Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 22, 1946

              muniumiHianiittUiUM LAU.AiXTALVA, KESÄKUUN 22 P\IV<\2v
iMw>uninaiiiitnnnnBtuniBnnuiain 'mnmmBnn»niiaci«Mnn.«».-Trrr
imiiramnuiBnntti Sivtt 11
Tunnetteko pilviä? Mitä miehel sanovat
rt\\lX.\S on uhkaavan näkömai.
1 Tiniä toteamus tehcJääa hyym
kesäisissä keskusteluissa.
"^ök sitten taivas on uhkaavan
-^-v^n tai päinvastoin kaunista
S'lupaava? Tämä seikka riip-taivaan
pilvistä, jotka milloin
Lt?vät sen kokonaan, millpin var-vävat
vain vähäpätöistä osaa s i i -
Tinnioin pimittävät päivin valon
: • jycientävät lähiympäristönkin,'
^jj;|;'{H5 -Kimaltelevat-'-auri
öi iltaruskon hohteessa. Meidän on
^ivvTtä, ohimenevä-sti tarkastella
iahJn pilvimuotoja, lähinnä kesäi-
^ pnvimuötoja. koska keskustelu
iffioijta silloin on vilkkaimmillaan,
feiäaikana. jolloin liimpösuhteet
fivar vaihtele läheskään yhtä suu-re;
a kuin talvela tai välivuodenaikoi-
Bj^s^attaisi ilmaktMn ajatella ole-suhteellisen
rauhallisessa tilas­sa.
Min ei kuitenkaan ole asian lait
ta. Juuri kesällä ja monesti alku­aan
hjTinkin kauniina päivinä ilma-hä
on monessa maakunnassamme
lai Nemmallakin alueella levoton,
ilma Eousee ylöspäin huomattaviin­kin
korkeuksiin ja liikkuu puuskai­sena
sivuilta ja sivuille. Tätä ilman
yiöspaiitä liikettä ei maan pinnal­la
käsin voi välittömästi nähdä,
Biutta^vaikutuksista se kyllä huoma­taan,
ja vaikutukset saattavat tehdä ,
tairaan jopa uhkaavankin näköisek-
Näin tapahtuu pilvipeitteen ^uo-dostuTninen
monena kauniina kesä­päivinä.
Auringon säteilyn vaiku-
(cbesta maan pinta huomattavasti
fimpeiiee ja maan pinnan välityksel­lä
vähitellen myöskin läheinen ilma­kerros,
joka silloin tulee keveätomak-a
ja alkaa nousta kohti ylempiä i l ­makerroksia,
samalla määrättyjen,
lakien mukaan jäähtyen. Tarpeek­si
korkealle noustuaan siinä oleva'
resrhöyry tiivisty}' vesipisaroiksi,
jolloin alkaa muodostua kunipumai-sia
tai ruomaisia pilviä, joita kutsu­taan
kumpupilviksi (cumulu-s).
Kumpupilviä on mitä monianaisim-pia
muotoja. Kauniin ilman n.s.
poutapilvet ovat useim^iftiten juuri
kumpupilviä, tarkemmin • saneen
^yvän ilman kumpupilviä. Niiden
kiintymiselle on ominaista, että ne
"Saan yläpuolella lisääntyvät keski­päivään
saakka ja vähentyvät taas
iltaan mennessä. Meren yläpuolel­la
niiden päivittäinen vaihtelu on
inieluimmin päinvastainen.
Kumpupilvet voivat kuitenkin
iöivän kuluessa laajenemistaan laa-
I«a ja tulla ylöspäin kovasti pullis­taneiksi
^ "lakkipäisiksi" -^cumpupil-
Niiden rakenteessa j a vaiku-
^""^^issa on tällöin vielä huomatta-
^ «ro. sen mukaan, onko pilven ylä-ohuemmasta
pilviaineesta
^«Jostunut laaja alasin yai ei.
5^ainen kasvannaisen näköinen
Jiospain työntyvä alasin kuuluu jo
°"J0-tai ukkospilveen (cumuäonira-
^h]oksi kumpupihri tällöin on
*^^nut ja kdiittynyt.
^^^«>pu- ja ukkospilvistä tulevat
ovat kuuroluontoisia. Tasai-sateita
sen sijaan sataa ta-
^^ta koko taivaan peittävästä
harmaasta pilvestä, jota kut-
^"'""pilveksi (stratus). Su-
^ivipejte on monasti niin ybte-
^ ' ' ^ että siitä ei löydy sihnin ha-
. ' ^ ' a yksityiskohtia. Smnuoilven
naisesta cumulitä). Sumupilvet ja kumpu-k^
rospilvet ovat talvella kaikkein
yleisimpiä pilviä. Kesällä niitä ta­vataan
paljon vähemmän kuin var­sinaisia
kesäpilviksi--kutsuttujakin
pilviä, hy\'än ilman kumpupilviä tai
kuuropilviä.
.'Edellä mainittujen pilvien ala-ftinta
on verraten matalalla, useim­missa
tapauksissa matalammalla
kuin 2 km. KumpupilvHlä ja varsin-Ä
k«u»-.-}a-uto»>Mä.«,^-kuit.B^ kattilantapaisen hä­kin
.pystysuoraa ulottuvaisuutta, ^'""'^"'^^ " " " ' " m -nykya.kä.sef ,a
niin että niiden yläosa voi kohota
monta kilometriä korkeammallekin.
— Matalakorkoisissa kengissä
kulkeva nainen ei oFe erikoisen vie-'
hättävä ja säilyttää siitä syystä hel-po5ti.^
r\-eytensä. — Anatole France.
— Naisissa, jotka huutavat "Me
olemme nykyaikaisia", on jotain
epäjohdonmukaista, varsinkin jos he
lisäävät "Hiiteen vapauden rajoituk­set!"
sillä tämän sanottuaan he me-vajaat"
naiset
kattilahattuja. -
ykyaiRaiset ja
ostavat samanlaisia
- Clin Curzon.
Pilvien ulottuvaisuudesta mataliin — E i ole lainkaan väliä jos ni-ilmakerroksiin
johtuu niiden pak- niittelet naista miten tahansa kunhan
suuskin ja kyky melkoisesti estää vain sano häntä lihavaksi. Voit
valon kulkua niiden läpi, niin että asettaa hänen rehellisyytensä tai
tällaisen pilven sattuessa auringon vaikkapa siveytensäkin kyseenalai-tai
kuun eteen mainittua taivaankap- seksi ja hän antaa sinulle anteeksi,
paletta ei näy pilven läpi. Näiden niutta jos vihjasetkaan hänen Irha-pilvien
eri osaset saattavat myöskin vuuteensa, n>erkitsee se sodan uudel-muodostaa
varjoja pilviin, niin että syttymistä. — Poliisituomari
näissä alapilvissä on tummia ja vaa- ^lark Rudick.
leita osia tummuusasteikon yleensä
suuresti vaihdellessa. Useimmat
taivaan uhkaavannäköisistä pilvistä
(kuuluvatkin tähän alapilvien luok­kaan,
kuuro- ja ukospilvien niistä
tietenkin ollessa kaikkien uhkaavim-pia.
Taivaalla tavataan kuitenkin toi-
, senkin laatuisia pilviä, jotka näyttä­vät
paljon ohuemmilta ja läpinäky-vämmiltä
ja joissa valo- ja varjoil-miöt
vähemmän tai ei lainkaan esiin­tyvät,
mutta joissa sen sijaan saat­taa
tavata enemmän ilta- ja aamu-r
j ruskon rusofhohdetta. Alapilvien
lisäksi esiintyy pilviä nimittäin 2 ja
6 km:n välimailla, ja joita kutsu- pedon vastakohta,
taan keskipilviksi. Kaikkein ohuim­mat
pilvet sijaitsevat 6 km:n ylä­puolella
ja niitä kutsutaan yläpilvik-si.
Keskipivistä peittää taivaan- usein
tasainen verhopilvipeite (altostra-tus),
jonka läpi aurinko tai kuu
heikkoina valoläikkinä näkyvät, niin
että maan pinnalle ei muodostu esi­neiden
varjoja näiden taivaankappa­leiden
vaikutuksesta. Kumpupilveä
lähinnä vastaava k,eskipilvikorkeu-della
oleva pilvi on hahtuvapilvi eli
lamma^ilvi (altocumulus), jota on
monta eri muotoa. Tätä muotoa
— Nainen ei ole koskaan ikäisen­sä
^ikä oma itsensä suhteessaan mie­hiin.
Hän on se miksi hän kykenee
saattamaan itsensä meidän silmis­sämme
— ikäänkuin taidetoes tai
luonto, tai kuten jokin sävellys tai
sananparsi, i — Leonard Merrick.
— Olen aina ollut vakuutettu sii­tä,
että jos nainen on päättänyt nai­da
miehen, ei häntä pelasta aviolii­tosta
mikään muu kuin heti pake­neminen.
— W. Somerset Maugham.
— Ihannenainen — jota ilmeises­tikään
ei ole olemassa — on lauhkea,
teeskentelemätön, vapaamielinen ja
Leslie Howard.
— Minä en saata ymmärtää min­kä
\nioksi mies tuhlaa aikansa sen
vuoksi mitä sanotaan naisen rakkau­deksi
. . . Mies saattaa olla jonkun
naisen ihailun, kiitollisuuden, kunni­oituksen
tai teeskentelyn kohteena,
mutta ei koskaan omaa muuta kuin
luulotellun naisen rakkauden. —
Geo. Smith.
oOo
'^SH.^HNAiSLA" on iranin kan-sallisrunokirja,
kuiten Kalevala Suo­messa.
Sitä kutsutaan myös "Ku­ninkaitten
kirjaksi'' ja sen on kir-
X
lii SQiluvan vcen ne sousi,
ne aalhn uippuina iii,
kun aurinko liuorna nousi,
yöt pohjan kun punastui.
Lumikaulat kaartchin ylpein
teen kuultoon kuvi<i löi;
povet aamun kullassa kylpctn
^le outoja unelmoi.
Vain joskus onnensa julki
ylen suuren ne joikuivat,
ja soinnut aalloilla kulki
niin gavistutteleval^
Kuin hyminä huomenkellofn
salokappelin kaukaisen;
ja aallot vienosti velloin
nyt kantoi kaikua sen.
Xe rauhassa souti ja solui
suven kerkeän kestämän,
jonot lumme-valkeat jolui
syvän päällitse päiiyvän.
Kohcs siiville kerran ne sitten,
suvi kun oli muistoja vain,
kukat laulavat lainehittcn,
unet valkeat ulappain.
Ne matkasi päivän maihin;
vieV loistava siipi loi
kuvan viimeisen alle kaihin,
mi aallon jo kammitsoi.
OTTO MANNISEN.
Kulttuurikaskuja
YRJÖ FORSM.\N
Rovasti Yrjö Forsman oli saanut
vieraakseen erään pappismiehen, ja
ankarana tupakkamiehenä tarjosi
ensiksi tupakkaa, johon vieras vas­tasi
kohteliaasti:
— Ei kiitos.
Forsman: — No, entä kahvia,
saisko olla? '
Vieras: — E i kiitos.
Jolloin Forsman tuskantuneena
moisesta itsensäkieltämisestä virk­koi:
— Svötkö sinä?
ovat esim. i.l.ta. i.s in u's ei.n nä-.k, yvä..t. soi- joittanut keskiajan runoilija Firdau-keat
mantelinmuotoi-set iltapilvet. SI.
jotka auringon tai kuun valon vaiku­tuksesta
toisinaan hohtavat helmiäis-värisessä
valokehässä.
Noustaessa yhä korkeampiin ja
sateen tulon kannalta katsoen vaa-
-oOo-
PeniciUinin tuotanto
on niin korkealla, ettei sen käyttöä
enää tarvitse rajoittaa vain
vampiin tautitapauksiin,
vaka-sanottiin
Sjjmupilven
^T!P"P''>ven välillä on monendai-
^^"nuotoja, joista eräitä kutsu-
J^umpukerrospilviksi (strato-rattomampien
pilvien kerroksiin, tu- New Yorkin kauppajulkaisussa äs-lemme
vihdoin yläpihlen alueeseen, ken. — Sitä on saatavissa jo niin
jossa pilvet kesälläkin ovat kokoon suurissa erissä, että sitä voidaan
pantuja ohuista jääkiteistä tai neula- käyttää tavallisen kylmettymisen hoi-sista.
Nämä pilvet, joita yhtenäi- toon. Penicilliniä tuotetaan täläny-sellä
nimellä kutsutaan cirruspilviksi, kyä 2,000 biljoonaa yksikköä kiiu-ovatkin
tavattoman ohuita eivätkä kaudessa, eli neljä kertaa niin paljon
sanottavasti estä auringon tai kuun kuin vuosi sitten.
säteilyä niiden läpi, vaan nämä tai- oOo
vaankappaleet pystyvät niiden läpi-kin
säteillessään aikaansaamaan esi- ^^^.^^ vaihteluja, sen sijaan kyllä-neiden
varjoja maan pinnalle. Ta- ^.^ merkittäviä valoilmiöitä, jotka
saista tällä korkeudella olevaa pilyi- ^^^^^^^j värikkäitäkin. Niistä
peitettä kutsutaan harsopilveksi (cir- ^gj^^j^^j^^^n auringon tai kuun
rostratus), aivan pieniä vierivierek- ^^^^^^^ -^^^^ muodostuu harsopilveen
käin olevia tällä korkeudella olevia ^^^j^^j^^^ 22 asteen päähän kysy-cumulusmaisia
muotoja taas palle- ^yj^gessä olevasta taivaan-kappalees-ropilviksi
(cirrocumulus). Näiden
H';äJcsi tavataan hajanaisia yksinäi- i- , n i
sm t l kerroSissa irry1,missä ole- Näiden kerrosten ylapuo eUa ai-sia
tai kerroKiii=j i.» i „ ta vas. Alempana
Via untuva- tai - J k u p d v . ^ joid^^^^^ p ^ t r^^lloln uhkaavat s a d e^
rälistä useasta ^^^^^^^ ^ j ^^^vat kaunista säätä,
vas helottaa. Naissa ylap^lv^ssa e. ^ .ANGERVO,
tavata eri osasten valisia valon ja J
ROVASTI BLBNirS
Sakkolan rovasti Elenius oli van­hoilla
päivillään verraten hajamie­linen.
Niinpä kerran sattui,^ että
eräs tunnettu sakkolalainen kuoli,
mutta että muutamaa päivää myö­hemmin
tuli samanniminen mies ro­vastin
kansliaan hakemaan papinto-distusta.
Rovasti katseli vierastaan silmä­lasiensa
yli hetkisen ja virkahti sit­ten
:
— .Ai, oletko sinä se Falin-vainaa?
oOo
C. G. von ESSEN
Kun professori C. G . von Essen
oli Espoossa pappina, aikoi hän ker­ran
pyryilmalla mennä majuri Tau-ben
pihamaan halki, mutta aijoikin
erehdyksestä puutarhan kautta. Kun
majuri näki tämän akkunastaan,
riensi hän portailleen ja ärjäisi:
— Kuka piru ajaa puutarhani
kautta?
von Essen vastasi kohteliaasti:
— Minä olen erehtynyt tiestä,
mutta herra» majuri henkilöstä.
tai
C. G. GRÖNHCÄ^M
Kuopiolainen suurlahjoittaja C. G .
Grönholm seisoskeli eräänä päivänä
kotitalonsa portilla. Osuipa siihen
köyhä maalaismummo, joka vetosi
Grönholmiin:
— Olisiko herra hyvä ja aattasj
köyhee mummoo muutamalla pennil­lä.
— Ei, mummo rukka! Korolla
eläjä oun, vcikkone, itekkii.
—^No, ci sitte, ei sitte.