta 36 mailin matkalla, jok
suoritetaan kolmion muotoisella "radalla".
een
a
toimesta ja hänen kantansa Hitleriin
nähden on siten tullut selväksi. Mutta
Remarque, poistui maasta jo V.
1929, siis ennen Hitlerin valtaannousua,
ja siten hänen maineensa on ollut
hämäränpeitossa kun ei ole tietty millä
puolen hänen sympatiansa ovat.
Onneksi natsien menettely on tämänkin
seikan selvittänyt. Vaikka
Remarquen kirjallinen työ ei ole sen
enempää politiUista kuin Thomas
Mann'inkään, natsien oli julistettava
tuomionsa kaikista loistavinta kirjallista
taiteilijaa vastaan, minkä nykyajan
Saksa on luonut.
Natsivaisto osui. oikeaan Remarquen
suhteen. Sellaisella miehellä, joka
niin syvästi tuntee ihmiskunnan
puolesta kum Remarque, mikä seikka
ilmenee hänen kirjojensa jokaiselta
sivulta, ei ole paikkaa kolmannessa
valtakunnassa. Remarque on toisen
Saksan kansalainen. Saksan, joka pen
menneisyyden kukoistavan kulttuurin,
joka kärsi ja pyrki kolioamaan
vapauteen ja joka katosi natsipilven
taa — toistaiseksi.
Sen Saksan kansalaisoikeuksia Hitler
ei kykene antamaan eikä ottamaan.
Erich Remarjuella on pääsy su-tä
Saksasta kaikkien kunnian miesten
seuraan asuivatpa he missä tahansa.
oOo-——-
SUBTJN sinr
— Mitä itket, poikani? . ,
~ Kun äiti otti vanhat housuni ja.
heitti ne menemään. ^ . Hinllai
- Kyllä kai h än antaa uudet
~ Kyllä, mutta niiden taskussa ei o-H
onkimatoja.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 22, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-10-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381022 |
Description
| Title | 1938-10-22-06 |
| OCR text | Sivu 6 r." LAUANTAINA/LOKAKUUN 22 PÄIVÄNÄ 1938 Kii-j. AINO 2\ ^^ETTÄIN näin erään eloku-vanäytelmän, joka minuun vaikutti siten, että päätin muistista piirrellä paperille sen sisällön. Smithin perheellä oli kaunis koti. Olivat kohtalaisen varakkaita. Iältään keski-ikäisiä. Kaksi lasta, Ruth ja Bob. Äiti oli jo pitemmän ajaii sairastellut hermotautia, joten hän ei sietänyt mitään erikoisuuksia eikä suuria ääniä. Lapsilleen hän ei viitsinyt paljon puhella eikä liioin kuunnella miehensä ja poikansa välistä keskustelua, Ruth oli 17 v. ikäinen tyttö, kaunis, solakka ja tummahiuksinen. Hän seurusteli naapurin pojan Tom Harre-lin kanssa, joka myöskin oli hyvästä kodista. Ruth oli viaton tyttö ja piti iloisesta Tomista lapsekkaalla antaumuksella. Tomi oli joitakin vuosia häntä vanhempi ja tiesi paljon enemmän asioista, joista Ruth ei tiennyt mitään. Hänen suudelmansa Ruthin huuHlle olivat tulisia, mutta hän ei koskaan sanonut rakastavansa Ruthia, mutta kyllä — "I am nuts about you." Ruth ei ollut oikein onnellinen.- Häh ei tiennyt, rakastaakö Tomi todella häntä eikä liioin sitä, rakastaako hän Tomia. .Pari kertaa ^koetti hän kysyä äidiltään, mitä on rakkaus ja mistä tietää, että jokin ihminen todella rakastaa tai että itse rakastaa jotakin ihmistä. Äiti kummasteli, että aika kului. Tehdas oli häneltä saanut jäädä — ikipäiviksi, kuten Juhani sanoi.. ,^ . •W. "Jää sinäkin nyt pois työstä, käydään kaupungilla ostoksilla", esitti Helien eräänä aamuna Elmalle ja Elma suostui. Hellenin oli ostettava valkoinen le^ ninki, hääleningiksi sopiva ja siinä, samassa hän esitti Elmalle: "Ostappas sinäkin tällainen, se sopii sinulle, ja sellainenhan se pitää jnorsiusneidolla ollakin." Nauraen suosfui Elma ehdotukseen ja niin he menivät ostoksineen asuntoonsa, josta Helien muuttaisi pian pois. Tuo johtuikin nyt Elman mieleen ja hän virkahti Hellenille. "Niin, tänne vielä näin yhdessä tulimme, mutta pian minä saan tulla tänne yksin. Voi kuitenkin tätä maailmaa!" "Älähän puhu mitään, sattuu että piankin joku pyrkii sinun toverik- * *5 sesi. Elma huokasi vain ja sitten he ryhtyivät koettamaan päälleen ostamiaan leninkejä, vielä kerran niitä arvostellakseen. Silloin kuului koputus ovelta ja Hellenin täytyi pyytiiä että tulija odottaisi sekunnin, kunnes leningit oli päällä ja Helien meni ovelle. "Arvo! Kylläpä siituit aikaan!" "Kaksi morsiantako? No, kumpiko näistä on minun?'' naureli Arvo. sylet levällään. : "Tuo tuossa", osoitti Helien. "Niin minustakin näyttää'V ^noi Arvo ja kietoi Elman syleilyjTisii. Elma oli mykkänä hämmästyksessä, mutta pian hän painautui kuumasti Arvon rintaa vasten. "Rakas Elma, hy\^d tyttöni, tätä minä olen kaiken aikaa valmistellut, vaikka en ole mitään puhunut. Annathan anteeksi sen." Yhä lujemmin Elma painautui Arvon rintaan, kuiskaten: "Elämässä saattaa kohdata onnen, Joka käy yli ymmärryksen." nuori tyttö kyselee noin hassuja asioita ja antoi nauraen jonkun tyhmän vastauksen, sen sijaan että hänen juuri nyt olisi pitänyt puhua syvällisiä totuuksia. Niin Ruthin elämä jatkui. Aina hän oli Tomin kanssa menossa tansseihin ja huveihin, jatkuvasti salaisessa mielessään kysellen, rakastiko hän todella Tomia ja rakastiko Tomi häntä, sillä koskaan Tomi ei sitä vakavasti sanonut, vaan aina tuon — "I am nuts about yöu". Tohtori Don, Smithien perhelääkäri ja hyvä ystävä, tapasi tämän tästä käydä katsomassa Mrs. Smithin .vointia: Niinpä hän eräänä aamuna poikkesi taloon ja kun ovella ei tullut kukaan vastaanottamaan, niin hän vanhana tuttuna painautui sisään, tavaten Ruthin ja Tomin kiihkeässä syleilyssä. Vakavana jä surullisena katseli vanha lääkäri nuorten kohtausta ja poistui huomaamatta. Vähän tämän tapauksen jälkeen tohtori Don kysyi Mrs. Smithilta, onko hän milloinkaan puhellut tyttön- •sä kanssa sukupuoliasioista. Mrs; SmitJL kauhtui omalle nuorelle tehtävänsä, mutta, ei ilmaissut, mikä Rufliiaöikeinr vaivaa. Pari päivää myöhemmin tohtori Don meni Smithiin ja kutsui sinne naapurin Tomin. Tällöin Tomi ilmaisi suoraan, että hän ei aio nien-aiä Ruthin kanssa naimisiin. Ruth, joka juuri oli Tomin kuvaa pidellyt rintaansa vasten, kuuli Tomin sanat ja silloin hänelle selveni kauhea totuus. Kuva putosi hänen kädestään ja hän alkoi itkeä. Tomin mentyä tohtori Don kiiruhti Ruthin luo ja niin myös tekivät Ruthin vanhemmat. Tohtori koetti lohduttaa Ruthia, mutta kun Ruthin äiti huomasi Tomin kuvan lattialla, niin hän päätteli: "Ruth ja Tom ovat varmasti riidelleet ja siinä kaikki." Ruth ei kestänyt enää, vaan hän karjasi: • "Minulle tulee. odotu, sellaisia asioita! lu loppui. Tohtori Don pyysi nyt Mr. Smithin käymään hänellä kylässä ja otti silloin esille saman asian, että Ruthille pitäisi puhiia jotakin. Smith suostui koettamaan saada vaimonsa tekemään sen, ja kohta koettikin, mutta sama tulos — Mrs. Smith suuttui kerrassaan. Eräänä iltana Tom ja Ruth lähtivät tavallista aikaisemmin paarteista ja Tom pakoitti Ruthin seuraamaan häntä kotiinsa, koska hänen vanhempansa olivat poissa. Ruth oli ennen vaistomaisesti vastustanut tällaista ehdotusta, mutta nyt hän suostui. Tohtori Don keskeytti nopeasti Ruthin panemalla kätensä hänen suunsa eteen, mutta julma totuus oli tullut ulos. Vanhemmat olivat kauhistuneita ja rupesivat haukkumaan tyttöään, jättäen hänet tohtorin kanssa kahden. Tohtori Don sovitteli asiat parhaansa mukaan. Hän sai erään naisystävänsä hakemaan Ruthin ja vie- - hänenkö pitäisi mä%n hänet erääseen etäämmällä ole-tytölleen selostaa vaan järvenrannalla sijaitsevaan sairaalaan. Ihmisille päätettiin selittää, että Ruth on mennyt erään ystävän luo virkistämään väsyneitä hermojaan. Sairaalassa Ruth oli levollinen ja /o aikaan hankien vuotin sua luokseni kallehin. Miten viivyitkin, aina luotin toki tuloosi kuitenkin. Mut ohitse majani hiihti vain kulkijat vierahat. — Kevät polttoa°kaipuum kiihti, yöt valvoin kuulakat. Meni kevät kuin kerkeä mii, kesän hehkuvat helteet sai. Minä liskoin: kaivattujii, suven juhliin jo saavut kai. Ohi aika on riemun ja valon syys saapuu jo, kor junin ies. Se sammutti kukkien palon, ah, sammu ei kaipuun lies. Yhä tuloosi luotan, ei viedä voi aika mun iiskoain. Miten viivytkin, kallis, tiedä: odotettuna saavut atn! IRJA KIVIKKO. Ja siihen keskuste-koski ankarasti varsinkin äitiin, joka juuri oli lukenut Ruthin viime kirjeestä sanat: "Minä halusin tietää, mutta sinä et sanonut." Ne sanat jäivät iankaikkisesti hänen mieleensä. Niin jäi surulliset vanhemmat ja tohtori Don. Tomi yhä vielä iloisena ja tunteettomana on kuin kissa, joka pyydystelee uusia lintuja. Tässä maailmassa on kaikille op-joskus iloinenkin puhellessaan ystä- pimista. . vällisen sairaanhoitajattaren kanssa. • • •' • • • • • ' • Ja sitten kerran Ruthin hämmästykseksi hänen vanhempansa tulivat häntä katsomaan tuoden kukkia. Tohtori Doa oli kieltänyt heitä millään tavalla nuhtelemasta Ruthia, mutta eipäs äiti malttanutkaan pidättää itseään, vaan haukkui häntä jälleen rumasti, päättäen sen kjrsymyksellä: "Millä tavalla tästä loppu tulee?" Vanhemmat lähtivät. Äiti ei hel- Remarquekin päässyt kunniallisten kirjoihin nen Ruth ihmetteli — rakastaako Tom häntä ja rakastaako hän Tomia? . . . Muutamia kuukausia myöhemmin Smithin perhe istui aamiaispöydässä ja vanhemmat ihmettelivät, miksi Ruth on tullut sellaiseksi, että syö Erich Remarque, joka kirjoitti "Ei mitään uutta länsirintamalta", "Paluutien" ja "Kolme toverusta", on menneisyydessä saanut paremminkin huonoa kohtelua Hitlerin puolelta, in kättä kauan omassaan. Melkein jokainen huoiiiatumpi sak- Sinä iltana Ruth ei nukkunut. Äi- salainen kirjailija, oppinut ja tiede-din sanat: "Millä tavalla tästä loppu mies on ajettu maanpakoon natsien Seuraavana aamuna kyynelsilmäi- lyyttä osoittanut, mutta isä piti Ruth-tulee" ja Tomin sanat "I am nuts about you" kiersivät^ hänen silmissään ja päässään. Hän ei jaksanut enää kestää, vaan nousi vuoteeltaan, niin kovin vähän. Silloin Ruth purs- hiipi ulos ja hyppäsi järveen, josta kahti itkuun ja riensi pois. Äiti juok- hänen ruumiinsa löydettiin seuraa-. si hänen peräänsä ja tapasi hänet rap- vana aamuna, pusilla pyörtyneenä. Tohtori Don Tohtori Don ilmoitti vanhemmille .kutsuttiin heti paikalle ja hän teki puhelimitse surullisen tapauksen. Se KuuluUa kilpapurjehdusalus "Bluenose", joka tulee jälk., ottelemaan Pokjois-Atlannin mestamudesta 36 mailin matkalla, jok suoritetaan kolmion muotoisella "radalla". een a toimesta ja hänen kantansa Hitleriin nähden on siten tullut selväksi. Mutta Remarque, poistui maasta jo V. 1929, siis ennen Hitlerin valtaannousua, ja siten hänen maineensa on ollut hämäränpeitossa kun ei ole tietty millä puolen hänen sympatiansa ovat. Onneksi natsien menettely on tämänkin seikan selvittänyt. Vaikka Remarquen kirjallinen työ ei ole sen enempää politiUista kuin Thomas Mann'inkään, natsien oli julistettava tuomionsa kaikista loistavinta kirjallista taiteilijaa vastaan, minkä nykyajan Saksa on luonut. Natsivaisto osui. oikeaan Remarquen suhteen. Sellaisella miehellä, joka niin syvästi tuntee ihmiskunnan puolesta kum Remarque, mikä seikka ilmenee hänen kirjojensa jokaiselta sivulta, ei ole paikkaa kolmannessa valtakunnassa. Remarque on toisen Saksan kansalainen. Saksan, joka pen menneisyyden kukoistavan kulttuurin, joka kärsi ja pyrki kolioamaan vapauteen ja joka katosi natsipilven taa — toistaiseksi. Sen Saksan kansalaisoikeuksia Hitler ei kykene antamaan eikä ottamaan. Erich Remarjuella on pääsy su-tä Saksasta kaikkien kunnian miesten seuraan asuivatpa he missä tahansa. oOo-——- SUBTJN sinr — Mitä itket, poikani? . , ~ Kun äiti otti vanhat housuni ja. heitti ne menemään. ^ . Hinllai - Kyllä kai h än antaa uudet ~ Kyllä, mutta niiden taskussa ei o-H onkimatoja. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-10-22-06
