Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 21, 1945

              (Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Liniited, 100-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
iRegistered at the Post Office Dept,,
Ottawa, as second class matter:^
Tilaushinnat:
I v k $2.00
6 "kk. I.IO
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1-vk ....^2.50
'*C Iclc* « » » • . • • • • • • • • ^ • « 1»40 ...
luomeen ja munaUe^teomaiUe:
' "1 }^r:..::7:::::7:;.:777$sm-—
6 kk» - • * • • • • •- a • • • '• • • • • • ..
Liekki ilnaestyy jokaisen .viik<m läU.
antaina 12-sivuiseria, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kalkilta aloil­ta.
AslamiehlUe inyöiTJ^etäÄn -20 prosen­tin
palkkio. V
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tär
nään.
ILMOI-jTUSHINtlAT: Yleinen Umoir
tushinta AO s e n t t i ä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta ^$1.00. Alin
maksu kuoliniimoituksesta :$2.Q0 ynniL
60 s e n t t i ä jokaiselta rhuistpyäiLsyltiä tai
kiitoslauseelta. E^pishiimat pysyvistä
Ilmoituksista. O^apäisilnaqittajien on
l ä h e t e t t ä v ä maksu etukäteen. V
Kaikki Liekille t ^ k ö l t e t u t maksu-osoitukset
.on ostettava kustantajan n i ­meen:
Vapaus Publishing .Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Cmnpany Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario
Toimittaja A. P ä i v i ö .
LiekkiUi aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
Perintöni
ake
Ho-hooi! Se on taas kevät. - Il­mankos
minua niin laiskottaa — ja
kynäkin tiippäa ruostumaan. Elihän
t ä ä l l ä kaupungissa t|edä milloin se
kevät oikein on, kun ei t ä ä l l ä kuule
*eafö'"Sänrffla'kön laTilua:' -AirriiTko-kyl-lä
paistaa silloin..tällöin kirkkaana
ja lämpimänä, mutta sitä se teki jos­kus
tammikuussakin — ja seuraa^
vana päivänä tuli lunta taivaan täy­deltä.
M ^tta; uskoa kai t ä y t y y ett^L
kevättä se pn, koska radiossa tämän
tuosta kaupitellaan »niin hurmaavia
Ipfevätihattuja ja ihanteellisia kevät jal­kineita
sekä viimeisen kuosin mukai­sia
kevättal;keja, pukuja, leninkejä
v,m. aina kuokkiin, haraviin ja nave­tan
ikkunoihin asti. 'Kaikki Jiuulema
pitäisi, uusia nain kevääHä. Jos alle-
.kirjoittaneenkin voisi noin vain kau­pan
hyllyltä ostaen uudelleen koota
— jlusia, niin .ehdottaisin e t t ä tämä
laiskuus jätett9,isiin ostamatta. Tuli-
P.O. Box:69 SttdbuiT, Ont.
sin vallan hyvin toimeen ilman sitä­kin.
Vaan jo§pa laiskuus onkin väsy­mystä,,
tosllevon kaipuuta sen anka- kauran, mikä enää ehtii kasvaa.
;mutta aikani vängättyä niiden kanssa
sain ne sopimaan paikoiilleen. Hevo-^
.. setrpyrikivät jo tuskastumaan, kun se
. homma otti niin kauan. Ovenraamit
oli lähteä tallin seinästä, kun ne koet*
tivat yhtaikaa työntyä ulos. Sain
kuitenkin suitsiin kiinni ja hillitsin
jinta^
"No", eihän tässä nyt, niin kiirettä
ole", toimitin hevosille, taluttaen nii­tä
va-jan eteen, missä "tiski",oli ollut
talvikorjuussä. "
Asetin hevoset tiskin eteen'ja niin
sitä flähdettiin pellolie, joka oli edelli­senä
syksynä kynneUy.
Eelto oli vielä hyvin märkää, mut­ta
ajoin vaan. Multa tahtoi tarttua
tiskiin ja piti yhtenään käydä tikun
kanssa rassaamassa sitä pois levyistä.
Ei tahtonut tulla mitään minun
hommasta, mutta kun olin jo viikon
toisista farmareista jälessä kylvön-teossa,
niin ei sopinut jättää kesken.
Ja sitäpaitsi, kokeneemmat inaapurit
olivat varoittaneet, että jos <en pian
kylvä, .niin saan saksilla katkaista ja
säkillä kantaa latoon sen vähäisen
Vielä mmstait, kun valkeni nuoruuden
kevät
mtiii kotini akkiinan alla,
josta sain mukaani elämin tvaat
tueksi tnaailmalla.
EnkMltaama saama, en rikkautta
vaan tahkoni elämän tarttn,
äitini meuvon ja rakkautta
poluilla elämän karun.
Kaksi sain ttiUsta tunnetta:
tiedon Mykän iloista, suruista,
ett* ymmärsin kynän ja pahan.
ToimilHkssn
Jatkuvana vyoryväin suurten ta­pahtumain
rinnalla on näinä päivinä
tapahtuma myöskin koko maailmaa
koskettava yksityinen itfipaus, presi­dentti
RoQsev^Hiit kuolema-- "muri
menetys jkoko ihmiskunnatte", kuten
pääministeri i^ing lausui Ja tulkitsi
sillä yleisen ajqttfksen. Meriimamlle
lämmin^ydäminen, aikeut^entuntin-nen
ja edistyimifllinensMuii ihminen,
suuri anterikdJaineny MieSy joka
luokkaetujen ylijipHöleUe kohoten pyr­ki
toimintarajallaan tekemään -ja sai
aikaan paljon:hymd maalleen jääkan­salleen,
eiiitot€(n köyhälle kansäUe,
työväenluokalle C^lhtden jaon" oh­jelma
ja työväenlaki yim.). Mies,
joka sotfltajan Mltua ratkaisevasti
vaikutti maansa asenteeseen ikar^ain-välisessä
^selkkauksessa, suunnatto­man
sotateollisuuden syntymiseen ja
sitten vdimapeftftiseen sodankayntHn
Yhdistymsiden Kansojen ehdottoman
voiton tgrkoituksdla. Mies, joka
vaikuttavalla tavalla osallistui 'myös­kin
kansainvälisten suunnitelmien
laatimiseen kestävän rauhan aikaan­saamiseksi.
Mies, jonka järjestämis-kykyä
ja.auktoriteettiä piisi edelleen
tarvittu ja joka varmaan itse olisi -ha­lunnut
ilolla nähdä päämääriensä to­teutuvan,
voittona, rauhana ja uUden
rakennuksena. Mutta kohtalo — jo­hon
varmaan osaltaan vaikutti jatku­va
jännitys ja ^rasitus —Mli.se mikä
oli, jata voimme voin pahotella.
Hänen seuraajansa, kansainvälises­ti
vähemmän tunnettu mies, uusi
presidentti Harry S. Truman, on kui­tenkin
lu vannu t seurata eäd-täjänsä
ohfjelmaa ja toimia 'hänen
'hengessään, joten voidqän odottaa,
että asiat jatkuvat k(:skeytymättä sii­hen
suuntaan mihin ne ovat menossa.
' Kevätkirjallisuutta meillä .ei ole
paljon .saatavana, eipä juuri muuta
kuin sisältörikas *^evät"-julkaisu,
joka on juuri tulemaisillaan ulos Va­pauden
painosta. Sen vamiaan jo­kainen
fpyrkii ^a am a an itselleen,
—AP,
ran ottelun 'jälkeen? Kun joutuu
luonnon voimien kanssa kilpasille,
niin saattaa siinä postaita vankempi­kin
ruho. Joo, löytyy vielä tukevam­pikin
vvartalo — yksi meidän kaupun­gissamme.
En minä silti postannut,
kun otin kaiken urheilun ja -ihuvin
kannalta, iiiuttä,^S}i^e|ään^h^ :
-pttei syy .omalle tunnolleni ;lankeaisi.-
Mahtaneeko lukija tietääkään vettä
; minui ta vierähti kokonainen kuukaur-si
metsässä, tuttujen patoijen ja pan-^
liujen seurassa. Kun kokki kämpällä
sairastui juuri kiir<eemmän aijokelin
aikana, niin astuin hänen tilalleen.
Siellä metsässä sen kevään tulon hug-
Koko aamupäivä meni siinä karhit-semishommassa.
Puolenpäivän tie­noissa
tuumin, että eiköhän se jo p i i ­saa.
Oli niin paikat uuvuksissa, et­ten
tahtonut saada hevosia talute-
-tpksi :talliin. r
' tPucjJis^n - | ä l k ^ . otin Äillisen
k^rdja jal,menin t^^ pellolle.
Kaadoin siemeniä anipäriin, sidoin
nuoran sankaan ja ripustin jänipärin
kaulaani Ja niin rupesin kylvämään.
Vakavasti astelin pitkm .peltoa ja
hettiii kourallisen kauroja joka aske­leella.
"Hyvinhän tämä käy, aivan kuin
kylvökjone", .tuumailin tyytyväisesti.
Nääj>erimöt matajäin antamat
ci unohda maailmalla,
ne^^pUtamt, kmm kantavat,
eivät finna mmmtihassa olla.
Niin kauan .kuin ^rikkaat riistävät
pois leivänkin lastemme suista,
raatajat a pilkkanaan pitävät.:
ja puhuvat Jiirsiptiista,-
niin kauan ^kuin elämää tuhotaan
jr ruttenaikfliseen hautaan,
isät, äidit ja •. lapset ruhjataan
verihurttien lyijyyn ja rautaan;
itiin kauan kuin sotien kirous
on,esteenä'ihmisMunnan
onneen ja rauhaan, ja riistous
vie yhäti suuremman summan;
niin kauan mun vihlova vihani
riehuu '.ja povea ^polttaa,
enkä,voi, :että kiihkeä haluni
on konnille vääryy^s kostaa.
Niin kauan mun lempeni leimuaa
raatajan.rakkautta,
ja kuuntelen .raatajan neuvoa'-
ja puolustan oikeutta.
SEPÄN POIKA.
masikin, kun .^urinko uhkasi lopettaa --vaikka pelto oli Jiiinmäiikä,.että rapa
ajokelin ennen aikaansa. Mutta öi- saappaisiin t^irttui,
nen ystäväni — kuu — oli minuij.^ Päästyäni pellon päähän käännyin
puokllani jäädyttäen tiet juuri sopi^ ''ynpäri lähteäkseni takaisinpäin. Sil­van
luistaviksi ja niin nousin ylös
jo neljättä käydessä, herätin pojat
.puiirölie !Ja »työhön. Kyllä sitä näkee
kuun valossakin paperipuita aijaa
^ i i n meillä .^Ejettiin, työ luisti hyvän
^huumorin vvallitessa Itunnes — cpäivä
ihUQm^^i k(?pposeni. Kun trokit sei­soivat
päiväkaudet toimetonna ja
miehet -vain rallatteli kän^pässä, niin
luonnon haltia hoksasi että ne ryökä­leet
ajaa puun§a yöllä j a siitä vasta-
^painoksi, roimasi .sellaisen vesisateen,
että nieidän oli kiireesti koottava
karnppeemnje ja lähdettävä koko
kämpältä ennenkuin viimeinenkin tie
rautatien varteen 'Jcatkeaa. Mutta
tulipa puut suurin piirtein ajetuksi,
naetsään.jäiivain rippeet — siemenek­si
-ensi talvea vaEten. Ja nyt ijjlen
vain iiLotosalla verrytellyt kangistu­neita
ijäseniärii ja^äfetänyt kultaisen
kynänikin .uiostumaan. Eihän tämä
kynä Ikyllä kultaajliene, mutta minul­le-
se^ on rkultaakin kalliimpi — joskus.
SrRP.VSERKKU.
en
Toissa aamuna kun ^heräsin, en
kauaa lojkoiUut sängyssä, vsillä.olihan
maanantaipäivä jakoiin luvannut al­kaa
kevätkylvöhommiin heti alkuvii­kosta.
QKa^vit join ja niin onenin hevosia
valjastamaan. -Valjaat oli sekaisin,
loin huomasin, että aryokkaasti astel­len
^perässäni .tilli kaksi varista nouk­kien
ta-tkasti sieinemä pellosta.
"Lähdettekö täältä, vai!" karjai­sin,
:heittäen lintuja märällä fmullalla.
Pois ne ojensivat, mutta kun jatkoin
kylvöäni, ;niin tulivat itakaisin.
"BLyllä minä teille opetan", lupa­sin
uhkaavasti ja, jättäen siemenäm-pärini,
pellolle, läihdin halkemsian träp-
,pejä saunanporstuasta. Xun,pahasin,
istuivat molemmat varikset siemen-ämpärin
reunalla ja ahneesti nieleske-liyät
.kauroja.
"Ettekö te tervatynnyristä karan­neet,
kiusanhenget pääse täältä!" k i ­roilin,
juosten pelastamaan vielä jä-lell.
ä olevia siemeniä.
-'(Cau, cau", irvistelivät varikset,.
Ien taen. männyn latvaan, johonka jäi-vätikatselemaan,-
efctä mitä minä hom­maan.
Sidoin trapin keppiin, jödka työn-®
sin syvälle.maahan ja,tpiilöttaen(tra­pin
.mullan alle; pistin Jvourallisen
kauroja iliipasimen päälle.
Taas ryhdyin kylvämään. Ei ai- ^
kaakaan, .kun varikset palasivat.
Nähtyään .kaurat jnaassa,.-toinen me­ni
kiireesti syömään ^ mutta (jäikin
jalastaan kiinni.^ rKirkuen ja räpyt­täen
5e koetti ;karata, tmutta:turhaan.
Toinen varis lähti ja,enempää sitä.ei
ole näkynyt.
Rauhassa sain lopettaa kylvämise­ni,
ja siemenet peitettyäni iltapäivä­kahville
mennessä poikkesin .katso­maan'
varista, joka< oli vielä raudoissa.
"No, kuinka se teillä menee?" tK-dustelin
kohteliaasti. "Ettekö tah­toisi
vähän kauroja?"
Alkoi sataa vettä ja lujasti, vailda
ei sitä meidän .pelto olisi tarvinnut.
Siellä ne nyt siemenet ovat.
' VILHO SILL.\XPÄ.Ä.
jeem
-lukiessani tässä illan hiljaisuudes­sa
iiökkiä -tuli ajatuksiini, että voi­sinkohan
milläkin piirtää Jotakin,
jonka Liekin lukijat lukisivat, tahi
jos eivät siitä pitäisi, voisivat huo­mauttaa:
iAlottelijat pysykööt pois
areenalta!
Lukiessani äskettäin mämmistä
tuli mieleeni yksi .miunn ja monen
muun maun mukainen ruoka. Suo­messa,
siihen- aikaan kuin minäidn
olin nuori, poimittiin puolukoita ja
ne survottiin suuriin saaveäin, ja
kun tuli -pakikanen, niin ne saivat
jäätyä, ja mitä- kauemmin ne oli^t
jäässä, sitä-enempi niihin ilmeni so-keriainetta.
-Sitä sitien haettiin jol­lakin
. kupilla ja siihen sekoitetuin
vain tavallisia ruisjauhoja, että snta
tuli jonkinlaista puuroa. Kun^sen
sitten annettiin seistä jonkin aikaa,
että se mehu aivan kuin kj-psytt'
jaiihot, >niin kyllä se sitten oli rau­kasta,
«mkon, että voisin ^it^y^^'
kin^pistellä yhtä hyvällä ruokahaiui-
Ia. jj
^Nykvään kirjoitetaan niin piP
uusia ruokr^septejä, että »"^"^"^
taitaa jäädä kokeilematta, ja «n
sekin s v v n ä , -että on vaikea saa
kaikkia'aineita. Ja lieneekö m«>'
iilattooa iO:Ua sivuUa)