1953-10-17-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
'"«tavat James
joka on
riibetissä
^eikkailutarinat KM
^kmat salaperäisesi
Ja.jossakin Gobii er
luissa.
^similta ja mtäikuvife
lkm löydetty-todellhg
'suus on kaikkia^
i ja kieli selvittämlttj
den viimeisen
tiin p>'rkivät olivat jo
t-arrella asustavan ia
Itä ja siistimmältä iii^
i olivat kreikkalaisitta^
ainen lääkäri; tri
virallisesti tarkasuunas
korkeudessa vuoräla^^
idessa hänellä ei öllutj
täydellisesti vapaiksi]
ettyneenä hän Jahti p
uaan suhtautuneensa ^,
terveyden kannaltani
ien hunsojen miltei 1
Jrättänyt yhä enemniäiji
isimaalaisten huftmip te
e nähdään .tulevaisuöM
;uma-alue olisi ilmeiiii^
apääsyinen, sillä paibii
vat myös sielultaan jaJ
1 kirjoittaa.siitä:,, ,'
siä, vilpittönuä, älji
huumorintajua ja iuv,^
i työskennellä heidän y
yvyydellä ja kärsiM
luisia ja työssä oima
stavar lapsia Bemmoil
vanhuksia ^kohtaan.'''j
jnä eurooppalaisena Di
2tti heidän Äuu(iäs|
julkaisi alustavana fiil
he Burushaski Laligii
iastossakin tarjolla 'M
nsojen kielen airvoitui
1 mielestään se on "n
päseemiläihen, epäturia
uuta kieltä muistiitto
it islaminuskon. Usi
heidän elämässähän.ji
tuneilla ja .iliiieisestij
sosiaalisilla perinfä
arissa sadassa pikkiil
lan on kuningas (t
remin pitboö..
isena vitsauksena—t
•Hunsa-virran jy
iilä luodut pengeq
iiosittain ja kasvat
ooseja, mutta kuitöi
ista ama. ennen ¥U»
syystä.'
linaan kallioon ha^'
uovat vettä viljelff
luolraiatta 'kansa
arattava ihmisrayji
, rinteitä kapuavat'
ytävät. Ei siis.ofe'
i lypsä enempää '
pitämiseen ei riitä'
fu laastia kä}^ti
kesäpäivinä. Taht
n, niissä ei kuitenfc
, polttopuma ovat j
- kansa on onne
itoin niin ainakin i
koskee ihmisen
Kun nuorukaisrtj
etaan, heille suo
tutustumiseen,
sena van de
majoittuu poja^'
»teä Intiaan
aeen kotiin —
kutt ystävänsä
ovat tuoneet
suorastaan huvittavaa, kuinka ihmiset
saattavat - joskus hermostua
[ivan jonninjoutavasta, kuvitella kai-
Jaisia mahdottomia asioita ja uskoa
«takin vain pelkkää pahaa. 'No, jos
äaistä esiintyisi vain herkkähermois-ihmisten
keskuudessa, sen ehkä vie-jotenkuten
ymmärtäisi, mutta kun
^tä tapaa jopa kovaksikeitettyjen ri-feospoliisimiestenkin
piirissä, se on hu-ittavaa.
..^ninkuin nyt tämäkin juttu:
Velfekset Alvarado ja Enricojl^Urro,
lotka minä parisen vuotta^sitten pidätin
la toLTiitin -istumaan", olivat päässeet
än^gäiJtuksensa kärsittyään jälleen va-
Lgjle jalalle. Muutamia päiviä vankilasta
pääsynsä jälkeen Alvarado Bur-
^0 soitti minulle virkahuoneeseeni ja il-iiöitti
olevansa samoinkuin veljensäkin
torasti pahoillaan siitä, mitä oli aikai-isemirJn
välillämme tapahtunut, ja toi-etten
minä kantaisi enää kaunaa
lieitä kohtaan. Hän kertoi, että .vanki-liassa
ollessaan he olivat kummatkin
hmmärtäneet olleensa pahasti väärässä
ija päättäneet vakaasti kulkea tästä läh-.
[tien kunniallisilla teillä ja ansaita ela-
Ituksensa rehellisellä työllä. Minä'tie-ttysti
vastasin olevani kovasti iloinen
Ikuulemastani sekä ettei minulla miten-liään
voinut olla mitään aihetta kantaa
Ikaunsa. .
— Mutta, komisario, kuten ymroär-
Autan mielelläni teitä, jos se vain on jo-tenHin
mahdollista.
— Niin, ajattelimme, veljeni ja minä,
että jos Te, komisario Alpertti, jonka
maine tunnetaan koko maassa, tulisitte
ten^ehdyskäynnille meidän luoksemme,
niin ehkä ihmiset paremmin uskoisivat
kääntymykseemme ja luottaisivat
meihin ja antaisivat meille tilaisuuden
aloittaa uuden eläihän. Jokaisenhan
täytyisi ymmärtää, että ihmiset,
joiden luona Te vietätte illan, eivät enää
voi olla roistoja tai muuten epäluotettavia
ihmisiä. Tätä minä rohkenin pyytää,
vaikka ymmärränkin, kuinka vaikeaa
se on Teille.
— Se ei ole mitenkään vaikeata. Tulen
peräti mielelläni, milloin teille vaiu
sopii.
Niinpä me, Alvarado Burro ja minä,
sovimmekin ennen puhelinkeskustelumme
päättymistä, että pistäytjasin heidän
luokseen tervehdyskäynnille seuraavana
iltana kaupungin liepeillä olevalle
huvilalle, jonka Enrico Burro oli
ostanut yiitisen vuotta sitten.
Kun minä sitten kerroin tämän puhelinkeskustelun
virkatovereilleni, he
suorastaa äimistyivät kuullessaan minun
luvanneen mennä. Itse rikososaston
'Pääkin pudisteli päätään ja väitti
minua vähän tärähtäneeksi.
•— Komisario Alpertti, hän sanoi mi^
nulle virkahuoneessaan, kai Teidän pitäisi
jo sen verran käsittää, etteivät
Yksi Canadan Yleisradion suosittdmpia ohjelmia on "Mr, Shoiv-business",
mikä kuullaan kerrjan viikossa. Ohjelma perusttm tunnetun
radioveteraanin Jack Arthurin omakohtaisiin kokemuksiin.
Mr. Arthur on järjestänyt useana vuonna erikoisen ohjelman Canadan
Kansallisessa Näyttelyssä. Kuvassa hän juttelee tanssijatar
Janet Macraen kanssa, joka myöskin osallistui edellämainitun
näyttelyn radio-ohjelmaan.
rätte, Alvarado Burro jatkoi.puheli Burrojen kaltaiset miehet koskaan tule
teskustelua. meidän maineemme ei kuitenkaan
ole tällä hetkellä paifas mah-
[dollinen, ja Te käsitätte,.että ihmisten
[on vaikea luottaa meihin, ainakin aluk-i
sl. Siksi rohkeninkin soittaa Teillie,
lopullisesti pysytteleniään oikealla tiellä.
Olkaa varma siitä, etteivät he ole
suinkaan unohtaneet sitä, että juuri
Teitä he saavat kiittää joutumisestaan
kalterien taakse. Koko tuo kertomanne
det ylhäällä lähimmälle poliisilaitokselle
ja sieltä edelleen vankiteitse pääkaupunkiin.
Pikkutunneille päästyä olimme jälleen
mitä parhaimpia tovereita ja nal-jailinune
toisillemme leikillisessä äänensävyssä.
Molemmat veljekset ylistivät
ampumataitoani, joka oli tullut ilmi
kaksi vuotta sitten täräyttäessäni tähtäämättä
revolverin Enricon kädestä
lattialle.
— Alpertti, minä en totisesti haluaisi
komi^rio, ja toivoa Teiltä pientä suo- puhelinkeskustelu on pelkkä ansa, jonka
I slonoioitusta, ellei pyyntöni
— Kertokaa pois vain, sennor Burro.
naan paitsi rahaa, jota on yhtä niukalti
kuin vettä, suolaa ja ravintorasvoja,
imyös välttämättömiksi osoittautuneita
rauta- ja terästyökaluja sekä perunan.
Perinteistä johtuen ei juuri muuta tuoteta
maahan. Nautintoaineitakaan ei
tunneta. Viinirypäleistä tosin tehdään
J viiniä, mutta se joko epäonnistuu tai onnistuu,
miten sattuu, eikä siitä välitetä.
_^^^isinä aikoina poltettiin makeista
)uun marjoista väkevää viinaa
(araq), mutta sitten sen juojat järjestivät
orgioita, joissa miehet tanssivat
Daisten kanssa. Se herätti pahennusta,
ja htinsojen kuningas kielsi sekä viinan
€ttä miesten ja naisten tanssin. Nykyisin
miehet tanssivat keskenään tietyissä
jMissä;'Ja näitä tansseja, joiden iäksi
oletetaan 600—700 vuotta, säestävät-
Jnusikähtteinä erään mustalaisperäisen
ieimon jäsenet, joiden ei nullään muulla
^alla sallita sekaantua hunsä-känsaan.
^ r^^^^-P" hunsojen maallisen onnenti-jan^
äisuu5? Koskarenirrie i r f u ^ s i ä n^ •
^untijoihim tyydymme toteamaan- eräi-
^ tosiasioita, jotka yhdessä — asuin-pate
eristyneisyyden lisäksi — ovat
'^aaeet sen aikaan.
i-T^onnonmukainen, joskin biologis-
[ sosiaalisesti ohjattu seksuaalinen ela-joka
lisäksi on työntäyteinen, luo
lasaBainnfc;^ TT . . ,
enää olla sen miehen housuissa, jota sinä
lähdet ajamaan takaa, Alvarado Burro
sanoi.
— Enkä minä se poliisimies, joka
joutuu takaa ajamaan, minä vastasin
avulla he haluavat saada Teidät käsiinsä.
Onhan, heillä kostettavanaan Pispalan
juttu. / ^
— Ansako? minä vastasin hymyillen.
Sallinette minun huomauttaa, ettemme
nyt ole Meksikossa, vaan Suomessa ja
kaiken lisäksi Helsingissä. Olisi suorastaan
halpamaista puoleltani, ellen
ottaisi vastaan minulleytohteliaasti esitettyä,
kutsua.
—- Mutta järjestäkää kuitenkin itsellenne
pari miestä, jotka vaaran uhatessa
voivat tulla avuksenne.
Pari miestäkö? Mutta kysymyksessähän
ön pelkkä vieraskäynti! Mitä minä
saattojoukolla teen? Miehet minä
tarvitsen sotaisempiin tehtäviin.
Seuraavana iltana tasan kello 8 seisoin
Alvarado Burrolle antamani lupauksen
mukaisesti heidän lähellä Helsinkiä
sijaitsevara talvihuvilansa ulko-ovella.
Alvarado Burro aukaisi oven.
—Kas, komisario Alpertti! Tervetuloa!
Minä ja veljeni hiukan pelkäsimme,
ettette tulisikaan.
Mikäpä minua olisi estänyt? Lu-tailija
Elkolan huvilan pääovi oli sepposen
selällään ja eteisessä paloi tuli.
Kun hän otti asiasta lähemmin selkoa,
hän havaitsi huvilan tyhjennetyksi.
Olemme saaneet käsille myös autonkuljettajan,
joka väittää kyydinneensä
Teidät huvilalta kello puoli kolme viime
yönä. Pitääkö tämä paikkansa?
— Täysin.
— Jos siis varkaus on tapahtunut
Teidän lähtönne jälkeien, on §en täytynyt
tapahtua vajaan puolen tunnin kuluessa.
Mitä arvelette siitä?
— Että se on täysin mahdotonta.
\*arkaat ovat tarvinneet enemmän aikaa.
—- Sitä mieltä minäkin olen. Alutta
hiukan surumielisesti hymyillen itsehän sanoitte juuri äsken, että au-
Kello puoli kolme yöllä Enrico Burro tonkuljettajan ilnioitus kj-j^ditsemises-soitti
minulle taxin kaupungista. Mo- tänne huvilalta kello puoli kolmen ai-lemniat
veljekset saattoivat minut, mi- kaan pitää paikkansa. Silloinhan var-nun
sitä ennen kirjoitettuani nimeni
heidän vieraskirjaansa, autoon ja Alvarado
Burro maksoi puoliväkisin kyydin
asunnolleni.
— Otahan taas yhteyttä, Alpertti!
hän huudahti auton lähtiessä liikkeelle.
kauden on täytynyt tapahtua Teidän ollessanne
huvilalla.
— Olette päätellyt aivan oikein. Minä
todellakin olin huvilalla varkauden
tapahtuessa.
—Mutta silloinhan te tiedätte varkaat.
Seuraavana aamuna, tuskin saatuani — Tiedän, vastasin ja huulillani kä-päällystakkini
ja hattuni virkahuoneeni väisi surumielinen hymy. <He ovat sen-naulakkoon,
minut kutsuttiin Pään pu- . nores Alvarado ja Enrico Burro.
heille.
— Komisario Alpertti, voitteko ymmärtää
tätä? Pää ojensi minulle ra-porttikaavakkeen,
jossa oli seuraavanlainen
ilmoitus:
'Tänä aamuna kello 6,15 ilmoitti huvilavahti
Andersson, että tehtailija El-
— Alvarado ja Enrico Burro! Juuri
heidän luokseenhän Teidät kutsuttiin
eilen illalla! Kuulkaahan, Alpertti, tämä
alkaa mennä jo yli minun ymmärrykseni.
Jos siis aloitamme alusta, niin
Te . . .
— . . . olette Burro-veljesten rikos-kolan
huvilaan oli tunkeuduttu ja anas- toveri ja suojelija, aloitte sanoa, minä
paus kuin lupaus.
Tervehdittyäni astuin sisälle.
Jos huvila olikin jo ulkopuolelta
upea, oli se sisältä kaksinverroin sitä.
Uhkeita huonekaluja, kuuluisien taiteilijoiden
alkuperäismaalauksia, kalliita
tasanainnf^; -1, TT"'"^T":"' — keramiikkipienoisveistoksia. Ja isän-r
o o 4 V T' ^''"^ ""'^ nät itse! Sennores Burrot olivat todel-
^hermostollisia häuiöitä, jotka- j.^.^ „,aailmanmiehiä. Se ilta muodos-yoi^-
ft-saada aikaan ruuiRiillisia taute- tui kaikinpuolin hauskaksi ja viihtyi-
>;Tamä on mitä ilmeisintä. Hunsojen .
^moon on kuitenkin kiinnitetty vielä
^^^^^'^"^"omiota. Heidän pääravin-
^^^-inuodostavat kuorineen jauhettu
i ^^^^a ia vehnä) sekä hedelmät.
jjjg^^^^/äitettäisikään ,että heidän
t-^iv ^^^"'^ pakkopaasto välttämättä
I I*'''!-''^^"^ edullista, se ei myöskään
, vaikuttavan kielteisesti.
TsieT^^^^^^ hunsatxdlalKeskirAasian.
^'sndisipjg ennen Waerlandia.
kiRJAMIES-saksi.
Xäytettyään minulle huvilan
kahdeksan huonetta veljekset istuttivat
minut mukavaan nojatuoliin ja tekivät
minulle seuraa sitä jennen varattuaan
viereemme pöydälle virvokkeita. Pian
oli vilkas keskustelu käynnissä,-eikä kukaan,
joka olisi sillä hetkellä nähn>'t
meidät"; olisi voinut aavistaa, että vain
parisen vuotta sitten me olimme samalla
tavoin istuneet kolmisin, joka istuminen
oli lopulta päättyn>rt siihen, et-tä
minun oli marssitettava veljekset katettu
huvilan irtain omaisuus melkein
kokonaisuudessaan. Jäljelle oli jätetty
vain vähemmän arvokkaat huonekalut,-
muutamia kirjoja , joiden joukossa tavattiin
mm. vieraskirja . . . "
— Aivan tavallipen huvilavarkaus
minun käsittääkseni, vastasin luettuani
raportin.
— Tavallinen huvilavarkaus, sanoitte.
Entä mitä sanotte tästä?
Pää ojensi minulle puukantisen kirjan,
jonka tunsin tavalliseksi vieraskirjaksi.
— Se on tehtailija Elkolan vieraskirja.
Pää jatkoi. Katsokaahan, .mitä siellä
lukee, ja hän osoitti avattua sivua.
— Se on tarpeetonta, minä vastasin
tuskin vilkaistuani kirjoitusta. Muistan
sen %'ielä ulkoa: Kiittäen hauskasta illasta
23. II. 48. Alpertti.
— Ja muistatteko, kuinka mones äi-vä
on tänään?
— Marraskuun 23:s.
— Juuri niin, komisario, marraskuun-
23:s. 'Saarnani tiedon*^mukäan "huvila-lopetin
esimieheni kesken jääneen lauseen.
•
— Tässä ei ole pienintäkääri aihetta
leikinlaskuun! Pää tuhahti. Tiesittekö,
että Elkolalla oli huvila Burrojen
huvilan vieressä?
— En, sitä en tiennyt. Tiesin vain,
että Burroilla oli huvila. Ennen lähtöäni
tarkistin asian. Huvilan tarkempi
osoite jäi väin — ikävä kyllä — tarkistamatta.
Menin näin ollen pahaa aavistamatta
juuri sille huvilalle, johon
Alvardo Burro oli minua neuvonut tulemaan.
— Siis sensijaan, että Burrot olisivat
ottaneet Teidät vastaan omalla huvilallaan,
he tekivätkin sen Elkolan huvilalla.
Kuinka .se voi olla mahdollista?
— \'arsin hyvin. Tehtailija Elkola
— kuten hetki sitten sain tietää — on
tällä haavaa Englannissa rouvineen.
Burrot tiesivät tämän ja heillä oli hyvä
tilaisuus järjestää kepponen,
— Siis tarkoitatte, komisario . . .
• —. /Tarkoitan ' ykäiiikertaisesti sitä,
vahti Andersson,, joka on .tehnyt ilmoi-^ «ttä heidän yieraskutsunsa oli lopulta-kin
pirullisesti suunniteltu arisä. Olles-mm
7
tv
\1
i i
i ( ,
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 17, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-10-17 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki531017 |
Description
| Title | 1953-10-17-03 |
| OCR text |
'"«tavat James
joka on
riibetissä
^eikkailutarinat KM
^kmat salaperäisesi
Ja.jossakin Gobii er
luissa.
^similta ja mtäikuvife
lkm löydetty-todellhg
'suus on kaikkia^
i ja kieli selvittämlttj
den viimeisen
tiin p>'rkivät olivat jo
t-arrella asustavan ia
Itä ja siistimmältä iii^
i olivat kreikkalaisitta^
ainen lääkäri; tri
virallisesti tarkasuunas
korkeudessa vuoräla^^
idessa hänellä ei öllutj
täydellisesti vapaiksi]
ettyneenä hän Jahti p
uaan suhtautuneensa ^,
terveyden kannaltani
ien hunsojen miltei 1
Jrättänyt yhä enemniäiji
isimaalaisten huftmip te
e nähdään .tulevaisuöM
;uma-alue olisi ilmeiiii^
apääsyinen, sillä paibii
vat myös sielultaan jaJ
1 kirjoittaa.siitä:,, ,'
siä, vilpittönuä, älji
huumorintajua ja iuv,^
i työskennellä heidän y
yvyydellä ja kärsiM
luisia ja työssä oima
stavar lapsia Bemmoil
vanhuksia ^kohtaan.'''j
jnä eurooppalaisena Di
2tti heidän Äuu(iäs|
julkaisi alustavana fiil
he Burushaski Laligii
iastossakin tarjolla 'M
nsojen kielen airvoitui
1 mielestään se on "n
päseemiläihen, epäturia
uuta kieltä muistiitto
it islaminuskon. Usi
heidän elämässähän.ji
tuneilla ja .iliiieisestij
sosiaalisilla perinfä
arissa sadassa pikkiil
lan on kuningas (t
remin pitboö..
isena vitsauksena—t
•Hunsa-virran jy
iilä luodut pengeq
iiosittain ja kasvat
ooseja, mutta kuitöi
ista ama. ennen ¥U»
syystä.'
linaan kallioon ha^'
uovat vettä viljelff
luolraiatta 'kansa
arattava ihmisrayji
, rinteitä kapuavat'
ytävät. Ei siis.ofe'
i lypsä enempää '
pitämiseen ei riitä'
fu laastia kä}^ti
kesäpäivinä. Taht
n, niissä ei kuitenfc
, polttopuma ovat j
- kansa on onne
itoin niin ainakin i
koskee ihmisen
Kun nuorukaisrtj
etaan, heille suo
tutustumiseen,
sena van de
majoittuu poja^'
»teä Intiaan
aeen kotiin —
kutt ystävänsä
ovat tuoneet
suorastaan huvittavaa, kuinka ihmiset
saattavat - joskus hermostua
[ivan jonninjoutavasta, kuvitella kai-
Jaisia mahdottomia asioita ja uskoa
«takin vain pelkkää pahaa. 'No, jos
äaistä esiintyisi vain herkkähermois-ihmisten
keskuudessa, sen ehkä vie-jotenkuten
ymmärtäisi, mutta kun
^tä tapaa jopa kovaksikeitettyjen ri-feospoliisimiestenkin
piirissä, se on hu-ittavaa.
..^ninkuin nyt tämäkin juttu:
Velfekset Alvarado ja Enricojl^Urro,
lotka minä parisen vuotta^sitten pidätin
la toLTiitin -istumaan", olivat päässeet
än^gäiJtuksensa kärsittyään jälleen va-
Lgjle jalalle. Muutamia päiviä vankilasta
pääsynsä jälkeen Alvarado Bur-
^0 soitti minulle virkahuoneeseeni ja il-iiöitti
olevansa samoinkuin veljensäkin
torasti pahoillaan siitä, mitä oli aikai-isemirJn
välillämme tapahtunut, ja toi-etten
minä kantaisi enää kaunaa
lieitä kohtaan. Hän kertoi, että .vanki-liassa
ollessaan he olivat kummatkin
hmmärtäneet olleensa pahasti väärässä
ija päättäneet vakaasti kulkea tästä läh-.
[tien kunniallisilla teillä ja ansaita ela-
Ituksensa rehellisellä työllä. Minä'tie-ttysti
vastasin olevani kovasti iloinen
Ikuulemastani sekä ettei minulla miten-liään
voinut olla mitään aihetta kantaa
Ikaunsa. .
— Mutta, komisario, kuten ymroär-
Autan mielelläni teitä, jos se vain on jo-tenHin
mahdollista.
— Niin, ajattelimme, veljeni ja minä,
että jos Te, komisario Alpertti, jonka
maine tunnetaan koko maassa, tulisitte
ten^ehdyskäynnille meidän luoksemme,
niin ehkä ihmiset paremmin uskoisivat
kääntymykseemme ja luottaisivat
meihin ja antaisivat meille tilaisuuden
aloittaa uuden eläihän. Jokaisenhan
täytyisi ymmärtää, että ihmiset,
joiden luona Te vietätte illan, eivät enää
voi olla roistoja tai muuten epäluotettavia
ihmisiä. Tätä minä rohkenin pyytää,
vaikka ymmärränkin, kuinka vaikeaa
se on Teille.
— Se ei ole mitenkään vaikeata. Tulen
peräti mielelläni, milloin teille vaiu
sopii.
Niinpä me, Alvarado Burro ja minä,
sovimmekin ennen puhelinkeskustelumme
päättymistä, että pistäytjasin heidän
luokseen tervehdyskäynnille seuraavana
iltana kaupungin liepeillä olevalle
huvilalle, jonka Enrico Burro oli
ostanut yiitisen vuotta sitten.
Kun minä sitten kerroin tämän puhelinkeskustelun
virkatovereilleni, he
suorastaa äimistyivät kuullessaan minun
luvanneen mennä. Itse rikososaston
'Pääkin pudisteli päätään ja väitti
minua vähän tärähtäneeksi.
•— Komisario Alpertti, hän sanoi mi^
nulle virkahuoneessaan, kai Teidän pitäisi
jo sen verran käsittää, etteivät
Yksi Canadan Yleisradion suosittdmpia ohjelmia on "Mr, Shoiv-business",
mikä kuullaan kerrjan viikossa. Ohjelma perusttm tunnetun
radioveteraanin Jack Arthurin omakohtaisiin kokemuksiin.
Mr. Arthur on järjestänyt useana vuonna erikoisen ohjelman Canadan
Kansallisessa Näyttelyssä. Kuvassa hän juttelee tanssijatar
Janet Macraen kanssa, joka myöskin osallistui edellämainitun
näyttelyn radio-ohjelmaan.
rätte, Alvarado Burro jatkoi.puheli Burrojen kaltaiset miehet koskaan tule
teskustelua. meidän maineemme ei kuitenkaan
ole tällä hetkellä paifas mah-
[dollinen, ja Te käsitätte,.että ihmisten
[on vaikea luottaa meihin, ainakin aluk-i
sl. Siksi rohkeninkin soittaa Teillie,
lopullisesti pysytteleniään oikealla tiellä.
Olkaa varma siitä, etteivät he ole
suinkaan unohtaneet sitä, että juuri
Teitä he saavat kiittää joutumisestaan
kalterien taakse. Koko tuo kertomanne
det ylhäällä lähimmälle poliisilaitokselle
ja sieltä edelleen vankiteitse pääkaupunkiin.
Pikkutunneille päästyä olimme jälleen
mitä parhaimpia tovereita ja nal-jailinune
toisillemme leikillisessä äänensävyssä.
Molemmat veljekset ylistivät
ampumataitoani, joka oli tullut ilmi
kaksi vuotta sitten täräyttäessäni tähtäämättä
revolverin Enricon kädestä
lattialle.
— Alpertti, minä en totisesti haluaisi
komi^rio, ja toivoa Teiltä pientä suo- puhelinkeskustelu on pelkkä ansa, jonka
I slonoioitusta, ellei pyyntöni
— Kertokaa pois vain, sennor Burro.
naan paitsi rahaa, jota on yhtä niukalti
kuin vettä, suolaa ja ravintorasvoja,
imyös välttämättömiksi osoittautuneita
rauta- ja terästyökaluja sekä perunan.
Perinteistä johtuen ei juuri muuta tuoteta
maahan. Nautintoaineitakaan ei
tunneta. Viinirypäleistä tosin tehdään
J viiniä, mutta se joko epäonnistuu tai onnistuu,
miten sattuu, eikä siitä välitetä.
_^^^isinä aikoina poltettiin makeista
)uun marjoista väkevää viinaa
(araq), mutta sitten sen juojat järjestivät
orgioita, joissa miehet tanssivat
Daisten kanssa. Se herätti pahennusta,
ja htinsojen kuningas kielsi sekä viinan
€ttä miesten ja naisten tanssin. Nykyisin
miehet tanssivat keskenään tietyissä
jMissä;'Ja näitä tansseja, joiden iäksi
oletetaan 600—700 vuotta, säestävät-
Jnusikähtteinä erään mustalaisperäisen
ieimon jäsenet, joiden ei nullään muulla
^alla sallita sekaantua hunsä-känsaan.
^ r^^^^-P" hunsojen maallisen onnenti-jan^
äisuu5? Koskarenirrie i r f u ^ s i ä n^ •
^untijoihim tyydymme toteamaan- eräi-
^ tosiasioita, jotka yhdessä — asuin-pate
eristyneisyyden lisäksi — ovat
'^aaeet sen aikaan.
i-T^onnonmukainen, joskin biologis-
[ sosiaalisesti ohjattu seksuaalinen ela-joka
lisäksi on työntäyteinen, luo
lasaBainnfc;^ TT . . ,
enää olla sen miehen housuissa, jota sinä
lähdet ajamaan takaa, Alvarado Burro
sanoi.
— Enkä minä se poliisimies, joka
joutuu takaa ajamaan, minä vastasin
avulla he haluavat saada Teidät käsiinsä.
Onhan, heillä kostettavanaan Pispalan
juttu. / ^
— Ansako? minä vastasin hymyillen.
Sallinette minun huomauttaa, ettemme
nyt ole Meksikossa, vaan Suomessa ja
kaiken lisäksi Helsingissä. Olisi suorastaan
halpamaista puoleltani, ellen
ottaisi vastaan minulleytohteliaasti esitettyä,
kutsua.
—- Mutta järjestäkää kuitenkin itsellenne
pari miestä, jotka vaaran uhatessa
voivat tulla avuksenne.
Pari miestäkö? Mutta kysymyksessähän
ön pelkkä vieraskäynti! Mitä minä
saattojoukolla teen? Miehet minä
tarvitsen sotaisempiin tehtäviin.
Seuraavana iltana tasan kello 8 seisoin
Alvarado Burrolle antamani lupauksen
mukaisesti heidän lähellä Helsinkiä
sijaitsevara talvihuvilansa ulko-ovella.
Alvarado Burro aukaisi oven.
—Kas, komisario Alpertti! Tervetuloa!
Minä ja veljeni hiukan pelkäsimme,
ettette tulisikaan.
Mikäpä minua olisi estänyt? Lu-tailija
Elkolan huvilan pääovi oli sepposen
selällään ja eteisessä paloi tuli.
Kun hän otti asiasta lähemmin selkoa,
hän havaitsi huvilan tyhjennetyksi.
Olemme saaneet käsille myös autonkuljettajan,
joka väittää kyydinneensä
Teidät huvilalta kello puoli kolme viime
yönä. Pitääkö tämä paikkansa?
— Täysin.
— Jos siis varkaus on tapahtunut
Teidän lähtönne jälkeien, on §en täytynyt
tapahtua vajaan puolen tunnin kuluessa.
Mitä arvelette siitä?
— Että se on täysin mahdotonta.
\*arkaat ovat tarvinneet enemmän aikaa.
—- Sitä mieltä minäkin olen. Alutta
hiukan surumielisesti hymyillen itsehän sanoitte juuri äsken, että au-
Kello puoli kolme yöllä Enrico Burro tonkuljettajan ilnioitus kj-j^ditsemises-soitti
minulle taxin kaupungista. Mo- tänne huvilalta kello puoli kolmen ai-lemniat
veljekset saattoivat minut, mi- kaan pitää paikkansa. Silloinhan var-nun
sitä ennen kirjoitettuani nimeni
heidän vieraskirjaansa, autoon ja Alvarado
Burro maksoi puoliväkisin kyydin
asunnolleni.
— Otahan taas yhteyttä, Alpertti!
hän huudahti auton lähtiessä liikkeelle.
kauden on täytynyt tapahtua Teidän ollessanne
huvilalla.
— Olette päätellyt aivan oikein. Minä
todellakin olin huvilalla varkauden
tapahtuessa.
—Mutta silloinhan te tiedätte varkaat.
Seuraavana aamuna, tuskin saatuani — Tiedän, vastasin ja huulillani kä-päällystakkini
ja hattuni virkahuoneeni väisi surumielinen hymy. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-10-17-03
