Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 19, 1942

              Sivu 2 LAUAXTAIXA, JOULUKUUX 19 PÄIV.ÄXÄ
yksinkertaisuuden kauneus
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street, West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at ihe Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter.
Tflausblnnat:
1 vk. »2.00
6 kk. 1,10
3 kk. J60
Yhdysvaltoihin;
X vjc. «•'••••• ^2*50
6 kk. 1.40
6uomeen Ja muualle ulkomaille:
1 vk. . $3.00
6 kk. 1JB5
Irtonumerot 5' senttiä-
' £iekk^ UmestjT i^lsAlsen^viikoi^^.^
Bstttina 12-sivul8eiiSi sisältäoi parästir.
kaunokirjallista^ luettavaa-kaikilta aloil­la.
Aslamlehille myönnetään• 20- pmsen^
«to palkkio.
Pyytäkää asiamlesvälineitä Jo tfti.
Qftän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto­ilmoitukset
$1,00 kerta. Avioliittoon!
menneille onnentoivotukset 40fe: palsta-luuma.
NimaimuuttoilmöitukSet 50c
tert» $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umoit* 'kset $1.00 kerta; $2:00^ kolme ker­taa;
IfuoZemanilmoitukset $2.0ff kerta,
50c lisär^ttksu kiitoslauseeltatal miilst»»
värsyltä. «alutaan tietää- ja osoiteil-moltukset
-iOc palstatuuma. —TUäpäis-ilmoittajle'^
on vaadittaessa lähetettävä
amoitusma^tsu etukäteen.-
Yleiset^ ilmoitushinnat 40C palstatuu^
ma. Ilmoitus. Joka jinlcaistaah neljän
kertaa samanlaisena 306 palstatnusätv
Alin ilmoitushinta- 40c palstatuuma.
kerta ilmoittaessa;
Erikoisista ilinoitushlnnoista- voi' tle<>
äustella t&män lehden konttorista.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100^102 Elin
Street, West, Sudbury, Ontario.
Toitnlttaja-A. Päiviä.
Toimitusneuvosto. J. Järvts; Raulia^
Mäki. Hilja Aho; E, SUksl; Estex-
Kaustinen. Alli Malm, Margit Laaks<V-Yrjö
Salvo ja Jalmar Saari,
Liekkiin aljotut kirjoitukset osol'
lettava:
LIEKKI
f-.O, Box-09' - - «udbury, Oni
Kirj. UXTO KARRI
Toimituksen kulmasta
Ei ole joulu nyt naukuin joskus
ennen; ci o/e ollitt vuosiin. Iloisessa
joulutervchdykscssämme jokin sä­rähtää,
jokin varjo häilähtää. Miksi?
Turha kyyryä. Jokainen me sen tie­dämme.
Vaikka kotoinen piirimme o-iisi
aivan ennallaan, valmiina iloi­seen
juhlaan, niin tuhansilla, ja mil­joonilla,
ci ole joulua ollenkaan. Ei
rauhaa, ci iloa, ikä edes mitä juhla­pöydälle
pannaan. Vain surua ja sur­keutta,
ja epämääreincn katse tule­vaisuuteen.
Onnellisia ne, joilla on
vielä säilynyt toivo, ja vielä onelli^
sempia ne, jotka ovat päättäneet
taistellen päästi toiveittensa pää­määriin
maksoi miiii maksoi.
.Mutta-— ftat$6kaai sota joulua f On-
Jtan meillä tilaisuus sHhen^ onhan
meillä^ vielä- mitä- pöytään pannaan.
Miitta- arvon- juhlallemme antaa tie-tosiiläy.
mitä me toivomme, eikä vain
toivomme, mutta tahdomme ja tais-icletnmc:
että jo ensi joulua saisim­me
yiettM todellisena ilon ja rauhan
juhiänu sodan ja fasismin kaulmista
vapautuneina ihmisinä, perheinä ja
kansoina.
» • *.
.ioulukirjallisuutenime on niukka.
Sitä suuremmalla syyllä i'oimine suo-sitdla
ainakin yhtä, joka on saata­vissa:
Vapauden julkaisua ''Joulu
J0-f3'\ Siinä on vaihteleva kokocltija
kirjoituksia ja kuvia. Miehnkiintor-nrn
i.n esim. kirjoitus ""Cskomatoii-fii
mutta totta, miten Suomi 'vapau-trtiiin*
.4leksis Kiven nerontuotteista
70 vuotia sitten^'. Ja monta nniuta,
kuft:n seuraava sisältöluettclo iKoit-taa:
J\)imitukseJta, J\nkaJii. Minun
poikani. Kuljetulta taipaleelta, Uas-sngtonin
julistus, Joulumuisto, Ca-
K\ X Ä X läheisyyteeä pistäytyy
varjoisa metsänsaareke, joka
kesäisessä aamuvalossa väreilee ja
elää. Sen valovaihtelut ovat yhtä
herkät ja muuttuvaiset kuin aurin­gonkilo
keskipäivällä joella. Mutta
täällä on sitäpaitsi muutakin, on kos­teutta
ja vihreyttä. Ja miehen, joka
. ajatuksissaart kokoaa, risuja ja oksia
tupansa uuniin, vaatteet ja ken­gät
jä' vanha: hattu loistavat ja
värisevät täynnä valon ja varjon
laikkuja." Eikä hnntä jauri voi' erot­taa
metsän- sammalen ja puiden nin-kojen^
sävystä> häm sulautuu^ siihen
kuin kala veteen. Mikään ei räikeäs­ti
erotu silmään, ja sisäisestikin'' tuo
vanha mies on sopeutunut metsäi> sy­vään^
hengitykseen^
Joutuessaan luonnon kirkkauden
ja \rärisevän valon .yiitejtteeay-sulau-ttiakseen
siihen, havaitsee muukalai­nen
pian tuntevansa- pelkoa ja kadot-tavansa
varmuuden^ Hän väsyy.
Valo heijastelee joka- puolelta- pitki­nä
säteinä) kiemurtelee käärmeinä
yinpärilläj ja ihminen: vajoaa siihen
tajuttomuutta, muistuttavaan oloti­laan^
jofeä' on' öilfat hänen epätäydfel-linenelämänmuotonsa;
Tämämies, joka oli- tulitit kaupun­gista
» elääkseen» yksinäisessä asumuk­sessaan^
kesän^ ja auringon keskellä,
pakeni läheisen naapurinsa turviin,
koska ei uskaltanut enää=^ olla yksin
eikä ymmärtänyt, mitä kaikkea yö
ja vihreä hiljaisuus, joka huuhtoutui
ikkunoista sisään, toisi mukanaan.
Oppinut mies, joka pakeni luonnon
hiljaisuuteen ja Jiyt oli sitä säikähtä­nyt,
nähdessään sen alastomana ja
nadan Suomalaisen Järjestön laitto­muus,
Muistoorkku, Työväenluokan
osuus, Steep Rock Laken rautarik-kaudct,
Kutuzovin tähdistön kunnia­merkki,
Xeljännesvuasisatoa edistys­tä.
Kesy peura. Hidasta kuolemaa
myytävänä, Yura ja leijona, Velho,
Turkispyydystäjä ja hätien koiran­sa,
Uskomantota mutta totta. Kerta
jolloin itkin. Itä ja länsi uudessa
•maailman kulttuurissa, Moskova is­kee
takaisin.
Kannattaa hankkia itselleen tämä
julkaisit.
Painakiireiden vuoksi tämä nume­ro
myöhästyi pari päivää tavallisesta
ajastaan. — AP.
vapaana, oli kauan tähän saakka elä-
. nyt kaupungissa rohkeana ja yli­mielisenä;
hänelle olivat sementtika-dut
tuttuja, ravintolat ja huvipaikat
kotoisia ja viehättäviä. Mutta her­mot
vaativat välillä lepoa ja hiljai­suutta.
Ja kun hän siihen hiljaisuu­teen
syventyi, niin hän pelästyi eläi­men
lailla, joka on joutunut kauhis­tuttavaan
ympäristöön, eikä enää
tunne puita eikä polkuja.
Vanha luonnonihailija, viisas Mis­ka,
eleli kaupunkilaisen naapurfe
Joka aamu auringon noustessa hän
ilmestyi ikkunaansa ja tarkasteli liik­kumattomin
kasvoin luonnon herää­mistä.
Päivän tulo oli hänen suuri
hetkensä, kun hän yksinäisyydessä
palvoi jumaliaan. Hänelle puhui
tuuli 'ja linnunlaulu, puiden humina
oli hänen sävelensä, joka viihdytti
hänen verensä- käyntiä. Eikä hän
mitään kaivannut tai ikävöinyt. Hä­nen
siniset silmänsä- olivat syvät ja
kirkkaat, ryppyiset kasvot loistivat
sanK>in kuin sammal puiden Juurilla
tai runkojen kaarna. Eikä hän pe­lännyt
mitään luonnon salaperäistä
näkyä.
— Miten te olette saavuttanut
näin suuren, rauhan ja levon?- kysyi
hämmästynyt muukalainen.
Viipyi kauan, ennen kuin Miska
vastasi. Hän istui tupansa pimeässä
nurkassa, kultaisen valoneliön taka­na,
joka lankesi sisään ikkunasta ja
jakoi huoneen kahteen sinertävään
hämärään osaan: - Hänen- silmänsä
loistivat ja valo muodosti hänen kas-vonpiirteensä
kauniiksi ja epämää"
räisiksi, kun hän kohotti päänsä ja
hymyili.
— Kuulun samaan suureen koko­naisuuteen
kuin puut ja vesi ja il­ma
ja niityn kukat, vastasi mies. —
Mikään ei minua peloita täällä.
Kaikki ovat ystäviäni, veljiäni. Rak­kaus
ympäröi minua samoin kuin va­lo.
Tämä mies ei varmaankaan kos­kaan
ollut kuullut kontemplativises-ta<
mietiskelystä, vaikka hän sitä o-massa
sielussaan toteutti samalla
hartaudella kuin pyhimys, joka nä­kee
ihmeellisiä näkyjä erämaan kei­taassa.
Muukalainen ihaili hänen
askeleillensa hiljaista kosketusta
maahan, multaan; kun* hän aamuin
riensi pieneen, aivan pikkuriikkiseen
putitarhaansav jossa^ kasvoi omena- ja
kirsikkapuita, marjapensaita ia m -
- nilukuinen paljous kukkia. Hänea
kätensä kosketus, kun hän sormillaeu
', . kohotti kukkien terälehtiä täi nuok­kuvia
varsia, oli hyväilyä ja helly\ -
tä, ja'hänen kasvoillaan oli rakasi:,
neen ihmisen hurmioitunut yle\7v-i.
kun hän kastelukannustaan suihki,,
ti vettä janoisille juurille.
— Miten tämä kaikki on ymmär­rettävissä?
sammalsi muukalainen
katsoessaan puutarhuria.
Miska, puutarhuri, myhäili pii-kopaidässaan
ja hurstihousuissaa;.
Hän oli kuin Jumalan puutarhan hc.'.
pa hoiteija, kukkien kastelija, jok •
herätti herransa puutarhan kaikki i^.-
meelliset kukat elämään ja tuoks.-
._jcnaan.
— Eivätkö nämä, — h ä n e n sc-mensa
koskettivat hellästi kuin kin-i-laisen
herkät tuntosarvet kukkivic;.
kasvien lehtiä ja kukkasilmuja, —
eivätkö nämä ole meille evankeliu­min
ihania sanoja ihmeellisempi--
Katsokaahan, ei- ainoastaan silmäiu-me
ja korvamme nauti näiden e l -
män seuraamisesta ja ymmärtämi­sestä;
vaan myöskin sielumme, he -
ki, joka on kaikessa, niin myös itsc--
sämme.
Hän puhuu hdljaa ja sävyisästi, k: -
fottamattk tai-paisuttamatta- mitäii...
puhelee kuin itsekseen, niinku--
mies, jonka sydäii on avautunut \-s.t-taanottamaan
ja välittämään hici-con
suurta rauhaa ja levollisuutta.
— .Valosta on kaikki elämä sv.i-
Kuva, josta jotkut Urkin ctäisemmät vstävat aikoinaan
huomauttivat ja joka tuli luvatuksi — JJckin nvkvinni
toimitta }a.
tyisin^ hän kuiskaa onnellisena. —
Mistäkö sen tiedän? Oi, se on ni;:-
yksinkertaista. Panen tyhjään p) .-
loon vettä ja asetan sen valoon, :i -
rinköön. Siinä syiityy elämää. S;:-
näkin, hän toistaa sen sanan ku:::
ihmetfellen. Mutta pankaapäs pu'- >
tyhjään kellariin; se on ja pyj>;.
kuolleena, se vesi, sillä valo ei vaik -
ta pimeässä: Ja Jjellaristakin, jos.i
on vain jokin pieni rako, mistä säte-::
siivilöityvät sen haudänkolkkoon \
hön, pistää» jonkin kasvin lonkero j -
nakin päivänä ulos aurinkoon: pir-nestä
raosta, seinän aukeamasta, ]•
ta tuskin hiiri saattaisi pistää - .-
mänsä tirkistääkseen ulos.
Muukalainen lähti pois miette:--
sään. Mutta viisaan puutarhur.r.
sanat ja vertaukset panivat hänen
ajatuksensa myllertämään sekaso
toisina. Mikä siis on totta ja tavoi­teltavaa?
hän kysyi itseltään. iM:-
näkö, joka käyn hienosti puettuni,
keppi kädessä kaupungin kaduli;!.
otan osaa neuvotteluihin ja tieteeK:-
siin tutkimustöihin, kuuntelen opr -
neiden puheita ja heidän syvälli-ä
lausuntojaan kaikesta olevaisesta
siitä, mitä! siihen^ kätkeytyy, oli>:c
täydellisyys, inhimillinen ylitnlor'
Miksi sitten.sydämeni on levoton
sieluni hädässä, kun joudun hiljai-simteen
luonnon keskelle, joka n::-
nusta tuntuu käsittämättömältä yi
hirvittävältä? Näen edessäni kyiv-nienintuhansin
hehtaarein ihmisten
asuttamaa maata ja taivaanrann:.::
kuumekäyrän jossakin äärettömyy­dessä,
jonka takana aavistan nier--.
ja pilviä ja tyhjyyttä. Miksi ?e i -
mauttaa mieleni ja täyttää vei e":
kauhulla? Miksi en tunne kuulin -
ni noihin maan hiljaisiin, ole yh a
taistelevien ja kärsivien ihniisi--
kanssa? Miksi pakenen huvilani r .-
kötornista tutkimushuonecserni. -
vien kirjojen ääreen, etsiäkseni Jii -
tä-ratkaisua, vaikka oikea ratkai.-;
sen vaistoan ennemmin kuin kii-it "
järjelläni. on tuossa edessäni,. 1'.: -
nossa? Ja minä kuulen äänen ' -
(Jatkoa 2:lta sivulta)