1949-08-06-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAVNOKlRtALIJNEN VIIKKOIEBTI)
Publlshed and printed by the Vapaus PubUshUig Compaxiy
IJmited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Begistered at the Post Office Department. Ottawa, as second
class matter,
Liekki ihnestyy jokaisen viikon lauantaina 12-Sivnisena. sisältäen
paxusta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILA1JSHINNAT: THDTSVALTOIHIN:
1 vuosikerta .$3JM> 1 vuosikerta . . . . . . . . .,».$3.75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.75 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25
8 kuukautta 1.00 - v
SUOMEEN JA BfUVAIXE UUSOMAILLB
1 vuosikerta .$4.50 6 kuukautta ...........$2iK)
nUIIOItUSBINNAT:
75 senttiä palsta tuumalta. Hftlvin kiitosilmoitas $3.00. Kuoleman
ilmoitus $3.00 Ja sen yhteydessä Julkaistava muisto-växsy
$1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikoishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin p*alkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Ckunpany Limited.
Kustantaja ja paiiiaja: Vapaus Piublishing CXmipany Limited.
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P.O. BOX 69
L I E K K I
Nyt siis on tapahtuma toimittajan vaihdos. Liekin lukijain
ja avustajain pitkäaikainen ystävä JPäiviö on jättänyt
Liekin perheen — ainakin sen läheisen kosketuksen, mikä
hänellä on ollut lehtemme ystävien kanssa, Toivonime kuitenkin
kaikin, ettei hän jätä'Liekkiä aivan kokonaan, vaan pitää
sitä kuin isä lasta ja antaa silloin tä'löin lapselle jotain sellaista,
mitä ei lapsi muualta saa. Toivomme näkevämme usein
Akun runoja JJekissä ja tiedämme, että emme pety odott0ses-satnnte.
Allekirjoittanut ei oleaivan outo Liekin perheelle. Monet
varmaankin muistavat sen ajan, jolloin Liekki otti ensi askeleitaan
tässä maailmassa. Minulla oli kunnia olla Liekin toimittajana
silloin, nimittäin vv. 1930—38. Muistan vielä ne lukuisat
avustajat, jotka silloin kirjoittivat Liekkiin ja olen mielenkiinnolla
seurannut heidän kirjoituksiaan Uekistä. Mutta
aika on tuonut uusia kirjoittajia, vanhemHiHä oti jäänyt syrjään
ja suurin piirtein voidaan sanoa, että koko avustajajoukko
on vaihtunut.
Mikään lehti ei voi menestyä, ellei sViä ole avustajia. Jokaisella
lehdellä täytyy olla joukko uhrautuvaisia tukijoita,
kirjoittajia, levittäjiä ja puolesta puhujia. Ilman näitä on lehti
aivan kuiri ilmassa, vailla minkäänlaista perustaa. Se ei ole
silloin laajojen joukkojen lehti, seVaineii, jonka lukijat tuntisivat
omakseen ja jonka puolesta voisi puhua sellaisille ihmisille,
jotka eivät vielä ö^e lehden tilaajia ja lukijoita. Avustus,
vaikka pienikin, on siis suurimerkityksellinen kaikille lehdille,
varsinkin juuri Liekille, joka ei ole uutis^^hti, vaan kaunokirjallinen,
opettava ja valistava lehti.
Päiviö on antanut Liekille paljon, paljon enemmän kuin
mitä hän itsekään haluaa tunnustaa ja mitä lukijat ilman tarkempaa
harkititaa havaitsevat. Hän on tehnyt työnf^joka on
monta kertaa tuottanut suuria vaikeuksia, mutta hän on kui^
tenkin läpäissvt vaikeudet Liekin vstävien avulla. Sanoma-^
lehtityössä on usein monenlaisia vaikeuksia ja pidmia, joita
on vaikea yhden miehen ratkaista. Mutta jos toimittajan ja
avustajien kesken vallitsee luottamus toisiinsa, niin se jo ratkaisee
inont a pulmaa ja lehti menestyy silloin varmasti. .
Päiviö voi katsoa ylpeydellä sitä sarkaa, minkä hän on
kyntänyt viimeisten 11 vuoden ajalla samaUa tavalla kuin koko
kirjallisella uralla kyntämäänsä sarkaakin. Meitä on olemassa
paljon ihmisiä, jotka elinaikanamme teemme paljon hyvääkin
työtä, mutta jotka unohdetaan heti kuoleman jä'keen.
Päiviön kohdalta ei kuitenf^an ole näin, sillä hän jättää jälkeensä
arvokkaan kirjallisen perinnön tämän mantereen suomalaisen
kirjallisuuden histaiassa^ perinnön, jonkalaista meistä
kukaan ei voi jättää. Juuri tämän takia Päiviön työ Liekissä
on ollut suurimerkityksellistä ja Pysyvää,
Uekki saattaa toimittajan vaihdoksen kautta muuttua
jonkin verran teknillisesti, mutta periaatteeHisesti se pysyy
samana. Liekki on alunperin suunniteltu edistysmi^isiä kysymyksiä
käsitteleväksi kaunokirjalliseksi lehdeksi, joka antaa
vaatimattoman tukensa sota- ja JasisminvastaisUle voimille.
Sodan vastustaminen ja rauhan tukeminen ovat tänä päivänä
sellaisia asioita, joissa ei voida tinkiä j^joiden hyväksi jokaisen
lulee tehdä voitavansa. Tässä työssä on myöskin Liekki
mukana ja edistää sitä vointinsa mukaan.
Liekin uutena toimittajana haluan sulkeutua Liekin perheen
sttosioon ja toivon saavani osakseni samanlaisen luottamuksen
ja tuen kuin mitä Päiviö on saanut. Jokainen voi kääntyä
epäilemättä LJekkiä koskevissa asioissa ^toleeni ja missä
kohossa voin auttaa, teen sen ilomielellä. Samoin uskallan
toivoa voivani kääntyä myöskin Liekin ystävien puoleen, mikäli
eteen tulee sellaisia asioita, joissa tarvitsen apua, Luotta-
ERITTÄIN MAINIOSTI . . .
(Jatkoa edelliseltä sivulta)
si on saanut aikaan Canadan suomalaissyntyisen
nuorison keskuudessa.
Se oli kunniakas katselmus
siitä työstä, mitä vanhat veteraanit
ovat tehneet ja. myöskin siitä, ;mitä
vanhempien tilalle johtopaikoille
astimeet nuoret ovat saaneet aikaan.
Kovalla työllä ja peräänantamattomalla
sisulla on rakeimettu
seurat, urheilukentät ja kaikki urheilutoiminnassa
tarvittavat laitokset.
Kun ottaa huomioon, e t t ä juhlassa
osallistui uintiin, rata- ja
kehttäurheiluun 106 ja voimisteluun
133 henkilöä — valtavalta
osalta, saa sanoa melkein kaikki
nuoria — siis yhteensä 239 osanottajaa,
niin se on saavutus, jota ei
voi väheksyä. Se on yksi osoitus
siitä, että nuoriso pitää yllä niitä
traditioja, joita vanhempi väestö on
tuonut mukanaan Suomesta. Se
osoittaa myöskin sitä, ettei suomalaisten
toiminta urheilun eikä
myöskään muilla aloilla lopu silloin
kuin vanhempi polvi siirtyy luonnon
lakien mukaisesti pois niistä
toiminnoista, joissa se on vuosikymmeniä
uurastanut.
Isäntäseuran erinomaista kimtoa
WiUiam Saroyan:
Yhdysaltain huomattavimpia nykyajan jtirjii
on ärmenialaissj^^^^ ^^^^
Vaikka hänen iuotannoi^
pääpaino dramatUkaPa^
hän on saavtät^äniit na^^ Hänen ensimtn^
kokoelmansa käsitteli lamakauden työtöntä nta
Sen jälkeen häneltä; on iiniestynyt pitkä sarja no
kokoamia, Häneri hentoiset poikanoveUinsa orat
hauskoja että liikiitfai>m.
T ÄHINNÄ rewlveria (jota tietenkään ei mflloinkaai
saada ja jota ilmeisestikään ei koskaan pitämttö
selleen,' mutta jota 'kumminkin oli hauska kuvitdla toh
enemmän kuin mitään muuta maailmassa) oli ihmeels
da taskulamppu.
Revolveria ei voinut saada, koska olisi voinut m
ystävänsä erehdyksessä herra Davisin, Emerson-kouluh
jaÄ asemesta. Sitä olisi voinut käsitellä huolänattomas
että olisi tullut ampuneeksi nenän joltakulta, joka puol
vän aika£Ui seisoi rauhallisesti kadunkulmassa ja joiäLa
olisi ollut pakko pitää kättään siinä, missä nenä oli olio
tumukseh vallassa yrittäisi sitten sanoa: — Vakuutan
hra Wheder, ettei tarkoitukseni ollut ampua teidän neia
Ammuin vain haukkaa, joka lensi katpn yli. Olenhy^
todistaa se, e t t ä se sai tässä juhlassa holUani, hra Wheeler, juokaa anteeksi!
209 pistettä. Kaksi seuraavaa pa- Tahi saattaisi hermostua ja koettaa ampua uudei
rasta olivat Yritys 69 pisteellä ja kaiiksen ilmassa kiertelevää haukkaa kohti ja sattuisilm
Jehu 62 pisteellä. pumaan poikki oman nenänsä.
^^Äly sehä ja
ottehet oikeaf^
Kirj. A K U PÄIVIÖ
Mikä nostavi ylväänä ihmisen pään?
Se on kunnia, voima ja kunto, .
se on selviö kykyjen määristään
sekä jalon ja oikean tunto:
mitä tulkohon vain}
olen valmis ain
kokotarmolla elämän Veikkaan!
Lähde voiman ja terveyden,
kauneuden
lähempänä on ehkä kuin luulet:
sitä sykkivi maa aPa jalkojen,
sitä aurinko antaa^ ja tuulet.
Auvo antaja on,
ilo raikukohon
kisakentällä kilvan ja koiton.
Ajat mituttuvat, murhekin ehkä käy
pään painaen heikon ja aran,
mut f elämän voimat ne rynnistäy
yhä uutena ylitse saran —
yhä huomen on uus'
ja tulevaisuus
tavoteltava kaunis ja kallis.
Veri terve ja jänteret joustavat,
silmä kirkas ja tahdossa tarmo,
äly se^vä ja ottehet oikeat —
sille kansalle ei kuulu armo:
Se on näyttävä töin,
se on päivin ja öin
saavutustensa vartio valpas.
(Tämä runo, tai osa runosta, alkujaan
kirjoitettu Beaver Laken Jehun 20-vuo-tisjuhlaan
v. 1941, oli otettu SC.\UL: n
kymmenennen liittojuhlan ohjehnavih-kosee
», mutta siinä oli yksi paha sana-virhe,
mikä tässä on korjattuna. .Toisen
säkeistön viimeisen edellinen rivi on:
-Hevosen kans£ia saattaisi käydä aivan samalla tavi
Voisi sattua paljon aavistamatonta.
Tskulanippu oE arvan ta'sta. —
Serkkuni Joe oli sairaana. Hänen nimensä oli oi
taan Hovsep — Hovsep on atmeniaksi sama kuin J(B
Joe oli yksitoistavuotias, kuten niiiiäkin, mutta hän oli H
letnpi. Sitäpaitsi hän oli puolitoista kuukautta riuoreniji
merkitsee, että muna tulin ensiksi. Minä tulin maaS
puolitoista kuukautta ennen häntä.
Menin sisään ja kysyin hänen äidiltään, miten hänöil
tansa oli. Hänellä öli ky3meleet silmissä ja hän vastasi:
— En tiedä. Lääkäri ;pn parhaillaan hänen luonaai
Menin ulos kadulle pinokaan marraskuuhun jaaloail
kea kotiin päin. Toivoin, että minulla olisi ollut revolra
hevonen, niin olisin voinut nousta hevosen selkään ja
ja vetää revolverin esiin ja tehdä jotakin arkailematonta s
daksend Joen jälleen terveeksi.
Tämä oli väärin. Joen ei olisi pitänyt maata sairas
influensassa, ja jos hän kuolee — niin minä Jumala parado
kostan:
~ Jos Joe kuolee, niin minä näytän sinulle, sanoin l*
mennessäni. i
Oli kirkas kylmä Uta, ja oli mitä ihanin aika elää m
massa, jossa monet loistokkaat, seikkailuja täynnä olevatfl
det olivat odottamassa.
Mieltäni a^arrutti siinä niäärin suru Joen vuoksi, etl
muistanut kuinka minua tavallisesti peloitti pimeässä. MtS
sitten se äkkiä tuli mieleeni. Hetkisen olin hyvin hätläJt
nyt, sitten painoin kumminkin peukaloillani taskulampunfi
pia, jä valo loisti, eikä minua enää pelottanut. Valaisint
kulampuUa ympärilleni, maahan ja puiden latvoihin ja]
semmalle ja oikealle, pohjoiseen ja etelään. Valaisin eis
puun runkoa ja sanoin: Joe? Mutta siellä ei ollut ketään.^
hän jälkeenpäin suuntasin valon erään kuistikon portaitani
ti ja kuvittelin hänen istuvan siellä ja sanoin: Joe? iluttaii
ei ollut sielläkään.
Seuraavana päivänä en voinut odottaa aamiaislomaaia
näkseni Joen luokse. Kellon lyötyä kaksitoista, nousmp#
tini äärestä ja kiiruhdin kaikkein ensimmäisenä oveDe
juoksm ulos rakennuksesta. Kusin pitkin L. Streetia,^
Bemto Avenuetä, kuimes väsyin niin, etten enää jaiaas
juosta.
— Hyvä Jumala, älä anna Joen kuolla, rukoilin^
Vedin taskulampun esHn ja sytytin sen, mutta päi^^^
lo oU nyi kirkkaampi taskulan^un loistetta, ja koska sa^
nähdä kaiken, niin mitä hyötyä taskulampusta oli nyt?
minä juoksin edelleen, samalla kun rukoilin ja valaisin
KOHON.
Z^^^}^^^^^"^^' pitää olla RAIKU- kialle, aivan kum olisi oUut phneä ja aivan hoviimeisin yö, lonka Joe oli elossa. Minä etsin häntä
seellaiii ja sanoin: Joe?
Lopulta lähestyin taloa ja seisoin sivusisäänkayia^
kohdalla ja tuijotin siihen. CBiko tässä talossa kuollut P
jonka nimi oli Joe? Oliko tämä talo, jossa oli sure\'a äio
isä, isoäiti ja isoisä, Joe Hagopianin, yksitoistaMiotiaan^
rikkalaisen vanhemmat ja isovanhemmat, pojan, jonka r
tuli tänne seitsemäntoista vuotta sitten ^itlisistä? 01^
män talon seinien sisällä eläviä ja kuolleita jäsenä sovos
joka oli menettän3rt pojan? - m
Menin takaoveHe ja pujahdin keittiöön ja tapasi»^
äitinsä, ja minä sastoin nähdä hänen kasvoistaan, että tas»
Juusto voidaan iMtää kauan aikaa
tuoreena, jos se pannaaaijjuhtaaseen va-hapaperiin
ja säil3rtetään tiviillä kannella
varustettuun leipälaatikkoon leivän
sekaan. Kuivunutkin juusto tulee
täten tuoreeksi.
mus täytyy olla molemminpuoleinen, se
takaa menestymisen. — /. W. Saari.
SIVU2
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 6, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-08-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490806 |
Description
| Title | 1949-08-06-02 |
| OCR text | (KAVNOKlRtALIJNEN VIIKKOIEBTI) Publlshed and printed by the Vapaus PubUshUig Compaxiy IJmited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Begistered at the Post Office Department. Ottawa, as second class matter, Liekki ihnestyy jokaisen viikon lauantaina 12-Sivnisena. sisältäen paxusta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. TILA1JSHINNAT: THDTSVALTOIHIN: 1 vuosikerta .$3JM> 1 vuosikerta . . . . . . . . .,».$3.75 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.75 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25 8 kuukautta 1.00 - v SUOMEEN JA BfUVAIXE UUSOMAILLB 1 vuosikerta .$4.50 6 kuukautta ...........$2iK) nUIIOItUSBINNAT: 75 senttiä palsta tuumalta. Hftlvin kiitosilmoitas $3.00. Kuoleman ilmoitus $3.00 Ja sen yhteydessä Julkaistava muisto-växsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 15 prosentin p*alkkio. Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Ckunpany Limited. Kustantaja ja paiiiaja: Vapaus Piublishing CXmipany Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J. W. Saari Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: P.O. BOX 69 L I E K K I Nyt siis on tapahtuma toimittajan vaihdos. Liekin lukijain ja avustajain pitkäaikainen ystävä JPäiviö on jättänyt Liekin perheen — ainakin sen läheisen kosketuksen, mikä hänellä on ollut lehtemme ystävien kanssa, Toivonime kuitenkin kaikin, ettei hän jätä'Liekkiä aivan kokonaan, vaan pitää sitä kuin isä lasta ja antaa silloin tä'löin lapselle jotain sellaista, mitä ei lapsi muualta saa. Toivomme näkevämme usein Akun runoja JJekissä ja tiedämme, että emme pety odott0ses-satnnte. Allekirjoittanut ei oleaivan outo Liekin perheelle. Monet varmaankin muistavat sen ajan, jolloin Liekki otti ensi askeleitaan tässä maailmassa. Minulla oli kunnia olla Liekin toimittajana silloin, nimittäin vv. 1930—38. Muistan vielä ne lukuisat avustajat, jotka silloin kirjoittivat Liekkiin ja olen mielenkiinnolla seurannut heidän kirjoituksiaan Uekistä. Mutta aika on tuonut uusia kirjoittajia, vanhemHiHä oti jäänyt syrjään ja suurin piirtein voidaan sanoa, että koko avustajajoukko on vaihtunut. Mikään lehti ei voi menestyä, ellei sViä ole avustajia. Jokaisella lehdellä täytyy olla joukko uhrautuvaisia tukijoita, kirjoittajia, levittäjiä ja puolesta puhujia. Ilman näitä on lehti aivan kuiri ilmassa, vailla minkäänlaista perustaa. Se ei ole silloin laajojen joukkojen lehti, seVaineii, jonka lukijat tuntisivat omakseen ja jonka puolesta voisi puhua sellaisille ihmisille, jotka eivät vielä ö^e lehden tilaajia ja lukijoita. Avustus, vaikka pienikin, on siis suurimerkityksellinen kaikille lehdille, varsinkin juuri Liekille, joka ei ole uutis^^hti, vaan kaunokirjallinen, opettava ja valistava lehti. Päiviö on antanut Liekille paljon, paljon enemmän kuin mitä hän itsekään haluaa tunnustaa ja mitä lukijat ilman tarkempaa harkititaa havaitsevat. Hän on tehnyt työnf^joka on monta kertaa tuottanut suuria vaikeuksia, mutta hän on kui^ tenkin läpäissvt vaikeudet Liekin vstävien avulla. Sanoma-^ lehtityössä on usein monenlaisia vaikeuksia ja pidmia, joita on vaikea yhden miehen ratkaista. Mutta jos toimittajan ja avustajien kesken vallitsee luottamus toisiinsa, niin se jo ratkaisee inont a pulmaa ja lehti menestyy silloin varmasti. . Päiviö voi katsoa ylpeydellä sitä sarkaa, minkä hän on kyntänyt viimeisten 11 vuoden ajalla samaUa tavalla kuin koko kirjallisella uralla kyntämäänsä sarkaakin. Meitä on olemassa paljon ihmisiä, jotka elinaikanamme teemme paljon hyvääkin työtä, mutta jotka unohdetaan heti kuoleman jä'keen. Päiviön kohdalta ei kuitenf^an ole näin, sillä hän jättää jälkeensä arvokkaan kirjallisen perinnön tämän mantereen suomalaisen kirjallisuuden histaiassa^ perinnön, jonkalaista meistä kukaan ei voi jättää. Juuri tämän takia Päiviön työ Liekissä on ollut suurimerkityksellistä ja Pysyvää, Uekki saattaa toimittajan vaihdoksen kautta muuttua jonkin verran teknillisesti, mutta periaatteeHisesti se pysyy samana. Liekki on alunperin suunniteltu edistysmi^isiä kysymyksiä käsitteleväksi kaunokirjalliseksi lehdeksi, joka antaa vaatimattoman tukensa sota- ja JasisminvastaisUle voimille. Sodan vastustaminen ja rauhan tukeminen ovat tänä päivänä sellaisia asioita, joissa ei voida tinkiä j^joiden hyväksi jokaisen lulee tehdä voitavansa. Tässä työssä on myöskin Liekki mukana ja edistää sitä vointinsa mukaan. Liekin uutena toimittajana haluan sulkeutua Liekin perheen sttosioon ja toivon saavani osakseni samanlaisen luottamuksen ja tuen kuin mitä Päiviö on saanut. Jokainen voi kääntyä epäilemättä LJekkiä koskevissa asioissa ^toleeni ja missä kohossa voin auttaa, teen sen ilomielellä. Samoin uskallan toivoa voivani kääntyä myöskin Liekin ystävien puoleen, mikäli eteen tulee sellaisia asioita, joissa tarvitsen apua, Luotta- ERITTÄIN MAINIOSTI . . . (Jatkoa edelliseltä sivulta) si on saanut aikaan Canadan suomalaissyntyisen nuorison keskuudessa. Se oli kunniakas katselmus siitä työstä, mitä vanhat veteraanit ovat tehneet ja. myöskin siitä, ;mitä vanhempien tilalle johtopaikoille astimeet nuoret ovat saaneet aikaan. Kovalla työllä ja peräänantamattomalla sisulla on rakeimettu seurat, urheilukentät ja kaikki urheilutoiminnassa tarvittavat laitokset. Kun ottaa huomioon, e t t ä juhlassa osallistui uintiin, rata- ja kehttäurheiluun 106 ja voimisteluun 133 henkilöä — valtavalta osalta, saa sanoa melkein kaikki nuoria — siis yhteensä 239 osanottajaa, niin se on saavutus, jota ei voi väheksyä. Se on yksi osoitus siitä, että nuoriso pitää yllä niitä traditioja, joita vanhempi väestö on tuonut mukanaan Suomesta. Se osoittaa myöskin sitä, ettei suomalaisten toiminta urheilun eikä myöskään muilla aloilla lopu silloin kuin vanhempi polvi siirtyy luonnon lakien mukaisesti pois niistä toiminnoista, joissa se on vuosikymmeniä uurastanut. Isäntäseuran erinomaista kimtoa WiUiam Saroyan: Yhdysaltain huomattavimpia nykyajan jtirjii on ärmenialaissj^^^^ ^^^^ Vaikka hänen iuotannoi^ pääpaino dramatUkaPa^ hän on saavtät^äniit na^^ Hänen ensimtn^ kokoelmansa käsitteli lamakauden työtöntä nta Sen jälkeen häneltä; on iiniestynyt pitkä sarja no kokoamia, Häneri hentoiset poikanoveUinsa orat hauskoja että liikiitfai>m. T ÄHINNÄ rewlveria (jota tietenkään ei mflloinkaai saada ja jota ilmeisestikään ei koskaan pitämttö selleen,' mutta jota 'kumminkin oli hauska kuvitdla toh enemmän kuin mitään muuta maailmassa) oli ihmeels da taskulamppu. Revolveria ei voinut saada, koska olisi voinut m ystävänsä erehdyksessä herra Davisin, Emerson-kouluh jaÄ asemesta. Sitä olisi voinut käsitellä huolänattomas että olisi tullut ampuneeksi nenän joltakulta, joka puol vän aika£Ui seisoi rauhallisesti kadunkulmassa ja joiäLa olisi ollut pakko pitää kättään siinä, missä nenä oli olio tumukseh vallassa yrittäisi sitten sanoa: — Vakuutan hra Wheder, ettei tarkoitukseni ollut ampua teidän neia Ammuin vain haukkaa, joka lensi katpn yli. Olenhy^ todistaa se, e t t ä se sai tässä juhlassa holUani, hra Wheeler, juokaa anteeksi! 209 pistettä. Kaksi seuraavaa pa- Tahi saattaisi hermostua ja koettaa ampua uudei rasta olivat Yritys 69 pisteellä ja kaiiksen ilmassa kiertelevää haukkaa kohti ja sattuisilm Jehu 62 pisteellä. pumaan poikki oman nenänsä. ^^Äly sehä ja ottehet oikeaf^ Kirj. A K U PÄIVIÖ Mikä nostavi ylväänä ihmisen pään? Se on kunnia, voima ja kunto, . se on selviö kykyjen määristään sekä jalon ja oikean tunto: mitä tulkohon vain} olen valmis ain kokotarmolla elämän Veikkaan! Lähde voiman ja terveyden, kauneuden lähempänä on ehkä kuin luulet: sitä sykkivi maa aPa jalkojen, sitä aurinko antaa^ ja tuulet. Auvo antaja on, ilo raikukohon kisakentällä kilvan ja koiton. Ajat mituttuvat, murhekin ehkä käy pään painaen heikon ja aran, mut f elämän voimat ne rynnistäy yhä uutena ylitse saran — yhä huomen on uus' ja tulevaisuus tavoteltava kaunis ja kallis. Veri terve ja jänteret joustavat, silmä kirkas ja tahdossa tarmo, äly se^vä ja ottehet oikeat — sille kansalle ei kuulu armo: Se on näyttävä töin, se on päivin ja öin saavutustensa vartio valpas. (Tämä runo, tai osa runosta, alkujaan kirjoitettu Beaver Laken Jehun 20-vuo-tisjuhlaan v. 1941, oli otettu SC.\UL: n kymmenennen liittojuhlan ohjehnavih-kosee », mutta siinä oli yksi paha sana-virhe, mikä tässä on korjattuna. .Toisen säkeistön viimeisen edellinen rivi on: -Hevosen kans£ia saattaisi käydä aivan samalla tavi Voisi sattua paljon aavistamatonta. Tskulanippu oE arvan ta'sta. — Serkkuni Joe oli sairaana. Hänen nimensä oli oi taan Hovsep — Hovsep on atmeniaksi sama kuin J(B Joe oli yksitoistavuotias, kuten niiiiäkin, mutta hän oli H letnpi. Sitäpaitsi hän oli puolitoista kuukautta riuoreniji merkitsee, että muna tulin ensiksi. Minä tulin maaS puolitoista kuukautta ennen häntä. Menin sisään ja kysyin hänen äidiltään, miten hänöil tansa oli. Hänellä öli ky3meleet silmissä ja hän vastasi: — En tiedä. Lääkäri ;pn parhaillaan hänen luonaai Menin ulos kadulle pinokaan marraskuuhun jaaloail kea kotiin päin. Toivoin, että minulla olisi ollut revolra hevonen, niin olisin voinut nousta hevosen selkään ja ja vetää revolverin esiin ja tehdä jotakin arkailematonta s daksend Joen jälleen terveeksi. Tämä oli väärin. Joen ei olisi pitänyt maata sairas influensassa, ja jos hän kuolee — niin minä Jumala parado kostan: ~ Jos Joe kuolee, niin minä näytän sinulle, sanoin l* mennessäni. i Oli kirkas kylmä Uta, ja oli mitä ihanin aika elää m massa, jossa monet loistokkaat, seikkailuja täynnä olevatfl det olivat odottamassa. Mieltäni a^arrutti siinä niäärin suru Joen vuoksi, etl muistanut kuinka minua tavallisesti peloitti pimeässä. MtS sitten se äkkiä tuli mieleeni. Hetkisen olin hyvin hätläJt nyt, sitten painoin kumminkin peukaloillani taskulampunfi pia, jä valo loisti, eikä minua enää pelottanut. Valaisint kulampuUa ympärilleni, maahan ja puiden latvoihin ja] semmalle ja oikealle, pohjoiseen ja etelään. Valaisin eis puun runkoa ja sanoin: Joe? Mutta siellä ei ollut ketään.^ hän jälkeenpäin suuntasin valon erään kuistikon portaitani ti ja kuvittelin hänen istuvan siellä ja sanoin: Joe? iluttaii ei ollut sielläkään. Seuraavana päivänä en voinut odottaa aamiaislomaaia näkseni Joen luokse. Kellon lyötyä kaksitoista, nousmp# tini äärestä ja kiiruhdin kaikkein ensimmäisenä oveDe juoksm ulos rakennuksesta. Kusin pitkin L. Streetia,^ Bemto Avenuetä, kuimes väsyin niin, etten enää jaiaas juosta. — Hyvä Jumala, älä anna Joen kuolla, rukoilin^ Vedin taskulampun esHn ja sytytin sen, mutta päi^^^ lo oU nyi kirkkaampi taskulan^un loistetta, ja koska sa^ nähdä kaiken, niin mitä hyötyä taskulampusta oli nyt? minä juoksin edelleen, samalla kun rukoilin ja valaisin KOHON. Z^^^}^^^^^"^^' pitää olla RAIKU- kialle, aivan kum olisi oUut phneä ja aivan hoviimeisin yö, lonka Joe oli elossa. Minä etsin häntä seellaiii ja sanoin: Joe? Lopulta lähestyin taloa ja seisoin sivusisäänkayia^ kohdalla ja tuijotin siihen. CBiko tässä talossa kuollut P jonka nimi oli Joe? Oliko tämä talo, jossa oli sure\'a äio isä, isoäiti ja isoisä, Joe Hagopianin, yksitoistaMiotiaan^ rikkalaisen vanhemmat ja isovanhemmat, pojan, jonka r tuli tänne seitsemäntoista vuotta sitten ^itlisistä? 01^ män talon seinien sisällä eläviä ja kuolleita jäsenä sovos joka oli menettän3rt pojan? - m Menin takaoveHe ja pujahdin keittiöön ja tapasi»^ äitinsä, ja minä sastoin nähdä hänen kasvoistaan, että tas» Juusto voidaan iMtää kauan aikaa tuoreena, jos se pannaaaijjuhtaaseen va-hapaperiin ja säil3rtetään tiviillä kannella varustettuun leipälaatikkoon leivän sekaan. Kuivunutkin juusto tulee täten tuoreeksi. mus täytyy olla molemminpuoleinen, se takaa menestymisen. — /. W. Saari. SIVU2 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-08-06-02
