1942-08-01-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
LAUANTJÖNA, ELOKUUIS^ 1 PÄIVÄNÄ
SCBSS8S9S3S8
Jatkoa
Anthony piilotti laukun tiskin sdle.
Kiittäen häntä, Celestine oli mennä
ulos ovesta, kun hän huomasi Ragnac
Nordquistin toisella, puolen^ katua.
''Oh, niin, Tony'', hän nopeasti päätti,
"ehkäpä otan mukaani noin kaksi
paunaa noita Californian rypäleitä;."
Anthony punnitsi hedelmät ja nyt
Celestine todellakin meni ovesta^ leveä
hymy huulillaan, ajatellen että
ehkä Ragnar hänet huomaisi. Aivan
niin tapahtuikin. Ragnar harppasi
kadun- ylitse, väistellen, autoja, jotka
kiirehtivät sillan aUa. Celestine nyt
itsekseen päätti teeskennellä oikein
tulista rakkautta, että Anthony, joka
häntä haukansilmillä seurasi kauppaosa
Tomuisesta ikkunasta, tulisi todellisesti
petetyksi.
"Rags", hän asetti valkoisen kätensä
pojan hartioille, "en olisi voinut
elää tulevien, viikkojen lävitse jos en
olisi sinua, vielä kercm nähnyt. Olen
niin. iloinm nähdessäni sinut, että. jos
ei minulla olisi pussi kädessä> niin sy-leilisln:
sinua,"
t'Seasia on helposti autettu!" Ragr
nar likisti tyttöär lujasti itseääit vas-^
taan.
^^Ragnar, ei n ^ yleiselläi paikal-laL*'
Celestine koetti irtaantuia. hänestä.
:^Ei täällä suurkaiipuQgih humussa
kuitaan: meitä huomaa!'' Ragnar suu^
tdi häntä.
^Ragnac, todieliakin^ jokainen tun-tee
meidät tässä jmipäristössä.-'
^Et voi väittää, ettet tätä minulta.
p>^itäayt— alatko nyt pei^äytyä ja
väit2tää toisin?"
^KatSQ, vanha Tony katselee meitä^
anna minua mennä." Celestine
alkoi hermostua, peläten, että hän tässä
leikissä oli menn)rt liika pitkälle.
"Kissanpoika, en voi ymmärtää sinua.
Ensiksi sinä melkein lennät
kaulaani ja sitten kohta kylmenet.
Häpeätkö minua, kun sinun isäsi on
urakoitsija ja minun äitini on ainoastaan
pyykkäri, ja sinä olet konttori-tyttö
ja minä olin melkeimpä työtön,
kunnes yhdyin laivastoon."
"Vaikkapa olisin mitä — olen ainoastaan
taxrallinen työläinen. Vaan
anna minun mennä, Ragnar, olen ulkona
luvatta. Minun täytyy päästä ko
tiin ennenkuin täti tulee synnintunnustukselta."
"Mitä sinä oikein teet näin myöhään
yksin ulkona?" Äkkiä Ragnarissa
syntyi epäilys, jota hän ei voinut
itselleenkään selvittää. "Mitä pussissasi
on — rypäleitä — sinullahan
on kodissasi vaikka mitä, paremmista
paikoista ostettuja. Miksi siis tulit
Tonyn luo niitä ostamaan? Tiedät,
että kaikki hänen kaupassaan on mä-,
däntynyttä tai kuivettunutta, paitsi
eivät sanomalehdet ja julkaisut."
"Ragnar, tämä oli ainoastaan tekosyy
— tulin tänne kulmakaupan puhelinta
käyttämään."
"Eikö teillä ole puhelinta kotona?"
Ragnar kj-syi tylsästi. Joku outo
tunne täytti hänet vieliikin: turhaan
maaseudulle maata viljelemäiin, jonka
ohella toimi kirjailijana. Hänen teoksiaan
ovat mm. "Isänmaa" (1893),
"Heräämiseni" (1894), näytelmä
"Tiitus' (1910), "Maaemon lapsia"
(1905), "Onnelliset" (salanimellä
Hilja Kahila 1917), "Greeta ja hänen
Herransa" (1925).
Kirj. LAEtA LARSON.
hän etsi sijle selvitystä.
"Ainoastaan isän konttorissa. Täti
Serafiina pelkää puhelimen soittoa
kuin. itse pirua, eikä hän mitenkäätt
voisi vastata kunnollisella englaflooiar
kielellä jos joku meille soittaisi Ktiu^
le Ra^ar, anna minun: jo, mennä,, tu^
Ien. tästä vaikeuksiin, usko minua."
"Kun" olen smut kiinni saanut, niift
otan toisenkin suukon."
"Rags, melkein liikaa että tyt--
töä ensikertaa elämässä suudellaan
kaksi kertaa illassa,, ja ilmaradan aseman
vieressä!" Celestine oli suuttunut,,
sillä hän. ei ollut tätä komediaa
alkaessaan ajateUut, että se näin pitkittyisi.
"Tiedän että ol^t ainoastaan
mies", hm muisti isänpä sanoja,
"mutta siltikin; sinulla pitäisi olla. jonkun
vecdan kuimioitusta nqdnna kohtaan
kosk^ olen niin kokematon
"Kokematon!" Ra^ar syuttuv ja
lopulta irroitti tytön. Äkkiä mustar
sukkaisijus täytti pojan. "Ja minkär
tähden sinun täytyi^ käyttää puä€äin-ta
tähän aikaan^ iHasta —• sihuBa on
joku toinen — tie(län< sen. Ainoa&taan
koetit- tehdär minusta narrin; I.iika
kokeneeati käyttäydyit mihun mielestäni
äskettäin, kun^ aloit minullie^ le^
perr^Iä. En ofe koskaan ymmärtänyt
miksikät et- ryhtynyt isällesi työ=-
höih. Jokainen tietää, että hän^ on väsynyt
sihteeriinsä YolandäTöEtinoon,
kun pn jo viisi'vuotta—."
"Rags> älä pulku: sopimattomia isästäni.''
Celfestine koetti teeskennellä
viattomuutta ja» suuttumusta, vaikka
ainoa tunne hänessä oli utdläisuus,
sillä tätä juttua ei hän. vielä ollut
kuullut.
Ragnar ei: lainannut hänelle mitään
huomiotaTvaan jatkoi raivostuneena:
"Vaan nyt tiedän— sinä halusit sieltä
itsellföi jonkun juoksupojan tai
virkaherran."
Celestine nauroi ääneen. Jos Ragnar
olisi tiennyt kuinka kovassa kurissa
heitä pidettiin työpaikalla, olisi
hän ymmärtänyt, että mitään romansseja
ei siellä aloitettu.
"Olet aivan lapsellinen, poikaseni,
vaan koska en halua että erotaan vihassa
ja vielä vähemmin että Tony
näkisi meidän eroavan huonoissa väleissä
tällä viimeisellä kerralla, niin
hyvitän sinut antamalla kolmannen
suukon. Hyvästi, Rags, en tiedä jos
koskaan enää tavataan."
Nopeasti hän painoi suudelman pojan
poskelle ja juoksi kotiansa kohden.
Hetkisen Ragnar tuijotti pussiin,,
joka oli hänen kädess3\i ja sitten
alkoi seurata tyttöä, huutaen:
"Celestine! Cdestine!" Hän kiroili
kömpelöitä jalkojaan, niitä, jotka hän
sanoi suomalaiselta äidiltään perineensä,
sillä tyttö oli jo linnun no-
]>eudella kadonnut. Ja tietysti ei
hän, kaikessa uhkarohkeudessaan, uskaltanut
astua Battinellin talon eteen
ja siellä \'aatia oikeutta nähdä tyttöä,
jota hän sydämestään rakasti.
Koska uni oli Celestinelle melkein
mahdotonta, hän lauantaiaamuna
nousi kalpeana ja värisevänä.
"Et näytä oikein hv^vältä, eikö ole
parasta että jäät työstä pois?" ehdotti
täti Serafiina.
"Olen vähän luvannut ifiennä teatteriin
Adrianan ja Josien kanssa", selitti
Celestine, aivankuin vastatakseen
tätinsä silmissä olevaan kysymykseen,
minkä tähden hän olifeit-tanut
päällensä parhaan takkinsa ja
kauniimman hattunsakin. "Tietysti,
jos puplipäiyän £uk^. yoin. huonosti,
tulen; suoraa kfttiin.'';
Tähän saakka hän ei ollut valehdellut.
Hän oli joskus: puhunut noiden
kahden on^an kansallisuutensa tytön
kanssa teatteriin menosta, jonakin
lauantai-iltapäivän^ vaan ei erityisesti
tänään. Kylmästi, ilman suu*-
rempaa hyvästdemistä, hän jätti tautinsa.
Saavuttuaan kulinakauppaan hän
oli vähän häriimästynyt nähdessään
siellä Anthonyn t3rttären Lucian, joka
ei tänä aamima oHut kouljussa, ]BLuir
tenkaaneioUut aikaSittihl^, joa^^
aikoi suMnnit^m^n^ pftrUle viedä-
Siiä vilkuttaisn ^m^äffsät sdjtti
asi^Ki. ja jätti kouliitiXtpn käteen
kahdenkjmimenenviiden setitin car.
han^ C^stine,; s^tL sij^m ett^. olisi
kiiA^enn}^ ilmarad^dl^ ottam^tan. tar
vallisen junansa,^ asti^ katiLvaimuun?
joka veisi hänet tpi3#Ue puolen ka>u^
punkia,, mi^sä hän mjenisi maap^ai^
seen^ jossa ei ku^^aan tunthv |bäntäw
Celestine istuyL kattiyaunus^;,^ pii--
lottaen kaihonsa os^anpian^ sanon^-^
lehden taak3e. KatMvatm^ oli hyvin
hida$. Hän- tijrkisti tuon tuostakin
lehLden takaa näh(^ks&en j;q»s jpki^
hänet tuntia. LopttUa^ kup: hgiigi oli
jättänyt kptiseiitunsa j^;.ai\an Qirto-ja
kasvoia, tuli vatHmun>. hm tunsi
itseni levollisemmaksi l ^ n ^ i^
nen vuorostaan kiiti niisi nopeg^^^
että'«nn£nkuin häm oli £isi<oistg^ Qik^in
sebäiläi, cdi hän ^semMlla!, rnjfeer voi
laukkunsa jätt^ Uös^Olpön ilopäivään
sa^ka- Aivan minuutilleen
hän soitti keUoa vic^tosäa.
Äaniupäivä.; kului ijopeasti. Hän
sai viimeisen kirjeensä valmiiksi', Tyr
töille nyt annettiin paJkfea, jg Celestine
kiirehti pukuhuoneeseen, missä
toiset tytöt valmistelivat uloslähtöä.
Celestine istaliti tuolille ja odotti.
"Mikä sinua vaivaa?" huusivat tyr
töt. "Mikset kiirehdi tästä romupe-sästä
pois?"
"Voin vähän huonosti — levähdän
hiukan ennenkuin menen ulkoilmaan."
Viimein melkein kaikki tytöt olivat
menneet ulos ja se, jota Celestine oli
odottanut, astui sisään. Tyttö oli
melkein hänen kokoisensa ja ehkäpä
vähän samannäköinenkin, vaan huor
nosti puettu.
"Neiti \Veleh — neiU VVelch", Celestine
pyysi tyttöä luoksensa. Tyttö,
kääntjri ihmetellen.
"Vaoinko teitä jotenkin auttaa, nel- .
ti — Battinelli, eikös?"
"Kuulkaa, Peggy on teidän nimenne,
eikös? Minua on pyydetty menemään
rannikolle nyt iltapäivällä ja
minulla on näin sopimattomat vaatteet.
Kuulin teidän aamulla keskustelevan,
kuinka olette saaneet kutsun
mennä ulos jonkun nuoren upseerin
kanssa, vaan pelkäätte että vaatteenne
ovat sopimattomat. Auttaisitte
minua jos antaisitte minulle iltapäiväksi
teidän takkinne — ei se rannalla
pilaantuisi, olen rarma. Ja te
voisitte mennä paremmalla mielellä
ulos ystävänne kanssa tänä iltana."
"Tarkoitatteko että todellakin saisin
noin komean takin lainaksi? '
r^eggy Welchin silmät kiilsivät katsellessaan
kallisarvoista villaa ja komeita
keruampeluksia takin liepeessä
ja kauluksensa.
"Jai hatun myöskin. Uskon teifie
pienen salaisuuden. Isäni on niui
hirveän ankara ja ahdasmielinen, ettei
hän salli minun käydä ulkona
ik^steni. se^^assa,: varsinkin jos jou-kossa
on po^ia, ilman että joku y^..
hempi on v ^
"Olen kuullut että italialaiset van-heriimat
ovat sdläisia."
"Siis en voinut pukeutua sopivasti
iltapäivää yarten kotona, vaikka minulla
tietysti sellaisia vaatteita olisi
ollut. Pankaa nyt takki päällenne
Voi kuinka_hj'vältä se näyttää! Tehkää
minulle palvelus — älkää tuoka
takkia tänne maanantai aamuna, varsinkin
jos sata?- Minä sanoin, että
jätän sen puhdistajalle. Maanamai-na
sia.s.puhiifcaan. tarkoin mille puhdisr
tajalle te viette sen tiistaina, ja sieltä
sopivalla, ajalla sen lunastan."
Celestine veti päällensä harmaanruskean
ui^eilutakin.
"Vaan eihän teillä ole minkäänlaista
liattua. Mnä en sellaista pannut
päähäni tänä aamuna -— ne ovat
kaikki niin hicveän vanhoja, mitä o-misfeui?',
sanoi Pe^y.
" E i se ole- tarpedlista — ostan
kymppisentistä itsdieni huivin", vastasi
e h t i n e .
"Etteusko kuinka onnelhseksi teitte
minut", förpötfceli Peggy, kun he
yhd^sär jättivät suuren rakennuksen.
*^Minun poikani on niin hyvästä
perheestä eteläyaltiösta, etten kehtaisi
hänen kanssaan mennä ulos jos
minu]l«t olisi ainoastaan tuollainen
nuttu padna pääHenL Minulla on aika
kauni» leninki iltaa varten, vaan
kunperheessämme on niin paljon nuorempia
lapaa ja minun täytyy antaa
melkein- kaikki? rahani kotiin, jiiin
Celestme kiirehti ottamaan pijhd-,
liaaista tytöstä eron. Niinkuin oli
luvannut,, h än osti itselleen punaisen
kukitetun liinan päähänsä. Kun hän
astui linjai-autoon laukkunsa kanssa,
oli hän puettu samalla lailla kuin tuhannet
t3rtÖt tällä mantereella.
Nyt hän oli matkalla ja kaiken
jännittävän touhun jälkeen tunsi hän
itsensä hyvin väsyneeksi. Siis hän
nukahti, koet^ttuaan ensin muistella
kuinka paljon hänellä oli rahaa.
Bussin heilahdukset hänet tuon
tuostakin herättivät. He kiitivät läpi
New Jerse)m, koskettivat Pennsylvaniaa,
missä pysähtyivät Scrantonissa.
Täällä Celestine joi kahvia ja söi
voileivän. Nyt he olivat uudelleen
hänen kotivaltionsa mantereella. Illan
lähestyessä oli vuoristossa ilma
kylmä ja sumuinen, vaikka oli keski-
Millöin he kotona alkaisivat häntä
kaivata? Kufaika pian veisi isä
asian poliisien hoidettavaksi? Olihan
isä niin. lakpykälistä tolkulla, että hän
tiesiv ettei virkavalta alkaisi tyttöi
aivan, heti etsiä- Celestine hymyili,
muistaessaan, ettei isä ollut oikein
hyvässä sovussa kotiseutunsa poliisien
kanssa- Poliisit paikallisella a-seraalla
olivat enimmäkseen ruotsalaisia,
iriantilaisia ja vieläpä juutalaisiakin
viime aikoina, joten Celestine
ei uskonut että häntä paljon etsittäisiin,
varsinkin kun hän oli le\ittli-nyt
huhun, että hän muka oli jonkun
miehen kanssa lähtenyt matkoille.
Ei ollut ihmekään että virkavalti
halveksi isää, sillä hän ja hänen roi.'^-
kansa oli liian usein ottanut vallaii
omiin käsiinsä.
• Pitkän odotuksen jälkeen eräässi
keskivaltion kaupungissa yöii^ hiljaisuudessa
Celestine viimein sai auton,
joka vei hänet määräpaikkaansa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 1, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-08-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki420801 |
Description
| Title | 1942-08-01-04 |
| OCR text |
LAUANTJÖNA, ELOKUUIS^ 1 PÄIVÄNÄ
SCBSS8S9S3S8
Jatkoa
Anthony piilotti laukun tiskin sdle.
Kiittäen häntä, Celestine oli mennä
ulos ovesta, kun hän huomasi Ragnac
Nordquistin toisella, puolen^ katua.
''Oh, niin, Tony'', hän nopeasti päätti,
"ehkäpä otan mukaani noin kaksi
paunaa noita Californian rypäleitä;."
Anthony punnitsi hedelmät ja nyt
Celestine todellakin meni ovesta^ leveä
hymy huulillaan, ajatellen että
ehkä Ragnar hänet huomaisi. Aivan
niin tapahtuikin. Ragnar harppasi
kadun- ylitse, väistellen, autoja, jotka
kiirehtivät sillan aUa. Celestine nyt
itsekseen päätti teeskennellä oikein
tulista rakkautta, että Anthony, joka
häntä haukansilmillä seurasi kauppaosa
Tomuisesta ikkunasta, tulisi todellisesti
petetyksi.
"Rags", hän asetti valkoisen kätensä
pojan hartioille, "en olisi voinut
elää tulevien, viikkojen lävitse jos en
olisi sinua, vielä kercm nähnyt. Olen
niin. iloinm nähdessäni sinut, että. jos
ei minulla olisi pussi kädessä> niin sy-leilisln:
sinua,"
t'Seasia on helposti autettu!" Ragr
nar likisti tyttöär lujasti itseääit vas-^
taan.
^^Ragnar, ei n ^ yleiselläi paikal-laL*'
Celestine koetti irtaantuia. hänestä.
:^Ei täällä suurkaiipuQgih humussa
kuitaan: meitä huomaa!'' Ragnar suu^
tdi häntä.
^Ragnac, todieliakin^ jokainen tun-tee
meidät tässä jmipäristössä.-'
^Et voi väittää, ettet tätä minulta.
p>^itäayt— alatko nyt pei^äytyä ja
väit2tää toisin?"
^KatSQ, vanha Tony katselee meitä^
anna minua mennä." Celestine
alkoi hermostua, peläten, että hän tässä
leikissä oli menn)rt liika pitkälle.
"Kissanpoika, en voi ymmärtää sinua.
Ensiksi sinä melkein lennät
kaulaani ja sitten kohta kylmenet.
Häpeätkö minua, kun sinun isäsi on
urakoitsija ja minun äitini on ainoastaan
pyykkäri, ja sinä olet konttori-tyttö
ja minä olin melkeimpä työtön,
kunnes yhdyin laivastoon."
"Vaikkapa olisin mitä — olen ainoastaan
taxrallinen työläinen. Vaan
anna minun mennä, Ragnar, olen ulkona
luvatta. Minun täytyy päästä ko
tiin ennenkuin täti tulee synnintunnustukselta."
"Mitä sinä oikein teet näin myöhään
yksin ulkona?" Äkkiä Ragnarissa
syntyi epäilys, jota hän ei voinut
itselleenkään selvittää. "Mitä pussissasi
on — rypäleitä — sinullahan
on kodissasi vaikka mitä, paremmista
paikoista ostettuja. Miksi siis tulit
Tonyn luo niitä ostamaan? Tiedät,
että kaikki hänen kaupassaan on mä-,
däntynyttä tai kuivettunutta, paitsi
eivät sanomalehdet ja julkaisut."
"Ragnar, tämä oli ainoastaan tekosyy
— tulin tänne kulmakaupan puhelinta
käyttämään."
"Eikö teillä ole puhelinta kotona?"
Ragnar kj-syi tylsästi. Joku outo
tunne täytti hänet vieliikin: turhaan
maaseudulle maata viljelemäiin, jonka
ohella toimi kirjailijana. Hänen teoksiaan
ovat mm. "Isänmaa" (1893),
"Heräämiseni" (1894), näytelmä
"Tiitus' (1910), "Maaemon lapsia"
(1905), "Onnelliset" (salanimellä
Hilja Kahila 1917), "Greeta ja hänen
Herransa" (1925).
Kirj. LAEtA LARSON.
hän etsi sijle selvitystä.
"Ainoastaan isän konttorissa. Täti
Serafiina pelkää puhelimen soittoa
kuin. itse pirua, eikä hän mitenkäätt
voisi vastata kunnollisella englaflooiar
kielellä jos joku meille soittaisi Ktiu^
le Ra^ar, anna minun: jo, mennä,, tu^
Ien. tästä vaikeuksiin, usko minua."
"Kun" olen smut kiinni saanut, niift
otan toisenkin suukon."
"Rags, melkein liikaa että tyt--
töä ensikertaa elämässä suudellaan
kaksi kertaa illassa,, ja ilmaradan aseman
vieressä!" Celestine oli suuttunut,,
sillä hän. ei ollut tätä komediaa
alkaessaan ajateUut, että se näin pitkittyisi.
"Tiedän että ol^t ainoastaan
mies", hm muisti isänpä sanoja,
"mutta siltikin; sinulla pitäisi olla. jonkun
vecdan kuimioitusta nqdnna kohtaan
kosk^ olen niin kokematon
"Kokematon!" Ra^ar syuttuv ja
lopulta irroitti tytön. Äkkiä mustar
sukkaisijus täytti pojan. "Ja minkär
tähden sinun täytyi^ käyttää puä€äin-ta
tähän aikaan^ iHasta —• sihuBa on
joku toinen — tie(län< sen. Ainoa&taan
koetit- tehdär minusta narrin; I.iika
kokeneeati käyttäydyit mihun mielestäni
äskettäin, kun^ aloit minullie^ le^
perr^Iä. En ofe koskaan ymmärtänyt
miksikät et- ryhtynyt isällesi työ=-
höih. Jokainen tietää, että hän^ on väsynyt
sihteeriinsä YolandäTöEtinoon,
kun pn jo viisi'vuotta—."
"Rags> älä pulku: sopimattomia isästäni.''
Celfestine koetti teeskennellä
viattomuutta ja» suuttumusta, vaikka
ainoa tunne hänessä oli utdläisuus,
sillä tätä juttua ei hän. vielä ollut
kuullut.
Ragnar ei: lainannut hänelle mitään
huomiotaTvaan jatkoi raivostuneena:
"Vaan nyt tiedän— sinä halusit sieltä
itsellföi jonkun juoksupojan tai
virkaherran."
Celestine nauroi ääneen. Jos Ragnar
olisi tiennyt kuinka kovassa kurissa
heitä pidettiin työpaikalla, olisi
hän ymmärtänyt, että mitään romansseja
ei siellä aloitettu.
"Olet aivan lapsellinen, poikaseni,
vaan koska en halua että erotaan vihassa
ja vielä vähemmin että Tony
näkisi meidän eroavan huonoissa väleissä
tällä viimeisellä kerralla, niin
hyvitän sinut antamalla kolmannen
suukon. Hyvästi, Rags, en tiedä jos
koskaan enää tavataan."
Nopeasti hän painoi suudelman pojan
poskelle ja juoksi kotiansa kohden.
Hetkisen Ragnar tuijotti pussiin,,
joka oli hänen kädess3\i ja sitten
alkoi seurata tyttöä, huutaen:
"Celestine! Cdestine!" Hän kiroili
kömpelöitä jalkojaan, niitä, jotka hän
sanoi suomalaiselta äidiltään perineensä,
sillä tyttö oli jo linnun no-
]>eudella kadonnut. Ja tietysti ei
hän, kaikessa uhkarohkeudessaan, uskaltanut
astua Battinellin talon eteen
ja siellä \'aatia oikeutta nähdä tyttöä,
jota hän sydämestään rakasti.
Koska uni oli Celestinelle melkein
mahdotonta, hän lauantaiaamuna
nousi kalpeana ja värisevänä.
"Et näytä oikein hv^vältä, eikö ole
parasta että jäät työstä pois?" ehdotti
täti Serafiina.
"Olen vähän luvannut ifiennä teatteriin
Adrianan ja Josien kanssa", selitti
Celestine, aivankuin vastatakseen
tätinsä silmissä olevaan kysymykseen,
minkä tähden hän olifeit-tanut
päällensä parhaan takkinsa ja
kauniimman hattunsakin. "Tietysti,
jos puplipäiyän £uk^. yoin. huonosti,
tulen; suoraa kfttiin.'';
Tähän saakka hän ei ollut valehdellut.
Hän oli joskus: puhunut noiden
kahden on^an kansallisuutensa tytön
kanssa teatteriin menosta, jonakin
lauantai-iltapäivän^ vaan ei erityisesti
tänään. Kylmästi, ilman suu*-
rempaa hyvästdemistä, hän jätti tautinsa.
Saavuttuaan kulinakauppaan hän
oli vähän häriimästynyt nähdessään
siellä Anthonyn t3rttären Lucian, joka
ei tänä aamima oHut kouljussa, ]BLuir
tenkaaneioUut aikaSittihl^, joa^^
aikoi suMnnit^m^n^ pftrUle viedä-
Siiä vilkuttaisn ^m^äffsät sdjtti
asi^Ki. ja jätti kouliitiXtpn käteen
kahdenkjmimenenviiden setitin car.
han^ C^stine,; s^tL sij^m ett^. olisi
kiiA^enn}^ ilmarad^dl^ ottam^tan. tar
vallisen junansa,^ asti^ katiLvaimuun?
joka veisi hänet tpi3#Ue puolen ka>u^
punkia,, mi^sä hän mjenisi maap^ai^
seen^ jossa ei ku^^aan tunthv |bäntäw
Celestine istuyL kattiyaunus^;,^ pii--
lottaen kaihonsa os^anpian^ sanon^-^
lehden taak3e. KatMvatm^ oli hyvin
hida$. Hän- tijrkisti tuon tuostakin
lehLden takaa näh(^ks&en j;q»s jpki^
hänet tuntia. LopttUa^ kup: hgiigi oli
jättänyt kptiseiitunsa j^;.ai\an Qirto-ja
kasvoia, tuli vatHmun>. hm tunsi
itseni levollisemmaksi l ^ n ^ i^
nen vuorostaan kiiti niisi nopeg^^^
että'«nn£nkuin häm oli £isi |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-08-01-04
