Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 24, 1944

              RAIVATTU UUTISMAA poissaolo herättäisi arveluja, jäin määräifctaväfcsi ja jaotteli katkea
•Kolleiktiivin hallinnossa ja kylärieu- työvoiman. Suuri osa vanhuksista
vostjossa oli aamuJslta myöhään yöhön brigadeirm kyl-kasalkoita.
Jo oli edessä kollektiivi-' «väjjlksi, kynltäjiksi ja äe^jiksi. Pää-ti
kuin ohimennen:
Yleensä tilanne on vaikeanlai- yksityistalouksien taholta.
XXX LUKU
Viikon kuluessa erosi Gremjatshii
liOgissa koUektiivitaloudesta noin sa­takunta
taloutta. Erikoisen paljon
erosi toisesta brigadista, johon jäi
kaiken kaikkiaian kaksikymmentä yh­deksän
taloutta ja näistäkin muuta­mat
olivat "kandidaatteja pakene­maan",
niinkuin brigadiiri Ljubidikin
sanoi.
Tapahtumat järkyttävät huuttoria.
Jokainen päivä saattoi Davyidoville novista. Niin. ^aguhiov osoittautui
uusia ikävyyksiä. Hänen uudistet- olevaj» suuren mittakaavan vasemmis-talouden
maiden anastamisen uMsa
nen! Vääristelyistä on, veliseni, vas­tattava,
joku oh uhrattava... Sellai­nen
On järjestys. Piirissä ollaan ko­vasti
Nagulnövia vastaan. Mitä
kaikkea hän on täällä tehnytkään? On
pieksänyt jotakin keskivarakasta, "
vanginnut, uhkaillut naganilla. IMi-nulle
tästä ptihui Samohin. Hänellä
Pää-tetitiin,
ettei käsin tuUa kylvämään
lain(kaan. Vanha vattonen vaari A-
— Antalkaa meille heti maata, tai - kim- Be^ljeb|0!vkin ilmaisi halunsa
me ryhdjrmme k3mtämään entisiä sar-kojaanmte!
— ui&ailivatTen>nn>eet Da­vyidoville.
— Te saatte maata, älkää olko le­vottomia,
yksitjoikiansalaiseft! ;Huo-
, läihteä kylväj^i. Vaari Shjukarjin
Davyidov määräsi kollektiivitalou-denJialUnnön
tallimiehelk^i. KaJkki
oli valmiina. Mutta kylvöjä estivät
satelet, jotika kahden vuoroi^uden ai­kana
valeKvaJt runsaasti Grednjatshin
tuun kyselyynsä^ onko eronneille pa­lautettava
^ k ^ r ja ja maatalousko^'
neisto nytheti vaiko kylvöjen jälkeen,
vastasivat piirin maatalousliitto ja_
puolueenpiirikpmitea jyr|seväUäM
räyksellä, jonka pääaijatus oli siinä, -
että gremjatshilaiset kaikin voimin
taisteKsivat koUektiivitaloudeiDi hajoa­mista
vastaan, estäisivät mahdolli-,
srmman suuren määrän kollektivisteja
eroamasta ja kaikki lopputilit eron­neiden
kanssa ja myöskin omaisuu­den
palauttamisen /heUle siirtäisivät
syksyyn.
IKohta tämän jälkeen Gremjat^in
saapui pikin maaosaston johtaja, pii-rikomitean
b3n:on jäsen, Beglyih. Hän
tutustui hätäpikaa tilanteeseen (hä­nen
oli samana päivänä käytävä vie­lä
useissa kyläneuvostoissa) ja sanoi:
— N3rt älä missään tapauksessa
palauta eronneille karjaa ja kalustoa.
Lykkää syksyyn, sielläpä sitten näh­dään.
— Mutta kun astuvat ihan kurkun
päälle! — koetti Daviydov vastus­taa.
Mutta Beglyih — luja ja päät­tävä
ihminen vain hymähti:'
— Astu »näkin vuorostasi. Oi­keastaan
meidän olisi tie^sti p^äu-tettava^
mutta on olemassa piirikomi-menna
aletaan (maiden-^anto.^ K
tyfesS^Ostrovnovin piftjSieen; hän hi»-: syys(kymio!ksiä^ peittäen ne aamuisin
on kötoainenpmkka asioita Nagul--m^ v
dov. heitä. , IKolIektiivitaloudesta eroamiset lak-
Entämistä meille annetaan maa^^fcc^^
ta? Ja-minlfcäilafsta? - joiiklkb. Vimaeisenä eiHJsi koJleikirei-
' ~iSidtä mis^ se- on joutöaana^: ^ ' t a ^^
<^ Ehkä seon Joutilaana vain huut* kyben ^Marina; Pojaijko^^ Heidän
No,; elä ter- torin.maiden peräUä,kuii&assilU^ j^teiSelämästääär^^^^
Älä hulllultele, toveri Daivyidovl. . toÄua. ' Marina otti i^^^^ us-tolaihen.
ja tiedäthän minkälainen
kanta nykyään on näissä kysjrmyk-sissä?
^ Rangaistava aina puolueesta
eroittanuseen saakkal
yeenä.^ SÖytä;^^
Beglyih lähti ypiskovajaan. Tuu- Lglheinen tnaa on kaikiki annelttujkol^.
li ei yieiär^tmyt kuivata hänen kär- IdbtiivJUe, siis jäävätlkö meille k a « i
rynsä jättämiä jälkiä, kun kiihtyn}^! etäiset maapalstat? Te ette anna
Agafon Pubtsov, kolmannen brigadin meille karjaa, elUkä meidän on kyn­nettävä
lehmillä tai ihmisvoimalla ja
meille tulee kuulumaan etäinen ma^
Ön&o täanä oikeudenmukaista?
johtaja saapui juosten paikalle.
— Toveri Davyidov! Kollektiivi-taloudesta
eronneet ottivat minulta
härät ja hevoset! Ottivat väkisin!
— Ottivat? Miten niin? — huu-
- Davjridov suo^utteli ja selrttdi, et-fcoDtoon,
oli tulliit jimialisdksi, — hän
. oli V pitänyt pitkän paaston, käynyt
kolmannella vfikoHa Joka päivä Tub-jaöskojen
kiikossa ja oUuit ripillä.
Hän oljti Andrein' moitteet vastaan
mitään puhumatta, nöyrästi, siliä hän
ei t^toBut "tehdä syntiä ripm jäl­keen"
. . . Tultuaan kerran myö-tei
hän voi antaa maata hieltä mistä Ihään yöllä Marinan luo, Andrei huo-dahti
punottavaksi käyn)ft Dayyidpv. kuikin tahtoisi, sMlä hän ei voi pirstoa masi jumälänlkirvan edessä tuilklkavan
- r Tulivat ja ottivat! Härkien koUe&tiiyitaloudeh maita, leikteUä nii-hoitajan
salpasivat heinälatoon, pääs- tä »rkoihin ja rikkoa sy^Uä suori-
•tiyät härät irti ja ajoivat arolle. Kahr
deksantoista paria härkiä ja seitses
män hevosta. Mitä on tehtävä?
— Entä sinä?! ^. • Mitä sinä, ävo-suu,
katsoit? Missä sinä olit? Mik­si
sallit ottaa? Missä sinua piru...
Puhu?!
^^tun ma^ajaon tuloksia, Arttelista
i eronneet vähän^' aikaa mieluBtuaan
poistuivat, mutta hetikeä kuluttua saa-pui
toinen joiÄo, jo tjrnnykselta^
Ihuutaen: —r Antakaa maata!' MScä
oikeus teiHä on pitää meidäiL maa-tamöne?
Tehän ettse anna meidäQ
Agafonin-rokonarpiset kasvot vaa- kylvää! Miltä kirjbititi toveri Stalliö
tean näkökanta: on palautettava vain kapäähänne
erikoistapaitiksissa, noudattaen luok-kaperiaatetta."
*
Miten se on ymmärrettävä?
— No, sen sinä tietysti käsität fl-man
selityksiäkin. Köyhälle ön an­nettava,
mutta keskivarakkaalle lu­vattava
syksyllä, ymmärrätkö?
, ~ Mutta eikö tässä käy samoin
kuin sataprosenttisen köllektivisoi-misen
kanssa, toveri Beglyih? Piiri-komitealla
oli sellainen mielipide:
**aja sataan prosenttiin mistään huoli­matta
jämiEkhdblh^sIm^ ; Ja
sitä seurasivat Vääristefcit . . ^ J os
me emme-palaiitai karjaa keskiyirak-kaalle,
niin se tosia^allis€sti merkit­see,
että irife teemme hänelle väkival­taa.
Millä iiä^et: hänen kyntää ja
kyhräa? • ' ' :•
-^-Se ei >irfe sinun huolenasi. Sinä
älä ajattele yksitybtalonptoikaar vaan
omaaköllektiivitalöuttäsi: MiUäsinä
lenivat ja hän myös korotti äänensä:
— Minä en ole velvollinen viettä­mään
öitä tallissa! Suotta te hyu-
^ datte minulle!^ Ja jos olette niin ko­hvin
urhoollinen, niin menkää ja J»-
lauttakaa härät! Saatte seipäillä nis-
Vasta illansuussa härät saatiin ta­kaisin
arolta, jonne niideii isännät oli­vat
ne ajaneet voimakkaasti vartioi­tuina.
Ljubishkin, Agafon Dubtsov
mei^? Me myös voimme ikirjöittaä
hänelle että meille ei anneta karjaa -
eikä nöata, että meiltä on aa^^astettu
kafkW meidän
Tästä liän ei tule teitä ki?Äelemääh.
— Jakov Lukitsh, mittaa heille
huomenna maata Rapulammlkon ta­kana.--.
• • ' • •.
— Sitä uutismaatalko? — huusivat
eronneet. '
— Mitä uutismaata se on? Sitä on
ja heidän mukan^n kuusi kolmannen kynöeitl^, muitta a!koja sitten, dikä
brigadin kollektivistia nousivat rat­saille
ja lähtivät arolle. Huomattu­aan
notkon toisella puolen olevat hä­rät,
Ljubishkin jakoi vähälukuisen o-sastbnsa
kahtia:
— Agafon, ota kolme miestä ja
kierrä nopeasti notkon yli oikealta^
minä lähestyn heitä yäsenmjälta sir
vustalta. ---Ljubishkin silitti inijstia
viiksiään ja komensi: -~ Marhainiin-nat
hölliksi! Ravaten, minun peräs­säni,
riiars! ' '
Härkien palauttaminen ei onnistu^
huti tappelutta: Sahar Ljubishkin,
Ljiibishkinih serkku, joka y^
toisten kollektiivista erbriheiden kans-kyrmnenCT,
vifeitöisfta vuotita takape-rin
— selitteli Jäkov Lukitsh.
Ja heti' iiousi myrskyisä huuto ja
(nielu:
— Brame halua nurmea!
. Millä me sen 'kyntfämroe? Sil-lälkö
millä lapsukaiÄ^ ;
r—v^ t a kM kyniM^ maata!'"^
--^'Ähtsöcaa &
me ntiräifeakin k3a]|täa!
---•'^ miehet Moiskovaah
asti; Stalinin puheille!
— AiotJteko tappaa nteidät? -
AlkiÄ olivat vimmoifssaan. Kasakat
autteKvdt heitä haatoaasti ja yksi-mie!
is«esti. Mehm laödcauttamiseksi
sa paimensi härkiä, tapasi härkiä lä- ta_i vitJtii_h voim^a npo^n nistuk^s ia: Da-hesty^
Mishka I^atehköa jalasta, tavallisesti menetti
pois? Sitäpaitsi, ei se ole ttieidan,V- veti hänet ratsaOta ja lyhyessä aja§- malttinsa ja huusi-va^
piir|kumak<H^ sa e h t i ^ p Ä - p i d r t a ^ i t t a a ^ ^ ^ ^ ha,
meid^ cm yallah^mouksen^^^^^^ m^,%kien:^nta sWhnää ja r^^ luaisitte Sitä ei tule tapahtmnaan
eMottcomis^t^^ iäisten; jdan hartioUta. 7^ sölk^ se ö ^ ^
na ajattelet täyttää suunnitelman, JOS - - , - ^ i«aciu
lampun. "Pitkiä ^ miettimätitä hän
harppasi kamariin, otti lampun pois,
kaatoi öljyn käiinmenelleen ja huolelli-sesti
voiteli sUlä kuivuneet saappaan­sa;
mutta 4ampuh}säi(ki sahaansa
•"iEuifcörÄan.;^^'• r \ .
-^Hulluille on jo monasti sanottu, -
että ka&ki- tuo on ooppiumia ja ai­vojen
pimitystä. Niin eipäs! Aioa
vaian nikoilevait puupökkelöitä, pdt-tavat
Öljyä ja kuluttavat talia kyntti­löihin
. . . Piiäka Ikävöi sinua, Mari- •
na! Et liene .suotta- alkanut käydä
niin usem kiiikossa...
Jo o«)ittautiii, että kirkossakäyn­nit
eiväit tödeillälkaan oHeet suotta.
Maaliskuun 26. päivänä Marina an­toi
hallintoon e^x]fh^^ vedo­ten
siihen, että kbll^tiivitalloudessa
oJeminenme^tSi' "jumalaa vastaan
sotimista''.;.
; —Mutta eikö Ahdrjiishkankanssa
samassa^ sängyssä malkaaminen ole
jumalaa vastaan sotimista? Tai onko
se mafeea sy^ti? — kysyi LjubisMdn
hymyilkn. ' • •
Marina oli 'tälläkin kertaa vaiti,
nähtävästi lainiAan äa^ et­tä
niuutaman minuutin kuluttua hä­nen
höyiyytensäleiitää tuuliaispäänä
tiehensä, että bän omilla huulillaan
rikkoo "pyhää rippiä" vastaan... '
Kyläneuvoätösta saapui juoksujal­kaa
kalpea ja kiukustuöut Andrei. Hi-haiHaan
: hikistä btsaasnsa pyyhikien
hän pyyteli Davyidoyin ja Jakov Lu­kitkin
kuullen:
— Marina! Kultaseni! Älä saata
minua häpeään! Miksi sinä eroat
ikoHektii-N^täiloudesta? Enkö minä ole
sinua, paholaistaj hyvin hellinyt jä
yaalmiit? Palautimmefaan sinun leh­mäsi
. . .Mitä sinä vielä talhdot? Mi­ten
minä voin tämän jälkeen jakaa -
jastä bb''.|äc!ettS\räk ky^n hampain.
Jo5:et täytä kyiviisUiuimitela^ niin
päädkatkä^Bibinel:' • / :
{Ränyihiftistttessäanhähhuom
irkm huuttohm, - : y r - : :•; > ;<>Uyat;^^ myösfciiiboHantilaisen harihesi, jonka
* iBwa y•y iduo-vu; -ain. toi määräMy k.sren, .;'/« ttä- odivatf aikomaan kkuuuulluunnöeeett hheAilnlet ji^ai -v«o«U.Akcsri sci,;n„ay vA«,m>iö^do#a,t-Vitf^akr«aiinnJu^ ta kyyne-^
talht j a harkakujat on yoksi luMtä; sitten; joutuneet koMdldtiivita!louden leitäsi, taas elelee sinun pffiassasi...
va ja asetettava midiet vartidirnaan-V;n^ kaikoitti heidät Mitä h^-ttöja-sinä olet vidä vailla?'
tausmaalle^^a. lasite kalmuä seppe- .Mutta kaikista karjan suojelus=toi- - Lukita lähfti sylikepillä varu^ettuna
leen aiti^&idlto haudalle, si^^ häh menpiteistä. huolimatta saivat^^^^^e^ ja kahdessa päivässä mittasi
ymmärtää jat: jjntea aöteeka korun- neet jotenikin kahdeapäivän IkuhiesSa yflcsityistalouksrile maat Rapulammi-kin
panttaamisien. anastetuksi fcöMektiivitaloudesta seit- kon takana.
Elvihynäjolf itscteenjaostai Dearika U^iakovin brigadi lähti
kaasti valaistuiin KutioVaunuun, joka Karjan he ajoivat aroHe, Iföljhii maalikuun 25 päivänä hietamaiden
koflisten ja kilisten juuri saapui pysä- Xogin lähefle jat>aimewflcsiaähettivät kyntöön. Daivyidov antoi työ^eftiäim^-
Ota haikemus talkiiisin!
— En ja en! — huusi Marina, sil-mät
melkem ummessa. ~ En halua,
älä pyytelelkään! En halua olla kol-lelktiivitaloudessal
En halua olla tei­dän
synnissänne! Antakaa minuUe
minun kärryni, aura ja äes.
Marina, tule jäiOdisi! Muuten
k»dkeitovmsiapoiSaa,ctteia&uistai mät kolMctivist^ peltotöiden ohjaa- käy niin, että minä hylkään sinut