1949-10-01-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
f'
K i r j . Kathaiine^Brui^^
•vJUORI Lefty Falmer-oli rakastunut
- kauniiseen hurmui;iin, nimeltään
Tanie ia toisinaan hän'ihan vakavissaan
niietti.~että miksi n i i n oli käynyt. Olipa
aikoja, jolloin Lefty ajatteli, että hänen
sietäisi mennä tutkituttamaan
päänsä. Tällaiset ajatukset saivat hänessä
vallan silloin kuin ei Janie ollut
hänen luonaan, kuö Janien ihana olemus
ei ollut hänen näkyvissään ja erikoisesti
sellaisina hetkinä^ jolloin Janie
meni ulos jonkin toisen pojaai kanssa.^
Kuten tänäkin iltana, esimerkiksi.
Janie oli mennyt illalliselle jonkun tuntemattoman
kilpakosijan katissa — hän
ei koskaan sanonut ? Leftyllej kenen
kanssa hän kulloinkin meni — j a nuori
mr. Palmer oli jo kävellyt edestakaisin
pienessä huoneistossaan ainakin tunnin.
Xopulta hän istui - kirjoituskoneensa
ääreen, valmistaakseen listan, missä
ovat lueteltuina kaikkf ne syyty miksi
hänen todella pitäisi tai'kastuttaapää-värkkinsä
Janiesta puheenollen.
Ollessaan juuri syventjmeenä listaansa,
soi puhelin. Siellä, oK Janie ja hän
soitti alakerrasta. 'KelldoU silloin 9.30
illalla. Janien kirpeä ääni sirkutti puhelimessa:
- ; -
"Minä jätia kavaljeerini, etkö ole
iloinen? Ajattelin poiketa tapaamaan
sinua, mutta päätin varoittaa sinua ensin.
Annan sinulle kaksi minuuttia
aikaa päästää luonasi oleva vaaleaveri-nen
nainen pois -—jos sellainen on luonasi.
Sitten, ole valmiina tai et,minä
tulen."
"Tule heti", sanoi Lefty ja lisäsi:
"Vaaleaverinen juoksee alas palorappu-sia
parhaillaan niin nopeasti kuin suin-
-kin voi."'-":' . ^
"Kuka?" kysyi Janie.
Näin tapahtui useih. Janie ei koskaan
muistanut mitä hän oli juuri puhunut.
-
Lefty odotti kuitenkin tyttöä iloissaan.
Hän 'vihelteli, mutta huomasi
samassa, että vaarallinenllsta :on poistettava
koneesta j a kone nostettava*
pois pöydältä. , ^
Janie saapui loistavana kuten aina.
illmeni, «ttä;nyt> niin kuin usein ennen-,
kin, kävi siten, ettbi luUiellä oUut rahaa
maksaa vuokra-autoa, joten ajuri
odotti kadulla. Xäsku oli $5.80.
'Viisi j a kahdeksankymmentä", pääsi
Leftylta. ''iKutilÄan;" mistS saakka
sinä tulet? Asbury Pariustako?"
" E i , vaan 59. kadulta. iLoppu on
tippiä ja vedonmaksuj sillä hävisin hä-oelle
vedon. Minä löin S dollaria vetoa
hänen kanssaan, että tämä katu on
itäänpäin ja hän sanoi sen olevan läur
teenpäin. Hän o l i oikeassapa voitti vedon.
Ei ole kohteliasta antaa hänen
odottaa liian kauan ansaitsemaansa rataa,
eikö totta, Lfefty. Mene siis alas
ja maksa hänelleJ!! ^ - v . '
Kun Lefty lähti mutisten alas, huusi
Janie vielä hänen peränsä:
"Onko sululla yhtään kylmiä virvokkeita?
Ellei ole, niin viitsi&Ö mennä
kulm^auppaan • j a 'tuoda muutamia
pulloja virvokkeita, siliä minulla on
Hirmuinen jano."
Kun i ^ f t y .vimiein palasi asialta^^^^^^
Janie vääntänyt i^dioii auki. Gramofo-nilevyt
oli vedetty koteloistaan ja ne
olivat hujan hajair lattialla, Janien istuessa
kekeUä. 3 E n o l i Leftyn luona
tobta tuntia, soitel^iit lukuisia itevyjä
ia juoden useitä.T)uBc»Uisia "poppia"*
Välillä häntuli katkean nä&atseksi ja
hän reittaa L e f t j p jiäkaaph», Lefty
nimittäin piti joskus vähän ruokatavaraa
kotona, ja «iralmisti toisinaan aamiai-
Mitä sinä tahtoisit tästä farmis-
Nämä henkUöfy mr. ja mrs. Kenneth Pearce^ Akronistai Ohiosta, pelastuivat N^oronicin palosta.
Mrs. Pearce todisti, ettei kukaan ilmoittanut heil le heidän hyttiinsä, että laivaila oli tulipalo ja että
mr. Pearce hälytti paikalle Toronton kaupungin palokunnan. Yllämairättu pariskunta todisti kuolemansyiden
tutkimuksessa.
sen ennen työhön.menoaan. Janie löysi
jääkaapista kaksi munaa, kolme v i i paletta
pekonia ja tilkan maitoa.
Seuraavana aamuna Lefty saisi syödä
aamiaisensa ravintolassa. Mutta
niin oli käynyt monasti ennenkin.
Janien siinä häärätessä ruoanlaiton
kanssa, koetti Lefty .toisinaan suudella
häntä. Tavallisesti ei Janie vastustellut,
mutta tänä iltana hän ei näyttänyt
olevan ollenkaan sillä tuulella. Hän
vain sanoi yksinkertaisesti:
"Lefty, älä ole typerä. Sinä f y p i s t CT
let minun uuden leninkini."
Hän ei kertoÄUt, kenen kanssa hän oli
ollut illallisella, eikä sitä, niiksi hän oli
rähten3rt kesken pois. Kerran hän sanoi,
ettei hänen olisi pitänyt tehdä sita
pojalle, joka ajatteli hänestä niin hyvää.
"Hän todellaJhailee minua", sanoi
hän veikeästi.
Janie lähti kotiin kello 11. Lefty vei
hänet vuokra-autolla ja käveli takaisin
kotiin. Hän koetti aprikoida, mikä
Janieta oikein vaivasi, miksi hän ei suudellut
häntä ja miksi hän halusi korostaa
erikoisesti sitä, että hänen tämän
iltainen illallistoverinsa ihaili häntä,
mitä tämä luonnollisesti t ^ , olipa mies
kuka tahansa.
"'Mutta luulisi, että minä en sitä tekisi,
sillä sellaisella äänellä hän sen sanoi
», ajatteU Lefty. Yhtäkkiä hän
muisti listan, mikä ei ollut suinkaan
mairitteleva Janielle. Oi taivas, oliko
. hän nähnyt sen! Lefty oli kyllä p i i lottanut
sen, mutta hänen oli turha
yrittää vakuuttaa itselleen^ ettei. Jame
nuuskisi hänen kirjoituspöytäänsä, sillä
sen häfi aina teki. Lisäksi, hänellä oli
tarpeeksi aikaa, kun Lefty oli maksamassa
hänen vetoaan ja hakemassa virvokkeita.
Leftyn ensin ajattelema hiljainen kävely
kotiin mui}ttuikin melkein juoksuksi.
I^tyaän perille hengästyneenä
- k i r a h t i hän heti kirfoituspoytänsä hxo,
avasi laatikon jakatsoi listaa. Siinä se
oli, aivan samassa paikassa, niihin ban
.-oli sen jättänyt. Mutta m£ta Smiettal
Xista näytti muutamia r i v ^ .pitemmältä
kuin mitä hän oli i ^ kirjoittanut.
Hän oli luullut, ettei'Janie osaa
klxjmttaa iconeella, mutta nayttiiMl: hän
osaavan. ^
«Sinä kurja mies", oli J a n i e ^ j o t t t a -
nut. "Minä vihaan smua. ^ Mitä sanot,.
sr
TT^ U N Francis Capstan saapui takai-sinSalmon-
joelta, oli hänen vanhassa
tupakkakukkarossaan vain muutamia
kultakimpaleita. Se merkitsi
sangen vähän vanhalle kullanetsijälle,
joka oli suurin toivein lähtenyt matkalleen,
mutta Capstan lohdutti itseään
sillä, että' paitsi kultapaloja kukkarossaan,
Ii^nellä oli aivoissaan paljon viisaita
ajatuksia;. Ja muuan näistä v i i saista
ajati^ista alkoi oikein kukoistaa,
kun hän matkallaan poikkesi Mac
Nabbin, skotlantilaisen farmarin luokse.
Joka asui noin peninkulman päässä
•Greenin . pikkukaupungista. Mac
Näbbilla oli komeita ka^unoita ja
pian oli joulukin käsissä^ Oli siis aika
m^dä joulupaisteja. Capstan suunnitteli
asiansa vahniiksi; mutta koetti olla
välinpitämättömän näköinen. •
.jos minä valmistan listan sinun heikkouksistasi?"
"'
Uudella rivillä luki:
"Mi2& teenkm seii. Katso paperin
toiselle puolelle."^
Lefty käänsi äkkiä paperia. Aivati
oikein. Siellä oli kirjoitusta, ei tosur
koneella kirjoitettuna^ vaari lyijykynällä,
yksi sana, joka täytti koko'paperin.
Sana o l i : "MINÄ!"
"Siis minun heikkouteni .on Janie",
ajatteli Lefty. Aivan oikem. Janie oli
niin oikeassa, että Lefty soitti heti tytölle.
Kun tyttö vastasi, sanoi Lefty:
"Sinä voitit^ Janie. Annatko minulle
anteeksi?"
" E n " , vastasi Janie iloisesti;
'>No, eHet 2nna, niin minä asetan tämän
jutun toisin i»in. Tuletko vaimokseni?
Jos ttilet, niin-koska?"
"I^ahahanTOhan*!,.Sjanoi Janie. " M i -
na olen viime aikoinä-ajateUut^tsekser
ni samaa asiaa ja: 4denTtuttmannut,et^
lokakuussa. Nythän on syyskuu,/eikff
totta?".
Todellaiun, nyt oli say^kun, Janie ei
.juuri:>p^uuui tiepnyt, mil^äjkuukaii^
kuUoinlkin olL -Mutta Lefty tiesi. Hän
sanm.iloisesti:
f^^tmrenmoistal - Sopii- mainiosti m i nulle.
Siis lokakuussa.
tasi?
— Tuota — tuota, Ma(i Nabb'sanoi
j a raapi päätään.Kymmenellätuhan-nella
saat koko roskan!
— Kuulehan nyt, mitä ehdotan. Sinä
annat minulle viisituhatta dollaria, jos
ajan asiat siihen kaareen, että saat f aromistasi
ennen uutta vuottk kaksikymmentätuhatta
dollaria: Onko selvä?
Viisituhatta on minun osuuteni myyntipalkkiona^
Mac Nabb syventyi asiaa miettimään
Ja kyn^ korvallistaan. Lopiiksi hän
-aaurahti, nousi j a haki mustetta, paperia
ja kynän, Capstan kirjoitti sopimuskirjan,
jonka molemmat, sitten, alle-
. kirjoittivat: "
— Asia on siis selvä, Capstan sanoi.
— Selvä; mutta mihu^vaulf haluttai-
« tietää, mitenkä aiot saada tästä ry-tiskästä
kaksikymmen^tuiiatta.
Sen paremmin selvittämättä aikomus^
taan Capstan tyhjensi tupakkakukka-ronsa
pöydälle.
— Tässä on sopivaa rupkaa kalkku-*
.hoillest Sinähän myyt lintusi joka tapauksessa
ennen joulua. Njrt syötät
, jokaiselle linnulle, jonka aiot myydä,
pari kultakimpaletta. Kun Greenin
"rouvat sitten perkaavat lintunsa j a havaitsevat,
että niiden vatsassa on k u l taa,
syntyy siitä kova melu kaupungis-sai
Ja pian kiertää huhu, että sinun
maasi on kultapitoista, että linnutkin
noukkivat kultapaloja laitumeltaan.
psitätkö?
— Sinun pääsi ei taidakaan olla paperista!
Mac Nabb myönsi. — Joskus
Piart se^-alkaa,sanoi,toroentekijai id-rmitmn
- liekin , levityskantpanja, 3Q0
VUTTA TJLAAIÄA UEKILLEt
LAUANTAINA, LOKAKUUN 1 FXIVXNX, 1949 SIVU 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-10-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki491001 |
Description
| Title | 1949-10-01-07 |
| OCR text | f' K i r j . Kathaiine^Brui^^ •vJUORI Lefty Falmer-oli rakastunut - kauniiseen hurmui;iin, nimeltään Tanie ia toisinaan hän'ihan vakavissaan niietti.~että miksi n i i n oli käynyt. Olipa aikoja, jolloin Lefty ajatteli, että hänen sietäisi mennä tutkituttamaan päänsä. Tällaiset ajatukset saivat hänessä vallan silloin kuin ei Janie ollut hänen luonaan, kuö Janien ihana olemus ei ollut hänen näkyvissään ja erikoisesti sellaisina hetkinä^ jolloin Janie meni ulos jonkin toisen pojaai kanssa.^ Kuten tänäkin iltana, esimerkiksi. Janie oli mennyt illalliselle jonkun tuntemattoman kilpakosijan katissa — hän ei koskaan sanonut ? Leftyllej kenen kanssa hän kulloinkin meni — j a nuori mr. Palmer oli jo kävellyt edestakaisin pienessä huoneistossaan ainakin tunnin. Xopulta hän istui - kirjoituskoneensa ääreen, valmistaakseen listan, missä ovat lueteltuina kaikkf ne syyty miksi hänen todella pitäisi tai'kastuttaapää-värkkinsä Janiesta puheenollen. Ollessaan juuri syventjmeenä listaansa, soi puhelin. Siellä, oK Janie ja hän soitti alakerrasta. 'KelldoU silloin 9.30 illalla. Janien kirpeä ääni sirkutti puhelimessa: - ; - "Minä jätia kavaljeerini, etkö ole iloinen? Ajattelin poiketa tapaamaan sinua, mutta päätin varoittaa sinua ensin. Annan sinulle kaksi minuuttia aikaa päästää luonasi oleva vaaleaveri-nen nainen pois -—jos sellainen on luonasi. Sitten, ole valmiina tai et,minä tulen." "Tule heti", sanoi Lefty ja lisäsi: "Vaaleaverinen juoksee alas palorappu-sia parhaillaan niin nopeasti kuin suin- -kin voi."'-":' . ^ "Kuka?" kysyi Janie. Näin tapahtui useih. Janie ei koskaan muistanut mitä hän oli juuri puhunut. - Lefty odotti kuitenkin tyttöä iloissaan. Hän 'vihelteli, mutta huomasi samassa, että vaarallinenllsta :on poistettava koneesta j a kone nostettava* pois pöydältä. , ^ Janie saapui loistavana kuten aina. illmeni, «ttä;nyt> niin kuin usein ennen-, kin, kävi siten, ettbi luUiellä oUut rahaa maksaa vuokra-autoa, joten ajuri odotti kadulla. Xäsku oli $5.80. 'Viisi j a kahdeksankymmentä", pääsi Leftylta. ''iKutilÄan;" mistS saakka sinä tulet? Asbury Pariustako?" " E i , vaan 59. kadulta. iLoppu on tippiä ja vedonmaksuj sillä hävisin hä-oelle vedon. Minä löin S dollaria vetoa hänen kanssaan, että tämä katu on itäänpäin ja hän sanoi sen olevan läur teenpäin. Hän o l i oikeassapa voitti vedon. Ei ole kohteliasta antaa hänen odottaa liian kauan ansaitsemaansa rataa, eikö totta, Lfefty. Mene siis alas ja maksa hänelleJ!! ^ - v . ' Kun Lefty lähti mutisten alas, huusi Janie vielä hänen peränsä: "Onko sululla yhtään kylmiä virvokkeita? Ellei ole, niin viitsi&Ö mennä kulm^auppaan • j a 'tuoda muutamia pulloja virvokkeita, siliä minulla on Hirmuinen jano." Kun i ^ f t y .vimiein palasi asialta^^^^^^ Janie vääntänyt i^dioii auki. Gramofo-nilevyt oli vedetty koteloistaan ja ne olivat hujan hajair lattialla, Janien istuessa kekeUä. 3 E n o l i Leftyn luona tobta tuntia, soitel^iit lukuisia itevyjä ia juoden useitä.T)uBc»Uisia "poppia"* Välillä häntuli katkean nä&atseksi ja hän reittaa L e f t j p jiäkaaph», Lefty nimittäin piti joskus vähän ruokatavaraa kotona, ja «iralmisti toisinaan aamiai- Mitä sinä tahtoisit tästä farmis- Nämä henkUöfy mr. ja mrs. Kenneth Pearce^ Akronistai Ohiosta, pelastuivat N^oronicin palosta. Mrs. Pearce todisti, ettei kukaan ilmoittanut heil le heidän hyttiinsä, että laivaila oli tulipalo ja että mr. Pearce hälytti paikalle Toronton kaupungin palokunnan. Yllämairättu pariskunta todisti kuolemansyiden tutkimuksessa. sen ennen työhön.menoaan. Janie löysi jääkaapista kaksi munaa, kolme v i i paletta pekonia ja tilkan maitoa. Seuraavana aamuna Lefty saisi syödä aamiaisensa ravintolassa. Mutta niin oli käynyt monasti ennenkin. Janien siinä häärätessä ruoanlaiton kanssa, koetti Lefty .toisinaan suudella häntä. Tavallisesti ei Janie vastustellut, mutta tänä iltana hän ei näyttänyt olevan ollenkaan sillä tuulella. Hän vain sanoi yksinkertaisesti: "Lefty, älä ole typerä. Sinä f y p i s t CT let minun uuden leninkini." Hän ei kertoÄUt, kenen kanssa hän oli ollut illallisella, eikä sitä, niiksi hän oli rähten3rt kesken pois. Kerran hän sanoi, ettei hänen olisi pitänyt tehdä sita pojalle, joka ajatteli hänestä niin hyvää. "Hän todellaJhailee minua", sanoi hän veikeästi. Janie lähti kotiin kello 11. Lefty vei hänet vuokra-autolla ja käveli takaisin kotiin. Hän koetti aprikoida, mikä Janieta oikein vaivasi, miksi hän ei suudellut häntä ja miksi hän halusi korostaa erikoisesti sitä, että hänen tämän iltainen illallistoverinsa ihaili häntä, mitä tämä luonnollisesti t ^ , olipa mies kuka tahansa. "'Mutta luulisi, että minä en sitä tekisi, sillä sellaisella äänellä hän sen sanoi », ajatteU Lefty. Yhtäkkiä hän muisti listan, mikä ei ollut suinkaan mairitteleva Janielle. Oi taivas, oliko . hän nähnyt sen! Lefty oli kyllä p i i lottanut sen, mutta hänen oli turha yrittää vakuuttaa itselleen^ ettei. Jame nuuskisi hänen kirjoituspöytäänsä, sillä sen häfi aina teki. Lisäksi, hänellä oli tarpeeksi aikaa, kun Lefty oli maksamassa hänen vetoaan ja hakemassa virvokkeita. Leftyn ensin ajattelema hiljainen kävely kotiin mui}ttuikin melkein juoksuksi. I^tyaän perille hengästyneenä - k i r a h t i hän heti kirfoituspoytänsä hxo, avasi laatikon jakatsoi listaa. Siinä se oli, aivan samassa paikassa, niihin ban .-oli sen jättänyt. Mutta m£ta Smiettal Xista näytti muutamia r i v ^ .pitemmältä kuin mitä hän oli i ^ kirjoittanut. Hän oli luullut, ettei'Janie osaa klxjmttaa iconeella, mutta nayttiiMl: hän osaavan. ^ «Sinä kurja mies", oli J a n i e ^ j o t t t a - nut. "Minä vihaan smua. ^ Mitä sanot,. sr TT^ U N Francis Capstan saapui takai-sinSalmon- joelta, oli hänen vanhassa tupakkakukkarossaan vain muutamia kultakimpaleita. Se merkitsi sangen vähän vanhalle kullanetsijälle, joka oli suurin toivein lähtenyt matkalleen, mutta Capstan lohdutti itseään sillä, että' paitsi kultapaloja kukkarossaan, Ii^nellä oli aivoissaan paljon viisaita ajatuksia;. Ja muuan näistä v i i saista ajati^ista alkoi oikein kukoistaa, kun hän matkallaan poikkesi Mac Nabbin, skotlantilaisen farmarin luokse. Joka asui noin peninkulman päässä •Greenin . pikkukaupungista. Mac Näbbilla oli komeita ka^unoita ja pian oli joulukin käsissä^ Oli siis aika m^dä joulupaisteja. Capstan suunnitteli asiansa vahniiksi; mutta koetti olla välinpitämättömän näköinen. • .jos minä valmistan listan sinun heikkouksistasi?" "' Uudella rivillä luki: "Mi2& teenkm seii. Katso paperin toiselle puolelle."^ Lefty käänsi äkkiä paperia. Aivati oikein. Siellä oli kirjoitusta, ei tosur koneella kirjoitettuna^ vaari lyijykynällä, yksi sana, joka täytti koko'paperin. Sana o l i : "MINÄ!" "Siis minun heikkouteni .on Janie", ajatteli Lefty. Aivan oikem. Janie oli niin oikeassa, että Lefty soitti heti tytölle. Kun tyttö vastasi, sanoi Lefty: "Sinä voitit^ Janie. Annatko minulle anteeksi?" " E n " , vastasi Janie iloisesti; '>No, eHet 2nna, niin minä asetan tämän jutun toisin i»in. Tuletko vaimokseni? Jos ttilet, niin-koska?" "I^ahahanTOhan*!,.Sjanoi Janie. " M i - na olen viime aikoinä-ajateUut^tsekser ni samaa asiaa ja: 4denTtuttmannut,et^ lokakuussa. Nythän on syyskuu,/eikff totta?". Todellaiun, nyt oli say^kun, Janie ei .juuri:>p^uuui tiepnyt, mil^äjkuukaii^ kuUoinlkin olL -Mutta Lefty tiesi. Hän sanm.iloisesti: f^^tmrenmoistal - Sopii- mainiosti m i nulle. Siis lokakuussa. tasi? — Tuota — tuota, Ma(i Nabb'sanoi j a raapi päätään.Kymmenellätuhan-nella saat koko roskan! — Kuulehan nyt, mitä ehdotan. Sinä annat minulle viisituhatta dollaria, jos ajan asiat siihen kaareen, että saat f aromistasi ennen uutta vuottk kaksikymmentätuhatta dollaria: Onko selvä? Viisituhatta on minun osuuteni myyntipalkkiona^ Mac Nabb syventyi asiaa miettimään Ja kyn^ korvallistaan. Lopiiksi hän -aaurahti, nousi j a haki mustetta, paperia ja kynän, Capstan kirjoitti sopimuskirjan, jonka molemmat, sitten, alle- . kirjoittivat: " — Asia on siis selvä, Capstan sanoi. — Selvä; mutta mihu^vaulf haluttai- « tietää, mitenkä aiot saada tästä ry-tiskästä kaksikymmen^tuiiatta. Sen paremmin selvittämättä aikomus^ taan Capstan tyhjensi tupakkakukka-ronsa pöydälle. — Tässä on sopivaa rupkaa kalkku-* .hoillest Sinähän myyt lintusi joka tapauksessa ennen joulua. Njrt syötät , jokaiselle linnulle, jonka aiot myydä, pari kultakimpaletta. Kun Greenin "rouvat sitten perkaavat lintunsa j a havaitsevat, että niiden vatsassa on k u l taa, syntyy siitä kova melu kaupungis-sai Ja pian kiertää huhu, että sinun maasi on kultapitoista, että linnutkin noukkivat kultapaloja laitumeltaan. psitätkö? — Sinun pääsi ei taidakaan olla paperista! Mac Nabb myönsi. — Joskus Piart se^-alkaa,sanoi,toroentekijai id-rmitmn - liekin , levityskantpanja, 3Q0 VUTTA TJLAAIÄA UEKILLEt LAUANTAINA, LOKAKUUN 1 FXIVXNX, 1949 SIVU 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-10-01-07
