Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 20, 1941

              LAirAKTAIXA. S V V S K I T X : 0 FÄIVÄXA Sivu 3
K U L T T U U R
Irmdri Rdntdmaldn — Mdiju
_dSSI dn ijdkehitys
' Yli keksi vNOs!ky>Kmejitä on vie-idhtuuvt
S!!'^!' kun Suomen kansa-tlssedun
Jappusdvittclyssä niin jär-
%iiävm tav^ula katkesi erään Suo­nen
timctul-nan kirjailijan Irmari
Rantamkn - Maiju Lassilan kir-yiijakefiitys,
hdren saadessaan sur-viam
:nei-c':ä, iriatkalla Santahami-imit.-
Iriiicri Ra>na;nalaK — Maiju Las-iiiäfi
klrjailijakehtiys katkesi sanan-
%mkaimti kc:ken, koska se päättyi
t;iklvalt(2iscc- kuolcTttaan — kirjaili'
m ollessa ii^^äksi. vasta muutamaa
kuukautta vaiUe viiden kymmenen
luoden ikäin'". Tämän kehityksen
harvinaislaatuisuutta osoittaa jo se,
että kifjäilija oil tuotantonsa alottais-sam
jo nclvsEdk\}r..memssä, omitta
ehti tiiGua i'aJaana vuosikymmene­nä
kirjoittaa kaikkiaan nelisenkyvi-mentil
teosta, joista 26 on julkaistu
painettuina, sekä lisäksi suuren mää-
•iin sanomalehtiartikkeleita ja -paki-uo.
ta. Jc scii niidenkiintoisuutta lisää
vitiä se, että hän käytti kolmea sala-nimeä—
J. I.Vatasia ja julkisuudes­sa
kuitev.kin vain yhden kerran — to-truttaen
fätc-; nonitahoisen kirjaili-jdiuoiitcensa
jakoa eri nimien mer­keissä
kulkeviin tendenssi-, komposi­tio-
ja ty yi il in joihin.
Tiima oioshkteissa ainoalfiatuinen
kirjaiiijakchitys. jota ryöppyävä vuo­las,
heittelehtien polvchtiva ja useita
rinmkkaisuoy.ila itselleen murtava
tuotanto heijastaa, sai alkunsa uhka-peliiiomaisen
seikkailijaelämänvai-heen,
roruahdusniaisten vastoinkäy-vusteii
ja järkyttävien kokemusten
c^heuttamasta sisäisestä kriisistä, mi-tiin
hyvissä ai-);n perille.
Väh;in alkua perillä oltuamme al-
^ci huvittelutoverini niin • sypäkästi
pyörälidellä ja sanoi hyvin jyrkässä,
äänilajissa, että kerran oli tullut nuo­ri,
kaunis yttö maalta kaupunkiin ja
päässyt lakiemclu-ile \-aimoksi, vaik-t^
a tyttö oli köyh\-y(ltn ja tyhmyyden
pilaama. Minä taas panin vastaan,
f'-'ä ei sillä väliä ')ie kuka vanhan
ja juopon mieiien mukana on kärsi-c^-
ässä. Muira ka\cr)ni piti ihan kau-l^
eana sitä, että ottaa nyt köyhä, tyh-ca,
koulunkäymätön vaimokseen . . .
Niin me huusimme kumpikin
täyttä kurkkua ja kummankin-silmät
kuin käärmeen päässä jä koko
taaliykisö oii rynnätä-ulos'javnäy-
^5nian esitys oli jäädä ;kesk€n:. .
lähdettiin sitten^ ;pa|uumitfcaUe
öyrin vdbäpuheiknav-nuKlkjfe^
;'?^5cfn;;mennyttä. i^itiiaijseito>
:^^ösä niin jiäijoö^iiif Ä^astUi-
,.v
r^^f^Sven -<ile •}uimlää:%yttän^
vaan kohtaiotroikkuja olen
•^^sti mietiskellyt, että,-.miksi ne- ^C'^''"^^^ "^^losti. Olen aina aja-nmui'
^''"^ niinkuin nuo
toirtl "['"'^^'^'^ef' Mutta viime ai-
J^.kun olen selaillut.elämäni kir-.
'""n olen huomannut, että minä
J-)!va metakaa. päästän.-
HILMA. -
kd etsi pnrkantHmistieksee'7 kirjalli­sen
itsetilityksen. Mutta, alusta al­kaen
tähän kehitykseen sisältyi myös
keskipakoisia aineksia, v-eläpä niin
voimakkaina, että ne jo kirjailijan
varsinaisessa toisessa teoksessa kitey­tyivät
hänen taiteellisesi: täysipainoi-simmaksi,
klassilliset mittasuhteet
täyttäväksi oöjektiiviseepiUiseksi saa­vutukseksi.
Kirjailijan esikoisteos tai oikeam­min
-teospari ilmestyi Ir^Karl Ranta-malqn
tekijäniynellä v::z 190? kulues­sa:
ensimmäinen osa "Harharr.a" jo­ka
sisältää ISOI sivua. koh!:er:::ja
toinen, 1056 sivuinen o:a "Martva"
kahtena niteenä, .iikuperäisten suun-nitelmien
mukaan siitä lienee pitänyt
tidla kaikkiaan 6000 sivun laajuinen,
mutta jo iällaisenaankin se on ulko­naisilta
mittasuhteiltaan: suomalaisen
kirjallisuuden voittamaton mammut-tiromaani
ja sisällykseltään todelli­nen
monstrumi, mitä k:ivaavla nin:i-tyksiä
siitä on käytetty. Ei ole ihme,
että se dmestyessään herätti suurta
huomiota, toisaalla synnyttäsn ihas­tuksen
myrskyn ja suorastaan tyrmä­ten
lukijainsa arvostelukyvyn. niin
kuin kävi vanhan suomeliis^:: p:(o-lueen
taholla, jonka ku-tannusliike
teoksen julkaisi ja jonka näkökannal­ta
— ro77iaanin '-tarvaalaisten" —
kirjailija käsittelee siinä Suomen po-liittisa
oloja, toisaalla taas nostaen
jopa ankaraa vastustusta ja murhaa­vaa
kritiikkiä.
Teoksen perusmotiivlna ollut itse-tilittäytymisen
tarve kuvastuu siinä
kirjailijan omien elämänvaiheitten o-leellisen
todenmukaisena seuraamise­na
ja ristiriitaisen luonteen häikäde-mät
tämän ankarana eritttlynä, tn in­ka
taustaksi levittäytyy sdten koko
ajankohdan yhteiskunnallinen elämä
äärimmäisine vastakohtineen ja niit­ten
välisine kamppailuineen värik­käin
pinnoin hahrnosteltuna, mitä
struktuuria paisuttaa vielä tähän sel­laisenaan
normaalina pidettävään yh­teyteen
sovitettu kaikkeuksia tavoit­televa
raamatidlismyytiilinen ku vaus
Perkeleen taistelusta Jumalaa vas­taan.
Näin teoksessa vilisee huimasti
kieppuvana kaaoksena vaikutteita ai­na
Raamatusta, Danten "Jumalaises­ta
näytelmästä", Miltonin "Kadote­tusta
paratiisista" ja Goethen "Faus­tista'',
alkaen Dostojevskin. Tolstoin
ja Gorkin tuotantoon ja Linnankos­ken
''ikuiseen taisteluun' ja "Tuli­punaiseen
kukkaan" saakka. Muuten
teos.on iyypillinen silloisten symboo-
'listan-ja uusromanttisten kirjallisten
virtausten tuote, virtausten, joita
mefukölmt-ai
^^men tmtita- Linnankoski, Kilpi ja
^ JLeJttonen-. :.: -
Kokanaisuufena tälle ryöppyävän..
.käoottiseUe, loppuaan kohti yhä heik­kenevälle
teokselle et voida antaa ko­vinkaan
suurta taiteellista arvoa, jos­kin
se on todistus kaikessa hillittö-myvdessään
harvinaisesta kirjallises­ta
lahjakkuudesta ja sen useat yksi­tyiskohdat
kohoavat sekä tyylillises­sä,
kuvauksellisessa että yhteiskun­nallisessa
todistusvoimassaan omtnta-keiselle
ja aidolle taite^^Uisclle tasol-ie
Erittäinkin ensimmäisestä n: te es­tä
painuvat kohdista:, juhlapidoista
kenraali Paclovin palatsissa, orgiois­ta
mieleen kuvaukset Venäjän rai­keista
yhteitkunnallisista vastakoh­dista,
"Punaisessa myllyssä", kurja­liston
elämästä ja vallankumouksel­listen
salaliittolaisten suunnitelmis­ta,
"kun seppä viritti viidlut palas­sa
. . .•' .
Ilmeisesti kirjailija saavutti tällä
merkillisellä, lähes 3000-sivu:sclla
tunnusteoksellaan ainakin jonkinla!-
•sen sisäisen tasa painon. koska hän jo
seuraavana vuonna kykeni täydelli­seen
kirjalliseen muuntautumiseen,
jnelkeinpä voisi sanoa: Uudestisynty-tuiseen.
V. IQIO ilmestyi Maiju Las­silan
realistinen, rehevä humoristinen
pohjois-karjalaisen kansanelämän ku­vaus
^Tulitikkuja lainaamassa", jos­sa
valtoimen subjektiivisena esiinty­nyt
kirjailija astui nyt esiin uuden sa­lanimen
taakse piiloutuneena lapsuu­tensa
ja nuoruutensa aikaisten koti­seutunsa
olojen ja ihmisten objektii­visena,
taiteellisia ohjia haiUtsevana
kuvaajana. Tämä pakko herkempien
kehitysvuosien rniljööhön koitui hä­nelle
nimenom.aan taiteellisesti voitol-lisimmaksi
hänen kirjailijakehitykses-sään;
tän:än primitiivisen elämänpii­rin
kuvaamisessa hänen taipun:ukses-taan
vulgäörisuntcen tuli hänen voi­mansa.
Miten r:en:astuttavan elävästi
kirjailija k:ivaa näitä kotiseutunsa ve-getatiivisesti
ja_ arkisen asiallisesti
maailman menoon suhtautuvia Antti
Ihalaisiaan ja Jiissi Jatasiaan, heidän
sieluelämäänsä ja ajatustapaansa, sii­tä
antaa parhaimman käsityksen ker­tomuksen
tärkeimpänä rakennusai­neena
olevan vuoropuhelun hämmäs­tyttävä
luontevuus. '
"Tulitikkuja lainaamassa" sai yk­simielisen
innostuneen vastaanoton ja
myös valtion palkinnon; ainoastaan
A'. 5. Laurila leimasi "Valvojassa"
"Tulitikut" samoin kuin hänen seu­raavan,
"Pirttipohjalaiset" teoksen-sakin
hengeltään alhaiseksi ja.karke­aksi.
Menestyksen innoittamana kir­jailija
jatkoi silloin tuotantoaan tällä
linjalla pitäen edelleenkin yllä ilmiö­mäistä
produktiivisuutta, jfiutta kir­joittamatta
enää jättiläisteoksia, vaan
päinvastoin ylittämättä enää tuskin
koskaan edes "Tulitikkujen" runsas­ta
2O0 sivua. Jonkinlaisen selityksen
näitten aikojen tavattomalle tuotteli-äisuudell'-
antaa se, että hän sisäiseii
murroksensa jälkeen eli viimeiset
vuotensa tävdellisessä erakkuudessa.
Maiju Lassilan nimellä kirjailija
sai näinä viimeisntä vuosinaan julki­suuteen
vielä 14 kertomusta ja 5 näy­telmää
eli siis iukum.äärältään suu­rimman
osan painetusta tuotannos­taan.
Missään näistä kertomuksistaan
hän ei kuitenkaan saavuta nitn ehdo­tonta
taiteellista voittoa kuin "Tuli­tikuissa",
joskin parhaat niistä ovat
samassa humoristisessa laadussaan
varsin ansiokkaita, niin kuin heti
"Tulitikkujen" jälkeen v. IQll ihnes-tynyt
" Pirtti pohjalaiset", jonka ai­heena
on juökkiläisten Pirhosen ja
Jufnppasen pontikkatehtaan löytöön
rauennut karhunkaatomatka, samalta
vuodelta "Pojat asialla" ja seuraaval­ta
'^Manasse Jäppinen", joissa kirjai­lija
esiintyy tarkkasilmäisenä poika-iän
luonteenpiirteitten huomioijana^
ja erittäinkin V. 1915 ilmestynyt
"Liika viisas", jonka vähämielisyy-dessään
omalaatuinen päähenkilö Sa­kari
Kolistaja on kuvattu valloittavan
humoristisin vedoin. Viimeksi mainit­tua
teosta "Ajassa" arvostellessaan V.
A. Koskenniemi, joka jo aikaisem­minkin
oli antanut Maiju Lassilalle
paljon tunnustusta, kiinnitti nyt hä­neen
erikoisia toiveita suuren humo­ristisen
eepoksen tulevana luojana.
Mutta vuolasrytmiseen työskentely­tapaan
tottunut kirjailija ei ehtinyt
mUloinkaan syventyä mihinkään ai­heeseensa
niin perusteellisesti, että o-lisi
ylittänyt aikaisemmat saavutuk­sensa,
vaan päinvastoin usein hutiloi,
toisti itseään, mukaili muita ja meni
joskus groteskisuudessaan mautto­muuksiin.
Maiju Lassilan näytelmistä, jotka
kaikki ovat kansankomedioita, on
tunnettiin ja parluiin v. 1912 ilmesty­nyt
"Nuori mylläri", jonka henkilöis­tä
Luukas Filemon Koikalc on saa­vuttanut
jopa Aleksis Kiven klassili-siin
henkUöluomuksiin verrattavan
kansanomaisen maineen.
V. 1913 kirjailija puhkaisi taas uu­den
rinnakkaisen kuvausuoman siir­tyen
J. I. Vatasen nimellä vakavan
realistiseen tyylilajiin ja ahdistava-tunnelmaisiin
yhteiskunnall^isiin ai­heisiin.
Tätnä uusi puoli hänen kirjai­li
jakehtiyksessään ilmeni mainittuna
vuonna ilmestyneessä kertomuksessa
".Avuttomia", joka kuvaa torppari-p^
theen sortumista: vanhuksien tur­haan
apua odottaessaan häätöön, po­jan
sairauteen ja tyttären prostituti-oon.
Samaa linjaa kirjailija jatkoi vie-tr
f
ii.
Chicagolaisen urhcilumiehen Tommy Harmonin on Ilollyivoodin
tähtönen Eiyse Knox saanut pahasti pauloihinsa.