Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1942

              V. 1661, siis parik3mimentä vuot­ta
yliopiston penistämisieii jälkeoi,
suoritettiin Tunissai oikeudenkäynti^
joka erinomaisesti kuvaa sen ajaii op'
pineitten ajatustapaa. Juttu koski
noituutta ja S 3 ^ e t t y n ä oli Turtm yli­opiston
ylioppilas B e m r ^ Tuo­maanpoika
Eolenius. Kun tuosta
merkillisestä oikeudenfcäynöistä 113^
on kulunut 2S0 vuotta, niiii kerrom*
me siitä hiukan tarkeöuöiö.
Kesäkuussa y.. 1661 ylioppilas Jo­hannes
Pythius «sitti yliopiston kon-sistorioHe
muutänäia kahdeö ylioppi­laan,
Jobaniies Carölin ja Henrik Eo-leniuksen
velisiä kirjeitä, joista mu*
ka selvisi, että Eolenius harjoitti noi­tuutta,
Eolenius kutsuttiin tietenkin kuu-itsensä
kohta pois, mutta lämmin pu­na
kohosi hänen po^illeeö;
"Xyt ol«nme taas takaisin ainä
niistä aloimmekin", sanoi Tony. "Si­tä
samaahan sinä sanoit viimeksikin
kun puhuimme tästä asiasta."
*- * * ^
"Hyvä on, arvoisa tutkijani", sanoi
Celia, tehden sama§sa johtopäätök­sensä.
'Jos sinun on niin välttämättä
kuultava totuus, niin sanon sen sinul­le.
En halunnut vaan sitä sanoa sinul­le
ennemmin, sillä halusin säästää si­nun
asemaasi. Tuhmasti kylläkin mi­nulta,
eikö totta? Menin ulos Bob
Claridgen kanssa siksi, että en tah­tonut
sinun menettävän paikkaasi.
Tiedäthän yhtähyvin kuin minäkin,
että panimme itsemme vaaraan -me­nettää
paikkanune silloin kun menim­me
kihloisin vastoin Mr. Claridgen
tyhmää määfäysta, että hänen työläi­set
eivät saa tavata toisiaan ulkopuo­lella
työajan. Bob Claridge oli Cul-vert
Clubissa silloin kun veit minut
I sinne juhliessamme syntymäpäivää-
I ni. Seuraavana päivänä P 3 ^ i hän
I saada viedä minut ajelulle. Luonnol-i
lisesti kieltäännyin siitä. Mutta sil-i
loin hän muistutti minua, että jos hän
I sanoo isälleen, että oli nähnyt mei-
I dät edellisenä iltana yhdessä, niin
I voisi hän saada meidät molemmat e-
I ro letuksi pois työstä."^ Se oli kylläkin
; kohtelias uhkaus ja siksi menin ulos
\ hänen kanssaan muutamia kertoja.
; Halusin pitää hänet epätietoisena sii-
I tä, että olimme kihloissa, siihen saak-i
ka kunnes olisit saanut odottamasi.
: palkanakorotuksen. Sitten minä oli­sin
jäänyt pois toimesta ja olisimme
menneet naimisiin. Silloinhan olisi
ollut kaikki h3rvin. En sanonut si-
; nulle miksi niin n^enettelin, sillä tie­sin
sinun olevan liian ylpeän säilyt-tääksesi
työpaikkasi sellaisilla eh­doilla.
Luulin kuitenkin sinun tun­tevan
minua niin paljon, että uskoin
I sinun luottavrao-minuun."
"Ja sen sijaan minä saatoin kaikki
ylösalaisin. Jätm.työpaikkani ja pu­rin
kihlaukseni ja kaikki vain louka­tun
turhamaisen itserakkauteni täh­den",
sanoi Tony murtuneena.
Juna juuri hiljensi kulkuaan lähes­tyen
asemaa. Celia katsoi akkunas­ta
ulos ja huudahti: "Taivaan täh­den,
tiedätkö että sinä olet kulkenut
livan tvickänään väärälle päinf Kun
«apasin sinut oli aikomuksesi kulkea
(>ohjoiseen ja nyt sinä olet kulkenut
eteliän."
i Tästä lähtien", sanoi Tony, ja hä-f^
tn äänessään oli päättäväisyyttä,
"tulen aina kulkemaan sinne päin
;mihin sinäkin.^: . . . . . .
lusteltavaksi, ja kertoi hän, ettei hän
niillä "kahdella jumalallisella taidol­la",
joista hän kirjeissään oli puhu-ntit^
ollut tarkoittanut muuta kuin
kreikan ja hebrean kieltä^ joita oli
. kdioittannt Caroliakin lukemaan.
Ilmiantaja Johannes Pythius, jota
kuultiin todistajana, kertoi veljensä
Yrjön tulleen mielisairaaksi käyty-,
ään Eoleniuksen luonaV Yrjö oli ker­tonut,
että hän Eoleniuksett kotona oli
nähnyt merkillisen olennon, minkä
jälkeen henki oli pöydälle heittänyt
kaksi käsikirjoitustaj jotka Eolenius
oli talteenottanut. Sitten hän oli ke-hoittahut
Yrjö Pythiausta puhdistau­tumaan
saastaisesta hengestään. —
Todistaja oli vakuuttunut siitä, että
Eolenius oli syyllinen hänen veljensä
heikkomielisyyteen. Edelleen todis­taja
kertoi ettei Eolenius yliopiston
rehtorihluokkaan tullessaan osannut
mitään, mutta että hän jo vuoden ku­luttua
oli mennyt toisten edelle Q-pinnoissaan.
Kotonaan hän usein oli
sulkeutunut huoneeseensa eikä salli­nut
kenenkään puhutella itseään.
Eräs toinen todistaja kertoi, että
Eolenius oli Yrjö Pythiukselle juot­tanut
jotakin nestettä, minkä vruoksi
P. oli menettänyt järkensä.
Näiden todistusten perusteella kon­sistori
päätti sulkea Eoleniuksen
karsseriin ja professorit Bergius ja
Miltopeus velvoitettiin tarkastamaan
Eoleniuksen kirjat.
Heinäk. 2 p:nä juttu otettiin uudel­leen
käsiteltäväksi, jolloin todistaja­na
kuultiin Johannes Carolia. Tämä
kertoi, että Eolenius oli luvannut hä­nelle
opettaa kaikenlaista taitoa, niin
ettei hänen tarvitsisi mennä sotapal­velukseen.
Lisäksi syytetyllä oli "ku­vioita
ja numeroita". Eolenius kielsi
edelleenkin mitään noituutta harjoit­taneensa.
Heinäk. 5 p:n istunnossa kuultiin
todistajina Johannes f ythiusta ja Ca­rolia.
Viime mainitulta kysyttiin, o-liko
hän itse kirjoittanut eräitä la­tinankielisiä
kirjeitä Eoleniukselle.
Tämä myönsi sen. — Konsistorio ih­metteli,
kuten pöytäkirjoista ilmenee,
että Carol oli kyennyt kirjoittamaan
"^iin sujuv^asti latinaa, vaikka hän o-pinnoissaan
ei vielä ollut niin pitkäl­le
päässyt, ja katsoi konsistorio, että
paha henki oli ohjannut Carolin kät­tä.
Vielä luettiin muuan Eoleniuk­sen
muistiinpano, että hän eräänä
torstaina kello 4—5 välillä oli alkanut
tutkia sjryrian ja arabian kieliä. Tä­mäkin
muistiinpano oli muodostuva
hänelle kohtalokkaaksi.
Juttu oli vielä useita kertoja kon-sistorion
käsiteltävänä ja useita to­distajia
kuultiin, mutta mitään eri­koisempaa
ei enää ilmaantunut. Tu­run
hovioikeuden presidentti, vapaa­herra
Erik Sparre, jota asiantuntijana
kuultiin, kehoitd. Eoleniusta tunnus­tamaan
yhteytensä paholaiseen,
mutta syytetty kielsi jyrkästi mitään
noituutta harjoittaneensa.
Syysk. 18 p:nä konsistori lopulli­sesti
otti jutun käsiteltäväkseen.
Rehtori Enevald Svenonius ja pro-kansleri,
piispa Johannes Terserus
sekä professorit Bergius ja Kexl^rus
katsoivat selville käyneen, että Eole­nius
oU harjoittanut noituutta ja vaa­tivat
hänelle kuolemanrangaistusta.
Muut professorit, :Miltopeus, Thuro-nius,
\Vexionius, Thauvonius ja .-Uan-nus
katsoivat niinikään selvitetyksi,
että syytetty oli joko harjoittanut
noituutta tai muuten saanut pahen­nusta
aikaan, jonka vuoksi hänet oli
erotettava ja maasta karkoitettava.
Konsistorin päätöksenä merkittiin
pöytäkirjaan seuraava tiiomiö:
Koska, Henrikki Tuomaanpoika
Eolenius oh harjoittanut noituutta,
tuomitaan hänet Jumalan lain, Moo­seksen
kirjan 20 luvun 27 jakeeh no­jalla
kuolemaan.
Seuraavana päivänä piispa Ters^
rus lähetti asiasta Idrjelmän yliopis­ton
kanslerille fcrdvi Pietari B ^ d l c ^
Myöhemmin Brahe sai jutun pöytä­kirjatkin,
mutta et pitänj^ asiaa täy­sin
selvitettynä. Hän pyysi profes­sori
Thuroniusta kertomaan hänelle
asian perinpohjaisesti. Thuroniuksen
kirje on kiintoisa asiakirja. Hän ker­too,
että viisi professoria oli pitänyt
Eoleniusta melkein sysrttomäna ja
äänestänyt väin erottamista, mutta
mahtava v^ähemmistö olimistään piit­taamatta
tuominnut Eoleniuksen kuo­lemaan:
Edelleen hän kirjiÄssään pU-huu
Eoleniuksen puolesta ja ehdottaa,
että piispalle ja konsistorille annet­taisiin
muistutus liiallisesta iimosta
tehdä "kärpäsestä härkä."
Thuroniuksen kirje vaikuttikin ja­lomieliseen
Pietari Braaheen. Jou­lukuussa
saapui häneltä kirjelmä, jos­sa
hän sanoo^ e t t ^ l i ä n asiakirjojen
nojalla katso \'oi\'ansa pitää Eolenius­ta
syyllisenä noituuteen.
Piiqpia Teräerus puolestaan koetti
saada kuoleniantuQmion vahviätetiik-si^
niutta maaliskuun alussa v. 1662
Turun hovioikeus, jonne juttu oli ve­dottu,
kumosi kuolemantuomion ja
määräsi Eoleniuksen pahennusta
tuottavasta esiint3?misestä kirkonran-gaistukseen.
• Tuomio pantiin täytäntöön maa-lisk.
26 p:nä. Suomalaisen saarna
jälkeen luettiin Eoleniusta koskeva
khrjelm^^ minkä jälkeen hänen sjm-tisenä
oli asetuttava pitkälleen kir*
konlattialle; Kun hän juuri julkises<
ti oli tuhnustanut tekpnsa^ annettiin
hänelle synninpäästö. Sama juttu
uudistettiin ruotsalaisen saarnan jäl­keen.
-
Viimeiseen asti Pietari Brahe oli
koettanut pelastaa ylioppilas-paran.
Mutta hän olikin valistuneempi mies
kuin piispa Terserus, joka elämäxisä
loppuun saakka oli vakuuttunut sii­tä,
että'Eolenius oli solminut liiton
paholaisen kanssa. Kesti vielä kauan
ennenkuin uuden ajan aatteet saivat
kiinteämmän jalansijan Suomessa.
ku Sekaheimo pit vaalitte erel.
K. K.
— Me eletä suuri historiallissi het-kei,
koko siivistyny maailma kattele
tälhaaval Suomen kansan^ pääl ja
meijän puolue seiso nimko^sotamlähe
rivis, tämän kansan pualest yksi, sen
rajun kansan pualest, mist suur ru-notten
tekkiä Emil Löntruutti sano
fäntrikki Cookin tarinas "ken mittasi
sen hurmehen ja kärsimykset sen",
^leijan pualue olisi kyl säilyttäny isä-maa
rauha ja ollu urholissi, niinko sii­lo
ku Venäjä suur kuningas Kusta
II: ne Arolffi meijän kans yhres tap-pel
kolmek3rmmene vuotises soras
Xarvas, misä oi ain suvi ja esi-isä pal-mupuist
leipäs hakiva.
Siilo me uhratti kaik esivallal ja
kuinkal, ja niin tehrässis viäl tänä-päivän,
jolle aja suuren pahuren tähde
meit olis siit kiälletty.
Kansa o lyätty sokkeurel j a riettail
meiningeil ja vapistuksel se orotta sitä
suurt tiilenteon päivä, ku kaik eri
pualue saava frakkisses siit, et ova
meijän pualuet pilkanu.
Ja suurempan, ku koska enne, sei­so
meijä keskelän se Ilmestyskirjas
puhuttu lohikärme, seeku valtakunna
ja kansa paiskele ajalisse ja ijankaik-kisse
turmiosse.
Mahtava suur, niinko Jeriko muu-ritten
kaatumine enne, Franska val­lankumouksen
aikan, tule kerra tämä
suur kumous olema, mist jo suur his­toria
opettaja ja kansas lämmin ys­tävä
Jyllannin niämimaitten keisari
Neero aikanas nii luontevasi meil tn-nustel.
Kaik uure aatte ova kyl meijä o-pettanu
huamattema, et mailina lop­pu
tule tosa paikas.
Kyl jokane se muista, et jo Svepe-liukse
uures testamentis sanota, et:
poika nouse issätäs vasta, tytär anop-pias
vasta ja kaikelaise pualue tappe­leva
sen verenkarvasen p)eron kans.
Ja niinkauva ku meil on simmone
aika, tule meijä kansal selittä histo­ria
suuri ja tähreltssi»^iioi.
Meijän täyty tiätämättömD selittä
kui' käve mustalajsil, kun., he ristin-,
pääl naulatten'kans kiin löivä Joo-seffi
Galilealaisen pojan, vaik se 61
pare akitattori ku mä ja meijän pua­lue
sihteri.
Sentähre—mustalaise- ovakki-priis-kotettu
ympärs mailma ja heijä erus-kuntas
o ijankaikkisest hajotettu.
Kämä kaik mä ole lukenu suurist
historian kirjoist, eikä sitä vasta voi
kukka ruvet jahnama, vaikjsihe halu-ki
olis.
Tyäväki tek enne mailmas t^^ät
kello neljäst huameltta, ehto yhten-tois
saak, eikä se koska murisnu, niin­ko
ny jos isänt ja emänt tupakamaris
syä hiukan parempi, ku heil on nii
suur eresvastauski kaikist. Mut ko
he äänestävä meijän kans, kyl he pia
huomatteva, kui hullui he oikke ova
ollu.
Ku näi ova assia, täyty, täyty kai-kitte
siivistynytte herratte ja tyä-miäste
äänestä meijä listan pualest.
Sit ku meijän pualue voitta, ei mei­jä
valtipaatti men karil ja siilo me
seilata tyynes rauhallises miäles lai-neis
ja me saara pittä enemä valtta,
kute me tappel mittän turhanpäite
vasta.
Meijän täyty tätäaikka mailma oi oj
seeverra valtioviissai, ete ruve mitta
turhanpäite risuneerama.
Kerra meijän hautan pääl seisova
jälkkentulevaise ja siunava meijä
muistoan ihanil värsyi.
Lauleta lopuks Porthanin tekemä
kaunis laulu: "Olet maamme arma­hin"
j.n.e.
JANNU JUHANPOIKA.
ERXXSSX LEHDESSÄ nähtiin seu-raava
ilmoitus: .
"Gerald Allen vie lapsenne kouluun
ja tuo ne sieltä takaisin. Lapset tuo­daan
takaism kotiin samassa kunnos­sa
kuin ne otettiin vastaankin. Hyvä
kohtelu taataan. Palkkio 25 senttiä
viikossa. Ei mitään lisämaksua las­ten
nenäin niistämisestä. A voisat
vastaukset j.n.e."
Tässä olisi pieni vihje halullisille
yrittäjille. .