Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 29, 1941

              LAUAXTAIXA. MARRASKUUN 29 PÄIVÄNÄ Sivu 3
T FTU U Rl
I idm Snakes
Kir}. ARVO UNDEXVALL
re
Stratjord — uponAvon'issa^ Eng­lannissa,
Imhtikuussa vuonna 1564,
syntyi poika, josta oli tuleva, ei ai­noastaan
Englannin, vaan koko maa­ilman
huomatuin kirjailija. Tämän
pojan nimi oli William Skakespeare.
lyiUiamim. isä oU ^arvossa pidetty
maanviljelijä ja kauppias. Äitinsä oli
Vihdistä, vanhaa sukua. Useamman
vuoden opiskeli poika Avonin latina-koulussa,
tnufta ollessaan tuossa vii­dentoista
korvissa, täytyt hänen lo­pettaa
koulunkäynti, kun isänsä jou­tui
taloudellisiin vaikeuksiin ja me­netti
kaiken omäisfiutensa. Seuraavat
kdme vuotta kuleksi tuleva kirjailija
•paikasta toiseen ja vihdoin, 18-vuo-tiaana
palasi-^"Mn kotiseudulleen ja
imni avioliittoon, itseMn^ahdeksan
'juotta vanhemman- paikkakuntalai­sen
tytön kanssa.
Oltuaan naimisissa vajaan kolme
•nuotta, oli pariskunnallajo kolme las­tu.
Tyttö, nimittäin oli raskaana jo
viisi kuukautta häitä vietettäessä ja
kakden vuoden kulutttisa'syntyi avio-parille'kaksoset.
EnnennUehen ikään
tidoaan oli WiUidmiHa siis jo suuri
perhe dätettävän^ä*ti: ,rmut,ta. taiUä
setf elättää? ylsältääfii^^^^^
saääa apua, sillä olihätijiänen isänsä, <
omaisuutensa - menettämisen Jälkeen,
Hse avun tarpeessa.. Mlatuksen. per­heelleen
koetti \yUUam i hankkia ta­valla
jos -toisellakin^ l^n m.rn. toimi
jonkun, aikaa kirtokoulunopettajana.
Ollessaan 22-vuqtias, nteni hän
Lontooseen ja päätti kokeilia hänelle
ilian. uutta alaa, näyttelemistä. Seu­raavat
kahdeksan Lontoossa olovuot-.
taan on-hämäryyden.peitossa:. Ei tie-detä.
varmuudella,. millä tavoin hän
Imnkki elatjtksensa noina vuosina.
Vasta vuonna 1^94 pääsemme jälleen
Imeri. jäljilleen. Nyt hän., esiintyy
myttelijänä. huomattavallakin osilla
ja onpa hän saavuttanut ninieä näy­telmäkirjailijanakin.
Sanalla sanoen,
ItänoU nyt tunnettu persoona tuossa
sälöisessä 100,WÖ asukkaan Lontoos­sa:
- , • . • - •-
Kirjallisissa piireissä usein
f aah: - plagiarismista — kirjallisesta
'varkaudesta — ja pidetään sitä yhtä
törkeänä rikoksena- kmnfnitä var-hutla
tahansa: KuitenkiUr lieköAVil-
Shakespearen läajassa miytelmä-
^irjaliisuudessa ainoatakaan näytel­mää,,
mihin hän ei olisi-— älkäämme
Moko varastanut —vaan.lainannut
aiheen. Hän lueskeli pidjon ja mikä
lukemansa historiallinen elä-täkeria,
romaani,, vanha, kauan ai-
«Ö: sitte näytelty näytelmä, eli kan-irdmäu
häntä miellytti, otti hän sii-i
aikeen näytelmäänsä. Hän kuiten-tn
Giita muokkasi laittaamansa ai-eennihi
mestarillisesti, että jokai-en
hänen näytelmänsä on kitin alku-
"-räinen luonnos. Ihmiselämän tun-ja
tulkitsijana oli Shakespeare-^
^^tcrl Hänelle ei .mikään näyttä-^
olevan vierasta. Häneen sadat, mi-
^J<iisimmat luoinansa. tyypit näy-
^fniinsä on ollut saavuttartraton i-
"|Re kencUckääntoiseU-e näytelmä-
'kUijallc. Shakespearen käyttämä
^kas ja mestarillinen'en^iattnin-
'iensä jo sinaän.nosti itänet pää-.
^^keammälle mti*t^i ennen hän­tä
eläneitä kirjailijoita.
Ensimmäinen näytelmä millä
Shakejspearc saavutti huomiota ja ni-meäkin,'
oli "Henrik . VI". Kappale
käsittää sarjan kuvaelmia kuningas
Henrik VI elämästä. Sen ajan teatte­riyleisö
vaati, että ennenkaikkea on
näytelmissä paljon toimintaa ja sitä
on hakespcare saanut yllämainittuun
näytelmäänsä melkein liikaakin.
Muuten ci Henrik VI ole mikään tii­viisti
kokoonpantu.mestariteos, vaan
on se paremminkin vaan hatarasti ko­koon
kyhätty oppilasnäyte.
Myöhemnmsä mestariteoksissaan
ottaa kirjailija käsiteltäväkseen jokai­sessa
jonkinlaisen elämän probleemin
ja jokaisessa yrityksessään onnistuu
hän mainiosti. "Macbethissa" kuvaa
hän mestarillisesti kunnianhimoa.
'-Qthcllossa" mustasukkaisuutta ja
'•Kuningas Learissa" kiittämättö-myyttä.
Seuraava Shakespearen kirjoittama
näytebtiä oli ''Richard II" ja oli se jo
paljon onnistuneempi kuin "Hemick
VI", mutta vieläkin suuremman ylei­sön
suosion saavutti hän huvinäyteU
millään, sellaisilla kuin "Turhaa lem­men
toUhu(f' ja"lSairahHuksiä'\
Ensimmäinen Shakespearen todclli-'
nen mestariluonnos oli rakkausdraa­ma
''Romeo ja Julia". Vieläkin on tuo
ihana rakkaustarina vertaansa vailla
koko maailman kirjallisuudessa, vaik­ka
juuri rakkaudesta jos tnistään on
kirjoitettu ja kirjoitettu. Vaikka Ro­meo
ja fidia yleisqsti tunnetaankin
rakkausdraamana, on se samalla ker­taa
myöskin yksi Shakespearen miel-täjärkyttävin
murhenäytelmä.
"Venetsian kauppias"-näytelmäs­sä
kuvataan mestarillisesti erilaisia
ihmisluonteita ja "Kesäyön utielma"
on erittäin kaunis satunäytelmä ja
muisttittaa se ennemmin ehkä laulu-runoelmaa
kuin draamaa.
"lVindsorin iloirct rouvat^ on puo­leensa
vetävä huvinäytelmä, samobi
ktfm "Miten - hiiluai^'", "Loppiais-
.tnrtto" ja "Paijou melua tyhjästä".
*'Miten haluatte" kokoonpanoltaan
muistuttaa hyvin pafjon "Kesäyön
unelmaa". Kunipuisessakin näytel­mässä
on- toimima vähemmässä ja
iunnelmapuoli etualalla.
Vuonna 1601 näki ensi päivänva­lon
Shakespearen murhenäytelmä
"Julius Ceasare" ja vähän myöhem­min
ilmestyi mestarin kynästä "Ham­let",
joka on Shakespearen kuuluisin
luomus. Takavuosina halusi jokainen
Amerikan suomalainen näyttelijätär
näytellä "Kirstin" osaa. Englannin­kielisillä
näyttämöillä haaveilee jokai­nen
mienäyttelijä "joskus" näyttele­vänsä
Hamletin osaa. Kerrotaanpa
itsensä Charles Chaplinin joitakin
vuosia sitten sanoneen, että ennen­kuin
hän elämästä lakkaa, näyttelee
hän vielä Hamlettia.
Hamletin jälkeen seurasi "Othello"
ja sen jälkeen "Macbeth", "Kuningas
Lear", "Antonius ja Clopatra" ja vii­meinen
hänen suurista murhenäytel­miltään
'^Coriolanus".
Kaiken kaikkiaan kirjoitti Shake­speare
36 näytelmää ja suuren mää­rän
runoja, etupäässä, sonett e ja.
Kun hän oli valmistanut murhe­näytelmänsä
"Coriolänus", sanoi hän
hyvästit teatterille ja Lontoolle ja
muutti asumaan Stratfordiin, missä
hän omisti talon. Vuonna 1616, ly­hyen
sairauden jälkeen, ummisti tä­mä
Englannin ja koko maailman huo­matuin
runoilija silmänsä ainiaaksi,
mutta hänen kirjoittamansa näytel­mät
elävät ja nyt, SOO vuotta hänen
j%kuolemansa jälkeen, ovat ne ^aivan
yhtä uusia ja pidettyjä, jokaisessa
maailman maassa, kuin ne olivat
Shakespearen eläessä. Tuskinpa ne
koskaan vanhenevat tai menettävät
mielenkiintoaan. Aivan äskettäin e-räs
maailmankuulu taidearvostelija
lausui Skakespearcsta puhuttaessa,
että "kaikista näytelmäkirjailijoista
uudenaikaisin on Shakespeare".
*
Shakespearen elämästä muuten tie­dämme
mitättömän vähän, tuskinpa
ollenkaan, ja on hän vaan paremmin­kin
niinkuin utukuva. Esim. ei ole
löytynyt ainoatakaan Jtänen kirjoitta­maansa
kirjettä, joka olisi voitu to­deta
alkuperäiseksi ja väärentämät­tömäksi
ja- ensimmäinen, muutamia
sivuja käsittävä elämäkertansa ilmes­tyi
vasta lähes sata vuotta hänen
kuolemansa jälkeen. Siksipä onkin
vuosi vuodelta yhä enemmän .ja-e-nemmän
saanut jalansijaa sellainen
otaksuma, että Hamletin, Kuningas
LcariUy Qthellon, Romeo ja Julian
y. m. noitten 36:n näytelmän
todellinen kirjoittaja ei ollutkaan
William Shakespeare, vaan hä­nen
aikalaisensa, kuuluisa nero, filo­sofi,
valtiomies ja kirjailija, Francis
Bacon. Bacon oli jostakin meille
tuntemattomasta syystä halunnut py­syä
salassa ja antanut Shakespearen
esiintyä näytelmiensä kirjoittajatm.
Monet viisaat pitävät ihan mahdat^
tomana, että mitään suurempaa kou-lnutusta
saanut näyttelijä kuten Sha­kespeare,
olisi voinut kirjoittaa niin
laajaperäisesti ja monista eri aiheis­ta.
Onpa jotkut tutkijat verranneet ^
Shakespearen kirjoittamia näytelmiä
ja Baconin kirjoituksia toisiinsa ja
ovat todenneet, että molemmissa on
paljon yhtäläisyyttä. Onpa kumpai­senkin
kirjoituksissa tavattu ihan sa­manlaisia
puheenparsia ja samalla ta­valla
kokoonpantuja lauseita. Eräs
Shakespeare-tutkija ntenee väittees­sään
niin pitkälle, että hän sanoo us­kovansa,
että ei Francis Bacon ai­noastaan
kirjoittanut kaikkia Sha­kespearen
näytelmiä, mutta on hän
kaikkien aikansa huomatuimpien
merkkiteosten kirjoittaja, jotka hän
laski julkisuuteen monella eri nimel­lä.
Ei ole hyvä totuttautua elämään
kaikenlaisten muistikeinojen ja muis­tilistojen
varassa. Nenäliina, johon
on sidottu solmu jonkin asian muis­tamisen
helpottamiseksi, saattaa joko
pudota taskusta tai unohtua ratkaise­valla
hetkellä. Tai saattaa unohtua
itse asia, joka oli solmun avulla muis­tettava.
V^arsinkin ovat keinotekoi­sen
monimutkaisia erilaiset kirjain-järjestelmät,
joiden avulla on koetet­tu
helpottaa historian vuosilukujen
muistamista. Hyvä muisti on sillä,
jonka ajatus liikkuu vapaasti ja no­peasti
ja tuo tarvittaessa esiin muis­tettavat
asiat.
Aluisti on herkimmillään nuoruus­vuosina.
Toiset kehittävät muis­tiaan
painamalla mieleensä, pitkiä ru­noja.
Toiset ovat opetelleet, ulkoa
VergiHuksen Eneidiä ja Horatiuksen
runoja alkukielellä. Muutamat tun­tevat
niin tarkoin Raamatun, että.o-saavat
täsmälleen sanoa, mistä kukin
raamatunlause on löydettävissä. Hel­singin
yliopiston lausunnanopettaja
maisteri Ilmari Räsänen esitti ai­koinaan
lausuntailloissaan ulkomuis­tistaan
Shakespearen näytelmän
''Macbeth". Esitys kesti kolme tun­tia.
Monella menneen ajan miehellä oli
erinomainen muisti. Filosofi Seneca
!>aattoi luetella 2,000 toisistaan riip­pumatonta
sanaa kuultuaan ne yh­den
ainoan kerran. Hänen ystävän^
sä Marcus Porcius Cato ei unohta­nut
sanaakaan pitämistään puheista.
Plinius kertoo, että Kyyros tunsi ni­meltä
jokaisen sotilaan armeijassaan.
Themistokles puhutteli nimeltä jo­kaista
Ateenan 20,000 asukasta. Suo­malaisuuden
isä Taneli Juslenius op­pi
kertomusten mukaan yhdessä päi­vässä
ulkoa erään jumaluusopin oppi­kirjan.
Elias Lönnrotilla oli myöskin
harvinaisen hyvä muisti. Seitsenvuo­tiaana
hän osasi jo ulkoa ison ja pie­nen
katkismuksen ja erään hengelli­sen
kirjan, jotka muodostivat Paik-karin
torpan kirjaston. Runolaulaja
Larin Paraske muisti ulkoa 32,676
runosäettä. Arhippa Perttunen lau­loi
Lönnrotille kolmatta päivää yhtä
mittaa runojaan.
Sanotaan, että Napolen muisti jo­kaisen
sotamiehen nimen, jonka kans­sa
kerrankin oli ollut tekemisissä.
Samoin hän muisti kaikki Euroopan
linnoitukset ja niissä olevien tykkien
lukumäärän ja kaikki Ranskassa ris­teilevät
tiet. Siksi on hänen muis­tiaan
verrattu hyvässä järjestyksessä
olevaan kaappiin, jossa jokaisella a-slallaon
oma laatikkonsa.
Italialaisella kardinaali Giuseppe
Mezzofantilla (1774—7i849> oli eri­koinen
kieltenmuistamistaito. Hän
tuli 22 v: n ikäisenä arabian kielen
professoriksi ja myöhem(n^lä iällä
hän käytti ja ymmärsi 60 kieltä; Sa­manlainen
ihmelapsi oli ,Johannes
Pico della Mirandola (1463—^94).
joka 18-vuotiaana osasi puhua 34
kieltä. Jo lapsena hän muisti ulkoa
mistä kirjasta tahansa monta sivua,
kun oli vain ensin kuullut sen luetta­van
kolmeen kertaan. Hän saattoi
muistaa tuhatkin nimeä luennosta,
jonka hän kerran oli kuullut pidettä­vän.
Edelleen hän 20 v:n ikäisenä
puolusti Roomassa julkisissa väitteli
lyissä 1,400 yäitöslausetta eri tieteit­ten
alalta. Merkillinen ihmelapsi oli
myös Kristian Heinecken, joka syn­tyi
Leipzigissä 1721. Vuoden van­hana
hän osasi ulkoa tärkeimmät
tapaukset Mooseksen kirjoista ja
kaksivuotiaana Vanhan ja Uuden
Testamentin. Kolmannella, vuodel­la
hän osasi vastata kaikkiin yleistä
historiaa ja maantiedettä koskeviin
kysymyksiin, oppi puhumaan latinaa .
ja ranskaa ja neljännellä ikäyuodella
teki selkoa ja keskusteli kaikesta, mi-